seppinenj

Suomen Nato-jäsenyyden käytännön poliittisista edellytyksistä

Näyttää siltä, että Suomen Nato-keskustelu on pääsemässä vihdoinkin eipäs-juupas-asetelmasta, liturgiasta Nato-optiosta tai omituisesta neuvostokaudella yleisestä leimaamisesta analyyttiseen vaiheeseen. Kansainväliset signaalit lännestä Suomen Nato-jäsenyyden toivottavuudesta ovat merkittäviä. Näin Suomi vahvistaisi omaa turvallisuuspoliittista asemaansa EU-maiden tavanomaiselle tasolle. 

 

Miten Suomi asettuisi päättäviin pöytiin Natossa? Mielestäni hyvin luontevasti. Linjaisin asioita myös Natossa nykyisten vahvuuksiemme pohjalle. Suomen asevelvollisuusjärjestelmän säilyttäminen olisi keskeinen peruslinjaus. Näin varmistaisimme koko valtioalueen puolustamisen. Perusasia olisi hoitaa oma puolustus itse niin hyvin kuin omat resurssit ja uusi Nato-toimintaympäristö suinkin mahdollistaisivat. Suomi ei halua nousta siivelle, vaan olla puolustamassa rakentavasti osaltaan läntisen maailman parlamentaarista kulttuuriympäristöä.

Suomi tarvitsee omat merkittävät maajoukot. Asevelvollisuusjärjestelmä mahdollistaa tämän. Varsinaisia Nato-joukkojen tukikohtia rauhanaikana tuskin tarvitsisimme Suomen maaperällä. Naton ilmavoimien operointi Suomen ilmatilassa sen sijaan saisi tukea. Kun ilmatila olisi hallussa, niin kuin se Naton jäsenenä mitä todennäköisimmin aina olisi, maavoimien operointi kaikissa oloissa helpottuisi. 

Samaa voisi sanoa merivoimista. Pintalaivasto saisi sellaista tukea, joka nykyisin ei ole mahdollinen. Sukellusvenekysymys olisi yksi asia. Ehkä Suomenlinnan museovene Vesikko voisi saada seuraajia. On toki muitakin mahdollisuuksia meritilan puolustamiseksi.

Nato-sopimus antaa yksittäiselle jäsenelle paljon sananvaltaa käytännön elämässä. Viides artikla on peruskivi, mikäli todellinen katastrofi uhkaa. Muutoin regionaalisissa kriiseissä valinnanvapaus on suuri.

Huolimatta monista puheista, Naton ovi on varmasti nyt auki Suomelle. Näin päättelen. On aika tehdä itsenäinen päätös lähteä ketään uhkaamatta tai ketään sormella osoittamatta Suomen Nato-jäsenyyttä koskevalle päätöksenteon tielle. Meillä on mahdollisuus tuoda suoranaista lisäarvoa läntisen maailman puolustukselle harkitsevalla ja rakentavalla aktiivisella toiminnalla tässä asiassa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomi Natoon ja heti! On turha haihatella yhteistyöstä Ruotsin kanssa. Ruotsihan on itse haaskannut puolustusmäärärahansa oman aseteollisuutensa tukemiseen.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Muistan jostain kuulleeni urbaanin legendan, että Ruotsi on tehnyt salaa atomipommin, samalla tapaa kuin Israel. Hankitaan mekin oma Atomipommi, niin ei tarvitse liittyä Natoon.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mitä sillä ydinpommilla tekee, jos sitä ei saa lentämään Moskovaan asti?

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto Vastaus kommenttiin #3

Totta. Niin Ruotsi kuin myös Suomikin ovat ratifioineet ydinaseet kieltävän sopimuksen. En usko, että ruotsalaisilla olisi omaa atomipommia, koska he noudattavat tekemiään sopimuksia. Käytännössä ydinaseen ja siihen tarvittavan laukaisualustan kehittäminen ei ole halpaa touhua.

Wikipedia-artikkeli sopimuksesta englanniksi:

http://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_on_the_Non-Pro...

Käyttäjän mikajahkola kuva
Mika Jahkola

Ruotsilla oli sotien jälkeen oma ydinaseohjelma, joka tähtäsi atomipommin valmistamiseen. Aseen kehittämisestä luovuttiin 1958 mutta senkin jälkeen tutkimusta jatkettiin puolustusmielessä vuoteen 1972 asti. Ohjelma oli aikoinaan salainen mutta nykyisin ihan julkista tietoa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kyllä saisimme Ruotsilta merkittävää apua liittoutumisella. Ruotsilla on varsin iskukykyiset ilmavoimat ja laivastokin melkoinen. Maavoimia on meillä itsellä omasta takaa.
Niin kuin Jukka Seppinen toteaa, on ilmaherruus ehdoton edellytys konventionaalisen sodan käynnissä. JAS:eja Ruotsilla riittää.

Aikoinaan Saksa ja Neuvostoliitto estivät Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta puhumisenkin, nyt siihen ei lupaa tarvitse keneltäkään ulkopuoliselta maalta kysellä.

Ensin sotilaalliseen liittoon länsinaapurin kanssa ja sitten Natoon! Mutta omat puolustusvoimat pidettävä joka tapauksessa aina taistelukykyisinä.

Juha Riekki

Kyllä Suomi ja Ruotsi molemmat voi yhteistyöstä hyötyä, kunhan se ei mene vain Jas-kaupoiksi.

jorma Hakkinen

"Naton ovi on varmasti nyt auki Suomelle"

Mitkä ovat kirjoittajan mielestä ne konkreettiset hyödyt, jotka Suomi saisi NATO-jäsenyydestä? Mitkä olisivat ne muutokset, joita Suomen nykyisiin puolustusvoimiin tulisi tehdä ja paljonko ne + NATO-jäsenyys maksaisi yhteensä. Tulisiko nykyistä halvemmaksi vai kalliimmaksi? Entäpä, millä sotilasvoimilla Suomi osallistuisi esim. Yhdysvaltojen tai Turkin puolustamiseen, jos näitä vastaan hyökättäisi?

Vastaukset näihin kysymyksiin olisivat "konkreettista keskustelua" - ei tarinoinnit jostain "päättävistä pöydistä ja niiden liepeillä istuskeluista".

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Kirjoittajan arvioimista konkreettisista hyödyistä kiinnostuneille suosittelisin Seppisen artikkelin lukemista uudelleen, tällä kertaa ajatuksen kanssa. Sitten voisi tarvittaessa tehdä vaikkapa yksilöityjä jatkokysymyksiä luetun pohjalta.

"Entäpä, millä sotilasvoimilla Suomi osallistuisi esim. Yhdysvaltojen tai Turkin puolustamiseen, jos näitä vastaan hyökättäisi?"

Ottaen geopoliittisen asemamme huomioon uskoisin liittolaistemme tällaisessa tilanteessa vallan mainiosti ymmärtävän, että paras Suomen taholta tuleva palvelus kokonaisuudelle on enimmäkseen ihan vain hyvä omasta tontista huolehtiminen, kuten olemme yleensäkin tottuneet tekemään. Niillä Nato-mailla, joiden geopoliittinen asema kulloisessakin kriisissä on suhteellisen edullinen, on tietenkin parhaat mahdollisuudet avustaa "etulinjan maita", joilla taas on varsin rajalliset mahdollisuudet avustaa suoranaisesti toisiaan.

Yhdysvaltain tai Turkinkaan puolustuskyvyn puolesta en kyllä itse asiassa osaa olla kovinkaan huolissani, joten kysymys taisi jo alun perinkin olla melko "akateeminen"?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Natottajien normitaktiikkana on puhua Suomen Nato-jäsenyydestä itsestäänselvyytenä, ja pitää kaikkea muunlaista Nato-keskustelua keskustelun kieltämisenä. "Natosta ei saa keskustella" on heidän useimmiten käyttämänsä "peruste" kun he lanseeraavat mielikuvaa vanhasta suomettumisesta.

Hehän haluavat vain muuttaa suomettumisen suuntaa muinaisesta idästä länteen.

Mitähän heidän vilkas mielikuvituksensa vielä kehittääkään?

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

Ovatko uutisvälineissä näkyneet tiedot Venäjän tuoreista yksipuolisista, sekä peiteltyjä että avoimia sotilaallisia siirtoja sisältäneistä alueliitostyyppisistä rajamuutoksista tai sellaisten harkitsemisista "yhteisessä ETYJ-Euroopassamme" kenties pelkkää vilkkaaseen mielikuvitukseen perustuvaa Nato-propagandaa? Entä tiedot maan presidentille ennätystahtiin annetusta parlamentaarisesta valtuutuksesta käyttää maan sotavoimaa naapurivaltion koko alueella?

Tämänsisältöisistä tiedoistahan nykyinen Nato-keskustelumme on käsittääkseni käynnistynyt. Enkä muuten ole huomannut Suomen Nato-jäsenyyttä siinä pidetyn minään itsestäänselvyytenä; tämäkin Seppisen teksti joutuu erikseen toteamaan senkin välttämättömän edellytyksen, että koko liittymismahdollisuus on Suomelle edes todella tarjollakaan. Itsestäänselvyysolettamat ovat kyllä näin perusasioista lähtevistä tilannearvioista kaukana.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Seppinen on aivan oikeassa. Naton jäsenenä Suomen puolustus voitaisiin järjestää aivan uudelta pohjalta, mutta omin voimin juuri siten kuin itse koemme tarpeelliseksi.

Naton jäsenenä Suomella olisi ilmaherruus omassa ilmatilassaan ensimmäisen kerran historiassa jopa sodan aikana. Tämä vaikuttaa hyvin paljon maavoimien toimintaedellytyksiin. Strateginen ilma-ase ja ilmakuljetuskapasiteetti ovat outoja käsitteitä Suomen sotilasilmailussa mutta yhdellä päätöksellä sellaiset olisivat käytettävissä, jos tarve tulisi.

Logistisesti katsottuna Suomi on saari. Vanha sotilassanonta kuuluu, että amatöörit puhuvat strategiasta kun ammattilaiset puhuvat logistiikasta. Merenkulun turvaaminen Itämerellä on Suomen elinehto. Sukellusvene on luokkaa 200 miljoonaa euroa, korvetti 500 ja hävittäjä jo miljardin.

Itämeren turvaamiseen tarvittaisiin ehkä 1-2 hävittäjäosastoa eli noin 4-6 Aegis-luokan hävittäjää. Natolla on niitä useita kymmeniä. Risteilijöistä puhumattakaan (joista Ticonderoga-luokan aluksia on 27 kpl).

Naton jäsenenä jo yksi nk. super carrier Norjan rannikolla kaksinkertaistaisi Suomen ilmavoimat. USA:lla on niitä 12 kpl.

Suomen puolustusbudjetti on noin 2,5 miljardia euroa vuodessa. Asevelvollisten osuus siitä on ehkä 300-400 miljoonaa. Nato-jäsenyyden hinnaksi on laskettu noin 60 miljoonaa. Kuinka paljon halvempaa vakuutuksen pitäisi olla?

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala

Mahdatko Timothy Kestrel nyt ymmärtää, että mikäli Suomi saisi Venäjän hyökätessä sotilaallista apua USA:lta, se tarkoittaisi täysimittaista sotaa tarvittaessa ydinasein Suomen maa- ilma- ja merialueilla.

Ei tarvitse huolestua, koska USA ei ole koskaan riskeerannut omaa turvallisuuttaan eikä ole koko historiansa aikana 1776 lähtien ollut koskaan sodassa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa. On aivan sama montako jenkkien laivaa lipuu maailman merillä, niistä ei apua Suomeen tipu. USA ei lähde sotaan Venäjää vastaan missään muissa olosuhteissa kuin silloin kun sen oma turvallisuus on uhattuna. Suomen katoaminen maailmakartalta ei tähän uhkakuvaksi riitä, joten koko Nato-hömpötys on Suomen osalta kokonaan vailla järjellisiä perusteita. Mitään apua ei tule, mistään, minkään sopimuksen nojalla. Tukea tulee sotatilassa vain niiltä mailta, joiden kansallinen etu vaatii osallistumista, ja se apu tulee pyytämättäkin.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timo Koivusalo

Sampo: "USA ei ole koskaan riskeerannut omaa turvallisuuttaan eikä ole koko historiansa aikana 1776 lähtien ollut koskaan sodassa Venäjän tai Neuvostoliiton kanssa."

Ei pidä paikkaansa. Amerikkalaiset olivat mm. englantilaisten ja ranskalaisten mukana liittoutuneiden sotilasretkikunnassa Murmanskiin ja Argangeliin 1918-1919. Hyvään alkuun pääsee: http://en.wikipedia.org/wiki/Polar_Bear_Expedition

Kylmä sota onkin jo sitten asia erikseen. Amerikkalaiset auttoivat mm. suomalaisia puolueita antaen rahoitusta esimerkiksi SDP:lle.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Seppinen: "Kansainväliset signaalit lännestä Suomen Nato-jäsenyyden toivottavuudesta ovat merkittäviä."

Tottakai ovat. Kun erityisesti EU-kriisimaat ovat ajaneet puolustusbudjettinsa alas on Suomi vielä edes mitenkuten sinnitellen pitänyt puolustuskykyään yllä, tai jopa parantanut sitä tuoreilla Leopard 2-kaupoillaan. NATO tarvitsee lisää maksavia jäseniä, koska ilmeisesti entiset Varsovan liiton maat kuten Puola, tai Baltian pienet valtiot, ovat päässeet mukaan budjettiluokassa. Eiköhän EU:n "takuutuksista" jo opittu mihin Suomea yritetään vängätä mukaan? NATO tönäisisi ystävällisesti... ja Suomi sylkisi rahaa kuin risa Pajatso.

Toinen seikka on Suomen "puuttuva pala" Lännen pyrkiessä rakentamaan uutta rintamalinjaa Venäjää vasten. Suomen jäädessä puolueettomaksi on Viron sivusta Suomenlahdella sepposen selällään, ja pohjoisin Norja vaikea ellei mahdoton puolustaa. Tilanne muuttuisi Venäjän kannalta olennaisesti, jos "lukko" poistuisikin, ja Suomi jouduttaisiin lukemaan vihamielisten maiden joukkoon. Suomi rauhoittaa nyt tärkeän Pietarin seudun, ja Ruotsi vahvistaa puolueetonta lukkoa. Näin on oltava jatkossakin, jos haluamme rauhan säilyvän.

Seppinen: "Miten Suomi asettuisi päättäviin pöytiin Natossa?"

Mitä ihmeen harhakuvitelmia tässä elätellään? Suomi - edustajansa välityksellä - kenties asettuisi pöytiin, mitä lie kanttiinien pöytiä ja viimeinen pikakahvi ennen kuolemaa ne olisivatkaan, mutta ikävä kyllä päätökset tehdään kabinetin puolella minne pikku nousukkaalla ei olekaan asiaa. Täysin asiattomia prestiisiperusteita, kun niitä vastassa on vakaa vakava päämäärä pitää Suomi erossa sodasta (sodista, kun puhumme NATO:sta).

Seppinen: "Viides artikla on peruskivi, mikäli todellinen katastrofi uhkaa."

Viides artikla luetaan niin kuin se on kirjoitettu. Mielikuville tai uskomuksille ei ole perusteita.

Sen mukaan muut NATO-jäsenet lupautuvat hetimiten pohdiskelemaan millä tavoin kenties voisivat auttaa pulaan joutunutta jäsenmaata. Artikla ei sen sijaan mitenkään allokoi aseita tai joukkoja, ja "forthwith" voi tarkoittaa päiviä tai viikkoja. Kommenteissa (Kestrel) mainittuja suurempia pinta-aluksia ei lähetetä Itämeren sumppuun, jossa ne konfliktin ensi tunteina (super-tukialus) tai viimeistään päivinä upotettaisiin. Baltia sai nyt jahkailun jälkeen muutaman pienen tykkiveneen, ja hävittäjäkoneiden määrän on lupailtu nousevan neljästä kohtsillein tusinaan. Mistään ilmaherruudesta puhuminen on naurettavaa. Tilanne olisi kuumaan sotaan jouduttaessa ohi ennen kuin lisäjoukot kaukaisista maista ehtisivät paikalle. Tässä kaivattaisiin aimo annos realismia puheisiin.

Aivan oma kysymyksensä on, minkälainen "tuleva sota" voisi olla. Baltiassa se voisi olla venäläisväestön nousu kapinaan, ja suursodassa taas vastapuolen toimintakyky pyrittäisiin lamauttamaan monin muin keinoin ennen kuin sotilaallinen toiminta mahdollisesti alkaisi. NATO-intoilijat puhuvat orgastisesti hienoista aseista - joita me emme tositilanteessa edes saisi, sillä ne tarvittaisiin suursodan päänäyttämöillä (jonne Suomi saisi lähettää oman kontingenttinsa) - ja jotka olisivat hyödyttömiä. Mistä oikein maksamme, kun maksamme NATOn kalliita jäsenmaksuja ja sen vaatimia muita obuluksia?

NATO-jäsenyyden hinta?

Olipa se 60 vaiko Jussi Niinistön arvioima 100 MEUR/v (määrärahoja lisäämättä se tarkoittaisi Merivoimien alasajoa!), huomioimatta puolustusbudjetin kasvattamista NATO:n vaatimusten mukaiseksi, mikä tarkoittaisi viileän lisämiljardin, ei NATO millään muodoin korvaa Suomen omia puolustusmenoja... vaan on lisämaksu. Lisämaksu kasvaa entisestään, jos Suomen Hornetit lähetettäisiin lahden yli Baltiaa "puolustamaan" (siihenhän NATO-veljemme meidät painostaisivatkin)... olettekohan NATOttajat laskeskelleet, mitä yksi ainut Hornet-lentotunti maksaa, ja tietenkin sen vaatima huoltojoukko materiaalihuoltoine päälle?!

Nämä eivät ole rahoja joita otettaisiin postimerkkikassasta. Realismia - inhorealismia - kaivattaisiin!

Uhkaako Venäjä?

Uhkaa varmasti, jos sille annetaan aihetta uhkailla, ja jos rikotaan Suomea sitoneita sopimuksia. Pietarin läheisyys ja merkitys (ei vähiten presidentti Putinin ja monen "silovikin" kotiseutuna) on tosiasia mitä ei pysty pois selittelemään. Pysymällä puolueettomana ja ylläpitämällä puolustusvoimia - kenties puolueettomassa kumppanuudessa Ruotsin kanssa - joilla maa- ja merialueidemme koskemattomuus on uskottavasti turvattu, ja jos puolueeton alue kattaa suuren osan Itämeren rannikosta - poistamme syyn ja kannattavuuden Venäjän yrittää suojata sydänaluettaan ennaltaehkäisevällä iskulla tai miehityksellä.

Oma kysymyksensä on Venäjän asevoimien tila. Venäjän kansantalous on Brasilian kokoinen, eli esimerkiksi suunniteltuihin 600 miljardin investointi sen asevoimien uudistamiseen on herättänyt epäuskoa (Daily Telegraph`in teräväpäinen Ambrose Evans-Pritchard, jos oikein muistan). Kalustoa on, mutta Suomea vastaan osa siitä olisi varmaankin Neuvostoliiton perua. Jos edes kuvitteellisesti saisimme NATO:n hyperaseita sen seuraus olisi lähinnä, että Venäjäkin joutuisi sijoittamaan vastaavia hyperaseita Suomen vastaiselle rajalle - eli puolustuskykymme parantamisen sijaan tosiasiassa heikentäisimme sitä. Kilpailua paljon Suomea suurempaa valtaa vastaan emme matemaattisella varmuudella mitenkään voisi "voittaa". Miten typerää edes väittää tuollaista!

Mitä siis tekisimme?

Laajan puolueettoman Suomi-Ruotsin muodostaman saarekkeen luominen olisi järkevää. Yhtä tärkeää olisi kiireesti purkaa Suomen yhteiskunnan polarisaatiota hyvin- ja huonostivoivaan kansanosaan, eli pitää Suomi puolustamisen arvoisena kansalaisten silmissä. Vahva ja jopa vimmainen oma puolustustahto on varmin tae vihollisen pysyä loitolla maasta minkä jok`ikisestä neliömetristä joutuisi käymään kallista kamppailua. Uusia hyperaseita tuskin haluaisimmekaan - edes jos niihin olisi varaa - juuri jottemme pakottaisi vastapuoltakin sellaisten nostamiseen meitä vastaan. Mikään ei silti estä köyhää käyttämästä omaa välkkyä päätänsä, kuten aiemmin useat kerrat todistettu suomalaisten sotilaallisilla keksinnöillä. Tällaisia ei pidä yrittää ulkoistaa, ja ajautua NATO-riippuvuuteen, sen talutusnuoraan, tai huolimattomuuteen oman puolustuskyvyn suhteen.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Kiitän keskustelupuheenvuoroista. Kestrelin esittämät jäsenyyden aiheuttamat kustannustasot ja näkemykset ovat asiantuntevia. Jäsenyyden hyödyt ovat merkittäviä. Pohjolan turvallisuuspoliittinen vakaus vahvistuisi. Kestävän rauhantilan edistäminen vaatii voimapotentiaalien ymmärtämistä.

Suomi on logistisesti todellakin saari. Meritiet ovat aina olleet Suomelle elinehto. Pienen maan on käytännössä mahdotonta hallita kriistilanteessa yksin ilmatilaansa. Se on käynyt myös historiallisesti toteen. Hornetien korvaamisen on arvioitu maksavan n. 10 mrd. euroa. Entä jos tulisikin jäsenbonusta? Turvallisuus maksaa aina, eikä yksittäisiä hankintakustannuksia voi ennakoida kovin tarkasti vuosikymmenien päähän.

Suomi on jo valinnut Euroopan unionin. Suomi on turvallisuutensa ansainnut. Nato-jäsenyys ei johda mihinkään huolimattomuuteen oman puolustuksen suhteen, vaan antaa myös tuleville sukupolville vahvan kehyksen selviytyä. Pohjimmiltaan kyse on arvovalinnoista. Suomi on osa länsimaista sivilisaatiota. Siinä pysyminen ei ole ollut itsenäisyyden aikana itsestään selvää, ei edes rauhan aikana. Siksi sotilaallinen liittoutuminen samanmielisten maiden kanssa on Suomen etujen mukaista.

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala

Kestrelin näkemykset ovat puhdasta fantasiaa, joka on Naton kannattajien joukossa hämmentävän suosittua. Naton 5. artikla ei velvoita yhtäkään jäsenmaata osallistumaan mihinkään konfliktiin millään tavalla.

Natosta jotain ymmärtävien pitäisi tuoda ihan rehellisesti esille totuus Nato-sopimuksesta. Se on luotu ja solmittu 2. maailmasodan jälkeisessä tilanteessa. Sen ainoa oikeudellinen vaikutsu on siinä, että se mahdollistaa USA:n osallistumisen Euroopassa käytävään sotaan (Neuvostoliittoa) Venäjää vastaan siten, että USA:n osallistuminen on YK:n hyväksymää puolustussotaa, kun se ilman sopimusta olsi YK:n tuomitsemaa hyökkäyssotaa. Tämä on sopimuksen ainoa tosiasiallinen merkitys: se mahdollistaa USA:n eteen työnnetyn puolustuksen.

Se, mitä sopimus ei edes teoriassa sisällä, on velvaoittavuus avunantoon. USA sen paremmin kuin mikään muukaan jäsenvaltio ei sopimuksella sitoudu yhtään mihinkään. Sopimus antaa mahdollisuuden osallistua toimimatta hyökkääjänä, mutta se ei velvoita ketään käyttämään tätä mahdollisuutta. Valehtelu Naton 5. artiklan velvoittavuudesta saisi loppua, ja Suomen kansalle pitäisi ihan rehelllisesti kertoa, että sopimus ei takaa yhdenkään miehen eikä yhdenkään lentokoneen lähettämistä Suomeen. Turvatakuusta tai vakuutuksesta puhuminen on niin rankkaa valehtelua, että maanpetos on lähellä. Siinä vaarannetaan Suomen puolustuksellista asemaa täysin katteettomilla lupauksilla ja unikuvilla.

Suomen puolustusta ei voi miltään osin jättää minkään ulkopuolisen tahon varaan. Maata voidaan puolustaa ainoastaan niillä joukoilla ja kalustolla, jotka ovat pysyvästi Suomessa ja omassa komennossa. Muu on tuudittautumista sellaiseen turvaan, jota ei ole edes paperilla, saati käytännössä.

Салли Сальвия

Hyvin sanottu, harmi vaan et aika monet on eri mieltä ja ajattelee et toi naton jäsenyys jotenkin auttaa suomen, itse en näe mitään muuta syytä et meitä halutaan natoon kun pelkästään rahaa, ensiksi 60 miljoonaa sitten jopa 600, ja kattokaa viroon miten naton jäsenyys auttoi niille? Oikea ratkaisu olisi vaa ryhtyä ruotsin kaa yhteistoiminnan, eroa EU:sta ja eurosta.

Käyttäjän petrikivenheimo kuva
Petri Kivenheimo

"Suomen puolustusta ei voi miltään osin jättää minkään ulkopuolisen tahon varaan." -- Entäs, jos on vain ihan pakko? Entäs, jos ei ole mitään järkevää mahdollisuutta olettaa kyettävän menestyksellisesti puolustamaan Suomea vaikkapa sellaisessa tapauksessa, että koko muu maailma olisi yhtynyt hyökkäysliittoon meitä vastaan? Kai meidän on puolustuksestamme huolehtiessamme kuitenkin jotenkin rajattava, millaisiin uhkakuviin pyrimme vastaamaan ja millaisiin emme? Mutta jos niin teemme, niin sittenhän kai vain joltain osin jätämme turvallisuutemme sen varaan, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä -- kuten että eivät yksimielisesti liittoudu valloittamaan maatamme?

Leo Löppönen

Kommenteista päättelen että historian tulisi toistaa itseään Ruotsi-Suomen muodossa. Mitenkäs kävi kun Venäjän tsaari "otti hoitaakseen" Suomen 104:ksi vuodeksi. Ruotsalaiset lähti livohkaan ja vikkelään, että se siitä "puolustusliitosta"! 30- vuotiseen sotaan kyllä pakko-otettiin suomesta Hakkapeliitat (Hakkaa päälle!) Muulloinkin aina kun tarvitti
in, täältä torpparien pojat ja rengit sai matkailla ulkomaisilla valloitusretkillä! Eiköhän vaan pitäydytä "rakkaan vihollisen" kanssa omissa maaotteluissa!

Toimituksen poiminnat