seppinenj

Ottawan miinasopimuksesta

Ulkoministeri Erkki Tuomioja on paheksunut omalla tyylillään Kokoomuksen äskettäisen puoluekokouksen suhtautumista Ottawan henkilömiinasopimukseen. Kuitenkin vapaus poliittiseen kannanottoon kuuluu länsimaiseen demokratiaan. Tässä suhteessa ei ole huomauttamista.

 

Puoluekokouksen käyttäytyminen kumpusi huolesta maanpuolustuksesta. Tämä oli hyvä asia. Maailmanpolitiikassa on tapahtunut käänne, jonka seurauksena aseellisen maanpuolustuksen merkitys on tiedostettu uudestaan konkreettisella tavalla. Herätys on tapahtunut, myös Suomen lähialueilla. Voimapotentiaalilla on jälleen myös perustavaa laatua olevaa poliittista merkitystä. Tosiasia on, että yksi osio Suomen puolustuksen poteentiaalista on käytännössä jo kadonnut henkilömiinojen myötä. Ne eivät olleet sinänsä kalliita verrattuna moderneihin asejärjestelmiin.

 

Henkilömiinasopimus syntyi aikoinaan Neuvostoliiton romahduksen vuosikymmenellä, siis 1990 -luvulla. Silloin elettiin varsin laajalti toiveikkaasti Venäjän tulevasta roolista maailmanpolitiikassa. Suomi linjasi itsensä mukaan siten, että sopimus astui voimaan melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Venäjän kehitys ei ole noudattanut esimerkiksi länsimaailmassa esiintynyttä toiveikasta mallia. Lisäksi Venäjä ei ole ollut kiinnostunut sopimuksesta.

 

 

Ottawan sopimus on kuitenkin Suomen osalta jo poliittista historiaa. Eduskunta on sen ratifioinut ja sen täytäntöönpano on loppusuoralla. Katseet on nyt kohdistettava tulevaisuuteen. Suomen turvallisuustarpeet on hahmotettava kokonaisvaltaisesti. Ratkaisun parhaat avaimet ovat sotilaallisessa liittosuhteessa Naton piirissä väheksymättä lainkaan orastavaa sotilaallista yhteistyötä Ruotsin kanssa.  Odotan ulkoministeri Tuomiojan osallistuvan rakentavalla tavalla ja analyyttisesti Nato-keskusteluun, vaikka hän halusi vielä jokin kuukausi sitten kieltää kokonaan aiheen julkisen käsittelyn.

 

Jukka Seppinen 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Markus Lehtipuu

Suomen on aina toimittava itsenäisen valtion tavoin. Kaikki täytyy olla muutettavissa. Meillä täytyy olla kaikki keinot omissa käsissämme.

Suomen on irtauduttava tästä hulluudesta. Isänmaan turvallisuus, ihmisten suojelu, kaikki mahdolliset keinot maamme turvaamiseen on säilytettävä.

Me emme tahtoneet sotaa. Mutta viisaalla toiminnalla me voimme sen estää.

Tai ainakin pysäyttää sen rajoillemme.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tuntuu kummalliselta, että meillä on raja, jonka Suomen puolella ei voi olla jalkaväkimiinoja, mutta Venäjän puolella koko 1300 km matkalla niitä saa olla vaikka kuinka paljon!

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Viimeistään miinapäätös osoitti, että kokoomuksen puoluekokous ei toimi järjen vaan tunteen perusteella, jos kerta haluavat pitää kiinni käytännössä jo hävitetystä aselajista symbolisena eleenä maanapuolustusmäärärahojen puolesta.

Jos kokoomuksen puoluekokousväki kerta on huolissaan puolustusmäärärahoista, niin miksi huoli täytyi naamioida äänestykseksi jalkaväkimiinoista? Kas kun eivät äänestäneet hevosten palauttamisesta puolustusvoimien pääasialliseksi liikkumisvälineeksi.

Toivottavasti seuraava puolustusministeri ei ole kokoomuselainen, vaan joku joka ymmärtää nykyaikaisen sodankäynnin päälle, jottei vuosisatainen perivihollinen pääse yllättämään.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Hei Jiri, väärin meni Kokoomukselta, mutta eiköhän päällepäsmäri kuitenkin ollut Tarja Halonen?

Jiri, mikä puolue ymmärtää nykyisen sodankäynnin päälle, ja onko se ollenkaan tarpeen, jos hoidetaan ulkopolitiikkaa oikein? Eihän sotia tule jos neuvotellaan ja ollaan samaa mieltä!

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Niin, vielä nolompaa kokoomuksen puolueväen kannalta olisi tulkinta, etteivät he äänestäneet miinapäätöksessään symbolisesti edes maanpuolustusmäärärahojen nostamisesta, vaan halusivat kiukutella Tarja Haloselle kuin pikkulapset, ovat vieläkin katkeria vuoden 2006 presidentinvaaleista.

Allekirjoittanut on aika tyytyväinen RKP:n linjaan. RKP:n johdolla on rohkeutta olla mielistelemättä kansanjoukkoja, olla olematta populisteja maanpuolustusasoissa, uskaltavat sulkea varuskuntia.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"jos kerta haluavat pitää kiinni käytännössä jo hävitetystä aselajista symbolisena eleenä maanapuolustusmäärärahojen puolesta."

Miinat aselaji?

"Jos kokoomuksen puoluekokousväki kerta on huolissaan puolustusmäärärahoista, niin miksi huoli täytyi naamioida äänestykseksi jalkaväkimiinoista?"

Jalkaväkimiinoja korvaavat asejärjestelmät maksavat paljon rahaa, joten miinapäätös ja puolustusmäärärahat liittyvät läheisesti yhteen.

"vaan joku joka ymmärtää nykyaikaisen sodankäynnin päälle, jottei vuosisatainen perivihollinen pääse yllättämään."

Tässä voi varmaan odottaa saavansa asiantuntevan analyysin siitä, millaisella nykyaikaisella ja kustannustehokkaalla asejärjestelmällä miinat korvataan.

Jere Partanen

"Tässä voi varmaan odottaa saavansa asiantuntevan analyysin siitä, millaisella nykyaikaisella ja kustannustehokkaalla asejärjestelmällä miinat korvataan."

Liukumiina olisi ainakin halpa, mut ehkä vähän vanhanaikainen.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

No ei se ainakaan VL:sta ole, eikä muustakaan myyräpopulaatiosta vähän tälleen kuvainnollisesti ilmaisten.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Miinasopimus on Suomen kannalta suhteessa Venäjään yksipuolinen, se on selvä asia. Oli hyvä, että Kokoomuksen puoluekokous kiinnitti asiaan näin paljon huomiota. Lienee vaikeata löytää sellaista enemmistöä, joka voisi irrottaa maan Ottawan sopimuksesta. Toinen asia on, että nykyisessä kireässä kansainvälispoliittisessa asetelmassa Ottawan miinasopimuksen kaltaista sopimusta olisi paljon vaikeampi saada aikaan kuin 1990 -luvulla. Energia kannattaa kuitenkin suunnata Suomen turvallisuuspoliittisen aseman vahvistamiseen Natossa ja EU:ssa. Sitä kautta on saatavissa strategista tasoa olevaa tukea omalle armeijalle.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Miinasopimus olisi voitu alleirjoittaa samassa pöydässä venäjän kanssa,venäjän osalta siten että suomen rajalinja olisi miinaton heidän osalta myös,ja että se olisi puolueettomasti tarkistettavissa !
Se että luovuttiin yksipuolisesti,lähentelee maanpetosta !

Käyttäjän TeroIln kuva
Tero Ilén

Ehkä tunnetuin sopimuksenpurku pelasti meidän itsenäisyytemme, sen teki viimeinen valtiomies Risto Ryti. Hän teki Hitlerin kanssa henkilökohtaisen sopimuksen ettei Suomi tee erillisrauhaa ja sai Saksalta aseapua kannaksen suurhyökkäyksen torjumiseen.

Kun hyökkäys oli torjouttu Ryti erosi eikä sopimus enää sitonut meitä ja rauhanneuvotteluja Neuvostoliiton kanssa.

Kyllä kaikki sopimukset voidaan ja pitää purkaa jos kansakunnan etu niin vaatii.

Minusta on kuvottavaa ja todella sikamaista että ylipäällikkö vaarantaa uskottavan puolustuksen vain saadakseen itselleen korkean YK-viran. Yök.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Jukka Seppinen kirjoitti:
"Henkilömiinasopimus syntyi aikoinaan Neuvostoliiton romahduksen vuosikymmenellä, siis 1990 -luvulla. Silloin elettiin varsin laajalti toiveikkaasti Venäjän tulevasta roolista maailmanpolitiikassa. Suomi linjasi itsensä mukaan siten, että sopimus astui voimaan melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Venäjän kehitys ei ole noudattanut esimerkiksi länsimaailmassa esiintynyttä toiveikasta mallia. Lisäksi Venäjä ei ole ollut kiinnostunut sopimuksesta."

Jalkaväkimiina on hyvin tyypillinen puolustusase, ja vielä erittäin kustannustehokas eli halpa puolustusase. Se on rauhantahtoisen Suomen puolustuksen kannalta mahdollisimman käyttökelpoinen väline. Meillähän on 1 300 kilometriä EU:n itärajaa.

Suomi oli kovin sinisilmäinen liittyessään Ottawan sopimukseen. Kyllä maailman demokratiat olisivat hyvin ymmärtäneet, miksi Suomi ei maantieteellisen asemansa vuoksi haluaisi liittyä Ottawan sopimukseen. Maamiinoista luopuminen ei ole mikään ongelma jollekin Sveitsille, Itävallalle tai Portugalille, mutta nykyinen tasavallan presidenttikin on kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomella on valtavan pitkä raja Venäjän kanssa. Se on kaiken lisäksi samalla EU:n itäraja.

Suomi voisi perustellusti panna maamiinoista luopumisen ehdoksi sen, että Venäjäkin luopuu niistä - vaikkapa vain Suomen itärajan osalta.

Toivoisin Jukka Seppisen tavoin, että ulkoministeri Erkki Tuomioja osallistuisi aktiivisemmin turvallisuuspoliittiseen keskusteluun jopa maamiinoista ja Natosta. Tuomioja on esiintynyt Ukrainan kriisin käsittelyn yhteydessä kunnioitettavan suoraselkäisellä tavalla.

Touko Petäjä

Jalkaväkimiina on hyvin tyypillinen puolustusase viime vuosisadalta.

Se on erittäin tehokas suurena ihmisaaltona hyökkäävää vihollista vastaan, mutta vain siinä tapauksessa että puolustuslinnoitukset ja miinakentät ehditään rakentaa.

Modernissa sodanäkäynnissä näin ei enää ole.

Venäjä satsaa ilmakuljetuskalustoon, eli helikoptereihin ja lentokoneisiin. Niiden avulla se valloitti Krimin ilmasta parissa päivässä. Siinä ei paljoa Ukrainalaiset linnoituksia ja miinakenttiä rakentaneet.

Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla jalkaväkimiinojen perään haikailevien nostalgikkojen näkemysken siitä mihin he niitä jalkaväkimiinoja olisivat kylvämässä torjuakseen ilmasta käsin hyökkäävän vihollisen?

Huomioidaan vielä sellainen seikka, että käytännössä kaikki moderni sodankäynti tapahtuu asutuskeskuksissa, eikä metsissä, niin mihin ne miinat olisi tarkoitus kaivaa? Pasilaan? Hervantaan? Hangon satamaan? Maarianhaminaan?

Ps.
Huomioikaa myös että kaukolaukaistavat miinat eivät ole sulkusopimuksessa. Niitä sopii laittaa Helsinki-Vantaalle niin paljon kuin sielu sietää.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Venäjä satsaa ilmakuljetuskalustoon, eli helikoptereihin ja lentokoneisiin. Niiden avulla se valloitti Krimin ilmasta parissa päivässä."

Ja kas, kaikissa uutiskuvissa esiteltiin miehiä ja kalustoa, jotka ainakin tällä hetkellä, ja vielä tiedossa olevassa tulevaisuudessakin liikkuvat maata pitkin, eivät ilmassa leijumalla. Ilmatuen merkitystä ei sovi vähätellä, mutta maa-aluetta on aika hankala pitää hallussa muuten kuin maajoukoilla, joiden elämästä henkilömiinat tekevät kenkkumaista.

"Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla jalkaväkimiinojen perään haikailevien nostalgikkojen näkemysken siitä mihin he niitä jalkaväkimiinoja olisivat kylvämässä torjuakseen ilmasta käsin hyökkäävän vihollisen?"

Esimerkiksi puolustettavien kohteiden ympäristöön vaikeuttamaan vihollisen liikkumista. Suojaamaan omien joukkojen ryhmityksiä jne.

"Huomioidaan vielä sellainen seikka, että käytännössä kaikki moderni sodankäynti tapahtuu asutuskeskuksissa, eikä metsissä, niin mihin ne miinat olisi tarkoitus kaivaa? Pasilaan? Hervantaan? Hangon satamaan? Maarianhaminaan?"

Tekee muuten siitä asutuskeskustaistelustakin hippasen verran ikävämpää, kun puolustaja virittelee putkimiinoja oviin, porttikäytäviin, portaisiin jne.

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #18

Täsmennetäänpä hieman sitä mistä puhutaan.

Krimin valtauksessa pääosassa oli ilmakuljetukset, kun taas Ukrainan mantereen alueella Venäläismieliset kapinalliset kuljettavat joukkojaan kuorma-autoilla ja miehistökuljetusvaunuilla. Siis tietä pitkin. Asfalttia.

Jalkaväkimiina, eli polkumiina, eli perinteinen sakaramiina on maahan piiloon kaivettava ase. Sillä voi torjua jalkaväkeä, mutta sen kaivaminen asfalttiin on melkoisen haasteellista. Se on myös tehoton ase tiellä liikkuvia kohteita kuten kuorma-autoja tai miehistönkuljetusvaunuja vastaan. Niitä vastaan käytetään toisenlaisia aseita.

Mainitsit putkimiinan. Se voidaan lukea jalkaväkimiinaksi joka on kielletty, tai sitten se voidaan lukea tähysmiinaksi joka ei ole kielletty. Suomessa putkimiina, kylkimiina ja viuhkapanos voidaan luokitella tähysmiinoiksi.

Asutuskeskustaistelussa kyseiset miinat ovat tehokkaita mainitsemallasi tavalla. Ehdottomasti. Ne eivät tulkinnasta ja miinasta riippuen ole kielletty.

Argumentti "kylväminen ympäristöön puolustettavien kohteiden suojaamiseksi" on epämääräinen. Nyt siis tarkkana: minkä tyypin miinoja olet mielikuvissasi kylvämässä lähipuolustukseen?

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #20

Täsmennetään toki.

Krimin valtauksessa pääosassa olivat Krimillä jo valmiiksi olleet venäläisjoukot. Krimillä ei myöskään ammuttu laukaustakaan, vaan kyseessä oli vain ja ainoastaan logistinen operaatio, joka oli nopeinta toteuttaa ilmasta käsin, siltä osin kuin joukkoja piti tuoda alueen ulkopuolelta.
Jostain kumman syystä Krimille kuitenkin tuotiin maajoukkoja.

"Jalkaväkimiina, eli polkumiina, eli perinteinen sakaramiina on maahan piiloon kaivettava ase. Sillä voi torjua jalkaväkeä, mutta sen kaivaminen asfalttiin on melkoisen haasteellista."

Niin, harvemmin se jalkaväki jonossa tiellä kävelee silloin kun on tilanne päällä. Ilman jalkaväkeä taas se moottoroitu osa maajoukoista on lirissä.

"Mainitsit putkimiinan. Se voidaan lukea jalkaväkimiinaksi joka on kielletty, tai sitten se voidaan lukea tähysmiinaksi joka ei ole kielletty."

Putkimiina luetaan käsittääkseni henkilömiinaksi, jotka Ottawan sopimus kieltää. Toki samanlaisia yllätyksiä voi tehdä myös "sallituista" tarvikkeista.

"Nyt siis tarkkana: minkä tyypin miinoja olet mielikuvissasi kylvämässä lähipuolustukseen?"

Kaikilla on oma tarkoituksensa. Putkimiinat, polkumiinat ja viuhkapanokset ovat käyttökelpoisia jalkaväkeä vastaan, kylkimiinat ajoneuvoja. Kysymys onkin, mitä yhtälöön lisätään tilalle, jos putkimiinat ja polkumiinat otetaan pois?

Touko Petäjä Vastaus kommenttiin #21

En nyt ihan täysin kykene seuraamaan ajatuksesi juoksua, mutta tuon viimeisen kysymyksesi ymmärsin ja siihen voin vastata.

Polkumiinat ovat konseptiltaan vanhentunut ase siinä missä katapultti, jalkajousi ja ritarivarustus. Primääri uhka jota sillä torjutaan, eli jalkaväen aaltohyökkäys kohti linnoitettua asemaa, on lakannut olemasta useistakin eri syistä. Jalkaväkimiinalla Suomessa on käyttöä oikeastaan enää panssarimiinoitteen suojaamisessa, sikäli mikäli panssarimiinoite johonkin syrjämetsään ehdittäisiinkin kaivamaan ja että sillä olisi vielä sen päälle jonkinlaista strategista hyötyä. Aika marginaalikeissi, joka voitaisiin hoitaa myös korvaavilla miinoitteilla/ansoilla.

Modernissa kaupunkisodassa, jota sodankäynti tänäpäivänä voittopuolisesti on, jalkaväkimiinalle ei ole käyttöä.

Ansaksi viritetty miina, tai miinan kaltainen räjähde, ei puolestaan ole kadonnut mihinkään, eikä ole katoamassakaan —ihan riippumatta Ottawan sopimuksesta.

Ottawan sopimuksella kiellettyjen miinojen perään haikailevat lähinnä ne jotka ovat saaneet käsityksensä sodankäynnistä katsomalla ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikaisia sotaleffoja, sen sijaan, että olisivat seuranneet aseellisia konflikteja ja niiden analyysejä viimeiseltä 20 vuodelta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Sen verran nyt toteaisin, että Krimin valtauksessa kuten myöskään Itä-Saksan 1953, Unkarin 1956 ja Prahan 1968 operaatioissa ko. maiden kansalliset asevoimat eivät asettuneet aseelliseen vastarintaan. Ne eivät myöskään aloittaneet sulutustoimintaa, vaikka niillä materiaalia olisi ilmeisestin ollut enemmän kuin riittävästi ja ilmeisesti olivat suluttamista säännöllisesti harjoitelleet. Kaikista em. operaatioista näillä kansallisilla puolustusvoimilla oli varmastikin tietoa ennakkoon. Se, että hanttiin ei pantu, oli poliittinen päätös tai päättämättömyys. Ilmeisesti poliittiseen päätöksentekoon vaikutti kaikissa tapauksissa se, että ko. maidenjohto tiesi, että muualta ei ole apua saatavissa.

Sitten on tuo paljon puhuttut ilmasta tehtävät maahanlaskuoperaatiot. Siinä tapauksessa, että puolustaja laittaa tosissaan hanttiin, maahanlaskujoukon tulee saada yhteys tiestöä pitkin tuleviin pääjoukkoihin 3 - 5 vuorokauden kuluessa. Muussa tapauksessa tämä maahanlaskettu, kooltaan vähäinen ja materiaaliltaan ( ampumatarvikkeet, muona ja lääkintähuolto ) suppeasti varustettu joukko on tuhoon tuomittu. Eli siis pääjoukon on, huoltoineen päivineen päästävä tietä pitkin meikäläisessä peitteisessä maastossa siihen asutuskeskukseen tms. kohteeseen, joka on tarkoitus ottaa haltuun. Ehkä tässä on edelleenkin saumaan sulutteille. Kyse on paitsi hyökkääjän operatiivisesta taidosta, niin myös sen kyvystä hoitaa logististiikka vihamielisessä ympäristössä. Jos logistiikka ei toimi, hyytyy taistelevien joukkojen toiminta nopeasti.

Paljonko sitten jää aikaa sulutteiden tekmiseen ? Se onkin jo viimekädessä poliittinen päätös, koska sulutteiden rakentaminen voidaan aloittaa. Sotilaat ovat kyllä tarvittaessa valmiina, mutta miten on poliittisen päätöksenteon valmiuden kanssa ? Odotammeko siihen saakka jalkaväkimiinojen käyttölupaa ?

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Se suoraselkäisyys tuntuu vasemmiston puolella tarkoittavan ulkopuolisia maita, kansoja ja muuta mukavaa munattomaan YK:on luottaen ja sen lauluja laulellen. Solidaarisuus suuntautuu Välimerelle ja Afrikan naisten asemaan ja kaikkeen, minkä ei voi odottaa toteutuvan eikä maksavan mitään, kun huutelee korpeen. Meidän ruisleivän purijoitten syyllistäminen sopii hyvin agendaan siirtomaaisäntien synneistä ja se on aina jonkun takkutukan mielestä Chic. Tulevaisuuden toiveena näille takkutukilla onkin asepalveluksen sijasta kehitysaputyö ja sitten tietenkin palveluksen jälkeen varsiainen ura jossakin auringossa iltaisin margharitoja siemailen uima-altaalla.

Käyttäjän eewertti kuva
Urmas Mikkonen

Sopimukset ja käytäntö ovat aivan eri asioita. Jos jalkäväkimiinat halutaan säilyttää ne voidaan varastoida kaikessa hiljaisuudessa sopivaan paikkaan ja varastoja tulee jopa täydentää.
Sodankäynnissä kaikki on luvallista, sopimuksista viis.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Niihin säilytyslaatikoihin on jo vaihdettu koodi, joka tarkoittaa "odottaa hävittämistä".

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kahden vuoden kuluttua ovat henkilömiinat Suomen osalta historiaa, samoin alueellinen puolustusjärjestelmä on ajettu alas lähes kokonaan.

Mahdollisia puolustusratkaisuja pitkässä juoksussa on tasan kaksi: joko Nato jäsenyys tai sitten alistuminen Venäjän vasalliksi.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Helpoin tapa hoitaa miinaongelma on vaihtaa säilytyslaatikoihin uusi etiketti "Panssarimiina".

Henrik Luukko

Jokainen suomalainen vähänkään pioneerioppia armeijassa saanut osaa tehdä henkilömiinan parissa minuutissa jos vaan saa käsiinsä vaikkapa käsikranaatin sytyttimen, palan tnt:tä ja puolen kilon paketin neljän tuuman nauloja. Joten en itse ainakaan ole millään tavalla huolissani tästä muumimamman hullutuksesta jos joskus tulisi jotain sapelinkalistelua kenenkään kanssa. Ottawan sopimus on lähinnä vitsi jolla silitellään asioista ymmärtämättömien omaatuntoa.

Jouni Hölttä

Jo pelkkä epäily, että miinoja löytyy edestä hidastaa vihollisen vauhtia.

Käyttäjän eewertti kuva
Urmas Mikkonen

Voi hyvänen aika, kehitys kehittyy myös miima-alalla. Nykyään on jo parempaa tekniikkaa kuin mitä oli Persianlahden hiekkalaatikossa. Miinakentät voidaan aktivoida vasta tarpeen tullen, ei niitä tarvitse käydä hyppimällä laukaisemassa.

Touko Petäjä

Kuulostaa jännittävältä. Haluatko valottaa hieman tarkemmin minkälaisesta aseesta nyt puhutaan ja mikä on näiden kehittyneiden miinojen suhde Ottawan sopimukseen?

Kaikkia jännittäviä asejärjestelmiä toki on olemassa, mutta nyt oli kysymys siitä mikä merkitys Ottawan sopimuksen kieltämillä jalkaväkimiinoilla on ollut Suomen puolustukselle.

Oliko vastauksesi vain mutu -pohjalta laadittu heitto, vai pystytkö esittämään jonkin esimerkin "paremmasta miinakentästä" jossain konfliktissa?

En ottanut Persianlahtea 1991 esiin sattumalta, vaan siksi, että pitää mennä niin kauaksi historiaan, jotta löytyisi konflikti, jossa laajoja jalkaväkimiinakenttiä on käytetty alueellisessa puolustuksessa modernia armeijaa vastaan. Surkein tuloksin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Se on miinojen kanssa vähän niin kuin ilmatorjunnan kanssa. Ei kannata lentää siellä missä ilmatorjunta on vahvimmillaan. Sama päteen miinojenkin kanssa. Ei kannata liikkua siellä missä on miinoitteita. Ja toisaalta, miinoja kannattaa puolustajan laittaa juuri sinne, minne se ei halua vastapuolen pääsevän. Näinhän se on ilmatorjunnassakin.

Miinojen vaikutuksesta liikkumisen vapapauteen voi kysellä esimerkiksi rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa palvelleilta. Ehkäpä joku virolainen veteraani saattaa kertoa, mikä vaikutus liikkeeseen oli Afganistanissa, kun ensimmäinen taistelija astui tai osui miinaan.

Ohessa amerikkalainen näkökulma keskustelun pohjaksi maamiinojen roolista nykyaikaisessa sodankäynnissä:

http://strategicstudiesinstitute.army.mil/pubs/par...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Miinat ja miinankaltaiset kuorma-ammukset tulevat muotiin Suomenkin poliittisen eliitin keskuudessakin joskus tulevaisuudessa. Silloin voi olla jo myöhäistä. Niin siihen Natoon tulisi liittyä välittömästi!

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Kyllä poliittisten päättäjien on osoitettava tarvittaessa myös poliittista dynamiikkaa. Se mikä eilen näytti oikealta Suomen maanpuolustuksen ja ulkopolitiikan kannalta, on tänään muuttunut ja siihen muutokseen on pystyttävä reagoimaan. Kenen vastuulla on viimekädessä Suomen puolustuspoliittisten intressien valvominen ja toteuttaminen ? Globaalin mielipiteenkö ja niiden, joille asia ei ole akuutti eikä sillä ole heille oikeastaan suurempaa merkitystä ?

No historiastahan on useampiakin ulkomaalaisten havaintoja siitä, että suomalaiset ovat hieman hitaita reagoimaan, mutta sitäkin enemmän vieraskoreita. Kyllähän suomalaiset tiukan paikan tullen sitten reagoivatkin, mutta yleensä hieman jälkijunassa. Se taitaa olla niin, että tosiasioita aletaan tunnustamaan vasta kun "se on jo housuissa".

Valtakunnan edun mukaisia korjausliikkeitä on osattava myös tehdä, niin nololta kuin se tuntuisikin monen karriäärin näkökulmasta. Politiikassakin on peruutusvaihde olemassa.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Olisihan kv. sopimuksesta vaikea irrottautua, varsinkin, kun asia (miinat) on vahvasti demonisoitu.

Kuitenkin itsekin näkisin mieluummin mahdolliset Suomelle hankittavat jv-miinat nykyaikaisempina ja jälkikäteen vaarattomina. Kun kerran moisia on tarjolla. Eiköhän niiden hinta edelleen ole paljon alempi, kuin korvaavan tehon saaminen muilla keinoin.

Rypäleammuksissakin on itsetuhomekanismi, mutta jostain syystä eivät muutu vaarattomaksi virran loputtua, kuten miinat. Enpä tiedä niin tarkasti noiden tekniikasta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Rypäleammuksien osalta ongelmana on myös niiden paikantaminen. Tykistön ja raketinheittimistön tulen hajonta on sen verran suuri, että rypäleammusten putoamispaikkojen paikantaminen on melko suurpiirteistä verrattuna perinteiseen miinoitustoimintaan verrattuna.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Matti Villikari tiivisti asian oivallisesti:

"Tuntuu kummalliselta, että meillä on raja, jonka Suomen puolella ei voi olla jalkaväkimiinoja, mutta Venäjän puolella koko 1300 km matkalla niitä saa olla vaikka kuinka paljon!"

Se on siinä.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä

Meillä on Puolustusvoimat :) Mutta yksipuolinen aseistariisunta tässä tapauksessa on yhtä typerää, kuin Venäjän ylenmääräinen pelkokin.

Toimituksen poiminnat