seppinenj

Suomen erillissota-asema jatkosodassa

Olen tutkijan urallani perehtynyt syvällisesti Suomen poliittisen aseman kehittymiseen toisen maailmansodan ja erityisesti jatkosodan aikana. Tutkimustuloksiani on luettavissa useassa teoksessani (lista, ks. Wikipedia, tekijän nimellä). Tosiasiapohjainen historiankirjoitus ei pyri miellyttämään ketään, vaan lisäämään ymmärrystä menneestä todellisuudesta. Meillä Suomessa on kieltämättä erityisesti Neuvostoliiton elinaikana ollut taipumusta kallistua poliittisesti tarkoituksenmukaisiin tuloksiin.

 

Aloitin tutkijanurani vasta Neuvostoliiton hajottua. Näin minussa ei ole sellaista painiketta, jolla kukaan kykenisi puristamaan minusta toivomaansa tutkimustulosta paperille.  Olen tullut perusteellisten tutkimusteni pohjalta tulokseen, että Suomea on mahdotonta mahduttaa minkäänlaiseen liittoterminologiaan natsi-Saksan kanssa.

Meillä on tuijotettu, niin kuin tutkija Seppo Hentilä teki kommenteissaan MTV3:n uutisissa10.7.2014, asioita aivan liian ahtaasta näkökulmasta.  Hän tosin tunnusti, että "liittosopimusta ei tietenkään ollut", mutta rintamalinjojen osalta saksalaisten läsnäolo Lapissa oikeuttaisi sanomaan Suomen olleen "de facto -liittosuhteessa" natsi-Saksaan. Hentilä ei viitannut lainkaan natsi-Saksan strategiaan Pohjolassa ja sen tuottamiin tuloksiin.

 

Stalin päätyi esittämään Suomelle rauhaa maaliskuussa 1940, kun huonosti edennyt talvisota uhkasi johtaa Länsiliittoutuneiden Ranskan ja Ison-Britannian massiivisiin sotatoimiin sitä vastaan niin Pohjolassa kuin muuallakin. Kun Suomi teki 13.3. rauhan, Stalinilta riitti liittolaiselleen Hitlerille riittävästi polttoaineita ja muuta tukea, jotta tämä voisi hyökätä länteen ja Skandinaviaan. Näin tapahtui jo 6.4.1940 alkaen, kun Saksa miehitti Tanskan ja hyökkäsi Norjaan.

Ydinkysymys Skandinaviassa oli Ruotsin erinomainen malmi Kiirunan ja Jällivaaran alueilla. Natsi-Saksan sotateollisuus oli yksinkertaisesti lähes täysin siitä riippuvainen. Länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea.

Kun Saksa löi alkukesään 1940 mennessä lännen Norjasta, miehitti Ranskaa ja ajoi britit kotiin, Suomi joutui umpioon ja täysin riippuvaiseksi Saksasta jo keskeisissä merikuljetuksissa. Samanaikaisesti Hitler käänsi katseensa itään ja alkoi jo kesällä 1940 suunnitella operaatio Barbarossaa. Neuvostoliitto oli välirauhan aikana hyvin aggressiivinen ja halusi saattaa päätökseen Suomen-valloituksensa.

 

Hitlerin välinpitämätön asenne Suomea kohtaan muuttui politiikan muutoksen seurauksena. Hitleristä tuli vaatija. Suomen tehtävä oli valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla uuteen sotaan - se oli ovella. Ainut maa, josta sai aseita ja elintarvikkeita, oli natsi-Saksa ja jossain määrin kovan natsipainostuksen alainen Ruotsi. Mikä olisi hinta?

Sotilaiden kontaktit keväällä 1941 eivät muokanneet Suomen kansainvälispoliittista asennetta. Saksa oli aktiivinen osapuoli. Kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, Neuvostoliitto aloitti samantien sotatoimet Suomea vastaan.

On huomattava monta asiaa, jotta Suomen erillistoiminta kirkastuisi. Suomi pyrki siinä tilanteessa palauttamaan alueellisen integriteettinsä ja pelastamaan kansan Stalinilta. Hitler herätti pelkoa myös, mutta vähemmän kuin Stalin.

Suomi torjui kaikki Hitlerin lähentelyt poliittisen liittosopimuksen aikaansaamiseksi. Suomi ei osallistunut yhteenkään Hitlerin johtamaan sotatoimeen kentällä, toisin kuin Saksan liittolaiset. Suomi ei suorittanut ensimmäistäkään sotatointa Leningradia vastaan. Suomi ei katkaissut Murmanskin Valkean meren rantarataa pysyvällä tavalla, vaikka Hitler vaati. Tätä kautta Yhdysvallat lähetti suunnattomat määrät sotatarvikkeita Neuvostoliitolle. Papereissa luki "not to be used against Finland". Suomen ja Yhdysvaltain välillä vallitsivat diplomaattiset suhteet. Saksa ja sen liittolaiset olivat julistaneet Yhdysvalloille sodan 7.12.1941 tapahtuneen Japani Pearl Harbouriin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Yhdysvallat jatkoi perusystävällistä politiikkaa Suomea kohtaan. Tämä erotti Suomen Saksan liittolaisista mitä selkeimmällä tavalla.

Saksa halusi saada Suomen Lappiin divisioonia. Niiden ensimmäinen tehtävä oli turvata Kiirunan rautamalmin kuljetuksia Itämeren kautta Saksaan. Luulaja oli tärkeä vientisatama. Pääreitti kulki Narvikin kautta. Puna-armeija olisi edetessaan Tornionjoelle tietenkin uhannut viholliseksi muuttuneen Saksan strategisia etuja Ruotsissa. Saksalaisjoukkojen toinen tehtävä oli katkaista Muurmanskin radan kuljetukset, mutta siihen eivät Saksan voimat riittäneet Suomen kieltäydyttyä Rytin käskyllä osallistumasta operaatioihin jo lokakuussa 1941. Koko Pohjola sitoi yli puoli miljoonaan saksalaista sotilasta, jotka turvasivat ennen kaikkea rautamalmin saatavuutta.

Pelkistettynä Suomen asemasodan poteroihin juuttunut rintama Suomenlahdelta Jäämerelle sitoi keskimäärin 26 neuvostodivisioonaa. Siinä kaikki, mitä Saksa Suomelta sai.

Liittoutuneet Roosevelt, Churchill ja Stalin hyväksyivät Teheranin huippukokouksessa 1.12.1943 Suomen erillisaseman ja päättivät neuvotteluteitse saada Suomen sodasta. Aloitteen teki Roosevelt, joka toivoi Stalinilta Viipurin jättämistä Suomelle. Stalin vaati talvisodan rajaa. Saksa ja sen liittolaiset saivat yhden mahdollisuuden antautua ja tulla miehitetyiksi. Osana poliittista erillisrauhaan tähdännyttä prosessia Paasikivi vieraili hallituksen toimeksiannosta Tukholmassa helmikuussa 1944 ja Moskovassa maaliskuussa 1944 tapaamassa venäläisiä. Kun Stalin ei ollut valmis edes kompromissiin Karjalasta, rauha ei syntynyt. Tästä syystä sota jatkui tantereeella kesällä 1944.

On jotenkin kornia, että monet suomalaiset tutkijat eivät näe Suomen kansan ahdinkoa ja totaalisen tuhoutumisen uhkaa Stalinin toimesta. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tämä asia alkaa jo olla kirkastunut. 

Pian näkyi, että Saksa oli häviämässä. Yhdysvaltojen tulo sotaan 7.12.1941 nosti liittoutuneiden voimapotentiaalin niin korkeaksi, ettei Saksa mitenkään kestäisi loputtomiin vastustajan ylivoimaa. Taistelu Karjalasta päättyi ikävästi, se meni jälleen. Mutta Suomen kansa pelastui miehitykseltä. Sen vuoksi kannatti käyttää natsi-Saksaa hyväksi, mutta poliittisesti pitää se kaukana tikun päässä.

 

Jukka Seppinen

valt.tri, tutkija

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

22Suosittele

22 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (102 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tässäpä aihe, josta US Puheenvuorossa on keskusteltu paljonkin. Seppisen kirjoitus on debatin tärkeä osanen.

Kappale "Suomi torjui kaikki Hitlerin lähentelyt..." sisältää monia perusteita erillisota-termin käytölle. Lieneekö "Not to be used against Finland" -vaatimusta amerikkalaisen materiaaliavun saatteessa kunnioitettu puna-armeijan tavaralogistiikassa? Moinen valvomaton kielto on ehkä käsitetty Neuvostoliitossa vain sotilashuumoriksi. Ja jos jenkkikamalla ei suoranaisesti olisikaan sodittu Suomea vastaan, vapautti se tietysti muita tarvikkeita meikäläisten päänmenoksi. Sinisilmäinen vaatimus joka tapauksessa.

Parissa kohdassa Jukka Seppinen hätäilee sen verran, että ajatus jää epäselväksi. Esimerkiksi "länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea." Siis kuka halusi hyökätä, ja kuka tukea?

"Luulaja oli tärkeä vientisatama. Pääreitti kulki Narvikin kautta." - Anteeksi kuinka?

Jukka Mäkinen

""länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea." Siis kuka halusi hyökätä, ja kuka tukea? "

Tämä oli brittien ja ranskalaisten pohdisklelua talvisodan loppukuukausien aikana. Jos joukkoja olisi lähetetty, niin ensisijainen tavoite olisi ollut Norjan satamien (Narvik) miehittäminen malmikujetuksien pysäyttämiseksi, ja vasta toissijainen tavoite olisi ollut auttaa Suomea. Lopputuloksena kuitenkin laskeskelivat ettei kannata aloittaa sotaa Neuvostoliitoa vastaan yhden pienen Suomen vuoksi.
Voi tietenkin olla mahdollista että toivo ja mahdollinen vakoilutieto tulevasta Barbarossata vaikutti asiaan, eikä kyseessä ollut niinkään Suomen jättäminen omilleen. Tähän viittaisi Britannian sodanjulistus Suomelle kesällö -41. Heille ja ranskalaisille tärkeintä oli Saksan lyöminen.

Luulaja jäätyy umpeen talvella, Narvik pysyy auki.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... ettei kannata aloittaa sotaa Neuvostoliitoa vastaan yhden pienen Suomen vuoksi."

- Just! Ajankohtainen analogia saadaan, kun virkkeesi Neuvostoliitto korvataan Venäjällä ja Suomi Krimillä tai Ukrainalla. Kyllähän oikeudenmukaisuus on hieno ja ylevä juttu, mutta kuinka paljon sen saavuttamiseksi kannattaa uhrata?

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

"Aloitin tutkijanurani vasta Neuvostoliiton hajottua. Näin minussa ei ole sellaista painiketta, jolla kukaan kykenisi puristamaan minusta toivomaansa tutkimustulosta paperille."

Allekirjoittaneesta näkökulmanne kuulostaa nimenomaan suomettumisen ajan historiantulkinnalta, jossa Suomi olisi ollut pakotettu taistelemaan Saksan aseveljenä, ja koskien Suomen ja Saksan yhteistä historiaa podetaan muistinmenetystä.

Nyt kun Neuvostoliittoa ei enää ole, niin voi ilman neuvostovastaisuuden leimaa sanoaa, että Suomi oli Saksan liittolainen siinä missä vaikkapa Unkari tai Romania. Samalla voi kysyä, että mitä sitten tai siis mitä väliä tällä kaikella historian kaivelulla tänä päivänä on.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Romaniaan on Suomea verrannut jo Ohto Manninen aikoinaan. Unkari sen sijaan on huonompi vertauskohta, koska Unkari itse asiassa oli alun alkaen tarkoitus pitää Barbarossa-suunnitelman ulkopuolella. Maa päätyi julistamaan Neuvostoliitolle sodan täysin jälkijunassa, vieläpä Suomenkin jälkeen.

Unkarin pitämiseen sivussa oli poliittisia syitä, ja Saksa itse asiassa luotti Suomeen idän-sotaretken osalta paljon enemmän kuin Unkariin, joka pidettiin miltei täysin pimennossa Barbarossan suunnitteluvaiheessa aina viimeiseen päivään saakka. Suomi sentään oli vahvasti kuvioissa mukana jo loppukeväästä 1941 alkaen ja toimitti Saksan ilmavoimille yhdysupseerin suunnistajaksi Kronstadtin miinoituspommituksia varten.

Sitä ei tiedä oikein kukaan, miksi Budapestin hallitukselle kerrottiin vähemmän kuin suomalaisille. Valtionhoitaja Horthy oli joka tapauksessa hyvin loukkaantunut siitä, ettei Hitler ollut ilmoittanut hänelle sodasta Neuvostoliittoa vastaan. Asiaan on voinut olla aivan omat erikoiset henkilökohtaiset syynsä. Habsburgien monarkiassa varttuneena ei Hitlerillä nimittäin ilmeisesti ollut kovin kaksista käsitystä unkarilaisista.

Toisaalta Suomen tilanne oli myös vuoteen 1941 asti verrattomasti arkaluontoisempi kuin Unkarin.

Jukka Mäkinen

Unkarissa saksalaisia kai eniten kiinnosti suuri juutalaisväestö.
Koko sodan tarkoitus oli saada aikaan savuverho minkä suojassa puhdistus tapahtuisi.

Käyttäjän uninenmies kuva
Tuomo Niemelä Vastaus kommenttiin #62

Olihan Hitler sekaisin päästään. Mutta tarkoitat, että koko Saksan idän-sotaretket kohde olivat juutalaiset? Niin Neuvostoliitossa, kuin muualla Itä-Euroopassa. Eikä vaikka sotaan Saksaa vastaan valmistautuva valtio, öljy ym.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Seppinen kirjoittaa:

"Aloitin tutkijanurani vasta Neuvostoliiton hajottua. Olen tullut perusteellisten tutkimusteni pohjalta tulokseen, että Suomea on mahdotonta mahduttaa minkäänlaiseen liittoterminologiaan natsi-Saksan kanssa."

Eli siis toisin sanoen siihen samaan lopputulokseen, josta oli Suomessa yleinen konsensus silloin, kun Neuvostoliitto oli vielä olemassa, ja osin juuri sen vuoksi.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Kiitokset kommenteista. Tuomo Kokolle: tarkennan, että länsiliittoutuneiden eli Ranskan ja Ison-Britannian rakensivat suunnitelmaa avata suursota Neuvostoliittoa vastaan. Tämä olisi tarkoittanut yhtäaikaista sodankäyntiä sekä Stalinia että Hitleriä vastaan. Ruotsin malmin keskeinen kuljetusreitti kulki Kiirunasta junalla Narvikiin. Siksi Narvikista käytiin taisteluja keväällä 1940. Purjehduskautena malmia kuljetettiin myös Pohjanlahden satamista, joista Luulaja oli tärkein.

Jiri Niemiselle: kyllä se vain on niin, että Suomen liimaaminen natsi-Saksan kylkeen on asia, joka oli seurausta Neuvostoliiton ja kotikommunistien vaikutuksesta Suomessa sotien jälkeen. Kun Saksan liittolaisten joukot osallistuivat saksalaisessa komennossa Barbarossan toteuttamiseen syvällä Neuvostoliitossa Stalingradia myöten, Suomen armeija pysyi maamme omien turvallisuustarpeiden toteuttajana omassa komennossa. Kyllä historian kaivelulla on merkitystä, tulevaisuus rakentuu väistämättä eletylle elämälle.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Seppinen kirjoittaa:

"Kun Saksan liittolaisten joukot osallistuivat saksalaisessa komennossa Barbarossan toteuttamiseen syvällä Neuvostoliitossa Stalingradia myöten, Suomen armeija pysyi maamme omien turvallisuustarpeiden toteuttajana omassa komennossa."

Tämä ei pidä paikkaansa. Romanian armeija taisteli esimerkiksi enimmäkseen omassa komennossa. Totta kyllä, divisioonatasolla yksiköitä oli käytännön syistä saksalaisten armeijojen komennossa, ja vuoden 1942 sotaretken aikana koko Romanian 3. armeija oli yhdistetty Saksan 17. armeijaan. Tästä huolimatta silloinkin noin kaksi kolmasosaa romanialaisista joukoista taisteli itärintamalla omassa kotimaisessa komennossa, itsenäisen valtion itsenäisinä sotavoimina.

Mitä taas tulee turvallisuustarpeisiin, niin Romanian turvallisuustarpeet edellyttivät sitä, että Stalingradin taistelu piti voittaa. Että sikäli tässä on kyse enemmänkin vain maantieteellisestä asemasta, ei niinkään mistään periaatteellisesta erosta.

Risto Koivula

Mielisairasta paskanjauhantaa:

" Länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea. "

" Kiitokset kommenteista. Tuomo Kokolle: tarkennan, että länsiliittoutuneiden eli Ranskan ja Ison-Britannian rakensivat suunnitelmaa avata suursota Neuvostoliittoa vastaan. Tämä olisi tarkoittanut yhtäaikaista sodankäyntiä sekä Stalinia että Hitleriä vastaan. "

Länsimailla ei ollut vähäisintäkääm aikomusta hyökätä Neuvosliittoa vastaan tuossa vaiheessa ainakaan.

Ainoastaan Suomi ja Saksa yrittivät sellaista hölmöyttä niiltä lietsoa talvidodan avulla, johon Saksa patisti sekä Neuvostoliitoa että Suomea. Länsimaat ja NL olivat joulusta 1936 tukeneet yksissä tuumin Kiinaa Japania vastaan, ja saaneetkin kiinaIaiset yhdistämään voimansa Japanin puoli vuotta myöhemmin alkanutta Kiinan-valtausta vastaan. Kiinan tukeminen tapahtui pääasiassa NL:n kautta. Muitakin teitä kuten Burman kautta yriteltiin avata. Himalajan tai Kaukasuksenkaan yli ei päässyt tuonaikaisilla lentoneilla. Ensimmäinen, jolla kaikkien vuoristojen yli pääsi, oli NL:n MIG3, joka nousi 12000 m:n korkeuteen.

http://nakokulma.net/index.php?topic=4727.msg24586...

Suomen tavallinen kansa luuli, että Suomi yrittää lietsoa Saksan ja NL:n välille sotaa.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/sodanai...

Saksa pähkäili kaksi vuotta kahden eri hyökkäysvaihtoehdon välillä: hyökätäkö myös Leningra- din ja Murmanskin suuntaan,vai keskittääkö hyökkäys Moskovaan ja Volgalle maan jakamiseksi kahtia, ja Kaukasukselle Bakuun. Japanin tulo turvaamaan torjuttiin Halhin Golin taistelussa, jonka tappion selvittyä Hitler tarjosi Molo-Ribbe-"sopimusta". Silloin Hitler luultavasti varsi- naisesti vasta käänsi huomionsa Suomen puoleen, joka hinkui mukaan hyökkäykseen NL:on. Jo talvisodassa Hitlerille selvisi, ettei se pysty kusettamaan Englantia, mutta hän uskoi yhä Molo- tov-neuvotteluihn asti marraskuussa 1940, että hän pystyisi kusettamaan NL:a. Liittoutuneet onnistuivat edelleen viivyttämään Barbarossan alkua Jugoslavian, Kreikan ja Syyrian operaatioilla, ratkaisevasti, jotta Moskovan ratkaisutaitelussa oli saavutettavissa voitto.

http://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Operati...

PS: Vrt. "VOittamaton" "First US Army Graoup" (FUSAG)...

http://en.wikipedia.org/wiki/First_United_States_A...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Mielisairasta paskanjauhantaa"

- Kannattaiskohan nuo psykiatris-alatyyliset ilmaukset jättää pois tämänkaltaisista keskusteluista? Siullakin on puoluekanta näkyvissä, joten imagotappio voi koskea myös viiteryhmääsi.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #66

NL toki teki propagandaa muka "Lännen hyökkäysuhasta" (Englannin ja Ranskan "ja Puolan"...). Samoin sen propagandassa Saksa oli usein "tavallinen kapitalistinen valtio", mikä ei kuitenkaan tarkoittanut, että Saksa olisi kuin Englanti, Ranska ja USA (aika perusteellisen erilaisia maita kaikki, USA mm. ei ollut ollenkaan siirtomaaimperiumi, vaan toteutti jo tuolloin taloudellista uuskolonialismia), vaan just päin vastoin: että nuokin maat ovat kuin Saksa... Tämä oli myös erittäin tarpeellista länsimaiden siirtomaiden kansallisten vapautusliikkeiden kommunistien kannalta, jotka jatkuvasti epäilivät NL:a "salaveljeilystä siirtomaaisäntien kanssa" esimerkiksi Kansainliitossa. Ne tervehtivät suurella riemulla NL:n erottamista KL:sta talvisodan takia.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #66

Juuri näin!
Miksi ihmeessä pitää sanottavaansa yrittää höystää moisella alatyylisellä möläytyksellä?!
Vielä, kun kommentoijalla oli tähdellistäkin tekstiä.

Käyttäjän JaakkoNurmi kuva
Jaakko Nurmi

Aivan selvää on että Saksan ja Suomen intressit olivat kesän 1941 alkaneessa jatkosodassa yhteneväiset, joka sitten sodan edetessä muuttuivat olosuhteista johtuen. Mihin sitten vedetään raja; liittolainen tai erillinen, samaan päämäärään tähtäävä yritys. Yks hailee, ja tuo on varmaan lähellä totuutta, että Suomi jäi miehittämättä. Tämä on tärkeä pointti, kun vertaa muita miehitettyjä, kauan riistettyjä maita. Ruotsin malmitoimitukset Saksalle sota-aikana on monen lähteen kautta selviö, ja siten ikävä muistijälki pohjolan vapautta puolustettaessa.

Tähän voisi vielä lisätä ikävän "sotalapsifarssin", jota kutsutaan maailman suurimmaksi lastensiirroksi.

Tämä tutkimukseni tulos on sivutuotetta tutkimuksessani suomalaisista sotalapsista, joka itsekin olin, aivan yksityisesti, ilman minkäänlaista tutkimustukea. Kirjallisuuttakin on mm."Kaksi maata minta kotia", 1999 Länsi-Suomen sotalapset ry Pori ISBN 952-91-6282-0,jonka työstössä toimin materiaalin toimittajana ja kirjoittajana. Kirja ei ole väitöskira, vaikka sen tietoja voidaan käyttää koulujen historian tukikirjallisuutena. Kirjassa on tarkat lähdetiedot.

Risto Koivula

" Aivan selvää on että Saksan ja Suomen intressit olivat kesän 1941 alkaneessa jatkosodassa yhteneväiset, joka sitten sodan edetessä muuttuivat olosuhteista johtuen. Mihin sitten vedetään raja; liittolainen tai erillinen, samaan päämäärään tähtäävä yritys "

Yksi kriteeri varmasti on, että missä määrin sellainen Barbarossa, jossa Suomi oli mukana, olisi tullut poikkeamaan sellaisesta Barbarossasta, jossa Suomi ei olisi mukana. Jos Suomea ei olisi otettu mukaan, ei olisi otettu Romaniaakaan, sillä Romanian "mustalaisleiri" tarvittiin nimen- omaan parsimaan joukkojen vajausta, joka aiheutui Norjan, Suomen ja Baltian sekä Leningradin piirityksen "syömistä" miljoonasta miehestä, jotka lisäksi olivat sellaista hyvin aseistettua ja usein erikoiskoulutettua väkeä kuten alppijääkäreitä, joita olisi tarvittu Kaukasuksen ylityksessä (tai Kaspian kiertämisessä itäpuolelta) talvea myöten.

Tosiasia on, että nuo vaihtoehdot, joiden punninta jatkui ja jatkui senkin jälkeen kun Norja oli miehitetty (missä Englanti menetteli merkillisen löperösti), olisivat olleet täydellisesti erilai- set. Tämä ei johdu mistään "Suomen äärimmäisen tärkeästä roolista", vaan Suomi oli pikem- minkin indikaattori, mitä Saksa aikoo tehdä. Suomea kyllä tarvittiin ehdottomasti mukaan Poh- joiseen hyökkäyvaihtoehtoon. Neuvostoliitto pelkäsi ehdottomasti eniten eteläistä hyökkäys- vaihtoehtoa, ja "pelasi" tilannetta pohjoisen vaihtoehdon "hyväksi". Vaihtoehdoissa oli kaksi yhteistä avainkohtaa: Moskova ja Stalingrad (Volgan ylityspaikka), joissa NL joka tapauksessa valmistautui taistelemaan koko sodan voitosta, kuten se sitten tekikin. NL oli valmistautunut tappelemaan kaikin voimin edelleen myös Gorkin kaupungista, joka oli todellinen tärkein ase- teollisuuskeskus (T-34-85-panssarit) paitsi atomipommin osalta, jota valmisteltiin Tsheljabins- kissa Sisäministeriön (NKVD) eikä puolustuminiteriön (armeija) alaisena), ja tietysti Bakusta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Tuota toisen maailman sodan historiallista jatkumoa Hannu Rautkallio kuvaa mielenkiintoisesti kirjassaan "Kekkonen ja Moskova, Suomi lännestä nähtynä 1956 - 1962",Tammi, 1991.

Rautkallion kirjassa nousee esiin USA:n silloinen sodanjälkeinen näkemys Suomen asemasta ja sen merkityksestä Neuvostoliiton naapurina. Rautkallio tuo esiin paljon sellaista, jota kannattaisi peilata myös nykyaikaan. Huomattavaa Rautkallion kirjassa on se näkemys, että USA tuki Suomen itsenäisyyttä matalalla profiililla ja jopa niin , että Suomessa ei asioista aina tiedetty mitään.

Rautkallio esittää myös USA:n kansallisen turvallisuusneuvoston ( NSC ) näkemyksen Skandinavian strategisesta merkityksestä Neuvostoliiton luoteiselle suunnalle. ( Rautkallio, s. 182 ). Tätä näkemystä voisi peilata Venäjän silloisen asevoimien komentajan, kenraali Makarovin Suomessa lähes vaiettuun puheeseen Helsingin Yliopiston juhlasalissa kesäkuussa 2012. Ehkäpä asiat ja asetelmat eivät ole kovinkaan paljon muuttuneet 60 vuodessa.
http://yle.fi/uutiset/kenraali_makarovin_puhe_koko...

Stalinin tavoitteet Suomen suhteen Talvisodan jälkeen tulevat konkreettisesti esiin mm. presidentti Paasikiven kirjassa: "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 41 I - II".

Käyttäjän JuhaKaistinen kuva
Juha Kaistinen

Olen luullut, että Suomen viime sotien aikainen ajopuu olisi jo vettynyt ja painunut unohduksen pohjaan. Yllätyksekseni huomaan kuitenkin, että tri. Seppinen on kuivatellut tukin ja alkanut uittaa sitä vastavirtaan.
Voi olla, että sotasyyllisillä ja varsinkin sotilaallisella johdolla ei ole ollut mitään sopimusta Hitlerin kanssa. Jos jotain onkin ollut, ne varmaan on hävitetty ensimmäisten papereitten joukossa. Yleensä kun ollaan sukulaissuhteessa ei mitään sopimuksia yleensä vaivauduta kirjoittamaankaan. Ja kun sitten joku osapuoli pettää ollaan ilmiriidassa. (Vrt. Lapin sota).
Sukulaissuhteessa Suomen ja Saksan välillä on oltu koko itsenäistymisen ajan. Viittaan vain jääkäriliikkeeseen, kapinan tukahduttamiseen ja politisoituneeseen kuningasseikkailuun.
Kaikki näytti menevän käsikirjoituksen mukaan aina 30- luvulle asti. Berliinin olympialaisten riemujuhlassa kaikki näytti vielä hyvältä, mutta sitten meidän olomme demokratisoituivat ja antoi aiheen Hitlerille pyyhkäistä tuhmat opetuslapset maailman kartalta.
Tämä oli shokki niille suomalaisille, jotka olivat jo suunnittelemassa Saksan tuella Suur-Suomea itä-karjalaa, Norjan ruijaa ja Ruotsin Norbottenia myöten.
Kun sitten talvisodan tulos antoi Hitlerille väärän signaalin N:liiton sotilaallisista kyvyistä hän suostui ottamaan Suomen mukaan valloitus- ja hyvityssotaansa kun he sitä niin kovasti tahtoivat.
Niin kuin usein suunnitelmat muuttuivat. Suomalaisten annettiin ihan vapaasti hyökkäysvaiheessa tapattaa N:liiton heikkoja puolustusvoimia vastaan tarpeettoman paljon joukkoja. Intoa näyttää takuumiehille oli enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Alunperin meidän vain piti olla sivusta katsomassa kun voittamaton Saksan armeija auraa meille tien Uralille.
Voihan kaikkea uskotella, mutta Rytin ja Mannerheimin puheet, vanhan rajan ylitykset jne. ovat korutonta kertomaa kuinka hommat oli tarkoitus hoitaa vaikka vissillä puheella.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

"Liittoutuneet Roosevelt, Churchill ja Stalin hyväksyivät Teheranin huippukokouksessa 1.12.1943 Suomen erillisaseman ja päättivät neuvotteluteitse saada Suomen sodasta."

&

"Osana poliittista erillisrauhaan tähdännyttä prosessia Paasikivi vieraili hallituksen toimeksiannosta Tukholmassa helmikuussa 1944 ja Moskovassa maaliskuussa 1944 tapaamassa venäläisiä. Kun Stalin ei ollut valmis edes kompromissiin Karjalasta, rauha ei syntynyt. Tästä syystä sota jatkui tantereeella kesällä 1944."

Selittäkääpä nyt allekirjoittaneelle tämä. Liittoutuneet siis antoivat mahdollisuuden Suomen irtautua sodasta, jotta Neuvostoliitto voisi kesittää voimiaan rintaman etelä- ja pohjoislaidoilta keskiseen Itä-Eurooppaan? Suomen sotilaspoliittinen johto jälleen kerran yliarvioi voimansa ja kuvitteli voivansa lypsää rauhanneuvotteluissa talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Seurauksena suomalaisia nuoria miehitä tapatettiin rintamalla kymmeniä tuhansia turhaan, vuoden pidempään kuin olisi ollut pakko? Lopputulos oli kuitenkin sama: Karjalan menetys, sotakorvaukset ja rauhanehdot, joilla Leningradin puolustus varmistettiin. Tosin Rytiä ei varmaan olisi tuomittu sotaoikeudessa jos rauha olisi solmittu jo 1943?

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara

Jos Suomi olisi tehnyt erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa 1943 niin Suomi olisi joutunut sotimaan Neuvostoliiton aseveljenä Saksalaisia vastaan, koko Suomi olisi ollut sotatantereena.

Olkoon Suomi ollut jatkosodassa Saksan aseveli tai liittolainen niin Suomen johto teki oikeat ratkaisunsa toisen maailmansodan aikana. Siitä on todistuksena se, että Suomen pääkaupunki säilyi miehitykseltä Moskovan ja Lontoon lisäksi ainoina toiseen maailmansotaan osallistuneiden maiden pääkaupungeista.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Tätä nyt ei kukaan oikeastaan kukaan kiistänytkään. Ainoastaan sen väitteen, ettei Suomi olisi ollut kaikesta huolimatta kuitenkin Saksan liittolainen.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Jiri kyselee:

"Selittäkääpä nyt allekirjoittaneelle tämä. Liittoutuneet siis antoivat mahdollisuuden Suomen irtautua sodasta, jotta Neuvostoliitto voisi keskittää voimiaan rintaman etelä- ja pohjoislaidoilta keskiseen Itä-Eurooppaan? Suomen sotilaspoliittinen johto jälleen kerran yliarvioi voimansa ja kuvitteli voivansa lypsää rauhanneuvotteluissa talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Seurauksena suomalaisia nuoria miehiä tapatettiin rintamalla kymmeniä tuhansia turhaan, vuoden pidempään kuin olisi ollut pakko?"

Mitenkähän tämän nyt selostaisi yhteiskuntatieteiden tohtorille. Vuonna 1943 nimittäin rauhantunnustelut aloitti Suomi, vaikka tosin myöhemmin Yhdysvallat tarjoutui välittäjäksi. Tuossa vaiheessa Moskovan tarjoamat rauhanehdot olivat yhä hyvin epäselvät, eikä Casablancassa julkituotu ehdottoman antautumisen vaatimus lisännyt Suomen luottamusta Kremlin aikomuksiin.

Tämän lisäksi samana vuonna Italian tapaus oli osoittanut Suomen hallitukselle käytännössä, miten Saksa saattaisi menetellä, jos sen liittokumppani pyrkisi irtautumaan sodasta.

Rauhaan ei siis ollut realistisia poliittisia mahdollisuuksia vuonna 1943. Suomen sotilaspoliittinen johto ei ollut suuruudenhullu, vaan enemmänkin ahdistunut ja epävarma. Suomalaisia sotilaita ei tapettu turhan päiten vuosien 1943-1944 aikana, tai ei ainakaan yhtään sen enempää turhan päiten kuin yleensä, koska sodanjohto nyt harvemmin toimii kuten pitäisi.

Nyt voit painaa tämän mullistavan informaation sydämeesi ja kertoa sen myös Mansen punavihreille.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Kerron sen, mitä Olavi Paavolainen on muistelimassaan kirjoittanut, koska se auttaa ymmärtämään sitä, miksi SKDL sai vuoden 1944 vaaleissa Suomen poliittisen historian kaikkien aikojen vaalivoiton. :)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #34

Ja se voittokulku loppui 1948 vaaleihin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #34

öh, otaksun, että tarkoitat vuoden 1945 vaaleja.

Risto Koivula

" Selittäkääpä nyt allekirjoittaneelle tämä. Liittoutuneet siis antoivat mahdollisuu- den Suomen irtautua sodasta, jotta Neuvostoliitto voisi kesittää voimiaan rintaman etelä- ja pohjoislaidoilta keskiseen Itä-Eurooppaan? Suomen sotilaspoliittinen johto jälleen kerran yliarvioi voimansa ja kuvitteli voivansa lypsää rauhanneuvotteluissa talvisodassa menetetyt alueet takaisin. Seurauksena suomalaisia nuoria miehitä tapatettiin rintamalla kymmeniä tuhansia turhaan, vuoden pidempään kuin olisi ollut pakko? Lopputulos oli kuitenkin sama: Karjalan menetys, sotakorvaukset ja rauhanehdot, joilla Leningradin puolustus varmistettiin. Tosin Rytiä ei varmaan olisi tuomittu sotaoikeudessa jos rauha olisi solmittu jo 1943? "

Liittoutuneet antoivat Suomelle jo syyskuussa 1941 mahdollisuuden irrottautua sodasta ja saada kaikki menetetyt alueet takasin. Tarjous oli voimassa Moskovan ratkaisutaisteluun asti, 6.12. 1941, jolloin Englanti julisti istenäisyyspäivänä Suomelle sodan.

Sitten jo keväällä 1942 esimerkiksi Linnan Tuntemottomien joukko-osaston välistusvänrikki Helge Ukkola (kotikylän mies) kertoo kirjassaan "Iskevän kiilan matkassa Syväriltä Muonioon", että hänen astuessaan 18-vuotiaana vapaaehtoisena pikakoulutettuna valistusupseerina osastoon, ongelmana tiedettiin hiljaisesti olevan, miten Suomi pääsisi tästä mahdollisimman vähin vahingoin irrottautumaan ja luistamaan sodasta. Komentajille, kuten Kylmä-Kalle Heiskaselle (sittemmin sosialidemokraattinen puolustusministeri) oli selvää, että mitään "maailmanluokan voittoa" Saksa ei tule saamaan... Eikä sellaisen eteen enää yritettykään painaa nasta laudassa...

http://fi.wikipedia.org/wiki/11._divisioona_%28jat...

(huom. Heiskasen palvelukseenastumispäivämäärä)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Niin sosialidemokraatit kuin maalaisliittolaisetkin ovat kyllä aina arvostaneet Kylmä-Kalle Heiskasta enemmän kuin muita kenraaleja, mutta mitäs tuo puolustusministerihöpinä nyt on?

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #107

Anteeksi, hän olikin Puolustuvoimien komentaja 1953 - 59. Muistin väärin, koska hänen on yleisesti katsottu olleen "demarien mandaatilla", heidän paikalle ajamanaan henkilönä Puolustusvoimien komentajana.

Hän oli myös pakana, joka jarrutti kaikenlaista kirkollista menoa rintamalla, ja saattoi lukea iltalukemisikseen Koraania, jota piti "moraalisessa mielessä parempana kuin Raamattua".

"Iskevä kiila muodostettiin 18.6.1941 eli neljä päivää ennen Barbarossan alkua (22.6.1941), hyökkäysarmeijaksi. Silloin siihen astuivat mm. komentaja Heiskanen, 17-vuotias vapaaehtoinen Helge Ukkola, ja minun tuolloin 36-vuotias isäni, joka oli ollut liian vanha talvisotaan.

Tuntemttomassa pistää silmään Iskevän kiilan valossa, että mitä kaikkea suunnattoman mielenkiintoista, esimerkiksi tyyppejä, Linna JÄTTI KOKONAAN KUVAAMATTA, esimerkiksi juuri Kylmä-Kallen persoona, ja vaikkapa Toivo Kärki, joka sävelsi juoksuhaudassa Liljan kukkaa, kun Viljam "Rokka" Pylkäs viilasi sormuksia kranaatinsokista. Yrjö Keinonenkin siinä taisi esiintyä. Hän aloitti kapiaisen uransa vasta 30-vuotiaana Mannerheim-ristin ritarina. Linnan keskeiset henkilät kuten Rokka, Lammio, Kaarna ja Lahtinen ovat poliittisia tyyppejä eivätkä mallista kuvattuja.

50-luvun elokuvassa "Vääpelin kauhu" päähenkilö (Heikki Savolainen, SKDL) on sodasta kotiutunut "Tuntemattomien jermu", joka kutsutaan "vahingossa" taas alokkaaksi nimien sekaanuksen takia. Hän ei näe asiassa mitään kummallista, vaan käsittää (vaikka sitä ei suoraan sanotakaan...) että "nyt mennään taas niin kuin kesäkuussa 1941"... Eli että kohta taas hyökätään... Sopii, työnjohtajalle... Vastaan kävelee kasarmilla tuttu rintamalotta, vanha tyttöystävä, joka on nyt varuskunnan helvetin tylsän vääpelin piikana (ja ilmeisesti, vaikka sitäkään ei suoraan sanota, sekoittanut ne nimet...)

http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4%C3%A4pelin_kauhu

Spede esiintyy ensimmäisessä roolissaan tavallisena alokkaana. Elokuva on varsinainen pläjäys, kun sitä katsoo tuolta kannalta... Savolaisen ilmeily tukee ainakin minun mielstäni 100%:sti tulkintaa...

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Totta kai Suomi oli 1940-luvulla ahdingossa, ja ymmärrän hyvin, että kansallinen identiteettimme on rakennettu tämän erillissota-ajatuksen pohjalle. Sodan, joka hävittiin, mikä tosin harvoin mainitaan. Mieluummin häviötä kaunistellaan ja sitä luonnehditaan torjuntavoitoksi.

Tämä kaikki ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Suomi de facto toimi jatkosodassa Saksan liittolaisena, vaikkakin ahdistettuna, vaikkakin osin vastentahtoisesti. Osa suomalaisista ja valtionjohdostakin toki liputti avoimesti Saksan ja Suur-Suomen puolesta.

Erillissotatulkinnassa ajaudutaan hyvin herkästi itsepetokseen ja tosiasioiden kaunisteluun, sillä sellainen on rakentanut suomalaisen sodanjälkeisen identiteetin ylivertaisena kansakuntana Euroopan ja koko maailman valtioiden joukossa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Sodan, joka hävittiin --- ja sitä luonnehditaan torjuntavoitoksi."

Tai sodan, jossa saavutettiin torjuntavoitto, mutta meidät määriteltiin hävinneeksi. Joka tapauksessa Stalin kunnioitti Suomen käymää taistelua niin paljon, että pysyi totalitarismeineen ja puna-armeijoineen pääosin rajan omalla puolellaan. Valvontakomissio toki patsasteli aikansa Helsingissä, ja Porkkala alueena rajattiin pois Suomen hallinnasta.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

"Suomi ei osallistunut yhteenkään Hitlerin johtamaan sotatoimeen kentällä, toisin kuin Saksan liittolaiset."

Mihin Hitlerin johtamiin sotatoimiin japanilaiset tarkalleen ottaen osallistuivat?

"Yhdysvallat jatkoi perusystävällistä politiikkaa Suomea kohtaan. Tämä erotti Suomen Saksan liittolaisista mitä selkeimmällä tavalla."

Em. taas erotti Japanin mielestäni vielä aika paljon selvemmin muista liittolaisista. Minkä vuoksi Japania voi hyvällä syyllä pitää Suomen liittolaisena, mutta ei Suomea? Minkä takia Yhdysvaltojen-suhtautuminen on tärkeämpi tekijä määriteltäessä liittolaisuutta kuin vaikkapa se, ketä vastaan sodiittiin, millä taktiikalla ja kenelle asiasta tiedottaen? Kuten ole jo niin moneen kertaan todennut, jokaisen Saksan liittolaisen Saksan-suhteessa oli tiettyjä erityispiirteitä ja poikkeavuuksia. Poimimalla näitä "erityispiirteitä" kuin kirsikoita konsanaan voisi ihan yhtä hyvin argumentoida että sen paremmin Bulgaria kuin vaikkapa Japanikaan eivät tosiasiassa olleet Saksan liittolaisia.

"On jotenkin kornia, että monet suomalaiset tutkijat eivät näe Suomen kansan ahdinkoa ja totaalisen tuhoutumisen uhkaa Stalinin toimesta"

Voisitko tärmentää kuka nykytutkija ei tätä näe, ja mikä hänen teeseistään on johtanut sinut em. johtopäätökseen hänen sanomisistaan?

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

Nyt on yritystä enempi kuin tarpeeksi. Lukases kerran ihan rauhassa vielä !!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

"Länsivaltojen tavoite oli ensi sijaisesti estää Saksaa saamasta malmia Ruotsista, sitten hyökätä Neuvostoliittoon ja samalla tukea Suomea."
Voisiko tätä lyhyesti parustella mihin dokumentteihin tämä väite perustuu.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Asiasta pitäisi keskustella enemmän julkisuudessa, sillä suomalaisilla on se ongelma, että he pitävät Suomea Saksan aseveljenä, josta on se seuraus, että natsismia puolustellaan eri keinoin. Esimerkiksi natsismi katsotaan hyväksyttäväksi aatteeksi sen vuoksi, että väitetään neuvostoliittolaisten olleen myös fasisteja. Esitetään myös näkökulmia, että Hitler oli hyvä mies, koska hän halusi vain torjua Stalinin ja kommunistien tuoman uhan Euroopalle.

Suomessa on muista Euroopan maista poikkeava natsismin puolustelijoiden joukko, joka johtuu nimenomaan tästä Suomen poikkeuksellisesta asemasta toisessa maailmansodassa.

Tällainen asenne on yleinen etenkin sotahistoriaa harrastavien keskuudessa.

Jukka Laine

http://yle.fi/uutiset/ruotsalaistutkija_suomi_vaar...

Ulkoasiainhallinonnolle on jäänyt traumoja erillissota käsitteen kyseenalaistamisesta.

Kun Tarja Halonen aikanaan puhui Ranskassa erilllisodasta, Venäjä paheksui ja ranskalaiset hämmästelivät. Suomen ulkopuolella ei parane puhua näistä.

Risto Koivula

http://yle.fi/uutiset/ruotsalaistutkija_suomi_vaar...

Kulttuuri 30.11.2006 klo 14:13 | päivitetty 23.5.2012 klo 20:40

Ruotsalaistutkija: Suomi vääristelee sotahistoriaansa

Ruotsalaistutkija Henrik Arnstadin mukaan Suomen ulkoministeriö yrittää peitellä totuutta keskitysleireistä ja liitosta natsi-Saksan kanssa. Arnstadin mielestä koko ulkoministeriön olisi parasta osallistua historian peruskurssille.

http://sv.wikipedia.org/wiki/Henrik_Arnstad

Henrik Arnstad sai tänä syksynä kymmenen vuoden puurtamisen päätteeksi valmiiksi kirjansa Ruotsin sodanaikaisesta ulkoministeristä Christian Gyntherista.

Kirjasta on annettu ylistäviä arvioita, mutta joukossa on yksi soraääni. Entinen Suomen Tukholman-suurlähettiläs, nykyinen ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstila luonnehti puheessaan Ruotsin sota-akatemiassa Arnstadin teosta ”surulliseksi todisteeksi historiallisen perspektiivin puutteesta”.

Torstilan mielestä Suomi ei esimerkiksi ollut liittoutunut natsien kanssa siihen tapaan kuin kirjassa väitetään.

Moitteista suivaantunut kirjailija vastasi näyttävästi Svenska Dagbladetin artikkelissa, joka otsikoitiin lehden etusivulla: ”Suomi valehtelee liitosta natsien kanssa.”

Arnstad: Suomi vaaransi Ruotsin aseman Torstilan ja samalla Suomen ulkoministeriön mieli- piteet eroavat täysin sekä suomalaisesta että muusta historiantutkimuksesta, kirjailija Arnstad sanoo. Hänen mukaansa on historiallinen tosiasia, että Suomi liittoutui ainoana demokratiana vapaaehtoisesti natsien kanssa. Suomessa tätä ei haluta tunnustaa, eikä myöskään keskitys- leirejä, joilla näännytettiin nälkään tuhansia venäläisiä, myös lapsia, arvioi Arnstad. Häntä ärsyttää sekin, että suomalainen valtiosihteeri väittää Suomen taistelun kesällä 1944 ratkaisseen myös Ruotsin turvallisuuspoliittisen linjan. Arnstadin mielestä Suomi päinvastoin vaaransi Ruotsin turvallisuuden rikollisella hyökkäyssodallaan. Ruotsalaistutkija lähettäisikin Suomen ulkoministeriön koulunpenkille kertaamaan historian perusasioita. Hänen mielestään suomalaisten mielipiteet pitäisi vaihtaa tosiasioihin. Ruotsalais-suomalaisen sanasodan etulinjaan joutunut valtiosihteeri Torstila ei halua osallistua julkiseen kiistelyyn. Torstila tyytyy toteamaan, että näin vakavassa asiassa ei kannata ryhtyä maaotteluun Ruotsin kanssa 60 vuotta sodan jälkeen. Suomalaistutkija tyrmää Arnstadin väitteet Poliittisen historian tutkija Markku Jokisipilä Turun yliopistosta pitää Arnstadin väitteitä yksioikoisina ja virheellisinä. - Suomi oli todellakin ainoa demokratia, joka vapaaehtoisesti liittoutui natsi-Saksan kanssa, mutta olisi kuitenkin otettava huomioon erittäin vaikea turvallisuuspoliittinen ja ulkopoliittinen tilanne, jossa Suomi välirauhan kaudella 1940 - 1941 oli, Jokisipilä oikoo. "

Suomen johto liitaoutuikin faktuaalisesti saksan kanssa jo ennen välirauhaa, ja ennen koko talvisotaa.

" Hänen mukaansa on myös virheellistä väittää, että Suomi vaaransi Ruotsin turvallisuuden. - Kääntäisin asetelman pikemminkin päinvastoin. Ruotsi onnistui pysyttelemään II maailmansodassa puolueettomana pitkälti sen vuoksi, että Norja ja Suomi joutuivat sodan kouriin ja toimivat puskurina Ruotsin ja sotatoimien välissä, sanoo Jokisipilä. "

Ruotsi pelastaui sodalta viime kädessä siksi, että maan johto teki taitavia päätöksiä ja näytteli muuta roolia kuin oli toisin päin kuin Suomi, faktuaalisesti Liittoutuneiden puolella, koska sen johto tiesi kuinka sodassa lopulta, käy. Se tiesi Lännen atomiprojektista, ja myös NL tiesi, aiankin piti varmana, joskin ehkä löysin perutein, että Ruotsi tietää siitä. Pavel Sudoplatov nimittäin kertoo, että NL tuli siihen tulokseen, että Niels Bohr (joka aina oli kotimaansa tanskan ja Ruotsin ikuisissa riidoissa Ruotsin puolella) olisi ollut Ruotsi vakooja. Tähän tulokseen NL tuli yrittäessään värvätä Bohria, joka oli tieteenfilosofiassa dialektinen materialisti, vaikkakin poliittisesti erittäin oikeistolainen henkilö, vakoilemaan NL:n hyväksi (vaikka siellä atomipommikeihtyksessä oli sudopaltovin mukaan jo ennestäänkin kaksi NL:n vakkojaa, varmuudella Klaus Fuchs, ja Sudoplatovin, ja USA oikeuslaistoksen, kertoman mukaan myös Robert Oppenheimer. NL saattoi olla noin satavarma, ettei Ruotsi tee Saksan kanssa harkitsemattomia äkkikäänteitä.

Täällä on tällainen vähän epämäärinen linkki. Tietoni ei perustu tääle, vaan Sudolatovin CIA:n tarkastamalle (ja julkaisemalle) kirjalle, samaa "sarjaa" kuin "Hrustshevin muistelmat" ja "Saharovin muistelmat".

http://fas.org/faspir/pir0894.html

Lisaksi on muistettavan, että Ruotsin kuningatar Louise, sytyjään von Battenberg, oli Britaanian Itäisen laivaston komentajan Louis Moutbattenin sisar. Rutsiin oli myös livahtanat atomifyysikko Lise Meitner, joka oli yhtä hyvin selvillä ydiaseiden fysiikasta kuin Robert Oppenheimer ja Rudolf Peierls, mutta kieltäytyi osallistumasta pomminkehtysryhmiin).

Suomalaiset olivat täydellisessä informaatioumiossa mm. sosialidemokraattisen liikkeen sisällä, koska Tannerin touhut tiedettiin.

" Hän muistuttaa lisäksi, että Saksaan rahdattiin Ruotsista rautamalmia ja kuulalaakeriterästä. Ruotsi myös antoi rautatieverkkonsa saksalaisten sotilaiden kuljetuksille Norjaan, ja ruotsalaisia vapaaehtoisia palveli SS-joukoissa siinä kun suomalaisiakin. Eikä Jokisipilä myönnä ruotsalaistutkijan moitteita oikeiksi vankileiriasiassakaan.

- Suomessa on tehty väitöstutkimuskin vankileireistä. Voi sanoa, että vankileirikysymys on tutkittu ja ollut yleisessä tiedossa Suomessa. Jokisipilä pitää ruotsalaiskommentteja vanhentuneina Arnstadin kommentointi olisi Jokisipilän mielestä ollut ymmärrettävämpää 1960-luvulla suomalaisen ajopuukeskustelun tiimellyksessä. Tuolloin ulkomaiset tutkijat esittivät samankaltaisia ajatuksia kuin Arnstad, mutta sittemmin suomalainen historiankirjoitus on Jokisipilän mukaan käynyt kriittisesti läpi jatkosodan tapahtumia.

- Kiista osoittaa, kuinka kansallisesti painottunutta suomalainen sotatutkimus on. Lähes kaikki keskeiset teokset julkaistu vain suomeksi. Jos Arnstadin käytössä olisi ollut laajaa englannin- tai ruotsinkielistä kirjallisuutta Suomen sotahistoriasta, hänen väitteensä olisivat saaneet enemmän historiallista perspektiiviä, katsoo Jokisipilä.

Ylen radiouutiset,

Lähteet: Jyri Rantala (Tukholma) "

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Pian kahdeksan vuoden takainen trollaus vuodelta 2006. Huomiohakuista, löysää poliittista läpän heittoa eikä suinkaan tieteellistä historiantutkimusta. Joutaa jäämään omaan arvoonsa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Minulle sopii vallan mainiosti aseveljeys Saksan kanssa ruoka-, materiaali- ja aseapuineen unohtamatta ja jo lopun siintäessä osasto Kuhlmayn osuus torjuntataisteluissa. Ilman Yhdysvaltojen osuutta maailmansodassa Euroopan kartta näyttäisi vallan toiselta. Helsingin pommituksetkin olisi mennyt vielä enemmän syteen ja saveen Mitchell- ja Boston-pommikoneiden puuttuessa muodostelmista, puhumattakaan rahdatusta lentopetroolista. Saksa olisi pärjännyt kaikille tärkeille 3 osapuolelle yksinään 1/1. Osapuolet USA, Venäjä ja Brittiläinen kansainyhteisö olivat merkittävät osallistujat. Tasapeli olisi ollut lähellä ilman USA:ta kahta muuta vastaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Tässä auttaisi paljon, jos Seppinen kertoisi, mitkä nimenomaiset valtiot hänen mielestään sitten olivat Saksan liittolaisia.

Selväksi tuli, että Suomi ei Seppisen mielestä ollut Saksan liittolainen, koska Suomella oli tietyt erityispiirteensä. Mutta mitkä valtiot sitten _olivat_ liittolaisia, ja millä tavalla ne olivat vähemmän erityisiä kuin Suomi?

Seppisen kirjoituksesta voi päätellä, että keskeinen yhteinen nimittäjä Saksan liittolaisilla olisi ollut sotatila Yhdysvaltoja vastaan. On hieman outoa, että tärkeimmäksi määritteeksi liittolaisuudelle Saksan kanssa nostetaan suhde Yhdysvaltoihin. Etenkin, kun pitää mielessä miten Yhdysvallat liittyi sotaan vasta siinä vaiheessa, kun Saksan ja sen liittokumppanien sekä kanssasotijoiden taistelu Neuvostoliittoa vastaan oli jatkunut jo puoli vuotta.

Puhumattakaan nyt siitä, että Suomi tietysti oli virallisesti sotatilassa lähes kaikkia muita länsiliittoutuneita vastaan; Isoa-Britanniaa, Kanadaa, Australiaa, Uutta-Seelantia, Intian keisarikuntaa ja vielä kaupan päälle Tšekkoslovakian pakolaishallitustakin. Puolan pakolaishallitus tyytyi vain katkaisemaan diplomaattisuhteet.

Muillakin valtioilla oli erityispiirteensä. Esimerkiksi Bulgaria ei ollut lainkaan sotatilassa Neuvostoliittoa vastaan, vaikka julistikin kolmen vallan sopimuksen mukaisesti sodan Yhdysvalloille. Vichyn Ranska ylläpiti diplomaattisuhteita Yhdysvaltoihin, vaikka oli katkaissut ne Isoon-Britanniaan ja Neuvostoliittoon ja salli vapaaehtoisvärväyksen Neuvostoliiton-vastaisessa sodassa.

Lopulta, mikäli sotatila Yhdysvaltoja vastaan oli pääasia, joka pitää nostaa liittolaisuuden mittapuuksi, niin tarkoittaako tämä sitä, että sota Neuvostoliittoa vastaan oli oikeastaan _kaikille_ Saksan liittokumppaneille "erillissota"? Pelkkä sivunäyttämö Saksan, sen asetoverien ja länsivaltain välisessä taistelussa?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Nyt saatan muistaa väärin, mutta olikohan Tarja Halonen, joka perusteli erillissota-käsitettä sillä, että Suomi solmi erillisrauhan? Ainakin semanttiselta kannalta tämä on loogista, mutta enpä tiedä, voiko vasta "rauhalaji" määritellä mitä sotaa tuli käydyksi.

En olisi SS-Rottenfuhrer Arvo Kokon (1918-2002) poika, ellen tässä yhteydessä mainitsisi ns. Panttipataljoonaa Suomen ja Saksan poliittisen yhteistyön todisteena. Saksaan lähteneet nuorukaiset olivat toki yksilöinä vapaaehtoisia, mutta sotilasosastona elementti valtiollisessa operaatiossa.

Janne Suuronen

Liittolaisuus kait vaatii kirjallisia sopimuksia tai vähintään edes yhteisiä tapaamisten julkilausumia yhteisistä tavoitteista. Kuten vaikkapa Casablancassa tammikuussa 1943.
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Casablanca_Conference

Suomella Natsi-Saksalla oli tyystin erilaiset päämäärät toisessa maailmansodassa. Suomen ja Natsi-Saksan johtajat eivät pitäneen yhteisiä virallisia valtionjohtajien tapaamisia, eivät tehneet kirjallisia sopimuksia eivätkä edes antaneet yhteisiä julkilausumia.

Euroopassa ei tuona aikana ollut montaa vapaata demokraattista valtiota. Suomen tavoitteet niin Talvisodassa kuin Jatkosodassa olivat ensisijaisesti yhteiskuntamuotonsa ja alueidensa koskemattomuuden säilyttäminen. Vain ja ainoastaan ylimpänä tärkeimpänä tavoitteena. Ei mikään muu.

Jatkosodan tapahtumat taustoineen tunnetaan aika tarkkaankin, mutta silti yksiselitteistä jatkosodan aloittajaa ei voida sanoa olleen. Neuvostoliitolla oli Talvisotaa aloittaessaan aika selkeät tavoitteet Suomen osalta ja olosuhteet Neuvostoliiton suostumiseen Talvisodan keskeyttämiseksi, välirauhaa, tunnetaan. Jatkosodan eräs syttymisen syistä, ei tietenkään ainoa, oli Neuvostoliiton pyrkimys viedä suotuisimmissa olosuhteissa päätökseen sen, minkä Talvisodassa joutui jättämään kesken. Ja mikä siis olisi vienyt Suomen vapauden ja demokraattisen yhteiskuntamuodon.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

"Liittolaisuus kait vaatii kirjallisia sopimuksia tai vähintään edes yhteisiä tapaamisten julkilausumia yhteisistä tavoitteista. Kuten vaikkapa Casablancassa tammikuussa 1943."

No eipä esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannin liittolaisuussuhteen sinettinä voi väittää olleen yhtään sen enempää juridisia tai edes Memorandum of Understandingin tapaisia dokumentteja kuin Suomen ja Saksankaan välillä (Suomihan mm. oli mukana nk. Antikomintern-sopimuksessa). Joten eivätkö edellämainitutkaan olleet liittolaisia keskenään?

"Suomella Natsi-Saksalla oli tyystin erilaiset päämäärät toisessa maailmansodassa. Suomen ja Natsi-Saksan johtajat eivät pitäneen yhteisiä virallisia valtionjohtajien tapaamisia, eivät tehneet kirjallisia sopimuksia eivätkä edes antaneet yhteisiä julkilausumia."

Kuten todettua, niin Suomi oli mukana Antikomintern-sopimuksessa. Ja Entäpä Japanin ja Saksan välit sitten? Suomi koordinoi kuitenkin sotatoimiaan huomattavasti enemmän saksalaisten kanssa kuin Japani. Suomalaiset ja saksalaiset sopivat operatiivista tasoa myöten yhteistoiminnasta, ja sekä ase- että siviilihuoltoa saatiin suoraan Saksasta. Japani ja Saksa taasen tekivät yhteistyötä - no eivät oikeastaan missään. Ainoa asia missä Japanin ja Saksan liittoa voi oikeastaan pitää tiiviimpänä kuin Suomen ja Saksan suhdetta on se, että sen perusteena oli kirjallinen sopimus. Käytännön tasolla taasen Suomi oli paljon lähempänä Saksaa kuin Japani.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Maantieteelliset etäisyydet totta kai vaikuttivat siihen, oliko edellytyksiä käytännön yhteistyöhön Saksan sekä toisaalta Suomen tai Japanin kesken. Koska Saksan joukkoja ei ollut Kaukoidässä, miten ihmeessä niiden yhteistoimintaa olisi voitu koordinoida keisarillisen Japanin joukkojen kanssa toisella puolen maapalloa?

Suomen ja Saksan sotilaalliset intressit olivat yhteneväiset jatkosodan hyökkäys- ja asemasotavaiheiden aikana, joten eihän olisi ollut mitään järkeä olla käyttämättä hyväksi tarjoutuvia synergiaetuja, mikä tietenkin aiheutti koordinoinnin tarvetta. Muuhan olisi ollut silkkaa pöljyyttä ja omien joukkojen turhaa tapattamista.

Sen sijaan Japani ja Saksa olivat kokonaan eri sarjan pelureita sotapotentiaaliltaan verrattuna tuolloin 3,8 miljoonan asukkaan Suomeen. Julistamalla sodan Yhdysvaltoja vastaan Japanin Pearl Harboriin tekemän hyökkäyksen jälkeen Hitler teki merkittävän strategisen ratkaisun -- synegistisesti Japanin sodanpäämäärien kanssa -- joka totta kai tiivisti Liittoutuneiden yhteistyötä ja sai USA:n tuotantopotentiaalin palvelemaan Liittoutuneita entistä tehokkaammin sekä johti USA:n joukkojen liittymiseen suoraan Euroopan sotaan Akselivaltoja vastaan, Tyynen meren sotanäyttämön lisäksi.

" Japani ja Saksa taasen tekivät yhteistyötä - no eivät oikeastaan missään" on siten aivan keskeisen historiallisen tapahtuman mitätöintiä.

Tällaisilla ratkaisuilla on merkitykseltään aivan toisen luokan mittasuhteet maailmansodan kulkuun kuin saivartelulla siitä, miten nimitetään Suomen ja Saksan keskinäistä suhdetta, sanoiko Adolf Hitler radiopuheessaan "im Bunde" vai "in Verein", ja pitääkö se suomentaa "rinta rinnan" vai "liitossa".

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen Vastaus kommenttiin #63

"Maantieteelliset etäisyydet totta kai vaikuttivat siihen, oliko edellytyksiä käytännön yhteistyöhön Saksan sekä toisaalta Suomen tai Japanin kesken"

Ahaa. Että aina tarvittaessa voidaan suhteen laatua määriteltäessä tukeutua muihinkin seikkoihin kuin sopimuksiin? Mutta Suomen tapauksessa se on toki sopimatonta. Haistan tuplastandardit. Huomauttaisin lisäksi että Saksan, Italian ja Japanin liittosopimuksen mukaan olisi liittolaisten pitänyt tulla toisten avuksi toiselle puolen maapalloa (mikä tietysti oli vähän vaikeaa kun välissä oli vihamielisiä maita).

"Koska Saksan joukkoja ei ollut Kaukoidässä, miten ihmeessä niiden yhteistoimintaa olisi voitu koordinoida keisarillisen Japanin joukkojen kanssa toisella puolen maapalloa?"

No olisiko se ollut mitään että Japani olisi omalta suunnalta aloittanut sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan ja koordinoinut ne esim. ajoituksiltaan Saksan kanssa yhteen? Saman olisi tietty voinut tehdä yhteistä vihollista, Yhdysvaltoja vastaan taisteltaessa, mutta sitäkään ei tehty.

"Sen sijaan Japani ja Saksa olivat kokonaan eri sarjan pelureita sotapotentiaaliltaan verrattuna tuolloin 3,8 miljoonan asukkaan Suomeen"

Eli nyt sotapotentiaali onkin se suhteiden tasoa määrittelevä tekijä? Ei kuulosta kovin loogiselta.

"Julistamalla sodan Yhdysvaltoja vastaan Japanin Pearl Harboriin tekemän hyökkäyksen jälkeen Hitler teki merkittävän strategisen ratkaisun"

Julistamalla sodan Yhdysvaltoja vastaan Hitler vain muodollisesti täytti kollmikantasopimuksen velvoitteet. Sodanjulistukseen Yhdysvaltoja vastaan Saksan ja Japanin yhteistyö sodassa sitten pitkälti jäikin. Aika heikko peruste pitää Japania liittolaisena ja Suomea jonain muuna. Julistihan Suomikin sodan Neuvostoliitolle.

"on siten aivan keskeisen historiallisen tapahtuman mitätöintiä."

Kukahan tässä mitätöi? Virallista sopimusta lukuunottamatta suomalaisten yhteistyö Saksan kanssa oli vähintäänkin samalla tasolla kuin Japanilla.

"Tällaisilla ratkaisuilla on merkitykseltään aivan toisen luokan mittasuhteet maailmansodan kulkuun kuin saivartelulla siitä, miten nimitetään Suomen ja Saksan keskinäistä suhdetta, sanoiko Adolf Hitler radiopuheessaan 'im Bunde' vai 'in Verein', ja pitääkö se suomentaa 'rinta rinnan' vai liitossa'."

Kuten olen jo monasti sanonut, niin tässä on kyse muustakin kuin siitä, puhummeko liittolaisuudesta vai jostain muusta. Kyse on myös sen myöntämisestä, millä tasolla Suomi teki yhteistyötä Saksan kanssa ja miten se rinnastuu niiden maiden yhteistyön määrään ja laatuun joita pidämme (tai emme pidä) kiistatta Saksan liittolaisina.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #78

"Huomauttaisin lisäksi että Saksan, Italian ja Japanin liittosopimuksen mukaan olisi liittolaisten pitänyt tulla toisten avuksi toiselle puolen maapalloa (mikä tietysti oli vähän vaikeaa kun välissä oli vihamielisiä maita)"

Jassoo. Onko meidän ollenkaan luottaminen Wikipedian englanninkieliseen käännökseen Tripartite Pact'ista?

Siinä sanotaan:

"ARTICLE 3. Japan, Germany, and Italy agree to cooperate in their efforts on aforesaid lines. They further undertake to assist one another with all political, economic and military means if one of the Contracting Powers is attacked by a Power at present not involved in the European War or in the Japanese-Chinese conflict."

Mikä kohta tuossa tekstissä velvoittaa tulemaan fyysisesti toisten avuksi toiselle puolen maapalloa?

Ilmaisun "all means" ei sopimusta laadittaessa varmaankaan ole tarkoitettu merkitsemään järjettömyyksiä -- kaikki sopimuspuolet varmasti ymmärsivät sen olevan vähän vaikeaa kun välissä oli vihamielisiä maita, eikä triviaaleja itsestäänselvyyksiä kuten edellytysten puuttumisia tai mahdottomuuksia nähty tarpeelliseksi kirjata sopimustekstiin. En silti voi uskoa kenenkään sopijapuolen olleen pettyneitä siihen, etteivät muut lähettäneetkään retkikuntia toiselle puolelle maapalloa.

"Sodanjulistukseen Yhdysvaltoja vastaan Saksan ja Japanin yhteistyö sodassa sitten pitkälti jäikin." Ja tuollako julistuksella ei ollut mitään seurauksia Euroopan sotanäyttämöllä eikä USA:n resurssien allokoinnissa, pelkkää muodollisuutta ja retoriikkaa vain?

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen Vastaus kommenttiin #83

"Mikä kohta tuossa tekstissä velvoittaa tulemaan fyysisesti toisten avuksi toiselle puolen maapalloa?"

No tämä on tietty tulkintakysymys. Minä tulkitsen tämän "to assist one another with all political, economic and military means" niin että se velvoittaa sotatoimiin ja joukkojen lähettämiseen toisen avuksi. Näinhän NATOn perustusasiakirjaakin tulkitaan (olkoonkin että sitä ei olla pantu toimeen), vaikka siinäkään ei puhuta mitenkään eksplisiittisesti joukkojen lähettämisestä. Perusteluna esim. siihen miksi NATOn joukkoja ei lähetetty toiselle puolen maapalloa Falklandin sodan aikanahan ei ollut se, että ei olisi katsottu NATOn perustamisasiakirjan 5. artiklan siihen velvoittavan, vaan se että 6. artikla rajasi em. alueen pois NATOn piiiristä. Mitä sinusta ""to assist one another with all political, economic and military means" sitten tarkalleen tarkoitti kun ei sillä näemmä tarkoitettu mitään oiketa yhteistyötä millään alueella?

"En silti voi uskoa kenenkään sopijapuolen olleen pettyneitä siihen, etteivät muut lähettäneetkään retkikuntia toiselle puolelle maapalloa."

Ei varmastikaan, mutta eikö tämä nyt vahvista vain edellämainitun pointtini, että Japanin ja Saksan liittolaisuussuhteen perusteleminen sopimuksella on aika kehno peruste kun osapuolet tiesivät itsekin - meistä jälkiviisaina nyt puhumattakaan - että tuo sopimus ei käytännössä johtaisi etäisyydestä ja sodan tavoitteiden erilaisuudesta johtuen oikein yhtään mihinkään - ei edes siihen että toinen olisi pidetty kunnolla kartalla omista sotasuunnitelmista?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #78

"Eli nyt sotapotentiaali onkin se suhteiden tasoa määrittelevä tekijä? Ei kuulosta kovin loogiselta."

Kysymys on ratkaisujen konkreettisesta vaikuttavuudesta sodan kulkuun, retoriikan ja sanahelinän sijasta. Sinä väität, etteivät Japani ja Saksa tehneet mitään hyödyttääkseen toisiaan sopimuksen 1. ja 2. artiklojen hengessä, jossa ne tunnustivat toistensa johtoaseman järjestelyissä omalla puolellaan maapalloa.

Ovatko nämä alla olevat päätökset mielestäsi vaikutuksiltaan toisen maailmansodan kulkuun (ja siten mm. Akselivaltojen sodankäyntiin) samanarvoisia?

- Karjalan Armeija hyökkää kesällä ja syksyllä 1941 vanhalle valtakunnan rajalle, Syvärille ja Petroskoihin
- keisarillisen Japanin asevoimat hyökkäävät ja avaavat Tyynen meren sotanäyttämön 7.12.1941
- Hitler julistaa 11.12.1941 sodan Yhdysvalloille, joka on ollut siihen saakka puolueeton

Eikö siis sopimus johtanut mihinkään, koska absurdia matkustamista Aasian ja Euroopan sotanäyttämöiden välillä ei toimeenpantu?

"Minä tulkitsen tämän "to assist one another with all political, economic and military means" niin että..."

Sopimusteksti:

ARTICLE 4. With a view to implementing the present pact, joint technical commissions, to be appointed by the respective Governments of Japan, Germany and Italy, will meet without delay.

Ehkäpä nämä tulkintojen täsmennykset voimme kuitenkin jättää tuon teknisen komission huoleksi?

Janne Suuronen Vastaus kommenttiin #78

"Julistamalla sodan Yhdysvaltoja vastaan Hitler vain muodollisesti täytti kollmikantasopimuksen velvoitteet. Sodanjulistukseen Yhdysvaltoja vastaan Saksan ja Japanin yhteistyö sodassa sitten pitkälti jäikin."

Mitähän tämä mahtoi tarkoittaa ? Etteikö Saksa mukamas sotinut kunnolla USA:ta vastaan ?

Heti alusta pitäen muuten Saksan sukellusvenelaivasto käytännössä keskeytti USAn itä-rannikon tärkeän laivaliikenteen melkein vuodeksi. Upottivat mm. USAn sisällä paikasta toiseen raakaöljyä rahtaavia tankkereita. Tekivätpä Saksalaiset jopa muutamia pienimuotoisia tunnustelevia maihinnousujakin.

USAn panos Saksaa vastaan täällä Euroopassa varmaan sitten onkin jo tunnetumpi asia.

Käyttäjän RaunoLintunen kuva
Rauno Lintunen

Suomi oli toisessa maailmansodassa Natsi-Saksan liittolainen. Liittosuhde oli tietoinen valinta, joka perustui puoli vuosisataa jatkuneeseen tiiviiseen Saksa-suuntaukseen, Mannerheimin armeijan valmiiseen Saksa-malliin ja kansalaissodan jälkeen valtaan nousseen oikeiston voimantuntoon.

O.W.Kuusinen pelasti Suomen jatkoajalle vakuuttamalla pääsihteeri J.V.Stalinin ja muun Nkp:n johdon suomalaisten rauhantahdosta sodan jälkeisinä vuosikymmeninä.

Jos Kuusinen eläisi tänä päivänä, hän katuisi Stalinin taivuttelua.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Jos Kuusinen eläisi tänä päivänä, hän"

... olisi 132-vuotiaana Maailman Vanhin Ihminen, jonka katumisista tai katumatta jättämisistä ainakaan minä en menisi sanomaan yhtään mitään.

Martti Kauppila

Suomi ei ollut Natsi-Saksan liittolainen. Jos löydät liittosopimuksen, jonka eduskunta 1941 tyrmäsi, esitä se täällä.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Jos löydät liittosopimuksen Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välillä, niin esitä se täällä. Muutoin ei voida puhua liittolaisista. Historiatutkimuksessa nojataan tulkintoja tehdessä muihinkin lähteisiin kuin virallisiin sopimuksiin ja tiedonantoihin. Ihan syystäkin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

On varmasti totta, että Suomi ei ole sotinut päivääkään Yhdysvaltoja vastaan.

Yhdysvaltojen demokraattihallitus ei varmaankaan erityisemmin innostunut siitä, että suomalaiset ylittivät vanhan rajan syksyllä 1941.

SDP muuten vastusti ajatusta hallituksessa. Hävittyään äänestyksen puolue, suomalaisen perinteen mukaisesti, totesi, että ei sitten mitään, jatketaan sotaa.

Pikkuisen koomista olisi ajatella, että Lapin läänin 200 000 saksalaisen asukkaan enemmistö olisi ollut paikalla pelkästään lomailemassa vuosina 1941–44.

Oli miten oli, USA ei ikinä halunnut sotia Suomen kanssa; ja todennäköisesti vaikutti, Ruotsin demarien kautta, enemmän Suomen tulevaan asemaan kuin yleensä on myönnetty.

Rainer Nuorinko

Asia on aika yksinkertainen. Jotkut valtiot taistelivat Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan, jotkut valtiot (niitä kutsutaan liittoutuneiksi) taistelivat Neuvostoliiton kanssa Saksaa vastaan. Tutkija voi toki olla mitä mieltä itse lystää.

Ei tuo sen monimutkaisempaa ole.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

... ja pieni ja sisukas Suomi ehti yhden maailmansodan aikana taistella sekä Neuvostoliittoa että Saksaa vastaan, mikä oli kyllä aikamoinen temppu. Koululaisvitsi 1970-luvulta "suomalainen sotilas ei peräänny; hän vain tekee täyskäännöksen ja etenee jälleen" oli vuoden 1944 tapahtumien (jatkosota-välirauha-Lapin sota) valossa tosijuttu.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eipä tosiaan ollut mikään turha saavutus 3,8 miljoonan asukkaan Suomelta olla sodassa Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Austraalian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tsekkoslovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, Uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan kanssa ja kaupanpäällisiksi Saksan kanssa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #65

Ilmankos suomalaiset yhä tunnetaan soturikansana, joka asian vaatiessa on valmis taistelemaan. Tiedä sitten, kuinka monen sukupolven ajalle toisen maailmansodan meriitit riittävät, mutta toistaiseksi "Varokaa vihaista Suomea!" on ollut uskottava muistutus.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Hieman blogin vierestä.
Pitäneekö paikkansa juttu, että suomalaiset olisivat taistelun jälkeen löytäneet muun sotasaaliin joukosta Stalinin armeijan tueksi lähetettyjä englanilaisia keksejä ja amerikkalaisia säilykkeitä - siis jatkosodassa?
Lieneekö tämä historiankirjoituksessa koettu jenkkien ja brittien häpeäksi, vaikka liittoutumat siinä toki takana olivat?

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Oliko Japani täten Saksan liittolainen?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

# 74.: Tottakai.

1) Japani ja Saksa olivat kumpikin alkuperäisen Akselivaltioiden kolmikantasopimuksen 1940 allekirjoittajia

2) Sopimuksen hengessä Japani aloitti Tyynen meren sotanäyttämöllä sodan USA:ta vastaan, sitoen näin sen resursseja sotaan siellä, vähentäen painetta Saksaa kohtaan

3) Japanin hyökättyä Pearl Harboriin Hitler julisti sodan USA:lle, sitoen entistä tiiviimmin USA:n voimia myös Euroopan sotanäyttämölle.

Neuvostoliiton ja Japanin välinen sota alkoi vasta Stalinin hyökättyä Japania vastaan sodan loppuvaiheessa saaliinjaolle. Rauhansopimusta maiden välillä ei liene tehty vieläkään?

Saksalla ja Japanilla oli ymmärtääkseni myös tiedusteluyhteistyötä, ja Japani antoi mm. merkittävää apua Suomen radiotiedustelulle toimittamalla käyttöön Neuvostoliiton kaukoidässä käyttämiä salakielikoodeja.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen Vastaus kommenttiin #77

1) Totta.

2) Voisitko esittää jonkun luotettavan lähteen siitä että Yhdysvaltoja vastaan hyökättiin em. sopimuksen "hengessä" Saksan tueksi. Aika mielenkiintoista kun on se, että asiasta ei tullut esim. mieleen mainita Saksalle, eikä sotaa Yhdysvaltoja vastaan myöhemminkään koordinoitu mitenkään arjalaisveljien kanssa. Saksa taasen "unohti" kertoa Kauko-idän liittolaiselleen tarkkaan Neuvostoliitton-sotaretken suunnitelmistaan, mutta Suomi pidettiin hyvin kartalla.

3) Ks. edellinen kohdan viimeinen lause.

Eli käytännössä argumentti on se, että Saksa ja Japani olivat liittolaisia, koska he olivat liittosopimuksessa (jonka klausaaleja ei edes noudatettu käytännössä) ja he taistelivat yhteistä vihollista vastaan koordinoimatta kuitenkaan sotatoimiaan. Et lie ihmettele miksi etenkin Suomen rajojan ulkopuolella ei tunnu kenellekään olevan vaikea myöntää että kyllähän me suomalaiset nyt vähintäänkin yhtä syvällä oltiin?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #79

2) Sopimuksen henki ilmenee sen Artikloista 1. ja 2. Siinä Saksa/Italia ja Japani tunnustavat toistensa johtajuuden uuden maailmanjärjestyksen saattamisessa voimaan tahoillaan kunkin maanosassa. Artiklassa 3. ne sopivat tekevänsä yhteistyötä sanottujen päämäärien hyväksi.

Lähteiden sijasta voisi käyttää järkeä sen päättelemisessä, oliko liittokumppaneille mitään etua toisen toiminnasta, vai oliko siitä suorastaan haittaa.

Saksalle oli etua Japanin avatessa Tyynen meren sotanäyttämön, koska se söi USA:n resursseja pois Euroopan sotanäyttämöltä. Japanille oli vastaavaa etua Saksan sodanjulistuksesta USA:lle, joka sai aiemmin muodollisesti puolueettoman suurvallan aktiiviseksi osapuoleksi Euroopan sotanäyttämöllä, aloitti laajamittaisen sukellusvenesodan Atlantilla ym.

Kumpikin siis tahoillaan hyökkäsi peräkkäin USA:ta vastaan, kuten Artikla 3:ssa sovittiin ("agree to cooperate in their efforts"). Mitä "lähteitä" tarvitset sen ymmärtämiseen, paransiko vai heikensikö tämä ajoituksen yhteistoiminta Saksan ja Japanin sodassaan onnistumisen mahdollisuuksia, verrattuna siihen, ettei toinen niistä olisikaan haastanut USA:ta vaan kumpikin olisi toiminut yksin? Jos haluat antaa turpiin itseäsi vahvemmalle ja voit saada siihen avuksesi kaverin, onnistutteko paremmin yhdessä vai erikseen?

3) Viimeinen lause: en tiedä, mitä Saksan ja Japanin sotilasasiamiehet keskenään keskustelivat tarkkaan Saksan Neuvostoliitton-sotaretken suunnitelmista, mutta totta kai pidettiin paremmin kartalla yksityiskohdista se valtio, jonka kanssa toteutettiin käytännössä yhteisoperaatioita kuin strateginen liittolainen toisella puolella maapalloa. Japani taas pani Pearl Harborissa niin paljon yhden kortin varaan, että koko sodan onnistumiseksi sitä ei ollut mahdollista "vuotaa" kenellekään ulkopuoliselle edes omassa maassa.

Jos olisit Hitler, pitäisitkö strategisesti merkittävämpänä sodan päämäärillesi Suomen hyökkäystä Itä-Karjalaan vai Tyynenmeren sotanäyttämön avaamista? Eli jos liittolaisiasi olivat sekä Suomi että Japani, kumpi niistä oli merkittävämpi sodan lopputulokselle?

Ilkka Luoma

Puna-armeijan osin yllättävällä 1944 kesähyökkäyksellä, meidän puolen saman ajankohdan rintamakarkureilla, vapaaehtoisilla Saksan Waffen SS:ään menneillä suomalaisnuorukaisilla ja osin Tali-Ihantalan ihmeeseen suuresti vaikuttaneella Lento-osasto Kuhlmeyllä on yllättä yhdistävä tekijä. Tältä osin kaikki historiankirjat eivät ole vielä auenneet …

Jatkosodan hyökkäysvaiheessamme 1941 osa rintamajoukoistamme ei halunnut ylittää vanhaa valtakunnan rajaa. Käsky oli käsky ja haluttiin luoda laajempi turvapuskuri idän karhua vastaan – olihan meillä Saksan kolmannen valtakunnan ylivertainen Wehrmacht aseveljenämme; koko valtakunnanrajamme noin Kuusamosta ylöspäin oli saksalaisten vastuulla.

Aseveljeyden kiinteytyessä Saksa ja Suomi sopivat niin kutsutusta ”panttipataljoonasta” 1] Saksan Waffen SS:n palvelukseen 2] – itärintamalle. Poikamme saivat mainetta myöskin piinkovina tunnettujen saksalaisten rintama SS-sotilaiden keskuudessa. Poikamme palvelivat vieraan kypärän alla aina Stalingradin porteille asti. Suomalaiset SS-vapaaehtoiset noteerattiin Hitlerin päämajassa saakka.

Puna-armeija hyökkäsi yllättäen – olimme kuin ”housut kintuissa”

Kesällä 1944 Suomen armeijan ylijohdon ”yllätykseksi” Neuvostoliiton Puna-armeija aloitti tunnetun kesähyökkäyksensä; olimme suurissa vaikeuksissa, ja rintama alkoi rakoilla. Karkureita ilmestyi metsiimme yhä enemmän. Tällöin annettiin määräykset sotilaskarkureiden pikaoikeudenkäynneistä ja teloituksista. Nyt oli kaikki pelissä.

Kun hätä oli suurin – oli apu Saksasta miltei heti tulossa

Marsalkkamme C.G.E. Mannerheimin vaateesta presidentti Risto Ryti kääntyi suoraan Saksan valtakunnan kanslerin Adolf Hitlerin puoleen ja pyysi välitöntä apua kestämättömään tilanteeseen. Hitler otti asian omakseen ja antoi poikkeukselliset pikamääräykset – erityisesti koostettavaksi Lento-osasto Kuhlmey 3], jonka menestystä Hitler valvoi henkilökohtaisesti. Hitler muisti kaikkien omien ongelmiensa keskeltä hyvin ja antaumuksella palvelleet suomalaiset vapaaehtoiset SS-sotilaat Saksan itärintamalla.

Lento-osasto Kuhlmey oli poikkeuksellinen,

sitä johti ammattisotilas, everstiluutnantti Kurt Kuhlmey 4], joka sai aina välittömät täydennykset menetettyjen lentokoneiden ja lentäjien tilalle – tätä palvelusta ei Saksa koskaan II Maailmansodan aikana myöntänyt muille asevelimailleen – vain Suomelle, Hitlerillä oli hyvä muisti. Alkukesä 1944 oli jo Saksan alamäkeä rintamenestyksien osalta.

”Mustaristit ovat tulleet apuun!”

Lento-osasto Kuhlmeyn ilmestyminen loppuun väsyneiden omien taistelujoukkojemme ylle pommittamaan hyökkääviä venäläisjoukkoja vastaan oli psykologinen voitto rintamakurillemme. Monien rintamajermujen suusta oli kajahtanut toivorikas huuto: ”Saksan sotakone on tullut avuksemme” -

Stukat pommittivat Focke-Wulf 190 -hävittäjäkoneiden ohella puolet kaikista venäläisten päälle pudotetuista pommeista – Kuhlmey lensi vuorotta – kuri oli esimerkillistä saksalaisten joukossa – olihan kyseessä valioryhmä, joka kuitenkin menetti koko ajan taistelutovereitaan –

… mutta pommituskaruselli jatkui ja venäläisten hyökkäys pysähtyi – virallisena syynä joukkojen osittaisena siirtona alkaviin Berliinin operaatioihin – oli kilpajuoksu käynnissä amerikkalaisten kanssa. Tämä syy ei ollut se todellinen Puna-armeijan hyökkäyksen lopetussyy – todellisuus oli rintamakohtainen uudelleenarviointi.

Hitler-Ryti sopimus

Saksalaisten järjestämän Hitler-Ryti avun kokonaisuus loi ilmestyessään konkreettisena rintamalle omien joukkojemme taistelumoraalin nousun ja rintamakarkuruus vähentyi voimakkaasti. Kaikissa armeijoissa on karkureita – hermo ei vain yksinkertaisesti kestä kaikilla juoksuhaudoissa olijoilla.

Näin kävi meidänkin miesten hermoille – emme ole sen ”parempia kuin huonompiakaan” kuin muut, varsinkin tilanteissa, joissa on kyseessä oma kotimaa ja omat perheet – olimme jo puolustuskannalla, ja haaveet suursuomesta oli haudattu miekkojen tuppeihin.

Yllättävä kolmiyhteys – ellei peräti neliyhteys!

Kolmiyhteys karkureidemme, vapaaehtois-SS miestemme ja osasto Kuhlmeyn välillä on ilmeinen – Saksa nimenomaan omassa vaikeassa tilassaankin antoi rintamaltaan oman huippuosaston – pelastajaksemme. Kuhlmeyn arvo tiedettiin nimenomaan lentäjiemme keskuudessa. Asia peiteltiin aina 1980 -luvulle saakka, kunnes tilanne aukesi suurellekin yleisölle. Jälkipyykki 1944 kesän ase- yms. avusta on vieläkin pesemättä.

...

Ryti teki Hitlerin kanssa sopimuksen aseavusta – Mannerheimin vaateesta 5]

Ryti laittoi itsensä peliin ja sitoi maamme presidenttilupauksella Saksan rinnalle. Hitler luotti sopimuspaperiin ja antoi avun, joskaan ei aivan täytenä – olisiko hänellä ollut kuitenkin tiedossa, ettei Suomi pidä omaa osuuttaan lupauksesta? Kuten ei pitänytkään – tapahtui valtioidenvälinen sopimuspetos.

Suomi oli puun ja kuoren välissä ja suomalaiset tiesivät,

että Hitlerin Saksa häviää sodan. Meidän oli pakko saada sota loppumaan sekä aseveljeys Saksan kanssa päättymään ja siihen oli keino, jossa Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalin vaikutti henkilökohtaisesti – venäläisten tavat Mannerheim tiesi ja petoksen kautta hän pelasti Suomen, toistamiseen.

Ryti uhrattiin – hänen tieten

Ryti erosi, Mannerheimistä tuli presidentti ja Ryti-Hitler sopimus mitätöitiin. Stalin oli tietoinen Rytin tekemästä sopimuksesta Hitlerin kanssa – kuka sopimuspaperin vuoti Moskovaan, ei ole siitä tiedossa. Stalin arvosti Mannerheimin hitlerpetosta ja jätti myöhemmin, henkilökohtaisella käskyllä Andrei Zdanoville 6], että Mannerheimiä ei tulla käsittelemään sotasyyllisyysoikeudenkäynneissä. Näin myöskin tapahtui. Toisaalta Zdanov tiesi Lenigradin piiritysaikaisena 1941-1943 johtajana, että Mannerheim oli nimenomaan antanut käskyn, etteivät suomalaiset joukot hyökkää itse kaupunkiin!

Suomi pelastettiin ensin Mannerheimin vaateella Rytille-

sitten Mannerheimin petoksella Saksaa kohtaan, Stalinin tieten ja näin avautui tie rauhaan ja Paasikiven-Kekkosen tielle. Pesemätön pyykki on siinä, että emme ole vieläkään pyytäneet anteeksi tekemäämme valtiosopimuspetosta saksalaisilta – anteeksipyytämättömyyttä selitellään sillä, että toista sopijaosapuolta ei ole olemassa, mutta saksalaiset ovat; ja Angela Merkeliä myöten tietäen kesän 1944 petostapahtumat.

Oma lukunsa oli Hitlerin reaktio suomalaisten tempusta –

ei syntynyt konfliktia, vaan jopa ensialun Saksan Wehrmachtin vetäytyminen Pohjois-Suomesta oli molemmin puolin yhdessä suunniteltu, jotteivat aseveljet tappaisi tosiaan liiaksi, kunnes venäläiset ja kenraali Siilasvuo puuttuivat peliin.

Hitler ei kohdistanut vastatoimia sopimuspetoksesta, kuten teki esimerkiksi Unkarissa. Hitler oli asiasta sen sijaan poikkeuksellisesti vain pahoillaan – hänhän oli muistanut meidän vapaaehtois-SS-miesten palvelut Saksalle, sen Itärintaman sodassa.

...

Kesän 1944 rintamakarkureiden osalta lukumäärät ovat historian peitossa –

tämä oli häpeä, sillä armeijamme ei virallisesti teloittanut omiaan kuin ääritapauksissa – nyt tuolloin 1944 näitä ääritapauksia on ollut paljon enemmän kuin yleisesti tiedetään – kohta kaikki todistajat ovat vainajia ja häpeämme jää historian hämäriin.

...

PS.

Vielä 1993 kuulimme vastaavanlaisen hurraahuudon kuin ampumahautojen jermumme huusivat 1944 Saksan Luftwaffen ilmestyessä rintamien päälle – nyt 1993 huuto kaikui Helsingissä – pörssisalissa … olimme pahammassa kurimuksessa kuin Kreikka tänään, meidän markka-aikaiset muut valuutat olivat lopussa ja velkoja ulkomaille oli erääntymässä, olimme siirtymässä Maailmanpankin holhoukseen … mutta sitten kuului meklarien huuto:

”Suuri Otto on tullut apuun” - Otolla tarkoitettiin Saksan D-markallista pääomaa … ja näin pelastuimme toisen kerran … emme joutuneet talousholhoukseen. Myöhemmin maksoimme kaikki velat säädetyssä ajassa, korkoineen ja asia oli unohdettu. Virallisen tiedon asiasta toi esille eläkkeelle jäänyt valtiovarainministeriön Raimo Sailas 7], joka paljasti asian Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä kesäkuussa 2013!

PPS

Lento-osasto everstiluutnantti Kuhlmey vieraili myöhemmin Suomessa – kenraalin arvoisena – jälleentapaaminen suomalaisten lentäjäaseveljien kanssa oli ikimuistoinen *], veljet puristivat äänettömästi käsiä ja kaikki tiesivät mitä oli merkinnyt Lento-osasto Kuhlmeyn tulo Imatran Immolaan, aikana, jolloin olimme luhistumassa ja rintamakarkuriemme määrä oli paisumassa liian suureksi. Elossaolevat lentäjämme tuolloin tiesivät, että tuota kunniavelkaa ei koskaan voida maksaa takaisin – toisaalta kenraali Kuhlmey hienona herrasmiehenä ei sitä koskaan ottanut esille.

PPPS

Kokonaisuudessa vielä kummittelee eräs tapahtuma, josta ollaan vaiettu visusti kaikin puolin – ei Saksasta, ei Venäjältä eikä meiltäkään ole herunut tietoja. Alan asiantuntijapiireissä elää tieto, jossa Mannerheim olisi järjestellyt Hitlerin ja Stalin erittäin salaisen tapaamisen toukokuussa 1940 – jaetun Puolen rajalinjalla.

Mannerheimilla oli kanavat molempiin diktaattoreihin ja mikäli tämä asia joskus tulee täytenä totena julki, ymmärräme kesän 1944 tapahtumat huomattavasti paremmin. Historia ei aina kerro kaikkea – ja Kremlin arkistoihin on kuitenkin laajasti päässyt tutustumaan hyvin harva, puhumattakaan suomalaisista.

EXTRA

Merkittävää on myös se, että ennen Talvisodan syttymistä Suomessa oli eripura Stalinin ehdottamia aluevaihtoja kohtaan. Nämä aluevaihdosehdotukset, näin jälikäteen, olisivat olleet meille erittäin suotuisat, silloinen valtiojohto ei halunnut, varsinkin vaihtoehdotusten alkuvaiheessa keskustella asiasta venäläisten kanssa – vaikka sellaiset herrat kuin Rudolf Walden, Juho-Kusti Paasikivi ja C.G.E. Mannerheim kannattivat alleviivaten näiden neuvottelujen käynnistämistä valittömästi … no, loppu onkin historiaa ja jätetään jossitteu tahän - tai todettakoon, että Stalin tiesi tämänkin asian, eli kolmikon mielipiteet – ehkä sillä on ollut merkitystä moniin tuleviin asioihin ---

VIITTEET

1] Suomalaiset SS-miehet Waffen-SS:ssä ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_Waffen-SS... - DE_WIKI

2] Waffen SS ~ http://de.wikipedia.org/wiki/Waffen-SS - DE_WIKI

3] Lento-osasto Kuhlmey ~ http://de.wikipedia.org/wiki/Gefechtsverband_Kuhlmey – DE_WIKI

3] Osasto Kuhlmey tasoitti voimasuhteita … ~ http://www.hs.fi/artikkeli/Osasto+Kuhlmey+tasoitti... -

4] Kenraalimajuri Kurt Kuhlmey ~ http://de.wikipedia.org/wiki/Kurt_Kuhlmey – DE_WIKI

5] Mannerheim esitti Rytille aseavun välitöntä pyyntiä suoraan Hitleriltä; on hämärän peitossa tilanteen alkuasetelma siitä, tiesikö todellisuudessa Mannerheim kuitenkin venäläisten kesähyökkäyksestä 1944! – sillä suunnitelma oli saatettu laatia juuri siltä pohjalta, että Saksan avun jälkeen tapahtuva irtautuminen toisi mahdollisuuden nopeaan erillisrauhaan Saksan rinnalta – mielenkiintoiseksi asian tekee se, että emme tiedä Stalinin tietoa tästä suunnitelmasta – vai oliko hän peräti suunnitelmassa mukana – olis kuitenkin tosiasia, että Stalin arvosti ja kunnioitti entistä Chevalierkaartin upseeria, jolla oli verraton tieto ”isovenäläisistä” …tällä suunnitelmalla molemmat osapuolet säilyttivät erinomaisesti kasvonsa ja Hitleriä vedettiin viiksestä – mistä varmaan Stalin viiksekkäänä itsekkin riemuitsi – asiat ovat joskus aika yllättäviä.

6] Andrei Zdanov ~ http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_%C5%BDdanov - FI_WIKI

7] Tapaus Raimo Sailas ~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/147391-... – [US_P/il]

*] Viimeisen Lento-osasto Kuhlmeyn saksalaisveteraanin vierailu Suomessa, vuonna 2010! ~ http://jussiniinisto.fi/index.php/2010/09/osasto-k... -

*] ~ http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kotimaa/180767... -

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

AL US Vf IL BLOG 30337

~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2013/11/kayko-euro-e... – BLOG/il

---03022014---

doc.: ss_kuhley_03022014.doc – OpenOffice Writer

1296 | 11769 // 7703T_16559|1146613

Martti Kauppila

Yritäpä Luoma joskus tiivistää asiasi. Ei tuollaista jaksa kukaan lukea.

Risto Koivula

" Kesällä 1944 Suomen armeijan ylijohdon ”yllätykseksi” Neuvostoliiton Puna- armeija aloitti tunnetun kesähyökkäyksensä; olimme suurissa vaikeuksissa, ja rintama alkoi rakoilla. Karkureita ilmestyi metsiimme yhä enemmän. Tällöin annettiin määräykset sotilaskarkureiden pikaoikeudenkäynneistä ja teloituksista. Nyt oli kaikki pelissä. "

Suurhyökkäys tapahtui länsiliittautuneiden vaatimuksesta ja sen oli tarkoitus näyttää siltä kuin NL:n tarkoitus olisi hyökätä Suomen läpi Norjaan. SEn tarkoitus oli, ettei saksa uskaltaisi siitä Suomesta eikä Norjasta väkeä eikä materiaalia Normandian maihinnousijoita vastaan, vaan pikemminkin päin vastoin, kuten tapahtuikin.

http://heikkimannikko111.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän JuhaKaistinen kuva
Juha Kaistinen

Pari pointtia stubbilaiseen tapaan:
Edelleen mediassa sotien lopputulosta pidetään Suomen voittona mm. jo edesmenneen medialemmikin Ehrnroothin tulkinnan mukaan.
(Kenraali, jonka suurin ansio oli elää pitkään sodan jälkeen.) Hänen kuten monien muidenkin sankarien saavutukset kun havaittiin vasta sotien jälkeen. Suurimpia sankareita ovatkin tämän päivän veteraanit, jotka ovat hätäisesti vain käväisseet etulinjassa. Kukapa enää muistaa perheellistä Antti Rokkaa, joka "pelekäs jo talvisoassa"?

Erikoiseksi em. väitteen tekee se miksi voittanut osapuoli joutui suuriin alueluovutuksiin ja sotakorvauksiin?
Kun tähän lisätään vaatimukset ihan oman tulkintani mukaisen aseveljen pettämisen aiheuttamista Lapin tuhoista olisi tutkijoilla kenttää perehtyä olennaiseen. Mitenkäs se menikään kahden Saksan kanssa?
Nyt olisi jo korkea aika Paasikivi-Kekkosen linjan kuolinkouristelusta huolimatta selvittää asiaa ilman myllykirjeitä ja henkilökohtaisen uran katkeamisen pelkoa.

Seppo Hildén

"Edelleen mediassa sotien lopputulosta pidetään Suomen voittona mm. jo edesmenneen medialemmikin Ehrnroothin tulkinnan mukaan.
(Kenraali, jonka suurin ansio oli elää pitkään sodan jälkeen.) Hänen kuten monien muidenkin sankarien saavutukset kun havaittiin vasta sotien jälkeen."

Tämä Kaistinenhan taitaakin olla provo.

Lueppa Kaistinen Ehrnroothin saavutukset vaikkapa tästä Wikipedian lainauksesta:

"Jatkosodan alkaessa Ehrnrooth toimi II armeijakunnan 2. divisioonan esikuntapäällikkönä Karjalankannaksella 15.6.1941–12.5.1942. Täältä hänet siirrettiin taisteluosaston E komentajaksi, missä palvellessaan Ehrnrooth haavoittui vaikeasti Kurkelanjärvellä.

Ehrnrooth ylennettiin everstiluutnantiksi 30.12. ja hänet määrättiin IV armeijakunnan esikunnan erityistehtäviin Karjalankannaksella 13.1.–20.1.1942, kunnes hänet määrättiin 2. divisioonan Jalkaväkirykmentti 28:n komentajan sijaiseksi ajalle 10.3.–30.3..

Hänen seuraava tehtävänsä oli toimia 2. divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n väliaikaisena komentajana Karjalankannaksella 12.5.–20.10., minkä päätyttyä hän palveli 2. divisioonan esikuntapäällikkönä Karjalankannaksella 20.10.–29.1.1943 ja uudelleen 2. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 7:n väliaikaisena komentajana 29.1.1943–27.11.1944. Kannaksen sotatoimien loppuvaiheessa hänet ylennettiin everstiksi 6.7.1944. Rykmentinkomentajana torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth joutui pervitiini-piristeen runsaan käytön seurauksena päihdekierteeseen.[3]

Ehrnrooth oli Mannerheim-ristin ritari numero 162."

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... oman tulkintani mukaisen aseveljen pettämisen aiheuttamista Lapin tuhoista..."

- Tulkitseminen sallittu, mutta mahdollista on myös, että saksalaiset ryhtyivät tuhotöihinsä vasta kun Suomi oli painostettu häätämään heidät Lapista. "Saksmanni ois lähteny vapaaehtosesti", jossitteli sotaveteraani-isäni.

"... miksi voittanut osapuoli joutui suuriin alueluovutuksiin ja sotakorvauksiin?"

- Koska emme saavuttaneet murskavoittoa vaan "vain" torjuntavoiton.

Alexius Manfelt

Rävähti jälleen julki monipolvinen keskustelu sota-aiheesta. Meillä kaikilla suomalaisilla historioitsijoilla ja kiinnostuneilla kansalaisilla on varmaan oma erityinen käsityksemme tapahtumista ja varsinkin liittosuhteista ja niiden laadusta, syvyydestä tai pinnallisuudesta.

Kun keittoon lisätään vielä vaikkapa vain neuvostolittolaisten, saksalaisten, brittien, amerikkalaisten ja jopa ruotsalaisten tutkijoiden näkemyksiä, niin voidaan hyvinkin kysyä mikä ja missä on se totuus? Vai onko totuus vain eräänlainen vaeltava haave tai aave, joka muuttaa muotoaan ajan ja paikan sekä tutkijan mukaan?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jatkosodan syntyhistoriakeskusteluissa tivataan kovin tiukasti vastausta siihen, mitä niin erillistä ja erityistä Suomen jatkosotaan liittyi, että se oikeuttaa puhumaan erillissodasta eikä Suomen ja Saksan suhdetta voisi pitää samanlaisena liittolaisuutena kuin ihan minkä tahansa muunkin Akselivaltojen puolella taistelleen maan.

Minäpä esitän tässä yhden erityispiirteen, jota ei tietääkseni ollut Italialla, Japanilla, Unkarilla, Romanialla, Slovakialla, Bulgarialla eikä Kroatialla.

Se erityispiirre on, että maa on jo ennen Saksaan tukeutumistaan joutunut yksinään puolustautumaan Neuvostoliiton massiivista strategista hyökkäystä vastaan, jonka tarkoitus oli maan valtaaminen, ja vallitsi uuden hyökkäyksen konkreettinen uhka.

Ymmärtääkseni yksikään toinen maa ei tukeutunut Saksaan tällaisesta lähtötilanteesta -- ja toisaalta, ilman tätä lähtökohtaa, Suomella ei puolestaan olisi ollut mitään tarvetta sen enempää myötäsotijaksi, aseveljeksi kuin liittolaiseksikaan Saksan kanssa, vaan kyseessä oli aivan vaihtoehdoton pakkorako Stalinin seuraavaa suurhyökkäystä odoteltaessa. Tämä kävi selvästi ilmi Molotovin ja Hitlerin neuvotteluista Berliinissä marraskuussa 1940, joista suomalaiset saivat tietää joulukuussa 1940 sen lisäksi, että suomalaiset olivat joutuneet kohtaamaan NL:n vihamielisyyttä ja uhkaavutta hyvin konkreettisesti Moskovan rauhasta 12.3.1940 lähtien.

Jos kenellä löytyy mielestä muita tämän kriteerin täyttäviä Saksan puolella sotineita maita, niin antaapa kuulua.

Käyttäjän opakonda kuva
Olli Suominen

Kuten todettua, niin jokaisella Saksan liittolaisella oli omia erityispiirteitään. Pitäisi kuitenkin vielä jotenekin perustella miksi juuri ne tekevät (tai eivät tee) suhteesta jotenkin niin erityisen että on syytä puhua ihan eri asioista, ja miksi muut erityispiirteet meillä ja muualla näin tekevät (tai eivät tee).

Lisäksi rajaat nyt tarkoitushakuisesti liittolaisuuden kriteereitä vain toiseen sodan pääosapuoleen. Sinun kriteereilläsi kun De Gaullen johtama vapaa Ranska ja Iso-Britannia (sillä erotuksella tietty että sotatoimet brittien ja saksalaisten eivät loppuneet välissä, kuten Suomen tapauksessa) olivat sodassa Natsi-Saksaa vastaan, ja ainoastaan Yhdysvaltojen "kanssasotijoita", eivät liittolaisia.

Janne Suuronen

Suomen erityispiirre myöskin oli demokratia ja siihen liittyvä kansalaisten vapaus. Barbarossan alkaessa Euroopassa demokratioita oli vain Iso-Britannia, Suomi, Ruotsi, Sveitsi ja Irlanti. Toki Stalinin mielestä Suomalaiset työläiset olivat kapitalistien ja riistäjien orjia, eikä puheet pyrkimyksistä vapauttaa maailman kaikki työläiset sorron alta ollut pelkästään retoriikkaa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Mononen juttelee:

"Minäpä esitän tässä yhden erityispiirteen, jota ei tietääkseni ollut Italialla, Japanilla, Unkarilla, Romanialla, Slovakialla, Bulgarialla eikä Kroatialla.

Se erityispiirre on, että maa on jo ennen Saksaan tukeutumistaan joutunut yksinään puolustautumaan Neuvostoliiton massiivista strategista hyökkäystä vastaan, jonka tarkoitus oli maan valtaaminen, ja vallitsi uuden hyökkäyksen konkreettinen uhka."

Neuvostoliitto oli vuonna 1940 esittänyt Romanialle ultimaatumin ja miehittänyt laittomasti Bessarabian ja Bukovinan. Romaniaa oli myös uhattu sodalla, ja operaatiota varten kootun puna-armeijan voimaryhmän komentajaksi oli kutsuttu itse kenraali Žukov. Seuraavan vuoden aikana Neuvostoliitto esitti jatkuvia lisävaatimuksia vaikutusvaltansa lisäämiseksi Balkanilla, aina Turkin salmiin saakka.

"Jos kenellä löytyy mielestä muita tämän kriteerin täyttäviä Saksan puolella sotineita maita, niin antaapa kuulua."

Ylläolevan esimerkin kohdalla voi tietysti ryhtyä halutessaan saivartelemaan siitä, että Romania oli alistunut Neuvostoliiton uhkavaatimukseen siinä, missä Suomi oli taistellut. Se ei silti tee Neuvostoliiton menettelystä Romaniaa kohtaan yhtään sen vähemmän laitonta, eikä muuta sitä tosiasiaa, että Suomella ja Romanialla oli näiltä osin aivan samanlaiset lähtökohdat tukeutua Saksaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jalonen esittää edellä hyviä pointteja, mutta keskeisin puuttuu: Romania ei milloinkaan oikeasti joutunut Neuvostoliiton strategisen hyökkäyksen kohteeksi, jonka tarkoitus oli maan valtaaminen, eikä joutunut puolustautumaan sitä vastaan romahduksen partaalle saakka. Tässä ei ole kyse mistään saivartelusta, vaan kansan henkiin jäämisestä ja sen epävarmuudesta, mitä tapahtuu ottelun väistämättömässä seuraavassa erässä.

Ultimaatumit ja aluemiehitykset voidaan toki nähdä hyökkäyksen valmisteluna, mutta ne ovat kaukana tilanteesta, jossa suurvalta todella ylittää valtionrajan koko sen pituudelta, aloittaa siviiliväestön terroripommitukset, perustaa valloitettavaksi aikomalleen naapurimaalle nukkehallituksen ja saa kaikesta tästä kansainvälisen yhteisön tuomion ja joutuu erotetuksi Kansainliitosta.

Romania ei menettänyt joukkojaan kaatuneina eikä haavoittuneina ennen operaatio Barbarossaa, sen parasta viljelysmaata ja erästä tärkeimmistä maan kaupungeista (Viipuri) ei ryöstetty, eikä rauhanteon jälkeisessä rajanvedossa ketkuiltu ylimääräisen mutkan tekemiseksi sellutehtaan ja sähkövoimalaitoksen varastamiseksi bonuksena (Enso), sen alueelle ei perustettu NL:n sotilastukikohtaa (Hanko). Romania ei joutunut asuttamaan suurta määrää siirtoväkeä sodasta toipuvaan, köyhtyneeseen maahan, jonka infrastruktuuria oli pommitettu koko valtakunnan alueella, ei hoitamaan sotainvalideja ja sosiaaliseen ahdinkoon joutuneita huoltajansa menettäneitä perheitä.

Romanian kokema painostus oli laitonta ja lähinnä rinnastettavissa siihen, mitä Suomi sai kokea Moskovan rauhan 12.3.1940 jälkeen välirauhan aikana, uhkaavine radiopropagandineen, kotikommunistien aiheuttamine levottomuuksineen, matkustajakone Kalevan alasampumisineen jne., mutta sitä ei mitenkään voi rinnastaa todelliseen käytyyn sotaan.

"Suomella ja Romanialla oli näiltä osin aivan samanlaiset lähtökohdat tukeutua Saksaan" ei siten pidä lainkaan paikkaansa eikä tämä kriteeri täpärästä henkiin jäämisestä äskettäisessä edellisessä sodassa päde yhdenkään muun Saksan rinnalla taistelleen maan osalta kuin Suomen.

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela Vastaus kommenttiin #119

Hetkinen. Eikös Romania joutunut N-liiton painostuksen kohteeksi vasta Suomen käymän talvisodan jälkeen? Siis kaava oli sama: neuvottelut, vaatimukset, niihin vastaamisen pohdinta ja lopullinen vastaus vaatimusten esittäjälle. Jos pohjoisessa oli prosessi jo kertaalleen käyty läpi ja nähty mihin vaatimusten torjuminen johtaa, olisiko Romanian valtionjohto halunnut viedä maan ehdoin tahdoin sotaan? Sotaan, jonka lopputulos olisi ollut ilmiselvä? Eikö järkevää ja realistista politiikkaa ollut juuri se, että vaaditut alueet annettiin taisteluitta ja myöhemmin hankittaisiin ne takaisin tukeutumalla johonkin kumppaniin? Kuten myöhemmin tehtiin. Lisäksi: myöntymällä vaatimuksiin voitiin luovuttaa vain vaaditut alueet. Suomen aloitettua rauhanneuvottelut Moskovassa maaliskuussa -40 neuvottelijat kokivat yllätyksekseen N-liiton vaatimusten kasvaneen jopa yli sodassa silloin vallattujen alueiden. Tästä huomautus sai ulkoministeri Molotovilta pahaenteisen vastauksen: "Odotammeko, että alueet ovat vallatut ja neuvottelemme sitten?"

Mielestäni tilanne muistuttaa kovasti tilannetta ennen talvisotaa syksyllä -39, jolloin Suomen päättäjillä oli edessään ongelma, mitä vastata N-liiton vaatimuksiin. Valittiin ulkoministeri Erkon ajama kaikkien vaatimusten torjuminen ja suostuminen aivan minimimyönnytyksiin. Seurauksena oli sota, joka näytti tulleen Suomenkin johdolle yllätyksenä. Uhrimielen, ansiokkaan taistelun, vastustajan tekemien ylimielisyydestä johtuvien virhearviointien ja oikea-aikaisen politiikan ansiosta sodasta selvittiin rauhaan itsenäisinä. Näistä kokemuksista varmasti otettiin oppia Romanian johdossa N-liiton esittäessä vaatimuksiaan kesällä -40. Oli saatu konkreettinen näyttö siitä, mitä kieltäytymisestä seuraa.

Tältä osin Romanian ja Suomen tilanne näyttää hyvinkin lähtökohtaisesti samalta. Tuskin valtiot missään kuplassa elävät ja tarkastelevat tilannetta vain ja ainoastaan omilta rajoiltaan lähtien.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #126

Mika, Romanian tilanne vaikutti lähtökohtaisesti samalta kuin Suomella 1939: sillä oli Suomen ennakkotapauksen pohjalta aavistus siitä, mitä on luvassa, mutta maa ei ollut vielä 1941 mennessä läpikäynyt samaa kuin Suomi: oikea sota oikeine raskaine tappioineen ja menetyksineen, joukkokuolemineen ja sotavammaisineen.

Romania ei ollut vielä joutunut kokemaan sotaa, Suomella taas oli 1940-41 käsillä vielä tämä viimeinen tilaisuus mahdollisesti oikeilla valinnoilla selvitä elossa vääjäämättä uusiutuvasta katastrofista, joka oli jo kertaalleen kouriintuntuvasti koettu ja nähty, joka oli syönyt kaikki "pelivarat" ja reservit ja jonka uusiutuminen ilman ulkoista riittävää tukea merkitsisi lopullista kansan tuhoa.

Uhka ja toisaalta äskettäin jo kertaalleen koetun trauman uusiutumisuhka jo edellisen jäljiltä heikentyneessä tilassa ollen, ne ovat eri asioita. Ehkä Romaniallakaan ei ollut realistisia vaihtoehtoja Saksan rinnalle liittymiseen, mutta se lähti osalliseksi Barbarossaan sittenkin paremmasta asemasta.

Romanian useiden kansallisuuksien väestö oli 1930-luvulla yhteensä päälle 18 miljoonaa, joten myöskään kansanmurhan riskin suhteen se ei ollut Baltian maiden tai tuolloin 3,8 miljoonan asukkaan Suomen asemassa. Esimerkiksi etnisiä virolaisiahan elää tänään vähemmän kuin 1940.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Olisiko hyväksyttävä lopputulos sitten se, että emme sano Suomen käyneen erillisotaa Saksan rinnalla, vaan sanomme, että olimme Saksan kanssa liitossa, jossa
- meillä oli taustallamme jo Neuvostoliittoa vastaan käyty sota
- meillä ainoana ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa jos halusimme säästyä Baltian maiden kohtalolta
- meillä ainoana oli demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja kansalaisvapaudet
- meillä oli omat, eri sodan päämäärät kuin Saksalla
- meillä oli täysin eri politiikka juutalaiskysymyksessä
- meillä oli diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin
- meillä ei ollut jäsenyyttä Akselivaltojen kolmikantasopimukseen
- emme koskaan julistaneet sotaa NL:n lisäksi mitään muuta Liittoutunutta valtaa kohtaan
- meillä ei ollut poliittisesti keskeisen vaikutusvaltaista kansallisosialistista tai fasistista puoluetta
- me haimme erillisrauhan NL:n kanssa ja kävimme sodan saksalaisjoukkoja vastaan
- me kutsuimme sotaamme erillissodaksi jo sen aikana ja vältimme tuolloinkin nimittämästä sitä liitoksi
- meidän sotanäyttämöllämme sekä suomalaiset että saksalaiset joukot noudattivat Geneven sopimusta siviiliväestön kohtelusta erotuksena muualla Saksan Itärintamalla noudatetuista käytännöistä

Eli puhutaan vain liitosta Saksan kanssa, mutta joka kerta samaan hengenvetoon on ehdottomasti kuvattava tätä liittosuhdetta ainakin näiden 12 erityispiirteen ainutlaatuisella yhdistelmällä. Paljon kätevämpää siis näin, kuin mikään puhe erillissodasta!

Alexius Manfelt

Hannu hyvä, se mikä oli Suomen ja Saksan suhde toisen maailmansodan aikana ei ole mitenkään relevantti tai oleellinen asia. Se ei ole edes pilkun veroinen seikka. Kavereita, ystäviä, liittolaisia jne. tulee ja menee. Minun mielestäni, historioitsijana, on se miten kaikista tapahtumista selvittiin ja miten maa jälleenrakennettiin sotien jälkeen.

Minusta rintamaveteraanin poikana on vain julmaa, että ne miehet, kuten isäni, jotka sotivat Karjalassa ja Lapissa, joutuivat vielä jälleenrakentamaan niin kaiken niin talouden kuin politiikankin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Alexius, relevanssia historialle alkaa tulla silloin, kun sitä käytetään politiikan välineenä. Aika suurella osalla länsimaisen median yleisöä on useinkin stereotyyppinen näkemys kaikesta siitä, mitä Saksan rinnalla taistelleet Akselivallat edustivat, miten ne toimivat osana Hitlerin Saksan johtamaa liittoumaa, jossa edellä (# 98.) luettelemani 12 piirrettä toteutuivat usein aivan kokonaan toisin kuin Suomessa 1941-44.

Politiikkaa voidaan tehdä sekä onnistuneesti että typerästi. Esimerkki onnistuneesta historian käytöstä politiikkaan on Yhdysvaltain juutalainen lobby, joka takaa vuosittain Israelin valtiolle massiivisia varainsiirtoja alueellisesti ylivoimaisen sotakoneiston ylläpitoon sekä uusinta sotateknologiaa, vaikka Israelin geopoliittisessa asemassa Lähi-Idässä ja sitä koskevassa propagandassa maailman mediassa ei toki olekaan mitään kadehtimista. Ilman Euroopan valtojen ja USA:n syyllisyyttä holocaustista tämä amerikkalaisten veronmaksajien rahoituksen virta ei jatkuisi Israelin valtiolle, eli historian tulkinta seurauksineen on sille äärimmäisen relevanttia.

Esimerkki typerästä historian käytöstä politiikkaan on suomalainen oman pesän likaaminen, jossa pinnallisia ja pätemättömiä yleistyksiä vahvistetaan ja vääristellään. Esimerkkinä tietämättömien uskomus, että Suomen II maailmansodan aikaisella hakaristi-kansallisuustunnuksella ja Saksan kansallissosialistien vinolla hakaristilla olisi tekemistä keskenään poliittisena symbolina. Tai että suomalaisten ensin keskitysleireiksi, sittemmin siirtoleireiksi nimittämistä Petroskoin piikkilangoin eristetyistä kortteleista halutaan ehdoin tahdoin käyttää samaa nimitystä kuin Saksan Auschwitzista, Birkenausta ja Bergen-Belsenistä, jotka palvelivat täysin toisenlaista tarkoitusta. Suomessa kyllä riittää oman pesän likaajia, aina dosenttitasolle saakka!

Olen samaa mieltä siitä, että on upeata, miten hyvin tammenlehväsukupolvi onnistui maamme pelastamisessa ja jättämisessä jälleenrakennettuna perinnöksi myöhemmille sukupolville. On julmaa, että heidän päälleen heitetään välillä lokaa joko tietämättömyydestä tai tyhmyydestä, jopa tietoisesti vääristellen historiaa. Kyllä Suomen II maailmansodan historia kestää totuuden ja päivänvalon, eikä suomalaisiakaan ole tarpeen julistaa pyhimyksiksi. Mutta vähänkään viisaampi politiikka pitää huolen siitä, ettei aiheettomia väärinkäsityksiä ruokita ehdoin tahdoin.

Aidosti vilpitön ja totuuteen pyrkivä historiantutkimus on aina tärkeää, eikä Suomessa ikinä pidä sallia Putinin Venäjän harjoittaman kaltaista objektiivisuuteen pyrkivän historiantutkimuksen kriminalisointia.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #102

Mononen kirjoittaa:

"Esimerkki onnistuneesta historian käytöstä politiikkaan on Yhdysvaltain juutalainen lobby, joka takaa vuosittain Israelin valtiolle massiivisia varainsiirtoja alueellisesti ylivoimaisen sotakoneiston ylläpitoon sekä uusinta sotateknologiaa."

Ei Yhdysvalloissa ole olemassakaan mitään "juutalaista" lobbya. Israel-myönteinen lobby on erittäin vahvasti evankeliskristillinen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #111

Olennaisinta tässä on kuitenkin se, mitä se lobby saa aikaan taitavalla historiapolitiikalla.

Jopa sen olemassaoloon viittaaminen voi saada aikaan älämölön, kuten ministeri Pertti Salolainen sai kokea:
http://www.lausti.com/articles/kolumnit/salolainen...

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #111

Kannattaa kiinnittää huomiota USA:sta säännöllisi välein ilmestyviin ja meilläkin näytettäviin Holokaustia kuvaavien filmien ja sarjojen lopputeksteihin.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Mononen kirjoittaa:

"- meillä oli taustallamme jo Neuvostoliittoa vastaan käyty sota"

Romania liittoutui Saksan kanssa siksi, koska Neuvostoliitto oli miehittänyt laittomasti Bessarabian. Tämä varmaankin sitten osoittaa Romanian tilanteen olleen samanlainen kuin Suomen.

"- meillä ainoana ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa jos halusimme säästyä Baltian maiden kohtalolta"

Romanian mahdollisuudet olivat yhtä huonot, etenkin sen jälkeen kun maan aluetta oli silvottu Wienin diktaatissa 1940. Romanian vaihtoehdot olivat mahdollisesti jopa vieläkin rajallisemmat kuin Suomen, koska sillä ei ollut ainuttakaan puolueetonta naapurimaata.

"- meillä ainoana oli demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja kansalaisvapaudet"

Tämä pitää paikkansa, mutten tiedä mitä väliä sillä oikein on, kun arvioidaan Suomen ja Saksan välistä liittosuhdetta. Demokraattiset maat voivat liittoutua diktatuurien kanssa. Se oli itse asiassa toisen maailmansodan aikana normi; kaikki demokraattiset länsivallat liittoutuivat Neuvostoliiton kanssa, joka oli totalitaarinen kommunistinen diktatuuri.

"- meillä oli omat, eri sodan päämäärät kuin Saksalla"

Kaikilla Saksan liittokumppaneilla oli omat sodan päämääränsä. Romania toivoi saavansa takaisin Neuvostoliitolle menettämänsä alueet ja uskoi, että vahva osallistuminen Barbarossa-suunnitelmaan mahdollistaisi Saksan tuen myös Unkarille pakkoluovutetun Transilvanian palauttamisessa.

"- meillä oli täysin eri politiikka juutalaiskysymyksessä"

Tämäkin pitää paikkansa, mutten taaskaan tiedä, mitä väliä tällä on. Yhtä hyvin voi todeta, että Isolla-Britannialla, Neuvostoliitolla ja Yhdysvalloilla oli kaikilla täysin eri politiikka rotukysymyksessä ja siirtomaa-asioissa.

"- meillä oli diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin"

Bulgarialla ja Japanilla oli diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon.

"- meillä ei ollut jäsenyyttä Akselivaltojen kolmikantasopimukseen"

Toisaalta sitten Suomi allekirjoitti Antikomintern-sopimuksen.

"- emme koskaan julistaneet sotaa NL:n lisäksi mitään muuta Liittoutunutta valtaa kohtaan"

Ei tarvinnut, koska kaikki brittiläisen kansanyhteisön maat julistivat sodan Suomelle. Toki on huomionarvoista, että Suomi ei halunnut julistaa vastavuoroisesti sotaa.

"- meillä ei ollut poliittisesti keskeisen vaikutusvaltaista kansallisosialistista tai fasistista puoluetta"

Viittaan ylempänä olevaan huomioon. Yhteiskuntajärjestelmän tai poliittisten valtasuhteiden yhtäläisyyksillä ei ole mitään merkitystä, kun arvioidaan keskinäistä liittolaisuutta. IKL tosin oli edustettuna sodanajan hallituksessa, mutta se ei tosiaan ollut mitenkään keskeinen, saati sitten vaikutusvaltainen.

"- me haimme erillisrauhan NL:n kanssa ja kävimme sodan saksalaisjoukkoja vastaan"

Aivan kuten Romania tai Italia.

"- me kutsuimme sotaamme erillissodaksi jo sen aikana ja vältimme tuolloinkin nimittämästä sitä liitoksi"

Aivan kuten Romania.

"- meidän sotanäyttämöllämme sekä suomalaiset että saksalaiset joukot noudattivat Geneven sopimusta siviiliväestön kohtelusta erotuksena muualla Saksan Itärintamalla noudatetuista käytännöistä"

Geneven sopimusta siviiliväestön kohtelusta ei tuolloin ollut edes olemassa. Se laadittiin vasta vuonna 1949.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Romanian osalta vastasin jo edellä (# 119. & 127.). Sen tilanne ei ollut lainkaan Suomeen verrattava äskettäin käydyn edellisen sodan ja sen seurausten osalta.

Niin, jokainen antakoon itse merkityksen asioille, joilla sitten on tai ei ole "väliä" tai "merkitystä" arvioitaessa Suomen ja Saksan välistä liittosuhdetta. Suuren yleisön käsitykset länsimaisen median vaikutusalueella kuitenkin sisältävät enemmän tai vähemmän stereotyyppisen yleistyksen siitä, mitä kansallissosialistinen ideologia vaikutti sekä yhteiskuntien sisällä että sodankäynnissä suhteessa viholliseen ja sen siviiliväestöön, mikä useimmiten on Suomen osalta täysin harhaanjohtava oletus viittaamieni 12 aspektin suhteen.

Jos puhutaan historiapolitiikasta, kannattaa ehkä hetki miettiä, kuinka viisasta politiikkaa on alkaa kiihkeästi korostaa Natsi-Saksan ja Suomen liittolaisuutta ilman, että joka kerran muistaa tehdä tarkan pesäeron asioihin, jotka eivät todellakaan pitäneet paikkansa Suomen suhteen noissa asioissa, joita tuo litania koskee. Suomen sotahistoriaa tuntemattomalle ulkomaalaiselle kuulijalle on merkitystä sillä, mikä käsitys hänelle annetaan vai annetaanko nyökytellen hänen soveltaa Suomeen automaattisesti omia stereotyyppisiä oletuksiaan sen dokumentti- ja viihdeaineiston pohjalta, jota tuotetaan ja esitetään III Valtakunnasta.

Kiitos huomautuksesta Geneven sopimuksen osalta. Täytyy miettiä uudelleen, miten itse pääasia on muotoiltava sanallisesti, mutta jälleen: olisi täysin harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että jatkosodan rintamilla ja Suomen miehittämillä NL:n alueilla olisi sovellettu sellaista totaalista sodankäyntiä kuin Saksan itärintamalla yleisesti (kenties lukuunottamatta neuvostopartisaanien sotarikoksia siviilejä vastaan Lapissa).

Risto Koivula

" Mononen kirjoittaa:

"- meillä oli taustallamme jo Neuvostoliittoa vastaan käyty sota"

Romania liittoutui Saksan kanssa siksi, koska Neuvostoliitto oli miehittänyt laittomasti Bessarabian. Tämä varmaankin sitten osoittaa Romanian tilanteen olleen samanlainen kuin Suomen.

"- meillä ainoana ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa jos halusimme säästyä Baltian maiden kohtalolta"

Romanian mahdollisuudet olivat yhtä huonot, etenkin sen jälkeen kun maan aluetta oli silvottu Wienin diktaatissa 1940. Romanian vaihtoehdot olivat mahdollisesti jopa vieläkin rajallisemmat kuin Suomen, koska sillä ei ollut ainuttakaan puolueetonta naapurimaata. "

Romania oli paloiteltu kolmen valtion kesken: NL:n, Unkarin, Bulgarian ja Saksan: Antonescun Romania oli käytännössä "Saksan siivu": sen atrmaijakin kuului Saksan armeijaan tai ainakin oli sen komennossa. Romania oli Saksalle äärimmäisen tärkeä, koska siellä oli öljyä, ja se oli nikkelin ohella Saksalle kriittinen niukka strateginen raaka-aine.

Hitlerin Horthyn välit eivät olleet hyvät: Hothy ei ollut "rotumurhatotalitaristi" vaan enempi Mussolinilainen totalitraisti, tai tavallinen sotilasdiktaattori. Maasa oli kyllä äärifanaatinen hitleristinen oppositio "Nuliristiläiset", jotka sitten romahdusvaiheessa kaappasitvatkin vallan ja pistivät teurastuksen pystyyn.

" "- meillä ainoana oli demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja kansalaisvapaudet"

Tämä pitää paikkansa, mutten tiedä mitä väliä sillä oikein on, kun arvioidaan Suomen ja Saksan välistä liittosuhdetta. Demokraattiset maat voivat liittoutua diktatuurien kanssa. Se oli itse asiassa toisen maailmansodan aikana normi; kaikki demokraattiset länsivallat liittoutuivat Neuvostoliiton kanssa, joka oli totalitaarinen kommunistinen diktatuuri. "

Hannah Arendtin "märittelemä" "totalitarismi" on täyttä hölynpölyä. Sen "tutntomerkit eivät olleet totta sen enempää NL:ssa kuin Saksassakaan, ja vaikka olisivat pitäneet, se ei olsisi silti ollut mikään todellinen selittävä käsite, eikä minkäänlaisen lain alaisesti yhteenkuuluvien ilmiöiden joukko.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/11/hannah-...

" "- meillä oli omat, eri sodan päämäärät kuin Saksalla"

Kaikilla Saksan liittokumppaneilla oli omat sodan päämääränsä. Romania toivoi saavansa takaisin Neuvostoliitolle menettämänsä alueet ja uskoi, että vahva osallistuminen Barbarossa-suunnitelmaan mahdollistaisi Saksan tuen myös Unkarille pakkoluovutetun Transilvanian palauttamisessa.

"- meillä oli täysin eri politiikka juutalaiskysymyksessä"

Tämäkin pitää paikkansa, mutten taaskaan tiedä, mitä väliä tällä on. Yhtä hyvin voi todeta, että Isolla-Britannialla, Neuvostoliitolla ja Yhdysvalloilla oli kaikilla täysin eri politiikka rotukysymyksessä ja siirtomaa-asioissa. "

Näistä vain neuvostoliiton politiikka oli tieteellistä, joten mikään niistä ei ollut demokraattista, jos NL katsotaan diktatuuriksi, jota se tietysti sotatilanteessa oli omankin tulkintansa mukaan, mutta demokratia ja diktatuuri eivät ole muodollisloogiset vastakohtat paitsi Leninin myöskään esimerkiksi Jonh Stuart Millin mukaan. Mill piti diktatuurin (pakkovallan) puutumista (mahdollisimman pientä määrää) tärkeämpänä kuin demokratiaa eli enemmistövaltaa.

" "- meillä oli diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin"

Bulgarialla ja Japanilla oli diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon.

"- meillä ei ollut jäsenyyttä Akselivaltojen kolmikantasopimukseen"

Toisaalta sitten Suomi allekirjoitti Antikomintern-sopimuksen.

"- emme koskaan julistaneet sotaa NL:n lisäksi mitään muuta Liittoutunutta valtaa kohtaan"

Ei tarvinnut, koska kaikki brittiläisen kansanyhteisön maat julistivat sodan Suomelle. Toki on huomionarvoista, että Suomi ei halunnut julistaa vastavuoroisesti sotaa.

"- meillä ei ollut poliittisesti keskeisen vaikutusvaltaista kansallisosialistista tai fasistista puoluetta"

Viittaan ylempänä olevaan huomioon. Yhteiskuntajärjestelmän tai poliittisten valtasuhteiden yhtäläisyyksillä ei ole mitään merkitystä, kun arvioidaan keskinäistä liittolaisuutta. IKL tosin oli edustettuna sodanajan hallituksessa, mutta se ei tosiaan ollut mitenkään keskeinen, saati sitten vaikutusvaltainen. "

Eikä se ollut ideologialtaa "hitleriläinen", jota termiä neuvostoliittolaiset käyttivät, kuten ei olleet Horthy eikä Mussolinikaan.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosah...

" "- me haimme erillisrauhan NL:n kanssa ja kävimme sodan saksalaisjoukkoja vastaan"

Aivan kuten Romania tai Italia.

"- me kutsuimme sotaamme erillissodaksi jo sen aikana ja vältimme tuolloinkin nimittämästä sitä liitoksi"

Aivan kuten Romania. "

NL pyrki siihen, että Romania tulisi mukaan sotaan, ja saksalasia joukkoja korvattaisiin romanialsilla, joilla ei olut omaa intressiä Barbarossassa, joilla ei ollut nykyaikaisen sodankäynnin kokemusta eikä koulutusta ja jotka joukot vilisivät Stalinin yhteistoimintamiehiä. neuvostoliiton sodanjohto tiesi aina, missä romanialset joukot olivat, ja ylin johto vältteli taisteluja heidän kanssaan. Heille oli varattu tärkeä "thetävä": jos hyökkäysarmeija yritettiin paloitella ja motittaa osiin, hyökkäyskiilojen yhdistäminen tapahtuisi todennäköisesti romanialaisten aluella, kuten sitten Stalingradia motitettaessa tapahtuikin.

" "- meidän sotanäyttämöllämme sekä suomalaiset että saksalaiset joukot noudattivat Geneven sopimusta siviiliväestön kohtelusta erotuksena muualla Saksan Itärintamalla noudatetuista käytännöistä"

Geneven sopimusta siviiliväestön kohtelusta ei tuolloin ollut edes olemassa. Se laadittiin vasta vuonna 1949. "

Suomalaiset ryhtyivät noudattamaan yhtäänmitään sopimuksia vasta keväällä 1942. Sitä ennen oli jo ehtinyt tapahtumaan kauheita.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Jukka Seppinen kirjoitti:
"On jotenkin kornia, että monet suomalaiset tutkijat eivät näe Suomen kansan ahdinkoa ja totaalisen tuhoutumisen uhkaa Stalinin toimesta. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tämä asia alkaa jo olla kirkastunut."

Vaikka Hitler tekikin syntymäpäiväonnittelukäynnin Mannerheimin luo, Suomi ja Saksa eivät olleet oikeita liittolaisia, joiden sodanpäämäärät olisivat olleet yhteiset.

On muistettava, että Suomi kävi sotaa, koska oli kärsinyt tappion ja aluemenetyksiä taisteltuaan Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa vastaan. Stalin ja Hitler olivat jakaneet itäisen Euroopan keskenään.

Suomi joutui turvautumaan Saksaan, koska muuta apua ei ollut saatavilla. Suomi antoi Saksalle aasinpotkun Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta presidentti Rytin sopimuksella 1944, joka raukesi Rytin erotessa.

Suomi ei halunnut ryhtyä sotatoimiin Leningradia vastaan.

Ja ennen kaikkea Suomen juutalaiset olivat rintamalla "Saksan puolella". Kaiken lisäksi suomalaiset yrittivät parhaansa mukaan suojella juutalaisia Saksan keskitysleireiltä. Mm. Lammilla oli piilossa Itävallan juutalaisia. Siitä kertoo tämä kouraiseva dokumentti:

http://yle.fi/uutiset/viimeinen_kortti_keskityslei...

Risto Koivula

" Jukka Seppinen kirjoitti:

"On jotenkin kornia, että monet suomalaiset tutkijat eivät näe Suomen kansan ahdinkoa ja totaalisen tuhoutumisen uhkaa Stalinin toimesta. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tämä asia alkaa jo olla kirkastunut."

Vaikka Hitler tekikin syntymäpäiväonnittelukäynnin Mannerheimin luo, Suomi ja Saksa eivät olleet oikeita liittolaisia, joiden sodanpäämäärät olisivat olleet yhteiset. "

Sodanpäämäärät olivat alussa olleet täydellisen yhteiset, mutta ne rupesivat tuossa vaiheessa eriytymään. Suomi myös neuvotteli vatikaanin ja Vapaan ranskan välityksellä USA:n kanssa irrottautumisesta sodasta.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2012/10/sodanai...

" On muistettava, että Suomi kävi sotaa, koska oli kärsinyt tappion ja aluemenetyksiä taisteltuaan Neuvostoliittoa ja Hitlerin Saksaa vastaan. Stalin ja Hitler olivat jakaneet itäisen Euroopan keskenään.

Suomi joutui turvautumaan Saksaan, koska muuta apua ei ollut saatavilla. Suomi antoi Saksalle aasinpotkun Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta presidentti Rytin sopimuksella 1944, joka raukesi Rytin erotessa.

Suomi ei halunnut ryhtyä sotatoimiin Leningradia vastaan. "

USA olisi julistanut sodan, jos olisi ryhtynyt. Edellinen linkki.

" Ja ennen kaikkea Suomen juutalaiset olivat rintamalla "Saksan puolella". Kaiken lisäksi suomalaiset yrittivät parhaansa mukaan suojella juutalaisia Saksan keskitysleireiltä. Mm. Lammilla oli piilossa Itävallan juutalaisia. "

Alexius Manfelt

Timo hyvä, tuota Aatun vierailua Marskin syntymäpäivillä olen paljon pohtinut. Eivätkä venäläiset olleet saaneet mitään tietoa tapahtumasta? Olihan Hitler todella lähellä heidän linjojaan ja vieläpä rautatievaunussa lounaalla. EI olisi kait ollut kovin suuri urakka pistää koko asema maan tasalle pommituksin ja hyökkääjiä käyttäen. Lisäksi siinä olisi mennyt valtava määrä saksalaisia kenraaleita.

Vai olisi syynä heidän osaamattomuutensa, vakoilijoiden kykenemättömyys vai mikä?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ei siitä tiennyt kovin moni suomalainenkaan. Kaiketi suurin osa ministereistäkin kuuli asiasta vasta tapahtumapäivänä. Korkeimmaksi vieraaksi odotettiin Keitelia.

Führerhän ei koskaan käynyt missään Suur-Saksan ulkopuolella, ei edes Mussolinia tapaamassa, tätä yhtä Suomen reissua lukuun ottamatta.

Risto Koivula

USA yritti raivoisasti pistää Hitleriä päiviltä,kuten myöhemmin Castroa. Venäläi- set, joilla olisi epäilemättä ollut parempia tilaisuuksia, näyttivät ajattelevan, että "siihen tulisi vaan joku viisaampi tilalle". Erityisen vaarallinen olisi ollut ollut jollakin tavalla län- siliitoutuneiden hyväksyttävissä oleva henkilö. Aivan Hitlerin lähipiiristä sellaista ei kyllä löytynyt.

Jukka Laine

Suomi hyökkäsi yksin Neuvostoliittoa vastaan 1941. Vai hyökkäsikö ?

**Nyt on Suomi saava hyvityksen. Yhdessä Sak­san kanssa se käy taistelua idän demoonien valtaa vastaan. Kommunismi on Venäjältä hävitettävä ja Venäjä jaettava pikkuvaltakuntiin, jotka eivät enää koskaan voi olla vaaraksi länsimaiselle sivistykselle. Suomi voi valita sellaiset rajat kun se haluaa. Kartalla hän kysyi, mitä rajoja haluaisimme, jolloin hänelle osoi­tin Neu­vosto-Karjalan rajan ja Onegan kaupungin Vienan merel­lä lausuen, että Suomen vanhat asutusalueet kul­kivat sanottua rajaa, samaten kuin Kuolan niemimaankin on vanhaa Suomen asustusta. Tähän hän lausui, että Kuolan rikkauksista on Saksan kanssa tehtävä taloudel­linen sopimus. Entä haluaako Suomi Pietarin - johon sanoin, että Pietari tulee aina olemaan Suomelle uhka­na, johon hän: "Siis se on hävitettävä ja tullaan hävittämään samoin kuin Moskovakin on hävitettävä."**

http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=showP...

Jukka Laine

Saksa aloitti idän sotaretken suunnittelemisen loppuvuodesta 1940. Aufbau ostin aloittamista
koskeva virallinen käsky annettiin 09.08.1940. Suomalaiset otettiin suunnitelmiin mukaan Göringin
asiamiehen Joseph Veltjensin kautta. Saksa oli tässä vaiheessa vielä virallisesti Neuvostoliiton
liittolainen, ja sen vuoksi kaikki yhteydet Suomen ja Saksan välillä tapahtuivat salaisesti
sotilaslinjan kautta. Neuvotteluihin Veltjensin kanssa tarvittiin kuitenkin myös poliittisen
valtionjohdon lupa. Sen Mannerheim sai presidentti Kallion sairausloman takia pääministeri
Rytiltä. Neuvotteluiden pohjalta solmittiin Helsingissä syyskuussa sopimus Saksan asevoimien
kauttakulusta ja lokakuussa sopimus asehankinnoista. Tammikuussa 1941 Hitler antoi
maavoimiensa esikunnan johdolle luvan keskustella suomalaisten kanssa operaatio Barbarossan
toteuttamisesta. Mannerheimin lähettiläänä Saksassa toiminut Paavo Talvela kutsuttiin samaan
aikaan kotiin ja keskustelua saksalaisten kanssa jatkoi yleisesikunnan päälikkö Erik Heinrichs.
Suomessa alettiin myös suunnittelemaan mahdollisia hyökkäysstrategioita.16

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/4...

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Saksalaisia oli parhaimmillaan Suomessa yli 200 000!

Silti saksalaiset veteraanit itse myöntävät, että suomen sotilas oli se joka "loppupeleissä" taisteli!

Sanomattakin on silti selvää, että moisella saksalais-sotilaiden määrällä ja Saksan materiaaliavulla Suomi silloin kesti vihollista vastaan niinkin menestyksellä kuin muutoin olisi käynyt.

Suomen poliittinen ja sotilaallinen johto teki minkä voi ja fiksusti.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

En nyt oikeastaan tiedä, pitääkö etsiä julkistamattomia kirjeitä ja muita salaperäisiä lähteitä, kun käytössä on Tasavallan Presidentin mahdollisimman julkinen radiopuhe 26.6.1941:

"Mahdollisuutemme selviytyä tästä toisesta puolustustaistelustamme menestyksellisesti ovat tällä kertaa vallan toisenlaiset kuin viimein, jolloin yksin seisoimme idän suuren jättiläisen puristuksessa. Suur-Saksan valtakunnan sotavoimat nerokkaan johtajansa, valtakunnankansleri Hitlerin komennossa, käyvät rinnallamme menestyksellistä taistelua meille tuttuja Neuvostoliiton sotavoimia vastaan. Sen lisäksi eräät muut kansat ovat aloittaneet sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan, niin että on muodostunut yhtenäinen rintama Jäämereltä Mustalle merelle saakka. Neuvostoliitto ei näinollen kykene asettamaan meidän puolustusvoimiamme vastaan sitä musertavaa ylivoimaa, joka viime kerralla teki puolustustaistelumme epätoivoiseksi. Nyt Neuvostoliitto on joutunut lukumäärältään tasavertaiseen taisteluun, jossa meidän oman puolustussotamme onnistuminen on varma."

Markus Lehtipuu

Kiitokset Seppiselle jälleen hyvästä tutkimuksesta.

Sotien jälkeen on historia kirjoitettu valheellisesti, "voittaja kirjoittaa historian" ja se on muutenkin täynnä valheita, "sodan ensimmäinen uhri on totuus".

Monet suomalaiset ovat ajautuneet "ajopuun" tavoin neuvostopropagandan uhreiksi, samaistuen orjuuttajaansa ja hyläten oman viiteryhmänsä. Säälittävää mutta ei ihan harvinaista.

Harvoin myöskään mainitaan tätä: Suomi ei koskaan hyökännyt Venäjälle.

Stalin oli perustanut talvisodan jälkeen karjalais-suomalaisen SNT:N, joka siis irtautui Venäjän SNT:stä ja muodosti siten 16. sosialistisen neuvostotasavallan. Sen virallinen kieli oli suomi, ja se näkyy aikansa vaakunoissa ja vuoden 1947 setelisarjassa. Neuvostotasavaltoja oli siis 16, ei 15, vuosina 1940-56.

Suomi siis "hyökkäsi" Suomeen, eli omille, laillisille alueilleen, ja sen ohella Suomi "hyökkäsi" Stalinin Suur-Suomeen, eli karjalais-suomalaiseen SNT:aan.

Suomi siis "hyökkäsi" omiensa ja oman maan kimppuun. Olikos se sitten niin paha asia?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Suomi siis "hyökkäsi" omiensa ja oman maan kimppuun. Olikos se sitten niin paha asia?"

Kiitos, tätäpä en olekaan koskaan tullut ajatelleeksi! Ehkä jatkosodan hyökkäysvaihe olikin sitten Suomen sisällissotaa... ;)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Paikoin jatkosodan alku muistuttikin sisällissotaa, sillä olikohan se nyt Ilomantsissa, missä vastassa oli suomenkielinen neuvostorykmentti, jonka miehistö koostui suomalaisperäisistä sotilaista, karjalaisista ja inkerinmaalaisita.

Risto Koivula

" Kiitokset Seppiselle jälleen hyvästä tutkimuksesta.

Sotien jälkeen on historia kirjoitettu valheellisesti, "voittaja kirjoittaa historian" ja se on muutenkin täynnä valheita, "sodan ensimmäinen uhri on totuus".

Monet suomalaiset ovat ajautuneet "ajopuun" tavoin neuvostopropagandan uhreiksi, samaistuen orjuuttajaansa ja hyläten oman viiteryhmänsä. Säälittävää mutta ei ihan harvinaista. "

On se vaan "perkeleen kova stalinisti" tuo "Stalinisti-Obina", kun kun jatkuvasti päästelee arkistoista niitä "suomalaista historiankirjoitusta" kumoavia dokumentteja, ja hänen neuvon- antajansa johtava virkavastuullinen neurofysiologian tutkija R. Douglas Fields toinen (vertasi Israelin presidentin "aivot ja Jumala" -kysymystäkin neurofysiologikonferenssissa Tel Avivissa (Israel johtavia maita) pieruun...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/aivosah...

Kyllä nyt Suomen äkkiä TAYTYY MENNÄ NATOON ... totaa.. ei kun miten se oli... no olkoon...

" Harvoin myöskään mainitaan tätä: Suomi ei koskaan hyökännyt Venäjälle. "

Tietystihyökkäsi: sekä 1918 että 1941.

NL hyökkäsi Suomeen 1939 yhteisymmärryksessä muiden Liittoutuneiden kanssa.

" Stalin oli perustanut talvisodan jälkeen karjalais-suomalaisen SNT:n, joka siis irtautui Venäjän SNT:stä ja muodosti siten 16. sosialistisen neuvostotasavallan. "

Juu. Sen yksipuoinen lakkauttaminen osavaltiona 1956 oli YK:n Peruskirjan vastaista.

" Sen virallinen kieli oli suomi, ja se näkyy aikansa vaakunoissa ja vuoden 1947 setelisarjassa. Neuvostotasavaltoja oli siis 16, ei 15, vuosina 1940-56.

Suomi siis "hyökkäsi" Suomeen, eli omille, laillisille alueilleen, ja sen ohella Suomi "hyökkäsi" Stalinin Suur-Suomeen, eli karjalais-suomalaiseen SNT:aan. "

Hyökkäsi muuallekin, ja olennaista oli, keiden kanssa.

" Suomi siis "hyökkäsi" omiensa ja oman maan kimppuun. Olikos se sitten niin paha asia? "

SUomi luovutti aluuensa etnitä tuhoamissotaa käyneen hitleristi (bergeristi) -valtion käyttöön ratumurhtarkoituksessa.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Alexius Manfelt kirjoitti, kommentti 134:
"Timo hyvä, tuota Aatun vierailua Marskin syntymäpäivillä olen paljon pohtinut. Eivätkä venäläiset olleet saaneet mitään tietoa tapahtumasta? Olihan Hitler todella lähellä heidän linjojaan ja vieläpä rautatievaunussa lounaalla. EI olisi kait ollut kovin suuri urakka pistää koko asema maan tasalle pommituksin ja hyökkääjiä käyttäen. Lisäksi siinä olisi mennyt valtava määrä saksalaisia kenraaleita.
Vai olisi syynä heidän osaamattomuutensa, vakoilijoiden kykenemättömyys vai mikä?"

On todella mielenkiintoista, että neuvostoliittolaiset eivät ilmeisestikään tienneet tästä vierailusta, sen ajasta ja paikasta. Toisaalta tuossa sodan vaiheessa, kesäkuussa 1942, neuvostojoukot oli lyöty niin kauaksi, että heillä ei ollut edellytyksiä iskeä Imatralle.

On mielenkiintoista, että Ylen teknikko onnistui äänittämään salaa Hitlerin ja suomalaisten keskusteluja. Vierailusta tehtiin myös uutisdokumentti elokuvateattereihin. Ilmeisesti Mannerheim veti sen nopeasti pois teattereista.

Itse vierailu osoittaa, että Hitler piti Suomen "aseveljeyttä" tärkeänä. Samoin Suomelle Saksan apu oli tervetullutta. Näin siitä huolimatta, että maiden perimmäiset sodanpäämäärät olivat hyvin erilaiset.

Suomen suhteellinen menestys talvisodassa saattoi rohkaista Hitleriä hyökkäykseen "liittolaistaan" Stalinia vastaan.

Eri valtioiden toimintaa ohjailivat mitä erilaisimmat motiivit. Se selittää niinkin kummallisen yhteistyön kuin Hitler ja Mannerheim.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Parhaat kiitokset Jukka Laineelle (# 105.) linkin antamisesta Heikki Kainulaisen pro gradu -tutkielmaan Tutkijoiden erillissota -- Suomalaisten historiantutkijoiden erillissotakeskustelu 2000-luvulla.

Heikki Kainulainen on tehnyt perusteellisen työn, ja sille, joka paneutuu hänen 88 tekstisivuunsa ennen lähdeluetteloa, avautuu kokonaiskuva, joka asettaa paikoilleen tässäkin Uuden Suomen keskustelussa esiin tulleet näkökulmat. Gradun lukeminen ajatuksella vie aikaa, mutta samalla se antaa lukijalle paljon, parempana ymmärryksenä sekä itse erillissodan/liittolaisuuden monin eri tavoin määritellystä ilmiöstä että sitä koskevasta keskustelusta ja väittelystä. Asiat ja argumentit ikään kuin loksahtavat kohdalleen ja palauttavat mieleen uutisiin nousseita kohukeskusteluja vuosien varrelta.

On tavallaan lohdullista huomata, että olipa lukija itse lähes mitä mieltä tahansa Suomen erillissodan paikkansapitävyydestä tai -pitämättömyydestä jatkosodassa, niin Suomesta löytyy korkeasti oppineita ja aiheeseen syvällisesti perehtyneitä historioitsijoita oman näkökulman tueksi ja vahvistukseksi tästä ristiriitaisesta aiheesta. Suosittelen lämpimästi Heikki Kainulaisen tekstiä!

Omalla kohdallani Kainulaisen pro gradu johtanee sopivan ajankohdan (toivottavasti) löytyessä lukemaan aikanani myös vuonna 2004 julkaistun Markku Jokisipilän väitöskirjan Aseveljiä vai liittolaisia? – Suomi, Hitlerin Saksan liittosopimusvaatimukset ja Rytin-Ribbentropin sopimus. Mitä ilmeisimmin se ja Mauno Jokipiin Jatkosodan synty (1987) yhdessä antavat vankan tietopohjan aiheesta. Ainoastaan Neuvostoliiton arkistojen mahdollinen uusi avautuminen suomalaistutkijoille (josta ei liene enää toivoa Putinin valtakaudella) voinee tuoda näihin teoksiin olennaisia lisäyksiä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset