seppinenj

Turvallisuutta tulevaisuuteen

Tutkija Charly Salonius-Pasternakin Venäjästä ja Ahvenanmaasta tekemän karttaharjoituksen (HS 29.12.2014) nostattama reaktio voisi olla suorastaan hupaisa, ellei kyseessä olisi todella vakava asia. Toki Salonius-Pasternak (jälj. CSP) veti kaikki mutkat suoriksi, mutta silti aihetta on muutamaan kommenttiin. Reaktiot ovat ehkä sittenkin merkittävin asia tässä yhteydessä.

CSP:n mielestä Venäjä voisi ottaa käyttöönsä "vaikkapa pari Ahvenanmaan saarta". Venäjä tekisi siis maantieteellisesti hyvin rajatun täsmäiskun demilitarisoidulle Ahvenanmaalle ja kontrolloisi sen jälkeen Itämeren aluetta. Sitten ei ehkä muuta tapahtuisikaan, CSP:n yhden arvion mukaan.

Ahvenanmaan demilitarisointi juontaa juurensa 1850 -luvulla käydyn Krimin sodan vaiheilta. Venäjä oli aloittanut rakentamaan 1830 -luvulla strategista Bomarsundin linnoitusta alueelle. Länsiliittoutuneet Ranska ja Iso-Britannia vastasivat valtaamalla vuonna 1854 osin valmiin linnoituksen ja räjäyttämällä sen taivaan tuuliin. Asia oli Ruotsin elintärkeiden turvallisuusetujen mukainen. Vihamielistä tahoa Ahvenanmaalla on verrattu pistooliin, joka osoittaisi suoraan Tukholmaan. Tässä ei liene tapahtunut muutoksia. Ei ole realististista vetää historiasta johtopäätöstä, että Ruotsi olisi hamaan tappiin saakka suojassa aseellisesta kriisistä, kuten on ollut viimeiset kaksisataa vuotta. Tänä päivänä on olemassa Ruotsin hallituksen vakuutus, joka perustuu Lissabonin EU -sopimuksen solidaarisuuslausekkeeseen. Asiallisesti Suomi on EU:n jäsenenä samoilla linjoilla.

Muutokset Itämeren strategiassa koskettavat suoraan Natoa. Itämeren rantavaltioista lähes kaikki ovat EU:n tapaan Naton jäseniä. Vaikka maantiede sinänsä on vakaata, geopolitiikka on muuttuva suure. Nykyinen tilanne on seurausta tarpeesta saada elää vapaissa länsimaisissa demokratioissa, ei pakko- tai väkivallan sanelemissa oloissa. 

  

 

Jälleen kerran ulkoministeri Erkki Tuomiojan reaktiot Suomen virallisen ulkopolitiikan edustajana hämmästyttävät. Iltalehden mukaan Tuomioja pitää CSP:n kirjoitusta provokaationa, jonka "mukaan ei kannata provosoitua". CSP:llä on hänen mukaan "Nato-häntä kainalossa". 

Tuomioja potee yksinkertaisesti perinnöllistä, ilmeisen parantumatonta Nato-kammoa. Rationaalinen turvallisuustajuinen ajattelu ei ole sidoksissa perittyihin dogmeihin, vaikka historia raskaasti painaakin mieliä niin meillä kuin muualla. Historialla on sinänsä tärkeä tehtävä, mutta yhteistyöhakuinen, rauhanomaiseen tulevaisuuteen tähtäävä ajattelu ei anna menneisyyden yksin sanella tekemisiä tässä ja nyt.

Suomen turvallisuus, sen kansan olemassolon ehdot ja tulevaisuuden vapaa rakentaminen eivät voi olla sidoksissa pelkästään vainajiin, kuten Paasikiveen tai Kekkoseen. Näiden aikansa politiikan tekijöiden mahdollisuudet vaikuttaa ovat menneet, vaikka tulkitsijoita ja matkijoita riittää. Aikalaisten on ratkaistava tulevisuuteen liittyvät ongelmat. Sama koskee kommunismia, jonka erisorttiset perilliset ja myötäilijät yhä näyttävät kipuilevan suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa ja joilla on vaikeuksia sopeutua järjestetyn modernin ja moniarvoisen yhteiskunnan käyttäytymismalleihin. Kepun K-linjan vanhat ovat linjassa tämän kanssa vanhentuneine dogmeineen. Alkaa näyttää siltä, että nämä eivät ole koskaan ymmärtäneet kunnolla kekkostansa. Joukkoon täytyy lukea ns. vasemmistodemarit. Kiihkeän ylipolitisoitumisen vaara on aina läsnä tämän joukkueen kanssa.

 

Suomi EU:n jäsenenä ei voi toimia kuin Neuvostoliiton vangitsemana yksin elävänä suolapatsaana. Hyvät, molemminpuolisesti edulliset suhteet Venäjän kanssa ovat tavoitteina erinomaisia. Siihen päästäkseen Suomella on oltava vahvaa läntistä selkänojaa. Sitä tarvitaan nyt, kun Venäjä elää huolestuttavissa merkeissä. Suomalaisten valtaenemmistö on tämän oivaltanut erittäin hyvin. Selkänojan rakenne vain on edelleen hakusessa.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Nyt pitää kyllä esittää ihan tarkkaan yksilöity kysymys asiantuntijalle, kun on ollut vähän epäselvyyttä nimenomaan tästä maa-alueesta sekä täsmäiskunomaisena turvallisuustekijäkuriositeettina että puolustuksellisena yhteistyöpotentiaalina: onko rajavyöhykkeellä sijaitseva Korvatunturi sotilasaluetta ja olisiko se jollain tavoin luontevasti demilitarisoitavissa tms. rajattavissa mahdollisten geopolittisten selkkausten ulkopuolelle? Asia kiinnostanee monenikäisiä rauhanvoimia, ks. esim. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183291-n...

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Korvatunturi on 486 metriä korkea tunturi Suomen itärajalla Savukosken kunnassa.[1] Se kuuluu UK-puisto-Sompio-Kemihaaran Natura 2000 -luonnonsuojelualueeseen.
Tunturissa on kolme huippua, joista keskimmäisen kautta kulkee Suomen ja Venäjän välinen raja. Itäinen huippu (464 m) on kokonaan Venäjän puolella[2] ja läntinen (411 m) Suomen puolella.[3] Korvatunturi sijaitsee rajavyöhykkeellä, joten siellä liikkumiseen tarvitaan Rajavartiolaitoksen lupa.
Korvatunturin demilitarisoiminen (vaikka joulupukin rauhanmaaksi)voisi olla markkinointimielessä mielenkiintoinen hanke. Nyt se on rajavartiolaitoksen (Sisäministeriö) valvonnassa. Viranomaisten kannan saa selville tekemällä asiaa koskevan aloitteen. Kohde olisi ilmeisesti sisäministeriö. On kuitenkin luultavaa, että rajavyöhyke jatkaa elämäänsä edelleen samana, mutta jos Korvatunturia voisi markkinoida jonkinlaisena rauhanmaana, niin olisi kai sekin jotain. Tarkemmin en osaa tältä istumalta vastata.

Toimituksen poiminnat