seppinenj

Suomi on länsimaa; presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe

Presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuhe on herättänyt laajaa, hyvin myönteistä huomiota. On syytä yhtyä taputuksiin. Tilanteessa, jossa Venäjä heiluttaa urakalla kansainvälisiä suhteita, selkeät linjaukset ovat tarpeen. Kiinnitän tässä yhteydessä erityistä huomioon Niinistön linjaukseen, että Suomi on osa länttä.

Tämä kuulostaa hyvältä korvissani. Toisin kuin päätoimittaja Markku Huusko toteaa, linjaus ei ole ollut itsestään selvä. Olen joutunut näitä asioita hoitamaan käytännössä pitkään ulkoministeriön poliittisella osastolla sekä tutkimaan tutkijana. Sotien seurauksena Suomi joutui Neuvostoliiton pihteihin vakavalla tavalla. Kaikki tiedämme seurauksen. Sitä on kutsuttu perustellusti suomettumiskehitykseksi.

Suomen puoleettomuuspoliittinen asema pääsi kuitenkin kehittymään yya-ajan Suomessa Paasikiven toisen ja Kekkosen kahden ensimmäisen kauden aikana. Se merkitsi Suomen länsimaisuuden vahvistumista. Sitä tukivat integraatioratkaisut, erityisesti Suomen assosioituminen Eftan liitännäisjäseneksi vuonna 1961. Suomen vienti veti länteen, itäkaupan osuus oli vuonna 1969 kymmenisen prosenttia koko ulkomaankaupasta.

Neuvostoliiton johtama kommunistinen konsortium valmistautui kuitenkin vallan ottoon Suomessa. Se oli suunnitelmallista Suomen haltuunottoa. Sitä kutsuttiin kansanrintamapolitiikaksi. Kreml oli moottori, ei Kekkonen, joka osin taipui vaan ei taittunut neuvostopaineessa. Suomen puolueettomuuspoliittisen (yhtä kuin länsimaisen) aseman kaataminen oli tavoitteena. Huippukohta osui 1970 -luvulle. Puolueettomuustunnustusten saaminen Suomen ja Neuvostoliiton keskeisiin asiakirjoihin (kommunikeoihin) oli vaikeampaa ja vaikeampaa näinä vuosina.

Käännekohta tapahtui keväällä 1977. NKP:n keskuskomitean poliittinen suurlähettiläs ja KGB:n pitkäaikainen päällikkö Suomessa, vallankaappausvaltuuksin varustettu Vladimir Stepanov vaati virallisissa kommunikeaneuvotteluissa keväällä 1977 Suomea luopumaan puolueettomuuspolitiikasta ja korvaamaan sen termillä "syvenevä ystävyyspolitiikka Neuvostoliiton kanssa". Stepanov sanoi sen selkeällä suomen kielellä, olihan hän syntyisin oikeasta Venäjän Karjalasta. Olin läsnä UM:n poliittisen osaston Neuvostoliitto -jaoston päällikön ominaisuudessa. Suomennettuna Stepanov tarjosi Suomelle sosialististen maiden tukipylvään Varsovan liiton jäsenyyttä. Käynnissä oli Neuvostoliiton aloittama poliittinen sota Suomen kansainvälisestä asemasta.

Onnistuimme torjuntatoimissa. Kreml muutti linjaansa huhtikuussa 1977. Itse Leonid Brezhnev, NKP:n pääsihteeri, käveli Stepanovin ja keskuskomitean yli sekä päätti hyväksyä Suomen länsimaisen aseman. Hän tunnusti oma-aloitteisesti kommunikeassa asian sekä uudelleen 16.5.1977 neuvotteluissa Kremlissä presidentti Kekkosen virallisen valtiovierailun alussa. Olin läsnä todistamassa asiaa - Kekkosen kirjallisesta määräyksestä. Tilanne oli monimutkainen silloinkin ja Brezhnevin motiivit moninaiset. Samalla tapahtui niin, että suomalaiset kommunistit menettivät asemansa Suomen ulkopolitiikan linjauksissa. NKP hylkäsi riitelevät suomalaiset kommunistit. Katkeruus on ollut suurta. Ulkoministeriksi nousi toukokuussa 1977 yllättäen nuori Paavo Väyrynen. Hänellä ei kuitenkaan ollut tapahtumiin minkäänlaista positiivista vaikutusta.

Vaikka Neuvostoliiton ideologinen tavoite poistui, KGB piti asemansa Suomen ohjailijana, jopa tiivistäen otettaan 1980 -luvulla.

Vaikka Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991 ja Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, presidentti Niinistön tekemää Suomen länsimaista asemaa alleviivaavaa presidentillistä linjausta on saatu odottaa. Suomen asema selkeytyi merkittävällä tavalla. Suomen länsimaista asemaa ovat hämärryttäneet Paavo Väyrysen ja Erkki Tuomiojan kaltaiset poliitikot.

Ulkoministeriön asema on heikentynyt paljon sitten sen voimavuosien. Odotan kuitenkin, että organisaation äskettäinen tulevaisuuslinjaus, että Suomen Nato-jäsenyys selkeyttäisi Suomen asemaa, pysyisi organisaatiossa voimassa. Ulkoministeri Tuomioja hermostui huomion kohteeksi nousseesta tulevaisuusasiakirjasta ja moitti äänekkäästi ja kovin sanoin virastoa. Tätäkin taustaa vasten presidentti Niinistön uudenvuoden puhe kokonaisuudessaan on erittäin merkittävä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Paljon kiitoksia hyvästä ja mielenkiintoisesta puheenvuorosta!

"NKP:n keskuskomitean poliittinen suurlähettiläs ja KGB:n pitkäaikainen päällikkö Suomessa, vallankaappausvaltuuksin varustettu Vladimir Stepanov vaati virallisissa kommunikeaneuvotteluissa keväällä 1977 Suomea luopumaan puolueettomuuspolitiikasta ja korvaamaan sen termillä "syvenevä ystävyyspolitiikka Neuvostoliiton kanssa"."

Tässä jäi kiinnostamaan, mistä on peräisin tieto Vladimir Stepanovin vallankaappausvaltuuksista? Toivottavasti se voidaan jo kertoa julkisuuteen nyt 38 vuotta myöhemmin.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Olen Presidenttimme kanssa eri mieltä! Emme me muutu länsimaaksi, sillä että Presidentti niin kertoo meille uudenvuoden puheessaan. Emmekä sillä vaikka kuinka kovasti haluaisimme samaistua länsimaiseksi maaksi.

Me muutumme länsimaiseksi maaksi silloin kun maassamme aletaan kunnioittamaan Ihmis- ja Perusoikeuksia ja maahamme perustetaan Perustuslakituomioistuin, joka takaisi kansalaisille perustuslailliset oikeudet, aivan kuten länsimaisissa demokraattisissa oikeusvaltioissakin on!

Me muutumme länsimaiseksi valtioksi silloin kun maamme poliisilla on ulkopuolinen valvontaelin, kuten länsimaississa demokraattisissa oikeusvaltioissakin on!

Me muutumme sillä länsimaiseksi valtioksi, kun laittomasti toimivilla poliitikoilla ja virkamiehillä on oikeasti vastuu työstään ja heidät erotetaan asemistaan ja viroistaan tai heidät laitetaan itse eroamaan, aivan kuten länsimaisissa demokraattisissa oikeusvaltioissakin on tapana!

Eli emme me muutu länsimaiseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi sillä että Presidenttimme kertoo uudenvuoden puheessaan meidän olevan osa länsimaita. Se tarvitsee ikävä kyllä muutoksen niin poliittiseen kulttuuriimme kuin viranomaistoimintaammekin, vain siten me muutumme osaksi länsimaita! Tällä hetkellähän poliittinen kulttuurimme ja viranomaiskäytännöt, ovat vastaavia kuin entisen Neuvostoliiton ja DDR:n käytännöt!

Presidenttimme voisi tietenkin omalla arvovallallaan ja kantaa ottamalla, saada meidänkin maan muuttumaan pikkuhiljaa länsimaiseksi demokraattiseksi oikeusvaltioksi. Tosin se edellyttäisi koko nykyisen poliittisen- ja virkamieseliitin täydellistä vaihtamista, sellaisiin henkilöihin, joiden avulla tämä mahdollistettaisiin!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Maa, joka on ilmiselvästi länsimaa tuskin tarvitsee jatkuvaa vahvistusta siitä, että on länsimaa. Että Suomen länsimaisuuden taso on suoraan luettavissa kompensoinnin määrästä. On se länsimaisempi kuin Venäjä.

Mutta onko se (länsimaisuus) jonkinlainen hyve?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Stepanovin laajoista valtuuksista on itse asiassa paljon lähdemateriaalia, samoin NKP:n keskuskomiteasta (kk). Asioihin vihkiytyneet aikalaiset näkivät hänessä vallankumouksen tekijän, joka oli KGB:n paikallispäällikkö Helsingissä vuosina 1964-1970 ja rakensi henkilökohtaisesti vallankumouksellista tilannetta. Hän vaikutti SDP:n muuttumiseen Moskova-mieliseksi ja hoiti suuria linjoja. Ensimmäinen voimanponnistus tapahtui vuosina 1970 - 71, jolloin samoin valtuuksin Suomessa toimi kk:n A. Beljakov. Suojelupoliisi seurasi tilannetta myös tarkasti. Kun Stepanov oli palannut Suomeen vuoden 1974 lopulla, sama meno jatkui. Hän kertoi valtatavoitteet mm. DDR:n puolueen politbyroon jäsenelle Grünebergille Helsingissä keväällä 1976. Stasi-arkistossa on myös paljon asiasta.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Jos olet lukenut Jegor Gaidarin kirjan "Imperiumin tuho" jossa Neuvostoliiton taloudellinen alamäki alkoi jo 70 luvulla.
Suomen liittymisestä Varsovan liittoon varmaankin nähtiin vähäistä taloudellista hyötyä.
Siitä ei voi vetää päätöstä nykyistä lietsottua Suomen valtaamista josta olisi vain Venäjälle hyödyn asemesta kustannuksia.
Hyvin toimiva Suomi on Venäjälle edullinen!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Presidentti Sauli Niinistö tuomitsi uudenvuodenpuheessaan Ukrainan tilanteeseen viitaten laittomat aluevaltaukset. Hyvä on nykyisetkin tuomita, mutta vanhoja aluevaltauksia löytyy kyllä vielä voimassaolevina hiukan lähempääkin, ihan omasta kotiporstuastakin ja "saman" valtion tekemänä.

Kun Niinistö otti esille Venäjän viime vuoden aikaiset aluevaltaukset, niin miksi vaikenee talvisodan jälkeisestä Neuvostoliiton väkivaltaisesta valtioalueryöstöstä maamme aluetta koskien? Meillä ei kai ole hallintomme mielestä edelleenkään mitään avoimia rajakysymyksiä naapurin kanssa? Ryöstetty mikä ryöstetty!? Ja ryöstö-sana on paikallaan, sillä läheskään kaikkea pakkoluovutettua aluetta ei puna-armeija pystynyt taistellen valtaamaan.

Tämä ei ole mitään uhoa. En vaan jaksa ymmärtää miksi vuoden 1940 alueryöstö on jotenkin puhumattomaksi sementoitu? Aivan kuin itänaapurilla olisi siihen ollut legitiimi oikeus!?

***

Olisi mukava tietää mitä Erkki Tuomioja ajattelee tänä päivänä 60-70-lukujen hölmöilyistään? Ihmettelen kuinka tällaisen poliittisen historian omaava henkilö on jatkuvasti keskeisillä ministeripaikoilla? Eikö demareilta löydy parempia henkilöitä? Mikä on se ylivoimaisen voittamaton kokemus (ja karisma?)esim. ulkoministeriksi, joka on mukamas Tuomiojalla?

Ja herra varjelkoon Paavo Väyrystä valittaman ulkoministerin postille!

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Presidentti Niinistö siis sanoi uudenvuodenpuheessaan, että Suomi kuuluu länteen.

Kaikki olivat taas tyytyväisä, lehdet pääkirjoituksissaan ja kansalaismielipiteet keskustelupalstoilla ylistivät Suomen kuulumista länteen. Kukaan ei enää presidentin ilmoituksen jälkeen epäilyt Suomen kuulumista länteen. Eihän ainakaan Venäjä voi hyökätä presidentin ilmoituksen jälkeen länsimaahan, eihän?

Uskomme, että kyllä meitä muut auttavat, jos apua vain tarvitsemme, sen sijaan meidän ei ole tarvetta auttaa muita.

Totuus on kuitenkin uskomuksiamme tylympää.

Suomi ei itse voi itse määritellä asemaansa eikä Suomen omalla määrittelyllä ole merkitystä, vain muiden maiden määrittelyllä on merkitystä.

Puheet ovat puheita, vain teot ratkaisevat, niin myös Suomen länsimielisyyden määrittelyssä.

Suomen länsimielisyyttä ei vielä ole kunnolla testattu. EU:n Venäjä-pakotteiden asettamisesta Suomi ei selvinnyt ihan puhtain paperein, kiitos Tuomiojan lisäpakotejarruttelun.

Kunnollinen testi esimerkiksi olisi, jos Suomelta pyydettäisiin sotilaallista apua Venäjän intervention seurauksena. Apua pyytäisi Lissabonin sopimuksen perusteella jokin EU-maa, vaikkapa Viro. Kykenisikö Suomi tekemään avustuspäätöksen, joka tosiasiallisesti asettaisi Suomen Venäjää vastaan myös sotilaallisesti. Pelkäisikö Suomi omia Venäjä-suhteitaan eikä suostuisi avustamaan?

Tuollaisessa tilanteessa mitattaisiin todella, kuuluko Suomi länteen vai ei. Jos Suomi uskaltaisi asettua EU:n puolelle ja olisi valmis antamaan myös sotilasapua, kuuluisimme länteen, muutoin ei.

Ei ne puheet, vaan ne teot.

Ai niin, tosiasiassa Virosta pitäisi huolta Nato eikä EU:n perään Suomenlahden eteläpuolella haikailtaisi.

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala

Länteen kuuluminen kylläkin tarkoittaa valtion suvereniteettiä ja demokratiaa. Jos Viro kaipaisi Suomelta sotilaallista apua Venäjää vastaan, päätöksen tekisi eduskunta Suomen kansallisten etujen mukaisesti. Mannerheim totesi hyvin viisaasti, että Suomi ei ole lännelle enää mitään velkaa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Jos "länteen kuuluminen" tarkoittaa suvereniteettia, Suomei ei ole kuulunut länteen enää 1.1.1995 alkaen.

Paradoksi?

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala Vastaus kommenttiin #14

Suvereniteetti on edelleen, koska valtio voi erota unionista eduskunnan päätöksellä. Tässä mielessä lainsäädännön alisteisuus EU-lainsäädännölle on luonteeltaan sopimuksellista ja Suomi voi irtautua sopimuksesta keneltäkään kysymättä milloin tahansa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #16

Totta. Aivan samoin mikä tahansa Neuvostoliiton osavaltio saattoi erota milloin tahansa ja USA:n osavaltio on saattanut erota milloin tahansa.

Suosittelen tutustumaan sopimusasiakirjoihin ja Lissabonin sopimuksen eroamisehtoihin.

En jatka tästä enempää. Asia on niin moneen kertaan jo Puheenvuorossa(kin) käsitelty.

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala Vastaus kommenttiin #17

Nyt olet kyllä ihan yksiselitteisesti väärässä. USA:n korkein oikeus on linjannut, että perustuslaki ei anna osavaltioille oikeutta erota unionista. Sen sijaan kuten mainitsit, EU:ssa on mainitsemasi eroamisen ehdot, joita ei tietenkään tarvittaisi, ellei eroaminen olisi mahdollista.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #18

Koska se on (USAn korkein oikeus) tuollaista linjannut, ja millä perusteella?

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala Vastaus kommenttiin #19

Texas vastaan White, 12.4.1869. Korkein oikeus päätti, että Texas ei ole koskaan eronnut unionista, koska perustuslaki ei anna osavaltioille oikeutta yksipuoliseen eroamiseen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #20

Muuten ihan hyvä veto, mutta tuo johtuu siitä, että perustuslakia muutettiin käydyn sodan seurauksena. Konfederaatiovaltioiden eroaminen oli täysin perustuslain mukaista.

Ja hups! Kuinkas kävikään?

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala Vastaus kommenttiin #22

USA:n perustuslakia muutettiin sisällissodan jälkeen kolmesti 1800-luvulla, 13th amendment 1865, 14th 1866 ja 15th 1869. Mikään näistä perustuslain muutoksista ei muuttanut liittovaltion ja osavaltioiden suhteita. 13th poisti orjuuden, 14th määritti kansalaisoikeuksia aiempaa tarkemmin ja 15th antoi äänioikeuden rotuun katsomatta, siis käytännössä entisille orjille. Jos mielessäsi on joku osavaltioiden eron suhteen relevantti sisällissodan jälkeen tehty perustuslain muutos, niin mielelläni kuulisin mikä se on. Itse olen pitänyt näitä reconstruction- perustuslakimuutoksia vahvasti kansalaisoikeuslakeina, joihin ei sisälly valtiosäöntöasioita.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #23

Esitin asian hieman huonosti. Lain tekstiä ei muutettu, tulkintaa kyllä. Itse tapauksesta:

http://en.wikipedia.org/wiki/Texas_v._White

Kyse on siitä, että USA:n perustuslain mukaan osavaltioiden liittoutuminen oli vapaaehtoista, ja osavaltiot säilyttivät siinä suvereniteettinsa. Juuri siksi ne ovat kaikki edelleen "Sovereign State of X". Tuo korkeimman oikeuden tulokinta oli käytännössä voittajaosapuolen tulkinta.

Käyttäjän SampoHonkala kuva
Sampo Honkala Vastaus kommenttiin #24

Ei siinä mitään tulkintaa muutettu, kun mitään aiempaa tulkintaa ei ollut. Koska USA:ssa on vahvat prejudikaatit, korkein oikeus nimenomaan ei voi muuttaa kerran tehtyä lain tulkintaa, siksi nämä x vastaan y tapaukset ovat niin tärkeitä. Väite, että konfederaatin osavaltiot olisivat eronneet laillisesti unionista on yksiselitteisen väärä. Osavaltioilla ei ollut perustuslaillista oikeutta eroon unionista ennen sisällisotaa eikä sen jälkeen, ei ole edelleenkään. Tän ketjun ainoa järkeenkäypää selitys on se, että väite USA:n osavaltioiden oikeudesta erota unionista oli varomaton heitto, joka perustui olemattomiin tietoihin osavaltioiden laillisesta asemasta suhteessa liittovaltioon.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #26

Konfederaation oma käsitys oli, että eroaminen, jonka se perusti perustuslain kirjaimeen ja henkeen, oli täysin laillista. Konfederaation osavaltiot eivät missään vaiheessa pitäneet itseään kapinallisina. Prejudikaatin aihe ja sisältö kannattaa lukaista antamastasi linkistä. Sen varsinainen aihe oli tyypillisen yhdysvaltalaisesti, raha, ei oikeus erota.

Ainoa selitys käsityksellesi, että jälkikäteen annettu ennakkopäätöksen luonteinen tuomio on tässä merkittävä, on, että etä ymmärrä, että epäpoliittisia perustuslakituomioita ei ole, ja että tuo tuomio annettiin, kun sota oli ohi ja voittaja pääsi tuomitsemaan. Tilanne oli aivan sama kuin Vapaussodan jälkeisissä Valtiopetostuomioistuimissa.

"Kapina on rikos - paitsi, jos voittaa!"

Vae victis!

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Presidentti luopui edeltäjänsä Paasikiven viisaudesta merkittävällä tavalla. Heikko on se, jolle presidentin sana on jumalan sanaa. Miten olisi itsenäisyys?

http://iitimo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183592-alti...

http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183594-...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Viemisinä Kremliin voisi jo tänä vuonna mennä pateettisesta alamaiskulttuurista muistuttavan lepikontorppamultapussin sijaan vaikkapa ulkoministerin peace-rintamerkin ohella viipurilaistaustaisen rauhannobelistimme viemä Alkuperäinen Suomineito -pinssi (Tarton rauhanmerkki, ks. ao. linkki).

Eräältä jälki-yya-kellokkaalta muuten on kysytty kantaa kv. Korvatunturi rauhantunturi -demilitarisointihankkeeseen. Lue lisää uussuomettumisesta eli väyrystymisestä potentiaalisena vientituotteena täällä: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183550-s...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Itse muistan vielä hyvin Stepanovin näkyvän toiminnan ja sen vaikutukset Suomessa, samoin hänen kännisen esiintymisensä Suomen televisiossa ja mm. siitä seuranneen "kotiuttamisen" Karjalaan, "johtotehtäviin", jossa tehtävässä mies tiettävästi alkoholistui lopullisesti ja siirrettiin eläkkeelle.

Seppisen blogissa onkin muutamia ongelmakohtia, jotka puhuvat blogin "johtopäätöksiä" vastaan. Tämä huolimatta Seppisen kieltämättä merkittävästä omasta kokemusesta ja todistuksesta asiassa.

Seppinen kertoo Stepanovin toimineen "vallankumousvaltuuksin". Mitä moinen tosiasiassa tarkoittaa, jää kertomatta. Toki jokaisen maan jokainen suurlähettiläs on ajamassa oman maansa etua asemamaassaan. Niin Stepanov kuin vaikkapa Oreck, joka on selittänyt suomalaisille, miten asioissa pitäisi toimia (jotta toimittaisiin "oikein"). Kummankin kanta on ollut tietysti täysin vilpitön ja kotimaansa intressien mukainen.

Seppinen esittää tapahtumien kulun mielenkiintoisesti:

"Käännekohta tapahtui keväällä 1977 (siis keväällä -77). NKP:n keskuskomitean poliittinen suurlähettiläs ja KGB:n pitkäaikainen päällikkö Suomessa, vallankaappausvaltuuksin varustettu Vladimir Stepanov vaati virallisissa kommunikeaneuvotteluissa keväällä 1977 (siis keväällä -77) Suomea luopumaan puolueettomuuspolitiikasta ja korvaamaan sen termillä "syvenevä ystävyyspolitiikka Neuvostoliiton kanssa". ... Käynnissä oli Neuvostoliiton aloittama poliittinen sota Suomen kansainvälisestä asemasta.

... Kreml muutti linjaansa huhtikuussa 1977 (siis keväällä -77). Itse Leonid Brezhnev, NKP:n pääsihteeri, käveli Stepanovin ja keskuskomitean yli sekä päätti hyväksyä Suomen länsimaisen aseman. Hän tunnusti oma-aloitteisesti kommunikeassa asian sekä uudelleen 16.5.1977 (siis keväällä -77) neuvotteluissa Kremlissä presidentti Kekkosen virallisen valtiovierailun alussa."

Stepanov siis aloitti hyökkäyksen keväällä -77, ja Breshnev lopetti sen keväällä -77. Lopputuloksena Stepanov sai potkut.

Ainoa johdonmukainen päätelmä on, että Stepanov toimi omin päin, niin kuin jo silloin selitettiin, ja vastoin sekä pääsihteerin että politbydoon politiikkaa.

Jos joku muu selitys löytyy, haluaisin sen kuulla.

Käyttäjän ErkkiKelloniemi kuva
Erkki Kelloniemi

http://aikalainen.uta.fi/2014/12/09/valtaeliitti-k...

Tutkimuksen mukaan monet nykyiset valtaeliittimme ovat niin valkoisia länsimielisyydessään, ettei luulisi olevan mitään hätää eikä tarvetta Venäjän ja Venäjä -yhteistyön mustamaalaamiseen, edes vanhentuneilla maaleilla.

Kalervo Kuusela

Puheessa on lähtökohtana olettamus, että länsimaa on jotain positiivista ilman että sitä tarvitsee perustella. Presidentti määrittelee puoluepolitiikan puoluepoliittisista lähtökohdista koko kansan nimissä, tuomittavaa! Stubbin ja Niinistön varaukseton ja KRITIKITÖN tuki lännelle (käytännössä USA:lle ja Saksalle) merkitsee hyväksymistä ihmisoikeusloukkauksille Abu GraIb, irakin sota, Afganistanin sota ja ihmisten tappaminen ympäri maailmaa ilman tuomioita ja vain USA:n edun nimissä! Pahinta on, että presidentti ja pääministeri luopuvat Suomen oikeudesta omaan ulkopolitiikkaan ja luovuttavat oikeudet ulkovalloille, maanpetos"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset