seppinenj

Suomi ei hyökännyt Leningradiin

On tunnettu asia, että Neuvostoliitto ja nyttemmin Vladimir Putin ovat käyttäneet historiaa vain ja ainoastaan ajankohtaisiin poliittisiin tarpeisiinsa. Historian tutkimus on siellä oleellinen osa poliittista vallankäyttöä. Suomettumisen seurauksena Suomessakin oli sotien jälkeen piirteitä alistaa poliittinen historia vallankäyttäjien pelinappulaksi. Ilmiö ei ole sinänsä harvinainen maailmalla. 

Kun Venäjän media raportoi presidentti Sauli Niinistön päätöksestä olla menemättä Euroopan suursodan päättymisen 70 -vuotistapahtumaan Moskovassa, uutistoimisto Newsbalt kirjoitti HS:n mukaan (HS 27.3.2015, s. A 28) "Suomen presidentille ovat luultavasti [natsien nujertajia] läheisempiä ne Suomen armeijan sotilaat, jotka osallistuivat hitleriläisten rinnalla Leningradin piiritykseen". 

Onpa valhe rumasti sanottu, mutta tyypillisen neuvostopropagandistisesti. Väite Suomen armeijan osallistumisesta hyökkäykseen Leningradia vastaan on puhdasta pajunköyttä. Tämä on yksi pahimmista lukuisista neuvostopropagandan tuotteista. Se ei ole missään mielessä vakavasti otettava.

Neuvostoliitto haaveili koko Suomen valloittamisesta, mutta luopui siitä reiluksi kymmeneksi vuodeksi Suomen vahvan sotilaallisen panoksen johdosta sekä Yhdysvaltain presidentin Franklin D. Rooseveltin ja Ison-Britannian pääministerin Winston Churchillin poliittisella tuella virallisesti huippukokouksessa Teheranissa 1.12.1943. Stalin hyväksyi Suomen sodan samalla kahdenväliseksi erillissodaksi ja aloitti neuvonpidon Suomen kanssa. 

Suomen armeija palautti Neuvostoliiton talvisodan rauhassa 13.3.1940 vaatiman Karjalan alueen muun Suomen yhteyteen pian sodan jatkuttua kesällä 1941. Eduskunta vahvisti 6.12.1941 tosiasian eli vuoden 1939 rajan laillisuuden. Kansainliitto oli erottanut Neuvostoliiton joulukuussa 1939 tapahtuneen hyökkäyksen johdosta. Hyökkäys oli karkea kansainvälisen oikeuden vastainen toimi, ja sen seuraukset tulee rauhanomaisin neuvotteluin ainakin jossain määrin purkaa.

Kun vuoden 1939 raja Kannaksella oli saavutettu, armeija kaivautui vanhan rajan suuntaisesti puolustusasemiin. Yhtään sotatointa, ei ensimmäistäkään laukausta suunnattu Leningradiin, jonka asukkaat sen yhä muistavat. Tulitus tuli vain yhdestä suunnasta eli Wehrmachtin asemista. Suomi jätti Leningradille pääsyn Laatokan kautta muualle Neuvostoliittoon ja siten tuki Leningradin puolustajia.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Janne Suuronen

Rautaista faktaa Seppiseltä ja jota kylmän sodan aikakausikaan ei pehmittänyt. Eikä putlerismi. Toisin kuin monen muun pääkopan sisällön.

Kiitos kun jaksat pitää näitä asioita esillä. (Itse jo hyydyin)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mitä kaikkea arvelet syyksi sille, ettei Suomi osallistunut Leningradin piiritykseen? Sehän olisi todennäköisesti ollut viimeinen naula Leningradin arkkuun ja Neuvostoliitto olisi sillä rintamalla luhistunut.

Olen kuullut, että Mannerheim laski varman päälle, koska tiesi, että Saksan mahdollisesti hävitessä sodan Stalin ei antaisi anteeksi Suomelle Leningradin tuhoamista. Jotkut ovat esittäneet, ettei Mannerheim halunnut lapsuuden kotikaupunkinsa hävitystä. Myös muita sotilasstrategisia ja humanitäärisiä syitä on uumoiltu.

Janne Suuronen

Mannerheimin ja lukuisien aikalaiskirjoittajien mukaan Suomen resurssit eivät olisi riittäneet Leningradin valtaukseen ja miehittämiseen. Ei tietenkään pois sulje muitakin mahdollisia syitä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Mielenkiintoisin teoria on se, että Mannerheimilla oli hyvinkin läheiset suhteet Kremliin v. 1936-44 ja Leningradin koskemattomuus sekä Muurmannin radan katkaisematta jättäminen olivat Kremlin ehtoina sille, että Suomi sai jäädä sellaiseksi Suomeksi, jona me sotien jälkeen syntyneet olemme oppineet sen tuntemaan.

(Sitä ei ole tiedossa, kenen kanssa Mannerheim Kremlissä viestejä vaihtoi, mutta tämä taho oli hyvinkin vaikutusvaltainen tai ainakin politbyroon sisäpiirissä.)

Moni voi miettiä, miksi Suomea ei syöty, vaikka puna-armeija jyräsi vastustamattomasti läpi itäisen Euroopan?

Ne, jotka asiasta jotain varmuudella tietäisivät, ovat jo manan majoilla.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

"(Sitä ei ole tiedossa, kenen kanssa Mannerheim Kremlissä viestejä vaihtoi, mutta tämä taho oli hyvinkin vaikutusvaltainen tai ainakin politbyroon sisäpiirissä.)"

"Moni voi miettiä, miksi Suomea ei syöty,".....

Sitä vastoin on hyvin tiedossa että Suomen armeija pisti pirusti vastaan neuvostoarmeijalle ja se oli luultavimmin suurin syy miksi neuvostoliitto katsoi ettei kannattanut yrittää valloittaa koko Suomea.
Jos haluat niin toimita joku dokumentti joka jollain lailla todistaisi väitteesi että Mannerheim jotenkin sumpli venäläisten kanssa suomalaisten selän takana.
Teorioita voi esittää vaikka minkämoisia jälkeenpäin mutta ei niillä tarvitse todellisuuden kanssa olla mitään yhteistä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen Vastaus kommenttiin #6

Meinaatko tosissasi, ettei Saksa laittanut?

Pauli Leinonen

Erkki Hautamäen tutkimukset ja niiden tulokset ovat uskottava selitys tapahtumille noina aikoina. Hautamäki on tiettävästi vielä elossa ja hänellä on julkaistavaa materiaalia painoa vailla. Suomi myrskyn silmässä, osa 1 on vakuuttava teos.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #7

Olen lukenut kyseisen teoksen ja Hautamäki esittää asiat todella vakuuttavasti. Mutta kirjassa on paljon sellaisia väitteitä, joita on mahdoton nykytietämyksellä uskoa todeksi.
Miksi kirjasarjan toinen osa ei koskaan ilmestynyt?

Pauli Leinonen Vastaus kommenttiin #10

Oli kai se ensimmäinenkin osa täytynyt painaa Suomen ulkopuolella. Joku taho ilmeisesti ei halua tiedon leviävän. Mutta en todellakaan tiedä tilannetta tällä haavaa.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Kantani on seuraava: Suomen poliittinen valtiojohto sekä marsalkka Mannerheim linjasivat väistämättömän sodan Neuvostoliiton kanssa jatkuessa kesäkuussa 1941 perusprinsiipiksi, että Suomi ei osallistu Saksan sodanpäämäärien toteuttamiseen. Tämä oli erillisodan lähtökohta. Saksa tietenkin vaati sitä. Mannerheim antoi nimenomaisen käskyn, että Leningradiin ei hyökätä. Olen jokseenkin varma, että Suomen voimakeskitys Leningradiin olisi kaatanut kaupungin.

Suomen tavoitteet olivat: kansan pelastaminen ja valtioalueen suojaaminen, Karjalan palauttaminen ja venäläisten pitäminen poissa Suomesta.

Puna-armeijan operatiivinen kyky arvioitiin eri puolilla talvisodan jäljiltä huonoksi, mutta voimasuhteissa tapahtui Neuvostoliiton hyväksi ratkaiseva muutos kun Saksa liittolaisineen julisti sodan Yhdysvalloille 7.12.1941 Pearl Harbouriin tapahtuneen Japanin hyökkäyksen jälkeen. Yhdysvaltain hidas puuttuminen sotaan johti Saksan alkumenestykseen eri rintamilla Euroopassa.

Pohjoisessa Suomi toimi samoin. Ryti keskeytti syksyllä 1941 kaiken osallistumisen Muurmanskin ja Arkangelskin radan pysyvään katkaisemiseen. Sitä kautta meni suunnattomasti amerikkalaista sotatarviketta puna-armeijalle. Se edisti merkittävästi Stalinin kykyä sotilaalliseen toimintaan. Stalin ei ollut Rooseveltin mieleen, mutta Hitlerin kaataminen kulki kaiken edellä. Saksan Lapin armeija suojasi ennen kaikkea Saksalle elintärkeätä Ruotsin rautamalmin saantia. Muurmanskin valtaus ei Saksalta onnistunut, koska Suomi oli passiivinen.

Suomi ja Yhdysvallat olivat hyvissä diplomaattisissa suhteissa aina heinäkuun alkuun 1944 saakka. Propagandasota oli räikeätä. Se johti osin Isoa-Britanniaakin harhaan. Kenttätapahtumat kuitenkin ratkaisivat tapahtuneen poliittisen reaalitodellisuuden, niin kuin tänään Ukrainassa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kiitoksen arvoinen blogikirjoitus!

Armeijammehan olisi eittämättä pystynyt, siirtämällä kesällä 1941 hyökkäyspainopisteen Laatokan pohjoispuolelta itä-Kannakselle, etenemään Laatokan länsirannan suunnassa Neva-joelle. Silloin olisi Leningrad vasta ollut piiritettynä maammekin taholta.

Leningradin piirityksestä kannattaa lukea Anna Reid'n kirja "Leningrad:piiritetyn kaupungin murhenäytelmä 1941-1944". Se on melko objektiivinen teos, ja siinä syytetään Stalinia ja hänen johtoaan paljolti kaupungin kärsimyksistä.
"Tsekan" miesten toimet piiritetyssä Leningradissa olivat pöyristyttäviä.Nahkatakkimiesten piti löytää tuhansittain sabotöörejä, tehdä itsensä tarpeellisiksi, etteivät olisi joutuneet rintamalle.

Kirjassa myöskin todetaan, että kaupungin pohjoispuolen rintama oli rauhallinen. Siellä oli suurehko Pohjois-Inkerin alue puna-armeijan hallussa, jossa voivat huoltaa ja kouluttaa joukkojaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Hyökkäys ja piiritys ovat kaksi eri asiaa. Kummassakaan muuten ei ole edes mitään laitonta.

Asioiden kaunistelu on hupsua sekin. Kun kerran itänaapuri tiputteli lentopommeja Nokian asuintaloihin jo talvella '39-'40, niin enpä itse jaksa pahemmin murehtia sitä jos Laatokalla upotettiin parin vuoden päästä muutama huoltoproomu. Enkä näe mitään syytä miksi asioita pitäisi sievistellä. Toteanpahan vain, että Suomen osallistuminen Leningradin saartotoimiin oli täysin oikea ratkaisu ja erinomaisen hyvä juttu.

Ja totta kai Suomen presidentille ovat läheisempiä suomalaiset sotilaat. Hänhän on nimenomaan Suomen presidentti.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Jussi Jaloselle. Kuten kaikki tietävät, Stalinin laiton hyökkäys 30.11.1939 Suomeen johti Karjalan menetykseen. Koko suomalainen väestö (450.000) siirtyi muualle Suomeen. Suomen motiivi Kannaksen valtaukseen Rajajoelle (Suomenlahti) ja Metsäpirttiin (Laatokka) oli palauttaa vuoden 1939 raja ja Suomen valtioalueen yhtenäisyys. Näin siis tapahtui. Siinä kaikki. Hitler vaati sotatoimia Leningradia vastaan, mutta Suomi torjui kaikki vaatimukset. Toistan, että Suomi ei tukenut Hitlerin tavoitteita missään vaiheessa, vaan keskittyi omaan selviytymiseensä. Suomen kansan olemassaolo oli uhattuna. Selviytymisessä oli tarpeeksi tekemistä. Suomen johdossa oli järkeviä, isänmaallisia ja lailliseen yhteiskuntaan sitoutuneita miehiä, joilla oli jalat maassa. Suomen armeija pureutui puolustukseen 7.12.1941. Tosiasia oli, että Suomen armeija ei avannut sotatoimia Leningradiin, vaan puolusti Suomen historiallista valtioaluetta Karjalan kannaksella.

Toimituksen poiminnat