seppinenj

Vielä turvallisuuspolitiikasta ennen vaaleja

Vaalit lähestyvät. Ennakkoäänestys alkaa huomenna keskiviikkona 8.4.2015. Olen aina käyttänyt äänioikeuttani. Jos ns. kärkiehdokkaat eivät vakuuta, olen kuitenkin antanut ääneni puolueäänenä numerolle, joka tuskin tulee valituksi. Siis lohtua ja jonkinlaista kannustusta mukanaolleille. Tämä ei tarkoita, ettenkö voisi äänestää ns. kärkiehdokkaita, jos vain näyttöjä on. Kannustan käyttämään äänioikeutta. Turvallisuuspolitiikka on kärkiteemoja tänään.

1900 -luvun poliittiseen, ml. sotahistoriaan keskittyneenä historioitsijana sekä poliittista turvallisuuspoliittista työtä käytännössä diplomatiassa pitkiä jaksoja tehneenä, näen Venäjän toimillaan romuttaneen näköalat rauhanomaisen tulevaisuuden mahdollisuuksiin Euroopassa. Tämä ei tarkoita, että pitäisin uutta maailmansotaa väistämättömänä, mutta sotilaallisen kriisin mahdollisuus itä - länsiakselilla on kasvanut merkittävästi. Venäjän sota Ukrainassa viimeisen vuoden aikana on ollut vielä rajoitettu mitoiltaan, kuten Georgiassa elokuussa 2008. Venäjän ilmeinen tavoiteasettelu sen sijaan saattaa johtaa suureen yhteenottoon.

Tulevaisuudesta kiinnostuneena poliittisen historian tutkijana olen havainnut työmetodeissani muutoksen viimeisen vuoden aikana. Kun peilaan tutkimustuloksiani edessä olevaan aikaan ja sen variaatioihin, mukaan on tullut vahvasti sotilaallinen aspekti tavalla, joka on tuttu esimerkiksi toisen maailmansodan tutkimuksesta. Voima jakautuu eri aselajeihin, erilaisiin sodankäynnin muotoihin ja niiden merkityksen arvioimiseen, voimankäytön strategiaan ja takana oleviin poliittisiin visioihin. Menneitä sotia ja niiden poliittisia ulottuvuuksia tutkiessani teen samoin. Katson, mitkä visiot toteutuivat, mitkä eivät. Kirjoitan ennen kaikkea toteumista. Asetan aina kysymyksen: miksi kävi näin.

Kiinnostukseni kohdistuu nykykriisissä yksityiskohtaisesti myös voiman välineisiin, aseistukseen ja voiman sijoittumiseen sekä arviointiin menestymisen mahdollisuuksista. Tämä tarkoittaa aikakausimuutosta. Venäjän toiminta on seurausta neuvostoimperiumin hajoamisesta, joten käytän työnimenä tästä ajasta termiä "Neuvostoliiton hajoamissodat". Neuvostoliitto hajosi yllättävän rauhanomaisesti, mihin kyllä kiinnitin 25 vuotta sitten huomiota. Mahdollisuuksien rajat jäivät sodalla mittaamatta. Raju jälkipotku on siinä mielessä looginen. Silti paluu Venäjän johtamaan imperiumiin on vain harvojen intressissä. Voima-asetelmat eivät näytä tukevan tällaisen vision toteutumista.

Viisas varautuu suurkonfliktiin, jotta sen puhkeamisesta vältyttäisiin. Venäjä uho ydinaseillaan viittaa pikemminkin sen muun armeijan puutteisiin kuin kattavaan uskoon sen menestymisen mahdollisuuksiin. Silti ydinaseiden käyttö on ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1962 Kuuban kriisin akuutti asia. Venäjän ydinaseuhoa ei voi sivuuttaa. Ydinaseriisunnan voi itä-länsi -akselilla unohtaa parempia aikoja odotellessa. Sadankomitea ja muut yksipuolisen aseidenriisunnan arkkitehdit voivat siirtyä naftaliiniiin. Neuvostoliitto/Venäjä on aina pitänyt näitä hyödyllisinä idiootteina. 

                                                       +                            +                            +                                  +

 Suomen tulee yhtä lailla varautua tulevaan pahimman kaavan kautta. Kansanviisaus sanoo, ettei vara venhettä kaada. Luulo turvallisuudesta voi käydä kalliiksi. Historiassa niin on tapahtunutkin. Pääesikunta raportoi marraskuun lopulla 1939 vapaasti sanottuna, että "ei se Venäjä hyökkää". Kului pari päivää ja puna-armeija ylitti rajan Rajajoella ja muualla. Toinen vastaava raskas asia tapahtui kesäkuun alkupäivinä 1944. Asemasota oli jatkunut jo vuosia. Pääesikunta uskoi, että "Stalin jättää Suomen rauhaan" ja raportoi näin ylimmälle johdolle. Puna-armeijan suurhyökkäys yllätti suomalaissotilaat sananmukaisesti "housut kintuissa", niin kuin muuan sotakirjeenvaihtaja raportoi. Britti oli mukana venäläisten eturyhmässä. Yllätys alkoi 9.6.1944. Se johti Viipurin, Karjalan, Sallan ja Petsamon menetyksiin sekä avasi pysyvän poliittisen tien Neuvostoliitolle vaikuttamaan Suomen sisäisiin asioihin. Rauhansopimukset olivat niin huonoja Suomelle ja Suomi suomettui. Neuvostoliitolle ei sitten riittänyt etupiiri(yya)-Suomi, vaan se yritti kaiken aikaa muuttaa Suomen kommunistiseksi tai liittää sen muutoin itseensä. Puhti loppui hajoamiseen. 

Suomi on elänyt etsikkoaikaansa 25 vuotta. EU-jäsenyys on erittäin myönteinen asia. Jos Venäjä haluaa käydä Suomen asemasta sodan, se sen tekee. Sodan lopputulos ratkaisee. Tämä on monimutkainen skenario, eikä blogin tila riitä yksityiskohtaiseen esitykseen. Etsikkoaikaa saattaa olla vielä jäljellä. Se tulee käyttää Suomen eduksi; sota on mahdollista välttää, jos Suomessa on riittävästi voimaa, eikä Suomi joudu yksin sotaan. Täytyy osoittaa maailmalle, että riskin ottaminen ei kannata.

Suomen sosiaalidemokraatit ovat vastanneet ylimmällä poliittisella tasolla Suomen turvallisuudesta vuosina 1991 - 2012. Meillä on sen seurauksena vakava turvallisuusvaje käsissämme. Presidentteinä ovat toimineet Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen. Sadankomitea-uskossa oleva ulkoministeri Erkki Tuomioja vakuuttaa, että Suomea ei mikään uhkaa.

Suomi ei ole täysin yksin EU:n jäsenenä. Jotain apua on odotettavissa. Venäjä rakastaa yllätyksiä ja hyökkäyksiä pieniä vastaan. Ruotsin tilanne on toinen. Vanha skenario Ruotsin siirtymisestä tarpeen vaatiessa nopeasti täysin Naton suojaan oli voimassa sosiaalidemokraattien pitkällä hallituskaudella toisen maailmansodan jälkeen. Sama vanha skenario ehdollisti, että uudessa suursodassa yya-Suomen tulisi sotia Neuvostoliiton puolella. Sitä ei onneksi tarvinnut koskaan testata todellisuudessa.

Suomi on historiallisen perintönsä johdonmukaisena jatkumona valinnut puolensa länsimaana. Se on arvokas asia. Sen varmistaminen on nyt ajankohtainen asia. 

 

  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Asiaa. En yhtään ihmettele, että palstan venäjämielistelijät loistavat poissaolollaan. Tavallisten trolli-arskojen on vaikea vastata näin hyvin perusteltuun kirjoitukseen.

Toimituksen poiminnat