seppinenj

Suomi ei ole koskaan ollut sotilaallisessa liitossa; muutos on edessä

Suomen poliittisen historian poliittisesti ohjatuimpia näytelmiä on ollut kiivailu siitä, että Suomi olisi ollut natsi-Saksan liittolainen jatkosodan aikana. Blogi antaa mainion välineen vapaamuotoisesti käsitellä tätä suomettuneisuuden saastuttamaa teemaa. Suomen suomettuneilla, Neuvostoliiton lähi- tai kauko-ohjaaman uran tehneillä ei ole tietenkään muuta vaihtoehtoa kuin tarrautua hukkuvan laivan maston huippuun - ja inttää tappion tappiin saakka. 

 

1. Natsi-Saksa.

Suomen asenne natsi-Saksaan oli 1930 -luvulla pidättyväinen, jopa pelokas. Joidenkin yksilöiden kiinnostus ei luonut valtiolinjaa, vaan maa etsi keskustahakuista politiikkaa. Syntyi keskusta-tannerilainen (puna-multa) hallituspolitiikka. Enemmistö vierasti äärilaitoja niin vasemmalla kuin oikealla. Äärilaitoja padottiin. Hitlerin olematon kiinnostus Suomeen sai vahvistuksen elokuussa 1939, kun hän silmää räpäyttämättä luovutti Suomen Stalinille liitettäväksi Neuvostoliittoon. Suomen valtaaminen kokonaisuudessaan oli Stalinin tavoitteena. Stalin ja HItler sytyttivät yhdessä tuumin toisen maailmansodan.

Stalin hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen, kun Suomi ei suostunut koviin vaatimuksiin. Ruotsi kieltäytyi antamasta virallisesti apua, vain vapaaehtoispohjalta. Ranska oli Suomen aktiivisin tukija, joskin apua tuli jonkin verran myös muualta. Yhdysvallat oli Euroopan sodan suhteen puolueeton, eikä käytännössä myynyt aseitakaan. Suomi sai valtavan sympatia-aallon osakseen: länsimainen demokratia taisteli menestyksekkäästi kommunistijättiläistä vastaan. Suomen armeija pysäytti puna-armeijan etenemisen keskisen Laatokan alueelle.

Ruotsin asenteen Saksaan sääteli Kiirunan alueen malmi. Hitlerin sotateollisuus oli siitä erittäin riippuvainen. Ilman Ruotsin malmia Hitlerin sodankäynti olisi hiipunut nopeasti. Saksa uhkasi sodalla Ruotsia, jos malmin tulo katkeaisi. Stalin säikähti Ranskan ja Ison-Britannian suunnitelmia nousta maihin Skandinaviaan ja katkaista malmivirran. Hän teki Suomelle rauhanehdotuksen, joka sisälsi raskaita aluemenetyksiä. Presidentti Ryti ja marsalkka Mannerheim arvioivat, että kyseessä oli korkeintaan tulitauko. Sota jatkuisi ensi tilaisuuden tullen. Neuvostoliitto uhkasi edelleen kuolettavalla tavalla Suomea.

Stalinin ja Hitlerin liitto oli taktinen. Hitler aloitti jo kesällä 1940 hyökkäyssuunnittelut Neuvostoliittoa vastaan. Sitä ennen hän oli valloittanut Tanskan ja Norjan sekä miehittänyt Benelux-maat ja suurimman osan Ranskaa.

Hitlerin kiinnostus Suomeen heräsi ensimmäisen kerran. Kiirunan rautamalmin kohtalo tilanteessa, jossa Saksa ja Neuvostoliitto olisivat täydessä sodassa, oli kriittinen. Kykenisikö Suomi estämään neuvostojoukkojen etenemisen Lapin kautta Pohjois-Ruotsiin. Koska kysymys oli Hitlerille kohtalonkysymys, vastaus oli, että EI.

Hitler sijoitti Tanskaan, Norjaan ja pian Suomen Lappiin yhteensä n. 600 000 sotilasta turvaamaan rautamalmin kulkua. Suomella oli vain yksi mahdollisuus: kun sota Neuvostoliittoa vastaan oli väistämätön, Suomi laski saksalaiset Lappiin ilman vastarintaa. Sodankäynnin keskeinen tavoite oli pitää venäläiset poissa maasta. Johdolla oli realistinen näkemys: jos puna-armeija pääsisi miehittäjän asemaan, se ei enää lähtisi pois vapaaehtoisesti.

Hitler vaati poliittista liittosuhteen luovaa sopimusta, mutta Suomi torjui kaikki yritykset. Se oli loistava poliittinen suoritus tilanteessa, jossa Suomen kansan olemassaolo oli vaakalaudalla. Silti Saksa aseisti Suomea ja toimitti vakavasta ruokapulasta kärsineelle maalle elintarvikkeita. Kun Lappi täyttyi saksalaisista joukoista, siitä oli Suomen armeijalle etua. Ryti kielsi osallistumisen etenemiseen kohti Muurmanskia. Se oli myönteinen ele erityisesti amerikkalaisia kohtaan, mutta yleensä liittoutuneita kohtaan. Saksan voima ei yksin riittänyt etenemiseen.

Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia jäädä sodan ulkopuolelle. Saksa olisi tullut todennäköisesti väkisin Lappiin. Stalin jatkoi Suomen valloituspolitiikkaa heti kesäkuussa 1941. Omien divisioonien voiman keskittäminen onnistui paljon paremmin kuin jos voimaa olisi pitänyt jakaa merkittävästi Lappiin. Tämä on vain voimapoliittinen fakta, eikä sillä ole minkäänlaista poliittista sisältöä. Karjalan palautukselle oli sataprosenttinen tuki kansalaisten keskuudessa.

Toistan: Suomi ei osallistunut yhteenkään Hitlerin operaatioon Neuvostoliittoa vastaan. Suomi ei hyökännyt Leningradiin. Vain Putinin trolli voi puhua toista, niin kuin puhuukin täyttä roskaa. Suomi palautti vuoden 1939 lailliset rajat. Suomi sitoi sodan ajan 24 neuvostodivisioonaa. Saksan kannatti pitää Suomi sodassa jo tästä syystä. Siksi se vaati valtiollista liittosuhdetta lopulta suhteellisen ponnettomasti, mutta erillisrauhan uhatessa keväällä 1944 keskeytti kaikki toimitukset Suomeen ja uhkasi jopa miehityksellä.

Suomen suhde Yhdysvaltoihin ratkaisee lopullisesti kiistan erillissodasta erillisodan riemuvoitoksi. Kun Japani hyökkäsi 7.12.1941 Pearl Hourbouriin, Yhdysvallat vihdoin luopui puolueettomuudesta ja liittyi toiseen maailmansotaan. Natsi-Saksa ja sen liittolaiset julistivat pian sodan Yhdysvalloille. Suomen ja Yhdysvaltojen välillä vallitsivat ystävälliset diplomaattiset suhteet. Suhteet jatkuivat rauhanomaisina läpi koko sodan, vaikka diplomaatiset suhteet katkesivat heinäkuussa 1944 Stalinin suurhyökkäyksen aiheuttamassa paniikissa. Presidentti Roosevelt otti 1.12.1943 Suomen erillisaseman esille Teheranin huippukokouksessa Churchillin ja Stalinin kanssa. Stalin hyväksyi Suomen erillissodan. Hän ymmärsi täysin Suomen taistelevan omaa sotaansa Neuvostoliittoa vastaan. Hän hyväksyi, että "suomalaiset saavat elää haluamallaan tavalla..." 

Saksa ja sen liittolaiset saivat yhden mahdollisuuden: antautua ehdoitta ja tulla miehitetyiksi. Suomelle neuvottelutie avautui ja johti erillisrauhaan monien vaiheiden jälkeen syyskuussa 1944.

 

2. Neuvostoliitto

 

Neuvostoliitto käänsi takkinsa näyttävästi natsi-Saksan liittolaisuudesta ja liittoutui vuonna 1941 Lännen kanssa. Se onnistui, koska natsi-Saksa oli Lännelle sittenkin vihollinen nro 1. Neuvostoliitto sai poliittisen otteen Suomesta, koska se sai neuvotella välirauhansopimuksen. Paasikivi, josta tuli hallituksen edustaja keväällä 1944, myötäili yksin Kollontain kanssa helmikuussa Tukholmassa talvisodan rajan omaksi tavoitteekseen. Ryti piti miniminä Viipurin ja Vuoksenlaakson teollisuusalueen sekä Laatokan länsirannikon jäämistä Suomelle. Paasikivi sai Stalinin suosion, mutta Mannerheimin epäsuosion. Stalin pakotti rauhanteon jälkeen Mannerheimin rankoin uhkauksin nostamaan Paasikiven valtaan ja ottamaan maan päälle nousseet kommunistit hallitukseen, mikä tapahtui marraskuussa 1944.

Kuitenkin vuoden 1919 Hallitusmuoto säilyi Suomessa ja siten myös talousjärjestys. Tämä oli erittäin tärkeätä. Suomi sai mahdollisuuden selviytyä länsimaisena demokratiana.

Suomen hyvä sotilaallinen panos oli asia, jota Stalin arvosti. Sen seurauksena 4.4.1948 tehty turvallisuuspoliittinen sopimus, yya-sopimus oli mahdollisimman suppea ja erotti Suomen Neuvostoliiton miehittämistä maista. Sen mukaan maat kävisivät sotilaallisia konsultaatioita sodan uhan ilmetessä. Sopimus koski vain Suomen valtioaluetta. Sopimuksen ingressi mahdollisti Suomen puolueettomuuspoliittisen aseman kehittymisen.

Yya-sopimus ei ollut siten liittosopimus. Se oli Stalinille etupiirisopimus. Kuitenkin yya-sopimuksen käyttö politisoitui vuosien mittaan erittäin epäterveellä tavalla ja edesauttoi suomettumiskehitystä. Yksilökohtaisia etuja ja härskejä uria hamunneet lavensivat KGB:n ohjauksessa yya-sopimuksen merkitystä. Ideologinen taustatarkoitus oli siirtää Suomi kommunismiin ja jopa osaksi Neuvostoliittoa. Se melkein onnistui.

 

3. Nato

Nato on puolustusliitto, jonka viides artikla takaa jäsenelle liittokunnan täyden turvallisuustuen. Se perustuu arvoihin. Se on linjassa EU-arvoyhteisön kanssa. Nato sopii erinomaisesti koko EU:n turvallisuuspilariksi.

Vaikka Suomella on paljon yhteistyötä Naton kanssa, Suomella ei ole liittosuhdetta siihen. Suomi on vain kumppani. Täytyy siis olla valtiollinen sopimus, jonka parlamentti on ratifioinut ja Naton jäsenmaat hyväksyneet, ennen kuin liittosuhde syntyy. Tämä kansainvälisoikeudellinen mekanismi on vanhaa perua ja on ollut parlamentaarisissa maissa jo kauan käytössä. Suomi oli parlamentarismin mallimaita, mitä Yhdysvallat arvosti. 

Vaikka Suomen suhteet Yhdysvaltoihin ja Nato-maihin yleensä ovat erittäin hyvät, mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa ei tapahdu mitään automaattista muutosta ja yhteispuolustuksen synnyttämistä torjumaan Venäjän armeijan aggressiota. Suomi on Venäjän rajamaista Euroopassa nyt selvästi heikoin lenkki, joka voi vetää hyökkäyshaluja puoleensa. Venäjän rakentaa omia intressejään hihasta ja omien mielikuvatuotteiden pohjalta, ja niihin voi kuulua monia asioita, jopa Ahvenamaata tai Gotlantia. 

On kuitenkin selvää, että EU-solidaarisuus ja Nato-kumppanuus laukaisevat jotain apua. Mutta sitä voi Venäjä vain arvailla ja vakoilla niin kauan kuin Suomi ei ole Naton jäsen.

 

 

4. Yhteenveto

Suomi ei ole itsenäisyytensä aikana ollut vielä koskaan sotilaallisesti liittoutunut. Suomi on kuitenkin ollut itsenäistymisestä alkaen Neuvostoliitto/Venäjän valloitushalujen kohteena. Keinot ovat olleet sekä poliittisia että sotilaallisia. Moskovan silmin ne ovat yhtä käyttökelpoisia sinänsä.

Kun Stalin oli kuollut maaliskuussa 1953, Neuvostoliitto aloitti Suomen poliittisen valtaamisin ideologisin perustein ja pitkän kaavan mukaisesti. Se johti Suomen sisäpolitiikan sekaannukseen ja KGB:n aseman korostumiseen vallankäyttäjänä Suomessa. Yhtä kaikki, prosessiin sisältyi poliittisen sodankäynnin tiukkoja vaiheita, mutta jatkuvaa Suomen aseman loukkaamista. Suomi pelastui 1980 -luvulla vain sillä, että Neuvostoliitto romahti. Neuvostoliiton retoriikka oli harhauttavaa kaiken aikaa.

Tulevaisuudessa sama peli jatkuu. Siitä on paljon merkkejä. Trollit ovat todella röyhkeitä, kuin KGB:n aikaan. Suomen kuihtuminen ja häviäminen maailmasta länsimaisena demokratiana on mahdollista nykyoloissa. Vastavoimaa kehittyy EU:n yhtenäisyydestä. Rakentavat kahdenväliset suhteet Venäjään alkavat kehittyä siitä hetkestä, kun Kreml muuttuu vastuulliseksi tekijäksi. Näin upean ja kehityskelpoisen maan kuin Suomen ei ole syytä nyykähtää Venäjän rappioalttiiksi vasalliksi, niin kuin jo kävi pitkälti Neuvostoliiton aikana.

Nato-jäsenyyden prosessoiminen on syytä aloittaa välittömästi, ilman uhoa, määrätietoisesti. Maan sisällä on suhtauduttava realistisesti epämääräisiin ilmiöihin. Toteamme Venäjälle rauhallisesti, että jäsenyysprosessi on aloitettu. Valmistelemme asian niin, että voimme sanoa Nato-maiden tukevan hanketta. Ruotsi on tietenkin syytä pitää tietoisena kaikesta, mutta yhtä jalkaa-vaatimusta koko prosessin ajaksi on turha liittää ehdoksi.

Tarkempia tietoja Suomen poliittisen 1900 -luvun kulusta, ks. Jukka Seppisen tutkimuskirjallisuus, nimellä Wikipediassa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Vai ei yya-sopimus ollut pohjimmiltaan sotilasliittosopimus?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Pertti Väänäselle. Neuvostoliitolla oli sosialististen maiden kanssa liittosopimus eli Varsovan liitto. Yya-sopimus oli aivan erilainen. Se edellytti ensin sodan uhan toteamista, sitten sotilaallisia konsultaatioita, eikä sen jälkeen ollut mitään automatiikkaa yhteisistä sotilaallisista toimista. Tunnetusti torjuimme kaikki yhteisharjoituksetkin Neuvostoliiton kanssa. Naton kanssa olemme siis jo merkittävästi pitemmällä.

Yya-sopimus tunnusti Suomen länsimaisuuden, koska se salli puolueettomuuspolitiikan kasvun. Täyden sodankin vallitessa se edellytti Suomen puolustavan aluettaan yksin, ja vain äärimmäisessä tilanteessa yhdessä Neuvostoliiton kanssa. Me pidimme UM:ssä hyvin tiukkaa linjaa yllä tässä suhteessa, puhuttiin muualla mitä tahansa. Yhden kerran vuonna 1961 Neuvostoliitto esitti sotilaallisia konsultaatioita verukkein, eikä Kekkonen niihin suostunut silloinkaan. Kyse oli Kekkosen uudelleenvalinnasta.
Sopimusten luokittelemisessa täytyy olla tolkku.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kuitenkin se oli pohjimmiltaan sotilasliitto, jota ei pantu toimeen 1970-luvun lopulla lähinnä kenraali Lausri Sutelan toiminnan ansiosta.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Pertti Väänänen, kaikella ystävyydellä, nyt menee inttämisen puolelle. Tunnen tapauksen, sen merkitystä ei saa liioitella. Se oli yksittäinen yritys ilman poliittista taustaa. Neuvostosotilaat puhuivat aika ajoin omiaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #4

Eikö Kekkonen sitten pyytänytkään Sutelalta apua taivuttuaan itse jonkinlaiseen esikuntaharjoitukseen Neuvostoliiton kanssa?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Tapaus liittyy Nl:n marsalkka Dimitri Ustinovin vierailuun 10. - 14.7.1978 Suomessa. Hän ja Nkp:n epäsuosioon joutunut suurlähettiläs Vladimir Stepanov olivat päähenkilöt. Elettiin vielä liennytysaikaa, kuten vuonna 1972, jolloin sotilaat olivat myös aktiivisia.
Taustasta: Nkp pyrki 1970 -luvulla siirtämään Suomea sosialismiin. Stepanov oli KGB:n residenttinä Helsingissä valmistellut asioita vuosina 1964 - 1970. Tärkeä tekijä oli puolueettomuuden kaataminen, johon Stepanovilla oli valtuudet, kuten myös vallankumoukseen. Olin silloin UM:n pol.osaston sosmaiden jaoston päällikkö. Puolueettomuus oli niin uhanalainen, että siitä hermostui pahasti itse Kekkonen. Kehitysurat olivat ristiriitaisia. Selitys oli, että liennytys avasi tien luokkasodan kiihdyttämiselle Moskovan dogmin mukaisesti. Siksi puolueettomuuden kaataminen oli tärkeätä. Puolueettomuus oli yhtä kuin länsimainen parlamentaarinen Suomi. Kun puolueettomuusterminologia heikkeni, Suomi läheni samalla sosialismia ja Neuvostoliittoa. Ja päinvastoin, kuten 1960 -luvulla. Huippukohta oli kevättalvella 1977. Olin läsnä kun Stepanov ilmoitti virallisesti, että "Suomen puolueettomuus on nyt loppu". Kuitenkin saimme torjuttua. Kekkonen valmistautui valtiovierailulle Moskovaan. Se alkoi 16.5.1977. Olin mukana Kekkosen käskystä. Niinä viikkoina tapahtui tärkeitä asioita. Brezhnevin käskystä Nkp lopetti ideologisen vallankumouspolitiikan ja siirtyi valtiotasolle. Nkp hylkäsi Skp:n. Sain 30.4.1977 Stepanovin kansliapäälliköltä Nl:n ensimmäisen luonnoksen. Siinä oli ensi kertaa Nl:n oma-aloitteinen puolueettomuustunnustus. Brezhnev käveli Stepanovin ylitse.
Stepanovilla oli motiivi kostaa. Hän joutui pian pois Suomesta. Yya-sopimuksen korostaminen sinänsä oli politiikkaa ja se riitti. Stepanov olisi epäilemättä toivonut Ustinoviin liittyneen juonen onnistuvan. Kekkonen torjui ajatuksen, myös Sutelan oman muistion mukaan. (Lukkari, s. 180). En muista kuulleeni "esikuntaharjoituksista". Varmasti sellaisia ei Sutelan johdolla järjestetty.
Minun täytyy palata näihin aikoihin vielä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan TV-lähetyksen, jossa Kekkonen vastaanotti laajapohjaisen poliittisen delegaation kirjallisen toivomuksen hänen asettumisekseen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1978 vaaleihin.

Mitä mieltä yleisesti ottaen olenkaan Kekkosen koko poliittisen karriäärin vaiheista ja hänen motivaatioistaan, hänen vastauksensa tuolloin oli jollain tavoin sävähdyttävä.

Vapaasti lainaten se meni jotenkin näin:

"Suostun ehdokkaaksi tietoisena siitä, että monet harkintakykyiset tahot ovat olleet kyseenalaistamassa ehdokkuuttani. Tiedän hyvin mistä se johtuu, en minä ole vielä aivan niin tohelo. Tiedän kuitenkin, että suhteessamme Neuvostoliittoon on vielä paljon työtä tehtävänä eivätkä ne suhteet suinkaan ole itsestäänselviä."

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Huippukohta oli kevättalvella 1977. Olin läsnä kun Stepanov ilmoitti virallisesti, että "Suomen puolueettomuus on nyt loppu". "

Missä kontekstissa tämä tapahtui? Mikä oli suomalaisen osapuolen reaktio ilmoitukseen?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Pääministeri A. Kosygin vieraili Suomessa kevättalvella 1977. Muodollinen syy oli Loviisan ydinvoimalan vihkiminen käyttöön. Poliittisesti Nl painosti Suomea luopumaan puolueettomuudesta. Kommunikeaneuvotteluja käytiin useaan otteeseen. Ne olivat nihkeitä, kuten usein 1970 -luvulla. Stepanovin hyökkäyksen kuulin virallisissa neuvotteluissa UM:n tiloissa valtioneuvoston linnassa. Se oli poliittinen sodanjulistus, koska se kyseenalaisti Suomen laillisen valtiojärjestyksen. Puolueettomuuden menetys kun olisi vienyt Suomen Neuvostoliiton leiriin. Elimme aikaa, jolloin UM:n pol. os. oli ns. "Kekkosen työrukkanen". Itäasioita hoitanut linjaorganisaation vähälukuinen osa oli tiukasti kiinni Kekkosen kyljessä ja tiesi pienetkin risahdukset. Paperit piti leimata "erittäin salainen" leimalla ajan hengen mukaisesti. Siinä työrukkasessa vallitsi tekemisen tahto, eikä muodollinen hierarkia merkinnyt asioissa mitään. Yhtenäinen torjunta muodosti työrukkasen sisäisen rintaman puolueettomuuden säilyttämiseksi. Jaostopääällikkönä tein nykäisyn julkisuuteen, jotta paine puolueettomuuden säilyttämiseksi kasvaisi. Lännessä Suomen puolueettomuus sai paljon tukea. Kerroin lyhyesti ongelmista Suomen Kuvalehdelle, joka julkaisi Tietoa huipulta palstalla otsikolla "Epäselvyys selvisi. Puolueettomuutemme tulkinta säilyi". Olen selvittänyt neuvotteluja eri teoksissani, kuten "Mies joka sanoi KGB:lle EI, Helsinki 2007", s. 167 ja kuvaliite. On todettava, että kaikki suuret poliittiset puolueet, erityisesti valtaa pitäneet, suorastaan pelkäsivät aktiivista puolueettomuuden puolustamista, koska seurauksena saattoi olla neuvostovastainen -leima ja valta-asemien menetyksiä. KGB piti valtanaruja aivan liikaa käsissään ja dominoi puolueita. UM teki tehtävänsä.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

En olisi uskonut, että vielä nykyään vielä väitetään vakavalla naamalla moista puppua. Suomi ja Saksa olivat aseveljiä ja sotilasliitossa keskenään, joita yhdisti yhteinen päämäärä, Neuvostoliiton kukistaminen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mainitsemastasi jalosta päämäärästä johtuen Suomi ja Saksa olivat aseveljiä, mutta eivät sotilasliitossa. Onko sinulla tietoa moisen liittosopimuksen allekirjoituspaikasta tai ajankohdasta?

Taktinen sopimus tehtiin tosin vuonna 1944 Rytin henkilökohtaisella allekirjoituksella avun saamiseksi, mutta se onkin sitten aivan eri juttu.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Mainitsemasi sopimus tehtiin aivan turhaan. Miksi yleensäkään Ribbentrop teki mokoman sopimuksen, kun silä ei ollut juurikaan mitään merkitystä kokonaistilanteen kannalta. Mikä oli Ribbentropin merkitys kokonaistilanteen kannalta. Hänhän oli vain viralliselta statukseltan vain ulkoministeri, eikä keskeinen toimija.Hän siis oli natsi hiearkian ulkokehällä sodan ajan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

Wallinin mukaan Suomen edun puolustaminen hädän hetkellä Rydin ottaessa siitä henkilökohtaisen vastuun "tehtiin aivan turhaan". Kertoohan se todella paljon Wallinin arvomaailmasta - hän olisi toki paljon mieluummin suonut Suomen romahtavan kuin pelastuvan.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #16

Hyvä Hannu Mononen, mikään historiallinen tosi asia ei viittaa siihen, että Neuvostoliitto halusi miehittää Suomen kesällä 1944. Siihen heillä ei ollut yksinkertaisesti halua. Meillä on tietoisesti pyritty vääristelemään, niin jatkosodan syitä, kuin myös kesän 1944 tapahtumia. Jossakin on esitetty, että puna-armeijan miesylivoima olisi ollut luokkaa 1,16-1,2, joten hyökkäysvaiheen jälkeen se olisi ollut suurin piirtein yhtäsuuri kuin meidän silloinen kenttäarmeijan ryhmitys Karjalan kannaksella. Tosin tykistö ja muu vahvuus oli aivan toista kuin meillä. Miksi tosiasioita pitää vuodesta toiseen vääristellä?

Vääristelyä on tapahtunut myös talvisotaan johtaneita tapahtumaketjua tutkittaessa. Meillä pitäisi käydä keskustelu - mitä meidän lähiympäristössä kuten myös muualla Euroopassa tapahtui, eikä keskittyä pieniin sirpaleisiin, jotka hallitsevat meidän historian kirjoitusta nykyään.

M-R sopimusta on vääristelty. Siinä vain Neuvostoliitto ja Saksa sopivat mitä alueet kuuluivat maiden etupiireihin, mutta tarkoittiko se kuitenkaan sotien aloittamisista? Tuskin, he saivat vapaat kädet käsitellä lähialueita haluamallaan tavalla. Suomi itse ajoi itsensä talvisotaan, eikä Neuvostoliitolla ollut muuta vaihtoehtoa saada tahtoansa läpi, kun puhe ei auttanut. Kuitenkin Moskovan rauhassa 1940 määriteltiin suurinpiirtein samat asiat, mitkä olivat sotaa ennen olleet asialistalla. He saivat asiat läpi, ja me kärsittiin 23 000 kaatunutta, ja jouduimme taipumaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #17

Harvinaista uskollisuutta edesmenneelle Neuvostoliitolle, mitäpä muuta tuosta enää voikaan sanoa.

Tämähän on yliveto: "Suomi itse ajoi itsensä talvisotaan, eikä Neuvostoliitolla ollut muuta vaihtoehtoa saada tahtoansa läpi" -- joopajoo, Suomihan se sodan ajoi... ja kirjoittajalla ei esiinny sitten vähintäkään epäilystä, etteikö Neuvostoliiton kuulu aina saada tahtonsa läpi (niinhän se sitten sai Baltiassa, varmasti Wallinin toiveiden mukaan).

Niin, eihän Stalin nyt toki halunnut Suomea miehittää kesäkuussa 1944, pois se hänestä -- mitä nyt Isä Aurinkoinen ihan huvikseen järjesti Pohjoismaiden historian suurimman taistelun Kannakselle, ihan vain saadakseen tapattaa liikoja miehiään Tali-Ihantalassa... eikä puhettakaan, että Suomea olisi kukaan koskaan pyrkinyt sovjetisoimaan myöhemminkään, ehei...!

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #18

Pitäsikö joidenkin tulla pois sieltä jatkosodan poteroista, ja tarkastella toisella tapaa ympäröivää maailmaa. Kommunisti-kortin esille vetäminen on kuin Natsi-kortin heiluttaminen. Silloin huomaa, että on vastapuoli oikeassa...

Hyvä kesää Hannu Mononen sinne jonnekkin...

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Herra Wallin. Teille ei pitäisi vastata mitään, mutta sananvapaus kuuluu teillekin. Niinpä "blaa, blaa" vastauksena sisältää kaiken uskomushistoriastanne.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Vastauksenne vain vahvistaa sen, että historiaa voi katsoa mistä päin vain, jos haluaa vahvistaa omaa poliittista agendaa. Eikä silloin tosiasioilla ole niinkään väliä.

Seppo Hildén

Blogistilta asiantunteva ja hyvin tiivistetty katsaus toiseen maailmasotaan Suomen näkökulmasta katsottuna sekä sotilaspoliittisesta tulevasta kehityksestä, mikä poliitikkojen pitäisi tehdä.

Ps.Minulla on sellainen käsitys, että jos Kekkonen olisi elänyt 110-vuotiaaksi ja ollut pressana loppuun asti, niin hän olisi vienyt Suomen viimeistään balttien kanssa NATO:on, jos ei jo ennemminkin. Kekkonen ymmärsi, että Suomen pitää kiinnittyä länteen niin paljon kun tilaisuus antaa vaarin. EEC:hen meno oli tästä oiva osoitus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset