seppinenj

Presidentti Putinin omat historiajutut

On tarpeen puuttua Venäjän presidentin V. Putinin Suomen ja Neuvostoliiton suhdehistoriaan viittaaviin lauseisiin ja tällä kertaa syihin, miksi Suomelle oli tärkeätä miehittää Äänisen rantoja Poventsaan (7.12.1941) saakka, mutta asettua sinä päivänä asemasodan poteroihin.

Talvisota oli jatkosodan operaatiolle tietenkin edellytys. Leningradin - Petroskoin - Muurmanskin rata oli keskeinen puna-armeijan liikuttamisen ja huollon reitti. Tätä kautta puna-armeija keskitti voimiaan talvisodan hyökkäykseen ennen kaikkea Itä-Karjalaan. Neuvostoliiton hyökkäystoimet Suomeen olivat syvästi laittomia. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään. Stalin pyyhki pöytää sopimuspapereilla, myös Suomen ja Neuvostoliiton välisellä hyökkäämättömyyssopimuksella.

Mannerheim esti Itä-Karjalan operaatiolla puna-armeijan vastaavat toimet jatkosodan aikana. Lisäksi maarintamat lyhenivät merkittävästi siihen verrattuna, että Suomen armeija olisi luonut pitkän maarintamalinjan vuoden 1939 rajan pintaan. Hyökkäys oli tässä suhteessa selkeä puolustustoimi. 

Putinin väite suomalaisten hyökkäysaikeesta Leningradiin Syvärin kautta on keksitty ja hihasta vedetty jo taistelukentän tosiasioita seuraamalla. Suomen sotatavoite oli oman kansallisen olemassaolon ja alueellisen integraation turvaaminen. Vuoden 1939 laillisen rajan palauttaminen oli tavoite. Eduskunta palautti Suomen historiallisen Karjalan Tarton rauhan mukaisesti valtakunnan yhteyteen 6.12.1941.

Suomen armeija kaivautui poteroihin myös Karjalankannaksella laillisen rajan pintaa vain oikaisemalla joitain rajamutkia rintamalinjan lyhentämiseksi Laatokasta Suomenlahdelle.

Putinin pitäisi ymmärtää, että tämä asia on ratkaiseva. Mannerheim ja Suomen poliittinen johto päättivät yksimielisesti jättää läheisen Leningradin rauhaan. Kaupungille jäi Suomen suojeluksessa käytävä Laatokan kautta itse Venäjälle. Kaikkinainen tulittaminen Leningradiin oli kielletty. Myös siviilikohteiden pommittaminen oli kiellettyä, toisin kuin puna-armeijassa. Suomi ei osallistunut yhteenkään natsi-Saksan sotatavoitteeseen. Suomi esti myös saksalaisjoukkojen pääsyn Karjalankannakselle ja näin estyi kaikkinainen sotilaallinen toiminta Suomesta käsin Leningradia vastaan. 

Suomi ei katkaissut pohjoisessa Murmanskin - Sorokan - Arkangelin rataa, vaikka natsi-Saksa sitä vaati. Näitä reittejä pitkin ennen kaikkea mittaamaton sotilaallinen lend-and-lease apu Yhdysvalloista Neuvostoliiton eteni Stalinin käyttöön.

Neuvostoliiton propagandistinen historian härski päivänpoliittinen väärinkäyttö oli tunnettu tosiasia. Olin UM:n poliittisen osaston edustajana suomalais-neuvostoliittolaisessa historiatoimikunnassa vuonna 1975. Silloin neuvostovaatimus koski Stalinin ja Hitlerin hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen etupiirisopimuksen unohtamista. Oli vaikeata uskoa korviansa. Tällä ns. Molotovin-Ribbentropin sopimuksella ja sen salaisen etupiirijaon pohjalta nämä maat sytyttivät maailmanpalon, jota kutsutaan II maailmansodaksi.

 

Kun olen lakimies peruskoulutukseltani (OTK 1969, Helsingin yliopisto), faktojen ohittaminen ei käy. Olen ollut myös kiinnostunut historiasta merkittävässä määrin jo kouluaikoina. Siksi luin myös poliittista historiaa, josta sittemmin tuli oikea ammattini. Ensimmäinen suomettumiskauden suuri hämmästykseni osui vuosiin 1970 - 1971. Olin silloin jo UM:n virkamies. Rekrytointini alkoi syksyllä 1969, jolloin olin Iin piirin vt. nimismies, nuorille voisi sanoa poliisipäällikkö. Tein pro gradun 1920 -luvun reunavaltiopolitiikasta : "Reunavaltiopolitiikan maininkeja. Miksi reunavaltioiden ulkoministerien säännönmukaiset konferenssit päättyivät vuonna 1925?" (Poliittisen historian laudaturtyö, Helsingin yliopisto 1971). Työ siis käsitteli ennen kaikkea Suomen lisäksi itsenäisiä Viroa, Latviaa, Liettuaa ja Puolaa.

Radikalismi, paljolti yhtä kuin neuvostoliehittely, oli yllättävän syvällä yliopistomaailmassa, ei kuitenkaan niinkään oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Selkeä enemmistö oli normaaleja lakimiehiä. Olen saannut kuulla joidenkin silloisten valtiotieteellisen tiedekunnan (radikaali)assistenttien sanoneen, että pro gradu -työni oli "neuvostovastainen". Kuitenkin löytyi kaksi asiallista dosenttia, jotka ottivat asian lailliseen käsittelyyn. Sain cl-arvosanan. Samat kasvot ovat sittemmin tulleet eri vaiheissa samoin asentein vastaan.

Minulle on turha tulla puhumaan, etteikö poliittisen historian sektorilla Suomessa olisi ollut jo kauan varsin paljon nykyistä putinismia muistuttavaa asennoitumista. Niin, Suomi ei ollut natsi-Saksan liittolainen. Siitä olen jo kirjoittanut useaan otteeseen. Suomen rauhanomainen suhde Yhdysvaltojen kanssa läpi koko II maailmansodan on kiertämätön fakta. Natsi-Saksa ja sen liittolaiset julistivat sodan Yhdysvalloille Japanin Pearl Harbouriin kohdistuneen hyökkäyksen jälkeen. Teheranissa 1.12.1943 Roosevelt, Churchill ja Stalin hyväksyivät Suomen erillissodan. Täytyy ymmärtää selkokielisiä tosiasoita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Kiitos Jukka tästä - todennäköisesti allekirjoitat sitten minun taannoisen blogini myös. Siinähän kyse oli ilkeitten ennusmerkkien tulkinnasta. Joku pitää sitä lapsellisena nähdä asia noin mutta me tuskin emme pidä. Totalitarismi menee tasiasesti jyskyttäen eteenpäin kaikin keinoin ja kaikkilla, pienissäkin asioissa ja vihjauksissa koska yksityiskohdissa se juuri on se pahuuden syvin olemus - http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1972...

Reino Jalas

“Teheranissa 1.12.1943 Roosevelt, Churchill ja Stalin hyväksyivät
Suomen erillissodan. Täytyy ymmärtää selkokielisiä tosiasoita.”

Olisikohan tuosta noiden kolmen hyväksynnästä jotakin lähdeviitteitä olemassa?
Tuolla päivämäärällä Stalin paremminkin valmisteli kesän –44 suurhyökkäystä. Ja sen marssin oli tarkoitus edetä Helsinkiin saakka.

Käsitteenäkin Suomen erillissota on vasta sotien jälkeen syntynyt. Tämän määritelmän kehittelijöinä ovat olleet suomalaiset itse, kun haluttiin jälkikäteen tehdä historiassa hajurakoa Natsi-Saksaan.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Reino Jalas: ammattihistorioitsijan tehtäviin kuuluu myös historian perusopetus. Teheranin huippukokouksen osalta viittaan tutkimukseeni "Paasikiven aikakauteen, 2001". Sieltä löytyvät seikkaperäisesti viittaukset alkuperäisaineistoon. Samalla sieltä löytyvät vastaavat viittaukset Suomen sota-ajan politiikkaan, jonka kantava kehys oli erillissodan käyminen. Sitä kutsuttiin aivan yleisesti erillissodaksi. Kävi toisin kuin luulette. Vasemmistovoimat ja myös Paasikivi pyrkivät heti sodan jälkeen liimamaan Suomen vastoin todellisuutta kiinni natsi-Saksaan, jopa liittolaiseksi. Ei ollut mitään liittosopimuksia, vaan Suomi torjui natsi-Saksan kaikki poliittiset lähentelyt. Samaa aikakautta käsittelee tutkimukseni "Stalin, Hitler ja Suomi, 2009".
Suomessa tapahtui radikaali vallan uusjako vasemmiston hyväksi, vaikka perustuslaki pysyi muuttumattomana. Se antoi mahdollisuuden selviämiseen länsimaisena yhteiskuntana. Historian keksiminen oli myös Suomen vasemmiston synti, johon eräin osin osallistui niin Paasikivi kuin Kekkonen ja moni muu. Se on ollut sen ajan politiikkaa, mikä ei muuta sota-ajan suhteen yhtään mitään. Tutkimukseni osoittaa, että Stalin alkoi suunnitella suurhyökkäystä maaliskuun viimeisinä päivinä 1944.
Tänään ei pidä enää sortua samoihin synteihin.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Teheranin konferenssi oli ainoa tilaisuus, jossa Suomea ylipäätään yhdessä käsiteltiin kolmen suuren toimesta. Roosevelt ja Churchill esittivät Stalinille toiveensa saada Suomi irti sodasta kohtuullisin ehdoin johon Stalin oli suostuvainen.

Jos Suomen puolustus oli romahtanut kesällä 1944 niin Neuvostoliitto olisi hyvin todennäköisesti miehittänyt maamme lisäbonuksena. Churchill yritti epätoivoisesti pelastaa Puolan Neuvostoliiton miehitykseltä siinä onnistumatta. Tapahtumien tempo oli hurja ja mittakaava iso. USA ja Britannia eivät olisi tulleet avuksemme vaan hyväksyneet miehityksen tapahtuneena tosiasiana haluamatta vaarantaa liittosuhdettaan Neuvostoliittoon.

Iso kuva oli se, että Suomi oli Saksan liittolainen De Facto mutta ei De Jure. Akselivallat muodostui Japanista, Saksasta ja Italiasta mutta muu liitokunta oli hyvin kirjava eikä mitään yhteisiä konferensseja pidetty, joissa olisi sovittu yhteisistä sodanpäämääristä tms. Päätökset tehtiin itsenäisesti ilman kunnollista keskinäistä koordinointia. Jokainen kanssasotija yritti selvitä tilanteesta menestyksen vaihdellessa. Yleensä kävi kehnosti, kuten Bulgarialle, joka ei edes julistanut sotaa Neuvostoliitolle, mutta tuli Romanian puolen vaihdon yhteydessä vuonna 1944 miehitetyksi.

Jukka Seppisen esiin tuomat erillissotaa tukevat tapahtumat olivat myös liittoutuneiden tiedossa ja sen vuoksi Suomen erityiskohtelu olikin mahdollista vailla ehdottoman antautumisen vaatimusta, joka oli varattu muille Saksan kanssasotijoille.

Suosittelen lukemaan Pekka Visurin kirjan "Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat". Siellä on tarkka kuvaus Teheranin konferenssin Suomi-osuudesta keskusteluineen.

Reino Jalas

"Samalla sieltä löytyvät vastaavat viittaukset
Suomen sota-ajan politiikkaan, jonka kantava kehys
oli erillissodan käyminen."

Löytyykö mainitsemastasi "Paasikiven aikakauteen, 2001" teoksesta jokin lähdeviite jossa tosiaan herrat Roosevelt, Churchill ja Stalin kokouksessaan puhuvat ja hyväksyvät käsitteen "Suomen erillissota"?
Pohjois-Suomessa sentään oli 200.000 miehen saksalainen armeija 1941-1944 kesään saakka.

Oliko jonkin aikakirjan mukaan myös Stalin Teheranissa niin armollinen, että hän käsitteli Suomea ja sen sotarintamaa erillissotana. Täysin erillisenä tapauksena.

Sanot alussa että tämä oli selkokielinen tosiasia. Jotain lähdeviitettä kaipaan. Jos sanot sellaisen lähdeviitteen olevan ko. kirjassasi, mutta et halua kirjaasi ostamattomalle ko. lähdettä täällä mainita, niin pakko kai sitten vaan uskoa.

Käyttäjän jp68 kuva
Juha Porola

Seppinen " Mannerheim ja Suomen poliittinen johto päättivät yksimielisesti jättää läheisen Leningradin rauhaan. Kaupungille jäi Suomen suojeluksessa käytävä Laatokan kautta itse Venäjälle. Kaikkinainen tulittaminen Leningradiin oli kielletty" Luultavasti Nevan kaupunki olisi kukistunut ja Saksan joukot olisisivat sen miehittäneet jos joukkomme olisivat pitäneet Laatokan "elämäntien kiinni"

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Putinin väite suomalaisten hyökkäysaikeesta Leningradiin Syvärin kautta ..."

Missä asiayhteydessä ja milloin Putin on tämän esittänyt? Onko hänen esittämässään mitään omaperäistä, vai noudattaako se kaavamaisesti ns. virallista neuvosto-sotahistoriaa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset