seppinenj

Euroopan unioni ja turvallisuusuhkien torjuminen

Euroopan unionin jäsenmaiden nopea ryhmittyminen Ranskan tueksi 13.11.2015 tapahtuneiden silmittömien terroritekojen jälkeen on erittäin huomionarvoinen ja tärkeä tapahtuma. Se voi olla käänteentekevä Unionin kehityksessä arvomaailmaansa myös sotilaallisesti puolustamaan kykeneväksi.

EU:n puolustusministerit ovat tiistaina 17.11.2015 päättäneet yksimielisesti turvatakuiden käyttöönotosta. Ranskan puolustusministeri Jean Yves le Drianin mukaan tuki voi olla sotilaallista apua Syyrian operaatiossa tai muissa operaatioissa terrorismia vastaan. Ranska pyysi turvatakuita perjantain terrori-iskujen vuoksi.

EU:n korkea edustaja Federica Mogherini vahvisti tiistaina, että Ranska on pyytänyt tukea Lissabonin sopimuksen artiklan 42.7:n mukaisesti. Tämä artikla ei ole koskaan ennen ollut käytossä unionin historiassa. Ranska tulee seuraavien päivien aikana ilmoittamaan muille EU-maille, millaista apua se tulee tarvitsemaan. 

On erittäin hyvä asia, että Suomi presidentti Sauli Niinistön johdolla on nopeasti linjannut Suomen Ranskan tukijoiden joukkoon. Puolustusministeri Jussi Niinistö saattoi yhtyä kollegoihinsa.

Turvallisuuspoliittinen lainsäädäntö laahaa Suomessa vanhentuneena. Sen ajankohtaistaminen on kiireellinen tehtävä. Kyseessä on ennen kaikkea puolustusvoimien ja suojelupoliisin toimintaedellytysten saattaminen ajan tasalle.

Nykytilanteessa, jossa Venäjä on aktiivinen Syyriassa ja mahdollisesti toimii siellä ainakin osin samansuuntaisesti Ranskan ja EU:n kanssa, ei Venäjän päälinjaa pidä unohtaa. Venäjän EU-kielteisyys on historiallisesti ja toiminnallisesti syvää. Sen varalta puolustuksellisesti yhtenäinen Euroopan unioni saattaa vielä olla tarpeen. Suomen tulee varmistaa, että juridiset ja poliittiset valmiudet myös sotilaallisesti auttaa muita EU-maita ovat pikaisesti olemassa. Silloin varmistamme monipuolisen avun saantia hädän hetkellä tänne pohjoiseen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän sauliahvenjarvi kuva
Sauli Ahvenjärvi

Juuri näin, olen aivan samaa mieltä. EU:n turvatakuiden aktivoituminen on Pariisin terroritekoihin liittyvä yllättävä ja myönteinen uutinen. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomen tulee varmistaa, että juridiset ja poliittiset valmiudet myös sotilaallisesti auttaa muita EU-maita ovat pikaisesti olemassa."

Suomessa monet kaipaavat sotaa.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Jarmo Makkonen,

kirjoitatte: "Suomessa monet kaipaavat sotaa."

Vaikka kuinka yritän, en tunne enkä tiedä yhtäkään suomalaista, joka kaipaisi sotaa. Miten meillä voi olla näin erilaiset tiedot ja havainnot?

Olisi kiintoisaa tietää, mihin perustatte toteamuksenne monesta sodankaipaajasta.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Suomen ei ole hyvä olla turvallisuus- ja puolustuspoliittisesti näin irrallaan kuin nyt olemme. Ei olisi ollenkaan paha asia, jos Euroopan unionista tulisi turvallisuutemme kannalta nykyistä vahvempi selkänoja. Toki myös Nato-jäsenyys on syytä nähdä mahdollisuutena, vaikka EU:ssa tehtäisiin puolustuksellisesti yhtenäisempää politiikkaa.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Markku Huusko. Kommentista kiittäen viittaan uusimpaan lisäykseeni alla.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

Jos katsoo eurooppalaisen poliitikon silmin Suomen nykyistä orientotumista EU:ssa,
on se omituinen.

Ei mukana Natossa ( johon melkein sinne hyväksytty EU maa on otettu mukaan.)
Ei mukana yhteisissä turvatakuissa ( ei ainakaan valmiutta antaa apua )
Ei kykyä tehdä verkkotiedustelua, ja antaa apua muille.
Ei omaa ulkomaan tiedustelupalvelua, ja täten auttaa muita länsimaita.

Tämä on johtanut siihen , että muut länsimaat luovuttamavat hyvin nihkeästi tietojaan.
Räikein julkinen esimerkki oli UM vakoilu pari vuotta sitten, jonka Ruotsi paljasti oman etunsa vuoksi.

O'tempores

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

On Suomi EU:sa mukana maksamassa velkoja ja kantanut väestömäärään suhteutettuna suuren osan pakolaisten aiheuttamasta taakasta.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Asia korjaantunee hitaasti, kunhan loput EU-maista liittyvät NATO:oon. Kansainvälisen turvallisuusilmapuntarin liike saattaa vauhdittaa tai hidastaa tätä kehitystä. Näinä aikoina kenties vauhdittaa?
Ehkäpä Venäjälläkin vielä voimistuu joskus suuntautuminen (tällä en tarkoita agressiivisuutta) eurooppalaisuuteen? Se auttaisi - myös Venäjää itseään pitkän päälle.
P.S. (15:30)
Olisiko Ranskan aktiivisuus turvatakuiden osalta myös maan pyrkimystä näyttäytyä isommassa roolissa Euroopassa eli "johtavana EU:n yhteisen puolustuksen" asianajajamaana? NATO tarjoaa Ranskalle huomattavasti pienempää roolia.

Käyttäjän JukkaKeskinen kuva
Tapio Keskinen

Joku toimittaja saisi kyllä ottaa tehtäväkseen penkoa, mitä Lissabonin sopimuksen valmistelujen aikana tapahtui. Miten silloiset pääministeri Vanhanen ja ulkoministeri Kanerva on voinut allekirjoittaa -07 noin ristiriitaisen sopimuksen.

Näitä tapahtumia ei saa nyt painaa villaisella. Perustuslaista löytyy joitakin kohtia myös, joita voidaan ottaa esille tässä yhteydessä. Silloisen ylipäällikön Tarja Halosen olisi syytä myös avata sanaisen arkkunsa.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Tapio Keskinen,
Se, mitä Lissabonin sopimuksen ja etenkin siihen kuuluvan turvalausekkeen 42.7 valmistelujen aikana tapahtui, on kuvattu hyvin Jukka Tarkan kirjassa Venäjän vieressä. Aivan uskomattoman absurdi kuviotanssi Suomen esittämänä.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

EU:n ja Naton suhdetta voi kuvata "yhtä jalkaa kulkemisena". Naton näkökulmasta EU:n puolustuspoliittisen profiilin vahvistuminen ei suinkaan ole huono asia. Voisin ajatella tarjoavani ratkaisuksi "EU:n yhteisöjäsenyyttä" Natossa.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Jukka Seppinen,
Tuo mainitsemasi "EU:n yhteisöjäsenyys" Natossa kuulostaa mielenkiintoiselta skenariolta, joka ehkä kannattaisi nostaa keskusteluun! Onko se vain teoriaa, vai olisiko se tosiaan realistinen tapa saada myös Pohjoismaiden perheen kaksi hidasjärkisintä jäsentä Naton turvatakuiden piiriin?
Itämeren alueen ja itse asiassa koko Pohjois-Euroopan pahin epävakautta luova tekijä on tällä hetkellä Ruotsin ja Suomen kokoinen turvallisuusaukko. Se on harmaata aluetta, joka sotilaallisen suurselkkauksen puhjettua otettaisiin pikaisesti sen haltuun, joka sinne ensin ennättää. Ja minulla on mielessäni jonkinlainen valistunut arvaus, mikä osapuoli Suomen alueelle ensin ennättäisi.

Mitähän muuten EU:n yhteisöjäsenyydestä Natossa ajattelisivat Natoon kuulumattomat EU-maat Irlanti ja Itävalta, joilla ei ole yhteistä rajaa Venäjän kanssa? Maantieteellisen sijaintinsa takia ne eivät ole katsoneet tarpeelliseksi liittoutua sotilaallisesti itäistä uhkaa vastaan. Suomella olisi ilmiselvä tarve, mutta kyky ja uskallus itsenäiseen turvallisuuspoliittiseen päätökseen puuttuu.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Seppo Lavonen, kiitokset kommenteista. Olen turvallisuuspoliittisissa harjoituksissani yrittänyt löytää niin monta eri stategista skenariota kuin mahdollista Suomen aseman vahvistamiseksi. Suora Suomen jäsenyys näyttää tuottavan toistaiseksi vain inttämistilanteita ilman rakentavia etenemismahdollisuuksia järkevällä aikataululla. Bilateraalisuhteiden kehittäminen on sekin todennäköisesti jäsenyyttä huterampi tie. EU:n oman armeijan rakentaminen on hankala asia Nato-maille. Lissabonin solidaarisuuslausekkeen aktivoiminen on erinomaista, mutta tuskin voi johtaa Nato-jäsenyyden antamalle turvallisuustasolle.
Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys on Natolle hyvin kiinnostava asia, mikä näkyy jo karttaa silmäilemällä. Lisäksi Suomen "suhteellisen vahva" puolustuskyky sopii Natolle erittäin hyvin. Jäsenyyden Suomelle tuottamista elintärkeistä eduista olen vakuuttunut. Myös Suomi sijoituskohteena saisi siitä lisäarvoa puhumattakaan Venäjän-suhteiden uudesta molemminpuolisesti edullisesta elämästä.

Kartasta näkyy myös Irlannin ja Itävallan varsin suojaisa geopoliittinen asema. Itävaltaa ympäröi joukko Nato-maita, Irlanti on Ison-Britannian "kainalossa" Pohjois-Atlantilla.

Heitinkin ajatuksen uutena koepallona esille tässä yhteydessä.

Toimituksen poiminnat