seppinenj

Alkaako Putinin puhti pihistä?

Venäjän mahdollisimman tarkka analysointi (tämä ei ole neuvostovastaisuutta, tekijän huom., vaan analyysiä) kuuluu jatkuvasti kansainvälisen politiikan parissa työskentelevien perustehtäviin. Lähestymistapoja on monia. KGB-taustaisen, Stalinia selvästi ihannoivan Putinin kausien vertailu Neuvostoliiton kehitysvaiheisiin on yksi mielenkiintoisimmista lähestymistavoista.

Kun Putin otti viimeksi presidentin tehtävät, Sotshin talviolympialaisten pettävän rauhantunteen jälkeen alkoi Putinin ponnistus Krimin valloittamiseksi, Ukrainan sekä Euroopan unionin horjuttamiseksi ja vanhan Neuvostoliiton aikaisen pariteetin saavuttamiseksi Yhdysvaltain kanssa mukaan lukien elintasokilvan voittaminen. Uhoretoriikka ja -toiminta näkyivät Putinin puheissa ydinaseiden poliittisessa käytössä sekä merkittävästi vilkastuneesta, suorastaan uhkaavasta eri aselajien käytöstä laajalti maailmalla. Uhkakerroin on noussut myös Suomen lähialueilla ja Itämeren alueella. Riskikerroin on ollut korkeata luokkaa. Jonkinlainen väistämättömyydeltä vaikuttanut seuraus oli viimevuotinen punakoneen alasampuminen Turkissa. Venäjän sisällä vallan keskittyminen Putinille on ollut erittäin merkittävää. Putinin julkisiin puheisiin ei pidä nojautua, vain faktoihin ja toimintaan kentällä.

Vallan keskittyminen on Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa ollut sääntö. Hetken kesti liberalisointi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990 -luvulla. Kun tein arkistomatkoja Moskovaan näihin aikoihin, trendi vuosikymmenen lopulla näkyi: arkistomateriaalin saanti alkoi silminnähden tiukentua. Niin, hetken kesti liberaali NEP-vaihe Neuvostoliitossa myös 1920 -luvulla. Sen tuhosi Stalin todella rajulla ja väkivaltaisella politiikallaan - ja sai absoluuttisen yksinvallan. Se ei pelastanut neuvostojäjestelmää. 

 

On selvää, että Venäjä saa unohtaa pariteetin saavuttamisen Yhdysvaltain kanssa. Syyt ovat ilmiselvät. Syyriakin on ollut Putinille pelinappula tässä suuren luokan pelissä. Pakolaiskriisi ja populistiset liikkeet ovat Putinin mieleen ja unionille hankalia, mutta EU selviää niistä, entistä vahvempana.

Euroopan yhtenäisyyden horjuttaminen on 1900 -luvulla ollut selkeä ja johdonmukainen Neuvostoliiton tavoite. Tässä suhteessa Putin on neuvostojohtajien suora jälkeläinen. Poikkeuksellisen raskas tilanne Lähi-Idässä antaa aseita pelailuun.

Putin on välttänyt suoraa aseellista konfliktia Lännen kanssa. Niin tekivät neuvostojohtajatkin Kylmän sodan aikana. Silloinkin pinnan alla kuohui, eikä vähiten tiedustelumaailmassa. Ajan "Vihreitä miehiä" nähtiin Suomessakin riittävästi KGB:n toiminnassa. Neuvostoliitto sai 1960 -luvulla aikaan yleisesti tunnustetun ydinasepariteetin, mutta ideologisesti kävi köpelösti.

Viime aikoina on näkynyt väitteitä uusideologisesta putinismin noususta Länttä haastamaan. Putin ei ole tehnyt kuitenkaan vaikutusta filosofisena aivojättiläisenä. Hän on viekas, äkkinäinen ja etenee kun vastustaja ei ole varuillaan. Ei siitä maailmoja mullistavaa filosofiaa ole näillä näkymillä syntymässä, pikemminkin Venäjä eristää itse itseään.

Mieleeni on noussut Putinin ja Neuvostoliiton vertailussa useita vaiheita: vakavimman vaiheen alussa, siis parisen vuotta sitten, Putinin tavoiteasettelu aukeni Lännessä, mutta jossain määrin hitaasti. Kuitenkin Putin on ollut nopea historian kuluttaja: alkaa vaikuttaa siltä, että puhti on jo ehtymässä. 

Stalinista 1980 -luvulle oli sentään kaksi- tai kolmekymmentä vuotta. Neuvostoliiton heikkeneminen näkyi jo 1970 -luvun viime vuosina. Nyt on selviä merkkejä Venäjän horjumisesta samoissa asioissa kuin 1980 -luvulla. Talouden pohja murenee kuin Neuvostoliitossa, mutta jopa vakavammissa merkeissä. Öljyn-, maakaasun ja yleensä fossiilisten energialähteiden aikakausi on lähestymässä vääjäämättä loppuaan. Öljyn hintaromahdus on juuri tätä päivää. Se horjuttaa Venäjää, mutta yksipuolinen riippuvuus siitä ei anna aihetta uskoon Venäjän noususta ylipäätään.

Finanssimaailman parhaat ovat Venäjällä huolissaan maastaan. Sberbankin pomomiehet ovat sen jo vastikään sanoneet. Venäjä löytää itsensä näillä eväillä häviäjien leiristä.

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Reijo Tossavainen

Kannattaa lukea samaan aiheeseen liittyvä Arto Luukkasen erinomainen blogi http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2101...

Antti Jokela

Putinin nykyisellä kaudella aktiivisuus, mitattuna julkaistujen asetusten määrällä, on laskenut yli 50% hänen aiemmista kausistaan ja myös vertailussa Medevedin ja Jeltsinin kausiin. Muutenkin on kiinnitetty huomiota siihen, että Putin peruu tapaamisiaan, ja välttelee kannaottoja merkittäviin tapahtumiin tai hidastelee niissä.

http://cepr.su/2016/01/04/kolvo-ukazov/

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tuossa puhdin hiipumisessa juuri on se suurin vaara. Tähän asti Putin on toiminut kuin tarkka shakin pelaaja, mahdollisuuksia laskelmoiden ja kohtalokkaita riskejä välttäen. Ajan kuluessa ja iän kertyessä tapahtuu kuitenkin kaksi asiaa. Riskien ottamisesta tulee rutiinia, taipumus niiden aliarviointiin kasvaa. Iän mukana taas keskittymiskyky, joustavuus ja vireys laskevat. Näiden yhteisvaikuituksena kohtalokkaiden väärinarviointien mahdollisuus kasvaa.

Toimituksen poiminnat