seppinenj

Vanhasesta vähäsen

Suomen Keskusta/Keskustapuolue/Maalaisliitto on avannut presidenttipelin vuoden 2018 vaaleihin. Puolueen entinen puheenjohtaja ja pääministeri Matti Vanhanen on 12.6. yksimielisesti kukitettu puolueen ehdokkaaksi. Moninkertaista presidenttipyrkyriä Paavo Väyrystä ei näkynyt, eikä myöskään Ahti Karjalaisen ja Johannes Virolaisen näköistä ankaraa kamppailua ehdokkuudesta kuten syksyllä 1981. Presidentin tärkein tehtävä on yhdessä valtioneuvoston kanssa ohjata maata ulko- ja turvallisuuspolitiikan keinoin.

On syytä tarkastella lyhyesti tässä vaiheessa Matti Vanhasen linjauksia Suomen lähihistorian ja eletyn elämän antamaa taustaa vasten. Miten hän sijoittuu suomettumisvuosiin? Miten hänen ulkopoliittinen ajatusmaailmansa on muotoutunut ja minkälaisessa ympäristössä? Onko hän samastunut puolueensa k-linjaan ja miten dogmaattisesti? Olihan Kekkonen k-linjan kantakirjaisiä.

Matti Taneli Vanhanen syntyi 4.11.1955 Jyväskylässä. Häntä voi pitää ns. syntymäkepulaisena. Hänen isänsä Tatu Vanhanen oli tunnettu Maalaisliitto-Keskustapuolueen virkailija ja myös akateeminen tutkija. Kansallisbiografiassa olevan Vanhasen pienoiselämäkerran kirjoittajan tohtori Martti Häikiön mukaan Tatu Vanhasen keskimmäisen pojan nimet annettiin Urho Kekkosen kaksoispoikien Matin ja Tanelin mukaan. Luulisi Kekkosen ajatusmaailman olevan siten tutun, mutta onko näin todella? Vai onko Vanhanen juuttunut suomettumisen ajan dogmeihin?

Synnynnäinen kepulainen syvärokotus on kuitenkin taattu. Vanhasen kansainvälinen kokemuspohja karttui ennen kaikkea Kepun keskeisen yhteistyösuunnan Neuvostoliiton kanssa. Hän toimi Keskustapuolueen nuorisojärjestön puheenjohtajana vuosina 1980–1983. Vanhasen edeltäjänä toimi vuosikymmenen alussa tohtori Risto Volanen, josta tuli sittemmin niin Anneli Jäätteenmäen kuin Matti Vanhasen pääministerikausien valtiosihteeri. Volanen näyttäytyy Vanhasen presidenttihankkeen uskollisena soturina tänä päivänä. Ahti Karjalaisen saaminen Suomen presidentiksi Kekkosen jälkeen KGB:n pitkäaikaisella tuella kuului heidän agendalle, mutta ei itse Kekkosen – ainakaan 1970 -luvulla.

Mainittakoon, että Volasen ja Vanhasen välissä Esko Aho toimi nuorisojärjestön puheenjohtajana. Eräissä (varsin merkittävissä) suhteissa hengenheimolaiset Vanhanen ja Eero Heinäluoma kohtasivat poliittisissa merkeissä jo 1970 -luvulla. He luovuttivat Kekkoselle 10 000 allekirjoituksen adressiin varusmiesten sosiaalisten etujen kehittämiseksi. Vanhanen toimi Varusmiesliiton puheenjohtajana vuosina 1977–1979.

Merkittävämpää oli, että Vanhanen ja Heinäluoma kohtasivat toisensa Neuvostoliiton Kommunistisen Puolueen (NKP) etäpesäkkeessä Suomen Rauhanpuolustajissa. Tämä Nkp:n ja KGB:n käsikassara toimi suomalaisten poliitikkojen (ja miksei eräiden muidenkin vaikuttajien) valtaväylän erittäin tärkeänä etappina ja esikartanona. Sieltä sai valtapolulle sertifikaatin, ulkopoliittisesti luotettavan leiman ja varmaan muutakin. Tämä tie koki huippukautensa Mauno Koiviston presidenttikausilla erityisesti 1980 -luvulla ja ennen Neuvostoliiton romahtamista.

 Vanhanen ja Heinäluoma olivat jäseniä Suomen Rauhanpuolustajien johtoelimissä. Taistolaiset hallitsivat operatiivista toimintaa. Tunnetut kärkinimet olivat taistolaiskommunistien ehdotonta eliittiä. Kaksi nimeä on jäänyt poliittiseen historiaan: Mirjam Vire-Tuominen ja Johannes Pakaslahti.

Kun 1980 -luku alkoi, Rauhanpuolustajat määritteli itsensä yhä Neuvostoliiton intressiryhmäksi. Asiaa koskeneessa muistiossa/17.5.1980 todettiin: "Kansainvälinen tilanne tulee kärjistymään, luomaan pontta rauhantyölle…se myös paljastaa maailman luokkavoimien päämäärät ja suhteet, jotka merkitsevät ideologiselle työlle mahdollisuuksia ja haasteita. Nyt on luotava USA:n ja Naton vastaista asennetta".

 

Matti Vanhanen nousi tätä polkua pitkin politiikan huipulle Suomessa. Kun hänet vuoden 2016 kesän alkajaisiksi valittiin presidenttiehdokkaaksi, asiaa täytyy seurata. Hänen kampanjansa lähtöteesit ovat jo tulleet julkisuuteen.

IS julkaisi 12.6.2016 Matti Vanhasen haastattelun. Vanhanen oli todennut Seinäjoella, että "pitäisi tehdä töitä, jotta Ruotsi pysyisi Naton ulkopuolella". Onkohan näin? Mistähän tuo ajatus on lähtöisin? On huomattava, että Vanhasen lähistöllä puolueessa on erittäin vahva neuvostoperäinen Venäjä-painotus. Suomi-Venäjä -seuran uusi puheenjohtaja Katri Kulmuni nousi Keskustan varapuheenjohtajaksi ja ystävyysseuran entinen puheenjohtaja Paula Lehtomäki Sipilän hallituksen valtiosihteeriksi.

Vanhasen asenne kertoo ennen kaikkea sen, että hän suhtautuu ilmeisen kielteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, vaikka näön vuoksi ja äänien toivossa puhuu kuuluisasta ikuisuusasiasta eli Nato-optiosta. Vanhanen kertoo jo ryhtyneensä Ruotsissa tuumasta toimeen. Yhteys nuoruusvuosiin Suomen rauhanpuolustajissa on ilmeinen. Oppi ei ole mennyt hukkaan. Tähän liittyy myös Keskustan ilmeisen niukka suhtautuminen Euroopan integraatioon, vaikka Esko Aho nousikin tärkeään asemaan puheenjohtajakaudellaan. Hänkin tosin palvelee Venäjän valtarakenteita Moskovassa tänään suuren pankin hallituksessa tunnetulla tavalla.

Neuvostovastainen -käsite rantautui Suomeen jo erillisrauhansopimuksessa/19.9.1944. Sen jälkeen Nkp ja erityisesti KGB laajensivat onnistuneesti sen käyttöä Suomessa. Leimaaminen oli vastenmielinen ilmiö kiikun kaakun puolueettomana eli länsimaisena vuonna 1977 pysyneessä Suomessa. Tänään Vanhanen käyttää päivitettyä muunnelmaa ja termiä "Venäjä-vastainen". Hän vastaa lehden asiaa koskevaan kysymykseen: "Tätä (Venäjä-vastaisuutta) on ollut havaittavissa".

Vanhanen on avannut pelin. Vanhoillisuus kuultaa Vanhasen esiintymisistä. Se muistuttaa myös Mauno Koivistoa, joka linnoittautui muuttumattomuuden taakse. Neuvostoliitto tosin hajosi vastoin KGB:n ja Koiviston tahtoa. Vapautumisen aika koitti sen miehittämille maille, vaikka Koivisto totesi 10.1.1991 A-studion haastattelussa: "Suomen kansallisen edun mukaista on se, että Neuvostoliitto ei hajoa".

Suomen tulevaisuus on pelissä: avoin, vapaa länsimainen Suomi vastaan ummehtunut, yya-sopimuksen alistama Venäjän vasallivaltio. Kun presidenttiehdokas Vanhasen puheissa kumpuaa perusasioista menneisyyden kaipuu, Suomi vaipuu helposti yhä turvallisuuspolitiikassa harmaalle vyöhykkeelle. Suomen kansainvälisen aseman perusta ei ole vielä riittävän vakaa. Ahtaiden ulkopoliittisten dogmien aika on syytä jättää historiaan: ne johtivat Suomen kannalta hyvin epätoivottaviin vaiheisiin. Sitä paitsi, Kekkosen ajasta irrotettu tulkinta johtaa helposti vikaraiteille, vaikka etunimet olisivat Matti Taneli, tässä ilman sukunimeä. Suomi tarvitsee uusia ratkaisuja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Onko Siika-aho kepunuorison toiminnanjohtajana Pohjois-Korea suhteidensa vuoksi valittu kasvamaan tulevaksi Keskustan puheenjohtajaksi ?

Seppo Mononen

Yksi näkökohta pääministeristä, joka näyttää manipuloineen Euroopan Ihmisoikeus ECHR tuomioistuinta, omasta kokemuksesta :/www.litorina.org/oppressed/ logiikka Vaasan hovioikeudesta :"olisi voinut, jos"..
"Presidenttiainesta"? YES/NO?

Seppo Mononen

Yksi näkökohta pääministeristä, joka näyttää manipuloineen Euroopan Ihmisoikeus ECHR tuomioistuinta, omasta kokemuksesta :/www.litorina.org/oppressed/ logiikka Vaasan hovioikeudesta :"olisi voinut, jos"..
"Presidenttiainesta"? YES/NO?

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvin kirjoitettu blogi, joka selittää, miksi Vanhanen vaikuttaa niin kovasti olevan Kremlin miehiä. Vanhasen suurin avu on suuri koko, joka saa itäkumarruksen näyttämään todella vakuuttavalta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset