seppinenj

Brexit nyt: tuki Iso-Britannian pysymiselle "mahdollisimman eurooppalaisena"

Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloslaskenta etenee aamutuimaan. Eroa vaativa osuus näyttää voittavan. Pian oli selvää, että Brexit on voittanut, kuitenkin varsin niukasti. Klo 9.12 tuli varmistus Brexitin voitosta luvuin 51,9 - 48,1. Skotlanti haluaa kuitenkin suurella enemmistöllä jäädä Euroopan unioniin. Ristiriita on ilmeinen. Pääministeri Cameronin uhkapeli on johtanut tähän.

Entä nyt? Ison-Britannian ongelmat ylikansallisen integraation hyväksymisessä ovat olleet minulle tuttuja jo vuosikymmenten takaa niin työssäni diplomaattina kuin tutkijana ja opettajana. Väitöskirjani vuodelta 1997 käsitteli Suomen Efta-ratkaisua yöpakkasten ja noottikriisin välillä vuosina 1959-1961. Suomelle Efta oli todellinen onnenpotku. Ranskan valtion hallintokorkeakoulun (ENA) opiskelijana sain jo 1970 -luvulla rautaisannoksen minua miellyttänyttä ja erittäin paljon kiinnostanutta tietoa Euroopan integraatiosta. ENA:n opiskeluun kuului valintani mukaisesti harjoittelujakso Ranskan ulkoministeriön Eurooppa-osastolla. Suomessa tietoa näistä asioista oli niukasti, varsinkin suomenkielellä.

Kun Iso-Britannia torjui 1950 -luvulla sekä hilli- ja teräsyhteisön että EEC:n, se pyrki lopulta Eftan perustamisella kaupan vapauttamiseen, mutta ei ylikansalliseen järjestelmään. Lontoo tuli kuitenkin pian katumapäälle ja pyrki 1960 -luvun alussa kaikesta huolimatta EEC:hen mutta Ranskan presidentti Charles de Gaulle torjui ajatuksen. Vasta kun de Gaulle vuonna 1969 erosi, Iso-Britannia pääsi välittömästi aloittamaan neuvottelut. Siitä tuli kansanäänestyksen seurauksena jäsen. Tämä vaihe päättyy nyt.

Suomi on saanut vuosien mittaan Isolta-Britannialta paljon tukea. Brittipolitiikka sisälsi sodasta alkaen tavoitteen pitää Suomi "mahdollisimman länsimaisena" Neuvostoliiton paineessa. Tämä oli hieno asia.

Isoa-Britanniaa ei tietenkään tule hylätä tai rangaista. Kansa on puhunut. Silti seuraukset voivat olla hankalia, poliittisesti hajottavia ja taloudellisesti tappiollisia. Suomi voi nyt kuitata saamansa hyvän hyvällä: Suomen tulee tukea integraatiopolitiikassa ajatusta pitää Iso-Britannia "mahdollisimman eurooppalaisena", mutta vahvistaa EU:n jatkuvaa kehitystä kohti vakaata ja vaurasta tulevaisuutta. Ison-Britannian ero ei ole maailmanloppu, mutta siitä tulee ottaa oppia jatkotoimissa Euroopan vakauden ja selviämisen kehittämisessä. Siihen tarvitaan myös ylikansallisuutta, mutta miten sovellettuna? Tätä on syytä miettiä jatkossa. Elämme lyhytjänteisen ja tunneperäisen iskulausepopulismin kulta-aikaa, kuten populistien ensireaktiot Euroopassa osoittavat. Kaikkien ei pidä siihen sortua. Euroopan taantuminen keskenään eri tavoin sotiviin kansakuntiin on tuhoisa perspektiivi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ehkä Iso-Britannian ero on tehokasta feedbackia EU päättäjille, että EU:sta pitäisi tuoda lähemmäksi kansalaista.

Käyttäjän kalevitik kuva
Kalevi E. Tikkanen

Kansa on oikeassa, mutta samalla myös väärässä. EU-vastustajien valheet ja pelottelut maahanmuuton aiheuttamista ongelmista tehosivat osaan ihmisiä. Tosiasiahan on, että Iso-Britannian saldo maahanmuutosta on positiivinen.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Olisi tavallaan hauska nähdä mitä siitä seuraisi jos kaikki ulkomaalaiset, pienellä palkalla työskentelevät siivoojat sun muut karkotettaisiin Britanniasta kansallisen edun nimissä. Löytyisikö tilalle riittävästi brittejä työskentelemään noilla aloilla vai tulisiko vähän ongelmiakin. Mutta mitäpä ongelmista, nehän voidaan aina selittää pahan EU:n piikkiin. Kuuluttiinpa siihen tai sitten ei. Venäjä tarjoaa hyvän mallin tähän, siellähän ajatellaan kaiken hyvän olevan omaa ansiota ja kaiken pahan tulevan lännestä. Katson Britannian äänestystuloksen kertovan siitä, että tuolle tielle ovat brititkin menossa.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

"Euroopan taantuminen keskenään eri tavoin sotiviin kansakuntiin on tuhoisa perspektiivi" (J.S.)

Tämä on keskeinen ja tärkeä asia. Toivottavasti huuma, apeus ja muut tunnekuohut Brexit-tuloksesta ehtivät laantua viikonlopun aikana. Komission ja joidenkin keskeisten johtajien jyrkkä ensi reaktio, myös oman syyllisyytensä ikävän uppiniskainen torjuminen, eivät tosin lupaa hyvää:

http://www.theguardian.com/politics/2016/jun/24/to...

Euroopan yhteisön säilyminen olisi toivottavaa ja tärkeää. Yhteisö ei kuitenkaan voi Brexit-tuloksen jälkeen enää olla jäsenmaiden kansalaisten luottamuksen laajalti hassannut poliittinen unioni, vaan komission pitäisi epävakaaseen tilaan joutuneessa EU:ssa "antaa siimaa" - tehdä se nopeasti, jotteivat tunnekuohut kasvaisi hallitsemattoman voimakkaiksi. Paluu vanhanmalliseen talousyhteisöön vailla poliittista komponenttia on epäilemättä raskas ja vaikea päätös: se kuitenkin säilyttää säilyttämisen arvoisen taloudellis-inhimillisen kanssakäynnin mikä on tärkeä, haluttu ja koossapitävä voima, ja poistaa laajalti vihatun Euroopan keskushallinnon yhtälöstä. EU on ei-kenenkään isänmaa, sen vihattu tähtilippu on ei-kenenkään negatiivisesti latautunut tunnus (en kuitenkaan hyväksyisi Nigel Faragen typerää natsitervehdystä, vaikka se upposi kansalaisiin hyvin), ja sen hymni on kyynistä pilaa kun yli 100 miljoonaa Euroopan kansalaista on virheiden takia syösty kurjuuteen. Pahoinvointiunioniksi leimautunut EU ei voi enää jatkaa.

"Eurooppa yhdentyy kansojen vapaasta tahdosta" (Churchill?), eikä suinkaan Monnet-henkisesti kriisien kautta. Nuo ranskalaiset osaavat joskus olla todella todella hankalia.

Toimituksen poiminnat