seppinenj

Suomi oli liittoutumaton koko toisen maailmansodan ajan

 

Hitler aloitti ns. Barbarossa-suunnitelman virallisen laatimisen kesällä 1940 hyökätäkseen Neuvostoliittoon. Hyökkäyssuunnitelma pohjautui kolmen kiilan varaan. Heeresgruppe Nord suuntaisi pohjoiseen Leningradin valloittamiseksi, Heeresgruppe Mitte itään Moskovan ottamiseksi haltuun sekä kolmanneksi Heeresgruppe Süd etenemiseksi kaakkoon Stalingradia kohden ja edelleen Stalinin öljykentille Bakun alueelle. Pääsuunnat olivat Leningrad ja Stalingrad. Moskovan suunta jäi operatiivisesti toissijaiseen asemaan. Painopistealueet kuitenkin vaihtelivat ajan kuluessa.

                      Kyseessä oli yksinomaisesti Hitlerin suunnitelma, joka perustui hänen vanhaan ajatukseen elintilan valtaamisesta Saksalle idästä. Suomella ei sen syntyyn ollut minkäänlaista osaa. On historian vääristämistä väittää muuta. Tämä asia on kuitenkin ollut hyvin vakavien väärinkäsitysten kohteena. Ne voivat olla joko tarkoitushakuisia Neuvostoliiton virallista tulkintaa myötäileviä tai sitten syntyneet puutteellisen ymmärryksen pohjalta. Suomettumisprosessi Suomessa tukee ajatusta, että tarkoitushakuinen neuvostopainotteinen historiankirjoitus on vallannut alaa.

                      Kun Hitler ja Stalin jakoivat Eurooppaa etupiireihin 23.8.1939 tekemällään ns. Molotovin-Ribbentropin sopimuksella, Hitler luovutti Suomen silmää räpäyttämättä Stalinille. Ei edes uhkakuva Lapin joutumisesta puna-armeijan haltuun häirinnyt. Olisihan puna-armeija samalla päässyt lähelle Hitlerin elintärkeitä rautamalmin raaka-ainelähteitä Ruotsin Kiirunassa ja Jällivaarassa.

 

Hitler oli epäilemättä tiedostanut tämän asian, mutta siinä tilanteessa se ei ollut ratkaisevassa asemassa, toisin kuin Saksan ja Neuvostoliiton sodan aikana. Hitlerin vaatimus 200 000 sotilaan sijoittamisesta Suomen Lappiin jatkosodan aikana perustui rautamalmilähteen suojaamiseen Stalinin hyökkäykseltä. Koko kevään 1940 operaatio Tanskan ja Norjan miehittämiseksi perustui pohjimmiltaan juuri rautamalmin kulun varmistamiseen. Hitlerin sotateollisuus oli erittäin riippuvainen tuotannossaan Ruotsin malmista.

                      Suomi joutui kesäkuuhun 1940 mennessä täysin Saksan miehittämien maiden ympäröimäksi länsisuunnalla, ja idässä uhitteli Itämeren itärannan haltijaksi noussut Neuvostoliitto. Merireitti eli tärkein vientireitti Itämereltä Tanskan salmien kautta sulkeutui. Suomi kärsi pahasta pulasta elin- ja sotatarviketeollisuuden tuotteissa. Tämän seikan ymmärtäminen on ollut vaikeata. Sitä ei monien tutkijoiden harkinnassa näytä olleen olemassa. Samanaikaisesti Neuvostoliitto uhkasi Suomea uudella sodalla, joka olisi voinut käynnistyä milloin tahansa. Tämä oli vallitseva käsitys, joka toteutuikin 22.6.1941.

                      Länsimaisen demokratian läpitunkema Suomi ryhtyi uudelleen vastustamaan asein kommunistidiktatuuria idässä. Siihen liittyi natsi-Saksan uhkarohkea yritys tunkeutua laajan Neuvostoliiton alueille. Muistettakoon, että Yhdysvallat oli vielä virallisesti puolueeton Euroopan sodan suhteen. Hitlerin optinen virhe perustui osaltaan puna-armeijan heikkoon sotilaalliseen suoritukseen Suomea vastaan talvisodassa. Hitlerin hyökättyäkin rintamien syvä tausta-alue säilyi sodan ulkopuolella, koska Japani pidättäytyi sodasta Neuvostoliittoa vastaan, niin natsi-Saksan liittolainen kuin olikin.

                      Natsi-Saksa sai liittolaisia myös Euroopasta, vaan ei Suomesta, vaikka yritystä oli. Suomi sai vain Saksan hallitsemilta alueilta elintarvikkeita ja sotakalustoa, mutta ei koskaan antanut poliittista tukea eikä ryhtynyt sotilaalliseen tai poliittiseen toimintaan Saksan tavoitteiden hyväksi. Suomi keskitti sotilaallisen voimansa yksinomaan omien elintärkeiden selviytymisetujensa varmistamiseksi. Siihen kuului ykkösasiana puna-armeijan pitäminen poissa Suomen kansan asuinalueilta.

 

Suomi oli siten vuoden 1941 alkupuolella pakkotilassa ja hyvin ahtaassa raossa. Suomi olisi tehnyt itsemurhan, mikäli olisi ryhtynyt vastustamaan saksalaisten joukkojen saapumista Norjasta Suomen Lappiin. Hitler piti rautamalmia niin tärkeänä asiana, että hän olisi tullut Lappiin väkisin. Suomi olisi riskeerannut kahden rintaman sodan, erikseen sodassa keskenään olleita Saksaa ja Neuvostoliittoa vastaan. On aivan selvää, että Suomi olisi tässä tilanteessa jauhautunut kuoliaaksi. Sellainen politiikka olisi ollut vastuutonta.

                      Suomi ei voinut odottaa apua lännestä. Natsi-Saksa oli miehittänyt talvisodan aikaisen tärkeän tukijan Ranskan. Taistelu Isosta-Britanniasta kävi kuumana. Toive länsiliittoutuneiden sotilaallisesta avusta kaatui keväällä 1940 lännen hidasteluun sekä Stalinin ja Hitlerin toiminnalliseen nopeuteen.

 

Suomea arvostanut Yhdysvallat jatkoi puolueettomuuspolitiikkaansa aina Japanin 7.12.1941 suorittamaan hyökkäykseen Pearl Harbourissa. Ruotsi oli tukevasti Hitlerin taskussa. Hitlerin raaka-ainevaatimusten toteuttaminen mahdollisti sen pysymisen maailmansodan ulkopuolella. Tämä tosiasia hiersi pahasti Ruotsin suhteita Liittoutuneisiin, mutta Hitler oli jo valtaannousunsa aikoihin tokaissut, että sodan syttyessä hänen ensimmäinen tehtävänsä olisi valloittaa Ruotsin – turvatakseen rautamalmin saannin. Sen keskeiset kuljetusreitit kulkivat ympärivuoden Narvikin sekä purjehduskautena myös Pohjanlahden kautta. Ruotsin pitkäaikainen puolueettomuuspolitiikka joutui venymään yli kipurajojen, mutta maa välttyi sodalta. Liittoutuneet eivät kyenneet saamaan Ruotsia luopumaan politiikastaan, sillä Hitlerin suorasukaisella hyökkäyksellä luoma 600 000 sotilaan puolustusketju Tanskasta Norjan kautta Suomen Lappiin oli liian vahva murrettavaksi.

Diktaattorit olivat II maailmansodan alkuvaiheissa käänteissään länsimaisia demokratioita paljon nopeampia ja röyhkeämpiä, mutta ajan mittaan ne jäivät länsimaisen voiman jalkoihin.

 

Äärimmäisen vaikeassa tilanteessa Suomi kykeni pitämään poliittista ja sotilaallista etäisyyttä natsi-Saksaan ja hyötymään tilanteesta osallistumatta Saksan sodanpäämäärien tukemiseen. Saksan joukkojen läsnäolo Lapissa varmisti puna-armeijan etenemisen estymisen Ruotsiin. Samalla Suomen armeijan operatiivinen alue supistui. Voiman kohdentaminen helpottui. Suomen rintama sitoi likimäärin 25 neuvostodivisioonaa koko jatkosodan ajan. Tämä riitti lopulta Hitlerille, joka ei asian suhteen muuta voinut. Suomi pysäytti 1.7.1941 alkaneen kenttäarmeijansa hyökkäyksen 7.12.1941 Poventsaan Äänisen seudulla ja ryhmittyi koko rintaman mittaiseen asemasotaan, jota kesti aina 9.6.1944 saakka. Laillisen valtioalueen takaisinvaltaus oli ensimmäinen asia, puna-armeijan Itä-Karjalan hyökkäysalustojen hallinta toinen. Kannaksella Suomi ei ryhtynyt hyökkäystoimiin Leningradia vastaan lainkaan, mitä on painotettava alleviivauksin.

 

Mikäli Suomi olisi tehnyt ennen syksyä 1944 erillisrauhan Neuvostoliiton kanssa, Saksa olisi kaikella todennäköisyydellä miehittänyt koko maan. Se olisi ollut tuhon tie, jota kuitenkin Paasikivi ja ns. rauhanoppositio kaikin voimin tukivat.

                      Suomi ei hyökännyt Leningradiin. Suomen armeija jätti Leningradille avoimen tien Laatokan kautta muualle Venäjälle. Asia edisti Leningradin selviytymistä. Suomi toimi näin, vaikka Neuvostoliitto oli vihollinen hyökättyään jälleen Suomeen. Suomen kansallinen etu vaati vain laillisen rauhan rajan palauttamista. Muut väitteet ovat silkkaa valheellista propagandaa, jota Neuvostoliitto kyllä harjoitti.

                      Suomi ei liikkunut asemasodan poteroista ennen kuin kesäkuussa 1944. Kun Suomi toimi passiivisesti, ei Saksakaan voinut edetä Muurmanskin radalle tai kaupunkiin. Yhdysvaltojen massivinen apu Neuvostoliitolle pääsi varsin hyvin perille.

                      Hitler oli hyvin tyytymätön Suomen toimintaan. Hän painosti ja uhkasi, keskeytti kaikki toimitukset kevättalvella 1944 Suomeen, mutta tuloksetta.  Suomen sotilastiedustelu sen sijaan petti pahemman kerran keväällä 1944 strategisen tilanteen muuttuessa ja Saksan perääntyessä Leningradin alueelta. Lopulta vallineen tilanteen säilyttäminen mahdollisimman pitkään Suomen rintamalla oli kesällä 1944 Hitlerille tärkeintä. Suomi sai aseita ja apua, siis lisää voimaa. Saksan armeija oli joutunut tammikuussa 1944 perääntymään Leningradin alueelta Narvan tasolle ja kesällä edelleen kohti länttä. Saarenmaalle syntyi syksyllä kovia taisteluja ennen perääntymistä kohti Saksaa.[1]

                      Suomi joutui kesäkuussa perääntymään lailliselta rajaltaan Karjalankannaksella Viipurin länsiosiin, mutta sai neuvostojoukot kontrolliin Talin ja Ihantalan suurtaisteluissa heinäkuussa. Stalinin suuroperaatio päästä saaliinjaolle Berliiniin oli käynnistynyt jo 23.6.1944.

 

Suomen puolustuksen nukahtaminen huhti-kesäkuussa 1944 kävi maalle todella kalliiksi. Puna-armeija pääsi yllättämään Suomen armeijan housut kintuissa. Tiedustelu ei ollut hereillä, vaikka puna-armeija keskitti suuria joukkoja alueelle ja rakensi tykistöasemia rintamalinjalle.

 

Yhdysvaltain presidentti Roosevelt nosti Suomen keskusteluun Teheranin huippukokouksessa 1.12.1943 heti Normandian maihinnousun tultua sovituksi. Hän totesi, että Suomi täytyy neuvotella pois sodasta. Churchill tuki ajatusta. Stalin hyväksyi Suomen erillissodan ja totesi: “Suomalaiset saavat elää haluamallaan tavalla…”. Väitteet Suomen liittosuhteesta natsi-Saksaan ovat perusteetonta inttämistä, suomettumista ja itämielistelyä.

                      Suomi pääsi syyskuussa 1944 erillisrauhaan, joskin Neuvostoliiton voimakkaasti lisääntyneen vaikutusvallan ryydittämänä. Britannia luovutti erillisrauhansopimuksen laatimisen ja toteuttamisen johdon Stalinille. Tämä kuitenkin arvosti Suomen kokonaispanosta sodassa, vastusti innokkaita maan pinnalle nousseita kotikommunisteja ja toteutti Teheranin linjan. Kommunistinen vallankumous ei Suomessa ollut tuolloin realistinen ajatus, joidenkin haavekuva kuitenkin.

                      Toistan: natsi-Saksa ja sen liittolaiset antautuivat ja tulivat miehitetyiksi. Toistan: Suomen kansan asuma-alueeksi jäänyt pääosin talvisodan jälkeinen Suomi säilyi ilman miehitystä, pysyi länsimaisena demokraattisena maana ja sai mahdollisuuden selviytyä tällä tiellä. Sitten Suomi suomettui pahasti, mutta se on eri juttu, vaikka ensi oireita näkyi jo 1940 -luvulla. On syytä mainita vielä, että innostunein johtavista ei-sosialistisista hahmoista natsien sodasta Neuvostoliittoa vastaan Suomessa oli Juho Kusti Paasikivi. Hän valmistautui esittämään radiossa kansakunnalle puheen Leningradin kaatumisen johdosta. Joustoniskainen Paasikivi toimi kuitenkin usein Stalinin hyväksi. Paasikivi katui hetkellisiä natsisympatioitaan ja ajoi jatkosodan aikana pian Stalinia tukenutta politiikkaa ohi kansallisen johdon Rytin ja Mannerheimin. Hän sai Stalinin suosion uudelleen ja nostetta Suomen sodanjälkeisen politiikan kärkeen. Paasikivi sai myös roolin Lännessä, joka pelkäsi kommunismia, eikä turhaan. Siksi Paasikivi Suomen johtajaksi oli vallan mainio ajatus Stalinillekin, joka oli hyväksynyt Suomen liittoutumattoman erillisaseman sodassa.

                     

Jukka Seppinen

 


[1] Kuressaaren museo vanhassa linnassa. Museossa on esillä neuvostopropagandafilmi syksyltä 1944. Siinä väitetään Suomen antautuneen Neuvostoliitolle. Saarenmaa. Viro. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Hitler ei uskonut Guderiaania, että Moskova olisi saarettu yhdessä Kleistin kanssa.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Museossa on esillä neuvostopropagandafilmi syksyltä 1944. Siinä väitetään Suomen antautuneen Neuvostoliitolle."

Paljon uudemmassa, joviaalin lupsakan aitosuomalaisen Ville Haapasalon tähdittämässä ja paljon katsotummassa venäläiselokuvassa muistaakseni tältä vuosisadalta (ja Putinin rahoittamana) väitetään ainakin Villen itsensä teeveessä kertomana, että leffan lopussa Lapissa eri puolilla taistelleet viholliset paiskasivat kättä tms. ystävyyden merkiksi kun kuulivat, että Suomi oli antautunut ehdoitta. Olikohan se Käki nimeltään tai jotain sellaista tuo nykyajan hybridisnaippereiden propagandapätkä... Kun ei tunnisteta täydeksi propagandafilmiksi, niin tulkintoja voi tulla ja mennä huomaamatta täydestä vaikka suoraan Stalinin tuutista.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Disinformaatiota vastaan taistellaan ennen muuta oikealla tiedolla ja sen levittämisellä. Ajankohtaisuus ja yleiskoskettavuus kuten Suomi 100 -juhlavuoden lähestyminen esimerkiksi tarjoavat mahdollisuuksia muistella myös vaikkapa sotienjälkeisiä käänteitä meillä ja naapurissa otsikolla Viro vapaaksi, Suomi kokonaiseksi: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221496-2...

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

"olisi tehnyt"

"olisi ryhtynyt"

"olisi tullut"

"olisi riskeerannut"

"olisi tässä tilanteessa jauhautunut"

"olisi ollut"

Mahtoiko Seppinen juuri tehdä kontrafaktualismin maailmanennätyksen? Kaikki kuudessa peräkkäisessä lauseessa.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Niinpä Olli Bäckström, kun politiikkaa suunnittelee vaikka sota-aikana, uhkakuvien välttäminen hoituu tekstissä konditionaalilla, tapahtunut indikatiivilla. Indikatiivi eli tositapa esittää tekemisen todellisena. Konditionaali taasen esittää sen ehdollisena: vaihtoehdot vaaralle - jos olisin tehnyt niin, olisin joutunut väijytykseen. Kun en tehnyt niin, vaan oivalsin vaaran väijyvän, en siihen joutunut. Kyllä, Suomen tie on ollut täynnä vaaroja, joista hyvin monia on vältetty, kuten olen juuri todennut. Ei enempää kielen opetusta, vaikka pidän kielistä, ne ovat todella
tärkeitä.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Kysymys Suomen liittolaisuussuhteesta toisen mailmansodan aikaan Saksaan on mielenkiintoinen sivujuonne, koska Suomi ei kuulunut de jury akselivaltioihin mutta käytännössä de facto oli Saksan liittolainen Jatkosodan ja siihen johtaneen edeltäneen ajanjakson aikana.

Oliko Suomi koko toisen mailmansodan ajan liittoutumaton: Ei ollut.

Piste.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Suomeen hyökännyt Neuvostoliitto oli de iure Natsi-Saksan liittolainen ja mm. Puolaa yhdessä miehitettäessä käytännössä aseveli elokuusta 1939 kesäkuuhun 1941 ja de facto mm. juutalaiskysymyksissä natsien/panfasistien liittolainen jo aiemmin ja ajoittain myöhemminkin. Suomi oli Euroopan maista luultavimmin puhtain tässä poliittisen antisemitismin ja kolonialismi-imperialismin synnissä verrattaessa saatanalliseen itänaapuriimme tai Saksaan ja sen miehittämiin maihin tai puolueettomiinkin.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Niin kait, mutta Suomessa toimi saksalaisten pahamainen Einsatzkommando Finnland ja sen komentajalle Gustav vom Feldelle ehdotettiin vuonna 1941 Valpon taholta "Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 3. luokan ritarimerkkiä" menestyksellisestä toiminnasta muun muassa Sallassa..

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #9

Kuulemma Väinö Tanner totesi talvisodan jälkeen että perkeleen hyökkäystä vastaan puolustauduttaessa on saatava turvautua paremman puutteessa vaikka saatanan apuun. Niin tehtiin eikä onneksi pikkusormeakaan annettu sielun menoksi.

Tiettävästi 2. maailmansodan ensimmäinen suuri siviilien joukkotuhonta eli massamurha tehtiin keväällä 1940 Neuvostoliiton toimesta, Puolan miehitysalueen aseettomia vankeja teurastettiin teollisilla niskalaukauksilla kymmenintuhansin ja Stalinin rauhanmiehet syyttelivät tästä hirmuteosta vielä viime vuosiin saakka ex-Molo-Ribbe-liittolaistaan Hitleriä...

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Tämähän on jo kertaalleen puitu läpi.
http://seppinenj.puheenvuoro.uusisuomi.fi/171840-s...
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/4...

Neuvostoliitossa ei-toivotuilla henkilöillä oli tapana kadota, ja samanlaista kohtaloa tuntuu tässä blogissa olevan valikoiduilla kommenteilla.

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Seppinen kirjoittaa:

"Japani pidättäytyi sodasta Neuvostoliittoa vastaan, niin natsi-Saksan liittolainen kuin olikin."

Älä nyt viitsi, Seppinen. Omilla kriteereilläsi nimittäin Japanikin oli liittoutumaton koko toisen maailmansodan ajan. Itse asiassa jopa vieläkin liittoutumattomampi kuin Suomi, koska ei antanut Saksalle edes sivustatukea sodassa Neuvostoliittoa vastaan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Saksan, Italian ja Japanin puolustusliitto solmittiin 27.9.1940. Tämä oli mielestäni oikea sotilaallinen liittosopimus, josta käytetään nimeä Kolmen vallan sopimus.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Se oli nimensä mukaisesti puolustusliitto - Saksan tai Italian ei olisi tarvinnut julistaa USA:lle sotaa, koska Japani oli hyökkääjä.

Sen sijaan Suomi antoi Saksan miehittää Lapin, jotta voisi käyttää sitä hyökkäyssotaan NL:a vastaan.

Jos tuo ei ollut sotaliittoon ryhtyminen, niin mitä se sitten oli?

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Älähän nyt itse viitsi Jussi Jalonen #11. Tässä ote Wikipediasta:

"Akselivallat-termi syntyi 25. lokakuuta 1936 allekirjoitetusta Berliinin–Rooman akseliksi kutsutusta liitosta Saksan ja Italian välillä. Nimitystä käytti Benito Mussolini 1. marraskuuta 1936 pitämässään puheessa.[1] Japani liittyi akselivaltoihin Antikomintern-sopimuksella kuukautta myöhemmin.[1]"

Käyttäjän EsaPaloniemi kuva
Esa Paloniemi

Jos Natsi-Saksa olisi voittanut sodan, Suomessa tutkijat ja blogistit innolla selittäisivät Suomen olleen Hitlerin ensimmäisiä, parhaita ja luotetuimpia liittolaisia, sopimusten olemassaolosta piittaamatta.

Suomi soti yhdessä natsien kanssa Neuvostoliittoa vastaan ja oli sodassa useimpien liittoutuneitten valtioitten kanssa. Pohjois-Suomen sotatoimet oli ulkoistettu Natsi-Saksan 220.000 sotilaalle Lapissa.

Vaikka nimiä ei ehka papereihin laitettu otsikolla Suomen ja Saksan liittolaisuussopimus, niin Suomi oli natsien liittolainen. Tykkäsi siitä tai ei.

http://asfalttikukka.blogspot.fi/

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Tämä on totta, siis Jokisipilän tohtorinväitöskirja on siinä hyvää luettavaa, että se olisi ollut näille "vakavasti otettaville" historian tutkioille se viimeinen todiste, jonka jälkeen ei kannata potkia tutkainta vastaan. Saksalaisten saapuminen syksyllä 1940 Suomeen osoitti jonkinlaista suunnitelmallisuutta, kun silloinen Eduskunta ohitettiin päätöksenteosta. Jopa sisäministeri ei tiennyt asiasta.

On vahvaa näyttöä,että Suomi ja Saksa olivat jo aika pitkälle 1930-luvun loppupuolella jonkinlaisessa yhteistyössä keskenään. Niin sotilaallisesti kuin kaupallisestikin. Saksalaiskenraalien näkyvä osallistuminen sotlaspaaraateihin ja salainen sukellusvenekoulutus.. Kalle Päätalo kirjoitti olleensa mukana tukki savotoilla jossa oli mukana saksalaisia asiantuntijoita..

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Jukka Vallin, oletko tietoinen, että Saksan panssari-ja ilmavoimat kehitettiin Stalinin Neuvostoliitossa ?

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin Vastaus kommenttiin #19

Sattumalta tiedän. Olen lukenut erään tunnetun saksalaisen pilotin elämänkerran vuosikymmeniä sitten. Mutta se ei taas sulje tätäkään vyyhtiä..

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Suomi oli liittoutumaton, mutta aseveli saksalaisten kanssa. Saksalta saimme aseapua jota kipeäasti ryssää vastaan tarvitsimme. Siitä kiitos.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Lauros ei vaivaudu kertomaan mikä ero noilla ilmaisuilla on? Omin luvinko 220tuhatta saksalaista sotilasta oli maassamme. Omin luvinko kenraali Waldemar Erfurth, pesun kestävä natsi oli Mikkelin päämajassa oikeastaan koko jatkosodan ajan. Ihan sattumaltako Hitler kävi Suomessa Mannerheimia tapaamassa. Siis sellainen pikku piipahdus ja pikantti yksityiskohta.
Onko liittolaisuus ruma sana? Kai sitten avioliittokin on.

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela

Aika erilainen tulkinta tapahtuneesta kuin vaikkapa professori Mauno Jokipiin teoksessa "Jatkosodan synty".

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Suomella oli jatkosodan aikana keskinäinen yhteistyösuhde Saksaan. Se ei ollut varsinainen sotilasliittosuhde, jollainen taas oli YYA-sopimus.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Höpsistä! Suomella ei ollut koskaan sotilasliittosuhdetta Neuvostoliiton kanssa. Väite on sinänsä hilpeä mutta väärä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

YYA-sopimus: 1 artikla

"Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.

Yllämainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään".

Ja tämäkö ei muka ole sotilassopimus?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #25

No missä se sotilassopimus siis liittolaisia lukee?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #26

Jospa lukisit sen tekstin ihan ajatuksen kanssa. Siinä kun nimenomaan puhutaan yhteistyössä tapahtuvasta sotilaallisesta puolustuksesta. Toivottavasti tämän riittää. Rautalangasta kun tänne ei voi vääntää.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #27

"Suomella oli jatkosodan aikana keskinäinen yhteistyösuhde Saksaan. Se ei ollut varsinainen sotilasliittosuhde, jollainen taas oli YYA-sopimus." Näin kirjoitti Pertti Väänänen.
Kuten aiemmin totesin, niin Suomella ei ollut sotilasliittosuhdetta Neuvostoliiton kanssa. Tällaista väitettä ei ole koskaan kukaan vakavasti otettava historiantutkija esittänyt. Ei edes kolmannen luokan diletantit. Nyt tuolle tielle on pyrkimässä Väänänen ja Jaakko Aalto.
Saksan myötäjuoksija Suomi tulkitaan nyt keskinäiseksi yhteistyösuhteeksi. Mitä eroa sillä on liittoutumisen kanssa? Toistetaan nyt vielä olivatko 220tuhatta saksalaista maassamme vain poikaleirillä? Suomen armeijan pohjoisen joukot olivat alistettuna Saksan sotilasjohdon komentoon. Miksi näitä tosiasioita yritetään kiistää?
Lainataan nyt vielä YYA-sopimusta, kuten sen virallinen nimi kuuluu:

"Yllämainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään".
Aallon tulkinta menee metsään. Kyseessä on juuri mitä tuossa artiklassa todetaan, sopimuspuolet sopivat keskenään.
Sopimuksien tulkinta Väänäsen ja Aallon lailla on vain harrastuksen omaista kikkailua ja historian uudelleen kirjoittamista vailla todellisuutta.

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius Vastaus kommenttiin #34

Miten itse tulkitsemme YYA-sopimusta tai yhteistä taistelua Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan on oikeastaan toisarvoista. Vain muiden tulkinnalla on merkitystä.
YYA-sopimuksen voimassaoloaikana Suomi katsottiin Nato-maiden piirissä itäblokkiin kuuluvaksi De Facto. Myös suhde Saksan kanssa määrittyi tavalla, miten liittoutuneet kohtelivat Suomea. USA ei julistanut sotaa eikä ehdottoman antautumisen vaatimusta sovellettu meihin kuten kaikkiin muihin Saksan rinnalla sotiviin valtoihin.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #35

Suomen pelasti aseiden kääntäminen Saksaa vastaan. Tästä seurasi se, että puna-armeijan joukkoja siirrettiin kiireellä nopeuttamaan pääsyä Berliinin.
Mikäli Suomi ei olisi ajanut saksalaisia pois niin sen olisi tehnyt puna-armeija. Sivumennen sanoen puna-armeija olisi poistunut maastamme samoihin aikoihin kuin esim. Virosta.
Liittolaissuhteen katkaiseminen Mannerheimin ja Paasikiven johdolla oli suurta valtioviisautta. Niin ja olihan Kekkonen mukana ns. takapiruna maalaisliiton vahvana vaikuttajana.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #36

Kallinen, kerropa miten puna-armeija eteni Viron Sinimäessä ?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #39

Vastataan vähän laveammin. Kesäkuussa 1940 Neuvostoliitto painosti Viroa päästämään 90 000 neuvostosotilasta maahan ja elokuussa 1940 Virosta tehtiin yksi neuvostotasavalloista. Lahjaksi eräs virolainen poliitikko sai venäläisiltä valkoisen ratsun. Saksa valloitti Viron 21.10.1941. Venäjä ajoi saksalaiset pois syyskuussa 1944.
Viimeiset Venäjän joukot vetäytyivät elokuuhun 1994 mennessä.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin

Suomen liittoutumattomuus loppui myös de jury Suomen ja Saksan kauttakulkusopimuksen allekirjoituksen myötä 1940. Tämän sopimuksen myötä jaettiin kaikkea hyvää ja tarpeellista sulle ja mulle tyyliin, etupäässä Saksalle annettiin malmia ja tilaa sotilaille Lapista. Vastineeksi saatiin mm. ruokaa ja aseita Saksalta. Tämän jälkeen Suomi oli de facto ja de jury Saksan liittolainen ja jonka tarkoituksena oli aloittaa hyökkäyssota Neuvostoliittoa vastaan.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Silloin, kun kauttakulkusopimus tehtiin, Saksa ja Neuvostoliitto olivat liittolaisia. Malmin myynti sekä aseiden ja elintarvikkeiden ostaminen ovat taas kaupankäyntiä, joka muuten oli välttämätöntä niin kansan hengissä pitämiseksi, kuin myös puolustuskyvyn kohentamiseksi. Molotovhan kävi joulukuussa -40 tinkaamassa Ribbentropilta lupaa Suomen valoittamiseen. Ei saanut lupaa, mutta eiköhän tieto tuosta pyrkimyksestä tihkunut Suomeenkin.

Käyttäjän JukkaWallin kuva
Jukka Wallin

Taidat muistaa väärin. Molotov kävi kyselemässä marraskuussa Berlinissä onko M-R sopimus enää voimassa, ei lupaa hyökätä, kun Suomi oli vielä silloin Neuvotoliiton etupiirissä. Siten Nl:to ei olisi tarvinnut erityistä lupaa Saksalta. Myös Moskovassa aikaisemmin solmittu rauhansopmus oli Suomen puolellta rikottu, se olisi jo tarkoittanut Nl.ton sotatoimia meitä vastaan.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #28

En muista väärin. Suosittelen historian kertausta. Molotov sanoi haluavansa Suomessa saman mittakaavan järjestelyjä kuin Bessarabiassa. Neuvostoliitto oli kesällä miehittänyt Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan ja muodostanut niistä elokuussa Neuvostoliittoonliitetyn Moldavian Neuvostotasavallan.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Seppinen mainitsee Teheranin huippukokouksen ja lainaa lyhyesti johtopäätöksiä (mutta ei mainitse lähdettä). Tässä on primäärilähteen näkemys (Marshal Stalin = Stalin, The President = Roosevelt ja The Prime Minister = Churchill):
"After agreeing [after agreement had been reached?] that the Soviet Ambassador to Turkey11 would come to Cairo and Mr. Bushinsky [Page 590][Vyshinsky] would come to Cairo from Algiers for the meeting with the Turkish President, if it occurred that the Turkish president was present, The President then said he would like to take up the question of Finland. He said that he wished to help in every way to get Finland out of the war, and he would like to have the views of Marshal Stalin.

Marshal Stalin replied that recently the Swedish Minister for Foreign Affairs, Boheman,12 had inquired of the Soviet Ambassador in Stockholm13 as to what were the Soviet Union’s intentions regarding Finland, saying that the Finns were afraid that the Russians intended to make good the Russian promise and destroy the independence of Finland, and added that the Finns would like an opportunity to talk to the Russians.

The reply from Moscow was to the effect that Russia had no designs on the independence of Finland, if Finland by its behaviour did not force Russia to do so. Also that the Soviet Government had no objection to the Finns coming to Moscow for conversations, but would like to have the conditions in [on?] which the Finns would negotiate, in advance.

He added that only today they had had word of a Finnish reply through the Swedish [Swedes], but did not yet have the full text. The gist of the reply was, however, to the effect that the Finns desired to take as a basis the 1939 frontier, and made no mention of disassociation from Germany. Stalin said in his opinion that this inacceptable reply indicated that the Finns were not anxious to conduct serious negotiations, since they knew that such conditions would be inacceptable.

The President said that the Marshal’s statement had been most interesting, but also unsatisfactory.

Marshal Stalin replied that the Finnish ruling groups obviously had hopes still of a German victory.

The President inquired whether Marshal Stalin thought it would be any help if the United States suggested that the Finns send a delegation to Moscow.

Marshal Stalin said he personally had no objections.

The Prime Minister outlined the change in his own and British feeling that had occurred toward Finland from 1939 to the present as a result of the Finnish associations and the German attack on Russia. He said that Great Britain was at war with Finland, and the first consideration was that the city of Leningrad would be secure, and also that the position of the Soviet Union as the leading naval and air power in the Baltic Sea should likewise be secure.

[Page 591]
He said, on the other hand, he would greatly regret to see anything done to impair the independence of Finland, and would therefore welcome the Marshal’s statement on that point. He went on to say that an indemnity would not be much good from a country as poor as Finland.

Marshal Stalin expressed disagreement, and said that payments in kind over a period of from 5 to 8 years, such as timber, paper and other materials, would cover some of the damage done by Finland during the war, and that the Soviet Government intended to demand such reparation.

Mr. Churchill developed at some length the reasons why he did not consider reparations, in regard to such a country as Finland, either desirable or feasible. And he said in his ears there was an echo of the slogan “No Annexations and No Indemnities”.

Marshal Stalin laughed, and replied that he had already told Mr. Churchill that he was becoming a Conservative.

The Prime Minister stated that he attached a great importance to Finland’s being out of the war and Sweden’s being in, at the moment of the great attack in May.

To which Stalin expressed assent.

The President then inquired whether Marshal Stalin thought that the Finns could expel the Germans from their country by their own efforts.

Marshal Stalin replied that there were 21 Finnish divisions on the Soviet front, and that while they were expressing their desire to negotiate, they had recently increased their divisions to this number from 16.

Marshal Stalin agreed on the desirability of getting the Finns out of the war, but not at the expense of the interests of the Soviet Union.

Mr. Molotov pointed out that for 27 months the Finns and the Germans had had Leningrad under artillery fire.

The President said that according to his information the Finns were willing to remove the frontier a long distance from Leningrad, but hoped to have Vivorg [Viborg] (Marshal Stalin interrupted to say that this was impossible). The President went on to say that Hango should be demilitarized and made into a bathing beach.

The Prime Minister said he did not wish to press his Russian friends, but he would like to know what their conditions were; that the British Government was leaving the initiative entirely in the hands of the Russians.

Marshal Stalin replied that in February the Soviet Government had told the United States Government what the conditions were, and the British Government had been likewise informed, and that since the [Page 592]United States Government did not transmit these terms to the Finns it was obvious that it was not believed that the Finns would accept them.

The President agreed that at that time it was felt that the Finns would not go along with any proposals.

Marshal Stalin said that the Treaty of 194014 was broken and must be restored, but if Hango were belonging to the Finns he was willing to accept Petsamo instead, which would give them a common boundary with Norway. He added that Petsamo had been in the first instance a gift from Russia to Finland.

The Prime Minister said that the British Government desired first of all to see the Soviet Government satisfied with the border in the west, and secondly would like to see Finland remain independent.

Marshal Stalin thought that it was all right to let the Finns live as they wished, but they must pay half of the damages they had caused.

The President asked if it would be helpful if the Finns would go to Moscow without any reservations or conditions.

Marshal Stalin replied that if there was no prospect of success, such a move might play right into the hands of the Germans, since the reactionary group in Finland would exploit such a failure and pretend that it was impossible to talk with the Russians. He added, however, that if the President insisted, let the Finns come to Moscow, but who could they send?

Mr. Churchill interjected that the British Government was not insistent on anything regarding the Finns.

Marshal Stalin said that allies could occasionally use pressure on one another, and repeated that if the President thought it was worthwhile, an attempt might be made.

The President said that in his opinion the present Finnish Government was pro-German, and that nothing could be done with them, but that it might be possible to send other Finns.

Marshal Stalin replied that of course that would be better, that they had no objection to anyone the Finns wanted to send, even Ruti [Ryti], or even, he added, the devil himself. Stalin then outlined the Soviet terms, as follows:

1.
The restoration of the Treaty of 1940, with the possible exchange of Petsamo for Hango. However, whereas Hango had been leased, Petsamo would be taken as a permanent possession.
2.
Compensation for 50% of the damage done to the Soviet Union by the Finns, the exact amount to be discussed.
3.
Break with Germany, and the expulsion of Germans from Finland.
4.
Reorganization of the army.
[Page 593]
The Prime Minister and Marshal Stalin entered into a friendly discussion as to the advisability of reparations from Finland, and Marshal Stalin made clear his determination that Finland should pay.15

The meeting adjourned until 6 o’clock."
https://history.state.gov/historicaldocuments/frus...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Oli muuten ainoa kerta, kun kolme suurta keskusteli yhdessä Suomesta. Kyyti oli kylmää: Rooseveltin huomautus, että Suomi toivoi Viipurin jäävän suomalaiseksi torjuttiin Stalinin toimesta yksiselitteisesti ja vaille sen kummempaa keskustelua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muistan pienenä löytäneeni ullakolta sota-ajan Aseveli-lauluja nimisen vihkosen. Yhdessä laulussa mainittiin:

"Tää sota, mink' talvemme alkoi, se Saksan on turvaama nyt. Ja rajan, mi maatamme halkoi, on armeija ylittänyt ..."

Semanttisesti voidaan kiistellä mitä liittoutuneisuus merkitsee, mutta ehkäpä kansan tunnoissa siihen aikaan ajateltiin kuitenkin, että olemme jonkinlaisessa liitossa Saksan kanssa.

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen

Eipähän tuo ihme ole, kun kerran tasavallan presidenttikin antoi niin ymmärtää.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/presidentt...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Kalevi Kämäräisen linkki Rytin puheeseen on oivallinen. Tuo puhe on sellainen joka tuo esille Jukka Seppisen teoretisoinnin ja totuuden vastaisten turhanpäiväisyyksien maalaamisen.

Käyttäjän opwallin kuva
Olli-Pekka Wallin Vastaus kommenttiin #41

Tuossa puheessaan Risto Ryti paljasti NL_lle (ja myös mm Usalle ja Britannialle!) että Suomen hallitus tietää Molotovin käyneen Saksassa 12.-13.11 1940 vaatimassa vapaita käsiä Suomen suhteen.

Vauw.

Toimituksen poiminnat