seppinenj

Kukkasia uussuomettumisen syövereistä??

Toimin vuosien 1970 ja 1987 välillä ulkoministeriön poliittisen osaston ytimen eli yleispoliittisen toimiston jokaisen jaoston päällikkönä. Pitkäaikaiset komennukset ministeriössä koskivat Neuvostoliittoa ja sosialistisia maita, raporttijaostoa ja tutkimusjaostoa. Lyhyen aikaa käsittelin Afrikkaa ja Amerikkaa. Suurlähetystöissä Kööpenhaminassa, Sofiassa ja Pariisissa käsittelin ennen kaikkea poliittisia asioita, Lontoossa Yk:n perushyödykejärjestöjä. Diplomatiassa olen siis mitä suurimmassa määrin ulkoministeriön poliittisen osaston ytimen eli bilateraalisen diplomatian kasvatti. Muilla UM:n osastoilla vain käväisin, kuten oikeudellisella ja Lontoossa kauppapoliittisen osaston reviirillä. Totean vain lyhyesti, että Euroopan unionin toimivuus viime kädessä riippuu jäsenten toimivista kahdenvälisistä (bilateraalisista) suhteista, kuten usein olemme joutuneet havaitsemaan.

Kirjoitin tutkimuksessani "Suomettumisen syövereissä, Porvoo 2011", s. 272:

"Neuvostoliiton kriittinen analysointi oli Suomessa virallisissa piireissä ja julkisella sektorilla erityisesti, puolueet mukaan lukien, kiellettyä neuvostovastaista toimintaa. Edes ulkoministeriön poliittisen osaston tutkimusjaostolla ei saanut tutkia Euroopan integraatiota ja sen vaikutuksia Suomen asemaan...Presidentti Mauno Koiviston hallinto oli jäykistynyt pelkotilaan ja liturgiaan...Presidentti ei uskaltanut tehdä mitään, koska oli julistanut NKP:lle ja KGB:lle, että 'Suomen edut eivät voi koskaan olla ristiriidassa Neuvostoliiton etujen kanssa'".

Koiviston sanat ovat neuvostovasallin puhetta. Tästä pääsen blogini aiheeseen. Se on UPI:n suurta huomiota ja polemiikkia herättänyt julkaisu 34/2016 valtioneuvoston selvitys- ja julkaisutoiminnan julkaisusarjassa. Sen otsikko on "Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla". 

Viime viikkoina on vanha henkinen raja railona revennyt Suomeen, joskin itääntyneenä ja heikentyneenä. Neuvostohenkinen vanha eliitti on pulpahtanut esiin kuin taikasauvan heilahduksesta. Ei ole vaikeata havaita, että neuvostohenkisten jakolinja hieman erilaisin sävyin kulkee SDP:ssä Rinteen, Tuomiojan, Heinäluoman yms. mukaan, Keskustassa Sirkka-Liisa Anttilan, Matti Vanhasen, Risto Volasen, Seppo Kääriäisen, Mauri Pekkarisen, Paavo Väyrysen linjan yms. mukaan. Kokoomuksesta tähän joukkoon lähinnä historian pohjalta pitäisi lukea aktiiveista Ilkka Kanerva. Äärivasemmistossa on niin paljon potentiaalia joukkoon, että olkoon.

Itse pidän valtioneuvoston tutkimustoiminnan julkaisusarjan nroa 34/20166 hyvin onnistuneena puheenvuorona tässä ajassa ottamatta yksityiskohtiin kantaa. Se on ajatuksia herättävä. Sellaisia olisi tarvittu pitkin neuvostoaikaa. Liturgiset tekstit saavat kuulua menneisyyteen, jota emme enää voi muuttaa. 

En ryhdy ruotimaan UPI:n raporttia yksityiskohtaisesti tässä yhteydessä. Fakta on, että Venäjä pyrkii voimapolitiikalla palauttamaan neuvostoaikaisia asemia myös Itämeren piirissä. Se luo jännitteitä. Niihin täytyy varautua. Usein todetaan, että Suomi ei voi liittyä Natoon siksi, että Suomella ja Venäjällä on reilut 1 300 kilometriä yhtestä rajaa. Asia toistaminen kyllästyttää, se kyllä tiedetään. Kuitenkin sanon, että juuri yhteinen pitkä raja on yksi parhaista syistä lähettää Natolle jäsenhakemus.

Onnittelen UPI:a, tekijöitä ja Valtioneuvostoa näin ansiokkaasta raportista.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

14Suosittele

14 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Petteri Orpo sanoi keväällä ihailevansa Kokoomuksen 1970-luvun "remonttimiehiä," jotka veivät Kokoomuksen Neuvostoliiton polvelle istumaan. Se on minusta outoa.

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/petteri%20o...

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Jouni Snellman, enpä ollut lukenut tuota Orpon haastattelua. Ihmetyttää kyllä. "Remonttimiehissä" oli kyllä eroa. Ilkka Suominen heräsi länsisuhteisiin jo vuonna 1985, ensimmäisenä puoluejohtajista. Osa remonttiaktiiveista näyttää pysyneen vanhoilla neuvostoaikaisilla linjoillaan. Kanerva pyristelee siinä välissä. Orpo ei ole profiloitunut ulkopolitiikassa juurikaan. Hänen keskiluokka-teesinsä sinänsä on hyvä. Poliittiseen keskustaan on hyvä tunkea. KGB veti kokoomusta kansanrintama-aikana mennen tullen kölin ali valtapolitiikassa. Remonttimiehet olivat tällainen KGB:n aikaansaama repeämä. Suosittelen Orpolle uudistumista ja vapautumista neuvostoajan riiteistä. Suomen tulevaisuus länsimaana on varmistettava.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

"Presidentti Mauno Koiviston hallinto oli jäykistynyt pelkotilaan ja liturgiaan...Presidentti ei uskaltanut tehdä mitään, koska oli julistanut NKP:lle ja KGB:lle, että 'Suomen edut eivät voi koskaan olla ristiriidassa Neuvostoliiton etujen kanssa'.

Koiviston sanat ovat neuvostovasallin puhetta."

Eipä ihme, ettei Manu sitten Neuvostoliiton romahdettua uskaltanut kysellä Jeltsinin Venäjältä Karjalan palautusta... olisi ollut niin "tuhannen taalan paikka" - silloisen "köyhän" Venäjän aikana.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Petteri Pietikäinen. Juuri näin. Kyse oli itse asiassa vielä pahemmasta, sillä Neuvostoliitto/Venäjä tarjosi keskusteluja Suomen kanssa Karjalasta, rajakysymyksistä. Olisi tarvinnut vain vastata myöntävästi ja katsoa tilanne neuvottelupöydän ääressä, sitoumuksetta. Koivisto torjui kaiken. Olin heinäkuusta 1990 yksi kanavista, joita pitkin keskusteluja tarjottiin. Toinen oli Koivisto. Karjalan liitto aktivoitui. Selostin tilanteen Karjalan liiton hallitukselle ja yhdessä lähdettiin edistämään asiaa. Ahtisaaren aikana edistyttiin, mutta aika loppui sillä erää, kun Halonen ja Putin nousivat valtaan.

Käyttäjän petteripietikainen kuva
Petteri Pietikäinen

Karjalasta evakkona paenneen jälkeläisenä erittäin ikävä kuulla. Politiikassakin on omat "Carpe diem"-hetkensä...

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Oliko Paasikivi esisuomettunut vai suomettunut vai jotain muuta?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Antero Ollila. Mielenkiintoinen kysymys. Neuvostotiedustelu (NKVD) arvioi Paasikiveä (Jelisejev/Sinitsyn, joka operoi Suomen erillisrauha-asiaa Tukholmassa ja Paasikiven pääministeriksi Helsingissä vuonna 1944)näin:
"Koko elämänsä ajan hänen pyrkimyksenään on ollut saattaa Suomi jonkun vahvan suurvallan suojelukseen, sulkematta tällöin laskusta Neuvostoliittoakaan..." (tutkimukseni Paasikiven aikaan, 2001, s. 166). Eikä Paasikivi sulkenut pois laskuista natsi-Saksaakaan, kuten hänen toimintansa syksyllä 1941 osoittaa.

Paasikivi ajoi keväällä 1944 kaksilla raiteilla Suomen edustajana keskusteluissa venäläisten kanssa. Hän oli valmis vastoin presidentin, Mannerheimin, hallituksen ja eduskunnan kantaa luovuttamaan Karjalan vuoden 1940 rajalla ja muutoinkin Stalinin ehdoilla. Stalinia rajoitti poliittisesti vain suurvaltojen Teheranissa 1.12.1943 saavuttama yhteisymmärrys Suomen erillisasemasta suursodassa sekä ajankohtainen tilanne. Kuka ehtisi ensin Berliiniin? Sotilaallista apua Suomelle ei ollut saatavilla lännestä.

Paasikivellä oli kyky vaihtaa suurvaltasuuntaa nopeasti ilman turhia periaatteita. Kuitenkin presidenttinä hän ryhdistäytyi. Muut (armeija, Suomen kansa, Mannerheim, Ryti, Linkomies) olivat pedanneet perustuslain säilymisen muuttumattomana voimassa Suomessa. Suomi sai mahdollisuuden jatkaa länsimaisena demokratiana. Myöntyväisyysmies Paasikivi aloitti varovaisen lähentymisen länteen jo vuonna 1949 (GATT). Kekkonen jatkoi (Efta, OECD), huolimatta Neuvostoliiton vuonna 1954 käynnistämästä kansanrintamapolitiikasta, jolla se pyrki saamaan Suomen kommunistiseksi. Tämä aika päättyi keväällä 1977. Koivisto katkaisi länsisuunnan Neuvostoliiton heikkenemisen aikana. Koivisto näyttää kuunnelleen vain vanhoillisia KGB:n Andropovia, Vladimirovia ja Karaseviä. Siinä se.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Silovikkiministeri Paula Risikko haluaa kieltää - ehdottomasti - "väkivaltaiset äärijärjestöt." Kyllä tämäkin uussuomettumista on. Viranomaisilla ei ole mitään luotettavaa keinoa selvittää, mikä on "äärijärjestö" ja mikä "väkivaltainen." Toteutuessaan tämä johtaa venäläismalliseen mielivaltaan.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/204506-sisaminist...

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Jouni Snellman. Tuomitsen väkivallan ja tuoreet tapahtumat Helsingin aseman edustalla. Poliittisesti asia on selvä. Lakimiehenä en kuitenkaan voi suoralta kädeltä ottaa kantaa, millaisen tuomion lakituvassa nykylainsäädännöllä taustaryhmän lakkauttamisyritys voisi saada. Lainsäädännön muuttaminen vaatii tarkan harkinnan, mutta sitähän Risikko juuri tekee, koko hallituskin.
Historioitsijana mieleen nousevat väkisin 1930-luvun tapahtumat. Väkivaltaa suunnitelleet ja toteuttaneet kommunistit kiellettiin. Äärioikeallakin oli torjuttavaa liikehdintää, kuten Lapuan liike, josta seurasi IKL. Sisäministeri yritti lakkauttaa juridisin perustein äärimmäisenä oikealla olleen puolueen IKL:n, mutta se ei onnistunut oikeudessa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset