seppinenj

Turvallisuuspolitiikka ja kansanäänestykset

Kysymys kansanäänestyksestä on tuon tuostakin esillä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Sain vastatakseni äskettäin kansainvälisessä yhteydessä Brysselissä kysymyksen siitä, järjestäisikö Suomi sellaisen Nato-jäsenyyskysymyksen yhteydessä ja mikä on oma kantani asiaan.

Itsenäisen Suomen historiassa kansanäänestys on ollut harvalukuisessa käytössä. Kieltolaki ja EU-jäsenyys ovat olleet kohteina. Suuria ja pieniä lainsäädäntöä vaativia asioita on mennyt eduskunnan päätöksillä, sotaa ja rauhaa koskevia kysymyksiä myöten. Perustuslait ovat eduskunnan asioita. Perustuslain muutoksissakaan Suomessa ei ole tarvetta kansanäänestyksille, niin tiukat ovat muutosten menettelytapaehdot.

Itsenäisyyden ajalla on ollut voimassa kolmenlaista perustuslakia. Ruotsin perustuslait pysyivät Suomen suuriruhtinaanmaassa voimassa yli sata vuotta. Yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789 oli perustuslaki, joka muutti vuoden 1772 hallitusmuotoa (HM). Se laajensi kuninkaan valtaoikeuksia. Suuriruhtinaanmaa selvisi sillä itsenäistymiseen saakka, joskin valtiopäiväuudistus viime vuosisadan alussa rakensi perustuslakisäädösten päivitystä vastaamaan ajan rientoa. Sama perustuslaki oli voimassa itsenäisessä Suomessa vuodet 1917-1919. Vuoden 1919 HM oli voimassa vuoteen 2000. 

Ison-Britannian brexit/remain-kansanäänestys kesäkuussa 2016 laittaa ajattelemaan asioiden yhteyksiä. On vaikeata nähdä kyseiselle kansanäänestykselle sellaista pakottavaa syytä, joka olisi liittynyt erityisen mittaviin akuutteihin Euroopan unionin perusjärjestelmän muutostarpeisiin juuri kevätkesällä 2016. Samaan aikaan yksikään muu unionin jäsenmaa ei nähnyt tarvetta minkäänlaisille erityistoimille. Pääministeri Cameronin (remain-mies) ilmeisen sisäsyntyinen toiminta päätöksenteossa on sinänsä mielenkiintoinen seikka, eritoten ottaen seuraukset huomioon. Vaikka Lontoon seudulla 70 % Richmond Parkin äänestäjistä äänesti remain, lopputulos oli brexit. Vieläkään unioni eivätkä britit itse tiedä, mitä tästä kaikesta oikein seuraa, eivät edes brexitiläiset.

Teemani nyt on kuitenkin Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys ja kansanäänestys. Vastasin Brysselissä ystävälleni, että olen kansanäänestystä vastaan tässä asiassa, koska kansanäänestykset voivat olla arvaamattomia. Suomessa on selvät säännöt, keillä on päätöksentekovalta turvallisuuspoliittisissa asioissa. Päätoimijat eli päättäjät ovat tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta. Yksikään taho ei yksin päätä asiasta. Siinä on kyllin länsimaista demokratiaa. Asiaa ei pidä ulkoistaa kansalaisille, se olisi suorastaan vastuun pakoilua.

Monimutkaisessa turvallisuuspoliittisessa asiassa populistiseksi ja epäasialliseksi ehkä (todennäköisesti) heittäytyvä kampanjavaihe saattaisi pahimmillaan lopputuloksena heikentää valtakunnan turvallisuusasemaa merkittävästi, vaikka kansanäänestys voi Suomessa olla vain neuvoa-antava. Sellaista riskiä ei toden totta pidä ottaa. Suomen laki ei tunne sitovaa kansanäänestystä. Sinänsä neuvoa-antavia kansanäänestyksiä voi harvoissa tarkoin harkituissa tapauksissa käyttää. En ryhdy kuitenkaan niitä luettelemaan, vaan aika ja asia ratkaisevat kannan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Kansanäänestyksen järjestäminen Natosta sisältää riskin, että keskustelu ja aiheet riistäytyvät ulos itse asiasta. Kun täällä US:n blogistanissa seuraa puheenvuoroja ja kommentteja, niin päällimmäiseksi vaikutelmaksi jää, että asiasta keskustellaan hyvin tunnepohjaisella paatoksella. Se antaa kuitenkin jonkun verran kuvaa siitä, minkälaiseksi tuo taisto muodostuisi. Myös Brexit äänestys antoi osviittaa siitä, pysyykö keskustelu itse asiassa vai ei.

Myönnettäköön, etten itse vielä 2000-luvun alussa rivikansalaisena nähnyt Natoon liittymistä tarpeellisena. Baltian maiden ja Itä-Euroopan muiden maiden halua mennä Natoon perustelin niiden historiallisilla kokemuksilla - ei enää koskaan alistavaa miehitystä. Samoin muuten käyttäytyivät myös Tanska ja Norja, jotka miehitettiin lähes läpihuutojuttuina II maailmansodan alussa. Nämä kaikki maat priorisoivat absoluuttisen turvallisuutensa toisella tavalla kuin Suomi ja myös Ruotsi.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Oikeaan osunut kannanotto Nato-kansanäänestyksestä. Sellaista ei tarvita.
Kirjoitin jokin aika sitten oheisen blogin samasta asiasta.

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217...

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kansanäänestyksessä on sellainen vaara, että koko kansan mielipide tulee esiin. Olisiko se edes demokraattista?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Luehan Antero Ollila kannanottoni 2. linkin takaa, miksi kansanäänetyksellä ei voi, eikä saa olla merkitystä puolustushallinnon ratkaisuihin, joiden pitää ELÄÄ AJASSA.

Eikö tämä ole demokratiaa?! Nuo poliittiset päättäjäthän on valittu selvillä demokraattisilla vaaleilla päättämään tästä Natoon liittymisestäkin. Se on heidän mandaattinsa. Ei heitä ole valittu gallupeilla eikä neuvoa antavalla kansanäänestyksellä. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisten maanpuolustuksen vastuukysymysten kanssa. Varsinkaan kriisitilanteessa, joka nytkin on enemmän tai vähemmän uhkaamassa. Niistä on maanpuolustuksesta vastuullisten päättäjien: ylipäällikön, puolustushallinnon ja armeijan johdon tarpeetonta ottaa osviittaa; kansanäänestyksen taakse piiloutua.

Koko kansan mielipide ei tule esiin, vaan niiden ketkä äänestävät. Äänestysprosentti voi olla hyvinkin alhainen.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kansan mielipide on tärkeä tietää mutta kansa ei aina ole oikeassa. Kansan enemmistö oli pitkään sitä mieltä, että maa on pannukakun muotoinen eikä pallo.

Toisaalta kysymyksen asettelullakin on merkitystä. Itse epäilen sitä, että kansan enemmistö (57%) vastustaisi Natojäsenyyttä.

Olen ihmetellyt missä viipyy uusi mielipidetiedustelu. Onko aihe ja aika sopimaton juuri nyt? Kärjistäisikö väärä mielipide herkkää tilannetta.

http://mattivillikari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/224...

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jokainen Suomen puolueista on muistaakseni tehnyt puoluekokouspäätöksen siitä, että Nato-jäsenyydestä järjestetään neuvoa-antava kansanäänestys.

Miten tästä poliittisesta umpikujasta voisi löytyä ulospääsy?

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen

Ongelma on kyllä hankala, mutta siihen on ratkaisu. Vaihdetaan puolueet ja vaihdetaan kansa. Eiköhän se Nato sitten...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Niinpä, ja sillä hyvä! Eiiii!
Natoon ei liitytä tällä hallituskaudella. Piste! Neuvoa, kenelle?, antava kansanäänestys järjestetään ties milloin. Piste!
Näinkö maanpuolustuksemme tänä päivänä etenee? Jokin muukin valitettavasti etenee!
Eivätkö vastuulliset tahot todellakaan pysty tekemään itsenäisesti päätöksiä, että roikutetaan tätä kansanäänestystä jatkuvasti riippakivenä mukana?

Eivät kai puoluekokouspäätökset ole "jumalansanaa", ettei niitä voida muuttaa, jos on aihetta?

Ulospääsyn löytyminen oma-alotteisesti saattaa olla liian myöhäistä tätä menoa. Sitä ei tarvitse sitten miettiä, se pakotetaan meille.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Vanha konsti on perustaa "hätätilahallitus" virkamiespohjalta. Silloin puolueiden ei tarvitse muuttaa periaatteitaan ja jälkeenpäin voi syyttää muita.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Käyttäisin varovasti termiä "päättää".

Käytännössä alustaja muistuttaa ihan terveellisesti: "Suomessa on selvät säännöt, keillä on päätöksentekovalta turvallisuuspoliittisissa asioissa. Päätoimijat eli päättäjät ovat tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta. Yksikään taho ei yksin päätä asiasta. Siinä on kyllin länsimaista demokratiaa."

Absoluuttisen parlamentaarisen demokratian kannattajana käyttäisin kuitenkin perustuslaillisia verbejä. Tasavallan presidentti ja valtioneuvosto "johtavat" ulkopolitiikkaa.

Kun eduskunta "päättää" tässä maassa jotakin, sille ei kukaan mahda mitään. Onneksi. "Päätöksiä" ei kansainvälisessä politiikassa voi tehdä lennosta, joten presidentin ja hallituksen on vain johdettava luottaen siihen, että eduskunta sitten siunaa ratkaisut tai ei.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Jari-Pekka Vuorela, kiitokset tarkasta otteesta terminologiassa. Käytännössä kuitenkin tiedän paljon mukana olleena, että operatiivinen toiminta vaatii oikeita "päätöksiä" perustuslain alla. Siksi sana "päättää" kyllä pätee alemmillakin kuin perustuslain tasolla. Olen samaa mieltä parlamentaarisen demokratian tärkeydestä. Suomessa parlamentti vetää lopulta pisimmän korren. Vain jonkin vieraan valtion aiheuttama väkivaltainen miehitystilanne voi muuttaa asianlaidan. Sellainen täytyy kaikin tavoin estää.

Toimituksen poiminnat