*

seppinenj

Luovasti optimaaliseen ratkaisuun tulevissa hävittäjäkaupoissa

Sotilasvoiman lisääminen on noussut EU:ssa erittäin tärkeäksi kysymykseksi.  Puolustusbudjetit ovat kääntyneet nousuun Euroopassa. Nato-maiden odotetaan käyttävän kautta linjan pian kaksi prosenttia kansantulosta puolustukseen. Saksa ottaa aimo askeleen lähivuosina ja kaksinkertaistaa puolustusbudjettinsa vahvistaakseen omaa ja Euroopan puolustusta. Suomen tärkeä luku on vain 1.3 %, joten petraamisen aihetta on. 

Suomessa hävittäjien uusinta on noussut ajankohtaiseksi kysymykseksi. Kauppoihin on kuitenkin vielä aikaa. Esillä on viisi valmistajaa, joista kaksi on amerikkalaista kolmen taustan ollessa länsieurooppalaisen. Mistä optimaalinen ratkaisu? Tämä analyysi tarkoittaa luodata tärkeätä poliittista sektoria tässä asiassa. Se edustaa kirjoittajan näkemystä asiasta vuoden 2016 kallistuessa lopuilleen ja voi joutua uusarvioinnin kohteeksi myöhempien kehityslinjojen avauduttua. Kuitenkin laaja-alaista keskustelua asiasta täytyy käydä julkisesti, onhan kyse kaikkien suomalaisten turvallisuudesta.

En ryhdy arvioimaan esillä olleiden koneiden sotilaallisia ominaisuuksia. Se on sotilaiden tehtävä. Kuitenkin jokainen malli on varmuudella tehokas ja kelpo sotakone. Ulkopoliittiset ulottuvuudet sen sijaan kuluvat ammattiini. Vastakauppoja ei Hornet-tyyliin enää tule, joten kaupalliset kytkennät voi jättää tässä vaiheessa arvioimatta.

 

Iso jo vuosia jatkunut trendi näyttäisi siis vahvistuvan ja tukevan kehitystä, jossa EU-maiden vastuu Euroopan puolustuksesta kasvaa. Nato on melkoisella varmuudella tässä keskeinen väline edelleen, mutta EU:n jäsenvaltiot muodostavat äänestäjineen peruskudelman. Yhdysvaltojen oletan pysyvän Naton johtavana sotilasmahtina, mutta tukevan edellä mainittua kehityssuuntaa. EU:n rakenne huomioi tämän entistä paremmin ja syventää keskinäistä yhteistyötä yhteisen puolustuksen hyväksi.

Sitten, minkä maan tuotantoa pitäisi hankkia, jotta kokonaisuus olisi suomalaisten turvallisuuden kannalta optimaalinen? Yhdysvallat tuskin loukkaantuu, vaikka Suomi noudattaisi tarvetta kehittää EU:n puolustusta hankkimalla EU:n jäsenmaiden tuotantoa. Sotilaallista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa voi harjoittaa monella tavalla. Menettely saattaisi jopa istua hyvin valitun presidentin Donald Trumpin ajatuksiin, joista tosin ei ole kovin varmaa näyttöä vielä. Ei kannata lukkiutua siihen, että amerikkalaiset koneet olisivat jokin poliittinen välttämättömyys. Yhdysvallat on perinteinen Pohjolan ystävä, Suomenkin.

Se on tukenut maatamme monissa tärkeissä vaiheissa, vaikka Suomesta ja Ruotsista juuri Ruotsi on ollut vahvimmin Yhdysvaltain suojavarjon alla. Suomi on tästä hyötynyt kuitenkin merkittävästi, mutta erehtyi kylmän sodan aikana KGB:n paikallisohjaamana pahemman kerran Neuvostoliiton taskuun.

Presidentti Mauno Koivisto harjoitti Neuvostoliiton ikuistamispolitiikkaa KGB:n vanhoillisen siiven ohjaamana ja ehdoilla. Pitkäaikainen ulkoministeri Paavo Väyrynen piti Neuvostoliittoa "elinvoimaisena" romahtamisen kynnyksellä yhtä lailla ja politikoi sen mukaisesti. Neuvostoliitto kuitenkin kaatui ja vapautti Suomen mm. hankkimaan amerikkalaisia hävittäjiä.

Pidän Hornet-hankintaa erittäin onnistuneena poliittiseltakin kannalta katsottuna. Maailma muuttuu, ja on totisesti muuttunut armon vuonna 2016. Sitä tulen käsittelemään vielä monta kertaa eri näkökulmista.

 

Suomi on turvallisuuspoliittisesti ja taloudellisesti hyötynyt erittäin paljon integraatiotiestä. Se alkoi Eftasta vuonna 1961 ja johdatti Suomen 1990-luvulla Euroopan unioniin Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena. Suomen länsimainen asema vakiintui, mutta jäi sinettiä vaille Natoon liittymisen jäätyä tekemättä. Tänään integraation antama suoja voi olla ilman vahvoja toimia uhanalainen, jonka torjumiseen Suomen kannattaa panostaa voimavarojaan. 

Onko Suomen länsimainen asema jälleen uhattuna Brexitin ja Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen? Suomi ei ole missään tapauksessa sotilaallinen tyhjiö, mutta asemamme vaatii kuitenkin huolellista harkintaa pahimman varalta. 

Suomen hävittäjäkaupat ovat vahvasti poliittinen toimenpide. Ruotsi ainoana toimittajana saattaa olla poliittisesti riittämätön lähde. Ruotsi on ollut poliittisessa ja sotahistoriassa helposti Suomen suhteen perusmyönteinen, mutta kuitenkin ponneton toimissaan. Suomi on (ollut) mainio puskuri itään, mutta kuitenkin ennen kaikkea taktisella tasolla, ei strategisesti. Siksi puolustusliitto Ruotsi-Suomi jää herkästi joidenkin haaveeksi. Vastaavasti katson, että Ruotsi on erinomainen harjoituskumppani, mutta ei Suomelle strateginen elementti. Niinpä JAS joutuu tässä katsannossa kärkisuosikkien taakse.

Yhdysvaltojen tulevan presidentin Donald Trumpin asenteet jäävät nähtäviksi. Yhdysvaltojen tarjokkaiden hävittäjien Super-Hornetin ja F-35:n rooli poliittisesti tarkasteltuna on tänään kuitenkin erilainen kuin Hornetien 25 vuotta sitten tilausvaiheessa. Silloin oli esimerkiksi vastakauppoja tiedossa, tänään ei. Eurooppalainen integraatio eteni silloinkin, mutta vasta nyt se on saamassa kovassa turvallisuuspolitiikassa otetta asioihin. Siksi amerikkalainen vaihtehto ei ole poliittisesti samanarvoinen kuin silloin, eivätkä Suomen hävittäjäkaupat sinänsä heilauta maailman vahvinta sotilasmahtia mihinkään. Myöskään Suomen ja Yhdysvaltain pitkä poliittinen kudelma tuskin on riippuvaista tästä.

Näin pääsen EU:n tilanteen tarkasteluun. Tänä syksynä on alkanut prosessi EU:n sotilaspolitiikan kehittämiseksi entistä konkreettisemmalla tavalla. Suomelle on varattu erittäin tärkeä rooli tässä asiassa. Yksi tärkeä ulottuvuus on eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistaminen, josta on mm. hankintarahaston kehittäminen ollut esillä. EU:n ja Naton yhteistyöstä on sovittu uudella tavalla.  Nato ja EU ovat julkistaneet 6.12.2016 Euroopan turvallisuutta yhteiseltä pohjalta vahvistavan yhteisen julistuksen (Nato Press Release (2016) 178). Rauhan ylläpitäminen on yhteinen jalo tavoite. Diplomatia ei kuitenkaan toimi ilman vahvaa sotilaallista selkänojaa, niin kuin nykytilanne osoittaa.

Suomen on syytä harkita vakavasti tämän linjan seuraamista myös hävittäjähankinnoissa. Tarjolla on yksi NATO/EU-maan hävittäjä eli Ranskan Rafale ja eurooppalainen yhteistyökone Eurofighter Typhoon, joka on palveluksessa useassa maassa, kuten Saksassa, Espanjassa, Italiassa ja Isossa-Britanniassa.  Siihen liittyvän Britannian Nato-kytkentä on pysyvää sorttia ja vahva. EU selviää Brexitistä ja ylenpalttisesta euroskeptisyydestä. Natosta tulee vuosien mittaan EU:n kattava turvallisuuspoliittinen elementti myös Pohjolassa. Ranskan ja Saksan perusakselin toimivuus on varmistettava vuonna 2017.

Presidentti Sauli Niinistö valitaan toiselle ja viimeiselle kaudelle 2018. Näin maassa ajatellaan yleisesti. Hän vapautuu Paasikiven varjosta, jonka mukaan Suomi taistelisi sodassa Neuvostoliiton puolella. Se oli yksi suomettumisprosessin peruselementtejä. Kansa sopeutuu kyllä Natoon nopeasti, kuten sopeutui aikanaan yya-sopimukseen Paasikiven johdolla. Tässä sopeutumisnopeuden mielessä Paasikiven malli on OK. Paasikivi vaihteli turvallisuuspoliittista kypärää jouhevasti, sodan aikana vähän liiankin jouhevasti Moskovan ja Berliinin välillä. Neuvostoliitto nimittäin oli kovin juoni ja häikälemätön otteissaan.

Tänään Suomella on mahdollisuus vakiinnuttaa länsimainen eurooppalainen tie samanmielisten maiden perheessä. Nato ja EU korostavat em. julistuksessaan yhteisiä arvoja. Ne ovat nyt tärkeämpia kuin vuosikymmeniin. Ennakkoluulottomasti, miten olisi Suomi, 40 Rafalea ja 40 Eurofighteria?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Otan kantaa vain viimeiseen kappaleeseen. Miksi Rafalea JA Eurofighteria. Nehän ovat ominaisuuksiltaa rinnakkaiset koneet ja kahden eri tyypin ylläpidosta tulee ylimääräisiä kustannuksia. Kumpikin on sinänsä varteenotettava vaihtoehto, mahdollisesti jopa paras sellainen.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel
Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Riittääkö suorituskyky? Pystyykö pieni toimittaja hoitamaan varaosat ja täydennykset kriisitilanteessa, varsinkin jos se on itsekin kiinni siinä kriisissä?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen Vastaus kommenttiin #3

Vastaan nyt JAS:in osalta. JAS-vaihtoehto ei sido mielestäni Suomea riittävästi EU/Nato-kontekstiin tulevaisuudessa. Ruotsi on erinomainen harjoittelukumppani, mutta liittosuhteeseen saakka ei ole ollut eväitä. Sanon saman nyt hieman eri sanoin kuin tekstissä: Ruotsi on liian pieni strategiseksi kumppaniksi kun on mahdollista integroitua vahvasti tukeviin EU:n Naton tukemiin kehittyviin kovan turvallisuuden rakenteisiin. Ne antavat viime kädessä tarvittavia toimintaedellytyksiä. Kääntäen sama pätee Ruotsin suhteessa Suomeen. JAS on, kuten Aalto toteaa, pieni toimittaja. Kriisitilanteessa Ruotsin omat ilmavoimat tarpeineen ajavat epäilemättä Suomen ohitse. Tällainen riski on olemassa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #4

Elikkä Suomen hävittäjähankinta onkin perustaltaan sitoutumista Nato kontekstiin, vaikka politiikot ovat muuta väittäneet.

Odotellaan kaikessa rauhassa mitä seuraava jenkkipressa tuo tullessaan. Ehkä tulevan kesän korvilla ollaan paremmin valaistuneita mikä on Nato, mitä on EU:n kaavailut puolustusyhteistyöt ja etenkin mikä tulee olemaan halvaantuneen YK:n rooli.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #4

Jukka kirjoitti:"Kriisitilanteessa Ruotsin omat ilmavoimat tarpeineen ajavat epäilemättä Suomen ohitse. Tällainen riski on olemassa".

Outo, jopa onto selitys; etenkin silloin kun jokainen meistä tietää, että "money talks"...Jukka pystyy parempaan.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #4

Jukka kirjoitti:m "Kriisitilanteessa Ruotsin omat ilmavoimat tarpeineen ajavat epäilemättä Suomen ohitse. Tällainen riski on olemassa".

Outo, jopa onto selitys; etenkin silloin kun jokainen meistä tietää, että "money talks"...Jukka pystyy parempaan.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #3

Suorituskyvyllä ei ole mitään merkitytä sodan astuessa kuvaan. Kun (jos) sota syttyy, niin yksikään taistelukuntoinen hävittäjä ei tule nousemaan Suomen kentiltä. Ruotsin kentiltä voisi nousta, mikäli asiat näin junaillaan.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #9

Aivan perusteeton heitto. Sodan oloissa Ilmavoimat toimii hajautetusti maantietukikohdista joustavasti niitä vaihdellen, ilmavalvonta toimii ja lähestyvää vihollista mennään vastaan tai sitten pidetään koneet syvällä kalliosuojassa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #16

Ken uskoo kenraalien jargonia maantietukikohtien ihmeellisyydestä. Niiden kaikkien sijainnit ovat jo mahdollisen vihollisen laitteille koodattu. Tilanteen alussa kaikista tulee hyvää potaattipeltoa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Puolusvoimat eivät kerro paljonko meillä on Saab Drageneita varastossa käyttöön otettavissa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #7

Taitavat olla loppuun lennettyjä ja pahasti vanhentuneita vaikka kelpo koneita aikanaan olivatkin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes Vastaus kommenttiin #10

Tioteo ei ole paljonko ostettiin ja pantiin varastoon.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #18

Lentokelpoisina ei liene varastoissa enää yhtäkään, eikä museokoneilla pärjää ilmasodassa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #19

Houkutuslintuna niitä voisi ehkä lkäyttää.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #30

Ei järjkevää. Koulutetut lentäjät ovat niukka voimavara. Ei heitä kannata tyhjänpäiten tapattaa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen Vastaus kommenttiin #31

Oikea suunta Gepsiin ja hyppy laskuvarjolla turvalliseen alustaan.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus Seppiseltä, mutta kuten hän itse sen aluksi kertoi: Jätetään hävittäjien ominaisuuksien arviointi sotilaille.

Itse luotan siihen että sotilaat tietävät parhaiten mikä hävittäjä tänne tarvitaan. Poliitikkojen tehtävä on mahdollistaa hankinta, elleivät he sitten itse aio lentää koneita sotatilanteessa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Eipä kannata aina uskoa auktoriteetteja. Joskus kannatta vaivata sitä omaa elintä, joka sijaitsee yleisimmin korvien välissä.

Suurellinen hävittäjähankinta on pöyristyttävän pölhö akti. Samalla rahalla, mutta muilla keinoin Suomi tulisi olemaan maailman puolustuskykyisin valtio.

Käyttäjän ErkkiVainionp kuva
Erkki Vainionpää

Minusta Rafalea ja Eurofighter ovat realistinen mahdollisuus. Raskaampi huolto rauhan aikana voitaisiin hoitaa kumppanuusmaissa. Säästöä. Lisäksi huollon aikana kumppanuusmaasta voisi tulla Suomeen tilalle harjoittelemaan vastaavia osia.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Molemmat ovat ns. 4,5 sukupolven hävittäjiä. Rafalen avioniikasta seuraava, lainaus tekstin kohdasta stealth technology:

https://en.wikipedia.org/wiki/Fourth-generation_je...

There are some reports that the Dassault Rafale's avionics, the Thales Spectra, includes "stealthy" radar jamming and deception technology, and systems for the active cancellation of RADAR analogous to the acoustic noise suppression systems on the Bombardier Dash 8. Conventional jammers make locating an aircraft more difficult, but their operation is itself detectable, with missiles being designed more recently to endeavor to follow the jamming itself. The French system is hypothesized to interfere with detection without revealing that jamming is in operation.

Such a system ought in principle to be able to make an aircraft entirely invisible, were it to be feasible to actively mimic an undisturbed RADAR signature (canceling all reflections, and compensating for any RADAR shadow) however such a system would be incalculably difficult and is not envisaged. Meanwhile, the real effectiveness of systems that allegedly exist is unknown.

Sotilaat toivottavasti tekevät esivalinnat suosituksiksi poliitikoille. Rafalen muutamat erinomaiset ominaisuudet on syytä tutkia tarkkaan.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Trumpin ensimmäinen palvelus äänestäjilleen: pakottaa eurooppalaiset maat ostamaan hävittäjiä ja siten parantamaan USA:n työllisyyttä. Lisäksi hän on nostamasssa Euroopan maiden maksuosuuksia Naton kustannuksista.
USA:n ei tarvitse pelätä asemyyntiä kenelle tahansa, sillä heidään maaperällään ei ole (omaa sisällissotaa lukuunottamatta)sodittu sen jälkeen, kun alkuperäinen intiaaniväestö oli saatu hävitettyä.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

5+5 riittää tunnistus- ja paraatilentoihin. Säästyvät rahat ohjuspuolustukseen omin voimin. Rakettitieteilijöitä on myös Suomessa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

5+5 on ehkä liian vähän, 10+10 hävittäjää voisi jo riittää, säästyvät rahat satsataan ohjuspuolustukseen.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Teollisuuspolitiikan kannalta asiaa tarkasteltaessa JAS on paras vaihtoehto!

Suomessa ei edes pystytä huoltamaan F35 hävittäjää.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Riittävät ominaisuudet ovat kuitenkin kriteeri, kuten yleisölle on kerrottu. Yksimoottorisena ruotsalainen ei ole suorituskyvyltään vaihtoehto mm. Rafalelle ja Eurofighterille eikä se ole vaihtoehto myöskään Venäjän kummallekaan kolmevitoselle, nimittäin Su-35 ja MiG-35, joiden perässä olisi tunnistustehtävissä pysyttävä. Molemmat kolmevitoset ovat aivan liian nopeita ja ketteriä JAS:ille.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Mitä tekee Suomi vaikkapa sadalla hävittäjällä kun niitä ryssällä on tuhat? Mitä tekee Suomi kreikkalaisilla ja turkkilaisilla Nato-kumppaneilla?
Suomen itsenäisyyden takaa maasotavoimat, omat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Blogi jättää mainitsematta olennaisia elementtejä Lockheed Martin F-35A Lightning II -vaihtoehdosta: 1) se on teknologisesti pisimmälle kehitetty viidestä vaihtoehdosta, ja siitä tullee aikaa myöten samanlainen standardikone Yhdysvaltojen liittolaisten keskuudessa kuin F-16 Fighting Falcon on ollut edellisessä 4. hävittäjäsukupolvessa 2) kone ei liene kaikilta osin vielä suunnitellussa lopullisessa suorituskyvyssään vaativien teknisten ongelmien ratkaisujen ollessa vielä keskeneräisiä 3) hinta on huikeasti ylittänyt alkuperäiset arviot, mistä mm. Donald Trump on hanketta arvostellut 4) Kokoonpano Suomessa ei tulle kysymykseen ja myös huoltoa suunnitellaan keskitettäväksi muualle, mikä poikkeaa Ilmavoimien soveltamasta periaatteesta pääkalustonsa suhteen 5) häiveominaisuudet 5. sukupolven koneissa ja niiden kilpajuoksu myös tahollaan kehittyvän tutka- ym. sensoritekniikan kanssa ovat vaikeasti ennakoitavissa 2020 -luvulle.

Kanada on lykkäämässä päätöstään F-35 -hankinnasta, ottaa aikalisän ja korvaa poistuvia Hornetejaan isokokoisemmilla ja suurempaa asekuormaa kantavilla Super Horneteilla, kunnes F-35:n osalta saadaan selvyys ainakin kohtiin 2) ja 3).

Ilmataisteluiden luonteeseen kuuluu, ettei niissä jaeta hopeamitaleita "melkein yhtä hyvistä" suorituksista. Teknologinen innovatiivisuus tekee siksi F-35:stä varsinaisen jokerikortin, johon liittyy samalla epätavanomaisia riskejä, joita ei ole muilla vaihtoehdoilla.

Kalustokirjavuutta ei ole mitään syytä varta vasten tavoitella, koska koneiden komponentit eivät ole keskenään yhteensopivia ja kirjavuudesta aiheutuva logistinen painajainen niin eri materiaalin kuin sen vaatiman erilaisen koulutuksenkin suhteen on resurssien hukkaan heittämistä. Mielekästä se voi olla ainoastaan jos toinen tyyppi on F-35 ja toisella kompensoidaan sen riskejä (vrt. Kanadan ratkaisu).

Gripen NG:n heikkoutena on sen tuotantolinjan muita alhaisempi kapasiteetti, vaikka Saab antaakin työllistämislupauksen Suomen ilmailuteollisuudelle jos se valitaan.

Politiikalla, kytkykaupalla tai edullisella hinnalla ei voiteta ilmataisteluita eikä tehdä onnistuneita ilmasta maahan -rynnäköitä pahoina päivinä. Suomi tarvitsee vaihtoehdoista optimaalisen kompromissin, jossa verorahallemme saadaan paras vastine sotilaallista suorituskykyä, "most bang for the buck". Onneksi Ilmavoimilla on sen ratkaisemiseen parhaat asiantuntijat, joille maallikoiden neuvoilla ei ole annettavanaan lisäarvoa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eli voisiko konsepti olla 25 kpl F-35 hävittäjää ja reilu 30 kpl JAS NG?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Konehankinnan hajauttaminen kahdelle eri toimittajalle ei ole hyvä vaihtoehto, sillä huolto ja muu sälä monimutkaistuu. Samaa mieltä siinä, että hankinta on tehtävä EU:n sisältä. Riittääkö JAS:n suorituskyky? Trumpin vaalivoiton jälkeen minulle oli selvää että Eurofighter, jos on parempi kuin Jas. Kaavailut eurooppalaisen sotakaluston yhteiskäytöstä tätä myös puoltaa.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Miten ilmataistelun lopputulokseen vaikuttaa se, mistä maasta hankinta on tehty? Tavoitellaanko tässä toimivaa ilmapuolustusta vai oikeaoppista kauppapolitiikkaa?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Entäs jos amerikkalaiskoneesta hajoaa dynamo ja Trumppi ei anna tilalle uutta?

Eero Tapio

On toisaaltaan harmi, että kisassa on kaksi eurooppalaista huippukonetta, koska kustannus-ym. syistä niitä molempia tuskinpa voidaan valita fifty-fifty periaatteella. Realiteetti taitaa olla, että yksi huippukone ja yksi vaatimattomampi ja halvempi käyttö- ja huoltokustannuksiltaan. Sotaa EU:ta vastaanhan tuskin tulee kovin helposti, ja maiden puolustamiseen riittävät nykyisin tarjolla olevat kaikkikin esillä olevat koneet hyvin. Voisi ehkä ajatella niinkin, että pohjoiskalotti puolustaisi tarvittaessa yhdessä myös Suomen ilmatilaa, jolloinka painopiste siellä olisi vähäisempien koneiden suhteen, ja vastaavasti alempaan Suomeen voisi hankkia todella huippua edustavaa konetta, ja ehkä niitä myös enemmän kuin toista tyyppiä, ja olisi se sitten eurokone tai jenkkikone. Ratkaisun monimutkaisuutta lisää, että Norja ja Tanska ovat jo valinneet omansa koneen jenkeistä. Koneiden ohella pitäisi olla pitkän matkan maasta ammuttavaa ilmatorjuntaa ja maamaalitorjuntaa runsaasti tuhoamaan vihollisen lentokenttä- ja ohjusasemat, joiden nopeat yllätyshyökkäykset lienevät hyökkäystoimien alussa massiiviset yhdessä lentojoukkojen kanssa.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Super-Hornet olisi erinomainen hankinta jo senkin vuoksi, koska kone on kaksimoottorinen. Yksimoottorinen kone on vaarassa helpommin tuhoutua moottoriongelmien vuoksi kuin kaksimoottorinen kone. Toisen suihkumoottorin vikaantuessa voidaan lentää yhdellä moottorilla turvallisesti tukikohtaan ja näin tapahtui vuonna 2001.
Hävittäjät ovat kalliita ja yhdenkin sellaisen koneen menetys pelkän moottorivian vuoksi olisi täysin turhaa. Kaksimoottorisen koneen hankintaa puoltaa myös niiden käyttö maantietukikohdista, joissa lentoonlähtö asekuormalla verrattain lyhyellä matkalla vaatii moottorista kovia tehoja.
Super-Hornet toisi samalla tullessaan synergiaetuja verrattuina muihin valmistajiin. Saattaisi olla niin, että samoja varaosia voitaisiin käyttää niin uusissa kuin jo käytössä olevissa Horneteissa. Toinen synergiaetu olisi tietysti tyyppikoulutus sekä huoltomekaanikoille että ohjaajille. Saman valmistajan koneissa löytyy aina samankaltaisuutta.
Uusissa konetyypeissä pyrkii aina olemaan niin sanottuja ”lastentauteja”, joita pitempään käytössä olleissa Super-Hornet -koneissa ei niinkään ole.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kanada on harvaan asuttu laaja maa, ja heille kaksimoottorisuudella on merkitystä juuri mainitsemistasi syistä ( vrt. # 15), kun taas F-35:n yksimoottorisuus heitä arveluttaa.

On totta, että askel logistisen huollon ja koulutustarpeiden osalta olisi lyhin F/A-18 C/D Hornetista F/A-18 E/F Super Hornetiin. Mutta otetaanko koeteltuun (= sen pohjalta parannettuun koneeseen) pitäytymällä riski jäämisestä jälkeen kehityksen eturintamasta, vaikka tulevassa hankinnassa tarjoutuisi siihenkin mahdollisuus, ja ostetaanko jo vanhentumassa olevia ratkaisuja? Onneksi tähän perehtyvät Ilmavoimien parhaat asiantuntijat.

Toimituksen poiminnat