*

seppinenj

Pari viikkoa Trumpin virkaanastujaisiin

Liikemies Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain 45. presidentiksi on kuohuttanut mieliä kautta maailman, myös itse Yhdysvalloissa. Kun hän sai 270. valitsijamiehen äänen, lopulla ei enää ollut perustuslaillista väliä, vaikka Hillary Clinton sai lähes 2.9 miljoonaan ääntä enemmän kuin Trump. Meillä Suomessa taitaa koko äänestäjäkunta olla tuota luokkaa.

Trump ei ole enää epäuskottava ehdokas ehdokkaaksi, ei republikaanien ehdokkuuden kitisten saanut epäuskottava presidentiksi, vaan valittu presidentti, joka pian on ihan oikea maailman mahtavimmam maan presidentti.

Donald Trumpin profiili on viime viikkoina muuttunut. Kun länsimaissa Suomi mukaanlukien jouduttiin pettymään hyvin yleisissä toiveissa saada Hillary Clintonista suuren ystävämaan presidentti , ensi reaktio oli sokinomainen. Väistyvän presidentin Barack Obaman varamies Joe Biden on vahvistanut erinomaiset suhteemme onnittelemalla alkukuusta satavuotiasta itsenäisen Suomen valtiota. Myös tuleva presidentti Trump on muistanut Suomea puhelinsoitolla presidentti Sauli Niinistölle.

Trump on nyt realiteetti, jonka twiitit ja muut kannanotot muovaavat maailmanpolitiikkaa ja monien valtioiden kansainvälispoliittista asemaa. That's it. Ensi vuonna taas arvuutellaan, kuka on maailman mahtavin. Olisiko se jo tänään maailmanpolitiikkaa vasta maisteleva Trump?

Alkaa olla selvää, että Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin "ystävyys" on ainakin Putinin puolelta ollut pelkkää juonikasta valtapolitiikkaa, johon Trumpin on vastattava, eikä ihasteltava diktatorista vallankäyttöä. Yhdysvaltojen II maailmansodan jälkeisten presidenttien (ml. Franklin D. Roosevelt) politiikan punainen lanka on ollut länsimaisen perustuslaillisen, edustuksellisen demokratian ja arvomaailman puolustaminen ja edistäminen.

 Trump on jo joutunut reagoimaan Putinin haaveisiin dominoida maailmaa ja sen ydinasepolitiikkaa twiitillä "Antaa ydinvarustelukilpailun tulla".  Putin heijastelee ydinaseuhkauksillaan Neuvostoliiton häviötä presidentti Reaganin "Tähtien sota" -projektille 1980-luvulla. Yhdysvaltojen potentiaalin haastaminen nopeutti Neuvostoliiton hajoamista. Perusasetelmassa tänään on jotain tuttua 1980-luvulta. Silloin tehtäväni ulkoministeriön poliittisella osastolla oli mm. seurata tätä prosessia.

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Miksi Clintonin kannattajien on niin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että USA on liittovaltio, ja että presidentin vaalissa otetaan jokaisen osavaltion etu huomioon. Onhan Suomessakin vaalipiirejä.

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

On varmasti niin, että varsin suuri ero äänissä Clintonin hyväksi on vaikea asia Clintonin kannattajille erityisesti Yhdysvalloissa. Clinton olisi ollut muun maailman silmissä varmempi vallankäyttäjä kuin ristiriitaisesti esiintynyt tuntematon Trump.

Muistaakseni aiemmin ei näin suurta eroa hävinneen hyväksi ole ollut. Tilanne sinänsä on harvinainen. Yleensä länsimaissa enemmistön kanta on sääntönä ja ratkaisee. Kyseessä ei lisäksi ole liittovaltioasia, vaan koko liittovaltion ykkösvirka. Järjestelmällä on historialliset perusteensa. Harmitus on varma, kun enemmän ääniä saanut ei voita. Järjestelmää on kuitenkin vaikeata muuttaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset