*

seppinenj

Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja poliittisen historian puristuksessa

Entinen presidentti Tarja Halonen ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ovat kävelleet käsi kädessä monissa asioissa jo vuosikymmeniä, vaan ei vain poliittisesti samalla erittäin kapealla sosialistisella käytävällä, vaan ihan oikeasti käden iho käden ihoa vasten. Näin kerrotaan. Sama se, mutta keskinäinen tuntemus on varmasti hyvää sorttia, mistä on ollut hyötyä mm. nimitysasioissa.

Kumpaakin yhdistää edelleen iso asia: menneet tekemiset eivät enää miellytä. Tarja ja Erkki ovat olleet vuosikymmeniä hävinneen sosialistisen järjestyksen puolella. Tarja ja Erkki ovat lyöneet jälleen kätösensä yhteen, jotta mennyt muuttuisi. Tarja ja Erkki, ei se nyt niin yksinkertaista ole. Tarja ja Erkki muodinmukaisen populismin tiellä...Tarja ja Erkki...Erkki ja Tarja?

Hyi Tarja ja Erkki. Tarja, DDR:n tunnustamiskomitean puheenjohtajistossa oleminen oli iso juttu ja on edelleen. SAK oli jäsen ja toi miljoona suomalaista ajamaan DDR-asiaa. Pois se tänään. Neuvostoliiton strategian edistäminen, no se oli jokapäiväistä. Länsisuhteiden torppaaminen samaten. Hyi Erkki, vastustit henkeen ja vereen Suomen tullisopimusta EEC:n kanssa. Pois se tänään. Esimerkkejä on lukemattomia. Erkki, isoäitisi Hella Wuolijoki oli Ranskalaisen kansakoulun johtokunnan jäsen (beurk), kun olin siellä oppilaana. Vai pienesti punaisen häivähdystä hänessä. Älä viitsi Erkki. Hella sai mm. rankan tuomion vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi sota-aikana. Erkki, et huomannut vasemmiston vallankaappausaikeita 1970-luvulla, hyi. Sen havaitsivat kuitenkin Urho Kekkonen ja perustuslakia suojanneet turvallisuusviranomaiset. Erkin mielestä Kekkonen näki siis näkyjä? Hyi, Erkki.

-------

Entinen presidentti Tarja Halonen on antanut julkisuudessa haastattelun, jonka henki on juuri menneen kaunistelussa. Samaa linjaa ajaa entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka toiminta "tutkijana" perustuu suvusta kirjoittamiseen - ja kaunisteluun. Kummallakin on sinänsä tutkimisen arvoinen poliittinen tausta, erityisesti Tarja Halosella. Erkki Tuomiojan tekemiset eivät sinänsä innosta. Hän ei  ole saanut juuri mitään aikaan, vaan on vain vastustanut. Kun Tarja Halonen sanoo torpanneensa Suomen Nato-jäsenyyden, siinä on uskottavuuden siemen mukana. Kun Erkki Tuomioja säestää, hän vain säestää. Taitaa olla akkavalta siinä suhteessa.

Asiaan täytyy palata varsinaisessa tutkimuksessa. Blogi on mukava paikka viritellä asiaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (43 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Taisivat olla molemmat, niin Erkki kuin Tarjakin, ensimmäisten joukossa adressin nimilistassa vastustamassa vapaakauppasopimusta EEC:n kanssa. Nyt he molemmat ovat jo vuosikausia olleet demarien EU-myötämielisimpiä henkilöitä.

Tausta heillä kuitenkin on erilainen. Tarja on ollut nimenomaan AY-liikkeen piirissä kannuksensa hankkinut pyrkyri, kun Erkki taasen on edustanut "vasemmistointellektuellismia" filosofisista lähtökohdista käsin.

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen

Aluksi blogissa vihjailtiin seiskalehden tasolla suhteista ja sen jälkeen aloitettiin paheksuminen ja vedettiin historian mutkat suoriksi. Sitten lytättiin pitkäaikaisen ulkoministerin työ ja kirjoittajahistoria. Lopuksi mainostettiin omaa tulevaa tutkimusta. Voiko blogiin enää mahduttaa enempää henkilökohtaista ja poliittista kaunaa? Ehkäpä tämä blogi olisi saanut jäädä julkaisematta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tyylistä et siis pidä, entä itse asia, oliko siinä virheitä? No onhan se kaunaa, että historiasta vedetään esiin Wuolijoen vakoilu, DDR, EI-EEC tai Naton torppaaminen. Historia on toisille kaunaa, toisille ei. Miten näistä voi kertoa "mutkitellen" eikä vetämällä mutkat suoriksi? Olisiko esimerkiksi parempi todeta, että se oli silloin maan tapa tai kyllä monet muutkin vasemmistolaiset vastustivat EEC:a?

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen

Kuten kirjoitin, siinä vedettiin historian mutkat suoriksi.
"Neuvostoliiton strategian edistäminen, no se oli jokapäiväistä."
"Länsisuhteiden torppaaminen"
"vasemmiston vallankaappausaikeita 1970-luvulla"
Nuohan ovat vain kirjoittajan mielikuvia, joille ei löydy yleisesti hyväksyttyä historiallista pohjaa. Mutkia vedetään suoriksi. Ilmeisesti kirjoittaja on totaalisen pahastunut jostakin Erkki Tuomiojan kirjoituksesta tai tekemisestä, sillä muuten seuraavat ilkeät kuvaukset entisestä pitkäaikaisesta poliitikosta, kirjailijasta ja tutkijasta eivät olisi tekstiin lipsahtaneet:
"Samaa linjaa ajaa entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja, jonka toiminta "tutkijana" perustuu suvusta kirjoittamiseen - ja kaunisteluun."
"Hän ei ole saanut juuri mitään aikaan, vaan on vain vastustanut."
"Kun Erkki Tuomioja säestää, hän vain säestää. Taitaa olla akkavalta siinä suhteessa."
Kurjinta on kuitenkin blogin alun suoranainen suhdevihjailu. Uuden Suomen puheenvuoron kirjoitusohjeissa todetaan:
"Älä levitä huhuja tai valheita."
Tämä blogi ei ole kunniaksi kirjoittajalle.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #8

Heikki Jokinen:

”Kuten kirjoitin, siinä vedettiin historian mutkat suoriksi.
"Neuvostoliiton strategian edistäminen, no se oli jokapäiväistä."
"Länsisuhteiden torppaaminen"
"vasemmiston vallankaappausaikeita 1970-luvulla"
Nuohan ovat vain kirjoittajan mielikuvia, joille ei löydy yleisesti hyväksyttyä historiallista pohjaa. ”

Nämä eivät ole tohtori Seppisen mielikuvia, monet muutkin ovat näistä samaa mieltä. Sinulle on turha ruveta kaivamaan faktaa kun olet jo sementoinut kantasi.

Kerro kuitenkin mikä Tuomiojan rakentava esitys on toteutunut, Seppisen mielestä niitä ei ole eikä minullekaan tule nyt mitään mieleen.

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen Vastaus kommenttiin #18

Matti Villikari. Sementoituneen kantani voi muuttaa vesittämällä sen. Vaikka monet muut ovat tohtori Seppisen kanssa samaa mieltä, nuo kannanotot ovat jääneet vähemmistöön kun puhutaan yleisesti hyväksytystä historiakäsityksestä.
Mitä tulee kysymykseesi, epäilen että Lex-Tuomiojaa ei ole. Eikä tule. Erkki Tuomioja näyttää uskovan yhteistyöhön ja yhdessä vaikuttamiseen ja on piirtänyt puumerkkinsä toimimalla hyväksi katsomissaan yhteisöissä ja organisaatioissa yhteistyössä muiden samoin katsovien ihmisten kanssa. Hänen blogiaan lukeneena tiedän, että tällä hetkellä hänen sydäntään lähellä on Historioitsijat ilman rajoja-järjestö. Siihen ja sen kannanottoihin kannattaa tutustua.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #32

Heikki Jokinen: "nuo kannanotot ovat jääneet vähemmistöön kun puhutaan yleisesti hyväksytystä historiakäsityksestä."

Onko näistä ajoista olemassa "hyväksytty historiankäsitys"?

--------------

Heikki Jokinen, en pyri edes vesittämään sementoitunutta kantaasi. Esitän tässä vain muutamia ”yleisiä syitä”. En väitä, että ne olisivat virallista historiankirjoitusta, mutta ovat aika yleisiä käsityksiä.

*** vasemmiston vallankaappausaikeita 1970-luvulla ***

Ei vallankaappausaikeista mitään konkreettista näyttöä ole. Miten voisi ollakaan mutta silti sitä pidettiin mahdollisena koska SKP:n tavoitteisiin kuului vallankumous ja "proletariaatin diktaruuri" tarvittaessa väkivalloin, ellei siihen päästä demokraattisin keinoin.

”Kapitalismista sosialismiin siirtymisessä on kaksi tärkeintä puolta. Toisena niistä on vanhan valtajärjestelmän ja kapitalistisen omistuksen hävittäminen. Se on sosialistisen vallankumouksen hajottava puoli.” http://punakaarti.vuodatus.net/lue/2015/09/sosiali...

*** Länsisuhteiden torppaaminen ***
http://www.iltasanomat.fi/presidentinvaalit/art-20...

Mäntyvaaran mukaan asenne-erot korostuivat, kun George W. Bushin hallinnon kannalta epämieluisia näkemyksiä esittäneet Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja nousivat Suomen ulkopoliittiseen johtoon.

*** Neuvostoliiton strategian edistäminen, no se oli jokapäiväistä. ***

Suomen harjoittama sisä- ja ulkopolitiikka olivat ns. suomettumispolitiikkaa, jossa NL:n etua ajettiin. Tehtaankadulta haettiin hyväksyntää kaikille tärkeille poliittisille päätöksille. Merkittävillä päätöksentekijöillä oli ns. ”kotiryssä”. Kyllä Suomi edisti NL:n tavoitteita, siitä ei ole epäilystäkään.

Heikki Jokinen, vaikka varsinainen ”suomettumiskausi” olikin päättynyt NL:n romahdukseen, voisitko kertoa edes yhden Halosen ja Tuomiojan tekemän päätöksen, joka oli Suomen edun mukaista mutta vastoin Venäjän kantaa?

Jos tämä ”suomettuminen” on sinulle outo ja uusi käsite, voit lukea siitä täältä https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomettuminen

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen Vastaus kommenttiin #45

Matti Villikari. Kiitos kysymyksestäsi. Näin äkkiseltään muistelen, että presidenttinä ollessaan Tarja Halonen tuomitsi tuon ajan kriisin Georgian sodan aikana Venäjän sotatoimet ja sen, että Venäjä tunnusti kapinamaakunnat. Näin tekivät muutkin länsimaat. Ukrainan ja Krimin konfliktien yhteydessä ulkoministeri Tuomioja tuomitsi yksiselitteisesti Venäjän toimet, erityisesti Krimin liittämisen ja mikäli oikein muistan, hän on myös kansanedustajana muistanut tuomita asian ja korostanut, että Suomi toimii näin kansainvälisen yhteisön jäsenenä. Presidentti Halonen taisi nostaa Putinin kanssa keskustellessaan esille Anna Politskajan murhan ja tuomita sen. Nuo tulivat mieleen. Tuomioja on korostanut erityisesti konflikteista puhuessaan EU:n ja ETYJ:n roolia.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #52

Heikki Jokinen, kiitokset vastauksesta. Kirjoittamasi esimerkit ovat totta mutta tarkoitin kommentissa #45 pelkästään Suomen omia toimia tai päätöksiä.

Tuomioja ja Halonen tuomitsivat muiden länsimaiden ohella Venäjän kansainvälisen oikeuden vastaiset toimet. Se vasta olisi ollut skandaali elleivät olisi tuominneet.

Anna Politkovskajan murhan Putinkin halusi selvittää, joten siitä puhuminen ei Haloselta mikään iso juttu ollut.

Pertti Väänänen

Todella hyvä ploki, joka kuvaa lähihistorian sosialidemokratian mustia pisteitä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tärkeitä piilossa olevia tekijöitä ovat ehkä todelliset vaikuttimet ko. kahden poliitikon toiminnassa. He aiheuttivat maallemme vaaravuosia ja -tilanteita.

Kun esim. kirjailija Vaclav Havel istui vankilassa, ihmisoikeuksilla kannustimia saanut[?] juristi Halonen oli hiljaa. Asenne koski etenkin itäisen Euroopan toisinajattelijoiden asemaa yleisemminkin.
Halonen ei nostanut esille kidutusta, psykiatrista pakkohoitoa, poliittisia tuomioita, kotiaresteja ja karkotuksia.

Sen sijaan presidentti Havelin kuoltua, niin Halonen kuin Tuomiojakin ilmaantuivat julkisuuteen korulausein ja tekopyhiltä tuntuvin krokotiilin kyynelin. Sellainen ei unohdu ihmisiltä keveästi.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000046003...

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kun ihminen on elänyt kolmekymmentä, viisikymmentä tai jopa seitsemänkymmentä vuotta, ja pitänyt kulloisiakin ajatuksiaan julkisesti esillä, voidaan kaikissa tapauksissa todeta henkilön mielipiteiden muuttuminen ajan myötä. Siksi "kylläpäs on kelkka kääntynyt" -nälvintä voidaan kohdistaa kehen tahansa, vaikka viisainta olisi olla kohdistamatta sitä kehenkään.

Filosofi-tyyppinen presidentti Mauno Koivisto sanoi sen virkauransa ehtoopuolella näin: "En ole muuttanut maailmaa, vaan maailma on muuttanut minua."

Jotta kukaan ei Pertti Rampasen kommentin perusteella tekisi väärää päätelmää Erkki Tuomiojan suhteesta varusmiespalvelukseen, siteeraan yhden virkkeen Matti Kurjensaaren esseestä "Politiikkaan syntynyt - Erkki Tuomioja": - Asevelvollisuutensa hän suoritti itsestään numeroa tekemättä rannikkotykistössä Helsingin edustalla.

Tarja Halonen on tähän mennessä viimeinen demareiden presidenttiehdokas, jonka ns. momentumin puolue ymmärsi hyödyntää. Pitkän ja voimakkaan talouskasvun aikana (lamanjälkeinen 90-luku) ja erittäin valovoimaisen puhemies Riitta Uosukaisen kaudella (1994-2003) ilmapiiri kehittyi suotuisaksi naiseudelle, minkä äänestäjien enemmistö porvarisnaisten ratkaisevasti täydentämänä sinetöi valitsemalla valtionpäämieheksi Tarja Halosen.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Asiallinen huomautus Tuomo Kokko!

Erkki Tuomioja suoritti varusmiespalveluksensa.

Aseistakieltäytymispropagoinnista sai tuomion, joka tosin taidettiin kumota jostain syystä hovioikeudessa.
Myöhemmin hän peräytyi paljonkin tästä nuoruutensa "hulluudesta" maanpuolustuksen kohdalla.
Tuohon aikaan Tuomioja oli vaipunut tosi syvälti aatteeseensa. Vapaus ja kaikki hyvä tuli idästäpäin. Toki tätä näkökantaa edustivat monet hänen aatetoverinsa paljon jyrkemminkin.

Sadankomitea, joka oli varsin vasemmistovetoinen, ja jossa E.T. toimi aktiivisesti, oli rajoittamassa lähinnä Yhdysvaltain aseistusta.
Euro-ohjuksiin kulminoitui vasemmiston mielestä koko maailman pahuus.

Mutta sanotaan Tuomiojasta jotain hyvääkin. Hänhän on melkoisen kovakuntoinen mies. Ainakin on ollut.
Taitaa olla raitiskin, eikä ole herättänyt pahennusta henkilökohtaisessa elämässään kuten monet muut poliitikot.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Sopiiko arvon senttareille pieni annos totuutta. Ihan vähän, mutta oleellista tietoa kuitenkin. DDR ja Saksan liittotasavalta tunnustettiin 21.12.1972 Suomen osalta. Tunnustamiskomiteassa oli mukana kepu, lib.kp, Kokoomus,SDP ja SKDL. Siis Suomi tunnusti molemmat Saksan samalla kertaa!
Diplomaattiset suhteet solmittiin 7.1.1973 ja samana vuonna hyväksyttiin molemmat Saksat YK:n jäseiksi.
USA tunnusti DDR:n 1974. Suhteet SLT:aan oli solmittu jo huomattavasti aiemmin. Kuten myös NATO-jäsenyys.
Mutta jos mielen pahoittaa totuus, niin voihan sitä marinaa ja totuuden vierestä puhumista jatkaa vaikka tuomiopäivään saakka. Eikö niin!
Mutta jatkakaa ja kiihdyttäkää itseänne.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #23

"DDR" sai tosiaankin joitakin tunnustuksia osakseen vihdoin ja viimein, mutta käsi sydämelle: olisiko neuvostomiehitysvyöhykettä todella pitänyt tunnustaa valtioksi? Eikö vuoden 1989 syksy kerro jo omaa karua totuuttaan asiasta?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #27

Poliittinen realismi oli molempien Saksojen tunnustaminen. Sellaista kristallipalloa ei tuolloin ollut josta olisi nähty parikymmentä vuotta eteenpäin.
Jälkiviisaasti voidaan esittää totuutta Kuikan tavoin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #30

50-luvulla Itä-Saksasta käytettiin länsisaksalaisessa lehdistössä nimitystä "Mitteldeutschland". 60-luvun alussa nimitystä "Sovietzone". 60-luvun loppupuolella sanottiin "die sogenannte DDR". (Niin kutsuttu DDR). Viimein 70-luvulla Springer-lehdistön lanseeraamana alettiin kirjoittaa "DDR" lainausmerkeissä. Logiikka oli siinä, että "Deutsche demokratische Republik" ei ollut saksalainen eikä demokraattinen.

Vielä 70-luvun alussa, jolloin jokainen maa säätiedotuksissaan esittteli vain oman alueensa ilmoja, Länsi-Saksan TV piirsi rajat kauas sisä-Puolaan. Littotasavallan ja neuvostovyöhykkeen välille oli piirretty hatara katkoviiva.

Kun ajattelee, että tällaisessa tilanteessa Suomi tunnustaa miehitysvyöhykkeen, josta ihmiset olivat satojen yksilöiden kuolonuhrien rasituksella pyrkineet vuosikausia pakenemaan ja jonka rajat oli miinoitettu, piikkilanka-aidoin suojattu ja kuoleman automaattikiväärein varustettu, voi hyvin kysyä kuinka pitkälle poliittisen realismin on pakko venyä?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #33

Olet ensimmäinen senttari joka on sitä mieltä, että ns. Saksojen paketti oli huono ratkaisu. En tähän hätään muista ainoatakaan merkittävää poliitikkoa, jonka mielestä Saksojen tunnustaminen oli virhe.
Jos Kuikalla on parempaa tietoa, niin otan sen mielelläni vastaan aukkojen paikkaamiseen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #34

Niin, tapanani on ajatella omilla aivoilla - ei "merkittävien poliitikkojen" sellaisilla. Olen kautta aikojen (jo keskikouluajoilta lähtien) saanut osakseni naljailua samasta asiasta, mutta aina olen huomannut olleeni vain aikaani edellä.

70-luvun lopulla debatoin kiivaasti eräässä pubissa taistolaisten kanssa ja lopuksi totesin, että "teidän Neuvostoliittonne tulee romahtamaan omaan mahdottomuuteensa viidentoista vuoden sisällä." Sain osakseni halveksuntaa - ei pelkästään niiltä taistolaisilta, vaan myös "porvarikavereilta", jotka pyrkivät olemaan "realisteja".

Toistaiseksi en ole huomannut tarvetta muuttaa ajattelutapaani.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #35

Minä en kysynyt mitään sinun ajattelutavastasi. Kyse on siitä, että millainen totuusarvo on sinun väitteilläsi?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #36
Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #37

Vastaan kysymykseesi kohdassa 42.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #34

Juha Kuikka: ”..Suomi tunnustaa miehitysvyöhykkeen, josta ihmiset olivat satojen yksilöiden kuolonuhrien rasituksella pyrkineet vuosikausia pakenemaan ja jonka rajat oli miinoitettu, piikkilanka-aidoin suojattu ja kuoleman automaattikiväärein varustettu, voi hyvin kysyä kuinka pitkälle poliittisen realismin on pakko venyä?”

Reijo Kallinen Juha Kuikalle: ”Olet ensimmäinen senttari joka on sitä mieltä, että ns. Saksojen paketti oli huono ratkaisu. En tähän hätään muista ainoatakaan merkittävää poliitikkoa, jonka mielestä Saksojen tunnustaminen oli virhe.”

Tulkintasi tästä on siis se. että Kuikka vastusti Saksojen yhdistämistä? Aika moni ei tulkitse tätä sinun tavallasi, mutta se ei tarkoita että olet väärässä, ei toki.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #41

"Tulkintasi tästä on siis se. että Kuikka vastusti Saksojen yhdistämistä?"
Tulkintani on oikea. Kuikka olettaa, että tuolloin tehnyt poliittiset päätökset maamme valtiojohdolta olivat vääriä. Molempia Saksoja ei olisi pitänyt tunnustaa omiksi valtioikseen. Esim. USA ja monet muut ns. länsivallat olivat tuon tehneet nk. länsi-Saksan osalta. Ilman näitä toimenpiteitä ( Kekkosen voitonjuhlahan tämä oli) ei ETY-kokousta olisi järjestytty heinä-elokuun vaihteessa 1975 Helsingissä.
Tämä kokous oli merkittävä tapahtuma ei ainoastaan Euroopassa, vaan koko maailman mittakaavassa. On selvää, että Saksojen tunnustaminen vauhditti ja ratkaisi hyvin pitkälti kokouksen ja sen tulokset.
Pitää olla aika naiivi jos kuvittelee, että ellei ns. Saksojen kysymystä tuossa ajassa ja tilanteessa olisi ratkaistu, niin ETY-kokous olisi kuitenkin järjestetty. Mahdoton ajatus. Saksojen tunnuttamattomuus olisi estänyt Helsingin hengen.
Näin siinä vain kävi.

Edelleen olen sitä mieltä, että Suomen valtiojohto toimi koko paketissa erittäin viisaasti. Onneksi tähän eviä kolmannen luokan diletantit voineet vaikuttaa. Ketä he sitten olivatkaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #42

Mutta sinähän puhuit Saksojen yhdistämisestä. Lue kommentti tarkkaan. Vastustiko Kuikka todella yhdistämistä?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #46

"DDR" sai tosiaankin joitakin tunnustuksia osakseen vihdoin ja viimein, mutta käsi sydämelle: olisiko neuvostomiehitysvyöhykettä todella pitänyt tunnustaa valtioksi? Eikö vuoden 1989 syksy kerro jo omaa karua totuuttaan asiasta?
Näin Kuikka kysyy ja tähän olen vastannut. Miksi et lukenut Kuikan kysymystä?

Saksat tunnustivat toistensa olemassaolon perussopimuksella (Grundlagenvertrag) 1972. Valtioiden tunnustettua toisensa ja liittotasavallan luovuttua aluevaateistaan Puolan ja Neuvostoliiton eduksi sekä Saksan liittotasavalta että DDR otettiin YK:n jäseniksi syyskuussa 1973.

Kas kun et viitsinyt Kuikan lailla ottaa tästä asiasta selvää!

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #50

Reijo Kallinen: "Näin Kuikka kysyy ja tähän olen vastannut. Miksi et lukenut Kuikan kysymystä?" Olen kyllä lukenut.

Mielestäni Kuikka on vastustanut miehitetyn alueen tunnustamista mutta EI Saksojen yhdistämistä.

Sinä et vielä ole vastannut kysymykseeni: ”Missä kommentissa Kuikka kertoo vastustavansa Saksojen yhdistämistä?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #54

Jaksetaan nyt vielä vähän. Kuikka on vastustanut Suomen osalta Saksojen tunnustamista. Tästä on kysymys. Suomen kanta oli lyhyesti se, että molemmat Saksat tunnustetaan, tai ei yhtäkään Saksaa. Näin se meni ja tässä Suomen ulkopoliittinen johto, siis Kekkonen onnistui. Ja juuri tämän prosessin vuoksi ETY-kokous järjestettiin.

Mikäli Suomi olisi tuolloin tunnustanut vain ja ainoastaan ns. länsi-Saksan niin Neuvostoliitto ja sen tuolloiset Varsovan-liittolaiset eivät ETY-kokoukseen olisi tulleet. Kokousta ei siis olisi lainkaan pidetty. Miksi tätä on vaikea ymmärtää?

Ainostaan poliittiset haihattelijat ovat sitä mieltä, että tuossa maailman tilanteessa Saksojen yhdistäminen olisi ollut realismia. Se hetki ei ollut tuolloin! Kyllä ETY-kokous pitkässä juoksussa edisti Saksojen yhdistymistä. Toki tässä oli liikkeellä myös muita voimia ja tapahtumia.

Mitä tulee tunnustamiseen, niin muistutan eräästä pienestä yksityiskohdasta. Saksan Liittotasavalta tunnusti itsenäisen DDR:n ja samoin tehtiin toisin päin. Etkö tätä ole tiennyt?

Lainataan nyt vielä kerran Kuikan alkuperäistä kysymystä: ""DDR" sai tosiaankin joitakin tunnustuksia osakseen vihdoin ja viimein, mutta käsi sydämelle: olisiko neuvostomiehitysvyöhykettä todella pitänyt tunnustaa valtioksi?"
Joitakin tunnustuksia. Kuten hyväksyminen YK:n jäseneksi. Samaan aikaan hyväksyttiin DDR ja ns. länsi-Saksa.
Vastaan, ilman tuota tunnustamista olisi käynyt kuten olen tässä aiemmin kirjoittanut.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #57

Ei kannata jatkaa kun sinä et ymmärrä mitä eroa on Saksojen tunnustamisella ja yhdistämisellä.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #59

Miksi jankutat tuosta asiasta. Lue mitä olen siitä kirjoittanut.
"Ainostaan poliittiset haihattelijat ovat sitä mieltä, että tuossa maailman tilanteessa Saksojen yhdistäminen olisi ollut realismia. Se hetki ei ollut tuolloin! Kyllä ETY-kokous pitkässä juoksussa edisti Saksojen yhdistymistä."
Siis vielä kerran. Tunnustaminen meni yhdistymisen edelle.

Kyllä sinun nyt jo viimeinkin pitää uskoa, että mm. Suomen Saksojen tunnustaminen ei ollut tuolloin mitenkään sidoksissa vaikkapa Saksojen yhdistymiseen. Tuolloin oli kyse kahden Saksan politiikasta. Ja tätä voidaan pitää maamme ulkopolitiikan johtajan Kekkosen taitavana toimintana. Sen lopputuloksen tiedämme. Eikö niin?
Ei minulla ole mitään epäselvyyttä tunnustamisen ja yhdistymisen suhteesta. ETY-kokouksesta oli vielä matkaa DDR:n luhistumiseen ja Saksojen yhdistymiseen.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #60

Kiitoksia selvityksestä: ”Ainostaan poliittiset haihattelijat ovat sitä mieltä, että tuossa maailman tilanteessa Saksojen yhdistäminen olisi ollut realismia. Se hetki ei ollut tuolloin!"

Ei ollut siis realismia yhdistää Saksoja 1972. Kuka sellaista on väittänyt? Olet tehnyt tästä olkiukon.

"Koko kesän 1990 ajan kaksi Saksaa ja niiden miehittäjämaat Yhdysvallat, Britannia, Neuvostoliitto ja Ranska olivat käyneet neuvotteluja niin sanotusta 2+4-sopimuksesta, jossa määriteltiin yhdistymisen ehdot. Käytännössä DDR liitettiin Saksan liittotasavaltaan, joten kokonaan uutta perustuslakia ei ollut tarpeen säätää." (HS 3.10.2015).

Saksojen tunnustaminen 1972 oli täysin eri asia. Yhdistämisellä ei ole mitään tekemistä tunnustamisen kanssa.

Kallinen: "...ilman tuota tunnustamista olisi käynyt kuten olen tässä aiemmin kirjoittanut."

Siis miten olisi käynyt???

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #61

Esimerkiksi ETY-kokous olisi jäänyt pitämättä. Vai luuleeko joku, että ko. kokoukseen olisivat osallistuneet muut Neuvostoliiton leiriin kuuluneet maat ilman erityisesti DDR:n aseman tilapäistä vahvistamista.
Saksojen tunnustaminen oli yksi seikka, joka liittyi keskeisesti nk. liennytyksen käynnistämiseen. Tuntuu oudolta jos tätä ei ymärretä!
On syytä pitää Saksojen pakettia varsin merkittävänä koko Euroopan myöhemmän kehityksen kannalta.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #42

Sekö onni ja autuus oli, että kommunistidiktaattorit pääsivät Kalastajatorpalle lasejaan kilistämään? Länsi oli Nixonin takia heikkouden tilassa, siksi Brezhnev ja Kekkonen saivat ETYKinsä läpi. Se, että suomalaisia hääri roistovaltio DDR:n asioilla, oli ja on suuri kansallinen häpeä.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #56

On aivan turhaa edes aloittaa keskustelua Snellmanin kanssa. Hänen kielellinen analyysinsä on aivan omaa luokkaansa. Oletan, että tuollainen hirvittää jo järkevimpiä demareita.
Mutta toivotaan, ettei Snellman pahoita tästä mieltään.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #30

Samaa periaatetta noudattaen olisi myös poliittista realismia tunnustaa Itä-Ukraina itsenäiseksi valtioksi? Jos teet aloitteen, luulisitko, että Halonen ja Tuomioja kannattaisivat?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #40

En sairasta poliittista luulotautia. En myöskään harrasta spekulointia. Historiasta pyrin selvittämään sen mitä todella tapahtui ja miksi. Vilkkaasta mielikuvituksesta ja toiveiden tynnyristä jotkut kirjoittajat ammentavat "totuutta".
Saahan aikansa niinkin kulumaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #43

Totta puhut, eihän Itä-Ukrainaa

https://fi.wikipedia.org/wiki/Donetskin_kansantasa...

voisi ajatellakaan itsenäiseksi valtioksi vaikka separatistit ja Johan Bäckman niin esittävät.

Siitäkin olen samaa mieltä kanssasi ettei kannata "spekuloida sekundäärisillä argumenteillä".

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #40

En ole tiennyt, että olen niin merkittävä mies jolta kysytään valtioiden tunnustamiseen lupaa ja mielipidettä!
Jos tässä jotain voisi lohduttaa niin mielelläni tunnustan itsenäisen Palestiinan valtion. En tiedä miten tunnustukseni tässä auttaa, mutta poliittista realismia se kyllä on. Näyttää muuten saavan suurta suosiota, ihan Amerikkaa myöten!
Eiköhän me Matti olla ainakin tästä yhtä mieltä?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #47

Varmasti, mutta jos luet ajatuksella kommenttini, en kirjoittunatkaan että sinulta asiaa kysyttäisiin. Aloitteita voi tehdä vähäpätöisemmälläkin kompetenssilla.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #49

Kuka kysyi minulta: "Samaa periaatetta noudattaen olisi myös poliittista realismia tunnustaa Itä-Ukraina itsenäiseksi valtioksi? Jos teet aloitteen,..."

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #51

Reijo Kallinen, jos tulkitset, että kommentti #40 tarkoittaa että sinä olisit jotenkin merkittävä mies, jolta kysyttäisiin valtioiden itsenäisyyttä koskevia asioita, et todellakaan ymmärtänyt ajatusta. Tyhmempikin voi silti tehdä aloitteita. Joko alkaa selvitä mistä oli kysymys?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Saari kirjoitti aivan hölynpölyä. Parjaamasi henkilöt ovat aina puolustaneet demokratiaa siihen eittämättömästi kuuluvia ihmisoikeuksia.
Antamasi linkki kertoo ko. henkilöiden suhtautumisesta tuohon asiaan.
Saari voisi kertoa milloin Halonen ja Tuomioja ovat vastustaneet ihmisoikeuksia ja demokratiaa?

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Uusi temmellyskenttä parille löytyy 400 vuotta täyttävässä Uusikaupungissa. Joka toinen vuosi jonkinasteinen rauhankonferenssi tai jotakin. Rauli Virtanenkin on osallistumassa tapahtumaan. Eiköhän Paleface räppää väliajoilla ja Riku ja Tunna veistävät kaarnavenettä livenä, ihan vain päivärahalla. Alkaa vaikuttaa viimeisten mohikaanien touhulta, ennenkuin pudottavat melan kätösistään. Vikatikki Uusikaupunki, tai happening jäänee ainoaksi laatuaan.

Jari Lievonen

DDR:n osalta tulisi varmaankin muistaa, että Länsi-Saksan sosialidemokraattisen puolueen linja oli yhteistyön lisääminen DDR:n ja yleensäkin Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Lopullisena tavoitteena oli Saksojen yhdistyminen joka tapahtuisi tavallaan automaattisesti kun elintasoero Itä- ja Länsi-Saksan välillä häviäisi. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Brandt oli valmis tunnustamaan DDR:n valtion ja Oder-Neisse linjan Saksan itärajaksi. Joissakin Bradntin esikunnan kaavailuissa Länsi-Saksa olisi oltu jopa valmis irrottamaan Natosta jos sitä kautta Saksojen yhdistyminen olisi ollut mahdollista.

Suomalaisten sosialidemokraattien toiminta ei tapahtunut tyhjiössä vaan sillä oli selvät yhtymäkohdat erityisesti Ruotsin ja Saksan sosialidemokraattien politiikkaan. Meidän omat sisä- ja ulkopoliittiset kuviomme toivat sitten oman lisänsä soppaan samoin kuin Neuvostoliiton pyrkimykset hyödyntää Suomea eri yhteyksissä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset