*

seppinenj

Jännitys tiivistyy Euroopassa

Ranskan presidentinvaalien loppusuora on auennut. Muutaman viikon päästä pääsemme arvioimaan, mikä vaikutus lopputulemalla on koko maanosamme ja Euroopan unionin tulevaisuudelle. Prosessin kulkua on ollut vaikeata analysoida jatkuvien yllätysten vuoksi, erityisesti äkillisesti esille nousseiden oikeudellista laatua olevien prosessien vuoksi.

Toinen poliittisluontoinen ilmiö on keskustahakuisen toiminnan eriytyminen poliittiseksi voimaksi. Viidennen tasavallan aikana (vuodesta 1958, de Gaullen paluusta valtaan) poliittinen jako on ollut näihin päiviin asti varsin selkeä. On ollut oikeisto (erit. gaullistit) ja vasemmisto (erit. sosialistit ja aiemmin myös vahva kommunistinen liike). Kommunistit ovat hiipuneet sitten George Marchais'n päivien, mutta sosialistitkin nyttemmin. Poliittinen taivaanranta osoittaa muitakin muutoksen merkkejä. Nyt koko vasemmisto on pirstaleina. Keskustavoimaa manaa esiin varsin onnistuneesti Emmanuel Macron, kisojen nuori yllättäjänimi.

Oikeudellisesti epäselviin pyörteisiin on sukeltanut oikeistoprofiilin mies, entinen pääministeri François Fillon, joka voitti jopa yllättäen esivaalin syksyllä. Vastaehdokas oli Alain Juppé, joka vetosi poliittisella akselilla myös keskustahakuiseen yleisöön. 

Äärioikeiston populistinen (Front National)  Marine Le Pen puolestaan on kohdannut rahaan liittyneitä epäselvyyksiä Euroopan parlamentissa. 

Fillon on osoittautunut sitkeäksi sissiksi. Vaikka politiikan ylätasolla on tapahtunut paljon hylkäämisiä ja vaatimuksia ehdokkuudesta luopumiseksi, Fillon jatkaa sinnikkäästi. Ehkäpä poliittiseksi ruumiiksi jo julistettu Fillon on kohdannut pohjamudan ja on palaamassa viime hetkillä kisaan mukaan varteenotettavana ehdokkaana. Ranskassa on käyty tiukka plan B-vaihe, josta ei kuitenkaan näytä tulevan mitään. Fillonilla on sittenkin äänestäjien keskuudessa vahvaa kannatusta aina parinkymmenen prosentin tienoille. Le Pen pelottaa suurta osaa äänestäjistä, ja nykyraketti Emmanuel Macron on kovin nuori.

Macron on polkaissut liikkeelle poliitiseen keskustaan nojaavan En Marche (liikkeelle)-liikkeen ja on kurkistellut jopa ennusteiden kärkipaikkaa kuusi viikkoa ennen ensimmäistä kierrosta. Tässä on jotain mullistavaa.

Myllerrystä on siis Ranskankin politiikassa. Venäjä häärii jälleen taustalla. Turvallisuusviranomaiset ovat kuitenkin hyvin hereillä. Macron on voimakkaan EU-myönteinen ja siksi alttiina Venäjän vyörytyksille. Fillonista ja Le Penistä on luotu kuvaa Venäjän tukemistä poliitikoista. Le Pen on kuitenkin tässä asetelmassa epäilemättä Venäjän ykkössuosikki.

 

Ydinasia meille Euroopan ystäville on, että Marine Le Penistä ei tule Ranskan vaikutusvaltaista presidenttiä. Hän on kuitenkin todennäköisesti mukana toisella kierroksella. Voisi kuvitella, että jompikumpi asetelmasta Fillon/Macron vastaan Le Pen käy viimeisen taiston. Jos jotain voisi ennustaa, niin vasemmisto rientää maltiilisen keskustaoikeiston tueksi uurnille toisella kierroksella ja pudottaa Marine Le Penin. Tämä malli on toiminut Ranskassa ennenkin.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän Taksari kuva
Jani Pulkki

Sekava soppa jonka päätteeksi, Me Euroopan Ystävät juhlimme voittoa kunhan Euroopan kansanviholliset saadaan torjuttua, vaikka miten epäpyhällä aliansilla. Itävallankin tulosta oikeamieliset juhlivat kuin voittoa kun vihreä voitti vapauspuolueen, vastaava olisi tietenkin Marconin voitto Le Penistä. Eikö siinä ollut kaksi perinteisen puoluepolitiikan ulkopuolista vastakkain? Kumpikaan ei edustanut perinteistä valtaa.
Kuinkahan voimakkaan vastalauseen pitää olla että se kuuluisi ja ymmärettäisiin.
Ei riitä Brexit eikä alt-rightin nousu tunnustumaan omaa haaksirikkoa. Pakkoko se on koko Eurooppa ajaa karille kun ei kurssia muuteta vaikka kivikko raapii jo pohjaa.
Käteinenkin huuteli jotain hunajaa korvissaan, yhtään osaa kuvitella missä todellisuudessa sekään elää, mutta vähillä lahjoilla on sinne päätynyt.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

USn toimittaja Markku Huusko on monta kertaa huutanut megaphonistaan, että oikeistopopulismi (persut) on loppu. Seppisellä on realistisempi ote asioihin.

USAssa on oikeistopopulisti Valkoisessa Talossa, Englannissa on Bexit, Ranskassa Marine Le Pen saattaa nousta prsidentiksi, jopa Ruotsissa populistipuolue on toiseksi suurin puolue ja useassa muussa Euroopan maassa paikalliset "persut" ovat kärjen tuntumassa. Aineksia on suureenkin sekasotkuun.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Jännitys tiivistyy, koska EU on itse luonut uusia jännitteitä jäsenten välille. Lienee hieman eri asia olla "Euroopan ystävä" ja toisaalta "nykyisen EU-byrokratian ystävä".

Erkki Toivanen, jota ei ole populistiksi moitittu, kuvasi eroa kahdella sanaparilla:
1) "Eurooppa-aatteen" kannattaja, joka voi olla EU-kriittinen tai -skeptinen, mutta haluaa lähentää kansoja toisiinsa ja
2) "Euroideologi", joka taas haluaa yhdistää valtioita ja on valmis nielemään nyky-EU:n kriiseineen, korruptioineen ja demokratiavajeineen karvoineen:
http://erkkitoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/4178...

Toivanen lukeutui ensin mainittuun ryhmään kuten allekirjoittanutkin. Juncker, Katainen, Hollande ja Merkelkin taitavat olla muovautuneet jo täysin toiseen ryhmään.

Euroopan ystävä voi siis olla, vaikkei nykymeno elähdytäkään sitä hyväksymään, vaan etsii suuntaa unionin keveämmille ja aidosti jäsenkansoja yhdistäville - ei erottaville - urille.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Valtaeliitille populismi on peikko. Sen toki ymmärtää, ja siitä on moni huolissaan muutenkin kuin oman jakkaran huojumisen pelossa.
Mutta tuskin populistipuolueiden suosion estämiseen auttaa se, että EU alkaa valikoivasti soveltaa "perinteisiä eurooppalaisia arvoja". Esimerkiiksi sananvapaus on monelle pyhä. Mutta nyt ei Turkin ministeri saa tulla puhumaan EU:ssa asuville maanmiehilleen. Mieltä asiasta osoittavia ammutaan vesitykeillä. Ei hyvä.
Myös maahanmuuttokriittisiä mielipiteitä yritetään vastustaa kollektiivisen vähättelyn lisäksi jopa sensuuria rakentamalla.
Toiseksi EU-mielisten uskottavuus kärsii siitä, että samaan aikaan kun uusien puolueitten aatteita mitätöidään populismisyytöksillä, valtapuolueet vaalien alla itse sortuvat populismiin. Ainakin Suomessa tähän syyllistyvät surutta sekä hallituksessa että oppositiossa olevat puolueet.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Usassa on nyt populisti presidentti. Sanoo mitä kansa haluaa kuulla, tekee mitä kansa haluaa tehtävän.

Tai olisikohan se vaan demokatiaa?

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Kansan tahto on hyvä ja oikea,kun se myötäilee valtaeliittiä. Muussa tapauksessa se on populismia. Arvatkaapa missä kaikkein suurimmat populistit luuraavat. Miten olisi elefanttien hautausmaa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset