*

seppinenj

Le rayonnement de la France - valoa maailmalle

Ranskan jännityksellä seuratut presidentinvaalit päättyivät monessa mielessä toivotusti, mutta perusasian puolesta myös odotetusti. Henkilöasia sinänsä oli vaikeasti ennakoitavissa monipolvisen ja yllätyksellisen alusajan vuoksi. Onnitteluni Emmanuel Macronille upeasta suorituksesta.

Ranskalaisten suuri enemmistö seisoo tiukasti suuren eurooppalaisen vision takana, joka alkoi saada muotoa pian II maailmansodan jälkeen. Hiili- ja teräsyhteisöä koskenut sopimus allekirjoitetttiin huhtikuussa 1951. Sitä ennen käynnistävänä voimana toiminut Robert Schuman oli 9.5.1950 julkaissut kantansa asiaan. Siksi vietämme 9.5. nykyisin Eurooppa-päivää. Kehityssuunta sen jälkeen on ollut myötäistä, syntyneen järjestelmän vetovoima on ollut ja on toki edelleen suurta.

Britit ovat istuneet kuin aidalla kaiken aikaa, kallistuako ja pudota sisälle vai ulos? Aidalla istuminen ei ole hyväksi kellekään, ainakaan pitkään. Alussa britit jäivät pois manner-Euroopan kehityksestä, sitten halusivat 1960-alusta sisään ja pääsivätkin vuonna 1973. Aidalla istuminen jatkui. Kuitenkin enemmistö piti sisälle putoamista järkevänä, joskin joillekin jäi vasen takajalka roikkumaan aidalle. Kun populismin päivät koittivat, faktoilla ei enää ollut väliä. Niukka enemmistö viime vuoden kesäkuussa halusikin Brexitin. Suo siellä, vetelä täällä, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Britit vaikuttavat siis olevan siellä vetelässä juuri nyt, enemmistön luultua pääsevänsä pois suosta.

Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tämäkin on vanha suomalainen sananlasku. Brexit antaa ymmärrystä, mitä sellaisesta seuraa. Euroopassa ei sovi unohtaa suuria tuhoisia sotia eikä Venäjän intressejä näissä asioissa. Jo Leninin ajoista se on himoinnut saada Eurooppa valtaansa. Vastavoimana toiminut Yhdysvallat on kahden maailmansodan ja valtavien taloudellisten ja sotilaallisten panostusten jatkuttua onnistunut pitämään Euroopan pystyssä, ja jopa Neuvostoliiton romahduksen yhteydessä, kiinteyttämään eurooppalaista yhteyttä.

Nyt on tullut Euroopan aika hoitaa perusta omin voimin, hyvässä yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa. Ranska loistaa jälleen valoa maailmalle. Tuota valoa jakaa moni muu. Saksa on Ranskan ohella keskeinen tekijä, se tiedetään. 

Uusi presidentti, président élu vielä muutaman päivän, Emmanuel Macron on asettanut EU:n kehittämisen korkealle sijalle. Hän tarvitsee nyt kaikkien, pienten ja suurten maiden tuen ja yhteistyön, jotta EU voisi kehittyä. EU edeltäjineen ei ole koskaan ollut staattinen olio, vaan se on mennyt aina eteenpäin, joskus paremmin, joskus huonommin.

Kun sain Ranskan valtion hallintokorkeakoulussa (ENA) vuosina 1977-78 rautaisannoksen hakemaani Eurooppa-tietoisuutta, jo silloin sanapari "élargir-approfondir" iskostui mieleeni. Sanat tarkoittavat "laajentua-syventää".

Nyt on aika syventää. Voi olla, että laajentumista on tapahtunut välillä liialla kiireellä. Nyt on selkeästi syventämisen aika. Minulla on ollut kunnia toimia viime vuosina Jean Monnet-yhteisössä tulevaisuustyössä, jonka käynnisti edellinen Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso. Työtä on tehty ja se jatkuu. 

Ranska on nyt Macronin noustessa valtaan merkittävästi enemmän läsnä Euroopan rakennustyössä kuin eräinä menneinä vuosina moittimatta siitä ketään yksilöä. Näin vain kävi. Näen EU:n tulevaisuuden eri sektoreilla valoisana. Itse olen erityisesti paneutunut puolustuskysymysten strategiaan, mutta myös moniin muihin asiaryhmiin.

 

Jukka Seppinen

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Fiksu mies ja fiksu puheenvuoro.

Silti ei välttyä tuntumalta, että Euroopan Unionin tavoitteet ovat vain sen eliitin tavoitteita. Niin vähän nuo laajentamiset ja syventämiset kansalaisia ja kurjistuvaa kansalaisyhteisluntaa koskettavat.

Saman artikkelin olisi voinut kirjoittaa Donetskin alaprefektyyrin 3. kolhoosin ammattiosaston sihteeri vuonna 1988. Hän olisi maalannut isolla pensselillä kommunismin ja sen maatalouden historiaa, muistellut koulutusjaksoaan Pietarissa Lenin-akatemiassa, korostanut solidaarisuutta ja veljeyttä ja vapautta, pelotellut kansakunnan vihollisilla ja odottanut kannattamalleen ideologialleen tuhatta kultaista menestyksen vuotta.

Eikö EU hyödytä ketään vai eikö se osaa itse selittää itseään ja hyödyllisyyttään? Onko Eurooppa ja sen Unioni sittenkin vain valtionhallinnon huippuammattilaisten toiveuni ja ylpeyden aihe?

Toimituksen poiminnat