*

seppinenj

Mauno Koivisto in memoriam

Mauno Koiviston poismeno ei ollut enää yllätys. Monilla tahoilla valmius tilanteen hyväksikäytölle on ollut olemassa. Kun hetki koitti, pullahti ilmoille kuolemanjälkeinen Mauno Koivisto. Ero todellisuudessa tapahtuneeseen Mauno Koiviston poliittisen polun  ja parin viime päivän Mauno Koiviston välillä on suuri.  On tapana puhua kauniisti suruaikana, mikä on hyvä tapa, kuitenkin totuudessa pysyen. Nykyisenä fake-politiikan aikana tämä on erityisen tärkeätä. Viime päivien anti mediassa ei kuitenkaan muuta Mauno Koiviston tutkimuksen arvoista elämää mihinkään. Tehtyjä tekoja ja harjoitettua politiikkaa ei voi jälkikäteen muuttaa.

Olen erittäin iloinen, että ehdin hänen eläessään kartoittaa systemaattisesti presidentti Mauno Koiviston poliittisen elämän kulun tutkimuksessani “Koiviston aika. Mauno Koiviston poliittinen ura”, 2015. Tutkimus osui toiminnallisesti tuohon vaiheeseen. Tieteellä on oma aikataulunsa, kuolemalla omansa. Mauno Koivisto sai elää pitkän, näkyvän elämän.

Tannerilainen, pohjoismainen antikommunisti Mauno Koivisto muljahti Sdp:n päälinjan mukaisesti 1960-luvulla neuvostomyönteisyyteen. Koivisto markkinoi 10.2.1957 Turun Työväenyhdistyksen kokouksessa elokuvateatteri Kino-Turussa aikakauden suuren kommunismista luopujan, anti-kommunistiksi muuntuneen Arvo “Poika” Tuomisen kirjaa. Tämä oli selkeä tannerilainen teko. Pian Sdp hajosi kahtia. Koiviston oli valittava puolensa. Hän liikahti päälinjan mukaisesti skogilaiseen neuvostomyönteiseen suuntaan. Ilman tuota linjanvalintaa, tie presidentiksi olisi katkennut jo alkuunsa.

Kuitenkin Koiviston politiikkaan jäi vahva ripaus pohjoismaisuutta, kuten hänen pääministerikaudellaan 1968-1970 harjoittamansa oma-aloitteinen ja voimakas Nordek-politiikka osoitti. Se törmäsi kuitenkin Kremlin muuriin. Koivisto oppi läksynsä. Hän muljahti syvemmälle pro-sovietismiin. KGB siinä häntä oivasti opetti. Kun hän lopulta nousi presidentiksi vuonna 1982, KGB:n pitkäaikainen kova ykkösmies ja Leonid Brezhnevin seuraaja Nkp:n pääsihteerinä Juri Andropov palkitsi hänen jo vuonna 1983 Neuvostoliiton korkeimmalla Leninin kunniamerkillä.

Suomen puolueettomuusstatuksen ja länsisuhteiden vahvistaminen eivät kuuluneet presidentti Mauno Koiviston työkalupakkiin. Hän suorastaan kavahti tätä sektoria. Silti hänestä oli mukava poseerata suurvaltajohtajien kanssa tilanteissa, jotka olivat luonteeltaan protokoläärisiä. Lähentyminen Länttä myös integraatiopolitiikassa oli Koivistolle vaikea, jopa vastenmielinen asia. Hänen, Kalevi Sorsan ja Kepun Paavo Väyrysen kielteiset näkemykset Suomen mahdollisesta liittymisestä EC:hen tiivistyivät Neuvostoliiton heikentymisen ja sosialismista vapautumisen myötä.

Puolueista, ensin Kokoomuksesta, nousi jo 1980-luvulla näkemyksiä Suomen länsisuhteiden tiivistämisen tarpeista. Vielä tammikuussa 1991 Ylen TV-lähetyksessä Koivisto julisti Neuvostoliiton merkitsevän Suomelle elintärkeätä intressiä. Mauno Koivisto ja Sdp sekä Paavo Väyrynen ratsastivat Neuvostoliitolla Neuvostoliiton katkeraan loppuun saakka vuonna 1991.

Kuitenkin vastoin Koiviston toiveita Neuvostoliitto hajosi. Eduskunnasta kirposi tahtoa Suomen siirtämiseksi Euroopan integraation piiriin. Koivisto taipui antamaan valtuutuksensa Hallitusmuodon mukaisesti. Ei hän enää muuta voinutkaan, mutta jatkoi vaikuttamistaan seuraajiensa keskuudessa.

Esitän suruvalitteluni Mauno Koiviston omaisille.

Jukka Seppinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ErkkiHeinonen1 kuva
Erkki Heinonen

Surunvalitteluni Mauno Koivston omaisille.

Olen Jukka Seppisen kanssa samaa mieltä,joten lievä arvostelukin sallittaneen.Kauppatieteentohtori Heikki Urmas on kirjassaan ja netistä löytyvissä esitelmissään kertonut väitöskirjaa tehdessään haastatelleensa Presidentti Kekkosen luottomiestä Päiviö Hetemäkeä,joka kertoi että Kekkonen olisi ollut halukas luopumaan vallasta jo 1970 luvun puolivälissä,mutta halusi roikkua vallassa mahdollisimman pitkään,ettei Suomi muuttuisi kokonaan KGP vetoiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset