*

seppinenj

Suomen tulevat turvallisuuspilarit: EU ja Nato; Suomi Naton jäseneksi

Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa on paha puute. Keskustelu Nato-jäsenyydestä on vaikeaa. Jäsenyyden puolustaminen julkisesti poliittisesta asemasta on ollut vähäistä. Nato-jäsenyys liittyy jatkumona Suomen länsimaisuuden varmistamisprosessiin, mikä on sodista alkaen ollut hidasta ja vaaranalaista, mutta päämäärähakuistakin, mutta ei aina. Tämän politiikan aloitti jo Juho Kusti Paasikivi presidenttinä. Hänen kausillaan Suomi liittyi tulliliitto GATT:iin (1948) ja osallistui Pohjoismaiden neuvoston toimintaan toteuttamalla sen suosituksia jo ennen vuonna 1955 alkanutta täyttä jäsenyyttä. Varovaiselta Paasikiveltä tämä oli hyvä saavutus.

                             Presidentti Kekkonen jatkoi tätä linjaa, jota taasen häiritsi pahasti Neuvostoliiton ideologinen tavoite siirtää Suomen kommunismiin. Todellisuus kääriytyi liturgiaksi, jonka vain harvat kykenivät avaamaan Neuvostoliiton poliittiseksi, pitkäaikaiseksi aggressioksi Suomea vastaan. Sanahelinä “ystävyydestä ja luottamuksesta” sumensi monilla terveen järjenkäytön. Presidentti Kekkonen näki todellisuuden ja vei Suomea länteen jokaisessa mahdollisessa käänteessä pelkäämättä kriisejäkään. Suomella oli Kekkosen aikana siis oma tahto. Sellaisia vaiheita oli useita. Näin kävi mm. OEEC-jäsenyystavoitteen kanssa vuonna 1958 ja Efta-assosiaation yhteydessä vuosina 1959–61.

                            Kekkosen onnistunut Suomen puolueettomuusstatuksen kehittäminen erityisesti ja Suomen EEC-tullisopimus vuonna 1973 kehittivät jännitteitä. Nkp/KGB oli erityisen aggressiivinen 1970-luvulla, jolloin se dogmaattisesti katsoi Suomessa vallitsevan vallankumouksellisen tilanteen ja halusi kaataa Suomen puolueettomuustatuksen.

                             Erityisen tärkeitä Suomen niukin naukin säilyneelle länsimaiselle statukselle olivat Efta-assosiaatio ja EEC-tullisopimus sekä onnistunut puolueettomuusstatuksen säilyttäminen. On ollut vaikeata usein ymmärtää, miten monet Suomen omat kansalaiset ovat sahanneet surutta omaa kansallista oksaansa. Länsimaisen Suomen perustarpeita vastustivat suomalaiset Neuvostoliiton suosiota nuoleskelleet. Tähän yhdistyi Naton demonisoiminen. Nato-allergiaa poti myös presidentti Kekkonen.

 

Nykyään suomalaisen uusmantran Nato-option jatkuva toistaminen ja ylläpitäminen on kuluttavaa. Asioiden lykkääminen tai Nato-jäsenyyden “torppaaminen” presidentti Tarja Halosen lailla syö uskottavuutta Suomen länsimaisen olemuksen syvyydestä. Kuitenkin kansalaiset tukevat länsimaista olomuotoa lähes yksimielisesti.

                               Itse olen täydestä sydämestä länsimainen, mutta silti kannatan myös kehittyviä konkreettisia suhteita Venäjään. Venäjä muodostaa oman sivilisaationsa. On olemassa tiettyjä ongelmia, jotta yhteistyö Venäjän kanssa toimisi ilman tarpeettomia uhkakuvia. Turvallisuus kuitenkin on ensimmäinen asia.

                               Nato-profiilin myönteinen nostaminen  kansalaisten keskuudessa on Suomelle erittäin tärkeä kysymys. Nato on puolustusliitto, eikä se muodosta kenellekään uhkaa itsessään, ellei sitä vastaan hyökätä. Sen vahvuus on jo olemassaolollaan rauhoittaa ja vakauttaa levotonta maailmaa. Sitä se on tehnyt ansiokkaasti jo vuodesta 1949 lähtien. Suomikin on siitä hyötynyt merkittävästi. Maailmassa on paljon akuutteja ongelmia, joihin ihmiskunnan tulee kohdistaa voimavarojaan.

                               On muistettava, että EU-ympäristö mahdollistaa kansallisen profiilin kehittämisen aivan vapaasti. Vouhkaaminen täydellisestä itsenäisyydestä on harhaa: sellaista ei ole. Olen elänyt läpi suomettuneisuuden kauden ulkopolitiikan keskiössä ja nähnyt aitiopaikalta, miten ulkopuoliset voimat (erit. Nkp/KGB) ovat vaikuttaneet Suomen sisäiseen poliittiseen historiaan tehosekoittimen lailla. Olen kokenut sen henkilökohtaisesti. Näen miten suomettuneisuuden varjot yhä leijuvat Suomen yllä. Olen nähnyt ja kuullut lukemattomia kertoja, miten monet häpeilevät suomettuneisuuden ajan toimintojaan niistä suoraan valehdellen ja harhauttaen.

 

On aika aktivoitua Nato-asioissa Suomessa. EU:n vahvistaminen myös sotilaallisesti kuuluu samaan aktiviteettini pakettiin. Silti perusturva tulee Natosta, jonka jäseniä lähes kaikki EU-maat ovat. Olen saanut kunnian tehdä tätä EU-tulevaisuustyötä historiantutkimuksen ohessa viime vuosina Jean Monnet -yhteisön piirissä. Huoli Suomesta on ollut kestotunteeni siitä alkaen kuin näihin maamme turvallisuuspoliittisiin ydinasioihin jouduin presidentti Kekkosen tahdosta 1970-luvun alussa, pian puoli vuosisataa sitten.

                                Tulin UM:öön nimismiehen eli poliisipäällikön tehtävistä, kommunismiin ja radikalismiin nähden laillisuuden puolustajan asemista. Tällä linjalla olen pysynyt kaiken aikaa. Diplomaatiksi ryhtyminen on loogista jo lapsuudessa frankofoniasta alkaneen kansainvälistymiseni seurauksena. Kun presidentti Kekkosen toimesta minusta tuli 1970-luvulla UM:n poliittisen osaston sosialististen maiden jaoston päällikkö puolueettomuustaistelun pahimmiksi vuosiksi ja sain kestoaseman poliittisen osaston ytimessä, näin länsimaisen Suomen käyneen kuilun partaalla. Saimme pelastettua tilanteen äärimmäisin ponnistuksin. Minulla ei ole vaikeuksia nähdä, minne kuulumme kansakuntana ja mitä tehdä tämän päämäärän hyväksi.

                                  Tänään olen hyvin etabloitunut kansainvälisiin verkostoihin, itä-länsi-akselille sekä EU:n piiriin. Tätä tosin ei tunneta Suomessa hyvin. Paremmin tunnetaan laaja poliittisen historian tutkimustulokseni. Teen jatkuvaa työtä maan kansainvälispoliittisen aseman kestäväksi vakauttamiseksi. Keskeiset työkalut ovat Euroopan unioni, sen kehittäminen ja Nato-turvallisuuslausekkeen voimaannuttaminen myös Suomen ylle sekä visioiden esittäminen maan puolustuskyvyn parantamiseksi myös poliittisesti maksimaalisella tavalla. Näissä asioissa avautuu etenemisen myötä uusia mahdollisuuksia myös Venäjän kanssa. Rauhantyö on kaiken pohjana, mutta työkalujen täytyy olla realistisia. 

 

Jukka Seppinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Nato-vastustajat uhkailevat, että Nato-jäsenyys olisi kuin magneetti imemään itäisen terroristin kimppuumme.
Mitähän mieltä ovat vaikkapa turvavöistä ? Pitäisikö ne kieltää holtittomaan ajoon houkuttelevina ?
Entä palo- ja pelastustoimi ? Pitäisikö sekin lopettaa ? Houkuttelee vain piittaamattomaan tulenkäsittelyyn ?
Entä palovakuutus ? Pois vaan sekin ?

Itse näen Nato-jäsenyyden kuin palovakuutuksena.
On auttamatta myöhäistä ruveta kyselemään tarjouksia palovakuutuksesta, jos pirtti on jo tulessa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Nato-keskustelussa ei ole jälkeäkään sivistyneestä debatista. Olisi kovin yksinkertaista listata plussat ja miinukset.

Jos Naton vastustajalta kysytään miksi liittyminen puolustusliittoon on meille hyödytöntä tai vahingollista, ei saa selvää vastausta.

Kekkosen-Paasikiven linjan puolueettomuuspolitiikan epäileminen on jumalanpilkkaan verrattavissa häväistys, jota liittyminen Natoon tarkoittaisi.

Valtaosa kansasta uskoo vilpittömästi ja tosissaan, että Suomen liittoutuminen olisi provokaatio Venäjälle, mitä Venäjä ei jättäisi kostamatta. Venäjän edun pistäminen
Suomen edun edelle on valtaosan mielestä viisauden alku ja rauhan tae?

PS, tulee mieleen vanha sananparsi: "Nauraa väkisin kun velkanen isäntä".

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Jukka puhuu ja karavaani kulkee (Willikselle erityisterveisiä itärajalta). Tehtäisiinkö "stalinit" eli vaihdetaanko ("typerä") kansa?

Terveisin, Keijo Korhosen sivistyneeltä järkimieheltä.

(Äly, ethän jätä. Ethän?)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Terve vaan Ilmari, jatka sinä lumen luontia, minä pistän huomenna tomaatin taimet maahan. Mutta mitä mieltä olet tästä debatista?

Poimin muutaman esimerkin:

NATON TUOMIA ONGELMIA:

-Militarismin lisääntyminen

-aseistusta täytyy kohentaa USA:n tahdon mukaisesti,

-aseistautuminen on myös erittäin kallista

-vie valtion kassasta rahoja militarismin "kassaan" vähentäen valtion toimia siviilialueilla (koulutus, SOTE ym ym)

-ollaan miltei jo pakotettuja ostamaan uusia pirun kalliita Hornetteja nimen omaan USA:sta.

-outo "isäntämaasopimus" näyttää tunkevan vaikutustaan tähänkin.

-kenraalimme, ovatko he jotenkin lapsellisia "villin lännen" ratsumiehiä?

-USA:n voimakas vaikutus Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kasvaa Nato-liittymisen myötä ja vähentää Suomen mahdollisuuksia toimia itsenäisestikin kansainvälisisten kiistojen rauhanvälitystöissä.

-Suomen maaperästä tulee samalla USA:n ja Naton taistelujoukkojen astinlauta erityisesti itäiseen naapuriimme päin

-Joutuisimme Nato-liitossa varmemmin lisäsotiin, joiden taustalla väikkyvät erityisesti USA:n intressit toimia "maailmansheriffinä" puolustamassa nimen omaan Setä Samulin omia "etuja".

-Nato-liitossa ydinaseiden uhka maatamme kohtaan kasvaa, koska maastamme tulee tuo astinlauta ja kauttakulkumaa erityisesti itäiseen naapuriimme päin

-Näin turvallisuutemme heikkenee, vaikka siltä joistakuista ei nyt niin tuntuisikaan. Onkin hämmästyttävää pässinpäisyyttä olla näkemättä tätä tosiasiaa. Mutta mitäpä Nato-addiktin vallassa oleva jättää näkemättä...

*****

Sitten pieni ajatusleikki: Olisiko Nato hyväksyttävissä, jos siitä poistuisi USA? Ellei se riitä, mitkä muut maat pitäisi poistaa, että puolustusliitto olisi hyväksyttävissä? Onko ylipäänsä liittoutuminen väärin?

Tähän voin vain todeta, että eläisimme aikalailla erilaisessa maailmassa, jos 1940-luvulla eräät maat eivät olisi liittoutuneet.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Willis, hoi! Ajatusleikki: vaihdetaanko umpityperä kansa vai onko Suomen fiksumpi fiksu kansa sittenkin oppinut jotain menneisyydestä?...

Jätän tämän pähkinän niin sinulle kuin Jukka-aloittajalle pohdittavaksi. Hyviä unia, jalat maassa!

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #5

Heheh, kansaa en vaihtaisi mutta jos voisi vaihtaa itänaapurin vaikka itsenäiseksi Karjalan tasavallaksi, en pistäisi hanttiin. Kuvittelepa vielä että Karjala kuuluisi EU:iin ja Schengen systeemit pelaisi. Voittaisiin mennä paljon helpommin Äänisen aalloille purjehtimaan, Laatokasta puhumattakaan.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Terve Matti,
suurin osa sinun pointesta paikkansapitämättömiä,
esimerkiksi "militarismin lisääntyminen"

Neuvostomiehityksen aikana Tallinnassa miehittäjän sotilaat olivat räikeästi katukuvassa. Nyt NATO aikana sotilaita siellä tuskin huomaa.

NATO jäsenyys "maksaa" 2% BKTsta vuosittain. Nyt Suomen puolustus menot taitavat olla 1,3 - 1,5 brutto kansantuotteesta. NATO-jäsenyys ei siis ole mitenkään kohtuuton. Lisäksi aivan varmasti osa tästä rahasta jäisi Suomeen NATOn tavaratilauksina.

Usein väitetään että Itä-Naapurilla ei ole mitään syytä miehittää Suomea, kun olemme niin hyviä ystäviä. Tämä on niin väärin kuin voi olla. On 100% varmaa että Venäjä miehittäisi Suomen heti konfliktin alettua, siitä yksinkertaisesta syystä, että Tukholmasta Pietariin ammuttu ohjus on paljon helpompi ampua alas, kuin Lappeenrannasta ammuttu ohjus.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #29

Terve vaan kaima. Kirjoitin kommentin #4 epäselvästi. Tarkoitukseni on osoittaa Naton vastustajien "mutu-argumenttejä", joita olen poiminut esimerkiksi. Nämä eivät edusta omaa ajatusmaailmaani, päinvastoin.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Keijo Korhonen, hehheh. Kas kun et vetänyt Pelle Hermannia hihasta.

Molemmissa oli jotain sellaista mikä sai aikanaan nauramaan: Korhonen itketti aikanaan EU-liittymisellä sotaveteraaneja argumenteilla, jotka olivat oikeasti yhtä hauskoja kuin Pelle Hermannin jutut.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Keijo Korhonen on varsin kokenut tutkija, diplomaatti ja ministeri. Annan arvoa hänen ulkopoliittiselle ajattelulle ja johtopäätöksille, joista nauru on kaukana.

Käyttäjän PaavoVaattovaara kuva
Paavo Vaattovaara Vastaus kommenttiin #10

#10
Keijo Korhonen on sen ajan ihmisiä kuin Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava. Neuvostoliitto hallitsi Suomen lahden kokonaan ja puolet Itämeren rannikkoa. Silloin oli Suomenkin asema toisenlainen kuin nyt on.

Jos nyt Itämeren alueella tulee kriisi ja konfliktin uhka Naton kanssa niin liitoutumaton Suomi olisi paljon uhanalaisempi kuin oli Neuvostoliiton aikana. Venäjä tarvitsisi Itämeren rannikkoa ja sitä helpoiten saisi Suomesta, siinä diplomatiat eivät auttaisi. Vaikka Suomi Naton jäsenenä olisi uhattuna niin oltaisiin kuitenkin paljon paremmin varustauduttu.

Kekkosen ja Korhosen aikojen diplomatiat saa unohtaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Hoi Jukka, Ilmari jätti meille ongelman ratkaistavaksi. Onko Suomen kansa oppinut jotakin?

Historian mukaan ainakin liittoutuneet olivat vahvoilla mutta ehkä Suomen kansa on kokemustensa perustella eri mieltä, mene ja tiedä?

Hyvin yksinkertainen kysymys: Onko Suomen puolustustuksen vahvistaminen Venäjän edun vastaista? Tuskin kukaan kehtaa tunnustaa, kyllä on.

Mutta siitä huolimatta puolustusliitoa ei kannateta vaikka se moninkertaistaisi puolustuskykymme. Jotakin tässä logiikassa on pahasti vialla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Hyvä kirjoitus Seppiseltä.

Kekkosella oli ansionsa Suomen länteen viemisessä vaikkakin itäryömintä oli Urkilla melko reipasta jo aikalaissilmin katsottuna. Koivisto jatkoi länsisuuntautumista rajummin ja käytti kaikki tilaisuudet hyväksi kun niitä tuli: NL:n kaatuminen, YYA:n irtisanominen, EY-liittymissopimus, Pariisin rauhansopimuksen asemääräysten irtisanominen jne. Ahtisaari jatkoi Koiviston linjalla ja vei käytännössä Suomen myös EMU:un ja euroon mutta Nato-liittymisasiassa hän teki omankin kertomansa mukaan virheen kun ei ajanut Suomea jäseneksi. Halonen teki kaikkensa, jotta Suomi jäisi Venäjän armoille, kielsi maamiinat, ajoi puolustusmenot alas, vastusti ja vihasi Natoa ja USAa, rakasti Venäjää ja lopuksi sai Venäjältä palkkioksi hyvästä yhteistyöstä kissan.

Mistä presidentti Niinistö aikanaan tullaan muistamaan presidenttinä? Näillä näkymin hän on jatkanut Halosen työtä ja ainoana Euroopassa puhuu Venäjän hyvyyden puolesta, ryömii Venäjän hallinnon edessä kuin Kekkonen aikanaan, mutta tällä kertaa ilman painavaa ja perusteltua syytä. Niinistö on myös kieltänyt Nato-keskustelun poliitikoilta ja itkee kriittisille toimittajille. Pahin kaikista Niinistön tähän astisista laiminlyönneistä on se, että hän tietää Suomen jäävän ilman ulkopuolista apua kriisitilanteessa eikä osaa tehdä mitään tilanteen hoitamiseksi. Johtajana hän on osoittautunut kansan selän takana piileskeleväksi ja joukkoja takaa johtavaksi kitisijäksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mikähän lie syynä siihen, että Niinistön perusasenne on tyystin toinen kuin aikoinaan vuoden 2006 presidentinvaalitaistossa? Silloin Niinistö nimittäin suhtautui myönteisesti NATO-jäsenyyyteen. Tosin puki sen muotoon, että NATO:sta voisi tehdä eurooppalaisemman.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on puhunut EU:n puolustusyhteistyön lisäämisestä ja näyttää siltä, että asia etenee

Vuosi sitten heinäkuun Naton Varsovan huippukokouksessa Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg, EU:n komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Donald Tusk antoivat julistuksen Euroopan puolustuksen vahvistamisesta.
http://www.nato.int/cps/en/natohq/events_132023.htm

EU:n puolustusrahasto -asia etenee
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Ajatus-EUn-puol...

Presidentti Niinistö tukee Junckerin ajatusta EU-armeijasta
http://yle.fi/uutiset/3-7853766

-->Nato on kaikissa em. kuvioissa mukana, kun lähes kaikki EU-maat ovat jo Naton jäseniä

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Minä en ainakaan ole nähnyt missään, että TP Niinistö olisi poissulkenut sitä, että EU:n yhteinen puolustus ei voisi olla osa Naton puolustusta.

Naton suunnittelun ja operaatioiden johtamisen kannalta olisi helpompaa, jos EU:n Nato-maiden asevoimat olisivat yhdistettyinä yhden johdon alla toimiessaan osana Natoa.

Olen myös ymmärtänyt, että nykyinen TP ei lähden hehkuttamaan Suomen Nato -jäsenyyttää, ennen kuin hän voi olla satavarma siitä, että reilu enemmistö suomalaisista on Nato -jäsenyyden takana.

Tämä on tärkeää siinä vaiheessa kun Venäjä tulee joka tapauksessa voimakkaasti reagoimaan Suomen Natoon liittymistä vastaan. Kun ja jos Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, niin silloin tarvitaan suomalaisilta yhteishenkeä ja yksimielisyyttä seistä presidentin ja hallituksen esitysten takana. Eduskuntahan sitten viimekädessä siunaa päätöksen.

Tällä hetkellä Suomessa ei vielä tunnuta kaikessa kansalaisten "viisaudessa" oltavan siihen valmiita ja valitettavasti useat poliittiset puolueemmekin haluavat ehdoin tahdoin jarruttaa Suomen liittymistä ainoaan todelliset turvatakuut tuovaan organisaatioon. Tilalle tarjotaan jos jonkinlaista puheisiin, mielikuviin ja solidaarisuusjulistuksiin perustuvia epämääräisiä puolustusratkaisu-himmeleitä.

Tällaiset Suomen himmeleihin perustuvat "puolustusratkaisut" toki kelpaavat vallan hyvin Venäjälle, koska silloin sille jää edelleen diplomatian jatkeeksi tarvittaessa vapaat kädet Suomen suunnalla.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Niinistön ongelma on juuri siinä että hän piileskelee kansan selän takana eikä uskalla ottaa sitä vastuuta, joka hänelle johtajana kuuluu. Niinistö ei ole johtaja vaan takatuuppari, joka työntää muita edellään vaikka kaivoon jos on pakko.

Jos valtiojohto ottaisi Nato-asiassa aloitteen ja perustelisi kansalle, miksi länsiyhteistyö on parempi vaihtoehto kuin olla yksin, kansa hyväksyisi jäsenyyden. Kansanhan ei jäsenyydestä tule päättää vaan presidentin, hallituksen ja eduskunnan. Sisäisessä turvallisuudessa on paljon asioita, joista kaiken maailman pellervot ja tellervot eivät pääse päättämään huutoäänestyksessä, miksi ulkoturvallisuus olisi tästä poikkeus? Jos meillä ei ole ulkoturvallisuutta, ei meillä ole välttämättä valtiotakaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #19

Yleensä johtajilta odotetaan mielipidettä kansakunnan kannalta tärkeistä asioista. Nyt näyttää, että vaikeneminen on harkittua. Se tarkoittaa sitä, että johto uskoo, että kansan mielipide on oikea. Sen voisi kuitenkin sanoa julki: "Suomi ei hae Naton jäsenyyttä, koska kansan enemmistö ei halua."

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #20

Totta on, että TP:kin voisi arvojohtajana konkreettisemmin vääntää rautalangasta kansalle sen mistä tässä on kysymys. Mutta siinä hän toisaalta ottaa myös riskin siitä, että jos meillä ei ole 100 % varmuutta esimerkiksi Nato -jäsenyydestä, niin silloin voimme taas kerran jäädä yksin. Ja niin kuin muussakin "pelaamisessa" ( esim. jääkiekossa ) vastapuoli ei jätä käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.

Sehän näissä kuvioissa on aina arvailun varassa, että mitä kulissien takana siellä ja tuolla on valtiojohtajien ja näiden sanansaattajien kautta puhuttu ja luvattu tai jopa uhattu.

Toisaalta saattaa olla, että TP ei paljasta kaikkia korttejaan muille ja hyvä niin. Itse uskon kuitenkin, että Sauli Niinistön strategiset tavoitteet ovat saman suuntaisia, kuin aikoinaan olivat presidentti Mauno Koivistolla, kun hän 90 -luvun alussa, kun oli täysin varma, että nyt kannattaa "iskeä", vei Suomen määrätietoisesti takaisin läntiseen kulttuuripiiriin eli EU:hun ja irroitti käytännössä yksipuolisesti YYA -kytkennät Kremliin. Toivoa sopii, että nykyiset suomalaiset eivät tärväisi sitä mitä 90 -luvulla saavutettiin, vaan edistettäisiin edelleen entistä enemmän Suomen sitoutumista länteen ja EU:hun. Tämähän ei myöskään pois sulje Nato -jäsenyyttä, päin vastoin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #19

Meillä on oppositiossakin ja hallituksessa monta puoluetta, jotka haluavat edelleen maata entisessä YYA -kylvyssä. Esimerkiksi keskustassa, sosialidemokraateissa, perussuomalaisissa ja vasemmistossa vastustetaan vielä yleisesti Suomen turvallis- ja puolustuspoliittisten asioiden kuntoon saattamista.
Vihreissä mielipiteet näyttävän olevan melko hajallaan.

Kokoomus ja ruotsalaiset ovat selkeästi ilmoittaneet Nato -myönteisyyden. Se vaan ei vielä riitä presidentille selkänojaksi, jonka valtaoikeuksia on merkittävästi rajattu. Jos TP lähtisi ominpäin , trumppimaisesti , sooloilemaan yksin näissä asioissa, hän olisi äkkiä entinen tasavallan presidentti. Ei TP Niinistö juristin koulutuksellaan niin tekisi. Hän tietää tasan tarkkaan valtaoikeuksiensa rajat.

Toisaalta eikös meillä kansalaisilla ole tässä sanamme sanottavana ? Toki kansalaisten täytyisi ensin ymmärtää mistä oikeasti puhutaan: ilmastopolitiikasta vai Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Kuinka moni kansalaisista ( kansanedustajista ja muusta poliittisesta eliitistä puhumattakaan ) on lukenut esimerkiksi Pohjois-Atlantin sopimuksen suomennoksen ? Se löytyy oheisesta linkistä:
http://atlanttiseura.fi/nato/wp-content/uploads/20...

Muuten , mikähän olisi Paasikiven linja näinä päivinä ?

Talvisodan alkaessa Paasikivi, joka oli käynyt epätoivoisesti tiukkoja neuvotteluita Stalinin ja Molotovin kanssa Neuvosto-Venäjän Suomelle asettamista kansainvälistä lakia ja Suomen suverenisuutta loukkaavista vaatimuksista, totesi :

"Neuvotteluissa voi sanoa jyrkän 'ei' , jos on takana riittävästi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle kansalle vaarallista uhkapeliä."
Lähde: J.K. Paasikivi: Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939 - 1941, WSOY Juva 1979, s. 117, Luku X Sota.

Käyttäjän ErkkiHeinonen1 kuva
Erkki Heinonen

Me ajelehdimme elämänvirrassa periaatteella,että tuurilla ne laivatkin seilaa.Vähälle huomiolle on jäänyt,kun kansainväliset suuryritykset päättävät tuotannon sijoittumisesta yhtenä isona kriteerinä on ns.maariski.Stä ei tosin mediassa pyöritellä.Meidän maariskimme nousi huimasti Ukrainan tapahtumien jälkeen.Joten natojäsenyys on välttämätön.

Käyttäjän TimothyKestrel kuva
Timothy Kestrel

NATO-jäsenyys on poliittinen päätös ja Euroopan yhteisessä puolustuksessa heikoin lenkki on suomalainen poliitikko.

Ilman muuta Suomi kuuluu samaan puolustusliittoon muiden liittolaisten rinnalle.

Teot puhukoot puolestaan. Suomi johtaa yli 100 sotilaskoneen ACE 17 -harjoituksen - mukana mm. B-52, AWACS ja Rafale:
http://www.lentoposti.fi/uutiset/suomi_johtaa_yli_...

Kuka vielä kehtaa sanoa sanan 'puolueettomuus'?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Muuttuisiko kommentin totuusarvo jotenkin, jos "suomalainen" ja "Suomi" korvattaisiin "ruotsalaisella" ja "Ruotsilla"?

Pekka Kohonen

Kerrankin järkevää tekstiä! Miksi itsestään selviä asioita on niin vaikea nähdä tai uskoa?

Pekka Kohonen

Suomen on tietenkin vähän hankalaa liittyä nyt ... olisi ollut paljon helpompaa liittyä samalla kuin Vironkin liittyi. Ehkä jos Ahtisaari olisi valittu toiselle kaudelle. Mutta siitä huolimatta jäsenyyteen pitäisi varustautua henkisesti. Ruotsi saattaa päättää liityä (vaikka Ruotsilla lienee vähemmän aihetta kuin Suomella). Sitten pitää tehdä päätöksiä kiireellä. Kuten EU:nkin kanssa.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tuossa hieman näkökohtia siitä, mitä saattaisi olla tulossa

https://www.the-american-interest.com/2017/05/19/t...

Neuvostoliiton hajotessa Venäjä menetti imperiuminsa - nyt on kokoamisen aika.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mika, kiitos kiinnostavasta ja haasteellisesta linkistä yllä.

Kirjoittaja, George Walden s. 1939, on brittiläinen entinen diplomaatti 1978-1981 ja brittiparlamentin edustaja 1983–1997, joka toimi diplomaattina sekä Moskovassa että Beijingissä (1966-69) kulttuurivallankumouksen aikana ja linkitetyssä artikkelissaan kirjoittaa sanavarastoltaan vivahteikkaalla ja siksi englannin kielen taitoa vaativalla tavalla mielenkiintoisen rinnastuksen. Hän vertaa brittidiplomaatin, lordi Robert S. Vansittartin 1958 julkaisemaa kirjaa Hitlerin Saksasta omiin havaintoihinsa Putinin Venäjästä, ja pitää Vansittartin havaintoja relevantteina nykyajalle.

Eräitä kirjoittajan johtopäätöksiä:

"Vaikka kommunismi on hävinnyt Venäjältä, [Vansittart] osoittaisi Putinin hallinnon vainoharhaisuuden, sen varustelukierteen, sen uudelleen pystytetyn valvontakoneiston kuuliaista kansaa kohtaan, jonka henkilönpalvonnassa johtajaansa kohtaan on kaikuja Stalinin ajan primitiivisyydestä, sekä sen pyrkimyksen palauttaa menettämänsä imperiumin ja vaikutusvallan.

Kuten Saksan, [Vansittart] kehottaisi meitä katsomaan Venäjän historiaa ikuisesti epäonnistuvana valtiona. Paljolti eurooppalaisessa maassa ostettiin ja myytiin maaorjia vielä puolitoista vuosisataa sitten. Kehitys kohti demokratiaa kesti vain muutaman vuoden ennen 1917 vallankumousta, joka itsessään synnytti uudenlaisia maaorjuuden muotoja. Kommunismin romahdettua 1991 ja vuosikymmenen kestäneen kaoottisen Boris Jeltsinin vapauden kauden jälkeen maa on sairastumassa uudenlaiseen puolirikolliseen autoritäärisyyteen, joka on vähemmän totaalista mutta joissakin suhteissa uhkaavampaa kuin sitä edeltänyt."

"Tänään Venäjällä ei ole kollektiivista johtoa, vaan KGB:stä tuleva yksinvaltainen capo di tutti capi, jonka henkilökultti ja viileän gangsterimainen uhkaavuus vetoavat jälki-neuvostoliittolaiseen yleisöön."

"Nyky-Venäjän brutalismi on palannut hiukan eri muodoissa, jotka ilmenevät raa'asti politisoidussa populaarikulttuurissa, virallisen median paatuneisuudessa, kaikkialla esiintyvässä Lännen vastaisuudessa ja vainoharhaisuudessa sekä järkevän keskustelun vaikeudessa. Olipa kyseessä Ulkoministeriön edustajan militantti sarkasmi, Russia Today -nimellä toimiva valehtelukoneisto, hallituksen paisuttelevat TV- ja pressipersoonat, kuten neuvostoaikoinakin avainsana on valheellisuus."

"Mielestäni Venäjän uhkana tänään on, kuten maailmansotien välisellä Saksalla, sen tulo vakavasti sairastuneeksi maaksi. Syvälle juurtuneet ksenofobiset myytit maan ainutlaatuisesta euraasialaisesta kohtalosta ovat sekoittuneet loukkaantumiseen ideologisesta tappiosta, myrkyttyneeksi opiksi postmodernista fasismin kaltaisesta totuuden kieltämisestä."

"Älyllinen korruptio on läpäissyt median, koulutuksen, ulkoministeriön, armeijan ja Kremlin itsensä. Estääkseen kansannousun, varmistaakseen vallan mafian riivaamassa maassa, lietsoakseen nationalismia ja rapauttaakseen ihmisoikeuksia, Putin kyhäilee ulkoisia uhkia. Tuloksena on missään kehittyneessä maassa näkemätön kyynisyyden ja valheellisuuden taso."

"Ero Venäjän ja Kiinan välillä, oltuani tekemisissä kummankin kanssa vuosikymmeniä, on ensinmainitun alemmuuskompleksi ja jälkimmäisellä sen vastakohta – kummallakin hyvistä syistä. Nyky-Venäjän kaksipäinen kotka ei ole menossa minnekään. Vieraannuttaessaan itseään Länsi-Euroopasta sillä ei ole mitään muuta idässä kuin liittolaisuus Kiinan kanssa, joka ei perustu historialliselle ystävyydelle (kiinalaiset eivät unohda heiltä ryöstettyjä Siperian alueita), vaan Yhdysvaltain vastaisille tunteille. Itänaapurinsa ihmeellisen vaurastumisen seuraaminen ei paranna Moskovan itseluottamusta.

Venäjän 140-miljoonainen väestö on 500-miljoonaisen EU:n ja yli miljardin kiinalaisen välissä. Sen mukaisesti sen ulkopolitiikka pohjautuu sapekkaaseen häiriköintiin ja tuhoisuuteen, kun taas Kiinalla on optimismia ja laajentumishalua: Beijing työskentelee yhdessä EU:n kanssa; Moskova pyrkii murskaamaan sen. Elintason laskiessa ja Venäjän kompensoidessa sitä ulkomailla, on odotettavissa ongelmia."

Kirjoittajan rinnastaessa Venäjän maailmansotien väliseen Hitlerin Saksaan, hän odottaa Venäjän pyrkivän tasaveroisuuden illuusioon Yhdysvaltain ja Kiinan kanssa, nihilistiseen politiikkaan Euroopassa, statusta tavoittelevaan asemaan Lähi-Idässä sekä varusteluun, joihin sillä ei ole varaa. Niin valitettavaa kuin se onkin, uudenlainen kylmä sota lähestyy, joskaan siinä ei teeskennellä ideologioita. Voimme vain tehdä kuten todellisessa kylmässä sodassa: pitää itsepäisesti yhteyksiä Moskovaan ja pysytellä samalla valppaana. Voi mennä vuosikymmeniä ennen kuin Venäjästä tulee vastaanottavaiisempi millekään muulle, vaikka johtohahmo vaihtuisikin.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

George Waldenilta ja Hannu Monoselta erinomaista analyysia nyky-Venäjästä! Venäjällä ei ole tällä hetkellä mitään, millä vaatia tulla huomioonotetuksi suurvaltana: ei vahvaa taloutta, ei vankkaa teollista pohjaa, ei kehittynyttä tieteellistä tutkimusta (Venäjän avaruusohjelmakin on nykyään vain kantorakettien vuokraamista muille), konventionaalisen aseistuksen määrä ja laatu ei verrattavissa Yhdysvaltoihin eikä oikein Kiinaankaan. Venäjällä on suurvallan merkkinä ainoastaan ydinase ja ydinasekorttia Moskova onkin heilutellut ahkerasti viime vuosina.

Venäläisten alemmuudentunteen ymmärtää: Brasiliakin on menossa ohi bruttokansantuotteessa, palkkataso on jo alempi kuin Kiinassa (Venäjän valtiovarainministerin oma ilmoitus) ja esim. kaikki laadukkaat kuluttajatuotteet tuodaan ulkomailta (tunteeko kukaan yhtään venäläistä merkkituotetta?).

Joitakin osaamisalueita Neuvostoliiton perintönä on vielä jäljellä, esim. ydinvoimateknologiassa, mutta pakotteet ja Venäjän oma eristäytyminen muusta maailmasta uhkaa tehdä Venäjästä kehitysmaan tulevina vuosikymmeninä. Olen samaa mieltä kuin Hannu Mononen, että Venäjää ei tule kokonaan eristää ja siihen tulee pitää yhteyksiä. Venäjän tekemiin alueanastuksiin ja aggressioihin naapurimaissa ja muualla täytyy kuitenkin pitää tiukka linja. Venäjän vastaisia pakotteita tultaisiin varmaankin lieventämään, jos Minskin sopimus saataisiin voimaan ja Venäjä lopettaisi sotimisen Syyriassa, mutta länsimaiden epäluulo Venäjää kohtaan tulee haittaamaan yhteistyötä vielä pitkään. Ja jäljelle jäisi vielä Krimin kysymys, jossa Kreml ei tule antamaan arvovaltasyistäkään periksi, kun Putin Krimin niin mahtipontisesti liitti Venäjään.

Tuleeko Venäjästä joskus vielä vauras, kehittynyt ja demokraattinen sivistysvaltio? Ei vaikuta siltä ainakaan lähivuosikymmeninä. Venäjän kurjistuminen ja ulkokehälle joutuminen saattaa toki lisätä sen aggressiivisuutta, arvaamattomuutta ja kansainvälisen oikeuden normeista piittaamattomuutta. Mielestäni köyhä ja aggressiivinen Venäjä on kuitenkin pienempi paha kuin vauras ja aggressiivinen Venäjä, aggressiivinen se taitaa olla nykyhallinnon aikana joka tapauksessa, mutta sillä olisi sentään vähemmän resursseja mielihalujensa toteuttamiseen :)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #28

Kiitos Pekka, minun osuuteni yllä rajoittuu pelkästään yritykseen poimia George Waldenin tekstin olennaisia kohtia sekä suomentaa hänen ajatuksiaan.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kun olen pyytänyt Naton vastustajilta vastausta, millä tavoin Natojäsenyys olisi Suomelle epäedullista tai vahingollista, olen saanut pelkkiä "mutu-vastauksia”.

Yhtään konkreettista, todennettavissa olevaa haittaa ei ole pystytty esittämään.

Keskustelu aiheesta on turhauttavaa kun liittoutumisesta esitetään vain tunteenomaisia heittoja mm., että "Nato lietsoo sotaa" tai, että Suomen poikia tuodaan sitten kotiin sinkkiarkuista sodista, joilla ei ole mitään tekemistä puolustusliitto Naton kanssa.

Liittoutuminen lisäisi Suomen puolustuskykyä merkittävästi (osoitettavissa numeroin). Kukaan ei tätä kiistä. Olen tosin kuullut perustelemattoman väitteen, että Nato heikentäisi Suomen puolustuskykyä.

Mitkä olisivat todennettavissa olevat haitat? On väitetty, että Natojäsenyys heikentäisi Suomen ja Venäjän ystävällisiä naapuruussuhteita. Mihin meidän Venäjäsuhdetta pitäisi verrata? Saksan ja Venäjän suhteeseen vai Venäjän ja Valko-Venäjän suhteeseen vaiko kenties Venäjän ja Ukrainan suhteeseen?

Miten tämä heikentyminen ilmenisi, kaupankäynnissä, kulttuurivaihdossa, turismissa? Paljonko häviäisimme(euroissa) nykyisestä tasosta?

Ilman sen kummempaa kiimaa tai fobiaa, kertokaa nyt arvoisat kirjoittajat hieman tarkemmin hyödystä ja haitoista, mutumielipiteiden sijaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset