*

seppinenj

Mauno Koivisto-tutkimus etenee

Suomen yhdeksäs presidentti Mauno Henrik Koivisto on haudattu. Hautajaiset olivat kansallinen tapahtuma, niin kuin pitääkin. Koiviston saama huomio mediassa oli pääosin ylistävää viihdettä. 

Koiviston poliittinen polku, niin kuin olen jo selvittänyt tutkimuksessani Koiviston poliittisesta urasta (2015), jakautuu useaan hyvin erilaiseen jaksoon. Nuori Koivisto oli vahvasti antikommunistinen, tannerilainen länsimielinen sosiaalidemokraatti. Kun prosovietismi tuli ehdoksi hallitukseen menolle yöpakkasten (1958) jälkeen, Mauno Koivisto seurasi 1960-luvun alkupuolella Sdp:n suurta muljahdusta länsimielisestä sosiaalidemokraattisesta puolueesta itämieliseksi sosialidemokratiaksi. Kun silloin hyvin suuri puolue muljahti, koko maa vinksahti.

Näin oli ennen kaikkea siis ulkopoliittisesti, mutta jossain määrin puolue myös radikalisoitui. Puolueeseen kehittyi radikaali vasemmistosiipi, joka olisi aivan hyvin voinut toimia Skdl:ssä. Talouspoliittisesti presidentti Kekkosen Suomelle luotsaama monimutkainen Finn-Efta -ratkaisu (1961) takasi länsikaupan nousun ja kukoistuksen samalla kun itäkauppa romahti n. kymmeneen prosenttiin vuoteen 1970 mennessä, oltuaan vuonna 1957 yli 30 %:n tasolla. Suomi vaurastui länsikaupalla, ei suinkaan itäkaupalla, niin kuin usein virheellisesti väitetään.

Kekkonen saattoi nimittää vuonna 1968 Mauno Koiviston Suomen Pankin pääjohtajaksi ja pääministeriksi ilman ulkopoliittista loiskiehuntaa. Kekkonen tokaisi Koiviston “olleen käytettävissä olevista paras”. Mauno Koiviston itääntyminen oli kuitenkin vasta puolitiessä, vaikka KGB-opastajia jo oli matkassa mukana, niin kuin piti. Mauno Koivisto törmäsi oma-aloitteisella Nordek-politiikallaan Kremlin muuriin ja säikähti pahemman kerran. Hän prosovietisoitui lopullisesti. Hiuskiehkura toi kansansuostiota.

Salonkikelpoinen poliitikko ja sittemmin moni muu virkamiehiä myöten tarvitsivat KGB:n opastusta ja hyväksyntää astellakseen urapolkua ylöspäin – ja menettivät samalla hyvän osan tahtotilastaan itään. Sdp:n Grand Old Man K.-A. Fagerholm jo varoitti puoluettaan joutumasta Neuvostoliiton vasalliksi tuolla tiellä. Kekkonen olikin tällä tiellä jossain määrin varomaton ja uskoi hallitsevansa tilanteen kuin tilanteen.  “Mannertenväliseksi nahjukseksi” leikkisästi, mutta kuvaavasti nimetty Sdp:n puheenjohtaja Rafael Paasio (pääministeri 1966-1968) oli toiminnan miehelle Kekkoselle tuskastuttavan saamaton, kuteni KGB:llekin, joskin eri syistä. Pääministerin piti kommunistien mielestä itääntyä rivakammin ja Sdp:n kolmannen tien Paasiota enemmän. KGB ei ollut tyytyväinen pääministeri Paasioon.

Koiviston kansanrintamahallituskaan (1968-1970) ei ollut ylipäätään marxismi-leninistien mieleen. Se ei ollut tarpeeksi luokkatietoinen, sanottiin mutta leimallisesti kuitenkin vasemmistolainen. Koivisto ei näytä liukuneen kovin vasemmalle reformistisuudessaan. Talouskasvu oli kuitenkin hyvää hallituksesta riippumatta. Radikalismi hiipi rakenteisiin eri puolille yhteiskuntaa. Hallitusrintama kärsi todellisen rökäletappion kevään 1970 eduskuntavaaleissa. Kansa ei pitänyt politiikan vasemmistoleimasta, ja Kokoomuksen kasvu kiihtyi. Moskova ei tuosta välittänyt vaan pakotti Kekkosen nimittämään kesällä 1970 uuden Ahti Karjalaisen kansanrintamahallituksen. Skp:n Taisto Sinisalo puhkui vallankumousintoa.

Koivisto palasi Suomen Pankkiin, mutta oli KGB:n koulutuksessa. Hän oppi asiansa, eikä paluuta edes nordismiin hänellä enää ollut Neuvostoliiton elinaikana.

 

Presidentti Koivisto vei Suomea Neuvostoliiton syliin, vaikka puolueettomuus pelastui vuonna 1977

 

On aivan turha hehkuttaa, miten Koivisto nujersi sairaan Kekkosen keväällä 1981. Olin auttamassa presidentti Kekkosta noina aikoina työtehtävissä Tamminiemessä. Sain kuulla, että presidentti oli kärsinyt aivohalvauksesta joulukuussa 1980. Sisäpiiri alkoi valmistautua presidentinvaihdokseen. Tammikuussa 1981 avustin Kekkosta ranskalaisen ministerivierailun aikana. Taloussuhteet olivat esillä. Presidentti oli todella hyvin huonossa kunnossa, suorastaan nojaili olkapäähäni. Selitin asialliset asiat ja toivoin, ettei vastapuolen tulkki kuulisi presidentin kuiskauksia, jotka eivät liittyneet pöydällä olleisiin asioihin.

Ei ollut kaksinen tehtävä Koivistolta pysytellä pääministerinä vakavasti heikentyneen Kekkosen viimeisinä kuukausina Paavo Väyrysen juonitellessa Ahti Karjalaista tilalle. Sankaritarinaa siitä on kovin halpamaista keittää kokoon. Varmasti lääkärien olisi pitänyt passittaa presidentti Kekkonen eläkkeelle jo keväällä 1981, ellei jo aikaisemmin.

Koivisto aloitti presidenttikautensa neuvostopainotteisesti. Yya-sopimusta jatkettiin halullisesti vuonna 1983. Ulkoministeri Paavo Väyrynen suorastaan hinkui nimeään tuohon Suomelle hankalaan paperiin.  Koivisto sai hyvin omaksutun koulutusjakson päätteeksi ja presidentilliseksi alkajaislahjaksi Neuvostoliiton korkeimman Leninin kunniamerkin jo samana vuonna kovamaineiselta KGB-päällikkö Juri Andropovilta, josta oli tullut Nkp:n pääsihteeri. Koiviston ja Andropovin välinen suhde oli läheinen ja lämmin, niin kuin Tampereen Lenin-museo todistaa.

Vastentahtoisuus länsivaltoja kohtaan paistoi kilometrien päähän, minkä pian havaitsin työkennellessäni edelleen UM:n poliittisella osastolla, jolla kaikki muuttui Koiviston myötä. Länsi-integraation tutkiminen oli tabu, sitä seurasi jäätävä hiljaisuus, eikä sitä sopinut tehdä. Sain ehdottoman kiellon kirjoittaa Ranskasta. Vain Neuvostoliiton ylistäminen olisi sopinut Koivistolle ja ulkoministeri Väyryselle. Kumpikin uskoi Neuvostoliiton elinvoimaan ajasta ikuisuuteen. Koivisto katsoi, että Suomen elintärkeät edut eivät voi koskaan olla ristiriidassa Neuvostoliiton etujen kanssa. Väyrynen veteli samoja naruja.

Koivisto oli passiivinen puolueettomuuden puolustamisessa, suorastaan välinpitämätön. Hän nähtävästi koki näin välttävänsä ristiriitoja Neuvostoliiton kanssa. Hän ei tarttunut edes neuvostojohtaja Mihail Gorbatshovin tarjoamaan vahvennukseen vuonna 1989. Koiviston politiikka tähtäsi Neuvostoliiton selviämisen tukemiseen ja elämään ajasta ikuisuuteen. Se olisi Suomen etujen mukaista, hän väitti TV:ssä vielä tammikuussa 1991. 

 

 

Neuvostoliitto romahtaa vaikka Koivisto sitä kannattaa

 

Nerokkkaaksi Suomen lännettäjäksi perusteettomasti väitetty Mauno Koivisto joutui ikävään tilanteeseen vuoden 1991 lopussa: hänen tutorinsa ja mentorinsa Neuvostoliitto ja sen “teräksinen käsivarsi” eli KGB hajosivat peräti pirstaleiksi. Tapahtui Venäjän presidentti Vladimir Putinin mukaan “geopoliittinen katastrofi”. Sitä se varmasti oli myös Mauno Koivistolle. Länsimaiselle Suomelle se oli todellinen onnenpotku.

                               Kokoomus oli jo reilusti 1980-luvun puolella länsisuhteiden kehittämisen tiellä ja veti muut eduskuntapuolueet vähitellen mukaansa. Hallitus antoi 29.11.1991 selonteon eduskunnalle. Siinä oli Kokoomuksen vaikutuksesta ensimmäisiä jäsenyysaihioita Suomen EY-politiikan muutokseksi. Muut puolueet seurasivat vähitellen. Sdp oli eniten kiinni Koivistossa, ja liikahti hitaasti. Yya-sopimus raukesi toisen sopimusosapuolen Neuvostoliiton kuoleman seurauksena. Jotain piti tehdä. Neuvostoliitto ilmoitti 18.9.1991 ulkoministerinsä Boris Pankinin suulla olevansa valmis keskustelemaan yya-sopimuksesta eli sen lakkauttamista. Presidentille jäi HM:n mukaisten valtuuksien vastentahtoinen antaminen. Kun ei muuta voinut. Suomen päätös hakeutua länteen oli eduskunta-, puolue- ja kansalaisvetoinen prosessi, ei presidenttivetoinen. Toisin oli Kekkosen aikana. Presidentti veti kivistä tietä pitkin Suomen EFTA:an vuonna 1961 ja EEC-tullisopimukseen vuonna 1973. Nämä tosiasiat johdattivat Suomen EU:hun vuonna 1995. Se on ollut Suomelle onneksi.

                             Suomen talous oli romahtanut presidentti Mauno Koiviston tukeman liikkumattoman ja kalliin markan ja uhmakkaan jähmeän rahapolitiikan seurauksena historialliseen ja tuskalliseen lamaan. Suomen Pankki kuunteli presidenttiä. Parhaat asiantuntijat, kuten toimitusjohtaja Björn Wahlroos, pitivät eduskunnassa Suomen Pankkia syyllisenä 1980-luvun ylikuumenemiseen: “Tämä on johtanut Suomen suunnattomiin ongelmiin”. Näin oli. Suunnaton surunäytelmä oli valmis.

                           Niin, ja Neuvostoliitto/Venäjän tarjouksen keskustella Karjalan rajasta ja Viipurin palauttamisesta Koivisto "torppasi" yksissätuumin Paavo Väyrysen kanssa. Nkp:n liberaalisiiven edustajat halusivat saada asiakohdan pois maittemme väliseltä agendalta. Vuoden 1939 elokuussa Stalinin ja HItlerin tekemän Molotovin-Ribbentropin sopimuksen mitätöiminen oli heidän hieno tavoitteensa. Baltian maat ponnistivat upeasti uudelleen itsenäisyyteen. Itse sain kuulla venäläiseltä taholta: "Potshemy Mauno Koivisto ne hotset Vyborg. Vyborg davai v Finlandiju!. (Miksi Koivisto ei halua Viipuria. Viipuri mene Suomeen!)". Sanoja oli virkapukuinen henkilö. Asia vaatii sekin vielä paljon tutkimista. Kuitenkin sd-pomot "ovat torpanneet" kovin paljon hyviä asioita viimeisinä vuosikymmeninä, kuten myös Suomen Nato-jäsenyyden.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (57 kommenttia)

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

"Happamia ovat, sanoi kettu pihlajanmarjoista" Huokaus.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Kaikki asialliset ja uusia näkökulmia esiin tuovat kirjoitukset eivät voi olla viihteellisiä ja jokaista lukijaa miellyttäviä.

Kriittinen historiantutkimus on aikanaan asettava Suomen tasavallan presidenttinä toimineen Mauno Koiviston toiminnan sille kuuluvaan asemaan niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä vasta sitten koittaa se todellinen huokausten aika.

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Oiskohan tuolle ollu kuitenkin asiallisempaa valita joku toinen päivä? Tästä tekstistä paistaa muutenkin asenteellisuus niin pahasti läpi, että tämän tyyppiset "tutkimukset" voi jättää ihan oman arvoonsa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Olipahan pitkä, mutta kovin kapea analyysi Koivistosta. Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä oli Koivistolle vain yksi asia muiden joukossa. Varovainen hän oli, mutta kun tuli päätöksen aika, hän toimi määrätietoisesti ja nopeastikin. Esimerkkinä olkoot, vaikka YYA-sopimuksen mitätöinti ja Suomen saattaminen EU:n jäseneksi.

Pysyvän jäljen Koivisto jätti Suomen politiikkaan kaventamalla presidentin valtaa ja siirtämällä politiikan painopisteen hallitukselle ja eduskunnalle. Kun Suomi pääsi irti Kekkosen kaudesta, ovat hallitukset sen jälkeen istuneet koko vaalikauden.

Yhtä pysyvä jälki jäi myös Koiviston vahvan markan politiikasta ja pankkitoiminnan sekä valuttakaupan vapauttamisesta. Siinä hän yksinkertaisesti epäonnistui.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

Lainaus:
Koiviston vahvan markan politiikasta ja pankkitoiminnan sekä valuttakaupan vapauttamisesta. Siinä hän yksinkertaisesti epäonnistui.

Niinkö teki?
Kas kun EU EMU-historia kertoo ihan muuta.
Jo Kekkonen toimi EU ja rahaliitto EMUN mukaan . Efta,ETY,EY.
Kun EU perustettiin oli yhteinen valuutta päämääränä koko ajan. ETY-kokouksessa sovittiin Maashrichtin sopimus joka sisälsi Raha-liitto emun.
Raha vapautettiin EMU-kokeilua varten kaikissa EU maissa.Myös USA.
Sen vapautti Holkerin hallitus-89.
Koivisto antoi Ahon hallituksen päättää EU liittymisen.
Maasrichtin sopimus Rahaliitto Emuun liittymisestä sovittiin -92
Voimaan se tuli 1.11-93 .Se sopimus sinetoi euron ja hävitti markan.
lähde:
EU,EMU-historia/Suomi.
SuomenPankki
EI -98 Lipposen hallitus.

Tuo propakanda vain sopi hyvin Kepulle joka hävisi eduskunta ja presitentin vaalit SDP.
Nyt avatut arkistot tuolta ajalta kertoo kuinka Koivisto siirsi päätäntä vallan eduskunnalle ja hallitukselle.
Eli Kekkosen itsevaltiusaika loppui siihen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Mikään osa jorinastasi ei liity vahvan markan politiikkaan, jota harjoitettiin vuosina 1990–91; ja joka epäonnistui. Pahasti. Se ei ollut yhden miehen vika: kannatus oli laajaa Suomen Pankissa ja taloustieteilijöiden keskuudessa, mutta kannattajista tunnetuin oli Koivisto.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #32

Koivisto asetti hakemuspäätöksen takarajaksi helmikuun alun 1992. Jos hallitus ei olisi yksimielinen, Koivisto ilmoittaisi valtiopäivien puheessaan, että Suomi ei hae jäsenyyttä.
IL /avatut arkistot.

EMU-suunnitelma hyväksyttiin osana Maastrichtin sopimusta, joka allekirjoitettiin
- helmikuussa 1992 ja
- tuli voimaan 1.11.1993.
-Sopimuksen mukaan talous- ja rahaliittoon edetään kolmen vaiheen kautta.
SuomenPankin asiakirja.

-Pääministeri Esko Ahon johtama hallitus ja pääjohtaja Rolf Kullbergin johtama Suomen Pankki antoivat periksi, pyörsivät ministeri Viinasen virkavalheen ja
- luopuivat toivottomaksi käyneestä taistelusta "vahvan markan" puolustamiseksi.

1990-luvun alussa ankaraan lamaan, jota pahensi samaan aikaan monta onnetonta yhteensattumaa
- idänkaupan romahtamisesta
-hirmuisen velka- ja
-kiinteistökuplan puhkeamiseen – ja liian vahvaan valuuttaan.

TS 27.5.2012

http://www.talouselama.fi/arkisto/rolf-kullbergin-...

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen Vastaus kommenttiin #34

Suomi ei olisi koskaan hakenut EY-jäsenyyttä, ellei Ruotsi olisi hakenut ensiksi.

Suomi ei koskaan hae Nato-jäsenyyttä, ellei Ruotsi hae ensiksi.

Länsi-integraatiossa Ruotsi on majakka ja Suomi perävaunu.

Ruotsi asettaa Suomen pakon eteen, ja hyvä niin.

Jälkikäteen Suomi sitten selittelee asioita parhain päin.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #34
Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #34

M-L K:
"Koivisto asetti hakemuspäätöksen takarajaksi helmikuun alun 1992. Jos hallitus ei olisi yksimielinen, Koivisto ilmoittaisi valtiopäivien puheessaan, että Suomi ei hae jäsenyyttä."

Koivisto määräsi, että jäsenhakemus jätetään varaslähtönä, siis jo ennen eduskunnan käsittelyä.

Jäsenyyshakemus oli hallituksen iltakoulun käsittelyssä torstaina 27.2.1992.
Hakemus lähetettiin erikoislähetyksenä jo samana iltana puheenjohtajamaa Portugalin ulkoministerille.
Seuraavan viikon (laskiais)tiistaina 3. maaliskuuta oli huippukokous, joten kiirettä piti jäsenyyden hakeminen ilman eduskunnan käsittelyä eli tällä tavalla Koivisto "parlamentarisoi" eduskunnan päätösvallan!

Jotta Koiviston tahto saatiin varmistettua eduskunnassa, kirjoittivat demarit äänestysnäytelmälle käsikirjoituksen.

Onko demokratiaa, jos on äänestyksessä vastakkain kaksi hallitukselle (lue: presidentille) luottamusta antavaa kantaa?

Antti Kuosmanen kertoo asiasta hävitetyssä kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi".

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #56

Antti Kuosmanen kertoo asiasta hävitetyssä kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi" sivulla 16 olevan otsikon "1.5. Jäsenyys tavoitteeksi" alla.

"Siitä eteenpäin tapahtumat etenivät nopeasti tunnettuun lopputulokseen. Hallitus esitti eduskunnalle ensin laajan integraatiopoliittisen selonteon tammikuussa 1992, sitten maaliskuun alussa tiedonannon, jossa se ilmoitti hakevansa jäsenyyttä, mikäli saisi taakseen enemmistön tiedonantoäänestyksessä. Tiedonantoa edelsi tasavallan presidentin valtiopäivien avajaisissa 7.2.1992 pitämä puhe, jonka keskeinen sisältö, että jäsenyyttä olisi haettava. Pääministeri Ahon puhe eduskunnalle 16.3.1992 tiedonannon johdosta käydyn keskustelun aluksi oli yksi jäsenyysprosessin virstanpylväitä. Sitä ei ollut suunnattu vain eduskunnalle, vaan mitä suurimmassa määrin myös tuleville neuvottelukumppaneille EY:ssä. Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n "acquis'n" ja "finalite politique'n" (näiden termien sisällöstä tulee enemmän puhetta tuonnempana). Eduskunta äänesti 18.3.1992 selvin numeroin jäsenyyshakemuksen esittämisen puolesta: 108 puolesta, 55 vastaan, 32 tyhjää, 4 poissa. Kun viimeisessä äänestyksessä olivat vastakkain hallituksen kanta, jossa jäsenyyttä kannatettiin ja oppositiossa olleiden sosiaalidemokraattien kanta, jossa sitä niinikään kannatettiin, oli Brysselissä nähtävä jonkin verran vaivaa tuloksen ja sen merkityksen selittämiseksi. Jäsenyyden todellista kannatustahan ei niinkään mitannut tuo viimeinen äänestys, jossa oli kyse hallituksen luottamuksesta, vaan sitä ennen suoritettu äänestys SDP:n ja Vasemmistoliiton ponsien välillä, jossa tulos oli 133 puolesta, 60 vastaan. Koska siinä oli vastakkain kaksi opposition esitystä, olivat hallituspuolueet antaneet edustajilleen vapaat kädet valita niiden välillä."

*

Kuosmasen teksti on harvinaista herkkua, joten sen kannattaa tallentaa luettavaksi.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #57

Kuosmanen kirjoitti:
"... tiedonannon, jossa se ilmoitti hakevansa jäsenyyttä..."

Hallitus/Koivisto oli jo 27.2.1992 varaslähtönä hakenut jäsenyyttä.

Äänestyksessä ei ollut kyse jäsenyyshakemuksen jättämisestä, vaan hallituksen luottamuslauseäänestyksestä, joka koski hallituksen EY-toimintalinjaa.

Kyseisellä menettelyllä prsidentti Koivisto "parlamentarisoi" ulkopoliittiisen päätösvaltansa.

Kyseinen menettely ei ollut Suomen perustuslain mukainen, sillä tällä menettelyllä eduskunta jo Suomen jättäessä jäsenyyshakemuksen, siis etukäteen, alistui EY-säädöstölle.

Lukekaapa Kuosmasen teksti uudelleen:
"Siinä viestittiin, että Suomi jäsenyyttä hakiessaan hyväksyi Maastrichtin sopimuksen samoin kuin EY:n "acquis'n" ja "finalite politique'n".

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

M-L K:
"Nyt avatut arkistot tuolta ajalta kertoo kuinka Koivisto siirsi päätäntä vallan eduskunnalle ja hallitukselle.
Eli Kekkosen itsevaltiusaika loppui siihen."

Ei.
Koivisto järjesti 1990-luvun laman voidakseen ryöstää eduskunnan vallan ja siirtää edelleen EY:lle.

Eduskunnan päätösvallan ryöstö tapahtui 17.1.1992.
Hallituksesta tuli tuolloin EY-säädöksien kenraalikuvernööri, jonka toimintaa Koivisto ulkopolitiikan määrääjänä seurasi ja ohjeisti taustalla.

ETA eli EY-säädösten käyttöönotto tapahtui Suomessa 1.1.1994 alkaen.

Se, millaista valtaa eduskunta sai ETA-jäsenyyden vuoksi käyttää, kirjattiin 10.12.1993 perustuslakiin (Valtiopäiväjärjestys), kun puhemiehen pykälään eli VJ 54 §:ään lisättiin seuraavat kohdat:
54 a,
54 b
ja 54 c.

Lähde mm. Suomen Laki II 1994, (laki 10.12.1993/1117).

Kokoelma monesta Suomen Laki-kirjasta
http://jormajaakkola.fi/EY-mukautuksen%20historia

Toistan M-L K:n kommentin:
" Eli Kekkosen itsevaltiusaika loppui siihen."

Kyllä Kekkosen itsevaltiusaika loppui Kekkosen sairastumiseen.
Kekkonen ajatteli aina Suomen parasta.

Koivistosta tuli vertaansa vailla oleva itsevaltias jo paljon ennen Kekkosen kuolemaa.
Kaikki oli jo etukäteen fundeerattu.

Koivisto itse tunnusti valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:

”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”

Kun riittävän monta kertaa toistetaan samaa, esimerkiksi viime viikkoina mediassa ollutta tekstiä
"Koivisto palautti eduskunnan vallan",
kansalaiset pitävät asiaa totena.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Olisiko näiden analyysien aika ennemmin vaikka suruajan jälkeen?

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Suruaikaa on nyt kestänyt (vasta) kaksi viikkoa.

Mikähän lienee käytännössä suruaika presidentin kuoleman jälkeen, virallista suruaikaa ei tietääkseni ole Suomeen julistettu ?

Käyttäjän Luakso kuva
Anton Laakso

Hautajaispäivä nyt varmasti kuulunee siihen.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

En tiedä, mutta hautajaispäivä luettaneen siihen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Olisiko näiden analyysien aika ennemmin vaikka suruajan jälkeen?"

- Jos Seppiseltä kysytään, ei.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Riippuu tietysti Seppisen itsensä määrittelemästä suruajasta. Toki yleinen tapa ainakin Suomessa on ollut muistella vainajaa pelkästään hyvällä tämän hautauspäivänä.

P.S. Agraariaikana Suomessa naispuolisen lesken suruaika oli yksi vuosi, jonka aikana ei ollut soveliasta mennä uusiin naimisiin. Vuosi oli varoaika mahdollisesti syntyvien jälkeläisten vuoksi. Perintöasiat lienevät olleet syynä käytäntöön.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Poliittisluonteisen kinastelun Koiviston pääministeriajan (1981) poliittisista kiistoista aloitti Sauli Niinistö peräti hautajaispuheessa Tuomiokirkossa. Hän puhui kuinka 1981 Koiviston "johtamaa hallitusta kammettiin syrjään". Sauli Niinistö jatkoi: "Eikä edes hallituksia muodostettaessa taustalla enää ollut nomenklatuuran haamua". Näin siis hautajaispuheessa Tuomiokirkossa.

Mielestäni Sauli Niinistön puhe tuolta osin oli mauton ja tilanteeseen sopimaton. Oli vaikea uskoa korviaan tuota puhetta kuunnellessa.

Mitä tarkoittaa "nomenklatuuran haamu"?

Olisiko 1981 kyseessä ollut varsin normaali keskustelu politiikan sisällöstä ja suunnasta, johon on ollut oikeus muillakin kuin silloisella pääministerillä. Väritettyihin "faktoihin" ei kannata suoralta kädeltä uskoa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Mitä tarkoittaa 'nomenklatuuran haamu'?"

- Niinistön tarkoittamassa asiayhteydessä samaa kuin aikoinaan Johannes Virolaisen lausunnon "yleiset syyt"; parlamentaarisen menettelyn ulkopuolella toimivaa pienehköä vallanhaluista piiriä, johon voi kuulua henkilöitä niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.

On totta, että haamu-käsite ei kuulosta hyvältä kristillisessä kirkkorakennuksessa hengellisessä tilaisuudessa pidetyssä virallisluontoisessa puheessa. (Tulipa 7 inessiiviä putkeen mutta olkoon tämän kerran.)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Jukka Seppiseltä hyvin ajankohtainen ja hyvä plogi.

Ilman Tellervoa olisi Mauno ollut aivan hukassa oman rahankäyttönsä kanssa.

Uskon vaimoa tässä asiassa.

11.000 yrittäjää teki itsemurhan.

Heidän suruaikansa on ohi. Heidän hautajaisissaan ei ollut viihdetta ja torvisoittoa.

Koivisto syyllistyi maanpetokseen, joka tulee vielä ajankohtaiseksi jossain vaiheessa.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Voisitko Pekka lopettaa tuon perättömän 11 000 yrittäjän tsemurhaväitteen viljelemisen tai osoittaa sen jotenkin todeksi.

Tuo vastaa noin 10 vuoden ajanjaksolta kaikkia tilastoituja itsemurhia Suomessa ja silloinkin niiden pitäisi olla jokaikisen yrittäjiä eli muut olisivat pitäneet taukoa.

Asia on jo aiemminkin käyty läpi, mutta jaksat sillä hämmentää.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#15
Luku ei ole minun keksimäni. Älä ammu vietintuojaa.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #16

Kun Ahon hallituksen ministerit sai päättää mitkä yritykset uhrataan pankkien hyväksi oli ministerit:
Pm Esko Aho (kesk)
VM Viinanen (kok)
Mauri Pekkarinen (kesk)

65 000 PK-yritystä ajettiin konkurssiin.
15 000 teki itsemurhan (Stukes)
Kun meni työ,koti,perhe ja terveys.

Lähde:
Pankkioikeuden pöytäkirjat/YLE eläväarkisto/Heino + laman keskeisimmät henkilöt haastattelut.

Joten kepu propakandan voi "vastuunkantopuolueet"kepu,kok ottaa vihdoin vastuulleen tekonsa.

Etenkin kun eduskunnan enemmistö hallituspuolueet hyväksyi teot.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #27

JK
Nämä 3 ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
-Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta.

Suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä,
-salaisilla toimenpiteillä ja sopimuksilla konkurssiin.
- Suomen poliittisten ja talouden päättäjien väärä politiikka johti lamaan ja pankkikriisiin sekä ihmiset velkavankeuteen, jossa monelta meni koti, omaisuus ja terveys.

-Samalla Suomen taloushistorian suurin omaisuuksien uusjako piilotettiin kansalta.
lähde:
Pankkikriisi-08

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #27

Marja-Liisa Kaikella,
ensinnäkin mikä ihme on stukes?

Toiseksi, miten sovitat tämän viralliseen tilastoon Suomessa tehdyistä itsemurhista?
http://findikaattori.fi/fi/10

Kolmanneksi, oikeudessa esitetään myös mielipiteisiin perustuvia väittämiä.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #30

Tukes.

suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
-jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia,
-joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun.
Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa. Onko kysymyksessä maanpetos ja kansanmurha?
Lähde:
blogspot -2009

-90 luvun pankkikriisi ja nyt oleva "Kreikan" Irlannin ym.
(Saksan ja Ranskan pankkien)pankkikriisi
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/pa...

Taitaa olla molemmat lamat -90 luvulla ja -08 Lehman lama tekaistuja lamoja omaisuuden uusjakoa varten Pankkien taholta. Jättipankki Goldman Sachs Usa ym.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #33

#33

Marja-Liisa Kalkela on aivan oikeassa. Valtava joukko ihmisiä on Suomessa jättänyt itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Mitä he tekevät?

Se tuntuu olevan poliitikoille suuri huolenaihe ja jonkinlainen pelko on aistittavissa.

Muuten ei valehdeltaisi normaalia enemmän ja niin räikeästi.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #33

Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes

Stakes todellakin ilmoitti lamavuosina itsemurhien määräksi 14500.

Tieto on vuodelta 2002, jolloin ns. Koiviston konklaavia alettiin tutkia.

Nykyisin http://stakes.fi ei enää juuri anna mitään, vaan ilmoittaa:

"403 - Forbidden: Access is denied.
You do not have permission to view this directory or page using the credentials that you supplied."

Jotakin on jäänyt vielä olemaankin
http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/hi...

Tässä Stakesin historiaa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaali-_ja_terveys...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #45

#45
SDP:n historia on Suomessa synkkä.

Heidän toimintansa historiassa on jäänyt moneen paikkaan ruumiskasoja.

On vähintänkiin outoa, että osa kansaa siirtyy miehitysarmeijan riveihin laillista hallitusta vastaan.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #30

#30
Luottaako joku vielä Suomen tilastoihin?

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #36

"Luottaa". Työttömyys on "vähentynyt"!
Suomeksi: EI ole . Jos työtä teetetään ilmaiseksi on yhä 142 000 sosiaaliturvan varassa. Ei hanki omaa elantoaan työllään ja palkallaan.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #37

#37

Marja-Liisa Kalkela osui taas naulankantaan, mutta tuo ei ole ainoa aihe, mistä poliitikot valehtelevat tai vaikenevat.

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela Vastaus kommenttiin #38

Ei ole ei. Ne ei edes kertonut tulevasta pakolaistulvasta vaikka tiesi sen jo -07.
Eikä ne hiisku vieläkään seuraavasta pakolaisaallosta joka on jo tulossa.
Joko ne kerto paljon vielä maksetaan Kreikka-vippejä -18 mennessä kun sopimus loppuu? Vai joko sitä on jatkettu ja varauduttu Italialle vippaamiseen ?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #36

Pekka Iiskonmäki:

"Luottaako joku vielä Suomen tilastoihin?

Tilastoja on kaunisteltu, samasta syystä kuin 1990-luvun laman taustoja peitellään, nimittäin pankkien pelastamisoperaatiota varten perustetun Valtion vakuusrahaston asiakirjat on julistettu sadaksi (100) vuodeksi salaisiksi.

Salassapito päättyy 89 vuoden kuluttua vuonna 2106.
Viimeiset paperit liittyvät Aktiv-Hansa-kauppoihin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #46

Findikaattorin tilastot pohjautuvat tilastokeskuksen tietoihin, se pitää yllä virallista kuolinsyyarkistoa. Voitte toki epäillä sitä, että kuolinsyiden tutkinta Suomessa on jonkin salaliiton korruptpimaa.

Itse luotan siihen enemmän kuin vaikkapa Marja-Liisan lähteeseen blogspot -09.

http://www.stat.fi/til/ksyyt/

Kiitos stukesin korjauksesta menneeseen stakesiin, eka korjaus tukes eli Turvallisuus- ja kemikaalivirasto kuulostikin erikoiselta tässä yhteydessä.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #48

Itsemurhan tehneiden määrä on vuonna 2002 saatu Stakesilta.

Tarkistin tänään kyseistä asiaa kirjasta "Rahan ja laman pelurit", jossa ko. tiedon olisi pitänyt olla (siis ennen kirjan painamista saamani tiedon mukaan).
En löytynyt mainintaa itsemurhan tehneisen määrää,enkä lähdettä.

Suhtaudun varauksella tietoihin, joita en itse ole voinut lähteistä todentaa.
Samasta syystä olen varoittanut käyttämästä kyseistä itsemurhan tehneiden määrää.
Nimittäin pienikin virhe sekä väärä, puutteellinen ja vahvistamaton tieto vie pohjan hyvältä asialta, jonka haluaa kertoa.

Kukaan ei ole kyseenalaistanut kertomaani Valtion vakuusrahaston asiakirjojen salaamista sadaksi vuodeksi vaikka en ole lähteestä julkisesti kertonut.
Kyseessä on Suomen historian suurin talouskupru, onpa kyseessä sitten korruptio tai salaliitto. Merkillistä on, että media ei kyseiseen asiaan tartu.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #49

#49
Puolueeton YLE ei ole puolueeton.

Sen lauluja laulat. Demaripomo on yleläisen yleisin pomo.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #48

#48
Niko Kaistakorpi on jo osoittanut miten paljon hänestä faktaa löytyy.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi Vastaus kommenttiin #50

Siitä kaupan päälle lukumäärät.

Kävin laskemassa suoraan tilastokeskuksen kuolinsyytilastosta paljonko Suomessa on kaikkiaan tehty itsemurhia eri vuosikymmeninä:
1970-luvulla: 11 369
1980-luvulla: 12 653
1990-luvulla: 13 643
2000-luvulla: 10 721

Joten sanoisin, ettei mitenkään ole mahdollista päästä lopputulemaan, jonka mukaan nuo ilman viitteitä heitetyt luvut pitäisivät paikkansa. Kaikkien muiden syiden vuoksi elonsa päättävien olisi pitänyt pitää 1990-luku taukoa aikeistaan, jotta yrittäjien valkaantumisella päästäisiin noihin lukuihin.

Tilastokeskuksen tehtävänä on pitää kuolinsyyarkistoa ja ne perustuvat virallisiin kuolinsyihin. Itse en usko salaliittoteoriaan, jolla kuolinsyn tutkinnasta lähtien oltaisiin peitelty tätä asiaa.

Tuon laman kohdille kiistatta osuu korkein määrä itsemurhia Suomessa, mikä on todella ikävää. Kuitenkin nuo väitetyt lukumäärät ovat täysin yliampuvia.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #52

#52
Luvut ovat järkyttävän suuria.

Kokonainen divisiona vuosikymmenessä ja rauhanaikana.

Sitä ei voi selittää millään. Suomi on paska maa.

Hyvin ne yrittäjävainajat noihin raameihin mahtuvat. R.I.P.

Suomea ei ole rakennettu ihmisille, kuten olen useasti todennut.

Lisäksi tulevat ne, jotka ovat jouduttaneet poismenoaan ja heitä on enemmän. Vähintään kolme kertaa nuo luvut.

Suomi on siten tilastollisesti karmea paikka elää ja asua

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuinka sitten selität Koiviston kymmenisen vuotta sitten Hesarille antamansa haastattelulausunnon, jossa hän totesi: "Neuvostoliitto ei ollut niin paha kuin kansa luuli. Se oli paljon pahempi".

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#11
Lue Koiviston kirja koulussa ja sodassa.

Siinä mies kertoi olevansa hyytelöä, kun komppanian päällikkö oli aina kärjessä ja oli pakko seurata.

Moni ihminen nousee tuolille ja huutaa suoraa huutoa, kun näkee hiiren lattialla.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

No ensinnäkin tuollainen lausunto kuvastaa rehellisyyttä ja toiseksi se lienee tarkoitettu kunnianosoitukseksi Lauri Törnille.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #13

#13
Koivisto ei ainakaan kirjan mukaan kunnioittanut Lauri Törniä ja piti häntä surkeana johtajana.

Lue Juha se kirja, niin ei tarvitse mutuilla.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Pekka, Pekka olen lukenut tuon kirjan ainakin kahdesti, ellet ymmärrä tai halua ymmärtää lukeemasi niin eihän me muut lukutaitoiset sille mitään voida. Tilastokeskuksen tilastoista halutessasi löydät kyllä tiedot, että tuo mainetsemasi itsemurhamäärä on tuulesta temmattu.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Miten niin "muut" lukutaitoiset? Iiskonmäkihän ei selvästi sellainen ole. Eikä Seppinen.

Koiviston teoksista tärkein on Venäjän idea (Tammi, 2001). Toiseksi tärkein Koulussa ja sodassa (Kirjayhtymä, 1998). Suosittelen. Kuten Viita sanoi: kaikki kiittäjät eivät ole lukutaitoisia.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Koivisto oli sodan jälkeen erittäin kriittinen Törnin suhteen ja paheksui tämän johtamistyyliä ja impulssiivista aggressiivisuutta. Kantansa hän on esittänyt sekä haastatteluissa että kirjoissaan.

Koiviston pohtiva syvä uskonnollisuus ja Törnin rämäpäinen seikkailusankaruus tuskin saivat vastakaikua toisistaan.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

En epäile, etteivätkö presidentti Mauno Koiviston hautajaiset olleet Jukka Seppiselle suurta viihdettä.

Mauno Koivistosta tullaan epäilemättä tekemään tulevaisuudessa ennakkoluulotonta ja objektiivista historiantutkimusta. Nämä kriteerit tosin sulkevat jo lähtökohtaisesti Jukka Seppisen sen tutkimuksen ulkopuolelle.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Suomen päätös hakeutua länteen oli eduskunta-, puolue- ja kansalaisvetoinen prosessi, ei presidenttivetoinen. Toisin oli Kekkosen aikana."

- Toisin oli, todellakin. Kekkosen kaudella - korjaan: kausilla, joita oli ainakin yksi liikaa - tämän maan kaikki prosessit olivat presidenttivetoisia. Mikä se ukko oikeastaan oli meitä määräilemään?

"Koiviston politiikka tähtäsi Neuvostoliiton selviämisen tukemiseen..."

- En kiistä tätä. Kun Moskovassa höylätään, lentelevät lastut Suomeen. Koivisto ymmärsi, kuinka valtavia riskejä ydinaseistetun jättiläisvaltion mahdolliseen romahdukseen sisältyisi - vain parimetrisen piikkilanka-aidan takana Suomesta katsoen. Muistan hyvin, kuinka 1990-luvun alkuvuosina spekuloitiin Venäjän nälänhädällä ja siitä mahdollisesti seuraavalla pakolaistulvalla. No, eipä blogisti onneksi väitä, että "Kekkonen se sentään aikoinaan teki kaikkensa Neukkulan tuhoamiseksi".

Käyttäjän Marja-LiisaKalkela kuva
Marja-Liisa Kalkela

No, eipä blogisti onneksi väitä, että Kekkosen (kesk) ja J.Kusti Paasikiven (kok)
politiikka oli "väärää" Neuvostoliittoa kohtaan.

Etenkin kun Kok ja Kepu kumpikin on Putinin veljespuolueen "hyviä" ysäviä nyt.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Kirjoitin muutama päivä sitten kirjoituksen otsikolla "CIA-asiakirja: Yhdysvallat pelkäsi Suomen luisuvan itäblokin satelliitiksi", joka liittyy tähän samaan Seppisen käsittelemään asiaan. Kirjoitus löytyy: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237362-cia-asiakirja-yhdysvallat-pelkasi-suomen-luisuvan-itablokin-satelliitiksi

Yhdysvallat oli CIA-asiakirjojen perusteella 1950-luvun alussa hyvin huolissaan Suomen liukumisesta itäblokkiin talouden kautta. Yhdysvallat ja Ruotsi tekivät paljon pitääkseen kylmän sodan aikana Suomen jollakin tavoin länsisuhteissa. Efta-sopimus 1960-luvun alussa ja EEC-vapaakauppasopimus 1970-luvun alkuvuosina olivat ratkaisevia Suomelle. Vielä 1950-luvun jälkipuolella idänkauppa on tosiaankin tasolla, joka herätti huolia lännessä.

Suomessa idänkauppaa on aina pidetty politiikantekovälineenä sen tasosta riippumatta - ja pidetään edelleenkin.

Kiitos Suomen pysymisestä kylmän sodan aikana jollain keinon lännessä kuuluu Yhdysvalloille ja Ruotsille. Kekkonen oli vain toteuttaja, eikä hänen rooli ollut suurkuvassa ratkaiseva. Riitti, että hän käytti tarjotut mahdollisuudet hyväksi.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Nostalgisella tavalla totta. Nyt, kun Trump ja May ovat tappaneet "lännen", kannatan Martin Schulzin yksiselitteistä ehdotusta Euroopan puolustusunionista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"uomessa idänkauppaa on aina pidetty politiikantekovälineenä sen tasosta riippumatta - ja pidetään edelleenkin."

Jenkit sen parhaiten tietää, bisnes on bisnestä vaikka pahimman vihollisen kanssa kuten nyt Saudi-Arabiassa. Täytyy olla aika ideologinen nolla jos ei huomaa vedätystä jossa yllyttäjä ottaa itse bisnekset haltuunsa. USA on pelkästään lisännyt kauppaansa Venäjän kanssa samalla kun omat poliitikkomme ovat tiukasti EU:n talutusnuorassa olleet tappamassa Venäjänkauppaa.

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Idänkauppaa ja idänpolitiikkaa käytettiin mielestäni Suomen sisäpolitiikassa puolueiden välisinä politiikantekovälineenä. Paavo Väyrynen oli tuossa ahkera. Tuota tarkoitin tuolla lauseellani, jota lainasit.

Sitä käytti myös Erkki Tuomioja, kun EU-pakotteita määrättiin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset