*

seppinenj

Saksalle ydinase

Kansainvälisissä toimissa liikkuessani alkoi koko urallani läsnäollessani menneen talvikauden 2017 aikana ensimmäisen kerran julkisesti spontaani, joskin varsin pienen joukon kokouskeskustelu Saksan ydinaseesta. Itse en tähän keskusteluun ole vielä osallistunut, mutta teen sen nyt harkiten. Suomi on pieni maa, eikä voi havitella ydinasetta, eikä sen pidäkään. Olemme kuitenkin osa suurempaa turvallisuuskokonaisuutta Euroopan unionia, jotta voisimme kansakuntana elää, kehittyä ja menestyä elämän saatossa myös tulevaisuudessa. Brexit, Trump, Putin ja muut kovat tekijät myllertävät myös ydinasekenttää.

Kunpa ydinasetta ei olisi, moni huokaa. Herätys, reseptit on keksitty jo II maailmansodan aikana. Vaikka kaikki ydinaseet häviäisivät rauhallisesti maan päältä, reseptit jäävät.

Realistista siis on tavoitella, että ihmiskunta oppii elämään ydinaseellisessa maailmassa ilman ydinsotaa. Siinä määrin valtataistelu on väistämätön osa poliittista elämää. Toivoa on, sillä suursotaa (ydinasesotaa) sitten vuoden 1945 ei ole käyty, ehkäpä juuri ydinaseen vuoksi. Kuitenkin kiristyksenomaista politiikkaa ydinaseilla uhkauksineen on tapahtunut aivan viime aikoinakin.

Oleellista tässä on, että ensi iskun tekijä varmasti tuhoutuu, eikä siksi ryhdy aggressioon. Entä jos rosvovaltio ei välitä omistaan, ja tekijät uskovat voivansa voittaa koloistaan ydinhyökkäyksellä? Siksi ydinaseiden leviämisen estäminen on ollut vastuuntuntoisen kansainvälisen yhteisön ensimmäisiä huolenaiheita. Myös ydinasekilpailun hillitseminen ja kärkien vähentäminen ovat oivia keinoja rauhoittaa maailmaa, joskin ajoittain varsin tehottomia.

On tärkeätä rakentaa skenarioita. Euroopan unionin omaehtoinen vaikuttava turvallisuuspanos on huonon skenaarion tapauksessa kahden suuren ydinasevaltion Venäjän ja Yhdysvaltain välissä vajaa ilman riittävää ydinpelotetta. Tähän asti Nato on voinut luottaa Yhdysvaltain ydinasekapasiteetin ja -pelotteen toimivuuteen kaikkien toisen maailmansodan jälkeisten presidenttien valtakausilla koko olemassaolonsa ajan. Tietty epävarmuus kytee tänään myös presidentti Donald Trumpin äskettäisen Euroopan matkan jälkeen.

Ydinasevaltio Ison-Britannian Brexitin jälkeen Ranska jää ainoaksi Unionin jäsenmaaksi, jolla on ydinase. Iso-Britannia vie lähes neljänneksen EU:n jäsenmaiden yhteenlasketusta kapasiteetista mukanaan. EU:n jäsenenä asia koskee Suomea mitä suurimmassa määrin.

Ydinaseiden sateenvarjon alla lasketaan konventionaalista voimaa. Sillä ei ole vähäinen merkitys rauhanomaisen jatkumon turvaamisessa. Siksi Suomen tulee huolehtia siitä, että maamme sotilaallinen panos vahvistuu. Suomen tulee olla alueellinen merkitsevä sotilaallinen mahti Pohjois-Euroopassa. Pelkkiin poliittisiin tai diplomaattisiin keinoihin turvaaminen ilman vahvaa sotilaallista selkänojaa on naivismia. Sen ole itse nähnyt urani varrella niin monen monta kertaa.

Saksalle ydinase? Kun Ranskalla on ydinase, se lisää turvallisuudentunnettani. Tähän asti Yhdysvaltain ydinase on merkinnyt samaa. Tämä asenne horjuu juuri nyt. Kun väkivaltaan taipuvainen kommunisti tai muu sellainen on saanut ydin- tai paljon muuta voimaa hyppysiinsä, tilanne on arveluttava.

EU:n ydinasekapasiteetin kehittämistä puoltaa moni tekijä. Integraation syventäminen johtaa tämän kimurantin kysymysvyyhdin aktualisoimiseen, mutta EU siitä selviää. Putinin Venäjän suhtautuminen Euroopan integraatioon on kielteistä ja hajottamaan pyrkivää. Venäjä ei suhtaudu EU:hun annettuna tosiasiana vaan viholliskuvana, joka oikeuttaa harjoittamaan hajotuspolitiikkaa. Maailmanvalloitushenkeä kuvastaa myös asenne Yhdysvaltoihin, jonka arvoja Venäjä ei ole kunnioittanut.

Ydinasekoodi Saksan liittokanslerin käsilaukussa tai salkussa epäilemättä vahvistaisi Euroopan unionia ja sen kykyä toimia kansainvälisessä politiikassa. Lyhin askel on keskittää ydinpelote akselille Pariisi-Berliini. Ranskassa on uusi luotettava presidentti Emmanuel Macron. Ydinakseli Pariisi-Berliini vahvistaisi koko unionia. Edelleenkään tämä ei heikentäisi Natoa, vaan toimisi epäilemättä sitä vahvistavasti. Tämä helpottaisi myös Saksan saamista YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi, mikä vahvistaisi YK:n asemaa ja toimintakykyä. Sitä se kaipaisikin. Ehkäpä Japani voisi mennä samalla oven aukaisulla mukaan pysyvästi sinne.

 

Jukka Seppinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa on kolmen sukupolven jälkeen palaamassa normaalijärjestykseen. Suurvaltasuhteiden ja suurvallan ulkoisten tunnusten kannalta normaali on se, että maanosan kiistattomalla johtovaltiolla, Saksalla, on kaikki kontinentaalisen suurvallan tunnusmerkit. Yksi niistä eittämättä on ydinasepelote. Hankkimalla ydinaseen Saksa astuu pienen mutta ratkaisevan askelen suurvallan normaalia kohden.
Ei kai kukaan enää voi kuvitella, että Saksa enää neljättä sukupolvea antaisi syntihandicapea isiensä teoista, kolme riittää.
Ydinaseen hankittuaan Saksalta puuttuu enää yksi alueellisen suurvallan valtiollinen tunnuspiirre, ja se on oma valuutta! Mutta nythän Euro on Saksan markan jatke, sen kontinuoitu kontinentalisoitu muoto. Eli siltä osin Saksa on eskaloitunut ja imperilisoinut markkansa Euroopanlaajuiseksi kolonisoiduksi rahaksi, joka sitä lihottaa ja muita nyhtää näillä näkymin maailman tappiin asti, purkamaton kun on - tai siis ainakin seuraavaan eurooppalaiseen suursotaan asti.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Jo Hitlerin aikaan unelmoitiin Saksassa ohjuksesta, joka olisi voinut kantaa Atlantin tuolle puolen.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Ymmärtääkseni Saksa jätettiin 2. maailmansodan jälkeen vakaalla tarkoituksella ilman ydinasetta. Sen sijaan Britannialle ja Ranskalle se suotiin. Syynä järjestelyyn oli se, että Saksa oli siihen saakka ollut eräänlainen Keski-Euroopan Venäjä, joka välittömästi jaloilleen päästyään alkoi uhkaamaan naapureitaan. Ydinaseen valikoivalla saatavuudella varmistettiin se, ettei Saksa voisi enää koskaan uhata naapureitaan. Itäblokin uhan vuoksi Saksa sai USAn ydinaseita alueelleen turvaamaan Saksan oman koskemattomuuden.

Edellä mainitun järjestelyn vuoksi lienee korkean kynnyksen takana, että Saksa saisi oman ydinaseen. Vaikkakin se olisi ilmiselvästi Euroopan vakautta lisäävä asia.

Linkitän kirjoituksen, jossa on hyvin kuvattu se mitä maailmassa on Venäjän ja Kiinan toimesta tekeillä (https://www.the-american-interest.com/2016/02/12/p...). Kirjoitus on tärkeää luettavaa niille, jotka toivovat USAn dominanssin maailmassa päättyvän.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ymmärtääkseni Saksa jätettiin 2. maailmansodan jälkeen vakaalla tarkoituksella ilman ydinasetta"

Tuo on aikamoinen "understatement". Saksahan alistettiin täysin ja totaalisesti, pirstottiin, miehitettiin ja uudet perustuslait saneltiin ulkopuolelta. Vielä 50-luvulla miehitysjoukot läntiselläkin puolella käyttäytyivät herraeliitin tavoin saksalaisen rahvaan joukossa.

Ei siinä paljon ymmärrystä tarvita, ettei ydinaseesta ollut puhettakaan, hyvä, että saivat omat puolustusvoimansa jotenkuten armosta organisoitua.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Baltit tarvitsee saksan ydinasesuojan,,siinä sen varsinainen tehtävä olisi,,!!

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Valitettavasti maailma on ajautunut tilanteeseen, jonka vuoksi nyt ollaan varustelukierteessä. Mielestäni siihen on kaksi päätekijää: Venäjän pyrky vahvistaa asemaansa sotilaallisin keinoin ja USA:n tai tarkennmin sen nykyisen presidentin usko aseiden voimaan. Tästä uskostaan hän antoi vahvan todistuksen NATOn kokouksessa, jossa hän vaati, että ainakin kaikki EU:n jäsenmaat ja ns. länsimieliset valtiot nostavat sotilasnmenonsa vähintään 2 % tasolle.

Kyullähän tuollainen lisäsatsaus mihin tahansa nostaa tuotantoa ja työlisyyttä sekä alkuvaiheessa kohentaa talouttakin. Se on kuitenkin tuotantoa, josta ihmiskunta ei mitään hyödy. Se on pelkkä kustannus. Tankkeja ja räjähteitä ei voi syödä, eikä niissä asua. Kaiken tämän turhan päälle kasvaa sodan uhka. Varustelijat luulevat lisäävänsä turvallisuutta, kun pelko ja sodan uhka on ainoa, mikä lisääntyy.

Asevarustelun sijasta pitäsi neuvotella aseriisunnsta ja kaupan esteiden aidosta poistamisesta. Valitettavasti suunta on nyt toinen. Kansallismielisyys ja omien etujen puolustus on nousussa. Uhon alle jää se tosiasia, että kun kaikki ajavat vain omia etujaan, vähenee yhteinen etu samassa jopa suuremmassa suhteessa, eivätkä ihmisten elinolosuhteet siten parane vaan heikkenevät.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Valtiolliset ydinaseet eivät ole niin suuri huoli kuin mitä Seppinen antaa ymmärtää. Ne eivät ole koskaan ns. yksissä käsissä ja niiden käyttäminen edellyttää komentoketjua ylhäältä alaspäin. Edelleenkin jokaisessa portaassa on käyttäjäkohtainen harkintamahdollisuus kääntääkö avainta vai ei. Se, että presidentti painaa nappia jossain, ei tarkoita vielä sitä, että yhtäkään ohjusta laukaistaisiin. Varmennukset ovat monikertaisia. Lisäksi valtavaa arsenaalia tarvitaan, koska vähintään puolet aseista on laukaisukelvottomassa kunnossa sekä idässä että lännessä.

Sen sijaan on syytä huolehtia siitä, ettei ns. salkkuydinpommeja eksy vääriin käsiin. Sellaisen päätyminen esim. ISIS-järjestölle tarkoittaisi itsemurhapommittajille mahdollisuutta tuhota kokonaisia kaupunginosia väestöineen. Ydinmateriaalia seurataankin maailmalla hyvin tarkoin, eikä esim. ydinaseiden tai edes niiden osien salakuljettaminen onnistu kovinkaan helposti. Tulli ei tältä osin ole mitenkään tarpeeton organisaatio.

Tullin herkkääkin herkemmät tunnistimet paljastavat radioaktiivista materiaalia kuukausittain. Tosin pääsääntöisesti laillista, lääketieteeseen tai tutkimukseen liittyvää, sellaista.

Jokainen lasti kuitenkin tarkastetaan ja hyvä niin.

Ei ole kuitenkaan poissuljettavissa, etteikö jonain päivänä jokin viranomaisille vastenmielinen taho saisi ydinaseen haltuunsa. Onhan ydinaseita jo sellaisissa epävakaiksi luokiteltavissa maissa kuin Pohjois-Korea, Pakistan ja Intia. Ydinasetta havittelevat Iran ja Saudi-Arabia.

Edellä mainituista jo pommin omaavista varsinkin Pakistan kuuluu Allahu Akbar sarjaan.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Onko niin, että rauha turvataan valmistautumalla jatkuvasti yhä uuteen, mielettämään asevarusteluun ja (maailman?)sotaan? Orwell: "Sota on rauhaa"!

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Se vaan tuntuu olevan niin, että aina löytyy joitakin kansakuntien totalitäärisiä johtajia, jotka haluavat käyttää naapureittensa sotilaallista heikkoutta oman kansakuntansa itsekkäiden intressien ajamiseen ( joskus tämä kulminoituu ko. johtajien henkilökohtaisten intressien ajamiseen). Ja tämä tapahtuu kyseisten naapurimaiden itsemääräämisen, itsenäisyyden ja suvereenisuuden kustannuksella. Historia on täynnä näitä esimerkkejä. Heikot jäävät jalkoihin.

Mutta se, että olet sotilaallisesti vahva, ei tarkoita sitä, että olet hyökkäämässä naapurisi kimppuun. Esimerkiksi Natolla ei ole mitään tarvetta hyökätä Venäjän kimppuun - miksi olisi.

Päin vastoin. Nato -maille olisi edullista käydä kauppaa maltillisen Venäjän kanssa ja siinä kaikki voittaisivat. Mutta Venäjän nykyinen johto on valinnut toisen tien jossa kaupan käynti lännen kanssa on sivuosassa ja sotilaallinen pullistelu EU:n suuntaan on pääroolissa.

Käyttäjän RaunoKujala kuva
Rauno Kujala

Näin järjetöntä kirjoitusta en ole vähään aikaan lukenutkaan.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Olisi mukava kuulla hieman perusteluita, siihen mikä tuossa kirjoituksessa on "järjetöntä" ?

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Jukka Seppinen sivuaa blogissaan kahta globaalia kartellia, joiden koostumus ja kartellisaatio eivät ole ihan tätä päivää.
Esimmäinen on jäsenyys "atomipommi-klubissa:
Jos ja kun maailmaa ei ole mahdollista saada ydinasevapaaseen tilaan eikä toisaalta näitä aseita myöskään YKn tehokkaan ratkaisuvallan alle (vert. YK:n hyväksymät interventiot) niin tulisi eräille maille myöntää jäsenyysoikeus (optio/jäsenkortti) ydinasekerhoon.
Toiseksi YK:n turvaneuvoston pysyvien jäsenten määrää ja koostumusta tulisi muuttaa sekä samalla neuvoston työjärjestystä muuttaa esim. siten että päästäisiin yhden maan veto-oikeudesta, joka osaltaan on halvaannuttanut maailmanjärjestön järkevän työskentelymahdollisuuden ja nakertanut vakavasti sen arvovaltaa ja merkitystä.
Minunkin ehdokasmaani ovat anakin Saksa ja Japani - kumpaankin "kerhoon".

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Saksalla EI ole rauhansopimusta "Liittoutuneiden" maiden kanssa. Sitä ei saada aikaan ennenkuin Saksalla on perustuslaki. Nykyinen "perustuslaki" on tilapäinen eikä hyväksyttävissä rauhansopimusten perusteeksi. Tällaisilla perusteilla ei oikein kannata haaveilla ydinaseista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Joskus vain aika hoitaa.

Ei Suomellakaan ole Saksan kanssa rauhansopimusta toisen maailmansodan/Lapin sodan jälkeen. Rauhassapa vain elellään. Molemmat valtiot jäivät aikanaan odottamaan "lopullista rauhansopimusta", jota ei koskaan tullut, ja niin aika kulki ohitse koko kysymyksen.

ks. http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23624...

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18681...

Aivan samoin, ja samoista syistä, Saksan rauhansopimusta on turha haikailla.

Sen sijaan perustellusti voimme todeta, että "maailman jako" vuohiin ja lampaisiin, joka tosiasiallisesti tehtiin Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja siihen liittyvässä II maailmansodan loppuselvityksessä (joka siis jäi kesken): tuolloin jaettiin mandaatit moneen. Tuon jaon seurauksena meillä on kovin epäsymmetrinen edustus YK:n turvaneuvoston pysyvien maiden ryhmässä. Samoin ydinasekartelli ei vastaa lainkaan maailmanpolitiikan painopisteitä ja voimasuhteita - josko se nyt koskaan voisi sitä tarkalleen tehdäkään.

Petteri Hiienkoski

Saksa ei ole hankkimassa ydinasetta. Saksalaiset itse eivät sitä halua eivätkä muut tulisi sille antamaan vaikka haluaisikin. Näköpiirissä ei ole muutosta tähän asiaan.

Ydinase ei tällä hetkellä ole myöskään erityisen hyödyllinen ase. Sen teho perustuu pelotevaikutukseen, joka liittyy suursodan uhkaan, ja sotilasdokriineihin joissa sen käyttökynnystä määritellään.

EU on suurissa ongelmissa eikä tulevaisuutta ratkaista ydinaseilla. Liittovaltiomallin sijasta tarvitaan uskottava visio kansallisvaltioiden unionista. Ellei tällaista saada aikaiseksi, unioni todennäköisesti hajoaa.

Toimituksen poiminnat