*

seppinenj

Aurora lännessä ja Zapad (länsi) idässä.

 

Sattumaa tai ei, Itämeren kiristynyt sotilaspoliittinen tilanne pelkistyy kahteen suureen samanaikaisesti pidettävään sotaharjoitukseen. Lännessä Ruotsin maaperällä Länsi harjoittelee Tukholman, Göteborgin ja lähes keskellä Itämerta sijaitsevan Gotlannin puolustamista, idässä itsenäisten Baltian maiden takana Venäjä ja Valko-Venäjä torjuvat terroristeja.

Sotaharjoitusten viestejä arvioitaessa kannattaa lähteä tutkimaan reaalitapahtumia harjoituskentältä käsin. Asennetasolla kahtiajako on vanha tuttu: länsi puolustaa, Venäjä ärhentelee. Sotaharjoitukset ovat pullollaan viestejä. Niitä voi jakaa monella tavalla. Yksi jako voi olla: 1. pelästy ja luule, että me olemme näin vahvoja (neuvosto/venäläinen asenne). 3. Meille ei kannata tulla, olemme tarpeeksi vahvoja (länsimainen viesti). 3. saatamme tullakin (neuvosto/venäläinen viesti), 4. emme näytä kaikkea (yleismaailmallinen asenne), 5. harjoitus tekee mestarin sotataidoissakin (kaikki sen tietävät).

Tätä listaa ei kannata pitää tyhjentävänä, vain suuntaa-antavana myös tulevien viikkojen suursotaharjoituksia seuratessa. Toimittajat tekevät parhaansa, samoin ammattilaiset. Toimittajat joutuvat toistamaan kaikelle kansalle paljon poliittisen johdon propagandaa, ammattilaiset sen sijaan eivät. Poliittiset propagandistiset viritykset kannattaakin jo lähdekriittisin perustein jättää vähemmälle huomiolle. Silti kaikkea kannattaa lukea, ja poimia tiedonjyviä eri lähteistä. Hyvä koulutus ja terävät aivot auttavat asiassa.

Sotaharjoitusalueiden lokalisaatio jo kertoo paljon. Ruotsin Auroran harjoitusalueet keskittyvät Tukholman, Göteborgin sekä Gotlannin seuduille. Yhtä näille kaikille on, että ne ovat Ruotsin ydinalueita. Kestotärkeä Kiirunan ja Bodenin alue sen sijaan ei näytä olevan Aurorassa ainakaan keskeisellä sijalla.

Baltian suunnalla operatiivinen alue sen sijaan on jo julistettujen tietojen mukaan laaja, aina Kuolasta Kaliningradiin asti. Talvisodan ja jatkosodan aikana pohjoinen suunta oli elintärkeä Hitlerille. Stalin yritti murtautua Raatteen tietä pitkin Ruotsin rajalle miehittääkseen sopivan tilaisuuden tulle Pohjois-Ruotsia. Stalin epäonnistui suomalaisen korpisotataidon seurauksena. Jatkosodan aikana Lapin 200 000 saksalaissotilasta estivät vastaavat yritykset. Asia perustui voimaan, jolla Hitler turvasi Kiirunan alueen Saksalle elintärkeän rautamalmin saannin. Suomi saattoi keskittää voimansa lyhyemmälle rintamalle kuin yksin, jolloin kestävyys Neuvostoliiton aggressioita vastaan parani. Samalla Suomi esti natsi-Saksaa hyökkäämästä lännestä Kannaksen tai pohjoisesta Maaselän kautta Leningradia vastaan.

Logistisesti Göteborgin alue voi ottaa vastaan apua lännestä, kun taas fiktiivisesti torjuntasota tapahtuisi Tukholman reuna-alueilla. Gotlannin pysyminen Ruotsin hallussa tietenkin auttaa puolustusta hyvin tehokkaasti. Lisäksi Gotlannin venäläishallinta johtaisi Baltian maat kahden rintamaan uhkiin, idästä ja lännestä. Jos Venäjä toteuttaa maayhteyden Kaliningradiin, syntyy iso Baltian kokoinen motti, joka alkaa olla Suomelle sietämätön tilanne. Tilannekuvan eteneminen voisi ollakin tämänkaltainen, tai sitten ei. Päätä ei kuitenkaan voi enää panna pensaaseen.

Kyseessä olevista harjoituksista on siis löydettävissä monenlaisia uhkakuvia. Itämäeri on harjoitusalueiden välissä keskipisteenä. Paljolti kyse on Itämeren hallinnasta. Merten vapaus kuuluu kaikille, rantavedet rantavaltioille. Neuvostoaikainen tilanne eli Neuvostoliiton hallitsema meri, mare Sovieticum, asettuu tavoitteena Venäjän nykyjohdon ajatusmaailmaan. Asia on myös Suomelle ongelmallinen. Itämeri on pääpiirteissään EU-meri – ja pysyy sellaisena. Venäjä nauttii merten vapaudesta. Kukaan ei estä normaalia meriliikennettä Pietariin. Tämä on myös Suomen etujen mukainen tilanne.

 

Euroopan turvallisuustilanne on muutoksen kourissa. On tapahtunut herätys. Tämä tarkoittaa myös Suomen harjoituspolitiikan kansainvälistymistä, eikä se rajoitu vain EU-maihin, vaan myös Suomen Nato-kumppaneihin, niin kuin jo käytännössä asia on ollut rajoitetussa mitassa.

 

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva on ehtinyt esittää oikea-aikaisen toimenpide-ehdotuksen (HS 9.9.2017), joka sopii ajankohtaiseen yleispoliittiseen tilannekuvaan. Puolustusminiteri Jussi Niinistö on säestänyt, mikä on hyvä asia (Puheenvuoro). Suomen kannattaa järjestää alueellaan EU:n piirissä sekä Nato-kumppaneiden kanssa laaja-alaisen, kattavan sotaharjoituksen lähivuosina. Asia on tärkeä: Suomelle on tarjolla merkittävä asema EU:n kokonaisstrategiassa puolustuspolitiikan saralla. Moni päättävä katse on kohdistunut nyt Suomeen. Meidän on aika vastata haasteeseen. Puolustusvälineistön hankinta EU-maista, erityisesti eurovyöhykkeeltä, (tai erilleen ajautuneesta Britanniasta) on tärkeä osa tätä politiikkaa, eikä vähiten hävittäjäkaluston uusimisessa. Olen pitänyt osaltani asiaa esillä ja esittänyt yhdistettyä Rafale/Eurofighter ratkaisua asiaan.

Nyt on takomisen aika, rauhanomaisen tulevaisuuden puolesta. Jos tarve vaatii, hyvin harjoitellut armeija on kultaa kalliimpi. Suurta sotaharjoitusta puoltavat monet seikat. Katseet Euroopan huipulla ovat kääntyneet katsomaan Suomen mahdollisuuksia vahvistaa EU:n ja omaa kansainvälistä roolia sotilaallisesti erityisesti alueellisesti, mutta poliittisesti laajemminkin nykyisessä poliittisesti jännitteisessä tilanteessa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Sotaharjoitusten viestejä arvioitaessa kannattaa lähteä tutkimaan reaalitapahtumia harjoituskentältä käsin. .....
Ooo
Kyllä. Jospa on yksinkertaisesti niin, että koska niitä aseita on, niin johonkinhan niitä on käytettävä.

¨¨¨¨
>Euroopan turvallisuustilanne on muutoksen kourissa. On tapahtunut herätys. ...
Ooo
Vaikuttaa liioittelulta. Täällä on puhuttu pelottelusta. Ei kait tuo ole sitä.

¨¨¨¨

> Nyt on takomisen aika, rauhanomaisen tulevaisuuden puolesta. ...
Ooo
Oikein.

Toimituksen poiminnat