seppinenj

Sote voimaan, eduskunta ja hallitus!

Helsingin politiikassa on juuri näkynyt hallituksen sote-suunnitelman tiimoilta varsin äärimmäistä poliittista liikehdintää, kansanedustaja Elina Lepomäen (kok) avatessa pelin. Hän ei aio äänestää sote-lakien puolesta. Saa nähdä. Lepomäki näkyy mielellään irrottelevan omiaan tilaisuuden tullessa.

Helsinkiläisiä kunnallispoliitikkoja ilmaantui eri puolueista tukemaan tätä kiihkeyttä, jopa kaupunginhallituksesta (HS Mielipide 7.3.2018). Ilmoille lentää jälleen miljardilukuja, joiden pitävyyttä tosin on mahdotonta todentaa tosiksi. Ehkäpä ajan fake-uutisten tehot innoittavat. Ylipormestari Janne Vapaavuori irrottelee täysillä ja manaa maakuntauudistuksen tulisille sijoille. Motiiveja hänellä lienee monia, kuten myös Tampereen Lauri Lylyllä. Ei kannattaisi pomoasemassa kiihtyä tuollaisiin kierroksiin. Verenpaine voi nousta.

On minuakin soten tempoileva käsittelytapa julkisuudessa ärsyttänyt. Jotain on viestinnässä mennyt vikaan. Sisältö on toinen juttu.

Kun kuitenkin arvioin kokonaisuutta kaikessa rauhassa, niin kannatan siihen liittyvien ydinasioiden toteuttamista.

Valinnanvapaus sopii minun maailmaani erittäin hyvin. Julkisten ja yksityisten palvelujen tasavertainen saatavuus kaikille on hyvä asia. Se aiheuttaa myös tervettä kilpailua lääkäreiden ja palvelujen tuottajien kesken, olivat ne yksityisiä tai julkisia. Näen lääkärin terveystuotteiden tuottajana, en käskyttävänä diktaattorina. Lääkäreitä tarvitaan niin kuin tutussa laulussa puuseppiä. Kun käyn lääkärissä, kyse on minun terveydestäni, ei lääkärin.

Lääkärit tuntevat toisia lääkäreitä. Silloin lääkärissäkäynnin onnistumisen mahdollisuus on aika hyvä, koska niin moni lääkäri tuntee toisensa. Olen vaihtanut lääkäriä kohtalaisen usein. Syystä. Ei ole syntynyt luottamuksellista oloa kuin harvakseltaan. Kyllä lapset tulehduksineen on kiikutettu vilkkaasti lääkäreiden huomaan. Kyllä haluan kuulla lääkäriltä, että pumppuni skulaa ilman pihinää ja että keuhkoista ei kuulu piilorohinaa. Minulle täytyy perustella, mitä tehdään, olen sen verran vaativa kuluttaja. Jos olen tajuton jossain tilanteessa, sitten on vaikea arvioida, onko leguri kiva vai vaihtaisinko hänet välittömästi.

Jos eteen sattuu aivan dille lääkäri, olen vaihtanut lääkäriä hyvin vilkkaasti.

Maakuntaulottuvuus. Kun läänit kerran erehdyksessä tuhottiin, se oli minusta vakava virheliike. Lääninjako perustui pitkälle maakunnalliselle alustalle. Maakunnat antavat edelleen hyvän identiteettikehyksen suomalaisille, joita syntyneet hely-keskukset eivät voi korvata.

Stadin kundina kannatan maakuntaprofiilin nostamista hallituksen ehdottamalla tavalla. Myös omat syvät savolais-karjalaiset juureni kehottavat kunnioittamaan maakunnallista perintöä Suomessa. Olen aina inhonnut kummallista kaupunki/maaseutujakoa Suomessa. Yäk. Nyt tätä jakoa lietsotaan aivan liikaa. Olen kaupunkilainen syntyjäni ja Kuopion/Koiviston kautta sitä jo usean sukupolven ajan. Olen kyllä todennut, että maalla on aina ollut kivaa maamiessukulaisten parissa. Sitä paitsi, tein jo lapsena havainnon, että ruoka tulee sieltä. Kun ensi kerran nelivuotiaana lypsin Kallaveden suunnalla maitoa käsin, osuin ensi nykäyksellä silmääni. Jäi mieleen, että maito tulee lehmästä. Kaupunkikanoja ei ole juurikaan Suomessa enää munimassa, sellaisia jotka sanovat kot-kot.

Kustannukset. Yritän ajatella rauhallisesti tätäkin asiaa. Kustannuksia syntyy tietenkin, mutta myös tuloja. Yhteiskunnan maksuosuus on ymmärtääkseni määriteltävissä poliittisin päätöksin. Suomessa on väkeä tietty määrä. Luultavasti lähes jokainen käyttää lääkärin palveluksia -no- sanotaan keskimäärin ehkä pari kertaa vuodessa. Tai toisin. Jokin käyntimäärien haarukka saadaan kyllä asiantuntijoiden avustuksella aikaseksi.

Minä olisin viime vuosien aikana haarukoinut yksikkökäynnin hintaa. En nyt yritä pusertaa hintaa tähän, kun en ole aiheen hoitajana ollut koskaan. Mutta otan kyllä selvää, jos tarvitaan. Visioita kyllä irtoaa tarpeen vaateissa.

Sotekin on visio. Voimaan vain, eduskunta ja hallitus! Sitten tarkennetaan lakeja, jos käytäntö niin vaatii.

Kyllä Helsingistä kunnon metropoli on kehittymässä. Vapaavuori voisi keskittyä tähän asiaan, Helsingin kehittämiseen. Virheitä on vetovoimaisuuden kehittämisessä tapahtunut. Guggenheim torpattiin. Eteläsataman arvotontilla kauniit lokit purskauttelevat valkoisia terveisiänsä. Valtakunnallinen merimuseo lipsahti Jätkäsaaresta Kotkansaaren pimentoon 1990-luvulla, vaikka tontti suurten matkailijavirtojen äärellä jo oli varauksessa. Venäläisiä sentään onneksi käy Kotkassa joitakuita vuosittain. Kotkanpoikien ja -tyttöjen nousua pienehkö merimuseo ei juuri ole heilauttanut, sen verran vaivaista elo näyttää Kotkassa edelleen olevan. Vellamosta voisi tulla Kotkan ikioma merimuseo. Helsinkiin olisi hyvä saada todellinen kattava merimuseo kertomaan Suomen riippuvuudesta merikuljetuksista ja merestä ylipäätään vuosisatojen aikana. Ehkä löytyisi jokin sopiva ja kiva hylkykin näytille. Kotka ei ole saanut edes fregatti Nikolaita hoidettua. Se otti yhteen Kustaa III laivaston kanssa Ruotsinsalmen taisteluissa 9.7.1790 ja upposi nätisti pystyasentoon, päällisin puolin ehjänä, vaikka vuotoja toki oli. 

Turistien tulo Helsingin satamiin vaikuttaa varmalta, jopa nousevalla trendillä.  Tässä pari vetovoimaisuutta lisäävää visiota aivan ilmaiseksi Helsingille ja aivan puhtaasta rakkaudesta Helsinkiä kohtaan.Tosin minulla on näitä kestorakkauksia vähän eri puolilla Suomea, tota ja muuallakin. Tallinnan rautatietunneliakin sitä paitsi olen kannattanut jo monella forumilla, niin kotona kuin EU:n piirissä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat