seppinenj

Salisburyn seuraukset

Kirjoitin 23.3. blogin Salisburyn myrkkyiskusta. Iso-Britannia reagoi siihen reippaasti, kuten pitikin. Jatkan nyt seurausten tarkastelua lähinnä muun EU:n osalta. Käynnissä oleva ”Venäjän diplomaattien” laaja karkotusoperaatio on erinomaisen mielenkiintoinen kohde analysoitavaksi. Yksi keskeinen lähtökohtani on siinä, että mitä todennäköisimmin ja toivottavasti karkotettavat ”diplomaatit” eivät ole Venäjän ulkoministeriön perusdiplomaatteja, vaan peiteviroissa olevia vakoilijoita, joiden tehtävänä on laittomin keinoin horjuttaa läntisten demokratioiden vakautta. Niinpä maailmanlaajuinen karkotus, kohdistuessaan oikein tiedustelun avainhenkilöihin, epäilemättä heikentää Venäjän operatiivista kykyä vaikuttaa poliittisiin prosesseihin parlamentaarisissa demokraattisissa maissa.

Meillä Suomessa on pitkä historia KGB:n ja sen seuraajajärjestön ns. vaikutusvakoilun toiminnasta tavanomaisen vakoilun ohella. Ns. vaikuttajavakoilu itse asiassa on pitkän tähtäimen hidastakin vaikuttamista päämääriin. Neuvostoliiton päämääränä Suomessa vuosina 1954 – 1977 oli kommunistinen vallankumous. Sillä oli nimikin, kansanrintamapolitiikka. Vaikka ideologia sinänsä hiipui sittemmin, valtapoliittinen aspekti kukki täysillä.

Menemättä ns. kansanrintamaan tässä yhteydessä tarkemmin, noilta vuosilta kansainvälisesti tarkkailuni kohteiksi valikoitui kylmän sodan vuosilta kolme eurooppalaista ”most comfortable countries to the KGB”-maata. Siis arkikielellä sanottuna ””kivimmat maat KGB:lle”. Nämä maat olivat oma maani Suomi, sitten Itävalta ja Kypros.

”Kivin vaihe KGB:lle” osui Sdp:n vasemmistovallan ajalle, siis presidentti Mauno Koiviston vuosille, jolloin Supon päällikkönä toimi Seppo Tiitinen, alun perin Ahti Karjalaisen ja siten myös residentti Viktor Vladimirovin suosikki.  En voi tietenkään unohtaa presidentti Tarja Halosta, enkä varsinkaan ulkoministeriksi asti yltänyttä äkkiväärää Erkki-setä Tuomiojaa, joka ylipäätään toivoo kaikkea pahaa Suomen länsisuhteille ja lännelle yleensä.

Toinen erittäin tärkeä kohdealue on Pohjola ja Itämeren altaan alue. Rajoitun pääasiassa näihin kahteen näkökulmaan tässä blogissa.

 

                                                                    +                               +                                                                                                                                  

 

Sanon sen heti: Suomi (presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Juha Sipilä) teki oikean päätöksen yhteistyössä lähialueen maiden kanssa. Koordinointi Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa osui kohdalleen. Yksikään näistä maista ei ole lipsunut. Tanska voi perustella kahden karkotuksen politiikkaa esimerkiksi V. Putinin taannoisella verbaalisella uhkauksella tuhota iloisen Kööpenhaminan ydinaseella. Islanti on kaukana merellä lännessä. 

Suomi vahvisti asemaansa oikeana länsimaana, joka vihdoin ravistelee suomettumisen taakkaa harteiltaan. Suomella on pitkät perinteet vaalittavana parlamentaarisena maana ja tasa-arvon edelläkävijänä. Eduskuntauudistus tapahtui vuonna 1906, jolloin myös naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa. Neuvostotiedustelu sai horjutettua menneinä vuosikymmeninä suomalaisten tietoisuutta asiasta ja monien päät sekaisin, usein poliittisella ylätasolla.

Jos karkotettu on Venäjän tiedusteluresidentti Suomessa, niin sitä parempi. Kokenut vakoilijoiden karkottaja Ruotsi ehkä kokee yhden karkotetun politiikkaa alakanttimaiseksi, mutta lisäsolidaarisuus tulee mukautumisesta minimiin eli yhteen karkotukseen Venäjän rajanaapureiden kanssa. Yksi on tietenkin alin mahdollinen, sivistysmaat eivät karkota puolikkaita vakoilijoita. Ilahduttavaa on linjakkuus Viron ja Latvian kanssa. Kolme on ymmärrettävä luku pienelle Liettualle.  

Suuret EU-maat linjasivat toimintaansa myös. Ranska, Saksa ja Puola toimivat näin. Vastaus oli neljä karkotusta. Oikein hyvä. Puola korjasi oikeusvaltiohuojunnan horjuttamaa saldoaan, kuten Unkari. Enempää en nyt ylitä rajauksiani, paitsi arvostamalla Yhdysvaltain panosta. 0-maille voi todeta, että vielä ehtii joukkoon mukaan.

Lisäksi, toivon järkeviä suhteita Venäjän kanssa. On minulla ehdotuksiakin niiden parantamiseksi. Dialogia tulee jatkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Aika laiskasti maat diplomaatteja karkoittavat, vain muutama lähtee kohdemaista ja vain kolme karkoittaa isomman määrän. Sitten on maita, jota eivät osallistu ollenkaan. Natossa suurin osa venäläisdiplomaateista jää paikalleen. Tämä kuvaa tilanteen epäselvyyttä ja maiden epäyhtenäisyyttä.

Suomen huolellisen harkinnan jälkeen päätyminen yhteen diplomaattiin, jonka karkoitus tehdään poliittisin syin, eikä oikeudellisin perustein, kertoo lähinnä ettei asiaa kovin suurena pidetä. Presidentti Niinistö totesi toiminnan perustuvan poliittisiin syihin ja Venäjään halutaan säilyttää rakentavat välit.

Käytännössä tämä tilanne on osoitus Venäjälle miten tällaisissa karkoitustilanteissa maat eivät ole kovin yhtenäisiä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Miksi Sveitsi ja Itävalta puoluettomina maina eivät ole ryhtyneet eivätkä yhtyneet tähän karkotusoperaatioon? Onko näiden maiden viesti, että emme kuulu länteen? Mistä niin voi päätellä?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Että Sveitsissä on venäläistä rahaa

Money from Russia boosts Switzerland’s wealth

https://www.swissinfo.ch/eng/currency-exchange_mon...

ja Itävalllan äärioikeistolaisella puolueella on läheiset suhteet Putinin puolueeseenkin

Party leader Heinz-Christian Strache and the FPO’s recently defeated presidential candidate Norbert Hofer attended the signing ceremony in Moscow, as did officials of Putin’s United Russia party including Pyotr Tolstoy, a deputy chairman of the lower house of parliament.

https://www.reuters.com/article/us-austria-farrigh...

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Molemmat ovat aika hyviä syitä ylläpitää hyviä suhteita Venäjään. Hyvillä suhteilla, nämä maat saavat selviä hyötyjä itselleen. Miksi vaarantaa hyvät suhteet ylimitoitetulla toimenpiteellä.

Kun asiaa katsoo hieman laajemmasta prespektiivistä, niin herää kysymys, onko Kiina niin hyvä ihmisoikeusmaa, että Kiinalle ei pidä laittaa mitään sanktioita. Näyttää siltä, että Kiinaa kohdellaan silkkihansikkain. Olisiko syynä maan suuruus ja se, että länsimailla on niin tärkeät kauppasuhteet Kiinan kanssa, että niitä ei haluta vaarantaa.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Seija, tarkoitit varmaankin venäläisten omistamaa vaihdettavaa valuuttaa, mutta tuskin ruplia.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Seija, tarkoitit varmaankin venäläisten omistamaa vaihdettavaa valuuttaa, mutta tuskin ruplia.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Itselle tuli mieleen muitakin syitä laajaan reaktioon, kuin tämä myrkytystapaus. USA:n vaalit, Brexit ja sitä kautta koko EU:n yhtenäisyyttä vastaan tehty hyökkäys antaisi aihetta voimakkaampaankin reaktioon unionin taholta.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Suomi karkottaa venäläisen diplomaatin, mutta puolueeton Itävalta ei

”Kertaus on opintojen äiti”

Neuvostoliitolla oli kylmän sodan aikana valtava kemiallisten aseiden kehitysohjelma. Tuotanto oli jaettu ympäri laajaa maata. Siihen mennessä, kun Neuvostoliitto romahti, myrkkyjä oli valmistettu 40 000 tonnia. Kun valtio kaatui, eri puolilla maata olleet laboratoriot jäivät ilman rahaa oman onnensa nojaan.

Työntekijöiden palkat olivat useita kuukausia myöhässä, jos tulivat ylipäätään maksetuiksi. Vuonna 1995 julkaistun amerikkalaisraportin mukaan laboratorioissa oli puuovet ja tiilikatot, jotka eivät olleet suuria esteitä, jos joku halusi sisälle.

Kemialliset aseet olivat siiloissa joko jauheena tai nesteenä ilman sinettikansia. Kukaan ei huomannut, jos pieniä määriä hävisi.

Venäjällä ei SIIS hävitetty kaikkia kemiallisen sodankäynnin hermomyrkkyjä, vaikka hävittämissopimus oli olemassa. Neuvostoliitossa toiminut kemisti kertoi kirjassaan novichok-hermokaasun koostumuksen.

Näin ollen, hermokaasuja saattoi olla varastettuna, myytynä tai valmistettuna useiden eri maiden kemiallisten myrkkyjen tutkimuslaboratorioissa ja esimerkiksi alla olevien tahojen käytössä:

Venäjän asevoimat ja tiedustelupalvelut (FSB, GRU ja SVR), kemianinstituuttien entiset työntekijät, liikemiehet (pankinjohtaja Ivan Kivelidi ja hänen sihteerinsä Sara Ismailova myrkytettiin novichokilla ensinmainitun liikekumppanin toimesta 1995), Britannian MI5 (Salisburyssä on kemiallisiin aseisiin erikoistunut labratorio), rikollisjoukkiot ja mahdollisesti jopa terroristit sekä tietysti Kremlin määräyksistä riippumattomat venäläiset tahot (”feodalistisen läänityksen” periaatteella toimivat ”ruhtinaalle” palveluksia tekevät toimijat).

(Lähteet kirjattu sivustollani 19.3.2018):

https://www.tapionajatukset.com/28703

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset