seppinenj

Olkiluoto 3 ja muuta ranskalaista vaikutusta Suomessa

Tekniikka & Talous-lehti julkaisi 31.3.2018 jutun Olkiluoto 3:n vaiheista. Olen seurannut henkilökohtaisella otteella ja suurella kiinnostuksella Suomen ja Ranskan välisen ydinenergiayhteistyön kehittymistä jo 1970-luvun lopusta. Tarkastelen eräitä historiallisia vaiheita suomalais-ranskalaisissa suhteissa.

 

Napoleonin vaikutus. Suomalaisten ja Ranskan läheisillä suhteilla on jo vuosisataiset perinteensä, jo ennen Napoleonia, joka kuitenkin vaikutti 1800-luvun alussa Suomen kansan tulevaisuuteen todella merkittävällä tavalla. Napoleon näyttää Tilsitin sopimuksessa heinäkuussa 1807 luovuttaneen Ruotsin valtakunnan itäisen osan eli siis Suomen Venäjälle sanaakaan sanomatta, vain laittamalla kätensä kartalla tämän alueen ylle merkiksi puuttumattomuudesta. Tämä ranskalainen tulkinta voi olla hyvinkin lähellä todellisuutta. Aleksanteri I toteutti äänettömän sopimuksen. Venäjä hyökkäsi Suomeen, miehitti sen, mutta ei tällä kerralla enää vetäytynytkään Ruotsista.  Käytiin Suomen sota, joka ei ollut lainkaan kunniakas Ruotsin ajoittain suurelle kuningaskunnalle. Ranskan rahoittama suuri Suomenlinnan linnoitus antautui häpeällisellä tavalla. Sen rakentaminen alkoi uusien aluemenetysten jälkeen vuonna 1748.

Liittäminen personaaliunionilla Venäjään oli Suomen kansalle kaksijakoinen asia, jonka yksityiskohtiin ei tässä blogissa voi syventyä. Syntyi kuitenkin Suomen suuriruhtinaskunta, jossa Ruotsin perustuslait olivat voimassa. Tärkeätä oli Vanhan Suomen eli Viipurin kuvernementin ja muun Suomen yhtenäistäminen vuonna 1812 vastaamaan suomalaisten ikiaikaisia asuinsijoja.

 

Talvisota. Viime vuosisadalla Suomen ja Ranskan keskinäinen kiinnostus oli suurta. Kun bolshevikkien Venäjä tunnusti Suomen virallisesti 4.1.1918, niin Ruotsi ja Ranska tunnustivat Suomen itsenäiseksi valtioksi ensimmäisinä samana päivänä, mikä on syytä pitää mielessä. Saksa oli mukana, mutta julkisti tunnustuksensa 6.1.1918. Monipuolinen yhteistyö Ranskan kanssa jatkui. Kun Stalin hyökkäsi 30.11.1939 Suomeen vastoin kaikkia kansainvälisen yhteistoiminnan alkeellisimpiakin menettelytapoja Hitlerin kanssa tekemän salaisen etupiirisopimuksen seurauksena, Ranskasta tuli talvisodan ajaksi Suomen tärkein tukija. Stalin oli natsien liittolainen. Molotovin-Ribbentropin 23.8.1939 tehtyä salaista sopimusta on pidettävä mitättömänä. Suomella ja Neuvostoliitolla olivat voimassa paitsi diplomaattiset suhteet myös hyökkäämättömyyssopimus.

On myös muistettava, että Stalinin asema kotonakin alkoi horjua Suomen armeijan voimakkaan vastarinnan seurauksena. Se huolestutti jo Stalinia, saati sitten Ranskan ja Ison-Britannian suunnitelma katkaista natsi-Saksalle elintärkeän malmin saanti Kiirunasta. Samaan suursuunnitelmaan kuuluivat Suomen auttaminen ja sota Neuvostoliittoa vastaan. Siksi Stalin ehdotti Suomelle rauhaa (väliaikaista rauhaa), mikä syntyikin 13.3.1940.  

 

Kommunismin uhka. Kun kansanrintamapolitiikka alkoi kuristaa 1960-luvun lopulla länsimaista parlamentaarista Suomea, Ranska huolestui. Ulkoministeri Maurice Schumann lausuikin huolensa julki. Vahvistaakseen Suomen länsimaista profiilia, Suomi ja Ranska solmivat pikavauhtia kulttuurisopimuksen syyskuussa 1970 Helsingissä. Sen allekirjoittivat ulkoministerit Väinö Leskinen ja Maurice Schumann. Sopimuksen neuvottelivat Pariisissa heinäkuussa 1970 suurlähettiläs Soini Palasto ja virkamiesharjoittelija Jukka Seppinen, kaksi ranskan kielen taitavaa juristia.

Ranska seurasi Suomen vaikeuksia Neuvostoliiton, KGB:n ja omien kommunistien puristuksissa 1970-luvulla, todellisten vaaran vuosien aikana. Ranska oli jo 1960-luvun alussa tunnustanut Suomen puolueettomuusstatuksen presidentti Urho Kekkosen valtiovierailulla Ranskaan. Syntyi uusia tekoja Suomen historiallisen länsimaisen aseman vahvistamiseksi ja kommunismin kauheuksien välttämiseksi.

Presidentti Urho Kekkosen katseen seuratessa ulkoministeri Kalevi Sorsa keskusteli Pariisin-vierailullaan vuonna 1976 virkaveljensä kanssa ensin ulkoasiainministeriön nuorten virkamiesten jatkokoulutuksesta Ranskan valtion hallintokorkeakoulussa (Ecole nationale d’administration, ENA). ENA on maailmanluokan hallintokorkeakoulu, jonka Charles de Gaulle perusti vuonna 1945 vahvistaakseen Ranskan virkakunnan kestävyyttä kriisitilanteissa. ENA:n toimintakenttä on vuosikymmenten saatossa laajentunut globaaliksi.

Ranskan hallitus hyväksyi järjestelyn. Ensimmäinen suomalainen virkamies astuisi ENA:n kovaan kouluun syksyllä 1977. Suomen hallitus ja ulkoasiainministeriö esittivät, että ENA hyväksyisi jaostopäällikkö Jukka Seppisen korkeakouluun. Seppinen oli syyskuussa 1975 valmistunut Helsingin yliopistosta myös valtiotieteiden kandidaatiksi. Haastattelujen jälkeen ENA hyväksyi Seppisen.

Jatkokoulutus päättyi 30.11.1978, reilun vuoden jälkeen. Seppinen sai yleisarvosanakseen ”excellent”, siis erinomainen. Jatkoin työtä Pariisissa Suomen suurlähetystössä.

Samoihin aikoihin alkoivat Ranskan presidentin Giscard d’Estaingin vierailun valmistelevat valmistelut. Presidentti Giscard d’Estaing on myös mm. ENA:n käynyt, un énarque, kuten minäkin.

 

KGB piileskelee taustalla. On tärkeätä pitää mielessä, että KGB oli Nkp:n teräsnyrkki Suomessa kaatamassa Suomen puolueettomuutta pitkin 1970-lukua. Se kärsi täystyrmäyksen keväällä 1977, kun Nkp:n pääsihteeri Leonid Brezhnev tunnusti Suomen puolueettomaksi maaksi ja presidentti Urho Kekkosen länsimaisen valtion päämieheksi. Poliittinen suurlähettiläs V. Stepanov julisti ulkoministeriössä virallisissa kommunikeaneuvotteluissa alkukeväästä: ”Se on nyt loppu Suomen puolueettomuuden kanssa”. Ei ollut. Sain 30.4.1977 Neuvostoliiton ulkoministeriön kautta Neuvostoliiton ensimmäisen luonnoksen kommunikeaksi presidentti Kekkosen valtiovierailulle 17.-25.5.1977. Siinä Neuvostoliitto tunnusti Suomen oma-aloitteisesti länsimaiseksi puolueettomaksi maaksi ajankohdan korulausein höystettynä. Jaostopäällikkö Jukka Seppinen oli UM:n poliittisen osaston sosialististen maiden jaoston päällikkö. Pääministeri Martti Miettusen poliittinen sihteeri Seppo Kääriäinen psyykkasi minua mm.: ”Et ole kuka tahansa, vaan Suomen poliittisista suhteista Neuvostoliittoon vastaava virkamies”. Seppo oli tietenkin oikeassa.

KGB alkoi kehrätä kostoa. Politbyroon jäsen, vanhoillisista vanhoillisin ideologi, politbyroon jäsen Mihail Suslov oli asialla. Hän vaati ”Neuvostoliiton ystävien Sdp:ssä, kepussa, Skp:ssä ja muissa puolueissa tyrmäävän puolueettomuuden puolustajien, länsimielisten ja yya-sopimusta vähättelevien asemat Suomessa.” Kommunistien ja Kansan Uutisten päätoimittaja Erkki Kauppila kehtasi osoitella minua sormella kotonani Pariisissa, kun tarjosin lähettilään puolesta illallisen suomalaiselle päätoimittajavaltuuskunnalle. Tuo on se puolueettomuuden puolustaja ja länsimielinen. Siinä hän tietenkin oli oikeassa. Me suomalaiset olemme lähes kaikki hyvin länsimaisia.

 

Presidentti Giscard d’Estaingin valtiovierailu. Varhaisessa vaiheessa Ranskan presidentin valtiovierailun valmisteluissa nousi keskusteluun mahdollinen ydinenergiayhteistyö Suomen ja Ranskan välillä. Ranska tutki vientimarkkinaa, mutta myös suuren laitoksen mukanaan tuomia muita erittäin tärkeitä asioita. Suuri laitos Suomessa sitoisi suuren länsimaan Ranskan entistä konkreettisemmin Suomeen. Neuvostoliitto oli pyrkinyt monopoliin Suomen ydinenergiapolitiikassa. Tämä ei ollut Suomen etujen mukaista.

Päätän tämän blogin Ranskan suurlähettilään Chazellen ja alivaltiosihteeri Paul Gustafssonin keskustelumuistioon 12.4.1979. (UM 5. E 5.). Osapuolet totesivat pyrkivänsä välttämään rutiininomaista vierailua. Eteenpäin päästäisiin näin: ”Chazelle palasi IVO:n taholta käynnistyneeseen laajaan informaatiovaihtoon Ranskan kanssa …elättelevän edelleen toiveita Ranskan ydinenergiateollisuuden vientimahdollisuuksista Suomeen.”

Toinen keskeinen asia oli: ”Ulkoministeriön virkamiesten koulutusmahdollisuudet ENA:ssa”. Gustafsson kirjoitti: ”Ulkoministeriöstä on toistaiseksi kaksi virkamiestä Ranskan siviilihallinnon korkeakoulussa ENA:ssa, joka on eräs maailman johtavista alan oppilaitoksista”.

Gustafsson jatkoi: ”Suomalaisten menestys on ollut opinnoissa niin hyvä, että Ranska oli nyt valmis ensi syksystä lukien vastaanottamaan kaksi suomalaista opiskelemaan po. korkeakouluun”.

Onko nyt tullut selväksi, että minä olin tuo ensimmäinen, muurinmurtaja ENA:ssa. Olin sitä eli muurinmurtaja myös Neuvostoliittoon päin. Kekkonen nimittäin sai lausuntonsa HS:ään 25.5.1977: ”Kekkonen sanoi matkaansa tärkeimmäkseen”. Se oli paljon sanottu se. Vielä vuoden 1977 alussa Kekkonen pelkäsi elämäntyönsä romuttumista ja Suomen puolueettomuuden kaatumista.

Presidentti Giscard d’Estaingin virallinen vierailu toteutui kesäkuussa 1980. Arvostan sitä suuresti. Olkiluoto 3 on nyt melkein valmis tuottamaan 60 vuoden aikana meille puhdasta sähköä. Olen tästä kaikesta hyvin iloinen ja ylpeä, paitsi…

Entä sitten? Suomi sovjetisoitui Mauno Koiviston aikana pahemman kerran. Minut savustettiin länsimielisenä ministeriöstä 1982 alkaen viidessä vuodessa. Nämä pikkusieluiset KGB:n eri asteiset kätyrit olivat asialla, kun saivat asemia. Palaan näihin asioihin pikapuoliin seuraavassa tutkimuksessani. Työ kyllä jatkuu senkin jälkeen. Tästä nyt vain ei pääse noin vain eroon. Eikä siitä, että arvostamani oikeat itänaapurin diplomaatit käynnistivät kanssani heinäkuussa 1990 keskustelun Karjalan asemasta, kun Koivisto ei halunnut edetä. Siihen liittyi kyllä pian paljon muitakin. Keskustelu vielä jatkuu siltäkin yms. osalta.

31.3.2018

Jukka Seppinen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

On mielenkiintoista saada lukea vähitellen aukeavaa historiaa YYA -aikakaudelta. Siihen lienee myös nuoremman eturivin poliittisen eliitin syytä perehtyä. Varsinkin näinä aikoina.

Pekka Iiskonmaki

#1
Joko Markulle selvisi ketä Koivisto pelkäsi hysteerisesti?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Ei tämä entinen kaukopartiomies ketään "pelännyt hysteerisesti", vaan hän halusi aina varmistaa, että ennen kuin ryhdytään toimiin, niin selusta on varmistettu. Ja niin hän toimi kun vei Suomen määrätietoisesti, kun selusta oli varmistettu, EU:hun. Ja kiitos siitä entiselle kaukopartiomies ja myöhemmin tasavallan presidentille Mauno Koivistolle.

Toki se montaa näyttää vieläkin kaivertavan siellä ja täällä, että Koivisto vei Suomen EU:hun, pois Suomen roikkumisesta Kremlin liekanarussa.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #5

#5
Ei ollut koskaan kaukopartiossa.

Kova oli tutina Viron TV:n uutisissa, kun Viro julistautui itsenäiseksi.

Koivisto tuhosi ainakin 12.000 suomalaista hengiltä ja riisti omaisuuden 66.000 suomalaiselta.

Ei uskaltanut ottaa Karjalaa takaisin, vaikka venäläiset sitä tarjosivat.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #8

Koivistolla ei housut tutisseet, kun hän ensimmäisenä haastoi huonossa kunnossa olleen presidentti Kekkosen. Sehän oli silloin aivan ennen kuulumatonta, että joku julkesi haastaa vallassa ollutta pitkäaikaista presidenttiä.

Lainaus Wikistä, Mauno Koivisto, Presidenttipeli keväällä 1981:

"Käytyään presidentin luona kommunistipuolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen ilmoitti lehdistölle presidentin kantana olevan, että ainakin pääministeri vaihtuu. Vallitsevan käsityksen mukaan hallitus tarvitsi toimiakseen nimittäjänsä eli presidentin luottamuksen, mutta tiedusteluaan lain tulkintaa oikeuskansleri Risto Leskiseltä ja eduskunnan puhemies Johannes Virolaiselta (kesk.) totesi Koivisto eroavansa vasta hänen tai koko hallituksen mahdollisesti saadessa epäluottamuslauseen eduskunnalta."

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Koivisto#Presidenttipeli_keväällä_1981

Eikä TP Koiviston housut tutisseet, kun Suomi sanoi yksipuolisesti irti YYA-sopimuksen sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoituksia koskevat pykälät.

Lainaus em. lähteestä, kohta Toinen kausu 1988 - 1994:

"Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisprosessin aikana irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen jäsenhakemus Euroopan unioniin jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen."

Siihen aikaan Suomessa TP:llä oli viimeinen sana sanottavaan em. asioihin. Näitä ei olisi toteutettu, jos TP ei olisi niitä allekirjoittanut.

Kun puhutaan Viron itsenäistymisestä, Suomi tuki hiljaisesti ja salassa merkittävästi Viron itsenäistymisprosessia. Toki siinä oli omat rajoituksensa, koska Neuvostoliitto ei ollut vielä 100 -varmasti haudattu ja Suomi oli silloin edelleen yksin itänaapurin kyljessä. Tässä toiminnassa oli TP Koiviston hyväksyntä.

Toisaalta voi kysyä, jos venäläiset eivät olisikaan vetäytyneet Virosta rauhanomaisesti, vaan olisivat alkaneet ampua. Montako prikaatia Suomella olisi silloin ollut lähettää virolaisten avuksi ? Puhumattakaan siitä, montako prikaatia, lentolaivuetta ja sota-alusta suurta ääntä pitänyt Ruotsi olisi lähettänyt Viron avuksi? TP Koivisto pelasi tässäkin asiassa Suomen kansallisen edun kannalta varman päälle.

ks. Ulla-Maija Määttäsen, ent. YLE:n Tallinnan kirjeenvaihtaja, haastattelu, kohta 6:00 - 6:50

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/baltian-m...

Melko kattavan katsauksen Suomen roolista Viron itsenäistymisprosessista voi lukea oheisesta MTV:n uutisesta 19.08.2016 :
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/nain...

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #11

#11
Upseeri ja demari. Mikäs siinä.

Majurina on mies tyhmillään, vaikka jää everstiluutnattina eläkkeelle.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #12

Kiitos kunniasta ja upseeriston arvostuksestasi.

Veikko Anttila

Erittäin mielenkiintoista taustatietoa. Toivon mukaan OL3 lähtee käyntiin kuten nyt arvioidaan. Noin 60 vuoden käyttöajan aikana ydinvoiman vahvuus teollisuuden voiman tuottajana tulee esiin. Nykyään paljon puhutun tuulivoiman käyttöaste on luokkaa 30%, kun ydinvoimalla on totuttu 90%:iin.

Käyttäjän MikkoToivonen1 kuva
Mikko Toivonen

Mielenkiintoinen ja mukava blogikirjoitus. Valaisee asioiden historiallisia yhteyksiä.

Tosin OL3 tapauksella ei ole mitään yhteyttä ranskalaiseen vaikutukseen Suomessa vaan asia on aivan sisäpoliittinen. Lyhyesti yhteenvedettynä se on Vanhasen johtamaa vaikutusta onnettomalla ja maalle vahingollisella ydinponnellaan mikä kekskeytti erittäin tarpeellisen ja hyödyllisen ydinvoiman hankinnan ja kehittymisen maassamme pitkäsksi aikaa.

Kun OL3 päätöksen aikainen hallitus vihoviimein sai yhden luvan aikaiseksi, niin Teollisuuden voima yritti maksimoida sen yhden luvan ja tilasi sillä hetkellä tiedossa olleen maailman tehokkaimman mutta prototyyppinä vasta olleen voimalan.

Ranskalaisuudella ei siis asiassa ollut mitään tekemistä vaan Vanhasen häiriköinnillä energiapolitiikassa ja Teollisuuden voiman lupa-ahneuden sumentamassa päätöksessä.

Jos he olisivat valinneet minkä tahansa jo toteutetuista malleista kuten vaikkapa Korea Hydron 1.4 GW reaktorin niin se olisi jo jauhanut sähköä vuositolkulla.

Meillä on edelleenkin vaikea ongelma ydinvoiman suhteen ja tuo tai ne ongelmat pitäisi ratkaista.

Ensinnäkin lupapäätökset pitäisi palauttaa hallituksen tehtäviksi eduskunnalta ja STUK olisi saatava noudattamaan kansainvälisiä käytäntöjä "pakko oman käytännön" sijasta. Nyt STUK maailmasta poikkeava säännöstä aiheuttaa meille suunniteltaville laitoksille noin miljardin lisäkustannukset per reaktori ja suojavöhykevaatimukset eivät edes ole tästä maailmasta vaan puhtaasti virkamies idiotismia ja diktatuuria

Muuten ranskalaisten ydinvoimarakentaminen ja osaaminen on kyllä kiistämättä maailman huippua.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

"Muuten ranskalaisten ydinvoimarakentaminen ja osaaminen on kyllä kiistämättä maailman huippua."

OL3:n ollessa kyseessä, avaisitko tuota vähän. Ymmärrys ei ihan riitä.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Suomalaisten sähkönkulutushan ei ole enää kasvanut tällä vuosituhannella, mutta jollakin konstilla sähkö tietysti on tuotettava. Aikanaan lupia myönnettäessä ei ehkä kuitenkaan arvattu, että Olkiluoto 3:sta tulee maailmanhistorian toiseksi kallein rakennus, jonka valmistuminen myöhästyy ainakin kymmenen vuotta.

Ranskahan on toki ollut Suomen historiassa toisinaan niin sanoakseni kannattavasti negatiivinen. Esimerkiksi vuoden 1947 rauhansopimuksessa se ei ollut osapuoli.

Käyttäjän JanneAlanne kuva
Janne Alanne

Aika jännällä tavalla avautuu tietoa presidenteistä ja muista vasemmistopoliitikoista, joita olen nuorena pitänyt automaattisesti kansallissankareina.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Suomen sodan jälkeisestä YYA-ajasta alkaa olla paljon avoimesti ja vailla "sordinoa" kirjoitettua historian tietoa. Kannattaa tutustua siihen sillä siitä saa näkökulmaa näidenkin aikojen arvioimiseen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset