seppinenj

Vuoden 1968 ykkösuutinen

Kun tasan viisikymmentä vuotta sitten vuoden 1968 eri tapahtumien uutisarvoa pohdittiin, ykköseksi nousi Tshekkoslovakian elokuussa 1968 tapahtunut miehitys. Näin äänestivät eurooppalaiset toimittajat UPI:n vuosittaisessa äänestyksessä.

Prahan kevään nimellä kulkenut poliittinen prosessi uhkasi sosialismin saavutuksia. Näin päättelivät päättäjät Moskovassa, jossa isäntänä nyörejä piteli käsissään Leonid Brezhnev, karu Kremlin herra. Hänen nimissään kulki ns. Brezhnevin doktriini, joka oikeaoppisesti oikeutti sotilaalliseen interventioon, mikäli sosialismin saavutukset olisivat vaarassa.

Brezhnev eli neuvostokommunismin laajenemisen odotuksissa. Hän ajoi vanhoillisen, konservatiivisen dogmaattisen marxismi-leninismin kaadereita asemiin. Erityisen huomion sai osakseen pieni kapitalistinen Suomi, joka teollistuneena maana saisi läpimurron toteuttaakseen. Olihan Suomi kapitalistisen maailman heikoin lenkki, ideologit päättelivät 

Neuvostoliiton salainen tiedustelu, tunnettu lyhenteestä KGB, oli kiireinen, myös Suomessa. Esivallankumouksellista tilannetta rakensi täällä Vladimir Stepanov, KGB:n paikallispäällikkö Helsingissä vuosina 1964-1970. KGB mylläsi 1960-luvulla vallankumous mielessään puolueet uuteen uskoon. Ne piti saada neuvostomielisiksi. Mylläys onnistui, kun presidentti Kekkonen oli joutunut yöpakkaskriisistä (1958) selviytyäkseen sitoutumaan nimittämään hallituksiin vain Kremlin hyväksymiä henkilöitä.

Kekkonen teki poliittisiä myönnytyksiä saadakseen Suomen Eftan assosioituneeksi jäseneksi. Prosessi oli hankala ja monimutkainen, mutta onnistui vuonna 1961. Suomen talous länsimaistui, mutta politiikka neuvostolaistui. Vallankumouksen uhka oli hallittavissa Hrushtshevin aikana, kunnes Brezhnevin troikka (Brezhnev, Kosygin ja Podgornyi) ideologisoi kaiken päämääränä kommunismin levittäminen kapitalistiseen maailmaan.

Tannerin SDP joutui ankaraan paitsioon ja hajosi. Pälkähästä päästäkseen länsimielisestä kommunismin taklaajasta uudelleen valtaan Sdp:stä sukeutui vuosina 1964-1966 Neuvostoliiton ystävä. Samalla ovat hallitusvaltaan aukenivat vuonna 1966. Samalla suomettumisprosessi nytkähti rajusti eteenpäin. Maalaisliitto/Kepu oli omaksunut neuvostovallan miellyttämisen niksit jo aikoja. Etenevä neuvostovaikutus politiikassa murensi monia asioita. Neuvostliiton vaikutus piti salata. Se vaati johdonmukaista valehtelemista. Ml/Kepu hallitsi sisäpolitiikkaa usein vähemmistöasemasta käsin. KGB tunkeutui maahan uudella voimalla ja lisäsi resurssejaan mittavasti.

Brezhnev himoitsi Suomeen "mahdollisimman rauhanomaista siirtymistä kommunistivaltaan". Tämän prosessin piti osoittaa neuvostokommunismin ylivertaisuuden länsimaiseen edustukselliseen demokratiaan verrattuna. Eri puolilta Suomeenkin tunkeutunut nuorisoradikalismi oli kuin tilauksesta lupaavaa sytykettä Skp/Nkp/KGB:n tavoitteille. Yliopistoissa muhi vallankumous. Sosialistinen Opiskelijaliitto julkaisi kirjasen "Musta kirja. Todistusaineisto imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluoperuksessa". Taistolainen kommunismi vannoi Neuvostoliiton nimeen.

 

Suomeen kohdistui kaksi voimakasta kommunistista hyökyaaltoa. Ne osuivat vuosiin 1970-71 ja 1975-77. Perustuslaillinen valta säilyi presidentin käsissä. Presidentti Kekkonen asettui vihdoin vuonna 1970 kaikella voimallaan kommunistista neuvostovyörytystä vastaan. KGB:n ylin päällikkö Juri Andropov joutui raportoimaan Nkp:n politbyroolle 31.12.1970, että presidentti Kekkonen oli ensimmäistä kertaa joutunut vastakohta-asetelmaan Skp:n kanssa. 

Presidentin aktiivinen ote vallan säilyttämiseksi oli todella vältämätöntä siinä tilanteessa, sillä pääministeri Ahti Karjalainen oli jo sopeutunut kommunismin nousuun: "sitä ei pidä vastustaa". Näin hän kirjasi elokuussa 1970 päiväkirjaansa.

Neuvostoliitto kohdisti myös ankaran paineen Suomen puolueettomuuspoliittisen aseman romuttamiskesi. Kommunikeoihin se tarjosi määrettä: "Suomi ja Neuvostoliitto harjoittavat jatkuvasti syvenevää ystävyyspolitiikkaa..." Tämäkin oli liukumäki kommunismiiin.

 

KGB-päällikkö Vladimir Stepanov palasi Suomeen poliittiseksi suurlähettilääksi joulukuussa 1974. Hänen elämäntyönsä tähtäsi valtaan Suomessa. Paljon sitä jo olikin, moni suomalainen uskoi häntä. Stepanov himoitsi erityisesti Suomen puolueettomuusaseman kaatamista. Tulessa oli ennen kaikkea ulkoministeriön poliittinen osasto. Puolueet olivat harhateillä, koska neuvostovastainen-leima olisi heikentänyt niiden valta-asemia.

Stepanov ikään kuin vain ilmoitti virallisissa kommunikeaneuvotteluissa maaliskuussa 1977 ulkoministeriön tiloissa: "Se on nyt loppu Suomen puolueettomuuden kanssa". Hän halusi tehdä lopun länsimaisesta Suomesta.

Olin tiukasti kiinni koko 1970-luvun Suomen puolueettomuusasemassa ja sen puolustamisessa. Presidentin tahdosta olin UM:n poliittisen osaston sosialististen maiden jaoston päällikkö Vladimir Stepanovin aggression aikana vuonna 1977. Vastarinta nousi. Julkisuus auttoi.

Prahan miehittäjä, Nkp:n pääsihteeri Leonid Brezhnev oli joutunut pohdiskelemaan Prahan miehityksen mielekkyyttä. Hänen suuri unelmansa neuvostokommunismin etenemisestä oli jo murentunut. Hän ei kyennyt etenemään edes Suomessa, kapitalismin heikoimmassa renkaassa. Kommunistinen liike Suomessa ja monessa maassa Euroopassa oli Prahan seurauksena pahasti hajalla. Sen vallankumouksellinen iskukyky oli heikentynyt, jopa ratkaisevasti.

Brezhnev oli vajonnut katumuksen alhoon, niin kuin Kremlin arkisto todistaa. Vaikka avustajat kuinka yrittivät puolustaa miehitystä, Brezhnev ei nähnyt enää valoa. Siksi hän tunnusti Suomen puolueettomuuspoliittisen aseman ja presidentti Kekkosen länsimaisen valtion päämieheksi. Kekkonen oli lähdössä 17.5.1977 valtiovierailulle Neuvostoliittoon.

Brezhnev teki päätöksensä huhtikuussa 1977. Sain nimittäin Stepanovin kansliapäälliköltä huhtikuun lopussa 1977 Neuvostoliiton ensimmäisen luonnoksen yhteiskommunikeaksi. Kauan kaivattu ja ankaralla työllä säilytetty puolueettomuustunnustus oli saavutettu. Brezhnev käveli Stepanovin ylitse.

Kaikki eivät Suomessakaan pitäneet menestyksestämme. Samalla nimittäin Brezhnev romutti nimellään kulkeneen ns. Brezhnevin opin. Ideologinen aggressiivinen politiikka Euroopassa päättyi tähän. Kun Solidaarisuus nousi pian Puolassa, Brezhnev kieltäytyi lähettämästä panssareita ja avaamasta tulen sosialismin puolustamiseksi.

Vuoden viimeisenä päivänä 1979 Brezhnev lähetti armeijansa Afganistaniin laajoin tavoittein. Siitä tuli katastrofi.

Olen dokumentoinut presidentti Kekkosen historiallisen vierailun vaiheet. Hän määräsi minut henkilökohtaisesti matkalle mukaan. Laitoin ensimmäisen neuvostoluonnoksen pankkiholviini varmaan säilöön. Siellä se on vieläkin. Keskeinen muistioni on UM/pol.os. nro 400/10.6.1977. Joku (jotkut) olisi(vat) mielellään tuhonnut(neet) nuo paperit ikuisiksi ajoiksi. Mitä Sd-johto Kalevi Sorsa kärjessä kirjoitti muistioon Mauno Koiviston nousun aikaan presidentiksi? Palaan tähän asiaan vielä ensi keväänä.

HS otsikoi 25.5.1977 vierailusta Kekkosen sanoin: "Kekkonen sanoi matkaansa kaikkein tärkeimmäkseen".

-------------------------------

Missä olit elokuussa 1968 Prahan miehityksen aikana? Et ehkä ollut syntynyt. Tai olit kehdossa. Ehkä riehuit KGB:n karkeloissa tai muuten vain kommunismin odotus viehätti? 

Minä olin elokuussa 1968 korkeassa poliisijohdon tehtävissä Hirvensalmen piirin nimismiehenä. Kommunismiin nähden, niin kuin muuan ystäväni sanoi, olin siirtynyt jo puolustukseen. Tämä vaikutti, luulen, presidentti Kekkosen kiinostukseen tehdä minusta ulkoministeriöön laillisuuden puolustaja, joka siivilöityi ennen kaikkea maamme länsimaisen laillisen puolueettomuusaseman puolustamisessa. Joku on väittänyt julkisuudessa, että Kekkonen tuskin tunsi minua. Joku valehtelee. Joku on julkaissut väitteen.

Pakko sanoa lopuksi, että minulla ei ollut mitään tekemistä Ahti Karjalaisen kanssa ennen nimitystäni ulkoasiainministeriön virkoihin. Hän oli jonkin aikaa esimiesasemassa ministerinä. Menin nimismieheksi Hirvensalmelle, koska MIkkelin seutu on minulle hyvin tuttu. Perheen kesämökkikin sijaitsi Mäntyharjulla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, missä olin? Vietin koululaisena kesälomaa Hyrylässä. Muistan kun erään elokuun lämpimän päivän illan suussa isäni saapui työstä kotiin, ei puhunut sanaakaan, vaan linnoittautui makuuhuoneeseen kuuntelemaan putkiradion lyhytaaltolähetyksiä erilaisilta eurooppalaisilta kanavilta, oven läpi kuului saksaa, venäjää, ruotsia j.n.e. Kiihkeän sävyistä raportointia. En tiennyt mistä oli kyse, tilanne oli outo.

Sitten illalla TV-uutisten myötä asia selvisi paremmin, kun "Lieko alkoi laulaa"!: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/lieko-zac...

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Minä kuuntelin radiota seuraten politiikasta kiinnostuneena lukiolaisena Liekon raportointia Prahasta usean päivän ajan järkyttyneenä. Kavereiden kanssa ei muusta juuri puhuttukaan.

Käyttäjän usjussi kuva
Heikki Karjalainen

Minä olin juuri palannut RUK:sta ja alkamassa opinnot.

Ahti Karjalainen on isäni puolelta sukuselvityksen mukaisesti hänen pikkuserkkunsa, mutta yhdennäköisyys isäni kanssa oli hämmästyttävä.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Vuoden 1968 ykkösuutinen oli ehdottomasti Biafran nälänhätä. Prahan valtaus ja Tsehekkolovakia olivat ikävä, mutta jotenkin itseäni koskettamaton asia. Jotenkin vaistosin jo silloin, että kyseessä on jollain tavalla tilapäinen käänne. Olin silloin 10 mutta silloisen massamedian (Karjalainen, Karjalan maa, Maaseudun tulevaisuus, satunnainen Hesari ja yksi TV -kanava) suurkuluttaja. Jo silloin opin, ettei kaikista asioista voida puhua (tietyt NL -rajoitteet), ja on helppo tunnistaa samat ilmiöt nykymediassa (yksiäänisyys, samatahtisuus, yhteiset sokeat alueet).

Itselleni ei koskaan valjennut, että Biafran nälänhätä johtui Nigerian poliittisista päätöksistä. Joka tapauksessa tulin tietoiseksi mm. väestönkasvusta ongelmana, jolle ei ole varsinaista ratkaisua. Ei ole tullut muuten vieläkään, ja vähitellen nämä (monet) ratkaisemattomat kysymykset tulevat takaisin. Mukana on talousjärjestelmiimme (sekä Kiinassa että -uhm- muualla) sisäänrakennettu itsetuhomekanismi. Uutta on demokratian maailmanlaajuinen ja iloinen alasajo.

Biafran poliittisen tason ongelmaa (itsenäistymispyrkimys) ei muuten koskaan ratkaistu. Täällä Suomessa olisi tärkeintä ymmärtää, että ideologia ei ole ratkaisu missään ilmansuunnassa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, vuonna 1968 tapahtui monenlaista mieleenpainuvaa. Pariisissa kuoli opiskelijoita poliisien ampuessa kohti mielenosoituskulkueita, Kiinassa kulttuurivallankumouksen terrori saavutti lakipisteensä punakaartilaisnuoriso käsikassaranaan, Hanoin pommitukset eskaloituivat massiivisiksi, USA:ssa ilmestyi hippiliikkeen myötä teenage revolution ilmiö ... hmmm ... ja Suomessa valveutuneet vasemmistonuoret, nokkamiehinään mm. Erkki Tuomioja ja Arvo Salo murtautuivat Wanhalle Ylioppilastalolle, pitihän täälläkin jotain.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Onhan vuotta 1968 kutsuttu Hulluksi Vuodeksi!

Risto Salonen Vastaus kommenttiin #6

Kuten myös vuotta 1848. Taitaa olla joku muukin vuosi saanut hullun vuoden muistaakseni sekin päättyi kasiin.
Ostin elokuussa 1968 ensimmäisen kerran Iltasanomat pienillä viikkorahoilla, olisko hinta ollut 40 penniä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Isäni oli 1968 SPR:n leivissä järjestelemässä Biafran ruoka-apulentoja Fernando Po:n saarelta Biafraan. Muistan kyllä hyvin Biarfan sodan uutisoinnin, mutta ei se millään tavalla vähentänyt Prahan miehityksen uutisointia. YLE:n katuhaastattelusta muistan erään suomalaisen keski-ikäisen naisen kommentin: " On se hirveää... ja kukahan on seuraavaksi vuorossa ? " Kyllä itsekin nuorena poikana aistin sen epävarmuuden, mikä Suomessa silloinkin oli ilmassa.

Muistan myös silloin 14 vuotiaana tuohon Prahan miehitykseen liittyen Jan Palachin polttoitsemurhan joka tapahtui tammikuussa 1969.

https://en.wikipedia.org/wiki/Jan_Palach

Vuonna 1968 kuohui muutenkin Länsi-Euroopassa. Monet muistavat Pariisin mellakat. Ne eivät varmaankaan jääneet Kremlissä, jossa visoitiin koko Länsi-Euroopan ja muuallakin maailmassa tapahtuvan kommunistisen ideologian voittokulkua.

Näinä aikoinahan alkoi myös käynnistyä Vietnamissa viimeinen sota, jossa USA tuki Etelä-Vietnamin enemmän tai vähemmän korruptoitunutta hallintoa taistelussa kommunistista Pohjois-Vietnamia ja sen käsikassaraa Etelä-Vietnamissa toiminutta NLF ( National Liberation Front ) sissiliikettä vastaan. USA:n tavoitehan Vietnamissa oli pysäyttää ns. kommunistinen dominoefekti, jonka USA:n presidentti Dwight D. Eisenhower nosti esiin ja jonka sitten presidentti Lindin B. Johnsson laittoi käyntiin. Sitähän voi muuten pohtia, pysähtyikö Neuvostoliiton ajama kommunistisen globaalin vallankuomouksen eteneminen Vietnamin sotaan ? Vai vieläkö kaatui valtiollisia dominopalikoita kommunsistisen ideologian edessä ?
Ks: BBC News 5. March 2018, US aircraft carrier Carl Vinson in historic Vietnam visit
https://en.wikipedia.org/wiki/Domino_theory

Vietnamissa Kiinan ja Neuvostoliiton vahvalla sotilaallisella tuella käyty sota nähdään nykyjään ehkä enemmän Vietnamin yhdistämisenä kuin Moskovan ja Pekingin ajamana kommunistisen globaalin voittokulun osoituksena, joskin Pohjois-Vietnamin kommunistisen hallinnon kurinalaisella poliittisella yksinvaltiudella oli siinä suuri ja ratkaiseva rooli. No nyt Vietnam on yhdistynyt ja se on lähentynyt entistä vihollistaan, Vietnamin hakiessa tukea Kiinan laajentumisuhkaa vastaaan.
https://www.bbc.com/news/world-asia-43282558

Mutta olisiko meillä nähtävissä mitää yhteneväisyyksiä noihin 60 -luvun lopun ja sitten vielä 1970 -luvun aikoihin verrattuna näihin aikoihin.

Paljon on muuttunut asioita Suomen ja Euroopan osalta noista ajoista, mutta mielestäni esimerkikisi Venäjän osalta monet asiat eivät edelleenkään ole suuresti muuttuneet.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Karkausvuosi 1968 oli Yhdysvalloissakin kuohuva. Vietnamissa 1964 lähtien voimakkaasti laajentuneen sodan suurin operaatio todellakin käynnistyi tammikuun 1968 lopussa, Pohjois-Vietnamin Tet-offensiivi, joka pyrki sotilaallisen yliotteen saamiseen, hyökkäyksin jopa Etelän pääkaupunkiin Saigoniin. Amerikkalaisten reaktio oli massiivisen korkeateknologisen sotakoneistonsa käyttö suurella teholla. Tappiot kasvoivat molemmin puolin, ja sensuroimaton tiedonvälitys toi tapahtumat amerikkalaisten olohuoneisiin kypsyttäen heitä sodankäyntiin, joka ei näyttänyt kehittyvän minnekään vaikka maksoi heille kovan hinnan verodollareissa ja nuorissa miehissä. Sotaa alettiin "vietnamisoida" Yhdysvaltojen vetäytyessä pääosasta, mutta rauhanneuvottelut kuitenkin alkoivat vasta vuosia myöhemmin.

Amerikkalaisjoukot syyllistyivät My Lain verilöylyyn tappaen satoja siviilejä 16.3.

Sodasta kritisoitu presidentti Lyndon B. Johnson yllätti ilmoittamalla 31.3., ettei asetu enää demokraattien presidenttiehdokkaaksi. Marraskuun vaalit voitti republikaanien Richard Nixon.

Edelliskesä 1967 oli johtanut laajoihin rotumellakoihin mm. Detroitissa tuhopolttoineen. Keväällä 1968 mustien kansalaisoikeusliikkeen johtaja, pastori Martin Luther King joutui salamurhatuksi 4.4., mikä johti jälleen mellakoihin, jotka eivät kuitenkaan laajentuneet samoihin mittoihin.

Merkittävän demokraattien poliittisen "klaanin" jäsen, senaattori Robert Kennedy joutui puolestaan salamurhan uhriksi 6.6.1968.

Kylmän sodan oloissa USA ja NATO pysyivät sivussa Tshekkoslovakian tapahtumista, toki omaa valmiuttaan nostaen.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen Vastaus kommenttiin #35

Tet oli kommunistien täydellinen sotilaallinen tappio. Huen kaupungissa kommunistit murhasivat 5000 siviiliä mistä Euroopassa vaiettiin. Pohjois-Vietnam tapatti FNL:n kaaderit, joilla ei ollut mitään suunnitelmaa miten edetä. Kansannousua ei syntynyt.
Walter Cronkiten live raportti Usa lähetystön tulitaistelusta oli shokki jenkeille. Suuri henkinen voitto kommunisteille.
Olin 13 kun Liekon uutisointia kuunneltiin. Turun telakan kommunistinen amattiosasto 49 oli ensimmäisenä onnittelemassa ryssiä iskusta Prahaan.
Kosygin sanoi Brezneville että tästä Leonid ei enää selvitä. Kesti pitkään ennen kuin mätä systeemi luhistui. Kosygin tuli sitten ilmoittamatta sotalaivalla kertoman Kekkoselle mitä tekivät.
Manu K itki.
Vietnamin voitto sai kommunistit uskomaan kykyihinsä liikaa ja he toistivat kaikki USA virheet Afganistanissa. Eli lopuksi Vietnam oli yksi katalyytti CCCP kaatumiseen.Suurin oli tietysti kommunismin mahdottomuus ylipäätään.

Risto Salonen

Historiatutkimuksen mukaan on aika vahvasti sanottu "perustuslaillinen valta säilyi presidentin käsissä".

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tsekkoslovakian miehitys oli todella suuri pettymys minulle, abiturienttivuottani pian aloittavalle lukiolaiselle, joka olin ajan nuorisovallankumouksen hengessä uskonut, että meidän sukupolvemme vie maailman rauhaan, jota hippiaate, Beatlesin ja muiden pop-yhtyeiden lyriikka hehkuttivat, ja ennen kaikkea terve järki.

Nyt sitten tulvivat uutiset siitä, kuinka Prahassa se varsinkin NL:n propagoima rauhanaate murskaantui telaketjujen alle ja tshekkien pyrkimys meille aivan tavanomaiseen ajattelun ja ilmaisun vapauteen tukahdutettiin väkivalloin.

Harrastin piirustusta ja tartuin mietteissäni A3-lehtiöön, johon hahmottelin lyijykynällä T-55 -panssarivaunun viistosti etusektorista, sen taustalle viisisakaraisen suuren tähden, ja alle päivämäärän 21.8.1968.

Mustavalko-TV:n uutisissa näkyi mm. SKP:n Aarne Saarinen, vääntelehtimässä haastattelukameran edessä naurettavasti kuin olisi tahtonut sanoa jotakin mutta ei oikein tiennyt mitä voi uskaltaa. Ja Lieko Zachovalovan sähisevien ja rätisevien puhelinyhteyksien kautta tulleet dramaattiset raportit tietenkin, jotka ansaitsevat klassikon aseman YLE:n materiaalissa.

Sinä päivänä maailmankuvani muuttui kertaheitolla aika monta pykälää realistisemmaksi.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

”Missä olit elokuussa 1968 Prahan miehityksen aikana?”

Olin varusmiespalveluksessa armeijassa. Harjoituksia pidettiin. Lomakielto oli päällä. Entinen työkaverini kertoi vuosikymmeniä myöhemmin joutuneensa lähtemään rajan suuntaan ”kovat piipussa” toisessa joukko-osastossa.

Luin yli pari vuotta vuosi sitten Oleg Gordievskyn ja Inna Rogatchin kirjoittaman kirjan ”Sokea peili.” Siinä kerrotaan mm. ”Suomi-laboratorion” toiminnasta läpi vuosikymmenien. Kirja julkaistiin vuonna 1997. Suosittelen sitä vilpittömästi luettavaksi. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Olin kolmevuotias, en ihan poliittisesti kartalla. Mutta myöhemmin tuo aika tuli tutuksi, kimmokkeena oli Eeva-Liisa Mannerin runokokoelma Jos suru savuaisi (1968) joka otti osittain tuoreeltaan kantaa tuohon invaasioon. Kokoelma oli omistettu hänen prahalaiselle ystävälleen ja kollegalleen Vaclav Havelille, joka tuli sittemmin tutuksi muillekin kuin runouden ystäville.

Käyttäjän JuhaKajander1 kuva
Juha Kajander

Olin kolmentoista ikäinen. Muistan lööpit ja Lieko Zachovalovan äänen. Mutta kun isäni joskus ehkä vuoden päästä kysyi, mitä tuo päivämäärä sanoo minulle, muistin ihan toisen asian.

Lähes samaan aikaan vuodesta (18.-21.8.) tapahtui Moskovassa 23 vuotta myöhemmin jotain merkittävää. Siitä alkoi Neuvostoliiton loppu.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Jäänyt erityisen hyvin mieleen, kun nuorena kössinä ollessani koulun penkillä opettaja ilmoitusluontoisesti kertoi, että Neuvostoliitto on miehittänyt Tshekkoslovakian.
Heti levisi sanaton ilmapiiri; "kohtahan ne voi tulla tännekin."
Tapahtuma oli ensimmäinen naula Neuvostoliiton arkkuun.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Olin silloin jo työelämässä 19-vuotias ja mukana jo politiikassa. Dubcek pyrki "ihmiskasvoiseen sosialismiin" joka tosiasiassa tarkoitti Tsekkoslovakian viemistä kohti länsimaista sosialiemokratiaa ja tämähän ei Kremlille sopinut. Mielenkiintoista oli myös se, että Suomessa tuon miehityksen jyrkimmin keskeisistä politiikoistamme tuomitsi SKP:n silloinen puh.joht Aarne Saarinen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Silloin kun liittovaltio, Neuvostoliitto tai euvostoliitto joutuu käyttämään pakkokeinoja jäsenmaitansa vastaan on kyseessä entinen liitto joka on hajoamassa.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Makkonen, Tsekkoslovakia ei ollut osa NL:n liittovaltiota vaan suvereeni valtio joka tosin kuului Varsovan-littoon kuten muutkin ns. itä-blogin maat. Tuo vertailusi NL:n ja EU:n välillä saa jo naurettavia piirteitä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tsekkoslovakia oli yhtä suvereeni kuin Suomi tänä päivänä eli itsehallinto oli lähinnä vitsi. Tsekkoslovakialaiset teki juuri kuten Moskovasta määrättiin ja Suomi tottelee yhtä orjallisesti Brysseliä. Kumma kun näin itsestäänselvistä asioista pitää vängätä.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Kun tasavallan presidentti uudenvuodenpuheessaan puolustaa Eurooppaa, edustuksellista demokratiaa, kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä ja monenkeskistä sopimista, puhe olisi jossain toisessa maailmanvaiheessa helppo leimata luetteloksi itsestään selviä asioita. Vuoden 2019 alkaessa oikeusvaltion ja muiden eurooppalaisten arvojen puolustaminen on enemmän kuin paikallaan.

EU ei ole vitsi. Laura Huhtasaari on vitsi. Onneksi näin itsestään selvistä asioista ei tarvitse enää vängätä, tänä vuonna sen tajuavat jo kaikki.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Noo, en ole vielä havainnut kuinka Brysselistä olisi YYA-ajan Kremlin malliin ohjeistettu Suomen hallituksen ministerilistoja, presidentin vaaleja tai Suomen sisäpolitiikkaa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Melko vapaasti on Suomi EU:n jäsenenä saanut omista asoistaan päättää ja muiden EU-maiden kanssa asioista sopia.

Kylmän sodan neuvostoliittolaisen Eurooppa-politiikan tunnusmerkkejän voidaan Prahan miehityksen lisäksi mainita Itä_Berliinin ( 1953 ) ja Unkarin ( 1965 ) kansannousun kukistamiset. Puolassa päästiin neuvostoaikana "hieman helpommalla" vaikka vähältä piti, ettei neuvostopanssarit olisi jyrisseet Varsovankin kaduilla. Puolan pelasti se, että maa itse julisti sotatilan maahan.

Baltian maat saivat vielä aivan Neuvostoliiton romahduksen alussa maistaa perinteistä neuvostoliittolaisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keinoja uppiniskaisten kansaojen saamiseksi veljellisesti ruotuun.

https://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4-Saksan_kans...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Unkarin_kansannousu
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola#Kansantasavalta
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baltian_maiden_itsen...

Montakohan tuhatta ihmistä on EU:n toimen pitein ammuttu tai laitettu vankilaan, koska heillä on erilainen näkemys asioista ? Moneenko EU:n maan pääkapunkiin on taistelupanssarit ja divisioonat lähetetty palauttamaan järjestystä ?

Tokihan Moskovan suunnasta on nykyjään tullut "pieniä testejä" siitä josko Suomessa vielä YYA-ajan herkkyydellä taas kuunneltaisiin Kremlin kellojen soittoa. Aika vähän itsenäisessä Suomessa on noita rytmejä noudatettu. Sekin lienee selkeää viestiä moneen suuntaan.

Että ei taida tuo EU:n rinnastaminen Neuvostoliittoon ihan toimia.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #33

"Noo, en ole vielä havainnut kuinka Brysselistä olisi YYA-ajan Kremlin malliin ohjeistettu Suomen hallituksen ministerilistoja, presidentin vaaleja tai Suomen sisäpolitiikkaa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa."

Brysselistä määrätään kaikki, ei tarvitse erikseen ministereitä päättää. Juuri yksi ministeri kävi kysymässä Brysselistä saako mopoautot vaihtaa turvallisempiin pikkuautoihin. Puiden kaatamisesta päätetään Brysselissä samoin susien.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #36

No minkäs takia täällä sitten puolueet vääntävät kättä soteuudistuksesta, alkoholipolitiikasta, perustulosta, maakuntauudistuksesta, seksuaalirikoslainsäädännöstä, NATO:sta, hävittäjahankinnoista j.n.e., vain muutamia esimerkkejä esiin tuodakseni, jos kerta kaikki sanellaan Brysselistä?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #38

Saavat vääntää lakeja mutta jos Brysseli ei ole tyytyväinen niin sitten se laki puretaan ja tehdään uusiksi. Useimmiten kysellään ennakolta minkälaisia lakeja voimme tehdä.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Tsekki on vapaaehtoisesti sekä Eu että Naton jäsen. Miksiköhän? Kuten kaikki muutikin kyseisen ikeen alla kärsineet.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tsekkoslovakian miehityksen ulkopuolelta tuohon blogitekstiin liittyen on mielenkiintoista todeta, että mainitut Neuvostoliiton tehostetut vaikuttamispyrkimysvuodet heijastuivat myös kansan riveissä tunnelmaan.

Vielä 60-luvun lopulla nuorison vasemmistoradikalismi oli sellaista "leppoisaa" olalle taputtelun tapaisen toppuuttelun vaativaa toimintaa, mutta se muuttui vakavaksi 70-luvun alussa. Silloin taistolaiset olivat vallanneet YLE:n ja propaganda iski naamalle tyyliin 24/7. Varsinainen kulminaatiopiste oli metallilakko vuoden 1971 keväällä.

Hiukan laantumista ilmapiirissä tapahtui sen jälkeen, mutta uudestaan 70-luvun puolivälissä tuli tunnelma, jonka vallitessa kansan riveissä alkoi levitä käsitys, että sosialismi on vääjäämätön kohtalo Suomen kansalle. ETYK ei sitä lieventänyt, pikemminkin vahvisti.

Viimeisen Kekkosen presidentinvaalin jälkeeen vuonna 1978 ilmapiiri muuttui äkisti. Yhtäkkiä tuntui siltä, että taistolaiset olivat menettäneeet pelin ja 80-luvun juppiaikaan tultaessa koko liike oli jo vitsi. Näin olen tuon ajan muistanut jo ennen tämän blogin lukemista, mutta siitähän saa taustoitusta mainiosti asialle.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Jyväskylän yliopiston aulassa oli 1970 luvun alussa lukuisia stalinistien panderolleja. Yhdessä väitettiin, että Otto Ville Kuusinen on kiistatta kaikkien aikojen suurin suomalainen. Menin ihmettelemään ja kiistämään. Vastaus oli kommunistisen selvä: Kiistatta tarkoittaa, ettei voi olla muuta totuutta kuin lakanan väite.

Millaisia tieteilijöitä ja johtajia näistä akateemisista, mutta ajattelusta kieltäytyvistä nuorista mahtoi tulla?

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Hyvä kysymys, kyseinen porukkahan on edelleen voimissaan esimerkiksi yliopistoissa ja oikeuslaitoksessa ("Demokraattiset lakimiehet").
Eräs Helsingin yliopistossa kanssani yhtä aikaa historiaa opiskellut (ja sittemmin tohtoriksi väitellyt) henkilö on kertonut ihan julkisestikin, että häntä gradua tehdessään oli yritetty kieltää käsittelemästä 1970-lukua, ihan professorin suulla.

Käyttäjän MattiKarjalainen1 kuva
Matti Karjalainen

Erinomainen kirjoitus Jukka Seppinen. Kunnioitan teitä ja muita ulkoministeriön virkamiehiä, jotka kävitte presidentti Kekkosen avustajina urheaa puolustustaistelua Suomen länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja puolueettomuuden puolesta. Poliitikoista pitää mielestäni nostaa esiin Johannes Virolainen, jolla oli selvä visio Suomen pitämisestä länsimaana ja joka taisteli urheasti oman suomettuneen Maalaisliitto/Keskustapuolueen eliitin Neuvostoliitolle antautumista vastaan. Tästä hänen oma , sinänsä komea, poliittinen uransa kärsi, kuten kaikki politiikkaa seuranneet tiedämme. Myös K-A.Fagerholmilla oli vuoden 1958 syksyyn saakka merkittävä osa Suomen yhteyksissä muihin pohjoismaihin sekä suuriin länsimaihin. Väinö Tannerilla oli 1940- ja 1950-luvuilla merkittävä moraalisen tuen antajan asema taistelussa Suomen itsenäisyyden puolesta ja neuvostokommunismin vastustamisessa. Neuvostoliitto onnistui kotimaisten quislingkiensä avulla torpedoimaan Tannerin poliittisen toiminnan hänen toisella SDP:n puheenjohtajakaudellaan vuosina 1957-1963.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Suomettuneisuuden ajasta jäi viimeiseksi reliktiseksi mohikaaniksi jäljelle Paavo Väyrynen, joka oli jo äidinmaidossaan saanut tartunnan Kekkoselta eikä hän siitä perusasemoituneisuudestaan ole oikeastaan milloinkaan päässyt irti.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Kekkonen ilmeisesti tosiaan kääntyi aika radikaalisti vasemmalle ja alkusyynä oli hänen "avainkokemuksensa", joutuminen 17-vuotiaana vanhempien miesten höynäyttämäksi, tekemään näiden ikävinä pitämiä asioita, kuten sisällissodissa niin usein käy.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen Vastaus kommenttiin #27

Se ei kyllä näkynyt hänen pekka peitsi kirjoituksissaan.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #44

Hänhän kävi sitten vielä sota-aikana läpi jonkinlaisen "kääntymyksen", niin että oli sitten myöhemmin presidenttinä näkemyksiltään jopa omastakin puolueestaan Maalaisliitosta (joka käsittääkseni alkoi hiljalleen uuden idänpolitiikan myötä vasemmistolaistua) vasemmalle.

Yleisesti ottaen Suomen poliittisen historian kiemurat Kekkosen-Koiviston aikakaudelta ovat mielestäni (vielä) aika heikosti selvitettyjä. Tosiasia esimerkiksi on, että vuoden 1966 eduskuntavaalit ovat itsenäisen Suomen tähänastisen historian ainoat, joissa eduskuntaan tuli vasemmiston (siis virallisesti ja avoimesti vasemmistolaisten puolueiden) enemmistö. Kun taas katsotaan, mihin suuntaan Suomea todellisuudessa kehitettiin 1960-luvulta 1990-luvun alkuun, ei siinä jokin vain täsmää.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Väyrynen tosiaan jatkaa vielä potkimistaan, mutta tänä vuonna eduskunnan jättävien vanhojen jäärien mukana ko. talosta poistuu paljon suomettuneisuutta.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Nukuin kotona ja heräsin, kun isä tuli yövuorosta, heitti lakin uunin päälle ja Aamulehden tuvan pöydälle ja sanoi ykskantaan:
"Nyt ne ottiit sen".
Ymmärsin heti mitä tuo tarkoitti ja kimmahdin ylös avaamaan radion. Isä oli evakko x 2, ja minä olin 16.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Tein diplomityötäni Otanmäen kaivoksella alueen remanenssimagnetismista. Taisin otsakkeen lukea Kainuunsanomista. Kairailin maan alla vanhan Petsamon veteraanin kanssa näytteitä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Ja tänään puhutaan että Venäjän uhka, silloin se uhka oli kun nuorena miehenä jo työelämässä olin.

Käyttäjän veikko72vv kuva
Veikko Virkkunen

Olin Ruotsissa töissä Tukholman lähellä. Muistan aika hyvin Ruotsin silloisen pääministerin, Tage Erlanderin puheen, missä hän kommentoi Tsekkoslovakian miehitystä, jonka ryssät toteuttivat. Pohdittiin, että tulevatko Suomeenkin.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Olin 13-vuotias. Koko perhe oli rakentanut mökkiä koko kuuman kesän. Meillä oltiin niin valveutuneita kuin ennen nettiä oli mahdollista: kotiin tuli viisi sanomalehteä ja radio ja televisio olivat päällä koko ajan.

Koululaisetkin olivat, ainakin meillä päin, olleet hyvin selvillä Prahan ja Pariisin keväästä. Samoin punamultahallituksen toimista Suomen sosiaali- ja koulutuspolitiikassa. Heinä- ja elokuussa aurinko paistoi ja optimismi vallitsi.

Meidän sukupolvellemme maailmanpolitiikan suurin pettymys siihen asti oli ollut Vietnamin sota. Niinpä merkittävä osa elokuun 21. päivän jysäystä oli tapauksen periaatteellisen vastenmielisyyden lisäksi silkka ällistys venäläisten eläkeläisjohtajien strategisesta taitamattomuudesta. Unkarista ei ollut opittu mitään.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mutta mitäpä heidän Unkarista olisi pitänyt oppiakaan? Sehän meni loistavasti Neuvostoliiton kannalta. Kapinointi kukistettiin ja maa saatiin ruotuun pommituksin, asevoimin ja murhin. Toki Neuvostomyönteinen länsimainen Vietnamin sotaa vastaan protestoinut tiedostava nuorison osa alkoi protestoida Neuvostoliittoakin vastaan, mutta siihen sopii Stalinin kysmys: "Montako divisioonaa heillä on käytössään?"

Pertti Nurminen

Olin Jyväskylässä yliopiston yo-kunnan aktiivi kokoomuslainen, opiskelijajärjestön pj:kin sekä Tuhatkunnan hallituksessa. Tsekkimiehitys yhdisti yhden päivän kuluessa shokinomaisesti poliittiset opiskelijapiirit ja organisoimme muutamassa tunnissa mielenosoituksen kaupungin keskustaan. Se päättyi torille Harjun juureen. Kannoimme edessä surunauhoitettua Tsekkoslovakian lippua. Kantaja oli eräs yo-kunnan näkyvimmistä vasemmistolaisista. Poliisi ja Sotilaspiiri oli informoitu. Hiljaisen, tuhansien ihmisten kulkueen eteneminen päättyi sekin hiljaisesti. Ilmoitinko minä vai kuka sen teki, että mielenosoitus päättyy tähän. Kehoitamme kaikkia siirtymään rauhallisesti pois ja seuraamaan uutisia siitä, mitä tapahtuu, kuin myös valmistautumaan tämän mukaisesti. Itse osallistuin niinä aikoina Särkisalmella Rajavartioston res. vänrikkinä sen sotien jälkeen ensimmäisiin kertausharjoituksiin. Valmistelimme linjojen taakse kätkeytyviä "Matti-partioita" ja vastasissitoimintaa. uljimme rajapolkua korotettua valmiutta osoittaen. Kesti monta vuotta, että silloin kehittynyt korotettu valmius päättyi. Vai päättyikö "Luovutetun Karjalan" lapsena koskaan koskaan.

Käyttäjän juhalehtonen kuva
Juha Lehtonen

Kansan syviä rivejä huvitti nuo kommunikeat ja ystävyyden syventäminen, kuten Veikko Huovinen kirjoitti Lampaasyöjissä. Ja tietysti myös pelotti.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lampaansyöjät on julkaistu juuri ennen kuin kommunikeat muuttuivat huvittavista pelottaviksi. Vasta vuonna 1971 Karjalainen oli sen verran kännissä, että puolueettomuuspolitiikan mainitseminen unohtui.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset