seppinenj

Ranskan mellakat ja presidentti Emmanuel Macron

Ranskaa vaivanneet ns. ”keltaliivien” viikonloppumellakat eivät ole laantuneet, vaikka väliin jo alkoi siltä näyttää. Huhtikuun loppu näki uuden kiihtyneen vaiheen. Ranskan sisäministeriön arvioiden mukaan liikkeellä oli väkivaltaisesti jopa 150.000 mielenosoittajaa. En ryhdy arvioimaan mielenosoittajien koostumusta, siitä parhaat tiedot ovat paikan päällä. Silmiin kuitenkin pistää organisoitumisen erikoisuus: julkisuudessa ei ole näkynyt selkeää identifioitua pitkäaikaisen toiminnan johtopistettä. Vai onko sellainen olemassa? On aika kommentoida asiaa Suomestakin käsin, sillä ENA on hyvin läsnä meilläkin.

Minulla on erityisen tärkeä syy olla aktiivinen ENA:n suhteen, sillä olin ensimmäinen suomalainen ENA:n ulkomaalaisille suunnatulla pitkällä reilun vuoden kurssilla marraskuusta 1977 joulukuun alkuun 1978. Kurssini nimi on ”Michel de l’Hospital”. On erittäin tärkeätä tietää, että kyseessä oli valtiollinen toimi, jossa kummisetänä oli itse presidentti Urho Kaleva Kekkonen. Käytännön hoito lankesi ulkoministeri Kalevi Sorsalle, joka virallisella vierailulla Ranskaan keväällä 1976 avasi virkaveljensä kanssa suomalaisille tien ENA:an. Suomen hallitus valitsi minut ehdolle ensimmäiseksi opiskelijaksi ENA:an.

Julkisuudessa ei ole näkynyt arvioita mahdollisista ulkomaisista tahoista, joiden intresseissä saattaisi olla Ranskan ja samalla EU:n horjuttaminen. En olisi yllättynyt, vaikka sellaisia ilmaantuisi.

Keskityn tässä jutussa ns. elitismiin ja sen väitettyyn keskittymiseen ns. enarkismiin eli Ranskan valtion hallintokorkeakoulun (Ecole nationale d’administration, ENA) entisten oppilaiden vahvaan asemaan Ranskan valtionhallinnossa ja myös ajoittain politiikassa, muuallakin. On ollut arvioita, että ENA:n profiili olisi liian korkea ja ongelmana oppilaiksi hyväksyttyjen liiallinen keskittyminen, no sanotaan näin, ns. hyväosaisten ryhmiin.

ENA:n lähtökohdat kuitenkin puhuvat tällaisen tietoisen politiikan olemassaoloa vastaan. Kun ENA perustettiin vuonna 1945, yksi tärkeimmistä syistä oli avata tie korkeisiin virkoihin ja asemiin kaikkien yhteiskuntaryhmien lahjakkaille nuorille. Tämä on teema, josta on keskusteltu jatkuvasti ja parannuksia on tehty. Jos lukee eri vuosien rekrytointien jakautumisia kuin piru raamattua, tasan eivät ole onnen lahjat jakautuneet. Kuitenkin menestyminen ENA:ssa vaatii pitkää vahvaa opintopolkua sekä pääsääntöisesti hyvin suoritettua korkeakoulututkintoa. Moni on käynyt ennen ENA:aa maineikkaan korkeakoulun, lyhenteeltään ”Science Po”.  

Kuitenkin, vasta-argumenttina voi hyvin esittää, että koulutuksellinen onnistuminen on usein kiinni sukuyhteisön asenteista. Näin on asianlaita meillä Suomessakin. Korkean koulutuksen hankkimisintressit kyllä laajenevat eri ryhmiin, mutta varsin hitaasti. Vasemmistopuolueet eivät aina ole olleet asiasta edes innostuneita, koska korkeakoulutuksen saaneista ei koskaan tiedä, mikä on oleva heidän poliittinen kotinsa. Se voi olla erilainen kuin vasemmisto-orientoituneiden vanhempiensa.

ENA:sta on kyllä valmistunut koko joukko arvovaltaisia rakentavia vasemmistohenkisiä yhteiskunnallisia toimijoita, joilla on ollut suurta merkitystä esimerkiksi Euroopan integraation kehittämisessä. ENA:n lähtökohta oli kuitenkin sidoksissa Ranskan suuren miehen Charles de Gaullen persoonaan, jonka vaikutusta on ideologisoitu gaullismi-käsitteellä.

 

*                           *                                   *

 

Presidentti Emmanuel Macron on itse myös ”enarkki”. Hän on kokenut ”keltaliivi”-kapinan kärjen kohdistuneen presidentti-instituutioon, hyvin perustein. Hän on ottanut nykyisessä ahdingossaan myös ENA:n aseeksi rauhoittaakseen sisäpoliittista tilannetta. Hän oli ensin ehdottamassa 15.4.2019 mm. ENA:n lakkauttamista, jolloin asia luikahti julkisuuteen, mutta jota Notre Dame’n katedraalin traaginen palo lykkäsi. Hän kuitenkin toisti puheessaan hieman myöhemmin saman asian ja on todennut antaneensa tehtäväksi selvittää, miten ENA:n lakkauttamisen jälkeen valtion korkeiden tehtävien hoitoon tarvittavat pätevät voimat voitaisiin rekrytoida.

Ranskan ENA-yhteisö on luonnollisesti reagoinut asiaan. Tärkeä tekijä tässä asiassa on AAEENA, eli entisten oppilaiden alumniyhdistys. Minulla on ollut vuosikymmenten saatossa kunnia työskennellä useiden puheenjohtajien kanssa. Suomalaisilla entisillä oppilailla on oma kansallinen yhdistyksensä 1980-luvun alkupuolelta. Olimme aktiivisia, ja siksi yhdistyksemme on kolmantena ikähierarkiassa emo-ENA:n aktivoiduttua 1970-luvulla kansainvälisyyteen. Saksan Liittotasavalta oli ollut jo kauan ennen meitä suomalaisia yhteistyössä ENA:n kanssa. Japani aloitti yhteistyön samoihin aikoihin kuin Suomi, joka sai virallisen aseman vuonna 1985.

Toimin silloin ensimmäisen kerran yhdistyksen puheenjohtajana. Tärkeä etappi osui kevääseen 1986, jolloin kansalliset yhdistykset perustivat kattojärjestön (Confédération). Allekirjoitin sopimuksen juhlallisessa tilaisuudessa Ranskan ulkoministeriössä Raphaël Alomarin puheenjohtajakaudella. Ulkoministeri Jean Bernard Raimond ja julkisen hallinnon ministeri Hervé de Charette olivat läsnä. ENA-yhteistyölle on aina ollut tyypillistä korkea taso, valtion päämiesten taso on sääntö eri tapahtumien suojelijoina.

Kun käytännön mukaisesti halusin informoida presidentti Mauno Koivistoa asiasta, toimistopäällikkö Eero Saarikoski UM:n poliittisella osastolla suorastaan raivon vallassa esti minua kovaäänisesti jakamasta jo kirjoittamaani muistiota asiasta presidentille. Ymmärsin yskän: presidentti ei ollut kiinnostunut Ranskasta. Hän oli kiinnostunut vain Neuvostoliitosta, jonka vakoiluelin KGB käytännössä asui hänen työhuoneessaan Linnassa. KGB pyrki tuhoamaan Suomen länsisuhteita.

ENA:lla on yhteistyötä 140 maan kanssa kautta koko mailman, Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen myös Venäjän kanssa. Moni maa on ottanut mallia ENA:sta koulutuspolitiikassa. Epäilemättä olisi kovan luokan tappio Ranskalle, jos kaikki tuo vuosikymmenten työ pelkästään kansainvälisellä rintamalla mitätöityisi. Ranskan säteily, le rayonnement de la France, siitä voisi vain kärsiä.

 

                                                                                                                    +                                                                                    +                                                       +

 

Olen havainnut julkisuudessa, että kaksi hyvää ystävääni, istuva puheenjohtaja Daniel Keller ja parinkymmenen vuoden takainen puheenjohtaja Arnaud Teyssier ovat kommentoineet presidentti Macronin toimia ENA:n suhteen.

Myös ammattihistorioitsijana, kuten minäkin, toimiva Arnaud Teyssier on selkeästi ilmoittanut vastustavansa ENA:n lakkauttamista. Samoilla linjoilla on Daniel Keller. Esitän näin tukeni heille. Pitäisin ENA:n lakkauttamista suurena virheenä. Sen sijaan ENA:n kehittämistyötä tietenkin on tehtävä kaiken aikaa. Ranskalla on paljon annettavaa maailmalle.

Olen aina pitänyt ajatuksesta, että korkeakoulutukseen pääsyn kynnyksiä madalletaan. Syntyperä ei saa vaikuttaa etenemisen mahdollisuuksiin EU:ssa. En ole itsekään syntynyt kultalusikka suussa, päinvastoin Stalin vei tuhkatkin pesästä isäni jouduttua kaiken menettäneenä evakkoon Koivistolta Karjalasta.

Meillä oli viitisentoista vuotta sitten äänestys Confédération’in kokouksessa tilanteessa, jossa ENA:n siirto Strasburgiin oli esillä. Äänestin Pariisiin jäämisen puolesta.

Joustoa tarvitaan tässä tilanteessa. ”Le classement” eli kaikkien opiskelijoiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ja varma elämänmittainen ura ovat olleet presidentin hampaissa. Tässä voisikin olla uudistuksen paikkaa. Askeleiden ottaminen soveltavasta korkeakoulusta jopa tohtoritasoiseen korkeakoulutukseen voisi olla haasteellinen, mutta tarpeellinen kehityssuunta.

Toivotan ENA:lle pitkää ja menestyksellistä elämää. Minulle se oli mahtava kokemus, jonka kestämistä hamaan tappiin saakka toivon voivani kokea.

 

Jukka Seppinen

Ancien èlève de l’ENA,

promotion Michel de l’Hospital

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset