seppinenj

Mitä Hornetien jälkeen?

Suomen hävittäjäkaluston uusiminen on seuraavan  - mahdollisesti Antti Rinteen - hallituksen aikana käsittelyssä. Olen aktiivisesti ottanut kantaa tähän kansallisen puolustuksen kannalta erittäin tärkeään asiaan. Linjani on, että Suomen valinnan tulee myös tukea EU:n kehittyviä puolustuspoliittisia tavoitteita jäsenvaltioiden turvallisuuden edistämiseksi. Siksikin esitin kohtalaista nousua tehoissa. Vuonna 2014, jolloin tein julkisen esitykseni, paras ratkaisu olisi mielestäni ollut ennen kaikkea ranskalaisen Rafalen ja eurooppalaisen Eurofighterin valinta, kumpaakin 40 kappaleen verran. Se merkitsisi 20 parvea. Tähtäin on tunnetusti ratkaisussa, jonka aikajänne ulottuu 2060-luvulle asti.

 

Samalla otin huomioon, että molemmat taustavaltiot, Ranska ja Iso-Britannia, ovat EU:n ainoita ydinasevaltioita.

 

Merkillisesti Suomessa käytetty hävittäjäluku (noin) 60 kummittelee yhä tässä asiassa kuin jonain annettuna suureena. On aika lopettaa virheellisin perustein määriteltyjen Pariisin rauhansopimuksen 1947 sotilaallisiin rajoituksiin (60) viittaaminen, vaikka hiljaisesti. Sen teksti perustui väärään ja tarkoitushakuiseen olettamukseen, että Suomi olisi ollut natsi-Saksan liittolainen. Kuten olen osoittanut tieteellisessä tuotannossani, väite perustui fake-tulkintaan Suomen sodista toisen maailmansodan aikana. Suomen sodat johtuivat yksinomaan Neuvostoliiton aggressioista. Suomella oli oikeus kaikin tavoin puolustautua itsenäisyytensä ja alueellisen integriteettinsä säilyttämiseksi. Suomi ei ollut natsi-Saksan liittolainen. 

 

Luotan siihen, että armeijan asiantuntijat ovat tehneet hyvää työtä ja valinneet loppusuoralle hävittäjiä, joista mikä tahansa täyttäisi tehtävänsä puolustuksen näkökulmasta.  

 

Usein sanotaan, että sotilaat haluavat parasta, mutta päättäjät halvinta. Tänä on pelkkä hokema. Reaalimaailmassamme kuitenkin armeija tekee niin kuin lailliset päättäjät käskevät. Hävittäjähankinta on väistämättä myös politiikkaa, siitä emme pääse mihinkään. Sama koskee vaihtelevasti kaikkia ulkomailta hankittavia aseita. Sama koskee itse kussakin maassa aseiden myyntiä vientitavaroina.

 

Ruotsin historiallinen asenne on vaikuttanut puolustuspoliittiseen ajatteluuni tässäkin asiassa. Viime sodissa ei Ruotsin viralliselta armeijalta herunut tukea. Kuningaskunnan silloisen ja entisen itäisen osan eli Suomen puolustaminen on historiassa ollut sitten Ruotsin suurvalta-aikojen vajaata, vaikka se oli valtakunnan pääkaupungin Tukholman velvollisuus. Vähä vähältä Venäjä eteni tuoreimmassa historiassa Tornionjoelle useassa erässä rauhanteoissa 1721, 1743, 1790 ja 1809. Katastrofaalinen vaihe oli Pohjolan Gibraltarin eli Suomenlinnan eli Sveaborgin eli Viaporin antautuminen Suomen sodan aikana, eikä Kustaankaan sota 1788-1790 tuonut Värälän rauhassa parannusta. Tosin Ruotsinsalmen suuri voitto meritaistelussa kesällä 1790 toi lohtua ja Suomen laivastolle merkkipäivän, mutta ei alueparannuksia eli ns. Vanhan Suomen eli Suomen Karjalan palautusta.

 

On ilmeistä, että Ruotsi on vihdoin muuttamassa politiikkaansa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan 5 000 miehen prikaati olisi saamassa tehtäväkseen myös taistelemisen Suomen alueella. Tämä on jo enemmän kuin pariin vuosisataan, siis historiallista. Tietenkin Ruotsi ajaa etujaan, kuten Suomikin. Yhteismitallisia puolustuspoliittisia etuja on maillamme kuitenkin paljon. 

 

 

Vuonna 2014 Brexitistä ei ollut tietoakaan. Kesä 2016 mullisti tilanteen, eikä tolkkua asiassa ole sen jälkeen syntynyt. Brittien ero EU:sta on edelleen avoin, mutta vahvaa epävarmuutta EU-kontekstissa herättävä asia. Suomen bilateraalinen sotilaallinen yhteistyö Ison-Britannian kanssa sen sijaan voi jatkua mahdollisen eron jälkeenkin, kuten jo on sovittu, mikä on erinomainen asia.

Kun pidän erittäin tärkeänä hävittäjähankinnan kytkemisen EU:n puolustuspolitiikkaan, minulla on kannantarkistuksen aika. Ison-Britannian asema EU:sta erillisenä valtiona johtaa siihen, että suositukseni Eurofighterista joutaa pois vaihtoehtojen joukosta. Imperiumi Ison-Britannian muuntuminen samalle viivalle manner-Euroopan kanssa ottanee vielä hyvän tovin aikaa.

 

Kun katson, että Suomi tarvitsee vahvistusta ilmavoimien tehoihin, pidän edelleen kiinni 80 hävittäjän hankinnasta. Suomella on toki nytkin muutakin kalustoa kuin Horneteja, joten eri valmistajien tuotteiden kanssa yhtä aikaisesta toimimisesta on kokemusta. 

Koska Ruotsi on avaamassa varsinaiselle armeijayksikölle tietä taisteluihin Suomessa kummankin maan puolesta pohjoisessa, kannattaa tällä tiellä jatkaa. Jas-koneen hyväksyminen osaksi ratkaisua varmasti edesauttaisi eri aselajien yhteistoiminnan kehittämistä. Suomen laivaston keskeinen puute koskee sukellusveneiden äänekästä poissaoloa aselajien repertuaarista. Ruotsilla niitä on.

Rafale puolestaan pitäisi Suomea kiinni EU:n valtakoneiston ydinakselissa ja avaisi todennäköisesti muita mahdollisuuksia sekä kriisiajan tukireittejä Suomeen.

Suositukseni on seuraava: poliittinen ja tehollinen napakymppi voisi olla 40 Rafalea Ranskasta ja 40 Jas-konetta Ruotsista. Horneteilla on ollut myös poliittista Suomen kansainvälistä asemaa tukevaa merkitystä, joten politiikka seuraa hävittäjiä kuin hai laivaa. Kun epävarmuutta on atlanttisella suunnalla, EU:n puolustuspoliittinen kehittäminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Se sopinee hyvin presidentti Trumpin pirtaan Nato-partnerimaan ratkaisuksi. 

Jos Suomi näin päättää, Ilmavoimat kyllä hoitaa käytännön ammattitaidolla. Uskon, että tällä ratkaisulla Suomi saavuttaa maksimaalisen hyödyn turvallisuutensa hyväksi. Näen turvallisuuden monialaisena kokonaisuutena.

 

Ruotsin avautuminen lähettämään joukkoja Suomeen sodan aikana liittyy epäilemättä Ruotsin ansioituneen puolustusministerin Peter Hultqvistin hahmoon. Tämä äitinsä perimältä kuusamolaistaustainen ruotsalainen tuntee Suomen itärajan varmasti paremmin kuin moni länsirannikkolainen suomalainen. Viimeaikainen kehitys on syytä laittaa paljolti Hultqvistin piikkiin. Sillä tiellä on hyvä jatkaa maittemme suhteiden kehittämistä edelleen.

 

 

Jukka Seppinen

Valt. tri, lakimies

tutkija

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Itse lukeudun puhtaasti niihin jotka jättävät suosiolla hävittäjähankinnat ja niiden määrän asiantuntijoiden eli kenraalien ammattitaidon varaan.

Silti Suomi voisi innovaatiomaana kehittää miehittämättömiä pienoissuihkuhävittäjiä nyt valittavien rinnalle. Kun pienoishävittäjät voisivat nousta ilmaan vaikka keskeltä korpea pystysuoraan ja keskustella tietokoneen välityksellä isompien kanssa, niitä voisi lennättää pienemmällä säteellä ja niitä voisi olla vaikka satoja. Tuhovoimaa rakennettaisiin niihin vain muutamia hyökkäyksiä varten ja ne voisi tuhota vaikka ohjustyyliin räjäyttämällä ne kohteen vieressä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Ei minullakaan riitä ilmasodankäynnin tietämys sanomaan mitään painavaa, mutta sekalaisessa lentokalustossa voisi olla yksi etu: vihollinen ei koskaan tarkasti tietäisi, mitä sieltä tulee.

Asiat etenevät mielestäni kuitenkin hieman hassussa järjestyksessä: kenraalit päättävät tarvittavasta rahamäärästä. Tämä tulisi olla ensin demokraattisesti asetettu kenraaleille ja he saisivat sitten ratkaista yhtälön.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kyllä nimenomaan poliitikot ovat sen jo päättäneet, että hankinnan hintahaarukka on 7-10 miljardia euroa. Eli ollaan parhaillaan tekemässä juuri sitä mitä esität, täysin mielekkäässä järjestyksessä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kiitos oikaisusta. Minulle päässyt syntymään kuva, että kenraalit päättävät myös kustannuksista.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Suomi ajautui sotaan tilanteessa, jossa rahaa kyllä oli, mutta asiallisia hävittäjiä ei saanut enää mistään. Tästä syystä ilmavoimiemme kalusto muodostui jatkosodan alussa tilkkutäkistä, jollaista ei ollut millään muulla valtiolla.

Koneita oli Suomen ilmavoimien käytössä käytännössä kaikista sotaa käyvistä keskeisistä valtioista aina Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin. Vasta vuosi 1943 toi kalustoon parannusta, kun Saksasta saatiin ensimmäinen erä Messerschmitt hävittäjiä.

Sekalainen kalusto ei koskaan ole eduksi koulutukselle, huollolle eikä logistiikalle. Tästä syystä politiikan ei kannata antaa marssia yli taktisten näkökulmien.

Edellä mainituista syistä uudet Super Hornetit saattaisivat kokonaisuuden kannalta olla hyvä ratkaisu, koska niiden huolto, logistiikka ja lentäjät ovat jo olemassa.

Kaikkiin muihin konetyyppeihin nämä fasiliteetit on rakennettava uudestaan, mikä kustantaa miljardeja koneiden ostohinnan lisäksi.

F-35 tulisi myös nämä seikat huomioiden edelleenkin kaikkein kalleimmaksi vaihtoehdoksi.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Kun avoimia tietolähteitä käytetään vertailujen tekemiseen näyttää Lockheed Martin F-35 Lightning ”HäiveHaaveet” koomisilta.

HX-hankkeen monitoimihävittäjien käyttöajaksi kaavaillaan 30 vuotta. Käyttötunnit ovat luku jolla koneen kokonaiskestoa arvioidaan. Lockheed Martin F-35 Lightning II käyttötunnit on 8000 tuntia lue ns. tehdastakuu jonka koneen pitäisi kestää ilman suurempaa huoltoa kuten moottorinvaihtoa jne. Ilmeisesti käyttötunnin hintaa sisältyvät normaalit huollot, varaosat ja arvioitu keskimääräinen polttoaineen kulutus.

Kun 30 vuodessa käyttötunnit ajetaan loppuun, yhdellä koneella saa lentää noin 260 tuntia vuodessa. Vastaa suurin piirtein ilmavoimien tavoitetta lentotunneista vuodessa jokaiselle lentäjälle.

Mitä lysti sitten maksaa? Taskulaskimen kertomaa.

F-35A hävittäjän hinta 85 milj. euroa. Käyttötunnin 45000 euroa. Typhoon hävittäjän hinta 70 milj. euroa. Käyttötunnin 25000 euroa. Jas Gripen-39E/F hinta 50 miljoonaa euroa. Käyttötunnin hinta 15000 euroa.

Mitä tarkoittaa elinkaarikustannus kun kyseessä on HX-hanke ja monitoimihävittäjät?

Lähdetään tohtori Jukka Seppisen lähtökohdasta, varsin perustellusta näkemyksestä neljän laivueen eli 80 hävittäjän hankinnasta.

Näillä tiedoilla 30 vuoden elinkaarikustannukset olisivat.
80 kpl F-35A hinta 6.800 miljardia euroa + 30v. käyttötunnit 28.800 = 35.800 miljardia euroa.

80 kpl Typhoon hinta 5.600 miljardia euroa + 30v. käyttötunnit 16.000 = 21.600 miljardia euroa.

80 kpl Jas Gripen-39E/F hinta 4.000 euroa + 30v. käyttötunnit 9.600 = 13.600 miljardia euroa.

Btv. Kiireellinen tunnistustehtävä, Tupolev 22 M3 ”Blinder” tiedustelu- ja pommikone Hangon eteläpuolella matkalla itään nopeudella 1000km/h. Ivan ja Sergei ovat taas ”eksyneet” kansainvälisessä ilmatilassa.

Tampere - Hanko välimatka 200 km. Kaksi F-35 A ”Häive Hypetystä” lähtee liikkeelle Tampereelta jälkipoltin jyristen nopeudella 1900 km/h ja saavuttaa Tupolevin Kotkan tasolla.

Kaksi Jas Gripen-39 E ”Jassikkaa” lähtee liikkeelle Tampereelta jälkipoltin jyristen nopeudella 2400 km/h ja saavuttaa Tupolevin jo ennen Helsinkiä. Samaan pystyy myös Eurofigter Typhoon.

Tässä ei ”Häiveilyt” auta, hidas mikä hidas tuo ”Häive Hypetys”.

Mihin Suomi tarvitsee Lockheed Martin F-35 Lightning ”Häive Hypetystä”?

Suomihan ei ole hyökkäämässä itärajan yli venäläisiin sotilastukikohtiin joiden suojana on S-400 ilma- ja ohjustorjuntarykmentit.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

F-35 nopeus on samaa luokkaa kuin f-18. Käsittääkseni hornettien nopeus on riittänyt hyvin. Jälkipolttimella polttoaineen kulutus saattaa lisääntyä kahdeksankertaiseksi. Eli käytännössä noin 20 minuuttia ja tankki on tyhjä.
Lisäksi jälkipolttimen käyttö tekee koneesta hohtavan. Eli helpon maalin. No nämä tuolta http://www.ausairpower.net
mistä löytyy kaikenlaista mielenkiintoista.

https://www.youtube.com/watch?v=hzGRk34S3s0

https://www.youtube.com/watch?v=LOF2T-TaxC0

Nämä radiokipinän podcastit kannattaa jokaisen kuunnella ennen asiasta puhumista. Minust todella valaisevat. Ettei tarvitse pelkästään olla top gun tasolla.

Lisäksi nopeuteen vaikuttaa koneen varustus. F-35 voi lentää mukanaan 6 ilmataisteluohjusta ja se lentää sileänä. Jas-39 tai f-18 aseistettuna ovat huomattavasti hitaampia. Niihin, kun tulee kaikenlaista ilmanvastusta.

F-35 nopeudesta
Patrick Bindner
Patrick Bindner, pilot, fluid dynamics engineering research, 100+ R&D papers
Answered May 14 2018 · Author has 7.8k answers and 3.4m answer views
It doesn’t need to. It’s that simple. For A-A combat, supersonic capability is barely needed & close-in fights that are entered from supersonic speeds immediately devolve into subsonic fights, as the aircraft begin to turn hard, maneuvering for advantage.

Interceptors can use high Mach numbers when flying to the intercept point (if they have the fuel to do so) but they may not be able to launch missiles at those very high speeds & may need to decelerate to make a kill-shot.

BVR A-A fights work just fine at nearly any speed — but there are disadvantages to going too fast — the aircraft reveals its presence because its skin heats up & it glows like a lantern, or there is a functional limit on the launch-speed(s) of its missiles, or it goes bingo fuel in a few minutes. The Mach 2.25 F-22 is pilot-anecdotally optimized at ~ M1.5 for BVR launches — to save fuel, not to get too hot, its missile doors have limits & M1.5 is enough to reach ~ 55k ft — it doesn’t need to go faster.

The F-35 has its own set of favorable parameters & unfavorable limitations. M1.6 was considered to be fully sufficient for its combat needs. It actually has substantial excess thrust at M-1.6, but that thrust is much more useful for acceleration than for going faster.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Kauppalalle.

Suomi ei taatusti ole hyökkäämässä itärajan yli mutta sotatilanteessa se takuuvarmasti on. Vain todelliset hölmöt puolustavat maata Suomessa jos sen voi tehdä rajojen ulkopuolella. On järkevämpää tuhota vihollinen muualla kuin täällä. Ensimmäisiä kohteita Venäjän puolellakin ovat ilmatorjunta ja viestiliikenneyhteydet.

Mihin Suomi tarvitsee ylipäätään hävittäjiä? Samaa kyselee aina välillä Venäjä. Lähes vastaavasti kuin sinä, venäläismedia, lähinnä Pravda, Sputnik ja RT, haukkuvat F-35 hävittäjää. Mistä lie kertoo?

tom brunila

Nimenomaan. On liikuttavaa nähdä kuinka venäläiset ovat huolissaan siitä miten huonoja F-35 koneet ovat puolustamaan Suomea nimenomaan Venäjän asevoimia vastaan!

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Epäilen vahvasti, että punaviherkepulihallitus tulee kävelemään poliittisin tarkoituksin sotilaiden suositusten yli.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Täytyy toivoa, koska sotilaathan haluavat vain mahdollisimman paljon aseita.

Käyttäjän SakariJSaarilahti kuva
Sakari Saarilahti

“Rafael puolestaan pitäisi Suomea kiinni EU:n valtakoneiston ydinakselissa ja avaisi todennäköisesti muita mahdollisuuksia sekä kriisiajan tukireittejä Suomeen.“ / Jukka Seppinen

Hävittäjäkaluston valinta saa tässä näköjään aivan uusia poliittisia ulottuvuuksia :)

Yksikään EU -maa Ranskan lisäksi ei ole ostanut jo vanhenevaa Rafaelia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Jospa maamme parhaat asiantuntijat voisivat saada työrauhan tehtävässään, jota he hoitavat HX-projektissa jokainen työpäivä. Kannattaisi tarkistaa projektin suunnitelma Puolustusministeriön ja Ilmavoimien nettisivuilta ja ellei itse satu olemaan ye-upseeri projektiryhmää paremmin tiedoin 2025 jälkeisestä ilmasodasta sekä Suomen kokonaismaanpuolustuksesta, kannattanee luottaa siihen, että etenemisjärjestys asiassa ei suinkaan ole sattumalta se mikä se on.

Varsinainen ostopäätös tulee ajankohtaiseksi vasta v. 2021.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Entä jos on epäisänmaallista edes ehdottaa alle 300kpl hävittäjä hankintaa?

Käyttäjän seppinenj kuva
Jukka Seppinen

Kiitän keskustelijoita. Maanpuolustus on yhteinen asia ja kuuluu jokaiselle Suomen kansalaiselle. On tärkeätä keskustella avoimesti näistä asioista ilman haluja rajoittaa sananvapautta.

Käyttäjän EnsioKallio kuva
Ensio Kallio

Ei ainakaan Ranskalaisia, mitä sieltä on saatu hankittua aikataulussa Helokopterit oli rankasti myöhässä Ja ydinvoimala ei taida valmistua koskaan. Amerikkalaiset olivat toimivia.

Toimituksen poiminnat