EU http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Sat, 15 Dec 2018 08:23:59 +0200 fi EU-politiikkaa: vapaakauppa Japanin kanssa ok - Englannin kanssa ei? http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei <p><strong>&nbsp;</strong>EU solmii <strong>vapaakauppasopimuksen Japanin kanssa</strong>, joka astuu voimaan ensi helmikuussa. Tässäpä oiva tilaisuus seurata, mitä EU tekee Englannin kanssa. EU on antanut ymmärtää, että kun Englanti on esittänyt Brexit-tavoitteeksi EU:n sisämarkkinoiden typistämisen <strong>vapaakaupaksi eli tulliliitoksi</strong>, niin se on kovin härski vaatimus. EU sanoo, että Englanti ei voi poimia rusinoita pullasta eli ottaa vain sen, joka on hyvää ja toimivaa EU:ssa eli tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaan liikkumisen. EU:n mukaan Englannin on syötävä koko pulla, jossa on Englannin mukaan karvas lisuke eli ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällöin pullaa kutsutaan nimellä <strong>sisämarkkinat.</strong> EU:lla on oma terminologiansa.</p><p>Ans kattoo, mitä tästä tullee. Tulleeko sitä vaiko tätä vai ei mittään. Nimittäin Brexitistä. EU:n kohdalla kaikki vaihtoehdot ovat mukana pelissä loppuun asti ja kun aika loppuu, niin peli jatkuu vielä sittenkin, koska EU pysäyttää kellot. On ne sellaisia EU-herroja, että ne pystyvät pysäyttämään ajan kulun.</p><p>Monet ovat täälläkin kirjoittaneet, kuinka huonon sopimuksen Englanti joutuu tekemään EU:n kanssa. Tarkemmin kysyessäni, kukaan blogisti ei ole kyennyt yksilöimään, että minkälainen se huono sopimus on sisällöltään koskien näitä EU:n kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista.</p><p>Koko valtamedia mukaan lukien Yle ja MTV raportoivat päivittäin, kuinka pääministeri May on vaikeuksissa huonon Brexit-sopimuksen vuoksi. Valtamedialta vain on täysin hukassa median perimmäinen tarkoitus eli tiedon välitys. Tilalle on tullut tarve vääntää rautalangasta, mitä ihmisten pitäisi ajatella asiasta. On tietyllä tavalla erittäin huvittavaa seurata uutisointia, jossa ei pystytä kertomaan asioiden sisältöä ja toisaalta on järkyttävää, miten kansalaisia pystytään manipuloimaan asiassa, josta ei tiedetä mitään, mutta puhutaan ikään kuin tiedettäisiin. Ja puhutaan ihan vakavasti.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  EU solmii vapaakauppasopimuksen Japanin kanssa, joka astuu voimaan ensi helmikuussa. Tässäpä oiva tilaisuus seurata, mitä EU tekee Englannin kanssa. EU on antanut ymmärtää, että kun Englanti on esittänyt Brexit-tavoitteeksi EU:n sisämarkkinoiden typistämisen vapaakaupaksi eli tulliliitoksi, niin se on kovin härski vaatimus. EU sanoo, että Englanti ei voi poimia rusinoita pullasta eli ottaa vain sen, joka on hyvää ja toimivaa EU:ssa eli tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaan liikkumisen. EU:n mukaan Englannin on syötävä koko pulla, jossa on Englannin mukaan karvas lisuke eli ihmisten vapaa liikkuvuus. Tällöin pullaa kutsutaan nimellä sisämarkkinat. EU:lla on oma terminologiansa.

Ans kattoo, mitä tästä tullee. Tulleeko sitä vaiko tätä vai ei mittään. Nimittäin Brexitistä. EU:n kohdalla kaikki vaihtoehdot ovat mukana pelissä loppuun asti ja kun aika loppuu, niin peli jatkuu vielä sittenkin, koska EU pysäyttää kellot. On ne sellaisia EU-herroja, että ne pystyvät pysäyttämään ajan kulun.

Monet ovat täälläkin kirjoittaneet, kuinka huonon sopimuksen Englanti joutuu tekemään EU:n kanssa. Tarkemmin kysyessäni, kukaan blogisti ei ole kyennyt yksilöimään, että minkälainen se huono sopimus on sisällöltään koskien näitä EU:n kuuluisaa neljää vapautta: ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja rahan vapaata liikkumista.

Koko valtamedia mukaan lukien Yle ja MTV raportoivat päivittäin, kuinka pääministeri May on vaikeuksissa huonon Brexit-sopimuksen vuoksi. Valtamedialta vain on täysin hukassa median perimmäinen tarkoitus eli tiedon välitys. Tilalle on tullut tarve vääntää rautalangasta, mitä ihmisten pitäisi ajatella asiasta. On tietyllä tavalla erittäin huvittavaa seurata uutisointia, jossa ei pystytä kertomaan asioiden sisältöä ja toisaalta on järkyttävää, miten kansalaisia pystytään manipuloimaan asiassa, josta ei tiedetä mitään, mutta puhutaan ikään kuin tiedettäisiin. Ja puhutaan ihan vakavasti.

 

 

]]>
50 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei#comments Brexit EU Sisämarkkinat Vapaakauppa Sat, 15 Dec 2018 06:23:59 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265882-eu-politiikkaa-vapaakauppa-japanin-kanssa-ok-englannin-kanssa-ei
Pitäisikö vasikka teurastaa? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa <p>Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.</p><p>Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.</p><p>Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.</p><p>Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.</p><p>Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n &rdquo;korkein oikeus&rdquo; ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.</p><p>Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.</p><p>Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.</p><p>Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.</p><p>Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.

Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.

Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.

Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.

Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n ”korkein oikeus” ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.

Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.

Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.

Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.

Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.

]]>
3 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa#comments Brexitin peruminen Britannia EU Euroopan tuomioistuin Tuhlaajapoika Fri, 14 Dec 2018 08:31:49 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa
Pakko purkautua. Mikä kaikki tässä maailmassa v*tuttaa: Pk-yrittäjyys Suomessa http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa <p>Olen yrittäjän vaimo.</p><p>Kirjoitettuani nuo pahaenteiset sanat, ymmärrätte että sävy on ajoittain kiihkeä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Millaista on olla pk-yrittäjänä Suomessa</strong></p><p>Yrittäjänä olemisessa on paljon hyviä puolia, mm. asiakaskontaktit. Toinen puoli taas on yhtä helvettiä. Suomessa on Matti Vanhasen <strong>(kesk)</strong> hallituksen jäljiltä voimassa &rdquo;Laki maahanmuuttajien erityistuesta 1192/2002&rdquo; joka tuli voimaan 2003. Tällä lailla maahanmuuttajien yritykset vapautettiin veroista ensimmäisten toimintavuosien ajalta so. maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat nauttineet verottamattomuuden etua (ks. Tuloverolaki 1360/2002, 92&sect; kohta 9.), verovapautta. &nbsp;</p><p>Kantaväestöön kuuluvat pk-yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa kohtelussaan: veroa maksavan yrityksen on mahdotonta kilpailla hinnoittelussa veroa maksamattoman yrityksen kanssa. Perustuslain tasa-arvoista kohtelua koskeva pykälä ei koske suomalaisia.</p><p>ALV-verovapaus maahanmuuttajien yrityksille kestää jopa kymmenen vuotta, tai siihen asti kun maahanmuuttaja saa Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttajayrittäjät saavat myös starttirahaa aina kolmeen vuoteen asti lähes sata euroa päivässä, ja sekin on verotonta.</p><p>Suomalainen yrittäjä maksaa ALV:ia 24 prosenttiin asti minkä päälle tulevat tietysti muut verot ja pakolliset maksut.</p><p>Maahanmuuttajien veroetua nauttivia yrityksiä on noin kolmannes pk-yrityksistä. Kolmannes pk-yrityksistä ei maksa veroja. Ei olekaan vaikea ennustaa, että tänä ja ensi vuonna moni suomalaisomistuksessa oleva pk-yritys menee konkurssiin tai lopettaa. Hallitukselle se kyllä tulee yllätyksenä &ndash; kuten kaikki muukin minkä tavallinen tallaaja pystyy päättelemään ilman asiantuntija-apua.</p><p>(Sivuhuomautus: Verottomuusetua nauttivat Suomessa myös Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset &rdquo;avainhenkilöt&rdquo; eli EU:n virkamiehet, pankkiirit sekä erinäisten instituutioiden työntekijät).</p><p>Suomalainen pk-yrittäjä eikä hänen perheensä myöskään saa toimeentulotukea, ei edes tarvitessaan. Yrittäjien pitää vaan hyväksyä riskit, tuumi arvojohtaja Sauli Niinistö <strong>(kok)</strong>.</p><p>Tästä pääsemme sujuvasti aasinsillan kautta siihen</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Miksi pk-yrittäjä ei työllistä?</strong></p><p>Olettakaamme, että 24/7 hommaa painava pk-yrittäjä haluaisi palkata itselleen kipeästi tarvitsemansa työntekijän, jolle hän olisi valmis maksamaan 2000 &euro; brutto.</p><p>Voidakseen maksaa tuon kaksi tonnia palkkaa, yrittäjän tulee ensin ansaita himpun verran alle 5000 &euro;, jotta palkan maksaminen kaikkine sivukuluineen onnistuisi.</p><p>Tuon lisäksi pitää sitten tienata lisää ALV:iin ja muihin veroihin ynnä kaikenlaisiin pakollisiin maksuihin (erilaiset passit, kurssitukset, vakuutukset, tarkastusmaksut ja tarkastuksen tarkastamisen maksut joita EU-alueella piisaa &ndash; kuten maanviljelijät hyvin tietävät) ja jos meinaa itsekin syödä, vielä ihan helvetisti lisää.</p><p>Pk-yrittäjä tietää, että Suomen työttömyys- ja työllisyystilastot ovat enimmäkseen kirjanpitokikkailun tuloksia, ja että todellisuus on paljon karmeampi. Pk-yrittäjä tietää myös, että Rahaton ei osta. Jos maksavaa asiakaskuntaa ei ole näköpiirissä, on järkevämpää lopettaa toiminta kun vielä kykenee. EU-alueella ollaan viimeisimmän talous-, velka- ja finanssikriisin jäljiltä päästy kymmenessä vuodessa vasta ylittämään kriisisumaa edeltänyt nollaraja.</p><p>Edellä kuvatun kaltainen veropolitiikan &rdquo;dynaamisten vaikutusten&rdquo; yhtälö on tuottanut lukemattomia suomaisessa omistuksessa olevia pk-yrityksiä, joiden omistaja nauttii 0-600 euron/bruttokuukausituloja. Suomalaiset pk-yrittäjät ovat tavallaan rinnastettavissa<a href="http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250346-imf-kikyttaa-globaalisti-sielta-se-aktiivimallikin-tuli"> aktiivimallin </a>uhreina rimpuileviin suomalaisiin työttömiin, jotka on ohjattu tekemään palkatonta työtä milloin minkäkin nimikkeen alla. Työttömällä vain on edes pieni mahdollisuus saada toimeentulotukea. Kela tietysti saattaa laukaista nk. kolmen kuukauden ansan, millä tarkoitetaan sitä että jos aktiivimallinen ehtoja täyttävä osa-aikatyötä tekevä työtön ei saa palkkaansa kolmen kuukauden kuluessa &ndash; työnantajahan saattaa olla itsestään riippumattomista syistä rahaton eikä kykene palkkaa maksamaan &ndash; työtön jätetään ilman peruspäivärahaakin, koska &rdquo;ehto ei täyty&rdquo;.</p><p>Mutta Suomen hallituksen mukaan meillä on &rdquo;talouden nousukausi&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keltaiset liivit</strong></p><p>Olen seurannut Ranskan Keltaisten liivien mielenosoitusten leviämistä Ranskasta Belgiaan ja Alankomaihin. Italian Viiden tähden liike näkyi tukkineen tukimielessä liikennettä rajalla. Saksassa kuohuu, samoin Isossa-Britanniassa.</p><p>Brysselissä yritettiin vallata parlamenttitalo. Kuinka sopivasti sattuikaan, että<a href="http://www.cmmedia.es/noticias/mundo/estrasburgo-despierta-en-duelo-mientras-sigue-la-busqueda-del-terrorista/"> Strassbourgissa&nbsp; </a>muuan &rdquo;poliisin tarkkailussa oleva&rdquo;, Allahu Akbaria huutanut, yli kahdestakymmenestä rikoksesta tuomittu maahanmuuttoteollisuuden tuonti ryhtyi ammuskelemaan! Päästiin kieltämään mielenosoitukset (Egypti on muuten kieltänyt keltaisten huomioliivien myynnin) ja julistamaan &rdquo;korkein uhka &ndash;tila&rdquo;. Asiakirjaväärentäjä Jyrki Katainen (kok) tviittaili parlamenttitalon kellarista Strassbourgista riemuiten olevansa kavereineen turvassa sillä välin kun tavallisia ihmisiä ammuttiin kadulla. Europarlamentti ja komissio tulevat epäilemättä siihen tulokseen, että poikkeustilalain julistaminen EU:n laajuisesti on tarpeen. Parhaillaan luultavasti mietitään vain ilmoituksen sanamuotoja, että ei tarvitse sanoa meneillään olevan sodan EU:n ja jäsenmaiden väestön välillä. Eliitin ja kansan välillä.</p><p>Keltaiset liivit on julkaissut <a href="https://www.facebook.com/jarmo.ekman/posts/10156232150047637"><em>&rdquo;Kansan direktiivit&rdquo; </em></a>joka sisältää liian monta kiellettyä aihetta, kuten eron EU:sta ja NATOsta, pankkien palauttamisen palvelemaan kansantaloutta, mediamonopolien purkamisen ja uutisoinnin totuudellistamisen että suomalainen &rdquo;vastuumedia&rdquo; siitä uutisoisi. Keltaiset liivit haluavat direktiiveissään Ranskan lopettavan hyökkäyssotiin osallistumisen, yksityistämisten lopettamisen sekä <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10252933?fbclid=IwAR3t2DJo4O_0EJLe13Vd6PP49xOUPT9rDESwelOA77-zjfGL08N9ydpapIg">jo yksityistetyn omaisuuden kansallistamisen</a>, <a href="https://seura.fi/asiat/tutkitut/nain-suomea-leikkauksiin-piiskaava-juha-sipila-piilotti-miljoonansa-vakuutusjarjestelyilla/?shared=290501-bda27d60-500">veronkierron lopettamisen </a>sekä ideologian poistamisen kouluopetuksesta. Monen muun kannatettavan asian ohella. Lukekaa itse vaatimuslista, ja ajatelkaa, ajatelkaa ihan itse.</p><p>Facebookiin näkyy syntyneen jo jokunen Suomen Keltaiset liivit &ndash;ryhmä, jotka keräävät jäseniä kiitettävää vauhtia.</p><p><strong>Sisäistäkää tämä: edustuksellinen demokratia on hierarkia. Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin edunsaajaryhmät päättävät hierarkiassa, kenelle jaetaan ja keneltä otetaan.</strong></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen yrittäjän vaimo.

Kirjoitettuani nuo pahaenteiset sanat, ymmärrätte että sävy on ajoittain kiihkeä.

 

Millaista on olla pk-yrittäjänä Suomessa

Yrittäjänä olemisessa on paljon hyviä puolia, mm. asiakaskontaktit. Toinen puoli taas on yhtä helvettiä. Suomessa on Matti Vanhasen (kesk) hallituksen jäljiltä voimassa ”Laki maahanmuuttajien erityistuesta 1192/2002” joka tuli voimaan 2003. Tällä lailla maahanmuuttajien yritykset vapautettiin veroista ensimmäisten toimintavuosien ajalta so. maahanmuuttajien omistamat yritykset ovat nauttineet verottamattomuuden etua (ks. Tuloverolaki 1360/2002, 92§ kohta 9.), verovapautta.  

Kantaväestöön kuuluvat pk-yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa kohtelussaan: veroa maksavan yrityksen on mahdotonta kilpailla hinnoittelussa veroa maksamattoman yrityksen kanssa. Perustuslain tasa-arvoista kohtelua koskeva pykälä ei koske suomalaisia.

ALV-verovapaus maahanmuuttajien yrityksille kestää jopa kymmenen vuotta, tai siihen asti kun maahanmuuttaja saa Suomen kansalaisuuden. Maahanmuuttajayrittäjät saavat myös starttirahaa aina kolmeen vuoteen asti lähes sata euroa päivässä, ja sekin on verotonta.

Suomalainen yrittäjä maksaa ALV:ia 24 prosenttiin asti minkä päälle tulevat tietysti muut verot ja pakolliset maksut.

Maahanmuuttajien veroetua nauttivia yrityksiä on noin kolmannes pk-yrityksistä. Kolmannes pk-yrityksistä ei maksa veroja. Ei olekaan vaikea ennustaa, että tänä ja ensi vuonna moni suomalaisomistuksessa oleva pk-yritys menee konkurssiin tai lopettaa. Hallitukselle se kyllä tulee yllätyksenä – kuten kaikki muukin minkä tavallinen tallaaja pystyy päättelemään ilman asiantuntija-apua.

(Sivuhuomautus: Verottomuusetua nauttivat Suomessa myös Suomessa työskentelevät ulkomaalaiset ”avainhenkilöt” eli EU:n virkamiehet, pankkiirit sekä erinäisten instituutioiden työntekijät).

Suomalainen pk-yrittäjä eikä hänen perheensä myöskään saa toimeentulotukea, ei edes tarvitessaan. Yrittäjien pitää vaan hyväksyä riskit, tuumi arvojohtaja Sauli Niinistö (kok).

Tästä pääsemme sujuvasti aasinsillan kautta siihen

 

Miksi pk-yrittäjä ei työllistä?

Olettakaamme, että 24/7 hommaa painava pk-yrittäjä haluaisi palkata itselleen kipeästi tarvitsemansa työntekijän, jolle hän olisi valmis maksamaan 2000 € brutto.

Voidakseen maksaa tuon kaksi tonnia palkkaa, yrittäjän tulee ensin ansaita himpun verran alle 5000 €, jotta palkan maksaminen kaikkine sivukuluineen onnistuisi.

Tuon lisäksi pitää sitten tienata lisää ALV:iin ja muihin veroihin ynnä kaikenlaisiin pakollisiin maksuihin (erilaiset passit, kurssitukset, vakuutukset, tarkastusmaksut ja tarkastuksen tarkastamisen maksut joita EU-alueella piisaa – kuten maanviljelijät hyvin tietävät) ja jos meinaa itsekin syödä, vielä ihan helvetisti lisää.

Pk-yrittäjä tietää, että Suomen työttömyys- ja työllisyystilastot ovat enimmäkseen kirjanpitokikkailun tuloksia, ja että todellisuus on paljon karmeampi. Pk-yrittäjä tietää myös, että Rahaton ei osta. Jos maksavaa asiakaskuntaa ei ole näköpiirissä, on järkevämpää lopettaa toiminta kun vielä kykenee. EU-alueella ollaan viimeisimmän talous-, velka- ja finanssikriisin jäljiltä päästy kymmenessä vuodessa vasta ylittämään kriisisumaa edeltänyt nollaraja.

Edellä kuvatun kaltainen veropolitiikan ”dynaamisten vaikutusten” yhtälö on tuottanut lukemattomia suomaisessa omistuksessa olevia pk-yrityksiä, joiden omistaja nauttii 0-600 euron/bruttokuukausituloja. Suomalaiset pk-yrittäjät ovat tavallaan rinnastettavissa aktiivimallin uhreina rimpuileviin suomalaisiin työttömiin, jotka on ohjattu tekemään palkatonta työtä milloin minkäkin nimikkeen alla. Työttömällä vain on edes pieni mahdollisuus saada toimeentulotukea. Kela tietysti saattaa laukaista nk. kolmen kuukauden ansan, millä tarkoitetaan sitä että jos aktiivimallinen ehtoja täyttävä osa-aikatyötä tekevä työtön ei saa palkkaansa kolmen kuukauden kuluessa – työnantajahan saattaa olla itsestään riippumattomista syistä rahaton eikä kykene palkkaa maksamaan – työtön jätetään ilman peruspäivärahaakin, koska ”ehto ei täyty”.

Mutta Suomen hallituksen mukaan meillä on ”talouden nousukausi”.

 

Keltaiset liivit

Olen seurannut Ranskan Keltaisten liivien mielenosoitusten leviämistä Ranskasta Belgiaan ja Alankomaihin. Italian Viiden tähden liike näkyi tukkineen tukimielessä liikennettä rajalla. Saksassa kuohuu, samoin Isossa-Britanniassa.

Brysselissä yritettiin vallata parlamenttitalo. Kuinka sopivasti sattuikaan, että Strassbourgissa  muuan ”poliisin tarkkailussa oleva”, Allahu Akbaria huutanut, yli kahdestakymmenestä rikoksesta tuomittu maahanmuuttoteollisuuden tuonti ryhtyi ammuskelemaan! Päästiin kieltämään mielenosoitukset (Egypti on muuten kieltänyt keltaisten huomioliivien myynnin) ja julistamaan ”korkein uhka –tila”. Asiakirjaväärentäjä Jyrki Katainen (kok) tviittaili parlamenttitalon kellarista Strassbourgista riemuiten olevansa kavereineen turvassa sillä välin kun tavallisia ihmisiä ammuttiin kadulla. Europarlamentti ja komissio tulevat epäilemättä siihen tulokseen, että poikkeustilalain julistaminen EU:n laajuisesti on tarpeen. Parhaillaan luultavasti mietitään vain ilmoituksen sanamuotoja, että ei tarvitse sanoa meneillään olevan sodan EU:n ja jäsenmaiden väestön välillä. Eliitin ja kansan välillä.

Keltaiset liivit on julkaissut ”Kansan direktiivit” joka sisältää liian monta kiellettyä aihetta, kuten eron EU:sta ja NATOsta, pankkien palauttamisen palvelemaan kansantaloutta, mediamonopolien purkamisen ja uutisoinnin totuudellistamisen että suomalainen ”vastuumedia” siitä uutisoisi. Keltaiset liivit haluavat direktiiveissään Ranskan lopettavan hyökkäyssotiin osallistumisen, yksityistämisten lopettamisen sekä jo yksityistetyn omaisuuden kansallistamisen, veronkierron lopettamisen sekä ideologian poistamisen kouluopetuksesta. Monen muun kannatettavan asian ohella. Lukekaa itse vaatimuslista, ja ajatelkaa, ajatelkaa ihan itse.

Facebookiin näkyy syntyneen jo jokunen Suomen Keltaiset liivit –ryhmä, jotka keräävät jäseniä kiitettävää vauhtia.

Sisäistäkää tämä: edustuksellinen demokratia on hierarkia. Mikään ei tule muuttumaan niin kauan kuin edunsaajaryhmät päättävät hierarkiassa, kenelle jaetaan ja keneltä otetaan.

 

]]>
41 http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa#comments EU Jälkidemokraattinen yhteiskunta Kansantalous Suomen hallitus Yrittäjyys Thu, 13 Dec 2018 12:29:21 +0000 Riikka Söyring http://riikkasoyring.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265781-pakko-purkautua-mika-kaikki-tassa-maailmassa-vtuttaa-pk-yrittajyys-suomessa
Eurooppa kriisissä, USA ei tule avuksi, Kremlissä myhäillään http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265639-eurooppa-kriisissa-usa-ei-tule-avuksi-kremlissa-myhaillaan <p><strong>Vain kaksi vuotta sitten</strong> arveltiin, että Eurooppa ja maailma kulkisivat kohti suurempaa yhtenäisyyttä ja vakautta. Tuskin kukaan politiikan tuntija ja tutkija osasi ennustaa, missä tilanteessa oltaisiin lopulla vuotta 2018. Talouden ennustajat ovat hankaluuksissa, koska finanssimaailmaa määrää psykologia enemmän kuin taloustiede. Vielä hankalampaa on politiikan ennustaminen, koska valtioiden nokkamiehet ovat usein nokikkain nokkavampia kuin kukaan uskoisi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eurooppa alkaa olla karmeassa kriisitilassa.</strong> Saksassa äiti-Mutti-<strong>Merkelin</strong> rauhallinen ja luotettava aika alkaa olla lopussa. Seuraajaksi tulee naispuolinen johtaja, &rdquo;Mini-Merkel&rdquo; AKK vetämään Euroopan johtavaa talousmahtia. Hänen pitkän nimensä opetteleminen vie aikansa. Hänen tyylistään meillä ei ole vielä mitään käsitystä.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ranskassa taas on noussut melkeinpä vallankumous.</strong> Riemukaarella ajatellaan, että vallankumous on ranskalainen brändi, joka voi muuttaa hetkessä suorastaan maailman menon. Niinhän tapahtui v. 1789 ja taas 1830 ja 1848. Miksi ei siis taas v. 2018? Todella huolestuttavaa.</p><p>&nbsp;&nbsp; Presidentti <strong>Macron</strong> huomasi, että nyt on tosi kyseessä. On otettava kaikki keinot käyttöön. On jopa tunnustettava omat virheensä. Macron huomasi olleensa typerän ylimielinen nimittäessään ranskalaisia &rdquo;laiskureiksi&rdquo;. Nyt on pyydettävä anteeksi ja lapioitava hiukan rahaa vähävaraisimmille. Muuten uhkaa käydä niin kuin sille oululaiselle mahtinaiselle, joka erehtyi puhumaan katujen köyhästä väestä &rdquo;roskina&rdquo; &ndash; ja sai mennä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Italia haastaa koko EU:n</strong> talouspolitiikan opit. Siellä istuu hallitus, joka vaatii, että Italian on saatava velkaantua &rdquo;eli rikastua&rdquo; rauhassa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ruotsin maailmankuulu brändi blokkihallituskulttuuri</strong> on joutunut umpikujaan.&nbsp; Hallitusta ei saada enää pystyyn sitten millään. Uusintavaalejakaan ei uskalleta määrätä, koska ne saattaisivat johtaa yhä syvenevään kriisiin, jos Ruotsidemokraatit lisäisivät kannatustaan.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Niin ja sitten vielä karmeista karmein ongelma eli Brexit.</strong> Näyttää siltä, että Britannia äänesti EU-eron, mutta ei hyväksy eroehtoja. Olisiko siis sittenkin palattava takaisin unioniin? Käy ilmi, ettei EU:sta voi erota &ndash; saati &euro;:sta, jos on erehtynyt niin pitkälle.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tämän kaiken rinnalla Itä-Euroopan &rdquo;änkyrävaltiot&rdquo; ovat pikku juttu.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aina näihin asti Yhdysvallat on rientänyt apuun</strong>, kun Euroopan asiat menevät umpisolmuun niin kuin kahdessa maailmansodassa. Mutta nyt Yhdysvalloissa on presidenttinä muuan Mr <strong>Trump</strong>, joka taistelee taloudellisesti ja poliittisesti koko muuta maailmaan vastaan &ndash; mukaan lukien Eurooppa. Tämä Trump ei sitä paitsi ole juurikaan kiinnostunut koko Atlantista. Hän on ryhtynyt isottelemaan Kiinaa vastaan Tyynellämerellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja eräs P:llä alkava yksinvaltias nauraa olemattomaan partaansa Kremlissä. Hänhän on yrittänyt väittää, ettei demokratiasta ja oikeista vaaleista ole mihinkään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vain kaksi vuotta sitten arveltiin, että Eurooppa ja maailma kulkisivat kohti suurempaa yhtenäisyyttä ja vakautta. Tuskin kukaan politiikan tuntija ja tutkija osasi ennustaa, missä tilanteessa oltaisiin lopulla vuotta 2018. Talouden ennustajat ovat hankaluuksissa, koska finanssimaailmaa määrää psykologia enemmän kuin taloustiede. Vielä hankalampaa on politiikan ennustaminen, koska valtioiden nokkamiehet ovat usein nokikkain nokkavampia kuin kukaan uskoisi.

 

Eurooppa alkaa olla karmeassa kriisitilassa. Saksassa äiti-Mutti-Merkelin rauhallinen ja luotettava aika alkaa olla lopussa. Seuraajaksi tulee naispuolinen johtaja, ”Mini-Merkel” AKK vetämään Euroopan johtavaa talousmahtia. Hänen pitkän nimensä opetteleminen vie aikansa. Hänen tyylistään meillä ei ole vielä mitään käsitystä.  

 

Ranskassa taas on noussut melkeinpä vallankumous. Riemukaarella ajatellaan, että vallankumous on ranskalainen brändi, joka voi muuttaa hetkessä suorastaan maailman menon. Niinhän tapahtui v. 1789 ja taas 1830 ja 1848. Miksi ei siis taas v. 2018? Todella huolestuttavaa.

   Presidentti Macron huomasi, että nyt on tosi kyseessä. On otettava kaikki keinot käyttöön. On jopa tunnustettava omat virheensä. Macron huomasi olleensa typerän ylimielinen nimittäessään ranskalaisia ”laiskureiksi”. Nyt on pyydettävä anteeksi ja lapioitava hiukan rahaa vähävaraisimmille. Muuten uhkaa käydä niin kuin sille oululaiselle mahtinaiselle, joka erehtyi puhumaan katujen köyhästä väestä ”roskina” – ja sai mennä.

 

Italia haastaa koko EU:n talouspolitiikan opit. Siellä istuu hallitus, joka vaatii, että Italian on saatava velkaantua ”eli rikastua” rauhassa.

 

Ruotsin maailmankuulu brändi blokkihallituskulttuuri on joutunut umpikujaan.  Hallitusta ei saada enää pystyyn sitten millään. Uusintavaalejakaan ei uskalleta määrätä, koska ne saattaisivat johtaa yhä syvenevään kriisiin, jos Ruotsidemokraatit lisäisivät kannatustaan.

 

Niin ja sitten vielä karmeista karmein ongelma eli Brexit. Näyttää siltä, että Britannia äänesti EU-eron, mutta ei hyväksy eroehtoja. Olisiko siis sittenkin palattava takaisin unioniin? Käy ilmi, ettei EU:sta voi erota – saati €:sta, jos on erehtynyt niin pitkälle.

   Tämän kaiken rinnalla Itä-Euroopan ”änkyrävaltiot” ovat pikku juttu.

 

Aina näihin asti Yhdysvallat on rientänyt apuun, kun Euroopan asiat menevät umpisolmuun niin kuin kahdessa maailmansodassa. Mutta nyt Yhdysvalloissa on presidenttinä muuan Mr Trump, joka taistelee taloudellisesti ja poliittisesti koko muuta maailmaan vastaan – mukaan lukien Eurooppa. Tämä Trump ei sitä paitsi ole juurikaan kiinnostunut koko Atlantista. Hän on ryhtynyt isottelemaan Kiinaa vastaan Tyynellämerellä.

 

Ja eräs P:llä alkava yksinvaltias nauraa olemattomaan partaansa Kremlissä. Hänhän on yrittänyt väittää, ettei demokratiasta ja oikeista vaaleista ole mihinkään.

 

 

]]>
46 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265639-eurooppa-kriisissa-usa-ei-tule-avuksi-kremlissa-myhaillaan#comments Brexit EU Macron Trump Tue, 11 Dec 2018 10:09:48 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265639-eurooppa-kriisissa-usa-ei-tule-avuksi-kremlissa-myhaillaan
Rusinat europullasta http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265482-rusinat-europullasta <p>Olen huolissani suunnasta,&nbsp; mihin maailma on menossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Eurooppaa on repinyt rikki jo pitkään EU:n liittovaltion edistämispolitiikka. Sen seurausta on jo brexit ja äärioikeiston nousu monissa EU maissa.</p><p>Kansaa ottaa pattiin, jos kansan ääntä ei kuulla ja yritetään altistaa yhä lisää markkinavoimien alistamaksi kauas demokratiasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansaa ottaa myös pattiin, jos kansan ääntä piilotetaan, kuten Suomessa nyt.&nbsp; &nbsp;Mitään ikäviä uutisia EU:sta ei näy missään. Vain niitä joitain hyviä. Mihin se johtaa?</p><p>Se johtaa Suomessa siihen, että mennään lähemmäksi tuota Ranskan varsin karmeaa tilannetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen ulkopuolella uutiset tulvii Ranskan mellakoista, kun taas Suomessa ei meinaa uutisia sieltä löytää, vaikka käyttää sanaa ranska hakuehtona.</p><p>&nbsp;</p><p>Mikäli Ranskassa ei olisi mellakat ja kapinat päällänsä ja autot tulessa vaan siellä olisi Sipilä ja Orpo kehumassa Macronelle, kuinka totteliata Suomipojat on, niin Ranska olisi kaikissa otsikoissa Suomessa, eikä yhdessäkään Suomen ulkopuolella.</p><p>En minäkään halua ja tuskin kukaan haluaa nähdä ikäviä uutisia, mutta tosiasia on, että ikävyydet ei poistu piilottelemalla ja niistä ei osata täällä välttyä, jos niitä on piiloteltu.</p><p>&nbsp;</p><p>Orpo puhui kokoomiuksen 100v bileissä, että ei revittäs vaalien alla ihan ranttaliks vaalikeskusteluita ja perusteluina, että osataanhan me näistä asioista puhua sivistyneestikin.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen Petteri Orpon kanssa tästä samaa mieltä ja toivonkin, että myös näistä ikävisti asioista keskustellaan, jotta niistä voidaan oppia ja tulevaisuudessa välttyä.</p><p>Brexitissä suuri ja mahtava EUrostoliitto on uhonnut, että ei Britit voi noukkia rusinoita pullasta. Uhkailua Brittejä kohtaan ja pelottelua muita eu maita kohtaan mitä tulee, jos alkaa isännällensä pottuilemaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi on erikoinen maa, sillä täällä voidaan tuoda vain ne rusinat EU pullasta uutisiin ja piilottaa ne homeiset kohdat.</p><p>Totuus kuitenkin on, että ei niiltä homekohdilta voi sen enempää välttyä, kun rusinoiltakaan. Se on koko pulla syötävä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen huolissani suunnasta,  mihin maailma on menossa.

 

Eurooppaa on repinyt rikki jo pitkään EU:n liittovaltion edistämispolitiikka. Sen seurausta on jo brexit ja äärioikeiston nousu monissa EU maissa.

Kansaa ottaa pattiin, jos kansan ääntä ei kuulla ja yritetään altistaa yhä lisää markkinavoimien alistamaksi kauas demokratiasta.

 

Kansaa ottaa myös pattiin, jos kansan ääntä piilotetaan, kuten Suomessa nyt.   Mitään ikäviä uutisia EU:sta ei näy missään. Vain niitä joitain hyviä. Mihin se johtaa?

Se johtaa Suomessa siihen, että mennään lähemmäksi tuota Ranskan varsin karmeaa tilannetta.

 

Suomen ulkopuolella uutiset tulvii Ranskan mellakoista, kun taas Suomessa ei meinaa uutisia sieltä löytää, vaikka käyttää sanaa ranska hakuehtona.

 

Mikäli Ranskassa ei olisi mellakat ja kapinat päällänsä ja autot tulessa vaan siellä olisi Sipilä ja Orpo kehumassa Macronelle, kuinka totteliata Suomipojat on, niin Ranska olisi kaikissa otsikoissa Suomessa, eikä yhdessäkään Suomen ulkopuolella.

En minäkään halua ja tuskin kukaan haluaa nähdä ikäviä uutisia, mutta tosiasia on, että ikävyydet ei poistu piilottelemalla ja niistä ei osata täällä välttyä, jos niitä on piiloteltu.

 

Orpo puhui kokoomiuksen 100v bileissä, että ei revittäs vaalien alla ihan ranttaliks vaalikeskusteluita ja perusteluina, että osataanhan me näistä asioista puhua sivistyneestikin.

 

Olen Petteri Orpon kanssa tästä samaa mieltä ja toivonkin, että myös näistä ikävisti asioista keskustellaan, jotta niistä voidaan oppia ja tulevaisuudessa välttyä.

Brexitissä suuri ja mahtava EUrostoliitto on uhonnut, että ei Britit voi noukkia rusinoita pullasta. Uhkailua Brittejä kohtaan ja pelottelua muita eu maita kohtaan mitä tulee, jos alkaa isännällensä pottuilemaan.

 

Suomi on erikoinen maa, sillä täällä voidaan tuoda vain ne rusinat EU pullasta uutisiin ja piilottaa ne homeiset kohdat.

Totuus kuitenkin on, että ei niiltä homekohdilta voi sen enempää välttyä, kun rusinoiltakaan. Se on koko pulla syötävä.

 

 

 

]]>
11 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265482-rusinat-europullasta#comments EU Sat, 08 Dec 2018 18:11:34 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265482-rusinat-europullasta
Brexit, yhä vielä vain http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain <p>Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde, &nbsp;eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle &rdquo;diilille&rdquo; käy Britannian puolella.</p><p>585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.</p><p>Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.</p><p>Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva &rdquo;eroraha&rdquo; eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.</p><p>Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.</p><p>Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on &rdquo;kova raja&rdquo;, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin <em>de facto</em> sisällissodan rauhanratkaisua.</p><p>Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai &rdquo;täytäntöönpanoajan&rdquo; kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.</p><p>Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, &rdquo;parhaimmassakin&rdquo; tapauksessa. &rdquo;Parhain&rdquo; tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.</p><p>Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.</p><p>Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. &rdquo;Yhteisen kansan&rdquo; osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu &rdquo;poliittinen luokka&rdquo;, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.</p><p>Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee &rdquo;vasallivaltio&rdquo;, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että &rdquo;Norjan mallikin&rdquo;, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde,  eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle ”diilille” käy Britannian puolella.

585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.

Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.

Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva ”eroraha” eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.

Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.

Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on ”kova raja”, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin de facto sisällissodan rauhanratkaisua.

Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai ”täytäntöönpanoajan” kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.

Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, ”parhaimmassakin” tapauksessa. ”Parhain” tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.

Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.

Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. ”Yhteisen kansan” osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu ”poliittinen luokka”, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.

Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee ”vasallivaltio”, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että ”Norjan mallikin”, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.

]]>
13 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain#comments Brexit Britannia EU Fri, 30 Nov 2018 08:42:50 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain
EU:sta ei voi erota - saati eurosta http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta <p><strong>Tavallisesta järjestöstä </strong>voi erota lopettamalla jäsenmaksun. Kun seuraa Britannian Brexit-kamppailua irti EU:sta, joutuu ihmettelemään, millainen järjestö tuo Euroopan Unioni oikein on. Kun siihen on liittynyt, on naulittu niin monella pultilla Brysselin seinään, että siitä irti rimpuiltuaan ei enää selviä terveenä ihmisten ilmoille.&nbsp;</p><p>Britit tekivät ilmiselvän laskuvirheen, kun luulivat äänestävänsä itsensä taas &quot;vapaiden kansakuntien joukkoon&quot;. Koko kansanäänestys oli virheellisen poliittisen taktiikan tulos. Pääministeri <strong>Cameronin</strong> piti päinvastoin lujittaa valtaansa, kun kansa olisi äänestänyt EU-jäsenyyden puolesta.</p><p>Mutta Lontoon iltapäivälehdet olivat maalanneet EU:sta sellaisen mörön, että kansa alkoi uskoa niitä. Nyt sitten ollaan tässä - samalla tavalla kuin jenkkilässä, jossa uskottiin Fox Newsia ja äänestettiin <strong>Trump</strong> Valkoiseen taloon.&nbsp;</p><p><strong>Oikeastaan kansan</strong> ei pitäisi antaa äänestää liian monimutkaisista Kyllä-Ei-asioista. Sellainen on vaikkapa Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä kansanedustajien pitäisi antaa harkita sellaisia asioita. Heillä on hieman paremmat mahdollisuudet kuunnella asiantuntijoita ja harkita asiaa kuin mattimeikäläisillä.</p><p>Tässä vain ihmetyttää, miten täällä Euroopassa porskuttavat sellaiset maat kuin Norja ja Sveitsi, jotka eivät ole lainkaan sotkeutuneet EU-soppaan. Kyllä ne pärjäävät aivan mainiosti. Mutta nehän eivät ole saaneet vammoja, kun eivät ole olleet pulteilla kiinni Brysselin seinässä.</p><p>Suomessa monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että oli virhe mennä mukaan &euro;-valuuttaan. Oli naiivia optimismia ottaa valuuttaunioniin sellaisia maita kuin Kreikka ja Italia. Mutta useimmat &euro;-kriikikot&nbsp; toteavat heti perään, että on myöhäistä palata markkoihin. Britannian kohtalo osoittaa, millaisia riesoja siitä seuraisi. Eikä Britannia edes käytä &euro;-seteleitä.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tavallisesta järjestöstä voi erota lopettamalla jäsenmaksun. Kun seuraa Britannian Brexit-kamppailua irti EU:sta, joutuu ihmettelemään, millainen järjestö tuo Euroopan Unioni oikein on. Kun siihen on liittynyt, on naulittu niin monella pultilla Brysselin seinään, että siitä irti rimpuiltuaan ei enää selviä terveenä ihmisten ilmoille. 

Britit tekivät ilmiselvän laskuvirheen, kun luulivat äänestävänsä itsensä taas "vapaiden kansakuntien joukkoon". Koko kansanäänestys oli virheellisen poliittisen taktiikan tulos. Pääministeri Cameronin piti päinvastoin lujittaa valtaansa, kun kansa olisi äänestänyt EU-jäsenyyden puolesta.

Mutta Lontoon iltapäivälehdet olivat maalanneet EU:sta sellaisen mörön, että kansa alkoi uskoa niitä. Nyt sitten ollaan tässä - samalla tavalla kuin jenkkilässä, jossa uskottiin Fox Newsia ja äänestettiin Trump Valkoiseen taloon. 

Oikeastaan kansan ei pitäisi antaa äänestää liian monimutkaisista Kyllä-Ei-asioista. Sellainen on vaikkapa Suomen Nato-jäsenyys. Kyllä kansanedustajien pitäisi antaa harkita sellaisia asioita. Heillä on hieman paremmat mahdollisuudet kuunnella asiantuntijoita ja harkita asiaa kuin mattimeikäläisillä.

Tässä vain ihmetyttää, miten täällä Euroopassa porskuttavat sellaiset maat kuin Norja ja Sveitsi, jotka eivät ole lainkaan sotkeutuneet EU-soppaan. Kyllä ne pärjäävät aivan mainiosti. Mutta nehän eivät ole saaneet vammoja, kun eivät ole olleet pulteilla kiinni Brysselin seinässä.

Suomessa monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että oli virhe mennä mukaan €-valuuttaan. Oli naiivia optimismia ottaa valuuttaunioniin sellaisia maita kuin Kreikka ja Italia. Mutta useimmat €-kriikikot  toteavat heti perään, että on myöhäistä palata markkoihin. Britannian kohtalo osoittaa, millaisia riesoja siitä seuraisi. Eikä Britannia edes käytä €-seteleitä.  

]]>
93 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta#comments Brexit EU Euro-valuutta Kansanäänestys Thu, 22 Nov 2018 10:35:25 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264556-eusta-ei-voi-erota-saati-eurosta
Suomessa on yksi puolue http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue <p>Mikäli katsotaan Suomen poliittista kenttää, niin Suomessa on kansanedustajia vain yhdessä puolueessa.</p><p>Se on EU&nbsp; johon jokainen Suomen puolue kuuluu.</p><p>Kansan enemmistön tuki EU:lle on olemassa kyselyiden mukaan ja sitä on turha kiistää.</p><p>&nbsp;</p><p>Se näkyy myös puoluekannatuskyselyissä ja äänestystuloksissa.</p><p>EU on tuonut meille vakautta ja vaurautta ja kaikki on hyvin. Talous on nousukiidossa ja työttömiä ei kohta enää löydä mistään ja suurin ongelma on työvoimapula.</p><p>&nbsp;</p><p>Näinhän se on, enkä lähde asiaa kiistäämään, kun se on lukenut lehdessäkin ja tullut telkkarissa uutisista, niin se on sillon jämpti, koska meillä on kuitenkin luetettava valtamedia, joka ajattelee asiat valmiiksi meidän puolesta, niin meidän ei itse niitä tarvitse enää miettiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Asiaan on kuitenkin tulossa muutos.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Moni asia on valunut tänne suuresta ja mahtavasta Ameriikan yhdyvallasta. Nyt sieltä on valumassa tänne kahden puolueen järjestelmä tämän yhden puolueen järjestelmän tilalle.</p><p>Yhden puolueen järjestelmä jakaantuu, kun se ei ole kuunnellut kansaa. Suomessa ja muualla Eu:ssa.</p><p>Suomi oli tässä edelläkävijä ja Suomessa nousi valtaan ensimmäisten EU maiden joukossa&nbsp; haastaja puolue koko muuta Suomea vastaan, mutta tämä puolue ryssi homman 2 kertaa putkeen ja lopulta jakaantui sekin kahtia. Tai oikeammin lienee sanoa, että ryhmästä lähti jokunen pois.</p><p>Äärimmäisen valitettava takinkääntö äänestäjille, jotka nostivat hallitukseen puolueen, joka kritisoi EU:ta ja euroa. &quot;Missä EU siellä ongelma&quot; slouganeilla jytkähti kansan ääni, mutta Soini siirsi nuo äänet kuitenkin EU puolueelle. Äärimmäisen ikävästi tehty.</p><p>Suomessa&nbsp; siis EU voitti ja alisti haastajat.&nbsp;</p><p>Älkää kuitenkaan uskoko, että nuo äänestäjät olisivat muuttuneet yhtäkkiä EU myönteisiksi. Olisi hassua luulla näin tilanteessa, jossa EU on juuri osoittanut toimimattomuutensa täysin.</p><p>Kaikki tiedämme, että EU on kohdannut ylitsepääsemättömän ongelman, joka tulee EU:n ulkopuoluelta.</p><p>Yhtäkkiä koko EU:n kansa onkin jakaantunut kahtia. EU:n joka voi tehdä päätöksiä vain kaikkien 28 EU maiden yksimielisellä päätöksellä.</p><p>Vai olenko väärässä? 3 vuotta ulkopuolinen uhka on hajoittanut EU:ta ja yhtään ratkaisua ei ole saatu aikaiseksi.</p><p>EI mitään. Asia on yhä enemmän harvinaisen selvä, että mitään yksimielistä päätöstä ei tule maahanmuuttoasiaan.&nbsp;</p><p>Yhä useammalle alkaa myös selviään,&nbsp; että Euro ei voi toimia itsenäisten valtioiden yhteisenä valuuttana, vaan vaatii toimiakseen liittovaltion.</p><p>Yhtälö on täysin mahdoton. Liittovaltio aikana, jolloin EU on juuri hajoamassa.</p><p>En oikein jaksa uskoa, että tuo 20-30% ryhmä, joka Suomessa ei tällä hetkellä ole tyytyväinen EU:hun ja se 40% ryhmä joka ei kannata EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, tulisi enää uskomaan Perussuomalaisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Näin valtavalla ihmisryhmällä kuitenkin täytyy olla puolue, tai tulee kaaos.</p><p>Nouseeko sitten joku uusi puolue hallitukseen haastamaan EU puoluetta, vai jakaantuuko jokin tai jotkin nykyisistä puolueista ja luo uuden haastajaryhmän. Se jää nähtäväksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikäli katsotaan Suomen poliittista kenttää, niin Suomessa on kansanedustajia vain yhdessä puolueessa.

Se on EU  johon jokainen Suomen puolue kuuluu.

Kansan enemmistön tuki EU:lle on olemassa kyselyiden mukaan ja sitä on turha kiistää.

 

Se näkyy myös puoluekannatuskyselyissä ja äänestystuloksissa.

EU on tuonut meille vakautta ja vaurautta ja kaikki on hyvin. Talous on nousukiidossa ja työttömiä ei kohta enää löydä mistään ja suurin ongelma on työvoimapula.

 

Näinhän se on, enkä lähde asiaa kiistäämään, kun se on lukenut lehdessäkin ja tullut telkkarissa uutisista, niin se on sillon jämpti, koska meillä on kuitenkin luetettava valtamedia, joka ajattelee asiat valmiiksi meidän puolesta, niin meidän ei itse niitä tarvitse enää miettiä.

 

Asiaan on kuitenkin tulossa muutos. 

 

Moni asia on valunut tänne suuresta ja mahtavasta Ameriikan yhdyvallasta. Nyt sieltä on valumassa tänne kahden puolueen järjestelmä tämän yhden puolueen järjestelmän tilalle.

Yhden puolueen järjestelmä jakaantuu, kun se ei ole kuunnellut kansaa. Suomessa ja muualla Eu:ssa.

Suomi oli tässä edelläkävijä ja Suomessa nousi valtaan ensimmäisten EU maiden joukossa  haastaja puolue koko muuta Suomea vastaan, mutta tämä puolue ryssi homman 2 kertaa putkeen ja lopulta jakaantui sekin kahtia. Tai oikeammin lienee sanoa, että ryhmästä lähti jokunen pois.

Äärimmäisen valitettava takinkääntö äänestäjille, jotka nostivat hallitukseen puolueen, joka kritisoi EU:ta ja euroa. "Missä EU siellä ongelma" slouganeilla jytkähti kansan ääni, mutta Soini siirsi nuo äänet kuitenkin EU puolueelle. Äärimmäisen ikävästi tehty.

Suomessa  siis EU voitti ja alisti haastajat. 

Älkää kuitenkaan uskoko, että nuo äänestäjät olisivat muuttuneet yhtäkkiä EU myönteisiksi. Olisi hassua luulla näin tilanteessa, jossa EU on juuri osoittanut toimimattomuutensa täysin.

Kaikki tiedämme, että EU on kohdannut ylitsepääsemättömän ongelman, joka tulee EU:n ulkopuoluelta.

Yhtäkkiä koko EU:n kansa onkin jakaantunut kahtia. EU:n joka voi tehdä päätöksiä vain kaikkien 28 EU maiden yksimielisellä päätöksellä.

Vai olenko väärässä? 3 vuotta ulkopuolinen uhka on hajoittanut EU:ta ja yhtään ratkaisua ei ole saatu aikaiseksi.

EI mitään. Asia on yhä enemmän harvinaisen selvä, että mitään yksimielistä päätöstä ei tule maahanmuuttoasiaan. 

Yhä useammalle alkaa myös selviään,  että Euro ei voi toimia itsenäisten valtioiden yhteisenä valuuttana, vaan vaatii toimiakseen liittovaltion.

Yhtälö on täysin mahdoton. Liittovaltio aikana, jolloin EU on juuri hajoamassa.

En oikein jaksa uskoa, että tuo 20-30% ryhmä, joka Suomessa ei tällä hetkellä ole tyytyväinen EU:hun ja se 40% ryhmä joka ei kannata EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, tulisi enää uskomaan Perussuomalaisiin.

 

Näin valtavalla ihmisryhmällä kuitenkin täytyy olla puolue, tai tulee kaaos.

Nouseeko sitten joku uusi puolue hallitukseen haastamaan EU puoluetta, vai jakaantuuko jokin tai jotkin nykyisistä puolueista ja luo uuden haastajaryhmän. Se jää nähtäväksi.

 

 

 

 

 

]]>
1 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue#comments EU Suomi Sun, 18 Nov 2018 10:44:28 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue
Aivan mahtavaa... http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa <p>Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:n jäsen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi hoitaa ulkopolitiikkaansa muiden EU-maiden kanssa.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Se on pieni hinta klubiin kuulumisesta.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomessa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti EU-kriteerien mukaisesti.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on ylipäänsä hyväksytty eurovaluuttaa käyttävien maiden joukkoon.</p><p>Aivan mahtavaa, että myös Suomi osallistuu omalla panoksellaan esim. Kreikan talouden kuntoon panemiseen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomeenkin on päätynyt muita kuin valkonaamoja. Naapurinkaan tirsan ei tarvitse olla vitivalkoinen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on otettu mukaan läntiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos otetaan Suomessa vakavasti.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on vihdoin mukana aika monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Vielä kun saadaan GCM, niin ollaan taas yksi askel lähempänä läntistä sivistysvaltiota.</p><p>Aivan mahtavaa, että EU-Suomi on hyvä maa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:n jäsen.

Aivan mahtavaa, että Suomi hoitaa ulkopolitiikkaansa muiden EU-maiden kanssa.

Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Se on pieni hinta klubiin kuulumisesta.

Aivan mahtavaa, että Suomessa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti EU-kriteerien mukaisesti.

Aivan mahtavaa, että Suomi on ylipäänsä hyväksytty eurovaluuttaa käyttävien maiden joukkoon.

Aivan mahtavaa, että myös Suomi osallistuu omalla panoksellaan esim. Kreikan talouden kuntoon panemiseen.

Aivan mahtavaa, että Suomeenkin on päätynyt muita kuin valkonaamoja. Naapurinkaan tirsan ei tarvitse olla vitivalkoinen.

Aivan mahtavaa, että Suomi on otettu mukaan läntiseen puolustusyhteistyöhön.

Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos otetaan Suomessa vakavasti.

Aivan mahtavaa, että Suomi on vihdoin mukana aika monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Vielä kun saadaan GCM, niin ollaan taas yksi askel lähempänä läntistä sivistysvaltiota.

Aivan mahtavaa, että EU-Suomi on hyvä maa.

]]>
17 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa#comments EU EU-Suomi Euro Wed, 14 Nov 2018 09:54:52 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa
Häviääkö internet? http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet <p>EU pyrkii tuhoamaan internetin Euroopasta tekijänoikeuslakien avulla.</p><p>Internetin mielivaltainen sensuroiminen on tuttua maailmalta. Sitä on nähty esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_Internet-sensuuri">Kiinassa</a> ja <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000001555503.html">Pakistanissa</a>, koska vallanpitäjät haluavat pitää kansalta vääränlaisen tiedon ulottomissa.&nbsp;<br />Oli vain ajan kysymys, milloin Euroopassa ryhdytään samaan, tai pikemminkin, että milloin sensuroimismetodit ottavat kunnolla tuulta alleen.</p><p>On vuosikaudet tullut erilaisia lakiehdotuksia, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120210-acta-epailys-leviaa-%E2%80%9Dyoutube-videosi-on-pian-laiton%E2%80%9D">Acta</a>, joita on perusteltu milloin terrorismin torjumisella, milloin lasten suojelemisella pedofiileilta. Nyt on keksitty tämä tekijänoikeuslakiasiat, joiden avulla mitä ilmeisimmin &quot;viimein&quot; onnistutaan aloittamaan laajamittainen sensuuri.</p><p>Konsti on hyvin yksinkertainen: Pakotetaan yritykset maksamaan siitä, mitä näiden sivujen käyttäjät tekevät. Tätä Saksassa on harrastattu jo vihapuheen kohdalla, eli on velvoitettu Facebookkia ja muita yrityksiä poistamaan käyttäjiensä vihapuhetta palveluista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9699018">miljoonien eurojen sakkojen uhalla</a>. Tietenkin tämä johtaa siihen, että Saksasssa Facebookin ylläpito on alkanut erityisherkästi poistamaan kaikkia materiaalia palvelustaan.</p><p><br />Nyt kun pakotetaan yritykset maksamaan sakkoja siitä, jos heidän käyttäjät rikkovat tekijänoikeuksia, niin entistä hullummaksi menee. Käyttäjät jakavat uutisia, musiikkia, meemikuvia, tekevät parodioita, kommentoivat kirjoja ja elokuvia jne. jolloin algoritmien on lähes mahdotonta tunnistaa milloin tekijänoikeuksia on rikottu ja milloin ei. &nbsp;Youtubessa esimerkiksi on todella suosittuja erilaiset reaktiovideot, joissa esim. kuunnellaan jokin musiikki kappale ja sitten kommentoidaan sitä. Näin ollen youtubella olisi aivan mahdoton suo alkaa sensuroimaan käyttäjiään sen pelossa, että saa sakkoja käyttäjiensä takia.</p><p>Youtube ilmoittikin tänään, että jos EU ei peräänny internetsensuurilakiensa kanssa, <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000005897941.html?fbclid=IwAR1AVJuPu3YMgnOx04dTKkeoh5NuWfbZEkStIQrvs8Cu9AkGcUKwqHD0ntQ">tulee Youtube poistumaan Euroopasta</a>. Mikään ei viittaa siihen, etteikö muut vastaavat isot internetpalvelut tekisi <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000005708279.html">samaa perässä.</a></p><p>Erityishuomiona vielä se, että internetsensuurilakiin kuuluu linkkivero, eli uutisten jakamisesta somessa tulisi maksullista. Tämä ynnättynä ylläolevaan johtaa siihen, että kansalaisten keskusteleminen internetissä hankaloituu huomattavasti. Youtubea, Facebookkia yms. palveluita käytetään todella paljon myös poliittisten mielipiteiden ja aatteiden esille tuomiseen, ja siis myös EU:n kritisoimiseen. Tämä kritisoiminen pyritään saamaan minimiin.</p><p>&rdquo;Tekijänoikeudet&rdquo; on vain keppihevonen, jonka avulla koitetaan sulkea kansalaisten turvat tukkoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU pyrkii tuhoamaan internetin Euroopasta tekijänoikeuslakien avulla.

Internetin mielivaltainen sensuroiminen on tuttua maailmalta. Sitä on nähty esimerkiksi Kiinassa ja Pakistanissa, koska vallanpitäjät haluavat pitää kansalta vääränlaisen tiedon ulottomissa. 
Oli vain ajan kysymys, milloin Euroopassa ryhdytään samaan, tai pikemminkin, että milloin sensuroimismetodit ottavat kunnolla tuulta alleen.

On vuosikaudet tullut erilaisia lakiehdotuksia, kuten Acta, joita on perusteltu milloin terrorismin torjumisella, milloin lasten suojelemisella pedofiileilta. Nyt on keksitty tämä tekijänoikeuslakiasiat, joiden avulla mitä ilmeisimmin "viimein" onnistutaan aloittamaan laajamittainen sensuuri.

Konsti on hyvin yksinkertainen: Pakotetaan yritykset maksamaan siitä, mitä näiden sivujen käyttäjät tekevät. Tätä Saksassa on harrastattu jo vihapuheen kohdalla, eli on velvoitettu Facebookkia ja muita yrityksiä poistamaan käyttäjiensä vihapuhetta palveluista miljoonien eurojen sakkojen uhalla. Tietenkin tämä johtaa siihen, että Saksasssa Facebookin ylläpito on alkanut erityisherkästi poistamaan kaikkia materiaalia palvelustaan.


Nyt kun pakotetaan yritykset maksamaan sakkoja siitä, jos heidän käyttäjät rikkovat tekijänoikeuksia, niin entistä hullummaksi menee. Käyttäjät jakavat uutisia, musiikkia, meemikuvia, tekevät parodioita, kommentoivat kirjoja ja elokuvia jne. jolloin algoritmien on lähes mahdotonta tunnistaa milloin tekijänoikeuksia on rikottu ja milloin ei.  Youtubessa esimerkiksi on todella suosittuja erilaiset reaktiovideot, joissa esim. kuunnellaan jokin musiikki kappale ja sitten kommentoidaan sitä. Näin ollen youtubella olisi aivan mahdoton suo alkaa sensuroimaan käyttäjiään sen pelossa, että saa sakkoja käyttäjiensä takia.

Youtube ilmoittikin tänään, että jos EU ei peräänny internetsensuurilakiensa kanssa, tulee Youtube poistumaan Euroopasta. Mikään ei viittaa siihen, etteikö muut vastaavat isot internetpalvelut tekisi samaa perässä.

Erityishuomiona vielä se, että internetsensuurilakiin kuuluu linkkivero, eli uutisten jakamisesta somessa tulisi maksullista. Tämä ynnättynä ylläolevaan johtaa siihen, että kansalaisten keskusteleminen internetissä hankaloituu huomattavasti. Youtubea, Facebookkia yms. palveluita käytetään todella paljon myös poliittisten mielipiteiden ja aatteiden esille tuomiseen, ja siis myös EU:n kritisoimiseen. Tämä kritisoiminen pyritään saamaan minimiin.

”Tekijänoikeudet” on vain keppihevonen, jonka avulla koitetaan sulkea kansalaisten turvat tukkoon.

]]>
66 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet#comments EU Internet Sähköiset julkaisut Sensurointi Youtube Tue, 13 Nov 2018 13:55:54 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet
Sote-uudistus ja notifiointivelvollisuus, osa 1 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1 <p>Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/sosiaali-ja-terveysvaliokunta/Documents/MIETINTÖLUONNOS_sote-%20ja%20maakuntauudistus_HE_15_2017.pdf"><u>mietintöluonnoksensa</u></a> hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.<br /><br />Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin yksinkertaisesti kuin pystyn. Valitan kuitenkin jo etukäteen, että asia ei välttämättä ole kaikkein kevyintä.<br /><br /><strong>Sote-uudistuksen EU-oikeudelliset riskit</strong><br /><br />EU-oikeudelliset riskit liittyvät hallituksen mallissa ensisijaisesti perusterveydenhuollon palveluiden uuteen järjestämistapaan, joka on myyvästi, mutta muuten suhteellisen heikoin perustein brändätty &rdquo;valinnanvapaudeksi&rdquo;. Mallissa yksityiset yritykset perustaisivat terveyskeskuksia (uudistuksen kielessä sote-keskus) kilpailemaan nykyistä vähäisempien julkisten sote-keskusten kanssa. Käyttäjät saisivat valita minkä keskuksen asiakkaiksi kirjautuvat ja julkinen valta maksaisi niin yksityisille kuin julkisille sote-keskuksille korvauksen niihin kirjautuneiden asiakkaiden määrän perusteella. Asiakas saisi vaihtaa käyttämäänsä sote-keskusta puolen vuoden välein.<br /><br />[Itse sote-palveluiden kokonaisuuden järjestämisen kannalta asiantuntijat ovat haukkuneet hallituksen mallin lyttyyn, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Suosittelen siitä aiheesta googlaamaan esim. professori Lasse Lehtosen tai emeritusprofessori Martti Kekomäen analyysejä.]<br /><br />Koska hallituksen ajamassa mallissa yksityiset ja julkiset sote-keskukset kilpailevat asiakkaista ja yksityiset tavoittelevat voittoa, tulee kuvaan mukaan EU ja kilpailuoikeudellinen aspekti. EU-sääntelyn (Sopimus Euroopan Unionin Toiminnasta 107 artikla) mukaan valtio ei lähtökohtaisesti saa tukea mitään kilpaillun taloudellisen toiminnan osapuolta. Valtiontuen käsite on hyvin laaja koskien kaikkia julkisen vallan toimenpiteitä, jotka voivat asettaa jonkun toimijan muita parempaan asemaan. Esim. jo pelkästään lupaus taloudellisesta avusta tarvittaessa on EU-käytännössä katsottu valtiontueksi. Samoin julkisoikeudellinen toimintamuoto, josta seuraa konkurssisuoja tai veroetuja tms.</p><p>Hallituksen sote-mallissa julkiset sote-keskukset toimiva liikelaitoksina (liikelaitos ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan kirjanpidollisesti eriytetty osa maakunnan organisaatiota). Näin ne ovat toimintamuodostaan johtuen suojattu konkurssia ja toiminnan loppumista vastaan. Liikelaitosmuodossa toimivat julkiset sote-keskukset siis saavat etua suhteessa niiden kanssa kilpaileviin yksityisiin sote-keskuksiin.</p><p>Toisaalta julkisrahoitteisiin peruspalveluihin liittyvä kilpailtuakaan toimintaa ei EU-oikeudessa välttämättä katsota luonteeltaan taloudelliseksi ns. solidaarisuussäännön nojalla. Ei siis voida myöskään yksiselitteisesti sanoa, että hallituksen &rdquo;valinnanvapausmalli&rdquo; olisi EU-oikeuden vastainen. Tämä rajanveto on EU-oikeudessa häilyvä. &rdquo;Valinnanvapaus&rdquo;-malli kiikkuu joka tapauksessa jossain varsin lähellä rajaa, kuten EU-tuomioistuimen äskettäisestä Slovakian julkisrahoitteista terveysvakuutusjärjestelmää koskevasta <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/0755_001.pdf"><u>ratkaisusta</u></a> on saatu huomata (Slovakian terveysvakuutusjärjestelmä muistuttaa monelta osin hallituksen &rdquo;valinnanvapaus&rdquo;-mallia ja tuomioistuin katsoi sen kuuluvan kilpailuoikeuden piiriin johtuen siitä, että järjestelmässä on mukana yksityisiä toimijoita ja toimijat voivat kilpailla laadulla hintojen ollessa kiinteitä).<br /><br />&rdquo;Valinnanvapaus&rdquo;-järjestelmän suhde EU:n kilpailuoikeuteen on siis epäselvä.<br /><br /><strong>Miten tällöin kuuluisi toimia?</strong><br /><br />Mahdollisesti valtiontukielementtejä sisältävän toimenpiteen hyväksyttävyyden EU-oikeuden kannalta voi ratkaista vain EU-komissio (ja tämän jälkeen valituksesta EU-tuomioistuin).&nbsp; Tämän vuoksi EU-sääntelyssä (SEUT 108 artikla) on asetettu jäsenvaltiolle velvollisuus hankkia etukäteishyväksyntä EU-komissiolta (notifiointi) suunnittelemiinsa toimenpiteisiin, joihin voi sisältyä kiellettyjä valtiontukielementtejä. Myös ehdotetun sote-järjestelmän notitioinfi olisi tässä kohti standardimenettely ja näin Suomi on toiminut huomattavasti vähemmänkin EU-oikeudellisia riskejä sisältävien toimenpiteiden kohdalla.<br /><br /></p><p>Miksi ei siis nyt ole näin tehty?</p><p>Ilmeisiä syitä on kaksi. Ensinnäkin aikataulu. Hallitus on ollut omasta mielestään saamassa soten koko ajan juuri kohta valmiiksi. Notifikaatio taas tarkoittaisi helposti puolen vuoden lykkäystä lainsäädännön valmisteluun, mikä ole sitten sopinut pirtaan. Ehdoton takaraja keskustalle ja kokoomukselle on toisaalta myös ollut vaalikauden loppu. Hallituksen sote-malli on koottu palasista, joista monia yksittäisiä ei tässä maassa kannata kuin tasan yksi puolue (osaa keskusta, osaa kokoomus), mutta jotka on kytketty toisiinsa monimutkaisella diilillä [lausutaan: lehmänkauppa]. Hallituksella on siis kiire saada Sote-lainsäädäntö nuijittua ennen vaalikauden vaihtumista, koska muuten diili raukeaa ja sitä myöten nuo puolueille rakkaat palaset lentäisivät romukoppaan todennäköisesti for good. Vaikka aikaisemmin tehtynä notifikaatio olisi hyvin ehtinyt ennen vaalikauden vaihdetta, niin tässä kohti ei oikein enää ehdi.</p><p>Toinen syy, miksi hallitus ei ole alunperinkään halunnut notifiointia lienee se, että se pelkää tosissaan mallinsa olevan EU-oikeuden vastainen ja saavansa komissiolta hylsyn. Alkuperäisessä <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_47+2017.aspx" rel="noopener" target="_blank"><u>sote-esityksessään</u></a> hallitus itsekin katsoi julkisten liikelaitosmuotoisten sote-keskusten olevan EU-oikeudellisesti mahdottomia ja edellytti, että siksi julkisomisteiset sote-keskukset pitää yhtiöittää. Hallituksen EU-oikeuden tulkinta kuitenkin yllättäen kääntyi 180 astetta siinä kohti, kun kävi selväksi, että koko julkisen perusterveydenhuollon yhtiöittäminen ei sopinut yhteen perustuslakiin ja &rdquo;valinnanvapaus&rdquo;-malli ei olisi voinut edetä hallituksen silloisen EU-oikeuden tulkinnan pohjalta.</p><p><br /><strong>Mutta pitääkö se notifioida?</strong><br /><br />Hallitus on sittemmin julkisuuteen kovasti vakuuttanut, ettei sen esityksessä ole mitään EU-oikeudellista epäselvyyttä ja ettei sitä näin tarvitse notifioida. Se, mikä oli hallituksen mielestä selvä yhteen suuntaan, olisikin nyt selvä päinvastaiseen suuntaan.<br /><br />No,<br /><br />Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli sote-käsittelyssä notifiointivelvollisuudesta neljää eri riippumatonta asiantuntijaa (kumpaakin maamme Eurooppaoikeuden professoria, yhtä valtiosääntoikeuden professoria ja yhtä korkeinta hallinto-oikeutta edustavaa oikeusneuvosta). Näistä neljästä neljä (<a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/snell-notifiointi-04072018.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/raitio-notifiointi-stv-030718-002.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/ojanen-notifiointi-stv-030718-003.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/jc3a4c3a4skinen-notifiointi-kirjallinen-stv-030718-002.pdf"><u>klik</u></a>) katsoi, että oikeusvarmuuden saamiseksi sote olisi notifioitava. Kolme neljästä katsoi malliin sisältyvän selkeitä riskejä ja epävarmuustekijöitä suhteessa EU-oikeuteen. Valtionsääntöoikeuden professori sentään piti notifiointia enemmän varmuuden hakemisena.<br /><br />Eli lyhyesti, kyllä se pitää notifioida.<br /><br />Notifiointi on Suoraan EU-sääntelystä seuraava jäsenvaltion velvollisuus. Sen laiminlyönnistä seuraisi merkittäviä riskejä koko ehdotetulla sote-järjestelmälle. Näistä tarkemmin kirjoituksen seuraavassa osassa.<br /><br /><br />​<a href="http://www.valtteriaaltonen.fi">www.valtteriaaltonen.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen mietintöluonnoksensa hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.

Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin yksinkertaisesti kuin pystyn. Valitan kuitenkin jo etukäteen, että asia ei välttämättä ole kaikkein kevyintä.

Sote-uudistuksen EU-oikeudelliset riskit

EU-oikeudelliset riskit liittyvät hallituksen mallissa ensisijaisesti perusterveydenhuollon palveluiden uuteen järjestämistapaan, joka on myyvästi, mutta muuten suhteellisen heikoin perustein brändätty ”valinnanvapaudeksi”. Mallissa yksityiset yritykset perustaisivat terveyskeskuksia (uudistuksen kielessä sote-keskus) kilpailemaan nykyistä vähäisempien julkisten sote-keskusten kanssa. Käyttäjät saisivat valita minkä keskuksen asiakkaiksi kirjautuvat ja julkinen valta maksaisi niin yksityisille kuin julkisille sote-keskuksille korvauksen niihin kirjautuneiden asiakkaiden määrän perusteella. Asiakas saisi vaihtaa käyttämäänsä sote-keskusta puolen vuoden välein.

[Itse sote-palveluiden kokonaisuuden järjestämisen kannalta asiantuntijat ovat haukkuneet hallituksen mallin lyttyyn, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Suosittelen siitä aiheesta googlaamaan esim. professori Lasse Lehtosen tai emeritusprofessori Martti Kekomäen analyysejä.]

Koska hallituksen ajamassa mallissa yksityiset ja julkiset sote-keskukset kilpailevat asiakkaista ja yksityiset tavoittelevat voittoa, tulee kuvaan mukaan EU ja kilpailuoikeudellinen aspekti. EU-sääntelyn (Sopimus Euroopan Unionin Toiminnasta 107 artikla) mukaan valtio ei lähtökohtaisesti saa tukea mitään kilpaillun taloudellisen toiminnan osapuolta. Valtiontuen käsite on hyvin laaja koskien kaikkia julkisen vallan toimenpiteitä, jotka voivat asettaa jonkun toimijan muita parempaan asemaan. Esim. jo pelkästään lupaus taloudellisesta avusta tarvittaessa on EU-käytännössä katsottu valtiontueksi. Samoin julkisoikeudellinen toimintamuoto, josta seuraa konkurssisuoja tai veroetuja tms.

Hallituksen sote-mallissa julkiset sote-keskukset toimiva liikelaitoksina (liikelaitos ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan kirjanpidollisesti eriytetty osa maakunnan organisaatiota). Näin ne ovat toimintamuodostaan johtuen suojattu konkurssia ja toiminnan loppumista vastaan. Liikelaitosmuodossa toimivat julkiset sote-keskukset siis saavat etua suhteessa niiden kanssa kilpaileviin yksityisiin sote-keskuksiin.

Toisaalta julkisrahoitteisiin peruspalveluihin liittyvä kilpailtuakaan toimintaa ei EU-oikeudessa välttämättä katsota luonteeltaan taloudelliseksi ns. solidaarisuussäännön nojalla. Ei siis voida myöskään yksiselitteisesti sanoa, että hallituksen ”valinnanvapausmalli” olisi EU-oikeuden vastainen. Tämä rajanveto on EU-oikeudessa häilyvä. ”Valinnanvapaus”-malli kiikkuu joka tapauksessa jossain varsin lähellä rajaa, kuten EU-tuomioistuimen äskettäisestä Slovakian julkisrahoitteista terveysvakuutusjärjestelmää koskevasta ratkaisusta on saatu huomata (Slovakian terveysvakuutusjärjestelmä muistuttaa monelta osin hallituksen ”valinnanvapaus”-mallia ja tuomioistuin katsoi sen kuuluvan kilpailuoikeuden piiriin johtuen siitä, että järjestelmässä on mukana yksityisiä toimijoita ja toimijat voivat kilpailla laadulla hintojen ollessa kiinteitä).

”Valinnanvapaus”-järjestelmän suhde EU:n kilpailuoikeuteen on siis epäselvä.

Miten tällöin kuuluisi toimia?

Mahdollisesti valtiontukielementtejä sisältävän toimenpiteen hyväksyttävyyden EU-oikeuden kannalta voi ratkaista vain EU-komissio (ja tämän jälkeen valituksesta EU-tuomioistuin).  Tämän vuoksi EU-sääntelyssä (SEUT 108 artikla) on asetettu jäsenvaltiolle velvollisuus hankkia etukäteishyväksyntä EU-komissiolta (notifiointi) suunnittelemiinsa toimenpiteisiin, joihin voi sisältyä kiellettyjä valtiontukielementtejä. Myös ehdotetun sote-järjestelmän notitioinfi olisi tässä kohti standardimenettely ja näin Suomi on toiminut huomattavasti vähemmänkin EU-oikeudellisia riskejä sisältävien toimenpiteiden kohdalla.

Miksi ei siis nyt ole näin tehty?

Ilmeisiä syitä on kaksi. Ensinnäkin aikataulu. Hallitus on ollut omasta mielestään saamassa soten koko ajan juuri kohta valmiiksi. Notifikaatio taas tarkoittaisi helposti puolen vuoden lykkäystä lainsäädännön valmisteluun, mikä ole sitten sopinut pirtaan. Ehdoton takaraja keskustalle ja kokoomukselle on toisaalta myös ollut vaalikauden loppu. Hallituksen sote-malli on koottu palasista, joista monia yksittäisiä ei tässä maassa kannata kuin tasan yksi puolue (osaa keskusta, osaa kokoomus), mutta jotka on kytketty toisiinsa monimutkaisella diilillä [lausutaan: lehmänkauppa]. Hallituksella on siis kiire saada Sote-lainsäädäntö nuijittua ennen vaalikauden vaihtumista, koska muuten diili raukeaa ja sitä myöten nuo puolueille rakkaat palaset lentäisivät romukoppaan todennäköisesti for good. Vaikka aikaisemmin tehtynä notifikaatio olisi hyvin ehtinyt ennen vaalikauden vaihdetta, niin tässä kohti ei oikein enää ehdi.

Toinen syy, miksi hallitus ei ole alunperinkään halunnut notifiointia lienee se, että se pelkää tosissaan mallinsa olevan EU-oikeuden vastainen ja saavansa komissiolta hylsyn. Alkuperäisessä sote-esityksessään hallitus itsekin katsoi julkisten liikelaitosmuotoisten sote-keskusten olevan EU-oikeudellisesti mahdottomia ja edellytti, että siksi julkisomisteiset sote-keskukset pitää yhtiöittää. Hallituksen EU-oikeuden tulkinta kuitenkin yllättäen kääntyi 180 astetta siinä kohti, kun kävi selväksi, että koko julkisen perusterveydenhuollon yhtiöittäminen ei sopinut yhteen perustuslakiin ja ”valinnanvapaus”-malli ei olisi voinut edetä hallituksen silloisen EU-oikeuden tulkinnan pohjalta.


Mutta pitääkö se notifioida?

Hallitus on sittemmin julkisuuteen kovasti vakuuttanut, ettei sen esityksessä ole mitään EU-oikeudellista epäselvyyttä ja ettei sitä näin tarvitse notifioida. Se, mikä oli hallituksen mielestä selvä yhteen suuntaan, olisikin nyt selvä päinvastaiseen suuntaan.

No,

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli sote-käsittelyssä notifiointivelvollisuudesta neljää eri riippumatonta asiantuntijaa (kumpaakin maamme Eurooppaoikeuden professoria, yhtä valtiosääntoikeuden professoria ja yhtä korkeinta hallinto-oikeutta edustavaa oikeusneuvosta). Näistä neljästä neljä (klik, klik, klik, klik) katsoi, että oikeusvarmuuden saamiseksi sote olisi notifioitava. Kolme neljästä katsoi malliin sisältyvän selkeitä riskejä ja epävarmuustekijöitä suhteessa EU-oikeuteen. Valtionsääntöoikeuden professori sentään piti notifiointia enemmän varmuuden hakemisena.

Eli lyhyesti, kyllä se pitää notifioida.

Notifiointi on Suoraan EU-sääntelystä seuraava jäsenvaltion velvollisuus. Sen laiminlyönnistä seuraisi merkittäviä riskejä koko ehdotetulla sote-järjestelmälle. Näistä tarkemmin kirjoituksen seuraavassa osassa.


www.valtteriaaltonen.fi

 

]]>
1 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1#comments EU Sote-uudistus Thu, 08 Nov 2018 08:39:42 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1
MEP Virkkusen esitys leikata maatalous- ja aluetuista on kohtuuton http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton <p>Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) toteaa <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.326006#cxrecs_s">Maaseudun tulevaisuuden (5.11.2018) mukaan</a>: &quot;On keskusteltu, että maatalous- ja aluetukien osuus saisi olla korkeintaan noin 60 prosenttia budjetista, mikä on järkevä suunta.&rdquo; Nykyisin osuus on noin 70 prosenttia budjetista.</p><p>Keskisuomalaisen europarlamentaarikon linjaus kuulostaa oudolta ja harkitsemattomalta.</p><p>Tässä maatalouden kannattavuuskriisistä on kohtuutonta leikata entisestään viljelijöiltä. Toivottavasti Virkkunen tarkentaa leikkauslistaansa ja peruu tällaiset puheet.</p><p>EU:n maatalous- ja aluetuilla on tärkeä merkitys Suomelle ja myös Keski-Suomen maakunnalle. Tarvitsisimme päinvastoin enemmän alueiden kehittämistä, eikä huoltovarmuuden merkitystä ruoantuotannossa saa unohtaa.</p><p>Olisin valmis leikkaamaan maataloustukia pois kuninkaallisilta ja muilta aatelisilta, mutta muutoin Virkkusen linjaus vaikuttaa harkitsemattomalta vaalipuheelta. Suomalaismeppien soisi puolustavan suomalaista elinkeinoa, eikä edesauttavan sen alasajoa.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) toteaa Maaseudun tulevaisuuden (5.11.2018) mukaan: "On keskusteltu, että maatalous- ja aluetukien osuus saisi olla korkeintaan noin 60 prosenttia budjetista, mikä on järkevä suunta.” Nykyisin osuus on noin 70 prosenttia budjetista.

Keskisuomalaisen europarlamentaarikon linjaus kuulostaa oudolta ja harkitsemattomalta.

Tässä maatalouden kannattavuuskriisistä on kohtuutonta leikata entisestään viljelijöiltä. Toivottavasti Virkkunen tarkentaa leikkauslistaansa ja peruu tällaiset puheet.

EU:n maatalous- ja aluetuilla on tärkeä merkitys Suomelle ja myös Keski-Suomen maakunnalle. Tarvitsisimme päinvastoin enemmän alueiden kehittämistä, eikä huoltovarmuuden merkitystä ruoantuotannossa saa unohtaa.

Olisin valmis leikkaamaan maataloustukia pois kuninkaallisilta ja muilta aatelisilta, mutta muutoin Virkkusen linjaus vaikuttaa harkitsemattomalta vaalipuheelta. Suomalaismeppien soisi puolustavan suomalaista elinkeinoa, eikä edesauttavan sen alasajoa.

www.joonaskontta.fi

]]>
1 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton#comments Aluepolitiikka Aluetuki EU maatalous MEP Tue, 06 Nov 2018 08:26:46 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton
Seuraavalla hallituksella on edessään suuria turvallisuuspoliittisia valintoja http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja <p>Suomessa toimitetaan ensi vuoden huhtikuun 14. päivänä eduskuntavaalit. Tämän vaalin tuloksen pohjalta tullaan muodostamaan hallitus, jolla on edessään suuria ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanvetotarpeita yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Presidenttinä tulee koko tuon hallituksen toimikauden ajan olemaan <strong>Sauli Niinistö</strong>.</p><p>Kolme selkeintä pitkän aikavälin trendiä, jotka vaikuttavat turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ovat seuraavat:</p><p><strong>1) Yhdysvaltojen suhteellisen ylivoiman hupeneminen</strong></p><p>Kiinan talouden, teknologisen kehitystason ja sotilasbudjetin kasvaessa etenkin idän Lohikäärme ottaa Yhdysvaltoja kiinni sotilaallisessa voimassa ja muissa suorituskyvyissä. Takamatka on edelleen merkittävä, mutta samaan aikaan myös Venäjän asevoimien varustus ja valmiustaso on kohonnut kylmän sodan jälkeisestä alennustilasta.</p><p>Molemmilla ns. revansistisilla suurvalloilla suurin osa uusista asejärjestelmistä on joko yhä pahasti kesken tai niitä ei ole vielä laajassa palveluskäytössä, osa edelleen käytössä olevista järjestelmistä taas on vanhentuneita. Mutta modernisaatio ja valmius on selkeästi kasvanut molemmilla. 1990-luvulla alkanut <em>Pax Americana </em>on lähestymässä loppuaan. Globaalin valtajärjestelmän muutokset ovat usein aiheuttaneet levottomuutta ja konflikteja. Tähän tulee varautua nytkin.</p><p><strong>2) Globaalin politiikan keskipisteen siirtyminen Aasiaan</strong></p><p>Vaikka valta siirtyi jo II Maailmansodan jälkeen Euroopan pääkaupungeista Moskovaan ja Washingtoniin, Eurooppa säilyi strategisten valtapelien keskeisenä näyttämönä. Osittain siksi täällä rintamalinjat myös pysyivät niin liikkumattomina: Eurooppa teollisine ja taloudellisine resursseineen oli elintärkeä molemmille supervalloille. Nyt Eurooppa menettää merkitystään ja Yhdysvallat on siirtänyt sotilaallisen läsnäolonsa ja suunnittelunsa painopistettä Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle, jossa sillä on puolustettavanaan taloudellisia ja strategisia intressejä.</p><p>Venäjän sijaan Kiina on nyt keskeisin haastaja Yhdysvalloille kamppailussa globaalista valta-asemasta ja vastuu Euroopan turvallisuudesta on ensisijaisesti eurooppalaisilla itsellään.</p><p><strong>3) Hajoava kansainvälinen järjestelmä</strong></p><p>Kansainväliset sopimusjärjestelmät rakoilevat koko ajan enemmän. Euroopassa tämä näkyy mm. Britannian EU-erossa, globaalisti muun muassa vetäytymisinä kansainvälisistä ilmasto- ja pakolaissopimuksista. Sopimuspohjaisen järjestelmän mureneminen lisää epävarmuustekijöitä ja tarvetta paikallisemmille, alueellisille yhteistyösopimuksille, kahdenväliselle diplomatialle ja vararatkaisuille yllättävien tilanteiden riskeiltä suojautumiseksi.</p><p>Nämä kolme päätekijää on otettava huomioon kaikessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suunnittelussa seuraavien vuosien aikana. Lisääntyvistä jännitteistä johtuen Suomen tulisi olla valmis haasteisiin jo tulevan hallituskauden aikana. Suora sotilaallinen konflikti ei ole todennäköinen, mutta ei enää täysin poissuljettukaan, kuten ennen vuotta 2014 kenties ajateltiin.</p><p><strong>Tulevaisuuden konflikteissa ratkaisevaa on nopeus</strong></p><p>Suomella on eurooppalaisessa katsannossa poikkeuksellisen hyvä valmius siihen, mitä voidaan pitää perinteisenä kriisitilanteena. Meillä on suurehko reservi, jota myös taas harjoitetaan tauon jälkeen suhteellisen paljon. Joukoilla on tuekseen tykistöä, tankkeja ja panssariajoneuvoja. Reserviarmeijan valmiuksilla voitaisiin myös hoitaa sellainen äkillinen ongelma kuin vaikka suuri pakolaisaalto rajan ylitse.</p><p>Sen sijaan Suomen kyky reagoida nopeasti on kyseenalainen. Perinteinen kriisiajattelu lähtee siitä, että jännitteen kasvamista seuraa selkeä tilanteen kärjistymisvaihe ennen konfliktin puhkeamista, mikä antaa aikaa suorittaa liikekannallepanon kaltaisia valmistautumistoimia. Tämä ajatus ei vieläkään ole täysin vanhentunut, vaikka kuinka kohkataankin Venäjän salamasotadoktriinista.</p><p>Esimerkiksi Ukrainassa pitkään käynnissä vellonut sisäinen poliittinen konflikti Maidanin mielenosoitusten muodossa loi taustan seuranneelle Krimin miehitykselle ja sodan puhkeamiselle Itä-Ukrainassa. On vaikea ajatella, että konflikti puhkeaisi jossain muualla ennen aikaisempaa tilanteen kriisiytymistä. Isompi kysymys on se, kyetäänkö tulkitsemaan oikein se, kuinka vakava jokin tilanne on ja mikä laukaisee voimankäyttökynnyksen?</p><p><strong>Suomen on korostettava valmiutta voiman sijasta</strong></p><p>Kun turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ratkaistaan, Suomenkin kannattaa painottaa oikea-aikaista tiedonsaantia ja kattavan tilannekuvan muodostamista, valmiutta kansainväliseen yhteistoimintaan sekä kykyä nopeaan reagointiin ns. syvästä rauhantilasta ja operatiiviseen toimintaan &quot;harmaan vaiheen&quot; aikana, joka todennäköisesti ei missään vaiheessa laajene täysimittaiseksi konfliktiksi. Ratkaiseva rooli tässä on erikoisjoukoilla, tiedustelulla ja korkean valmiuden reserveillä, jotka voivat toimia lyhyellä varoitusajalla.</p><p>Samaan aikaan Suomi voi &quot;perinteisessä mielessä&quot; vähentää monessa suhteessa varustautumistaan sotilaalliseen konfliktiin: kokonaisreservin määrä voi edelleen pienentyä, tykistöä tuskin tarvitaan nykyistä määrää tulevaisuudessa, panssarikalustoa uusittaessa voidaan painottaa monimuotoista käyttökelpoisuutta raudan määrän sijaan. Meri- ja ilmavoimien kaluston uusiminen esitetyssä aikataulussa on tarpeellista ja vastaa nyt käytössä olevan kaluston käyttöikää ja merivoimien osalta myös Itämeren muuttunutta voimatasapainoa (erit. Venäjän Bastion-meritorjuntaohjusjärjestelmä, mutta myös modernisoitu ja kasvatettu aluskanta).</p><p><strong>Suomen suhde liittoutumiseen muuttuu &quot;katveessa&quot;</strong></p><p>Suomen osallistuminen sotilasliiton 5. artiklan käyttöä harjoittelevaan Naton Trident Juncture -harjoitukseen Norjassa on herättänyt aktiivista keskustelua Suomen asemasta kotimaassa, mutta nostanut myös protesteja Venäjällä, joka arvostelee myös Ruotsin osallistumista harjoituksiin. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat sotilasliittoon kuulumattomat valtiot, jotka osallistuvat kyseiseen harjoitukseen. Osittain kyse toki on maantieteestä, Naton harjoituksiin ovat ennenkin osallistuneet lähialueen kumppanimaat.</p><p>Haastavaksi Suomen Nato-suhteen tekee se, että Venäjä jo käytännössä katsoo Suomen ja Ruotsin osaksi läntistä puolustusliittoa, mutta molemmissa maissa kansalaisten enemmistö vastustaa kotimaansa täysjäsenyyttä. Demokraattisessa valtiossa ei oikein voida toimia tällaisessa asiassa kansalaisten tahtoa vastaan, mutta toisaalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan olisi hyvä olla rationaalista ja de jure -tilanteen kannattaisi vastata sitä, miten asiat de facto ovat.</p><p>Suomen osallistuminen läntisten valtioiden harjoitustoimintaan on muuttunut nopeasti, osittain koska tämän ajan suorituskyky käytännössä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen toiminta mahdollisen kriisin aikana tapahtuu koko Pohjolan alueella. Vastaavasti Itämeren alueella puhkeava konflikti tarkoittaa kaikkien rantavaltioiden osallisuutta tavalla tai toisella. Yksin kukaan ei pärjää.</p><p><strong>Kansainvälinen yhteistyö on muutakin kuin Nato</strong></p><p>Nato ei kuitenkaan ole ainoa kansainvälinen viitekehys, jonka kanssa Suomen pitää ratkaista oma pitkän aikavälin yhteistyönsä. Sotilaspuolen kysymyksiin perehtyneet tuttavani ovat muistuttaneet, että Natoon kuuluu kaikenlaisia maita kuten Albania ja Bulgaria, eikä sotilasliitolla itsellään ole muita resursseja kuin ne, jotka jäsenvaltiot niille antavat. Suurin hyöty sotilasliitossa ovat sen komentojärjestelmät ja sopimuksista syntyvät avunanto- ja yhteistoimintavalmiudet.</p><p>Suomelle yhtä lailla merkityksellisen turvallisuuspoliittisen viitekehyksen luo EU, jonka toiminta rikosten torjunnassa, tiedustelutoiminnassa ja maahanmuuttopolitiikan kaltaisissa kysymyksissä vastaa moniin sellaisiin haasteisiin, jotka saattavat edeltää tai olla osatekijänä nykyajan konflikteissa. Erityinen suhde meillä on myös muihin Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan, joiden kanssa käytännön yhteistyötä kriisiaikana tehtäisiin niin Itämerellä, Lapissa kuin ilmatilan suojaamisessakin.</p><p>Vähätellä ei myöskään voi Suomen kahdenvälisiä transatlanttisia suhteita Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen mielenkiinnon vähentyessä Eurooppaa kohtaan on hyvin keskeistä, mitkä maanosan valtioiden suorat välit maailman johtavaan sotilaalliseen suurvaltaan ovat ja kuinka suuri mielenkiinto avun antamiseen siellä on. Hyvät suhteet mahdollistavat sellaisen rauhanaikaisen yhteistyön, joka kantaa myös poikkeusoloihin.</p><p><strong>Päätöksien on kannettava kauas tulevaisuuteen</strong></p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikan sektori, jossa päätöksenteon sykli ja aikajänne on aina useampia vaalikausia. Siksi se, mitä päätetään ei voi olla yksittäisen vaalikauden hallitus-oppositio -jaon varassa ja valitun linjan täytyy vastata myös kansalaisten yleisiä tuntoja asiasta. Toisaalta esimerkiksi Nato-harjoituksiin osallistuminen ei tunnu nostaneen yleistä närää kuin hyvin rajallisissa vasemmistopiireissä.</p><p>Tällä sektorilla poliitikoillakin on erityinen vastuu puhua kansalaisille siten kuin he käyttöönsä saaman parhaan mahdollisen informaation pohjalta todella arvioivat. Ei siis sen mukaan, millä keinolla olisi paras mahdollisuus kalastella ääniä tai hyödyntää mahdollista oppositioasemaa. Toki tämä pätee kaikkeen muuhunkin politiikkaan, mutta jos on valittava yksi sektori, jolla selkärangan osoittaminen on poikkeuksellisen tärkeää, niin ilmastopolitiikan ohella se on juuri tämä.</p><p>Seuraavan hallituksen tulee siis tehdä päätöksiä koskien Suomen puolustuksen ja laajemman turvallisuusinfrastruktuurin uudistamista ja Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. Tätä tulee rakentaa yhteistyössä kaikkien parlamentaaristen voimien kanssa, jotka haluavat olla työssä rakentavasti mukana. Suunnan tulee olla oikea, mutta Suomelle selkeästi sopii tässä asiassa eleetön suorituskyvyn ja kumppanuuden rakentaminen julkisiin julistuksiin perustuvan politiikanteon sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa toimitetaan ensi vuoden huhtikuun 14. päivänä eduskuntavaalit. Tämän vaalin tuloksen pohjalta tullaan muodostamaan hallitus, jolla on edessään suuria ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanvetotarpeita yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Presidenttinä tulee koko tuon hallituksen toimikauden ajan olemaan Sauli Niinistö.

Kolme selkeintä pitkän aikavälin trendiä, jotka vaikuttavat turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ovat seuraavat:

1) Yhdysvaltojen suhteellisen ylivoiman hupeneminen

Kiinan talouden, teknologisen kehitystason ja sotilasbudjetin kasvaessa etenkin idän Lohikäärme ottaa Yhdysvaltoja kiinni sotilaallisessa voimassa ja muissa suorituskyvyissä. Takamatka on edelleen merkittävä, mutta samaan aikaan myös Venäjän asevoimien varustus ja valmiustaso on kohonnut kylmän sodan jälkeisestä alennustilasta.

Molemmilla ns. revansistisilla suurvalloilla suurin osa uusista asejärjestelmistä on joko yhä pahasti kesken tai niitä ei ole vielä laajassa palveluskäytössä, osa edelleen käytössä olevista järjestelmistä taas on vanhentuneita. Mutta modernisaatio ja valmius on selkeästi kasvanut molemmilla. 1990-luvulla alkanut Pax Americana on lähestymässä loppuaan. Globaalin valtajärjestelmän muutokset ovat usein aiheuttaneet levottomuutta ja konflikteja. Tähän tulee varautua nytkin.

2) Globaalin politiikan keskipisteen siirtyminen Aasiaan

Vaikka valta siirtyi jo II Maailmansodan jälkeen Euroopan pääkaupungeista Moskovaan ja Washingtoniin, Eurooppa säilyi strategisten valtapelien keskeisenä näyttämönä. Osittain siksi täällä rintamalinjat myös pysyivät niin liikkumattomina: Eurooppa teollisine ja taloudellisine resursseineen oli elintärkeä molemmille supervalloille. Nyt Eurooppa menettää merkitystään ja Yhdysvallat on siirtänyt sotilaallisen läsnäolonsa ja suunnittelunsa painopistettä Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle, jossa sillä on puolustettavanaan taloudellisia ja strategisia intressejä.

Venäjän sijaan Kiina on nyt keskeisin haastaja Yhdysvalloille kamppailussa globaalista valta-asemasta ja vastuu Euroopan turvallisuudesta on ensisijaisesti eurooppalaisilla itsellään.

3) Hajoava kansainvälinen järjestelmä

Kansainväliset sopimusjärjestelmät rakoilevat koko ajan enemmän. Euroopassa tämä näkyy mm. Britannian EU-erossa, globaalisti muun muassa vetäytymisinä kansainvälisistä ilmasto- ja pakolaissopimuksista. Sopimuspohjaisen järjestelmän mureneminen lisää epävarmuustekijöitä ja tarvetta paikallisemmille, alueellisille yhteistyösopimuksille, kahdenväliselle diplomatialle ja vararatkaisuille yllättävien tilanteiden riskeiltä suojautumiseksi.

Nämä kolme päätekijää on otettava huomioon kaikessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suunnittelussa seuraavien vuosien aikana. Lisääntyvistä jännitteistä johtuen Suomen tulisi olla valmis haasteisiin jo tulevan hallituskauden aikana. Suora sotilaallinen konflikti ei ole todennäköinen, mutta ei enää täysin poissuljettukaan, kuten ennen vuotta 2014 kenties ajateltiin.

Tulevaisuuden konflikteissa ratkaisevaa on nopeus

Suomella on eurooppalaisessa katsannossa poikkeuksellisen hyvä valmius siihen, mitä voidaan pitää perinteisenä kriisitilanteena. Meillä on suurehko reservi, jota myös taas harjoitetaan tauon jälkeen suhteellisen paljon. Joukoilla on tuekseen tykistöä, tankkeja ja panssariajoneuvoja. Reserviarmeijan valmiuksilla voitaisiin myös hoitaa sellainen äkillinen ongelma kuin vaikka suuri pakolaisaalto rajan ylitse.

Sen sijaan Suomen kyky reagoida nopeasti on kyseenalainen. Perinteinen kriisiajattelu lähtee siitä, että jännitteen kasvamista seuraa selkeä tilanteen kärjistymisvaihe ennen konfliktin puhkeamista, mikä antaa aikaa suorittaa liikekannallepanon kaltaisia valmistautumistoimia. Tämä ajatus ei vieläkään ole täysin vanhentunut, vaikka kuinka kohkataankin Venäjän salamasotadoktriinista.

Esimerkiksi Ukrainassa pitkään käynnissä vellonut sisäinen poliittinen konflikti Maidanin mielenosoitusten muodossa loi taustan seuranneelle Krimin miehitykselle ja sodan puhkeamiselle Itä-Ukrainassa. On vaikea ajatella, että konflikti puhkeaisi jossain muualla ennen aikaisempaa tilanteen kriisiytymistä. Isompi kysymys on se, kyetäänkö tulkitsemaan oikein se, kuinka vakava jokin tilanne on ja mikä laukaisee voimankäyttökynnyksen?

Suomen on korostettava valmiutta voiman sijasta

Kun turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ratkaistaan, Suomenkin kannattaa painottaa oikea-aikaista tiedonsaantia ja kattavan tilannekuvan muodostamista, valmiutta kansainväliseen yhteistoimintaan sekä kykyä nopeaan reagointiin ns. syvästä rauhantilasta ja operatiiviseen toimintaan "harmaan vaiheen" aikana, joka todennäköisesti ei missään vaiheessa laajene täysimittaiseksi konfliktiksi. Ratkaiseva rooli tässä on erikoisjoukoilla, tiedustelulla ja korkean valmiuden reserveillä, jotka voivat toimia lyhyellä varoitusajalla.

Samaan aikaan Suomi voi "perinteisessä mielessä" vähentää monessa suhteessa varustautumistaan sotilaalliseen konfliktiin: kokonaisreservin määrä voi edelleen pienentyä, tykistöä tuskin tarvitaan nykyistä määrää tulevaisuudessa, panssarikalustoa uusittaessa voidaan painottaa monimuotoista käyttökelpoisuutta raudan määrän sijaan. Meri- ja ilmavoimien kaluston uusiminen esitetyssä aikataulussa on tarpeellista ja vastaa nyt käytössä olevan kaluston käyttöikää ja merivoimien osalta myös Itämeren muuttunutta voimatasapainoa (erit. Venäjän Bastion-meritorjuntaohjusjärjestelmä, mutta myös modernisoitu ja kasvatettu aluskanta).

Suomen suhde liittoutumiseen muuttuu "katveessa"

Suomen osallistuminen sotilasliiton 5. artiklan käyttöä harjoittelevaan Naton Trident Juncture -harjoitukseen Norjassa on herättänyt aktiivista keskustelua Suomen asemasta kotimaassa, mutta nostanut myös protesteja Venäjällä, joka arvostelee myös Ruotsin osallistumista harjoituksiin. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat sotilasliittoon kuulumattomat valtiot, jotka osallistuvat kyseiseen harjoitukseen. Osittain kyse toki on maantieteestä, Naton harjoituksiin ovat ennenkin osallistuneet lähialueen kumppanimaat.

Haastavaksi Suomen Nato-suhteen tekee se, että Venäjä jo käytännössä katsoo Suomen ja Ruotsin osaksi läntistä puolustusliittoa, mutta molemmissa maissa kansalaisten enemmistö vastustaa kotimaansa täysjäsenyyttä. Demokraattisessa valtiossa ei oikein voida toimia tällaisessa asiassa kansalaisten tahtoa vastaan, mutta toisaalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan olisi hyvä olla rationaalista ja de jure -tilanteen kannattaisi vastata sitä, miten asiat de facto ovat.

Suomen osallistuminen läntisten valtioiden harjoitustoimintaan on muuttunut nopeasti, osittain koska tämän ajan suorituskyky käytännössä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen toiminta mahdollisen kriisin aikana tapahtuu koko Pohjolan alueella. Vastaavasti Itämeren alueella puhkeava konflikti tarkoittaa kaikkien rantavaltioiden osallisuutta tavalla tai toisella. Yksin kukaan ei pärjää.

Kansainvälinen yhteistyö on muutakin kuin Nato

Nato ei kuitenkaan ole ainoa kansainvälinen viitekehys, jonka kanssa Suomen pitää ratkaista oma pitkän aikavälin yhteistyönsä. Sotilaspuolen kysymyksiin perehtyneet tuttavani ovat muistuttaneet, että Natoon kuuluu kaikenlaisia maita kuten Albania ja Bulgaria, eikä sotilasliitolla itsellään ole muita resursseja kuin ne, jotka jäsenvaltiot niille antavat. Suurin hyöty sotilasliitossa ovat sen komentojärjestelmät ja sopimuksista syntyvät avunanto- ja yhteistoimintavalmiudet.

Suomelle yhtä lailla merkityksellisen turvallisuuspoliittisen viitekehyksen luo EU, jonka toiminta rikosten torjunnassa, tiedustelutoiminnassa ja maahanmuuttopolitiikan kaltaisissa kysymyksissä vastaa moniin sellaisiin haasteisiin, jotka saattavat edeltää tai olla osatekijänä nykyajan konflikteissa. Erityinen suhde meillä on myös muihin Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan, joiden kanssa käytännön yhteistyötä kriisiaikana tehtäisiin niin Itämerellä, Lapissa kuin ilmatilan suojaamisessakin.

Vähätellä ei myöskään voi Suomen kahdenvälisiä transatlanttisia suhteita Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen mielenkiinnon vähentyessä Eurooppaa kohtaan on hyvin keskeistä, mitkä maanosan valtioiden suorat välit maailman johtavaan sotilaalliseen suurvaltaan ovat ja kuinka suuri mielenkiinto avun antamiseen siellä on. Hyvät suhteet mahdollistavat sellaisen rauhanaikaisen yhteistyön, joka kantaa myös poikkeusoloihin.

Päätöksien on kannettava kauas tulevaisuuteen

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikan sektori, jossa päätöksenteon sykli ja aikajänne on aina useampia vaalikausia. Siksi se, mitä päätetään ei voi olla yksittäisen vaalikauden hallitus-oppositio -jaon varassa ja valitun linjan täytyy vastata myös kansalaisten yleisiä tuntoja asiasta. Toisaalta esimerkiksi Nato-harjoituksiin osallistuminen ei tunnu nostaneen yleistä närää kuin hyvin rajallisissa vasemmistopiireissä.

Tällä sektorilla poliitikoillakin on erityinen vastuu puhua kansalaisille siten kuin he käyttöönsä saaman parhaan mahdollisen informaation pohjalta todella arvioivat. Ei siis sen mukaan, millä keinolla olisi paras mahdollisuus kalastella ääniä tai hyödyntää mahdollista oppositioasemaa. Toki tämä pätee kaikkeen muuhunkin politiikkaan, mutta jos on valittava yksi sektori, jolla selkärangan osoittaminen on poikkeuksellisen tärkeää, niin ilmastopolitiikan ohella se on juuri tämä.

Seuraavan hallituksen tulee siis tehdä päätöksiä koskien Suomen puolustuksen ja laajemman turvallisuusinfrastruktuurin uudistamista ja Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. Tätä tulee rakentaa yhteistyössä kaikkien parlamentaaristen voimien kanssa, jotka haluavat olla työssä rakentavasti mukana. Suunnan tulee olla oikea, mutta Suomelle selkeästi sopii tässä asiassa eleetön suorituskyvyn ja kumppanuuden rakentaminen julkisiin julistuksiin perustuvan politiikanteon sijaan.

]]>
8 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja#comments EU EU:n yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka Nato Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Venäjä Mon, 05 Nov 2018 09:07:21 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja
Hesari perustelee EU:n integraatiota tieteellisellä totuudella http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella <p><strong>&nbsp;</strong>Hesari on tunnetusti Naton, EU:n ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen &rdquo;äänenkannattaja&rdquo;. Tämän aamun Hesari on antanut tilaa Vieraskynäpalstalla Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Mikko Majanderille, jonka kirjoituksen otsikko on&rdquo; Sirpaloituminen uhkaa Euroopan kehitystä&rdquo;. Kirjoituksen viesti on hyvin selvä otsikon viestin mukaisesti. Vaikka teksti käsittelee vain EU:n sisäistä kehitystä, niin otsikko on vedetty koko Euroopan tasolle, joka ei ole plussaa tutkijataustaiselle kirjoittajalle: EU = Eurooppa.</p><p>Majander suree siis sitä, että EU:n kehitystä kohti integroitumista uhkaa poliittisen kentän sirpaloituminen. Pääuhka Majanderin mukaan on kansallispopulistiset puolueet. Näinhän tietenkin on. Tässä kohtaa odottaisi tutkijalta neutraalimpaa asennetta. Majander ei millään tavalla kyseenalaista EU:ta ja sen integraation etenemistä. Hän toimii kuin paraskin EU-puolueen kannattaja. Hän edustaa tiedettä ja esittää selvän sanoman, että on tieteellinen totuus, että EU on oikea ratkaisu kaikille Euroopan maille, ja jos joku henkilö tai puolue vastustaa tätä näkemystä, niin sitä ei pidä ottaa vakavasti: eivät poloiset ymmärrä, että EU on tieteellisesti oikea ratkaisu Euroopalle. Tässä on sama kaava, kuin NL:ssa, jossa oli tieteellisesti toteennäytetty, että marxilainen poliittinen järjestelmä on paras yhteiskuntajärjestelmä.</p><p>Majander analysoi, miten kansallispopulismi voidaan pysäyttää. Majander ei analysoi, miksi on syntynyt kansallispopulistisia puolueita kaikkiin EU-maihin ja miten voi olla demokraattisen järjestelmän vastaista tällaisten puolueiden esiinmarssi. Majander suree myös sitä, kuinka EU:n todellinen johtaja Angela Merkel ei jaksa enää viedä EU:n kehitystä eteenpäin, kun kotikentällä poliittinen tulevaisuus on loppumassa. Majander kauhistelee myös sitä, kuinka Italiassa uudet puolueet tekevät budjettia Brysselin säännöistä piittaamatta.</p><p>Jos Majander olisi neutraali tutkija, niin hän olisi voinut analysoida syitä EU:n nykytilanteeseen esimerkiksi seuraavissa kysymyksissä:</p><ol><li>Miksi läntiset EU-maat ovat voineet rikkoa EU:n budjettisääntöjä aikaisemmin ilman julkisuutta? Olisiko syynä se, että Italiassa sen tekee väärät poliittiset puolueet?</li><li>Miksi EU on rikkonut omia rahaliiton sääntöjä tukemalla vaikeuksiin joutuneiden maiden pankkeja Saksan ja Ranskan pankkien eduksi?</li><li>Miksi EU tuki Ukrainan laillisen Venäjä-mielisen hallituksen laitonta kaatamista?</li><li>Mistä tulee EU-johtajien valta pysäyttää kello, kun takaraja meni umpeen?</li><li>Miksi Englannille ei haluta antaa vapaakauppasopimusta, vaikka sen lainsäädäntö täyttää sisämarkkinoiden vaatimukset?</li><li>Miksi EU päätti Merkelin johdolla ottaa laittomia ja paperittomia siirtolaisia ja romuttaa Schengen- ja Dublin-sopimukset.</li><li>Mitä eroa on moraalisesti sillä, että EU antaa laittomien siirtolaisten hukkua Välimereen ja Trump uhkaa ampua siirtolaiset rajalle?</li><li>Miksi EU ei hae hallitusti ja turvallisesti järkevän määrän aitoja pakolaisperheitä Lähi-idän pakolaisleireiltä, joilla on luku- ja ammattitaitoa, vaan päästää sisään mieluummin laittomia elintasosiirtolaisia Afrikasta?</li></ol><p>Olisihan näitä kysymyksiä enemmänkin. Mutta jo näiden asioiden pohdiskelu avaa syyt siihen, miksi EU:n integraatio näyttää yhä huonommalta vaihtoehdolta useissa EU-maissa. Vielä yksi loppukaneetti. EU:n kaltaista poliittista integraatiota ei ole koskaan kokeiltu tässä mittakaavassa: eri kielet, eri kulttuurit, eri uskonnot. Ylikansalliset valtiot ovat supistuneet mallia Neuvostoliitosta Venäjä. Balkanilla tapahtui kansanmurhia vielä 1990-luvulla. On täysin selvää, että EU:n integroituminen ei tule onnistumaan. Hajoamisprosessi on jo menossa, mutta Majander ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällaisen pohdiskelun jälkeen EU-integraation puolustajilta tulee se yksi perustelu: EU on taannut rauhan Euroopassa. Viimeisen 100 vuoden aikana sodat aloittivat hullut diktaattorit, joita enää ole. Mutta jos EU oikein yrittää, niin kyllä se Venäjän kanssa voi saada sodan aikaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Hesari on tunnetusti Naton, EU:n ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen ”äänenkannattaja”. Tämän aamun Hesari on antanut tilaa Vieraskynäpalstalla Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Mikko Majanderille, jonka kirjoituksen otsikko on” Sirpaloituminen uhkaa Euroopan kehitystä”. Kirjoituksen viesti on hyvin selvä otsikon viestin mukaisesti. Vaikka teksti käsittelee vain EU:n sisäistä kehitystä, niin otsikko on vedetty koko Euroopan tasolle, joka ei ole plussaa tutkijataustaiselle kirjoittajalle: EU = Eurooppa.

Majander suree siis sitä, että EU:n kehitystä kohti integroitumista uhkaa poliittisen kentän sirpaloituminen. Pääuhka Majanderin mukaan on kansallispopulistiset puolueet. Näinhän tietenkin on. Tässä kohtaa odottaisi tutkijalta neutraalimpaa asennetta. Majander ei millään tavalla kyseenalaista EU:ta ja sen integraation etenemistä. Hän toimii kuin paraskin EU-puolueen kannattaja. Hän edustaa tiedettä ja esittää selvän sanoman, että on tieteellinen totuus, että EU on oikea ratkaisu kaikille Euroopan maille, ja jos joku henkilö tai puolue vastustaa tätä näkemystä, niin sitä ei pidä ottaa vakavasti: eivät poloiset ymmärrä, että EU on tieteellisesti oikea ratkaisu Euroopalle. Tässä on sama kaava, kuin NL:ssa, jossa oli tieteellisesti toteennäytetty, että marxilainen poliittinen järjestelmä on paras yhteiskuntajärjestelmä.

Majander analysoi, miten kansallispopulismi voidaan pysäyttää. Majander ei analysoi, miksi on syntynyt kansallispopulistisia puolueita kaikkiin EU-maihin ja miten voi olla demokraattisen järjestelmän vastaista tällaisten puolueiden esiinmarssi. Majander suree myös sitä, kuinka EU:n todellinen johtaja Angela Merkel ei jaksa enää viedä EU:n kehitystä eteenpäin, kun kotikentällä poliittinen tulevaisuus on loppumassa. Majander kauhistelee myös sitä, kuinka Italiassa uudet puolueet tekevät budjettia Brysselin säännöistä piittaamatta.

Jos Majander olisi neutraali tutkija, niin hän olisi voinut analysoida syitä EU:n nykytilanteeseen esimerkiksi seuraavissa kysymyksissä:

  1. Miksi läntiset EU-maat ovat voineet rikkoa EU:n budjettisääntöjä aikaisemmin ilman julkisuutta? Olisiko syynä se, että Italiassa sen tekee väärät poliittiset puolueet?
  2. Miksi EU on rikkonut omia rahaliiton sääntöjä tukemalla vaikeuksiin joutuneiden maiden pankkeja Saksan ja Ranskan pankkien eduksi?
  3. Miksi EU tuki Ukrainan laillisen Venäjä-mielisen hallituksen laitonta kaatamista?
  4. Mistä tulee EU-johtajien valta pysäyttää kello, kun takaraja meni umpeen?
  5. Miksi Englannille ei haluta antaa vapaakauppasopimusta, vaikka sen lainsäädäntö täyttää sisämarkkinoiden vaatimukset?
  6. Miksi EU päätti Merkelin johdolla ottaa laittomia ja paperittomia siirtolaisia ja romuttaa Schengen- ja Dublin-sopimukset.
  7. Mitä eroa on moraalisesti sillä, että EU antaa laittomien siirtolaisten hukkua Välimereen ja Trump uhkaa ampua siirtolaiset rajalle?
  8. Miksi EU ei hae hallitusti ja turvallisesti järkevän määrän aitoja pakolaisperheitä Lähi-idän pakolaisleireiltä, joilla on luku- ja ammattitaitoa, vaan päästää sisään mieluummin laittomia elintasosiirtolaisia Afrikasta?

Olisihan näitä kysymyksiä enemmänkin. Mutta jo näiden asioiden pohdiskelu avaa syyt siihen, miksi EU:n integraatio näyttää yhä huonommalta vaihtoehdolta useissa EU-maissa. Vielä yksi loppukaneetti. EU:n kaltaista poliittista integraatiota ei ole koskaan kokeiltu tässä mittakaavassa: eri kielet, eri kulttuurit, eri uskonnot. Ylikansalliset valtiot ovat supistuneet mallia Neuvostoliitosta Venäjä. Balkanilla tapahtui kansanmurhia vielä 1990-luvulla. On täysin selvää, että EU:n integroituminen ei tule onnistumaan. Hajoamisprosessi on jo menossa, mutta Majander ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällaisen pohdiskelun jälkeen EU-integraation puolustajilta tulee se yksi perustelu: EU on taannut rauhan Euroopassa. Viimeisen 100 vuoden aikana sodat aloittivat hullut diktaattorit, joita enää ole. Mutta jos EU oikein yrittää, niin kyllä se Venäjän kanssa voi saada sodan aikaan.

 

]]>
4 http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella#comments EU Integraatio Fri, 02 Nov 2018 12:43:33 +0000 Antero Ollila http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella
Iso, paha EU http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu <p>&nbsp;</p> <p>EU mielletään usein mielivaltaisena, monoliittisena organisaationa, joka tekee päätökset kaukana päätöstä koskettavasta osapuolesta, ja joka turhalla sääntelyllään aiheuttaa demokratiavajeen - siis sen, että keskivertoäänestäjän ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Ihmiset ovat toki enemmän tai vähemmän tätä mieltä, ja EU-vastaisuuden tasoja löytyy useita. Suurin osa kuitenkin perustuu harhaisiin tai poliittisesti ja taloudellisesti virheellisiin mielikuviin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ja kyseenalaistaa näitä mielikuvia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Otetaan ensimmäisenä aiheeksi kaikista harhaisin ajattelutapa. Sen väittämä on, ettei EU:n päätöksenteko ole legitiimiä, koska sen päätökset tehdään liian kaukana kansalaisesta, johon päätöksenteko kohdistuu. Alkuun voidaan todeta, että EU:n lainsäätäjän tekemät päätökset poikkeavat toisistaan. Kansankielessä ainoaksi EU:n lainsäädäntövälineeksi karrikoitunut Direktiivi on yleisimmin mainittu ja kritisoitu. Tosiasiassa EU:n lainsäädäntövälineistä juuri Direktiivi on se, joka antaa jäsenvaltiolle paljon valtaa. Asetus on ensimmäinen EU:n lainsäädäntöväline, joka on jäsenvaltioissa sitova sellaisenaan. Se vastaa muodollisesti Suomen Eduskunnan asettamaa lakia. Direktiivi sen sijaan määrittää tavoitteen, joka jäsenvaltion on toteutettava itse määrittelemällään tavalla. Usein parjattu Direktiivi ei siis tosiasisassa ole EU:n ehdoton määräys, vaan lainsäädäntömuodoista juuri sellainen, joka mahdollistaa jäsenmaan sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen itse määräämillään keinoilla. Kaikkein yleisimmin mainittu ja kritisoitu Direktiivi siis jättää jäsenvaltiolle huomattavan määrän päätösvaltaa. Annettakoon kuitenkin anteeksi, että kansankielessä &quot;Direktiivi&quot; tarkoittanee mitä tahansa EU:n säädöstä, sellaisenaan sitovaa tai soveltamista vaativaa. Siitä huolimatta, mikä EU:n lainsäädäntövälineistä koetaan epädemokraattiseksi, on tässä epädemokraattisuuden ajattelussa ylipäätään muutamia logiikkavirheitä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suomessa (ja monessa muussa EU-maassa - Yhdistynys Kuningaskunta on ehkä selkein esimerkki) vaahdotaan usein siitä, että valtion suvereniteetti eli itsemääräysvalta on &rdquo;myyty&rdquo; Brysseliin. Perustana on se, että päätökset tehdään kaukana alueelta, johon päätös pääasiassa kohdistuu. Näin on kuitenkin useassa länsimaisessa, toimivaksi luonnehditussa demokratiassa, eikä sitä kyseenalaisteta. EU:ta kritisoidaan liittovaltion luomisesta, mutta harva kyseenalaistaa, tulisiko Yhdysvaltain liittovaltion säädellä lakeja Washington DC:stä käsin, pitäisikö Berliinin säätämien lakien koskettaa koko Saksaa, tai tulisiko koko Venäjän olla Moskovan päätäntävallan alla. Tästä voidaan loogisesti jatkaa Suomen tasolla kysymykseen, että onko demokraattisesti legitiimiä, että Arkadianmäellä säädetään lakeja, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia aivan pohjoisinta Lappia myöten. Huomioiko Eduskunta riittävästi päätöksenteossaan enontekiöläisten elämäntavan ja elinkeinon?<br /><br />Yksittäisen valtion suvereniteetti on kansainvälisen järjestyksen kulmakivi, mutta usein liiaksi korostettu. On täysin arbiträäristä, mielivaltaista, että Helsinki saa päättää koko Suomen asioista, mutta Bryssel ei. Logiikassa, jonka mukaan Helsinki tietää hyvin lappilaisten asioista, mutta Bryssel ei Suomen, on jotain vialla - ja pahasti. Mekanismi, joka takaa kansalaisten edustuksen niin Eduskunnassa kuin Euroopan Parlamentissa on täysin sama - mutta jostain syystä se, että yli valtiorajojen säännellään, on väärin. Yhdysvallat on kokoluokassaan noin Euroopan Unionin kokoinen liittovaltio, mutta kukaan ei kyseenalaista Yhdysvaltain keskushallinnon legitiimiteettiä, vaikka äänestysaktiivisuus olisi alhaisempi, mitä Euroopan Unionin suoraan valituissa demokraattisissa instituutioissa.<br /><br />Mielenkiintoisena lisänä tähän voidaan lukea mielipiteet, jotka vastustavat EU:n päätöksentekoa siitä syystä, että itsemääräämisoikeus on &rdquo;myyty&rdquo; ulkopuoliselle. Ensinnäkin edustuksellisen demokratian periaate perustelee tämän: jos suomalaiset kansanedustajat - jotka periaatteessa tukevat Suomen kansan mielipiteitä (jos joku on tämän kanssa eri mieltä, vastustus tulisi kohdistaa koko edustukselliseen demokratiaan ja vaatia esim. &rdquo;Sveitsin mallia&rdquo; eli sitovia kansanäänestyksiä) - päättävät liittyä EU:hun, se kuvastaa kansan tahtoa ja valintaa. Toiseksi, koko päätöksenteko on samalla mekanismilla ulkoistettu Helsinkiin keskitetysti. Eikö samalla logiikalla ajatteleva savolainen kokisi, että savolaisten päätöksenteko on myyty Helsinkiin, sen sijaan että kaikesta päätettäisiin Kuopiossa? Rajanveto ei perustu logiikkaan, vaan on täysin mielivaltainen. Kuitenkin jo vuosisatoja valtiojärjestys on perustunut tiettyjen, haluttujen asioiden keskittämiseen julkisen vallan alaiseksi.<br /><br />On siis absurdia, että niin kutsuttua demokratiavajetta perustellaan sillä, että päätöksenteko on tietyn kilometrimäärän verran kauempana paikasta, joita päätökset koskettavat. Vielä absurdimpaa on väite, että päätöksenteko on ulkoistettu muille, kun samat henkilöt kuitenkin hyväksyvät kysymättä Eduskunnan oikeuden päättää Suomen asioista, mutteivät&nbsp; Brysselin valtuuksia tehdä päätöksiä, johon Suomen demokraattisesti valitun Eduskunnan jäsenet ovat yksimielisesti suostuneet. Tällä logiikallahan ainoastaan kunkin kunnan edustajat saisivat päättää kyseisen kunnan asioista, eikä Eduskunnalla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Kuitenkin äänestäjät ovat valinneet tehtävään kansanedustajia, joilla on täysin validi mandaatti toteuttaa äänestäjiensä ajamia poliittisia viestejä.<br /><br />Vielä absurdimpaa on, että politiikkaan turhautuneet äänestäjät kokevat, että EU:n tasolta tuleva sääntely on jotenkin mielivaltaisempaa, kuin Arkadianmäen päätökset. Aivan samalla tavalla ja samalla mekanismilla valittavat edustajat toteuttavat edustuksellista demokratiaa niin Arkadianmäellä kuin Brysselissä. Jos joku on periaatteen puolesta sitä mieltä, ettei Brysselissä saa tehdä Sallaa koskevia päätöksiä, looginen jatkumo olisi, ettei sitä saa tehdä myöskään Helsingissä. Rajanveto kansallisen ja ylikansallisen välillä on täysin keinotekoinen. Tämän kruunaa vielä se, ettei suuri osa EU:ta vastustavista kansalaisista ole ylipäätään sitä mieltä, että geopoliittisesti kaukana oleva päätöksenteko olisi hallinnollisesti väärin. Hyväksytään kyseenalaistamatta, ettei Bryssel voi tehdä asianmukaisia päätöksiä, mutta että Helsinki voi.<br /><br />Monet toistavat mantranalaisesti, että heiltä ei kysytty lupaa, kun markasta siirryttiin euroon, tai että liityttiin Unioniin. Mutta kysyttiinkö heiltä, kun päätettiin, että alkoholia ja tupakkaa saa ostaa vasta 18-vuotiaana, tai mistään tahansa muusta laista? EU:n edustuksellisen demokratian väitetyt &rdquo;vajeet&rdquo; ovat aivan tasavertaisia niin kutsutusti &rdquo;tavallisen&rdquo; edustuksellisen demokratian kanssa. Suomalainen saa oman äänensä kuuluviin olemalla äänestysikäinen ja oikeustoimikelpoinen, ja tätä seuraten äänestämällä. Kaikki valittavat EU:n sääntelystä, sen sijaan Eduskunnan sääntelystä ei valita kukaan - koska ymmärretään, että nämä edustajat ovat kansan valitsemia. Tätä &rdquo;logiikkaa&rdquo; ei kuitenkaan sovelleta loogisesti kansallista päätöksentekoa pidemmälle. Suomen kansa on antanut kantansa EU-jäsenyydelle ja kaikelle, mitä se tuo tullessaan, äänestämällä valtaan poliitikkoja, jotka hyväksyvät kyseisen jäsenyyden. Jos oltaisiin oltu vahvasti eri mieltä, seuraavissa vaaleissa oltaisiin äänestetty poliitikkoja jotka ajavat EU-eroa hinnalla millä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Edustuksellinen demokratia on puhunut. Heikoin asetelma väittelyssä on ihmisillä, jotka kokevat, että päätöksenteko on ulkoistettu, mutta eivät äänestä Suomessa. Edustuksellisen demokratian vastustaminen periaatteesta on asia erikseen, mutta sen arvostelu siitä näkökulmasta, että päätökset tehdään liian kaukana ihmisestä, on älyllisesti täysin arvotonta, jos hyväksyy tietyn tason edustuksellisen demokratian kuitenkaan osallistumatta siihen.<br /><br />Ongelman muita kohtia eritellään seuraavissa blogikommenteissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU mielletään usein mielivaltaisena, monoliittisena organisaationa, joka tekee päätökset kaukana päätöstä koskettavasta osapuolesta, ja joka turhalla sääntelyllään aiheuttaa demokratiavajeen - siis sen, että keskivertoäänestäjän ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Ihmiset ovat toki enemmän tai vähemmän tätä mieltä, ja EU-vastaisuuden tasoja löytyy useita. Suurin osa kuitenkin perustuu harhaisiin tai poliittisesti ja taloudellisesti virheellisiin mielikuviin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ja kyseenalaistaa näitä mielikuvia.

 

Otetaan ensimmäisenä aiheeksi kaikista harhaisin ajattelutapa. Sen väittämä on, ettei EU:n päätöksenteko ole legitiimiä, koska sen päätökset tehdään liian kaukana kansalaisesta, johon päätöksenteko kohdistuu. Alkuun voidaan todeta, että EU:n lainsäätäjän tekemät päätökset poikkeavat toisistaan. Kansankielessä ainoaksi EU:n lainsäädäntövälineeksi karrikoitunut Direktiivi on yleisimmin mainittu ja kritisoitu. Tosiasiassa EU:n lainsäädäntövälineistä juuri Direktiivi on se, joka antaa jäsenvaltiolle paljon valtaa. Asetus on ensimmäinen EU:n lainsäädäntöväline, joka on jäsenvaltioissa sitova sellaisenaan. Se vastaa muodollisesti Suomen Eduskunnan asettamaa lakia. Direktiivi sen sijaan määrittää tavoitteen, joka jäsenvaltion on toteutettava itse määrittelemällään tavalla. Usein parjattu Direktiivi ei siis tosiasisassa ole EU:n ehdoton määräys, vaan lainsäädäntömuodoista juuri sellainen, joka mahdollistaa jäsenmaan sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen itse määräämillään keinoilla. Kaikkein yleisimmin mainittu ja kritisoitu Direktiivi siis jättää jäsenvaltiolle huomattavan määrän päätösvaltaa. Annettakoon kuitenkin anteeksi, että kansankielessä "Direktiivi" tarkoittanee mitä tahansa EU:n säädöstä, sellaisenaan sitovaa tai soveltamista vaativaa. Siitä huolimatta, mikä EU:n lainsäädäntövälineistä koetaan epädemokraattiseksi, on tässä epädemokraattisuuden ajattelussa ylipäätään muutamia logiikkavirheitä.

 

Suomessa (ja monessa muussa EU-maassa - Yhdistynys Kuningaskunta on ehkä selkein esimerkki) vaahdotaan usein siitä, että valtion suvereniteetti eli itsemääräysvalta on ”myyty” Brysseliin. Perustana on se, että päätökset tehdään kaukana alueelta, johon päätös pääasiassa kohdistuu. Näin on kuitenkin useassa länsimaisessa, toimivaksi luonnehditussa demokratiassa, eikä sitä kyseenalaisteta. EU:ta kritisoidaan liittovaltion luomisesta, mutta harva kyseenalaistaa, tulisiko Yhdysvaltain liittovaltion säädellä lakeja Washington DC:stä käsin, pitäisikö Berliinin säätämien lakien koskettaa koko Saksaa, tai tulisiko koko Venäjän olla Moskovan päätäntävallan alla. Tästä voidaan loogisesti jatkaa Suomen tasolla kysymykseen, että onko demokraattisesti legitiimiä, että Arkadianmäellä säädetään lakeja, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia aivan pohjoisinta Lappia myöten. Huomioiko Eduskunta riittävästi päätöksenteossaan enontekiöläisten elämäntavan ja elinkeinon?

Yksittäisen valtion suvereniteetti on kansainvälisen järjestyksen kulmakivi, mutta usein liiaksi korostettu. On täysin arbiträäristä, mielivaltaista, että Helsinki saa päättää koko Suomen asioista, mutta Bryssel ei. Logiikassa, jonka mukaan Helsinki tietää hyvin lappilaisten asioista, mutta Bryssel ei Suomen, on jotain vialla - ja pahasti. Mekanismi, joka takaa kansalaisten edustuksen niin Eduskunnassa kuin Euroopan Parlamentissa on täysin sama - mutta jostain syystä se, että yli valtiorajojen säännellään, on väärin. Yhdysvallat on kokoluokassaan noin Euroopan Unionin kokoinen liittovaltio, mutta kukaan ei kyseenalaista Yhdysvaltain keskushallinnon legitiimiteettiä, vaikka äänestysaktiivisuus olisi alhaisempi, mitä Euroopan Unionin suoraan valituissa demokraattisissa instituutioissa.

Mielenkiintoisena lisänä tähän voidaan lukea mielipiteet, jotka vastustavat EU:n päätöksentekoa siitä syystä, että itsemääräämisoikeus on ”myyty” ulkopuoliselle. Ensinnäkin edustuksellisen demokratian periaate perustelee tämän: jos suomalaiset kansanedustajat - jotka periaatteessa tukevat Suomen kansan mielipiteitä (jos joku on tämän kanssa eri mieltä, vastustus tulisi kohdistaa koko edustukselliseen demokratiaan ja vaatia esim. ”Sveitsin mallia” eli sitovia kansanäänestyksiä) - päättävät liittyä EU:hun, se kuvastaa kansan tahtoa ja valintaa. Toiseksi, koko päätöksenteko on samalla mekanismilla ulkoistettu Helsinkiin keskitetysti. Eikö samalla logiikalla ajatteleva savolainen kokisi, että savolaisten päätöksenteko on myyty Helsinkiin, sen sijaan että kaikesta päätettäisiin Kuopiossa? Rajanveto ei perustu logiikkaan, vaan on täysin mielivaltainen. Kuitenkin jo vuosisatoja valtiojärjestys on perustunut tiettyjen, haluttujen asioiden keskittämiseen julkisen vallan alaiseksi.

On siis absurdia, että niin kutsuttua demokratiavajetta perustellaan sillä, että päätöksenteko on tietyn kilometrimäärän verran kauempana paikasta, joita päätökset koskettavat. Vielä absurdimpaa on väite, että päätöksenteko on ulkoistettu muille, kun samat henkilöt kuitenkin hyväksyvät kysymättä Eduskunnan oikeuden päättää Suomen asioista, mutteivät  Brysselin valtuuksia tehdä päätöksiä, johon Suomen demokraattisesti valitun Eduskunnan jäsenet ovat yksimielisesti suostuneet. Tällä logiikallahan ainoastaan kunkin kunnan edustajat saisivat päättää kyseisen kunnan asioista, eikä Eduskunnalla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Kuitenkin äänestäjät ovat valinneet tehtävään kansanedustajia, joilla on täysin validi mandaatti toteuttaa äänestäjiensä ajamia poliittisia viestejä.

Vielä absurdimpaa on, että politiikkaan turhautuneet äänestäjät kokevat, että EU:n tasolta tuleva sääntely on jotenkin mielivaltaisempaa, kuin Arkadianmäen päätökset. Aivan samalla tavalla ja samalla mekanismilla valittavat edustajat toteuttavat edustuksellista demokratiaa niin Arkadianmäellä kuin Brysselissä. Jos joku on periaatteen puolesta sitä mieltä, ettei Brysselissä saa tehdä Sallaa koskevia päätöksiä, looginen jatkumo olisi, ettei sitä saa tehdä myöskään Helsingissä. Rajanveto kansallisen ja ylikansallisen välillä on täysin keinotekoinen. Tämän kruunaa vielä se, ettei suuri osa EU:ta vastustavista kansalaisista ole ylipäätään sitä mieltä, että geopoliittisesti kaukana oleva päätöksenteko olisi hallinnollisesti väärin. Hyväksytään kyseenalaistamatta, ettei Bryssel voi tehdä asianmukaisia päätöksiä, mutta että Helsinki voi.

Monet toistavat mantranalaisesti, että heiltä ei kysytty lupaa, kun markasta siirryttiin euroon, tai että liityttiin Unioniin. Mutta kysyttiinkö heiltä, kun päätettiin, että alkoholia ja tupakkaa saa ostaa vasta 18-vuotiaana, tai mistään tahansa muusta laista? EU:n edustuksellisen demokratian väitetyt ”vajeet” ovat aivan tasavertaisia niin kutsutusti ”tavallisen” edustuksellisen demokratian kanssa. Suomalainen saa oman äänensä kuuluviin olemalla äänestysikäinen ja oikeustoimikelpoinen, ja tätä seuraten äänestämällä. Kaikki valittavat EU:n sääntelystä, sen sijaan Eduskunnan sääntelystä ei valita kukaan - koska ymmärretään, että nämä edustajat ovat kansan valitsemia. Tätä ”logiikkaa” ei kuitenkaan sovelleta loogisesti kansallista päätöksentekoa pidemmälle. Suomen kansa on antanut kantansa EU-jäsenyydelle ja kaikelle, mitä se tuo tullessaan, äänestämällä valtaan poliitikkoja, jotka hyväksyvät kyseisen jäsenyyden. Jos oltaisiin oltu vahvasti eri mieltä, seuraavissa vaaleissa oltaisiin äänestetty poliitikkoja jotka ajavat EU-eroa hinnalla millä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Edustuksellinen demokratia on puhunut. Heikoin asetelma väittelyssä on ihmisillä, jotka kokevat, että päätöksenteko on ulkoistettu, mutta eivät äänestä Suomessa. Edustuksellisen demokratian vastustaminen periaatteesta on asia erikseen, mutta sen arvostelu siitä näkökulmasta, että päätökset tehdään liian kaukana ihmisestä, on älyllisesti täysin arvotonta, jos hyväksyy tietyn tason edustuksellisen demokratian kuitenkaan osallistumatta siihen.

Ongelman muita kohtia eritellään seuraavissa blogikommenteissa.

]]>
2 http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu#comments Demokratia Demokratiavaje EU Päätöksenteko Suvereniteetti Wed, 31 Oct 2018 13:04:07 +0000 Antti Helle http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu