Yhdysvallat http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134523/all Sun, 14 Jan 2018 10:55:29 +0200 fi Yhdysvaltain väestönsuojelun alennustila paljastui http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249115-yhdysvaltain-vaestonsuojelun-alennustila-paljastui <p>Hawaijin ja samalla Yhdysvaltain viimeöinen ydinhälytys-sekoilu paljasti maan puolustus- ja väestönsuojelun järjestelmien surkean alennustilan.</p> <p>Tämänkaltainen sekoilu ei voi olla mahdollinen, mikäli torjunta- ja suojausjärjestelmät olisivat asian tärkeyden edellyttämällä tasolla.</p> <p>Väärän - ja Luojan kiitos, aiheettomaksi osoittautuneen - hälytyksen perumiseen kului peräti 38 minuuttia. Miten ylimalkaan tällainen väärä hälytys oli mahdollinen? Onko nyt kerrottu versio tosi?</p> <p>Vai onko se vain rauhoittelemaan tarkoitettu &quot;normaali valkoinen valhe&#39;, kun kulisseissa selvitetään, mitä ja miten?</p> <p>Jimmy Carey sanoi: Kun kuulin hälytyksen, tiesin että minulla oli 10 minuuttia elinaikaa jäljellä.</p> <p>Katastrofaalisuudessaan ja paljastavuudessaan Hawaijin väärä ydinhälytys rinnastuu Mathias Rushtin pienkonelentoon Neuvostoliiton ilmatorjuntajärjestelmien läpi ja laskeutumiseen neuvostojärjestelmän hermokeskukseen Punaiselle torille.</p> <p>Samalla tavoin virhe läpäisi Yhdysvaltain ydinhyökkäyksen torjuntajärjestelmän kaiken kontrollin ja koordinaation, ja sai koko maan, itse asian kuolemanvakavuudesta huolimatta, naurunalaiseksi.</p> <p>Mitähän Jimmy sanoo, kun ämyrit seuraavan kerran hälyttävät?</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hawaijin ja samalla Yhdysvaltain viimeöinen ydinhälytys-sekoilu paljasti maan puolustus- ja väestönsuojelun järjestelmien surkean alennustilan.

Tämänkaltainen sekoilu ei voi olla mahdollinen, mikäli torjunta- ja suojausjärjestelmät olisivat asian tärkeyden edellyttämällä tasolla.

Väärän - ja Luojan kiitos, aiheettomaksi osoittautuneen - hälytyksen perumiseen kului peräti 38 minuuttia. Miten ylimalkaan tällainen väärä hälytys oli mahdollinen? Onko nyt kerrottu versio tosi?

Vai onko se vain rauhoittelemaan tarkoitettu "normaali valkoinen valhe', kun kulisseissa selvitetään, mitä ja miten?

Jimmy Carey sanoi: Kun kuulin hälytyksen, tiesin että minulla oli 10 minuuttia elinaikaa jäljellä.

Katastrofaalisuudessaan ja paljastavuudessaan Hawaijin väärä ydinhälytys rinnastuu Mathias Rushtin pienkonelentoon Neuvostoliiton ilmatorjuntajärjestelmien läpi ja laskeutumiseen neuvostojärjestelmän hermokeskukseen Punaiselle torille.

Samalla tavoin virhe läpäisi Yhdysvaltain ydinhyökkäyksen torjuntajärjestelmän kaiken kontrollin ja koordinaation, ja sai koko maan, itse asian kuolemanvakavuudesta huolimatta, naurunalaiseksi.

Mitähän Jimmy sanoo, kun ämyrit seuraavan kerran hälyttävät?

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249115-yhdysvaltain-vaestonsuojelun-alennustila-paljastui#comments Pohjois-Korea Ydinhälytys Ydinisku Yhdysvallat Sun, 14 Jan 2018 08:55:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249115-yhdysvaltain-vaestonsuojelun-alennustila-paljastui
Talvi ja pakkanen tappaa http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248625-talvi-ja-pakkanen-tappaa <p>Uutisissa taas USA:n talviset tapahtumat pääosissa. Siellä jossain 10&nbsp;000 kilometrin päässä on paleltunut 17 ihmistä kuoliaaksi. Ja neljä haitakin! Aivan kamala sää!</p><p>Tässä ihan meidän naapurissa Venäjällä paleltuu joka talvi tuhansia ihmisiä. <a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015013019114900_ul.shtml">Vuonna 2014 paleltui 1700 ihmistä pelkästään Pietarissa</a>.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-5054249">Suomessa paleltuu joka talvi noin parikymmentä ihmistä</a>.&nbsp; Ja ainakin miljoona eläintä.</p><p>Mutta kun USA pitää olla uutisissa!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Uutisissa taas USA:n talviset tapahtumat pääosissa. Siellä jossain 10 000 kilometrin päässä on paleltunut 17 ihmistä kuoliaaksi. Ja neljä haitakin! Aivan kamala sää!

Tässä ihan meidän naapurissa Venäjällä paleltuu joka talvi tuhansia ihmisiä. Vuonna 2014 paleltui 1700 ihmistä pelkästään Pietarissa.

Suomessa paleltuu joka talvi noin parikymmentä ihmistä.  Ja ainakin miljoona eläintä.

Mutta kun USA pitää olla uutisissa!

]]>
31 http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248625-talvi-ja-pakkanen-tappaa#comments Pakkanen Talvi Yhdysvallat Thu, 04 Jan 2018 19:00:32 +0000 Toni Rintala http://tonirintala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248625-talvi-ja-pakkanen-tappaa
Donald Trumpin ja Kim Jong-ilin nappulat http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248567-donald-trumpin-ja-kim-jong-ilin-nappulat <p>Pohjois-Korean työväenpuolueen pääsihteeri Kim Jong-il on ilmoittanut juhlallisesti, että hänellä on nappula. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vastannut haasteeseen sanomalla, että hänellä on vielä isompi nappula. Onkohan tässä tarpeen uskoa kumpaakaan. Oleellisinta kuitenkin lienee, että kumpikaan ei käytä nappulaansa ihmiskunnan vahingoksi.</p><p>Suomi voisi ottaa asiakseen kutsua molemmat valtioidensa päämiehet vierailulle maahamme. Isännyyttä hoitaisi&nbsp; tietysti piakkoin valittava maamme päämies tai -nainen. Saunassa käynti kuuluisi itsestään selvänä tapahtumana ohjelmaan. Sinne sitten marssisivat presidenttimme mukana nappuloineen molemmat päämiehet. Siellä presidenttimme sitten puolueettomasti ratkaisisi asian. Diplomaattisesti, maailmanrauhan turvaavalla tavalla.&nbsp;</p><p>On ollut tapana, että valtioiden päämiehiä kunnioitetaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Ja jos ei kunnioiteta, niin ainakin arvostetaan, kukin tavallaan. Anteeksi pojat Trump ja Kim. Teidän uhonne ja sanailunne on aiheuttanut sen, että edes suomalainen rivikansalainen ei oikein osaa arvostaa toimianne. Farssista puuttuu vain äitihahmo jolle voisitte vuorotellen huutaa että äiti tuu ikkunaan, tuo kiusaa minua.</p><p>Eläkeläisten kuppilakööri oli sitä mieltä, että Kim voisi uhota vähemmän ja tehdä enemmän kotimaansa asukkaiden hyväksi. Trumpin toivottiin panevan kypärä päähänsä ja menevän kymmenen päämieheksi Meksikon rajalle johtamaan muurin rakentamista. Sanoisin, että imagonrakentajille olisi töitä jos lappilaisen kahvibaarin asiakkaiden mielipiteillä olisi merkitystä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pohjois-Korean työväenpuolueen pääsihteeri Kim Jong-il on ilmoittanut juhlallisesti, että hänellä on nappula. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on vastannut haasteeseen sanomalla, että hänellä on vielä isompi nappula. Onkohan tässä tarpeen uskoa kumpaakaan. Oleellisinta kuitenkin lienee, että kumpikaan ei käytä nappulaansa ihmiskunnan vahingoksi.

Suomi voisi ottaa asiakseen kutsua molemmat valtioidensa päämiehet vierailulle maahamme. Isännyyttä hoitaisi  tietysti piakkoin valittava maamme päämies tai -nainen. Saunassa käynti kuuluisi itsestään selvänä tapahtumana ohjelmaan. Sinne sitten marssisivat presidenttimme mukana nappuloineen molemmat päämiehet. Siellä presidenttimme sitten puolueettomasti ratkaisisi asian. Diplomaattisesti, maailmanrauhan turvaavalla tavalla. 

On ollut tapana, että valtioiden päämiehiä kunnioitetaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Ja jos ei kunnioiteta, niin ainakin arvostetaan, kukin tavallaan. Anteeksi pojat Trump ja Kim. Teidän uhonne ja sanailunne on aiheuttanut sen, että edes suomalainen rivikansalainen ei oikein osaa arvostaa toimianne. Farssista puuttuu vain äitihahmo jolle voisitte vuorotellen huutaa että äiti tuu ikkunaan, tuo kiusaa minua.

Eläkeläisten kuppilakööri oli sitä mieltä, että Kim voisi uhota vähemmän ja tehdä enemmän kotimaansa asukkaiden hyväksi. Trumpin toivottiin panevan kypärä päähänsä ja menevän kymmenen päämieheksi Meksikon rajalle johtamaan muurin rakentamista. Sanoisin, että imagonrakentajille olisi töitä jos lappilaisen kahvibaarin asiakkaiden mielipiteillä olisi merkitystä.

]]>
6 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248567-donald-trumpin-ja-kim-jong-ilin-nappulat#comments Donald Trump Kim Jong-il Pohjois-Korea Yhdysvallat Wed, 03 Jan 2018 19:49:21 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248567-donald-trumpin-ja-kim-jong-ilin-nappulat
Venäjä ei halua enää Yhdysvaltain asettamia sanktioita http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248562-venaja-ei-halua-enaa-yhdysvaltain-asettamia-sanktioita <p><em><strong>Venäjä ei halua enää Yhdysvaltain asettamia sanktioita</strong></em></p><p><strong>Vuoden 2018</strong> voidaan nähdä Venäjän ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa muun muassa seuraavia piirteitä:</p><p><strong>Washington </strong>haluaa lisätä painetta Moskovaa kohtaan vuonna 2018 suunnittelemallaan sarjalla laajentuvia sanktioita joiden tarkoituksena on kurittaa Venäjän taloudellista vakautta, eliittejä, mainetta ja puolustusteollisuutta.</p><p><strong>Venäjä</strong> pyrkii suojautumaan kasvaviin paineisiin lisäämällä oman taloutensa, oligarkiensa ja yhtiöidensä eristäytymistä, ja kohdistamalla Kremliin lisää vastuuta maan vakaudesta.</p><p><strong>Venäjän hallitus</strong> voi säilyttää otteensa, vaikkakin sen resurssit kuihtuvat yhä ja Kreml joutuu kohtaamaan demokratian riesan, sarjan vaaleja.</p><p>*</p><p><strong>Suuntauduttaessa uuteen vuoteen 2018</strong>, jännitteet Moskovan ja Washingtonin välillä eivät osoita laantumisen merkkejä.&nbsp; Yhdysvallat jatkaa tutkimuksia, jotka koskevat Venäjän väitettyä sekaantumista Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2016; molemmat osapuolet ovat syytelleet toinen toistaan asevoimien vihamielisyyksistä, molemmat maat ovat jatkaneet maailmanlaajuista vaikutusvallan kasvattamiseen tähtäävää toimintaa, jolla ne varautuvat pitkäaikaiseen taisteluun.&nbsp; Lisäksi Yhdysvallat ovat &rdquo;kunnostautuneet&rdquo; neljällä alueella &ndash; joista jokaisella on omat vaikutuksensa ja poliittiset seuraamukset &ndash; kuten Venäjää kohtaan asetetut lisääntyvät pakotteet.&nbsp; Lisää paineita Kremlille tuo kun presidentti Vladimir Putin tullaan valitsemaan uudelle toimikaudelle ja Venäjästä tulee yhä hauraampi.</p><p>*</p><p><strong>Sanktioita</strong></p><p>Neuvostokauden jälkeen Yhdysvallat on kohdistanut Venäjään lukuisia sanktioita.&nbsp; Nykyisin voimassa olevista pakotteista asetettiin ensisijaisesti ihmisoikeuksien loukkauksista ja Ukrainan konfliktista.&nbsp; Loppuvuodesta 2012 Yhdysvallat laajensi sen Neuvosto-kauden pakotteita ihmisoikeuskysymysten sekä tunnetun <strong>Magnitsky Act</strong>&acute;in nojalla (lainsäädäntö), jolla rangaistiin niitä, joiden katsottiin olevan vastuussa&nbsp; venäläisen verotarkastajan Sergei Magnitskin kuolemasta.&nbsp; Magnitski oli amerikkalaisittain ilmaistuna pilliin viheltäjä, joka tutki Kremlin väärinkäytöksiä ja veropetosohjelmia.&nbsp; Lain nojalla rangaistiin noin tusinaa henkilöä, joiden uskotaan sekaantuneen tapaukseen, mutta sen varsinainen tarkoitus oli luoda edellytykset Yhdysvalloille ja sen liittolaisille rangaista Venäjää paljon laajemman ihmisoikeuksia loukkaavan toiminnan vuoksi.</p><p>*</p><p><strong>Ukraina</strong></p><p>Ukraina-sanktiot langetettiin Yhdysvaltain (ja vähäisemmässä määrin Euroopan Unionin, Kanadan, Australian ja Japanin) toimesta Venäjän sekaantumisesta Ukrainan tapahtumiin, mukaan lukien Itä-Ukrainan konflikti, Venäjän tuesta aiemmalle hallitukselle, Malesian Airlinesin lentokoneen alas ampumisesta sekä Krimin liittämisestä itseensä.&nbsp; Nuo rangaistukset käsittivät:</p><p>Rahoituksellisia rajoituksia, jotka koskivat Venäjän kuutta suurinta pankkia, neljää valtio-omisteista öljy-yhtiötä sekä neljää valtiollista puolustustarvikeyhtiötä.</p><p>Sanktioita Venäjän energiateollisuudelle, rajoituksia U.S. teollisuustuotteiden toimituksille, syvien vesien tuotteiden ja teknologian vienti ja jälleenvientirajoituksia, Arktisen alueen merenpinnanalaisen öljy, liuskeöljy ja maakaasuhankkeiden jäädytystä Venäjällä.</p><p>Venäjän ensisijaisesti valtio-omisteisten puolustustarvikkeita tuottavien yhtiöiden Kaksikäyttötuotteiden vastaanottamista koskevat kiellot.</p><p>Satoihin venäläisiin aviomiehiin ja yksilöihin kohdistuvat seuraamukset (matkustusrajoitukset &nbsp;ja varojen jäädyttäminen). *</p><p>*</p><p><strong>Näiden sanktioiden vaikutukset Venäjälle</strong> ovat jääneet vaikeasti arvioitaviksi, koska alentuneet öljyn hinnat syöksivät maan taantumaan saman vuonna kuin pakotteet asetettiin. &nbsp;Lisäksi Venäjä eristi suuren osan taloudestaan Lännen pakotteiden astuessa voimaan.&nbsp; Maa on hillinnyt Läntisen tuonnin supistumisen vaikutuksia kehittämällä kotimaan tuotantokykyä (mukaan lukien elintarvikkeet, pankkipalvelut ja verkkoinfra) sekä kääntämällä taloussuhteiden painopistettä Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän suunnalle, etsien uusia investointi- ja kauppakumppaneita noilta tahoilta.&nbsp; Sanktiot toki purivat eräisiin avain-asemassa oleviin energiahankeisiin, kuten jättimäinen öljysopimus Exxon Mobil Corp.:in kanssa, ja niillä saattaa olla pitkäkestoisia vaikutuksia Venäjän omaan öljytuotantoon.&nbsp;</p><p>Mutta Washingtonin kiukuksi, Moskova on, enimmältä osin, selvinnyt rangaistuksista &rdquo;housujaan kastelematta&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Päättyneen vuoden aikana Washington on laatinut </strong><strong>on laatinut joukon seuraamusvaihtoehtoja</strong>;</p><p>jotkut ovat äärimmäisiä, kuten Venäjän täydellinen irrottaminen Länsi-lähtöisen rahoitus- ja luottojärjestelmän piiristä.&nbsp; Mutta neljä keskeistä aihealuetta siirtyy <strong>&rdquo;laajennettujen seuraamusten&rdquo;</strong> piiriin.&nbsp; Nämä neljä ovat: Valtion velka, oligarkit, ihmisoikeudet ja puolustussektori.&nbsp;</p><p>Heinäkuussa Yhdysvaltain kongressi päätti siirtää pakoteasioista päättämisen presidentiltä ja nyt lainlaatijat edellyttävät että sanktiojäjestelmä kammataan tarkkaan läpi.&nbsp; Presidentti <strong>Donald Trump</strong> allekirjoitti pakotepuitelain&nbsp; (<strong><em>the Countering America&acute;s Adversaries Through Sanctions Act</em></strong>) elokuussa 2017, ja se sisältää säännöksiä seuraamusten laajentamisesta tulevien vuosien aikana.</p><p>Tulevan helmikuun alussa Yhdysvaltain valtiovarainministeriö esittää tiedot laajennetuista seuraamuksista sekä niiden yleisistä tavoitteista &ndash; siltä osin kuin ne koskevat valtionvelkaa ja oligarkeja, ne ovat jo yleisesti tunnettuja.</p><p>*</p><p><strong>Valtion velkaa tiukennetaan</strong></p><p>Helmikuun raportissaan valtiovarainministeriö tulee yksilöimään ne Venäjää ja maailmanmarkkinoita koskevat sanktiot, joita voidaan langettaa Yhdysvaltain kansalaisille jotka ostavat Venäjän kotimaan valtionvelkakirjoja.&nbsp; Nykyiset säännökset estävät tiettyjen venäläisten yritysten (<em>se on suurimmat pankit, kuten <strong>Sperbank</strong>, ja öljyjätti <strong>Rosneft</strong></em>) liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen myöntämisestä länsimaisille sijoittajille, mutta ne eivät estä hallitusta myöntämästä velkaa.&nbsp; Niinpä Kreml on hankkinut valtion velkakirjoja ja todistettavasti siirtänyt ne pakotteiden alaisille yhtiöille.&nbsp;</p><p>Vuoden 2017 aikana <strong>ulkomaisten sijoitusten osuus Venäjän</strong> liikkeelle lasketuista velkakirjoista nousi 5 prosentista 30 prosenttiin, muodostaen kokonaisuudessaan peräti 25 miljardin U.S. Dollarin velkakirjapotin.&nbsp;</p><p>Lukuisien Läntisten finanssialan yritysten mukaan Venäjän valtionvelkakirjojen on katsottu muodostaneen erään parhaista kohteista, mitä kehittyvillä markkinoilla tänä vuonna yleensäkään on ollut.</p><p>*</p><p><strong>Vuonna 2018 Venäjän hallituksen odotetaan</strong> ottavan lisää valtionvelkaa <strong>18 miljardin U.S. Dollarin</strong> verran kattaakseen valtion budjetin alijäämää, joka on jo vuosia kasvanut muhkeisiin mittoihin. &nbsp;</p><p><em>(<strong>Välihuomautus</strong>: mikäli edellä esitetyt luvut pitävät kutinsa, voidaan arvioida, että 2017 aikana jo toteutuneen valtionvelkakirjalainoituksen 25 mrd $ lisäksi Venäjä siis laskee ottavansa 2018 aikana 18 mrd dollarin veran ulkoista lainaa, mikä tekee yhteensä 43 mrd D.&nbsp; Mutta koska budjettien tapana ei ole pysyä raameissaan, voidaan arvioida uuden velan määrän nousevan vähintäänkin 50 miljardiin dollarin näiden kahden vuoden aikana.&nbsp; Lisäksi tulevat tietysti muu lainanotto ja sitoumukset, niukentuneiden rahastojen kaapiminen sekä pää- että sumustetun sivubudjetin katteeksi tarvittavat sopimukset laajenevan oligarkien ja suuryhtiöiden ja pienempien yhtiöiden ja toimijatahojen suunnalta otettavan &rdquo;varausvelan&rdquo; tms. joiden faktisesta määrästä ei ole esittää muuta kuin summaarisia arvioita, jotka lähteistä riippuen vaihtelevat karkeasti 20 &ndash; 50 mrd D:n haarukassa.&nbsp; Pahimmillaan Venäjän hallitus joutuisi siis kattamaan talousjaksolla 2017-2018 vajaata valtion kassaa noin 63 &ndash; 100 mrd $ määräisellä suoralla tai epäsuoralla lainanotolla</em>.&nbsp; Tämä arvio ei kerro, missä määrin rahastoilla joudutaan käymään.)</p><p>Samaan aikaan kun maa on pääsemässä taantumasta, se on samanaikaisesti joutumassa epäilemättä &nbsp;pitkäkestoiseksi muodostuvaan talouden pysähtyneisyyteen (stagnaatio).&nbsp;</p><p>Tämän lisäksi venäläiset ihmiset ja monet maan strategisista yrityksistä ja pankeista kohtaavat yhä enemmän vaikeuksia, mikä taas pakottaa Kremlin ottamaan kantaakseen entistä suurempia taloudellisia taakkoja, varmistaakseen, että taloudellisen järjestelmän huteroituminen johda väestön mielialojen järkkymiseen ja siitä edelleen väkivaltaisiin palautteisiin.</p><p>*</p><p><strong>Venäjän kansalliset finanssirahastot</strong></p><p>Venäjä on viime vuosina joutunut valtion ylläpitämien vararahastojen pääomia hyödyntämällä täydentämään liittovaltion budjettia ja antamaan joukon elvytyspanoksia yrityksille, pankeille ja strategisille talouden sektoreille.</p><p>Valtion päätösvallasta riippuvaisista rahastoista merkittävin on <strong>Venäjän keskuspankin reservirahasto </strong>(RCB/VKPR), jonka omaisuus oli joulukuussa 2013 yhteensä noin 510 miljardia US Dollaria.&nbsp; Rajuimmin sitä verotettiin vuoden 2014 aikana, niinpä joulukuussa 2014 sen arvo oli pudonnut alle 400 miljardin dollarin, se oli nimittäin noin 390 mrd D.&nbsp; Rahaston arvo putosi 12.2016 tultaessa noin 310 miljardiin dollariin, mutta öljyn maailmanmarkkinahinnan &rdquo;tervehtymisen&rdquo; ja eräiden muiden suosiollisten tekijöiden tuloksena RCB/VKPR:n arvon lasketaan olleen joulukuussa 2017 peräti 430 miljardia dollaria (nousua edellisestä vuodenvaihteesta 120 mrd D).&nbsp;</p><p>Toinen merkittävä rahasto on <strong>Reserve Fund</strong>, jonka arvo on kutakuinkin lineaarisesti laskenut joulukuun 2013 summasta, joka oli n. 80 mrd D, joulukuun 2017 tasoon, joka oli noin 15 mrd D.</p><p><strong>Venäjän Terveysrahasto (Wealth Fund</strong>) on säilyttänyt paremmin arvonsa: 12.2013 sen arvo oli 90 mrd D, ja 12.2017 taasen noin 65 mrd D.</p><p>Näin päästään summaariseen laskelmaan.&nbsp; Näiden kolmen rahaston yhteinen arvo joulukuussa 2013, siis ennen Krimiä ja Ukrainaa oli 680 miljardia D ja nyt joulukuussa 2017 noin 510 mrd dollaria.&nbsp; Supistusta siis 170 miljardia.&nbsp; Huomattakoon että vuosi sitten taso oli n. 400 miljardia.&nbsp; Eli silloin 2013-2016 kolmisvuotiskaudella rahastoja oli rokotettu peräti 280 miljardilla.&nbsp; Vuosi 2017 oli suosiollinen.</p><p>T<em>ämän asetelman lähteet: Russian Central Bank ja Russian Finance Ministry/Stratfor 2017.</em></p><p>*</p><p><strong>Lisäsanktiot eivät pure Venäjään</strong></p><p>Jos Yhdysvallat kohdentaa sanktioita Venäjän valtionlainoihin, Läntiset sijoittajat (amerikkalaisten lisäksi) voivat peljästyä hankkimasta enää niitä.&nbsp; Venäjän finanssiministeri sanoi joulukuun puolivälissä, että hallitus ei yritä panna liikkeelle Venäjän valtion joukkovelkakirjalainoja ennen Yhdysvaltain hallituksen helmikuun paperia (<strong>February report</strong>); samalla ministeriö oli varma, että Moskovalla oli tarpeeksi ei-länsimaisia yhteyksiä tulevien lainatarpeidensa tyydyttämiseen.</p><p>Venäjä on vienyt paljon energiaansa viime vuosien aikana vahvistamalla kauppasuhteitaan Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän valtioiden kanssa lieventääkseen Lännen aikaansaamia paineita.&nbsp;</p><p>Niinpä laajennettujen seuraamusten ulottaminen koskemaan Venäjän valtion velkakirjoja olisi lisäeste, mutta se ei olisi niin rakka sanktio, että Venäjän käyttäytymistä voitaisiin sen avulla muuksi muuttaa.</p><p>*</p><p><strong>Puristaa oligarkeja</strong></p><p>Toinen kohde, johon US helmikuun raportti tulee pureutumaan, ovat venäläiset oligarkit.&nbsp; Yhdysvaltain valtiovarainministeriön raportti tulee määrittämään Kreml-sidonnaisten oligarkkien ydinjoukon, silovnikit, heidän todellisen painoarvonsa, todisteellisen korruptionsa, heidän ulkomaiset liikesuhteensa, heidän sijoitustensa määrät ulkomailla ja heidän nauttimiensa tulojen lähteet.&nbsp; Heidän perheensä (vaimot, lapset, vanhemmat ja sisarukset), minkä lisäksi heidän hallinoimiinsa osakkuusyrityksiin kohdistuu seuraamuksia samoin kuin niiden omaisuuteen.</p><p>Lisäksi heidän lapsiltaan voidaan jopa evätä oikeus opiskella ulkomaisissa yliopistoissa yms.</p><p>Uusien sanktioiden laajuus tulee olemaan täysin erilainen kuin nykyisten Venäjälle asetettujen henkilökohtaisten pakotteiden.&nbsp; Monet Kreml-kytkyiset nykyrikkaat venäläiset ovat pitäneet sijoituksensa ja elämänsä Venäjällä, ja he ovat myös suoraan Venäjän ulkopolitiikan kanssa sidoksissa &ndash; varsin useat mukana tavalla tai toisella Ukrainan konfliktissa.&nbsp;</p><p>Sanktioitujen henkilöiden listan (julki helmikuussa 2018) laajentaminen oligarkiaan ja silovarchs, jotka ovat Putinin henkilökohtaisia ystäviä, merkitsee läntisten pakotteiden kohdentumista ratkaisevasti lähemmäksi presidenttiä, suoraan henkilökohtaisesti.</p><p>*</p><p><strong>Kuuluminen yleensä olgarkeihin</strong> merkitsee sitä, että tutkinnan lasso heiluu pään päällä, ja seurauksena saattaa olla joutuminen sanktioiden piiriin tutkinnan jälkeen.&nbsp; Tämä eliitti oli täyden kaaoksen keskellä 1990-luvulla, ja on nykyisen asemansa puolesta täysin lojaali Putinille.&nbsp;</p><p>Tyypillisesti he pitävät valtavia omaisuusmassoja ulkomailla, rahaa, sijoituksia ja liiketoimintoja.&nbsp; Nimet, jotka useimmin näkyvät median palstoilla, kuuluvat menestyneimmille oligarkeille, jotka toimivat metalli- tai energiateollisuudessa: <strong>Oleg Deripaska, Roman Abramovits, Mihail Fridman, Alisher Usmanov ja Mihail Prokhorov</strong>.&nbsp;</p><p><strong>The Moscow Timesin ja RBC-mediaryhmän</strong> mukaan Venäjän oligarkit ovat levittäytyneet Washingtoniin lobaajiensa ja lakimiestensä kera, ja pitkälti noudattaneet näiden neuvoa siitä, miten kannattaa erota vaimosta ja laittaa kaikki sijoitukset näin syntyvien ex-vaimojen nimiin, suojellakseen varojaan.&nbsp; Sivuhuomautuksena todettakon, että oligarkit ovat uhkailleet <strong>Forbes Russia</strong> &ndash;julkaisua julkaisemasta sen vuosittaista listaansa venäläisistä miljardööreistä.&nbsp; Joulukuun alkupuolella Venäjän media kertoikin, että Forbes aikoo vetää takaisin uudemman listansa, joskaan se ei vahvistanut eikä kumonnut, että se tyytyy oligarkien tahtoon.</p><p>*</p><p><strong>Putinin tehoisku oligarkkien keskuuteen</strong> hänen ensimmäisellä kaudellaan johti monien uusrikkaiden ryntäykseen ei-valtiollisten yritysten johtoon, jossa he ovat vahvasti pulskistuneet.&nbsp; Kreml nojautuu näihin oligarkeihin valtioista riippumattomien yritysten ylläpitämiseksi, maan rahoitusalan rahoitustarpeen turvaamiseksi ja monien alueiden ja kaupunkien toimeentulon turvaamiseksi.&nbsp;</p><p>Voisivatko he nyt tulla Yhdysvaltain hyökkäyksen puolelle sen lytätessä ulkopolitiikkaa, josta he eivät ole vastuussa, sitten he voisivat kääntää selkänsä Putinille ja hänen hallinnolleen, ja vakauttaisivat jo varsin epävakaan eliittijärjestelmän.</p><p>Izvestia-lehti kertoo nimettömiin Washingtonilaisiin lähteisiin viitaten, että oligarkien ja liikemiesten luettelo, jonka USA:n valtiovarainministeriö laatii, ei tulla julkaisemaan.&nbsp; Tähän ratkaisuun ollaan kaiketi päädytty sen vuoksi, että ehkäistäisiin näiden ihmisten mahdollisuudet siirtää omaisuutensa ja liikesuhteensa peitenimille.</p><p>Lisäksi Izvestia kertoo vaatimuksista, joiden mukaan tämä lista tulee jakaa Yhdysvaltain Eurooppalaisille partnereille jotta heidät saataisiin katkaisemaan liikesuhteensa niiden kanssa, jotka listalla esiintyvät.&nbsp; Tämä toimi saattaisi olla vain suositus, koska monet eurooppalaiset eivät ole täysin edes nykyisten sanktioiden takana, jotka jo nyt aiheuttavat harmia heidän liiketoimilleen ja taloudelleen.&nbsp; Ja mitä tulee Yhdysvaltoihin, viestit tietävät kertoa, että tulossa oleva lisälista on rajusti lisännyt ulkomaisten sijoittajien pääomien virtausta ulos Venäjältä marras-joulukuun 2017 aikana.</p><p>*</p><p><strong>Kohteena puolustusteollisuus</strong></p><p>Venäjän valtiovelkakirjojen, oligarkkien ja ihmisoikeussäädösten lisäksi Yhdysvallat tulee lisäämään sanktioita jotka kohdistuvat Venäjän puolustutarviketeollisuuden toimijoihin, jotka tarjoavat teknologiaa tai tuotekehitystekniikkaa, joka rikkoo keskipitkän matkan ydinasesopimusta (<strong><em>the Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty (INF Treaty</em></strong>). <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/INF-sopimus"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/INF-sopimus</u></a></p><p>Yhdysvallat ja Venäjä ovat toistuvasti syyttäneet toinen toistaan tämän vuonna 1987 solmitun asevoimien kontrollisopimuksen rikkomisesta, sopimus kieltää keskimatkan ydinohjusten sijoittamisen Eurooppaan.&nbsp;</p><p>Marraskuussa 2017 Yhdysvaltain puolustusministeri <strong>James Mattis</strong> (joka kesällä vieraili Suomessa, vh) esitteli NATO-liittolaisilleen ultimaatumin liittyä Yhdysvaltain rankaisutoimenpiteisiin Venäjää vastaan INF-sopimuksen rikkomuksien johdosta.&nbsp; <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005439799.html"><u>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005439799.html</u></a></p><p>Yhdysvaltain kauppaministeriö on laatinut luettelon yhtiöistä, joiden se uskoo valmistavan aseita, jotka rikkovat sopimusta.</p><p>*</p><p><strong>Kylmän sodan aikana solmitut aseriisuntasopimukset</strong> ovat olleet kiistakapula Moskovan ja Washingtonin välillä, ja ne ovat merkittävältä osin vanhentuneet kummankin sopijaosapuolen kannalta, kummankin kehiteltyä ohjuksia, jotka voivat rikkoa sopimusta ja monien muidenkin maiden aseohjelmat ovat ole kyseisen rajoitussopimuksen piirissä.</p><p><strong>Presidentti Putin</strong> totesi äskeittäisessä&nbsp; television uutiskonferenssissa, että INF-sopimus on kaikkea muuta, mutta ei kuollut.</p><p>Yhdysvallat on jo suunnitellut kohottaa asevoimien toimitusten lisäämistä Euroopassa ja torjuntaohjus-ohjelmansa laajentamista &ndash; molemmat vastoin Venäjän toivomuksia.</p><p>*</p><p><strong>Vaikka INF-Sopimus on teknisesti edelleen voimassa</strong>, Venäjä on jo vaatinut Yhdysvalloille sanktioita sen sopimusrikkomuksista.&nbsp;</p><p>Putin haastoi 77 puolustusteollisuuden alan yritystä varmistamaan, että ne kykenevät kehittämään välineistöä ja osia asejärjestelmiin, joiden tarvitsemia tuotteita nyt tuodaan Lännestä.&nbsp; Venäjän hallitus on myös julistanut, että kaikki hankinnat, jotka valmistetaan puolustusministeriön&nbsp; tai eri turvallisuuspalveluntarjoajien toimesta on määrätty salaisiksi.&nbsp; Kaikki sopimuksia, rekisteröintiä, valmistusta, hankintoja ja lupia koskevat dokumentit on määrätty valtiosalaisuuksiksi.&nbsp; Pankit ja rahoituslaitokset joutuvat kirjaamaan näihin hankintoihin liittyvät rahansiirrot salaluokitelluiksi.</p><p>*</p><p>Lisäämällä määrärahoja puolustusteollisuuden sektorille, Venäjä on myös parantamassa sen edellytyksiä irtautua asesopimuksesta.&nbsp;</p><p>Kaikkiaan Putin on todennut, että Venäjä haastaa Yhdysvalat, mikäli se käynnistää uuden asevarustelukierteen, mutta hän ei tule ajamaan maataan bankrottiin, muistuttaen opetuksista, jotka Venäjän pitkäaikainen johtaja on saanut entisen Neuvostoliiton johdon virheistä.</p><p>*</p><p><strong>Niinpä voimme todeta</strong>, että sekä Yhdysvalloille että Venäjälle vuosi 2018 tulee muodostumaan jälleen perin kiistanalaiseksi vuodeksi.</p><p>Samalla kun Yhdysvallat on laatimassa työkaluja, joilla iskeä Moskovaa vastaan, Venäjä valmistautuu aina vain karkeampiin suhteisiin maiden välillä.&nbsp; Ja vahvistuskeinona oman asemansa turvaamiseksi Venäjällä&nbsp; on nämä kaksi:</p><p><strong><em>Eristää omaa talouttaan (Länneltä) ja rakentaa siltoja Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän suuntiin. </em></strong></p><p>*</p><p>Päätteeksi&rsquo;</p><p><em>Kysymys: Mitähän Länsi uskoo tällä ohjausliikkeellään saavuttavansa, esimerkiksi 5 tai 15 vuoden sihdillä?</em></p><p><em>*</em></p><p><em>Teksti perustuu keskeisiltä osiltaan tutkimuslaitos Stratfor/WorldView:n artikkeliin Russia Won&acute;t Sit Still for Additional U.S. Sanctions. Venäjä ei aio istua aloillaan Yhdysvaltain lisäsanktioita vartoomassa.</em></p><p>*</p><p>PS.</p><p><em>Helsingin Sanomat/Jarmo Hartikainen, 3.1.2018 kertoo:</em></p><p><strong>Financial Timesin mukaan Putin valmistelee kryptoruplan käyttöä.</strong></p><p>Virtuaalivaluutat: Krutovalutta sopii arkaluonteiseen toimintaan.</p><p>Kansallista virtuaalivaluuttaa voisi käyttää Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamien talouspakotteiden kiertämiseen.</p><p>FT:lle puohuneiden viranomaisten mukaan Putin on käynnistänyt jo valmistelun &rdquo;kryptoruplan&rdquo; luomiseksi.</p><p>Presidentin talouspoliittinen neuvonantaja <strong>Sergei Glazev</strong> perusteli aloitetta äskettäisessä hallituksen kokouksessa sillä, että digitaalinen valuutta voisi helpottaa lännen asettamien pakotteiden kiertämisessä.</p><p>&rdquo;Tämä väline sopii erittäin hyvin valtion arkaluonteiseen toimintaan.&nbsp; Pystymme käsittelemään maksuja vastapuolten kanssa joka puolella maailmaa ilman huolta pakotteista&rdquo;, Glazev sanoi FT:n mukaan.&rdquo;</p><p>Lähde: HS 3.1.12018. <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000005510077.html"><u>https://www.hs.fi/talous/art-2000005510077.html</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjä ei halua enää Yhdysvaltain asettamia sanktioita

Vuoden 2018 voidaan nähdä Venäjän ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa muun muassa seuraavia piirteitä:

Washington haluaa lisätä painetta Moskovaa kohtaan vuonna 2018 suunnittelemallaan sarjalla laajentuvia sanktioita joiden tarkoituksena on kurittaa Venäjän taloudellista vakautta, eliittejä, mainetta ja puolustusteollisuutta.

Venäjä pyrkii suojautumaan kasvaviin paineisiin lisäämällä oman taloutensa, oligarkiensa ja yhtiöidensä eristäytymistä, ja kohdistamalla Kremliin lisää vastuuta maan vakaudesta.

Venäjän hallitus voi säilyttää otteensa, vaikkakin sen resurssit kuihtuvat yhä ja Kreml joutuu kohtaamaan demokratian riesan, sarjan vaaleja.

*

Suuntauduttaessa uuteen vuoteen 2018, jännitteet Moskovan ja Washingtonin välillä eivät osoita laantumisen merkkejä.  Yhdysvallat jatkaa tutkimuksia, jotka koskevat Venäjän väitettyä sekaantumista Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2016; molemmat osapuolet ovat syytelleet toinen toistaan asevoimien vihamielisyyksistä, molemmat maat ovat jatkaneet maailmanlaajuista vaikutusvallan kasvattamiseen tähtäävää toimintaa, jolla ne varautuvat pitkäaikaiseen taisteluun.  Lisäksi Yhdysvallat ovat ”kunnostautuneet” neljällä alueella – joista jokaisella on omat vaikutuksensa ja poliittiset seuraamukset – kuten Venäjää kohtaan asetetut lisääntyvät pakotteet.  Lisää paineita Kremlille tuo kun presidentti Vladimir Putin tullaan valitsemaan uudelle toimikaudelle ja Venäjästä tulee yhä hauraampi.

*

Sanktioita

Neuvostokauden jälkeen Yhdysvallat on kohdistanut Venäjään lukuisia sanktioita.  Nykyisin voimassa olevista pakotteista asetettiin ensisijaisesti ihmisoikeuksien loukkauksista ja Ukrainan konfliktista.  Loppuvuodesta 2012 Yhdysvallat laajensi sen Neuvosto-kauden pakotteita ihmisoikeuskysymysten sekä tunnetun Magnitsky Act´in nojalla (lainsäädäntö), jolla rangaistiin niitä, joiden katsottiin olevan vastuussa  venäläisen verotarkastajan Sergei Magnitskin kuolemasta.  Magnitski oli amerikkalaisittain ilmaistuna pilliin viheltäjä, joka tutki Kremlin väärinkäytöksiä ja veropetosohjelmia.  Lain nojalla rangaistiin noin tusinaa henkilöä, joiden uskotaan sekaantuneen tapaukseen, mutta sen varsinainen tarkoitus oli luoda edellytykset Yhdysvalloille ja sen liittolaisille rangaista Venäjää paljon laajemman ihmisoikeuksia loukkaavan toiminnan vuoksi.

*

Ukraina

Ukraina-sanktiot langetettiin Yhdysvaltain (ja vähäisemmässä määrin Euroopan Unionin, Kanadan, Australian ja Japanin) toimesta Venäjän sekaantumisesta Ukrainan tapahtumiin, mukaan lukien Itä-Ukrainan konflikti, Venäjän tuesta aiemmalle hallitukselle, Malesian Airlinesin lentokoneen alas ampumisesta sekä Krimin liittämisestä itseensä.  Nuo rangaistukset käsittivät:

Rahoituksellisia rajoituksia, jotka koskivat Venäjän kuutta suurinta pankkia, neljää valtio-omisteista öljy-yhtiötä sekä neljää valtiollista puolustustarvikeyhtiötä.

Sanktioita Venäjän energiateollisuudelle, rajoituksia U.S. teollisuustuotteiden toimituksille, syvien vesien tuotteiden ja teknologian vienti ja jälleenvientirajoituksia, Arktisen alueen merenpinnanalaisen öljy, liuskeöljy ja maakaasuhankkeiden jäädytystä Venäjällä.

Venäjän ensisijaisesti valtio-omisteisten puolustustarvikkeita tuottavien yhtiöiden Kaksikäyttötuotteiden vastaanottamista koskevat kiellot.

Satoihin venäläisiin aviomiehiin ja yksilöihin kohdistuvat seuraamukset (matkustusrajoitukset  ja varojen jäädyttäminen). *

*

Näiden sanktioiden vaikutukset Venäjälle ovat jääneet vaikeasti arvioitaviksi, koska alentuneet öljyn hinnat syöksivät maan taantumaan saman vuonna kuin pakotteet asetettiin.  Lisäksi Venäjä eristi suuren osan taloudestaan Lännen pakotteiden astuessa voimaan.  Maa on hillinnyt Läntisen tuonnin supistumisen vaikutuksia kehittämällä kotimaan tuotantokykyä (mukaan lukien elintarvikkeet, pankkipalvelut ja verkkoinfra) sekä kääntämällä taloussuhteiden painopistettä Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän suunnalle, etsien uusia investointi- ja kauppakumppaneita noilta tahoilta.  Sanktiot toki purivat eräisiin avain-asemassa oleviin energiahankeisiin, kuten jättimäinen öljysopimus Exxon Mobil Corp.:in kanssa, ja niillä saattaa olla pitkäkestoisia vaikutuksia Venäjän omaan öljytuotantoon. 

Mutta Washingtonin kiukuksi, Moskova on, enimmältä osin, selvinnyt rangaistuksista ”housujaan kastelematta”.

*

Päättyneen vuoden aikana Washington on laatinut on laatinut joukon seuraamusvaihtoehtoja;

jotkut ovat äärimmäisiä, kuten Venäjän täydellinen irrottaminen Länsi-lähtöisen rahoitus- ja luottojärjestelmän piiristä.  Mutta neljä keskeistä aihealuetta siirtyy ”laajennettujen seuraamusten” piiriin.  Nämä neljä ovat: Valtion velka, oligarkit, ihmisoikeudet ja puolustussektori. 

Heinäkuussa Yhdysvaltain kongressi päätti siirtää pakoteasioista päättämisen presidentiltä ja nyt lainlaatijat edellyttävät että sanktiojäjestelmä kammataan tarkkaan läpi.  Presidentti Donald Trump allekirjoitti pakotepuitelain  (the Countering America´s Adversaries Through Sanctions Act) elokuussa 2017, ja se sisältää säännöksiä seuraamusten laajentamisesta tulevien vuosien aikana.

Tulevan helmikuun alussa Yhdysvaltain valtiovarainministeriö esittää tiedot laajennetuista seuraamuksista sekä niiden yleisistä tavoitteista – siltä osin kuin ne koskevat valtionvelkaa ja oligarkeja, ne ovat jo yleisesti tunnettuja.

*

Valtion velkaa tiukennetaan

Helmikuun raportissaan valtiovarainministeriö tulee yksilöimään ne Venäjää ja maailmanmarkkinoita koskevat sanktiot, joita voidaan langettaa Yhdysvaltain kansalaisille jotka ostavat Venäjän kotimaan valtionvelkakirjoja.  Nykyiset säännökset estävät tiettyjen venäläisten yritysten (se on suurimmat pankit, kuten Sperbank, ja öljyjätti Rosneft) liikkeelle laskemien joukkovelkakirjojen myöntämisestä länsimaisille sijoittajille, mutta ne eivät estä hallitusta myöntämästä velkaa.  Niinpä Kreml on hankkinut valtion velkakirjoja ja todistettavasti siirtänyt ne pakotteiden alaisille yhtiöille. 

Vuoden 2017 aikana ulkomaisten sijoitusten osuus Venäjän liikkeelle lasketuista velkakirjoista nousi 5 prosentista 30 prosenttiin, muodostaen kokonaisuudessaan peräti 25 miljardin U.S. Dollarin velkakirjapotin. 

Lukuisien Läntisten finanssialan yritysten mukaan Venäjän valtionvelkakirjojen on katsottu muodostaneen erään parhaista kohteista, mitä kehittyvillä markkinoilla tänä vuonna yleensäkään on ollut.

*

Vuonna 2018 Venäjän hallituksen odotetaan ottavan lisää valtionvelkaa 18 miljardin U.S. Dollarin verran kattaakseen valtion budjetin alijäämää, joka on jo vuosia kasvanut muhkeisiin mittoihin.  

(Välihuomautus: mikäli edellä esitetyt luvut pitävät kutinsa, voidaan arvioida, että 2017 aikana jo toteutuneen valtionvelkakirjalainoituksen 25 mrd $ lisäksi Venäjä siis laskee ottavansa 2018 aikana 18 mrd dollarin veran ulkoista lainaa, mikä tekee yhteensä 43 mrd D.  Mutta koska budjettien tapana ei ole pysyä raameissaan, voidaan arvioida uuden velan määrän nousevan vähintäänkin 50 miljardiin dollarin näiden kahden vuoden aikana.  Lisäksi tulevat tietysti muu lainanotto ja sitoumukset, niukentuneiden rahastojen kaapiminen sekä pää- että sumustetun sivubudjetin katteeksi tarvittavat sopimukset laajenevan oligarkien ja suuryhtiöiden ja pienempien yhtiöiden ja toimijatahojen suunnalta otettavan ”varausvelan” tms. joiden faktisesta määrästä ei ole esittää muuta kuin summaarisia arvioita, jotka lähteistä riippuen vaihtelevat karkeasti 20 – 50 mrd D:n haarukassa.  Pahimmillaan Venäjän hallitus joutuisi siis kattamaan talousjaksolla 2017-2018 vajaata valtion kassaa noin 63 – 100 mrd $ määräisellä suoralla tai epäsuoralla lainanotolla.  Tämä arvio ei kerro, missä määrin rahastoilla joudutaan käymään.)

Samaan aikaan kun maa on pääsemässä taantumasta, se on samanaikaisesti joutumassa epäilemättä  pitkäkestoiseksi muodostuvaan talouden pysähtyneisyyteen (stagnaatio). 

Tämän lisäksi venäläiset ihmiset ja monet maan strategisista yrityksistä ja pankeista kohtaavat yhä enemmän vaikeuksia, mikä taas pakottaa Kremlin ottamaan kantaakseen entistä suurempia taloudellisia taakkoja, varmistaakseen, että taloudellisen järjestelmän huteroituminen johda väestön mielialojen järkkymiseen ja siitä edelleen väkivaltaisiin palautteisiin.

*

Venäjän kansalliset finanssirahastot

Venäjä on viime vuosina joutunut valtion ylläpitämien vararahastojen pääomia hyödyntämällä täydentämään liittovaltion budjettia ja antamaan joukon elvytyspanoksia yrityksille, pankeille ja strategisille talouden sektoreille.

Valtion päätösvallasta riippuvaisista rahastoista merkittävin on Venäjän keskuspankin reservirahasto (RCB/VKPR), jonka omaisuus oli joulukuussa 2013 yhteensä noin 510 miljardia US Dollaria.  Rajuimmin sitä verotettiin vuoden 2014 aikana, niinpä joulukuussa 2014 sen arvo oli pudonnut alle 400 miljardin dollarin, se oli nimittäin noin 390 mrd D.  Rahaston arvo putosi 12.2016 tultaessa noin 310 miljardiin dollariin, mutta öljyn maailmanmarkkinahinnan ”tervehtymisen” ja eräiden muiden suosiollisten tekijöiden tuloksena RCB/VKPR:n arvon lasketaan olleen joulukuussa 2017 peräti 430 miljardia dollaria (nousua edellisestä vuodenvaihteesta 120 mrd D). 

Toinen merkittävä rahasto on Reserve Fund, jonka arvo on kutakuinkin lineaarisesti laskenut joulukuun 2013 summasta, joka oli n. 80 mrd D, joulukuun 2017 tasoon, joka oli noin 15 mrd D.

Venäjän Terveysrahasto (Wealth Fund) on säilyttänyt paremmin arvonsa: 12.2013 sen arvo oli 90 mrd D, ja 12.2017 taasen noin 65 mrd D.

Näin päästään summaariseen laskelmaan.  Näiden kolmen rahaston yhteinen arvo joulukuussa 2013, siis ennen Krimiä ja Ukrainaa oli 680 miljardia D ja nyt joulukuussa 2017 noin 510 mrd dollaria.  Supistusta siis 170 miljardia.  Huomattakoon että vuosi sitten taso oli n. 400 miljardia.  Eli silloin 2013-2016 kolmisvuotiskaudella rahastoja oli rokotettu peräti 280 miljardilla.  Vuosi 2017 oli suosiollinen.

Tämän asetelman lähteet: Russian Central Bank ja Russian Finance Ministry/Stratfor 2017.

*

Lisäsanktiot eivät pure Venäjään

Jos Yhdysvallat kohdentaa sanktioita Venäjän valtionlainoihin, Läntiset sijoittajat (amerikkalaisten lisäksi) voivat peljästyä hankkimasta enää niitä.  Venäjän finanssiministeri sanoi joulukuun puolivälissä, että hallitus ei yritä panna liikkeelle Venäjän valtion joukkovelkakirjalainoja ennen Yhdysvaltain hallituksen helmikuun paperia (February report); samalla ministeriö oli varma, että Moskovalla oli tarpeeksi ei-länsimaisia yhteyksiä tulevien lainatarpeidensa tyydyttämiseen.

Venäjä on vienyt paljon energiaansa viime vuosien aikana vahvistamalla kauppasuhteitaan Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän valtioiden kanssa lieventääkseen Lännen aikaansaamia paineita. 

Niinpä laajennettujen seuraamusten ulottaminen koskemaan Venäjän valtion velkakirjoja olisi lisäeste, mutta se ei olisi niin rakka sanktio, että Venäjän käyttäytymistä voitaisiin sen avulla muuksi muuttaa.

*

Puristaa oligarkeja

Toinen kohde, johon US helmikuun raportti tulee pureutumaan, ovat venäläiset oligarkit.  Yhdysvaltain valtiovarainministeriön raportti tulee määrittämään Kreml-sidonnaisten oligarkkien ydinjoukon, silovnikit, heidän todellisen painoarvonsa, todisteellisen korruptionsa, heidän ulkomaiset liikesuhteensa, heidän sijoitustensa määrät ulkomailla ja heidän nauttimiensa tulojen lähteet.  Heidän perheensä (vaimot, lapset, vanhemmat ja sisarukset), minkä lisäksi heidän hallinoimiinsa osakkuusyrityksiin kohdistuu seuraamuksia samoin kuin niiden omaisuuteen.

Lisäksi heidän lapsiltaan voidaan jopa evätä oikeus opiskella ulkomaisissa yliopistoissa yms.

Uusien sanktioiden laajuus tulee olemaan täysin erilainen kuin nykyisten Venäjälle asetettujen henkilökohtaisten pakotteiden.  Monet Kreml-kytkyiset nykyrikkaat venäläiset ovat pitäneet sijoituksensa ja elämänsä Venäjällä, ja he ovat myös suoraan Venäjän ulkopolitiikan kanssa sidoksissa – varsin useat mukana tavalla tai toisella Ukrainan konfliktissa. 

Sanktioitujen henkilöiden listan (julki helmikuussa 2018) laajentaminen oligarkiaan ja silovarchs, jotka ovat Putinin henkilökohtaisia ystäviä, merkitsee läntisten pakotteiden kohdentumista ratkaisevasti lähemmäksi presidenttiä, suoraan henkilökohtaisesti.

*

Kuuluminen yleensä olgarkeihin merkitsee sitä, että tutkinnan lasso heiluu pään päällä, ja seurauksena saattaa olla joutuminen sanktioiden piiriin tutkinnan jälkeen.  Tämä eliitti oli täyden kaaoksen keskellä 1990-luvulla, ja on nykyisen asemansa puolesta täysin lojaali Putinille. 

Tyypillisesti he pitävät valtavia omaisuusmassoja ulkomailla, rahaa, sijoituksia ja liiketoimintoja.  Nimet, jotka useimmin näkyvät median palstoilla, kuuluvat menestyneimmille oligarkeille, jotka toimivat metalli- tai energiateollisuudessa: Oleg Deripaska, Roman Abramovits, Mihail Fridman, Alisher Usmanov ja Mihail Prokhorov

The Moscow Timesin ja RBC-mediaryhmän mukaan Venäjän oligarkit ovat levittäytyneet Washingtoniin lobaajiensa ja lakimiestensä kera, ja pitkälti noudattaneet näiden neuvoa siitä, miten kannattaa erota vaimosta ja laittaa kaikki sijoitukset näin syntyvien ex-vaimojen nimiin, suojellakseen varojaan.  Sivuhuomautuksena todettakon, että oligarkit ovat uhkailleet Forbes Russia –julkaisua julkaisemasta sen vuosittaista listaansa venäläisistä miljardööreistä.  Joulukuun alkupuolella Venäjän media kertoikin, että Forbes aikoo vetää takaisin uudemman listansa, joskaan se ei vahvistanut eikä kumonnut, että se tyytyy oligarkien tahtoon.

*

Putinin tehoisku oligarkkien keskuuteen hänen ensimmäisellä kaudellaan johti monien uusrikkaiden ryntäykseen ei-valtiollisten yritysten johtoon, jossa he ovat vahvasti pulskistuneet.  Kreml nojautuu näihin oligarkeihin valtioista riippumattomien yritysten ylläpitämiseksi, maan rahoitusalan rahoitustarpeen turvaamiseksi ja monien alueiden ja kaupunkien toimeentulon turvaamiseksi. 

Voisivatko he nyt tulla Yhdysvaltain hyökkäyksen puolelle sen lytätessä ulkopolitiikkaa, josta he eivät ole vastuussa, sitten he voisivat kääntää selkänsä Putinille ja hänen hallinnolleen, ja vakauttaisivat jo varsin epävakaan eliittijärjestelmän.

Izvestia-lehti kertoo nimettömiin Washingtonilaisiin lähteisiin viitaten, että oligarkien ja liikemiesten luettelo, jonka USA:n valtiovarainministeriö laatii, ei tulla julkaisemaan.  Tähän ratkaisuun ollaan kaiketi päädytty sen vuoksi, että ehkäistäisiin näiden ihmisten mahdollisuudet siirtää omaisuutensa ja liikesuhteensa peitenimille.

Lisäksi Izvestia kertoo vaatimuksista, joiden mukaan tämä lista tulee jakaa Yhdysvaltain Eurooppalaisille partnereille jotta heidät saataisiin katkaisemaan liikesuhteensa niiden kanssa, jotka listalla esiintyvät.  Tämä toimi saattaisi olla vain suositus, koska monet eurooppalaiset eivät ole täysin edes nykyisten sanktioiden takana, jotka jo nyt aiheuttavat harmia heidän liiketoimilleen ja taloudelleen.  Ja mitä tulee Yhdysvaltoihin, viestit tietävät kertoa, että tulossa oleva lisälista on rajusti lisännyt ulkomaisten sijoittajien pääomien virtausta ulos Venäjältä marras-joulukuun 2017 aikana.

*

Kohteena puolustusteollisuus

Venäjän valtiovelkakirjojen, oligarkkien ja ihmisoikeussäädösten lisäksi Yhdysvallat tulee lisäämään sanktioita jotka kohdistuvat Venäjän puolustutarviketeollisuuden toimijoihin, jotka tarjoavat teknologiaa tai tuotekehitystekniikkaa, joka rikkoo keskipitkän matkan ydinasesopimusta (the Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty (INF Treaty). https://fi.wikipedia.org/wiki/INF-sopimus

Yhdysvallat ja Venäjä ovat toistuvasti syyttäneet toinen toistaan tämän vuonna 1987 solmitun asevoimien kontrollisopimuksen rikkomisesta, sopimus kieltää keskimatkan ydinohjusten sijoittamisen Eurooppaan. 

Marraskuussa 2017 Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis (joka kesällä vieraili Suomessa, vh) esitteli NATO-liittolaisilleen ultimaatumin liittyä Yhdysvaltain rankaisutoimenpiteisiin Venäjää vastaan INF-sopimuksen rikkomuksien johdosta.  https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005439799.html

Yhdysvaltain kauppaministeriö on laatinut luettelon yhtiöistä, joiden se uskoo valmistavan aseita, jotka rikkovat sopimusta.

*

Kylmän sodan aikana solmitut aseriisuntasopimukset ovat olleet kiistakapula Moskovan ja Washingtonin välillä, ja ne ovat merkittävältä osin vanhentuneet kummankin sopijaosapuolen kannalta, kummankin kehiteltyä ohjuksia, jotka voivat rikkoa sopimusta ja monien muidenkin maiden aseohjelmat ovat ole kyseisen rajoitussopimuksen piirissä.

Presidentti Putin totesi äskeittäisessä  television uutiskonferenssissa, että INF-sopimus on kaikkea muuta, mutta ei kuollut.

Yhdysvallat on jo suunnitellut kohottaa asevoimien toimitusten lisäämistä Euroopassa ja torjuntaohjus-ohjelmansa laajentamista – molemmat vastoin Venäjän toivomuksia.

*

Vaikka INF-Sopimus on teknisesti edelleen voimassa, Venäjä on jo vaatinut Yhdysvalloille sanktioita sen sopimusrikkomuksista. 

Putin haastoi 77 puolustusteollisuuden alan yritystä varmistamaan, että ne kykenevät kehittämään välineistöä ja osia asejärjestelmiin, joiden tarvitsemia tuotteita nyt tuodaan Lännestä.  Venäjän hallitus on myös julistanut, että kaikki hankinnat, jotka valmistetaan puolustusministeriön  tai eri turvallisuuspalveluntarjoajien toimesta on määrätty salaisiksi.  Kaikki sopimuksia, rekisteröintiä, valmistusta, hankintoja ja lupia koskevat dokumentit on määrätty valtiosalaisuuksiksi.  Pankit ja rahoituslaitokset joutuvat kirjaamaan näihin hankintoihin liittyvät rahansiirrot salaluokitelluiksi.

*

Lisäämällä määrärahoja puolustusteollisuuden sektorille, Venäjä on myös parantamassa sen edellytyksiä irtautua asesopimuksesta. 

Kaikkiaan Putin on todennut, että Venäjä haastaa Yhdysvalat, mikäli se käynnistää uuden asevarustelukierteen, mutta hän ei tule ajamaan maataan bankrottiin, muistuttaen opetuksista, jotka Venäjän pitkäaikainen johtaja on saanut entisen Neuvostoliiton johdon virheistä.

*

Niinpä voimme todeta, että sekä Yhdysvalloille että Venäjälle vuosi 2018 tulee muodostumaan jälleen perin kiistanalaiseksi vuodeksi.

Samalla kun Yhdysvallat on laatimassa työkaluja, joilla iskeä Moskovaa vastaan, Venäjä valmistautuu aina vain karkeampiin suhteisiin maiden välillä.  Ja vahvistuskeinona oman asemansa turvaamiseksi Venäjällä  on nämä kaksi:

Eristää omaa talouttaan (Länneltä) ja rakentaa siltoja Aasian-Tyynenmeren ja Lähi-Idän suuntiin.

*

Päätteeksi’

Kysymys: Mitähän Länsi uskoo tällä ohjausliikkeellään saavuttavansa, esimerkiksi 5 tai 15 vuoden sihdillä?

*

Teksti perustuu keskeisiltä osiltaan tutkimuslaitos Stratfor/WorldView:n artikkeliin Russia Won´t Sit Still for Additional U.S. Sanctions. Venäjä ei aio istua aloillaan Yhdysvaltain lisäsanktioita vartoomassa.

*

PS.

Helsingin Sanomat/Jarmo Hartikainen, 3.1.2018 kertoo:

Financial Timesin mukaan Putin valmistelee kryptoruplan käyttöä.

Virtuaalivaluutat: Krutovalutta sopii arkaluonteiseen toimintaan.

Kansallista virtuaalivaluuttaa voisi käyttää Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamien talouspakotteiden kiertämiseen.

FT:lle puohuneiden viranomaisten mukaan Putin on käynnistänyt jo valmistelun ”kryptoruplan” luomiseksi.

Presidentin talouspoliittinen neuvonantaja Sergei Glazev perusteli aloitetta äskettäisessä hallituksen kokouksessa sillä, että digitaalinen valuutta voisi helpottaa lännen asettamien pakotteiden kiertämisessä.

”Tämä väline sopii erittäin hyvin valtion arkaluonteiseen toimintaan.  Pystymme käsittelemään maksuja vastapuolten kanssa joka puolella maailmaa ilman huolta pakotteista”, Glazev sanoi FT:n mukaan.”

Lähde: HS 3.1.12018. https://www.hs.fi/talous/art-2000005510077.html

*

]]>
13 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248562-venaja-ei-halua-enaa-yhdysvaltain-asettamia-sanktioita#comments Euroopan unioni Pakotteet Venäjä Vladimir Putin Yhdysvallat Wed, 03 Jan 2018 16:02:04 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248562-venaja-ei-halua-enaa-yhdysvaltain-asettamia-sanktioita
Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja milloin se olisi voinut tapahtua? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua <p><em>Miksi Suomi ei liittynyt NATOon &ndash; ja olisiko pitänyt?</em></p><p>*</p><p><strong>Tri, kolumnisti, poliitikko Jukka Tarkka</strong> tarkastelee tuoreessa kirjassaan <strong><em>Muistumia</em></strong>, pidemmässä perspektiivissä <strong>Suomen Nato-kysymystä</strong>.&nbsp; Ja myöskin Yhdysvaltain näkökannalta.</p><p>Tarkan mukaan Yhdysvaltain suhtautumisessa Suomen jäsenyyskysymykseen on tapahtunut muutoksia, jotka itseasiassa ovat hämmästyttävän suuria.&nbsp;</p><p><strong><em>Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta</em></strong> Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. &nbsp;Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.</p><p>Suomalaiset vakuuttivat, että juu kyllä.&nbsp; Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa.&nbsp; Ja tämän tietysti yhdysvaltalaiset tajusivat ja oivalsivat.&nbsp;</p><p><strong><em>Mutta sitten 1990-luvun lopulla rupesi yhtäkkiä kehittymään sellainen tilanne</em></strong>, että ei Yhdysvallat ollenkaan ollut kiinnostunut Suomen&nbsp; Nato-jäsenyydestä.&nbsp; Päinvastoin.&nbsp; Suomi käyttäytyi heidän näkökannaltaan katsellen aika epäilyttävällä tavalla ja kummallisella tavalla.</p><p>Se asia, joka Suomen käytöksessä silloin herätti Yhdysvalloissa epäilyksiä ja epäluottamusta oli Suomen hyvin läheiseksi kehittynyt yhteistyö Viron kanssa, joka siinä vaiheessa oli Yhdysvalloille ja Natolle tuntematon vaikea alue.&nbsp; Silloin vielä ei Viron ja Baltian maiden Nato-jäsenyydestä puhuttu muuta kuin hiljaisella äänellä kulisseissa.&nbsp; Ja silloin Baltia oli poissa Yhdysvaltojen ja Naton pelikentältä &ndash; ja Suomi näytti olevan hakeutumassa tälle, Yhdysvaltojen ja Naton näkökannalta tuntemattomalle ja epätoivotulle alueelle.</p><p>Tämä oli <strong>Muistumia</strong>-kirjaa tehdessäni hyvin mielenkiintoinen ja kummallinen asia, sillä silloin 90-luvun ihan lopussa, <strong>muistaakseni vuonna 1999</strong> me saatiin tuolla Nuorsuomalaisten porukoissa kaveripiireiltämmme <strong>sellaisia tietoja, jotka viittasivat juuri siihen, että Yhdysvaltojen kiinnostus Suomen Nato-jäsenyyteen on lopahtamassa</strong>.&nbsp; &nbsp;</p><p>(<em>Huom.: <strong>Erkki Tuomiojan</strong> arvio Tarkan kirjasta täällä</em>: <a href="https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/"><u>https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/</u></a> )</p><p>Ja minä en silloin ollenkaan ymmärtänyt, enkä uskonut sitä, että mikähän vedätys tässä oikein on.&nbsp;</p><p>Ja nyt kun minä sitten tein tätä kirjaa, ja pöydälle rupesi sitten kasaantumaan taustatietoa enemmän, yhtäkkiä minä huomasin, että tämä irralliselta, kummalliselta silloin näyttänyt pikkuinen tiedon palanen loksahti siihen isoon kuvioon kauhean luontevasti ja tuntui yhtäkkiä uskottavalta ja mielenkiintoiselta.</p><p>Se on tämmöisten kirjojen teossa kaikesta kivointa, kun yhtäkkiä semmoinen asia, joka vaikuttaa oudolta ja ihmeelliseltä rupeaakin näyttämään johdonmukaiselta, ja asettumaan ison kokonaisuuden johdonmukaiseksi osaksi.</p><p>(<em>Huom.: Tarkan oma esittely kirjastaan; <a href="http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html"><u>http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html</u></a> )</em></p><p>Toimittaja <strong><em>Päivi Neitiniemi</em></strong> kysyy: Natoon menoa on perusteltu Venäjän uhalla ja Natoon menemättömyyttä on perusteltu Venäjän uhalla, niin että minkälainen uhka Venäjä mielestänne on?</p><p><strong>Jukka Tarkka</strong>: <em>Parinkymmenen vuoden aikana (<strong>Venäjä</strong>] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä</em> kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten.&nbsp;</p><p>Sellainen uhka se on.</p><p>Joidenkin mielestä tästä seuraa se, että pitää olla hiljaa omassa kolossaan eikä vikistä.&nbsp; Ja toisten mielestä täytyy varautua siihen, että jos tämän tyyppisiä suuria ongelmia tulee Suomen osalle, niin niihin pystytään reagoimaan ja puolustautumaan.&nbsp;</p><p>Neitiniemi: Eli yhdyttekö niihin, jotka ajattelevat, että esimerkiksi Baltian tai Viron on järkevää pelätä Venäjää?&nbsp;</p><p>Tarkka: Niillä on siihen erittäin vahvat historialliset perusteet, ja perusteet myöskin sillä tavalla, että kun luetaan Venäjän nykyinen voimassa oleva sotilasdoktriini, siellä lukee kyllä niin harvinaisen selvästi sellaiset asiat, jotka viittaavat suoraan siihen, että Balttian maiden huolestuminen Venäjän käyttäytymisestä on erittäin aiheellista.</p><p>Ja se tarkoittaa myös sitä, että kun Balttian mailla on perusteitä tämänkaltaiseen ajattelutapaan, niin se vaikuttaa kyllä myös Suomen asemaan.&nbsp; Ei Suomi ole erillinen saari.&nbsp; Me olemme siinä samassa liemessä, kiitos kysymästä!&rdquo; &ndash; Näin siis valt.tri <strong>Jukka Tarkka</strong> Yleisradion haastattelussa heti joulun jälkeen.</p><p><strong>Lähde: YLE, Radio1, Ykkösaamu</strong>, ke 27.12.2017 kelo 08:10, haastattelijana toimittaja Päivi Neitiniemi;</p><p><em>Haastattelussa tietokirjailija, valt.tri. Jukka Tarkka, keskustelunaiheina mm. presidentinvaalit, Venäjä, työelämä ja 2018. Linkki: Areena: <a href="https://areena.yle.fi/1-4280940"><u>https://areena.yle.fi/1-4280940</u></a> ajassa: 00:00 &gt; 20:20saakka.</em></p><p><em><a href="http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html"><u>http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html</u></a> </em></p><p>*</p><p><strong>Joitain huomioita Tarkan haastattelulausunnon johdosta</strong></p><p>Otan tähän pari aikajanaa: Yhdysvaltain ja Suomen ulkopoliittisten johtajien suhteet ja saumat.</p><p><strong>Presidentit: USA ja Suomi</strong></p><p>George H.W. Bush 1989-1993&nbsp; *&nbsp; <strong>Mauno Koivisto 1982-1994</strong> (kavereita)</p><p>Bill Clinton 1993-2001&nbsp;&nbsp; *&nbsp; <strong>Martti Ahtisaari 1994 &ndash; 2000</strong> (Jeltsinin aika, Venäjä heikkona, Nato liudentui)</p><p>George W. Bush &ndash; 2001 &ndash; 2009 &nbsp;* &nbsp;<strong>Tarja Halonen 2000 &ndash; 2012</strong> (&rdquo;jääkausi&rdquo;, terrorismin vastainen sota)</p><p>Barack Obama 2009 &ndash; 2017 &nbsp;*&nbsp; Sauli Niinistö 2012 &ndash; 2018 (USA &ndash; Suomi &ndash;suhteiden normalisoituminen ja lähentyminen)</p><p>*</p><p><strong>Aikaikkuna josta Suomi ei hypännyt </strong></p><p>Toistuvasti on palattu siihen, että Suomi &rdquo;nukkui&rdquo; jonkin ohi, ehkä onnensa, joskus 1990-luvulla, jolloin &rdquo;olisi pitänyt hakea ja liittyä Natoon&rdquo;.</p><p>Mutta eihän se tullut kysymykseen <strong>presidentti Koiviston</strong> valtakaudella (1982-1994).&nbsp; Koivisto oli kekkoslaisempi kuin kukaan uskoo, ja noudatti niin kekkoslaista politiikkaa, että huimaa, - vaikka aika ja Venäjä oli muuttunut.&nbsp; Koivistolla oli 1950-luvulta lähtien linkit ulkopolitiikkaan ja venäläisiin, ja niin konventionaalisessa muodossa, että hän jähmettyi sen rämeisiin, eikä missään olosuhteissa pystynyt luovaan ja orientoivaan ulkopolitiikkaan.</p><p>Oliko sitten Suomen amerikkalaistyylisimmän presidentin, Martti Ahtisaaren, aika, -&nbsp;se, jona olisi pitänyt hypätä Pohjois-Atlantin liiton vesiin?&nbsp; Siis vuodet 1994-2000?&nbsp;</p><p><strong>Jukka Tarkka sanoo edellä: </strong></p><p><strong><em>&rdquo;Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta</em></strong> <em>Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan. &nbsp;Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.&rdquo;</em></p><p>Hän puhuu siis presidentti Bushin, vanhemman Bushin, valtakauden loppuvuosista, jolloin meillä elettiin vuoteen 1992 saakka Koiviston aikaa.&nbsp; Pitkät miehet, ja jäykät, <strong>Bush ja Koivisto</strong>, kohtasivat jonkinlaisina sielunkumppaneina ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, jonka kaikkein intiimeimmät, muun muassa Natoa, koskevat osat ovat vielä salatut.&nbsp; Koivisto pani muistelmiinsa ne palat, jotka sopivat hänen agendaansa.&nbsp; Ymmärrettävää, joskin ikävää, on se, että hän vaikeni ja salasi likipitäen kaiken, mikä koski NATOa.</p><p>Clinton, Bushin seuraajana myötäili virkakunnan, joskin normaalilla tavalla vaaleissa vaihtuneen, näkökantoja Suomen houkuttelevuudesta NATOn jäseneksi, mutta jatkuttuaan noin 90-luvun puoliväliin, tämä kiinnostus laimeni.&nbsp; Siitä hieman enemmän alempana, &rdquo;suoraan hevosen suusta&rdquo;, eli presidentti Ahtisaaren itsensä kertomana.&nbsp;</p><p><strong>Ahtisaari priorisoi</strong> virkakautensa alussa 1994-1995 Suomen lännettymisen ohjelmassa ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi kaupallis-taloudellisen, niin kuin hän sen näki, integroitumisen Läntisiin yhteisöihin, Suomen EY:n (Euroopan yhteisöt) eli sittemmin EU:n (Euroopan Unioni) jäseneksi pääsemisen.&nbsp; Tähän hän suorasukaisesti kytkee emu-jäsenyyden, vaikka ei sitä itse, eikä juurikaan kukaan jäsenyyden puolesta puhunut, maininnut.&nbsp; Siis tuolloin, kampanjoitaessa jäsenyyden puolesta.&nbsp; Myöhemmin emu-jäsenyys hahmottui itsestäänselvyytenä, vaikka Ruotsi ei siihen hairahtunutkaan.</p><p>Ahtisaari muotoili Länsi-integraation näkemyksensä vuonna 2015 näin:</p><p>&rdquo;Ahtisaari kertoi <strong>pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon</strong>.</p><p>&ndash; <strong>Nato-kantani </strong>on nyt <strong>sama </strong>kuin se oli silloin. <strong>En presidenttikaudella aktiivisesti </strong>ajanut Suomen <strong>Nato-jäsenyyttä, </strong>koska minusta oli jo hemmetin<strong> hyvä että päästiin EU:hun</strong>.&rdquo;</p><p>Eli hän esittää näkemyksen, jonka mukaan koko &rdquo;jack pot&rdquo; eli jäsenyys EU:ssa, Emussa ja NATOssa olisi ollut &rdquo;liikaa&rdquo; Suomen kansalle, noille pässinpäille (!), joten kannatti satsata poliittisesti lievimpään vaihtoehtoon, matalimman kynnyksen jäsenyyteen, eli siis Euroopan Unionin jäsenyyteen, koska hiljaa olemalla, &rdquo;saatiin&rdquo; ikään kuin kaupan päälle Emu-jäsenyys.&nbsp; Jos samaan pakettiin olisi myllätty vielä NATO-ehdokkuus ja hakemus, olisi liika voinut olla liikaa.&nbsp; Tämän voi lukea niin, että otettiin &rdquo;varma&rdquo; EU-jäsenyys, eikä haluttu riskeerata sitä samanaikaisella Nato-vouhkaamisella, joka olisikin ilmeisesti johtanut vähintäinkin Nato-kielteiseen ratkaisuun, joka olisi pitkäksi aikaa lukinnut Suomen NATO-oven kuuden tuuman rautanauloilla umpeen.&nbsp;</p><p>Nyt ja edelleen Suomi voi &rdquo;lonksutella&rdquo; NATO-ovea.&nbsp; Eli aivan kuin Jukka Tarkka haastattelussaan 27.12.2017 myöskin sanoi: (vapaasti muistista): Vastuullisen presidenttiehdokkaan, jonka täytyy huomioida sekin &rdquo;vaara&rdquo; että tulee valituksi hakemaansa virkaan, on viisasta pidättäytyä ilmaisemasta mitään varmoja kantoja NATOn suhteen, vaan pitää vaihtoedot avoimina.&nbsp; -&nbsp; Tästä seikasta olen muuten täysin samaa mieltä Tarkan ja Niinistön kanssa.</p><p>*</p><p><strong>NATOn seitsemän laajentumaa</strong></p><p>Nato perustettiin 4.4.1949, jolloin perustajajäseniä oli 12 maata, mukana kolme pohjoismaata, Norja, Tanska ja Islanti.</p><p>Sittemmin NATO on laajentunut seitsemän kertaa.&nbsp; Suomen kannalta kenties potentiaalisimmat &rdquo;aikaikkunat&rdquo; olivat Neljäs laajentuminen vuonna 1999 &ndash; sekä viides laajentuminen vuonna 2004.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato">https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato</a></p><p>Vuoden 1999 oven aukaisuun paineleminen olisi tapahtunut siis Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla, jolloin hänen asemansa oli jo kutakuinkin hutera, ja hänen entinen puolueensa SDP oli jo vakaasti päättänyt panna hänet vuoden 2000 presidentinvaaleissa &rdquo;vaihtoon&rdquo;.&nbsp;</p><p>2000-luvulla maa sain päämiehekseen naisen, jonka vegetatiivinen järjestelmä jo rasiintui pelkän NATO-sanan lausumisesta.</p><p>*</p><p><strong>Ikuisen rauhan illuusio</strong></p><p>Toteutunut EU-jäsenyys, sitä edeltänyt &rdquo;eurokuntoon laitto&rdquo;, 1991 alkanut syvä lama ja siitä rämpiminen ylös, tietynlainen korporatisoituminen sekä Kiina-ilmiön esiasteet &ndash; yhdessä selkäytimiin sujahtaneen Kreml-altistuksen kanssa tekivät käytännössä vaikeaksi, tosiasiassa mahdottomaksi, Suomen NATO-käännytyksen.&nbsp; Pohja se oli kansankin säkissä, ihan mihin vain sen mentaliteetti ei veny.&nbsp; Etenkin, kun Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ikään kuin huokasi helpotuksesta.&nbsp;</p><p>Kollektiivinen tajunta laski, että EU-jäsenyys, johon kansanäänestyksessä enemmistä (56,9 %) päätyi, merkitsi jo Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua.&nbsp;</p><p>Me liityimme Euroopan läntisen yhteisön yhteyteen, minkä laskettiin riittävän, vaikkei EY/EU:lla tuolloin, eikä itseasiassa tänäänkään, ole varsinaista, todellista, sotilaallista ulottuvuutta.&nbsp; Turvatakuista nyt puhumattakaan.</p><p>Mutta meillä tämä Venäjän pahimpien sapelihampaiden tippumiseen uskominen ja maailman viisastuminen, eikä vähiten integraation myötä, oli vielä pientä siihen nähden, mihin hairahtui meille aina niin rakas Ruotsi, joka usko siirtyneensä suoranaisesti &rdquo;ikuisen rauhan kauteen&rdquo;, ja purki oman armeijansa miltei viimeiseen mieheen, jättäen vain kansainvälisen rauhantyön jämät jäljelle.</p><p>*</p><p><strong>Ahtisaari: &rdquo;Ne pässinpäät..&rdquo;</strong></p><p>Vuonna 1994 maaliskuussa Suomen tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti Suomea Euroopan Unionin jäseneksi.</p><p>Tänään julkaistu <strong>Katri Merikallion</strong> ja <strong>Tapani Ruokasen</strong> kirja <em>Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina</em> (Otava) paljastaa, kuinka tärkeä asia EU-jäsenyys oli presidentti Ahtisaarelle.</p><p>Oli sovittu, että kansanäänestys pidetään 16. lokakuuta. Ahtisaari toivoi nopeampaa aikataulua.</p><p>-&nbsp;Sanoin kokoomuksen puheenjohtaja <strong>Pertti Salolaiselle</strong> ja keskustan <strong>Esko Aholle</strong>, että Suomi menee unioniin Pohjoismaista ensimmäisenä&nbsp;-&nbsp;se helpottaa ruotsalaisten ja norjalaisten päätöksentekoa, luo myönteisen ilmapiirin. Aho ei tätä kannattanut, mutta sanoin, etten suostu muuhun. <strong><em>Se oli enemmänkin käskynanto kuin neuvottelu</em></strong>. Ei meidän tarvinnut pyytää tähän päätökseen keneltäkään lupaa eikä se loukannut Venäjää, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Tarkoitukseni ei ole ollut lännettää Suomea vaan <strong>toimia kuin normaali läntinen demokratia</strong>, Ahtisaari sanoo kirjassa. (<em>vert. käskynanto - &quot;normaali läntinen demokratia&quot;, vh</em>)</p><p>-&nbsp;Minähän sanoin, että jos <strong><em>ne pässinpäät </em></strong>eivät äänestä EU:n puolesta, minä eroan, Ahtisaari nauraa kirjan mukaan.</p><p>-&nbsp;Ja minä ajattelin, että sehän olisi aivan kauheata&nbsp;-&nbsp;se voi tosiaan erota. Se olisi tosi noloa. Luulin tosiaankin, että kyllä se mokoma lähtee, jos Suomi hylkää EU:n <strong>Eeva Ahtisaari</strong> jatkaa.</p><p>Norjan ratkaisu ei miellyttänyt presidenttiä.</p><p>-&nbsp;Harmitti sitten, ettei Norjaa saatu mukaan, sehän on semmoinen Pohjolan Sveitsi tai rikkaitten bantustan, Martti Ahtisaari sanoo kirjassa.</p><p><strong>Lähde: Iltalehti</strong>/Pasi Lehtinen, 20.10.2011.&nbsp; Lue lisää: <a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml"><u>http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml</u></a></p><p>*</p><p><strong>Ahtisaari: Olisin eronnut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun</strong></p><p>Presidentti Martti Ahtisaari oli valmis eroamaan, jos kansa olisi torjunut Suomen liittymisen EU:hun. Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa laittaneensa persoonansa ja uransa vaakalaudalle jäsenyyden puolesta</p><p>Presidentti Martti Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa olleensa valmis eroamaan, jos kansalaiset olisivat äänestäneet eri tavalla vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä.</p><p>&ndash; Se (lopputulos) ei ollut niin selvää, muisteli Ahtisaari Ykkösaamussa presidenttikautensa aikaista äänestystä.</p><p>&ndash; <strong>En tiedä olenko koskaan asiaa julkistanut</strong>. Sanoin vaimolleni, että jos en saa suomalaisia vakuuttuneeksi siitä että EU:hun pitää mennä, niin sitten eroan. Sitten saavat hankkia toisen presidentin tähän maahan. Olisin sen myös tehnyt, hän vakuutti.</p><p>Vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU:hun liittymistä kannatti lopulta 56,9 prosenttia äänestäneistä suomalaisista. Suomi liittyi EU:n vuoden 1995 alussa yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.</p><p>Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.</p><p>&ndash; Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.</p><p>Ahtisaaren mukaan Venäjä ei ole Suomelle uhka, eikä se tekijä jonka vuoksi puolustusliittoon pitäisi liittyä.</p><p>&ndash; Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat.</p><p>Lähde: YLE Uutiset/Johanna Östman, 14.2.2015; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-7805561"><u>https://yle.fi/uutiset/3-7805561</u></a></p><p><em>(Tämä viimeistään vahvistaa sen, että Mara ei ole itse kirjoittanut muistelmiaan. vh)</em></p><p>*</p><p>Ahtisaari IS:lle: &rdquo;Kansanäänestykset pitäisi lailla kieltää&rdquo;</p><p>Presidentti Martti Ahtisaari kertoo 80-vuotishaastattelussaan Ilta-Sanomissa, <strong>ettei hänen presidenttikaudellaan vuosina 1994-2000 edes harkittu Suomen Nato-jäsenyyttä</strong>.</p><p>Syy Nato-hiljaisuuteen oli tuolloin se, että <strong>EU-jäsenyyden ja rahaliiton markkinoimisessa</strong> oli tuolloin haastetta tarpeeksi.<br /><br />Martti Ahtisaarta haastellut &nbsp;Lasse Lehtinen muistutti, kuinka pari vuotta sitten Ahtisaari paljasti Ylen Ykkösaamussa, että mikäli Suomen kansa olisi aikoinaan hylännyt EU-jäsenyyden, hän olisi eronnut presidentin virastaan.<br /><br />Ahtisaari tunnustaa yllättyneensä, että kansanäänestys meni niin täpärälle.<br /><br />&ndash;&nbsp;Kansanäänestys ei ole toimiva järjestelmä, ei Sveitsissäkään, <strong>ne pitäisi lailla kieltää</strong>. Niitä hyväksi käyttäen poliitikot vain väistävät vastuutaan, Ahtisaari sanoo.</p><p><br />Tänään, ja jo vuosia, Ahtisaari on puhunut kuuluvasti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.<br /><br />&ndash;&nbsp;Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat. Sillä ei ole mitään Venäjän uhan kanssa tekemistä enkä minä sen takia ole argumentoinut, että Natoon pitää liittyä, Ahtisaari selittää.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähde: Ilta-Sanomat, 10.56.2017: <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html"><u>https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html</u></a></p><p>*</p><p>POST SCRIPTUM:</p><p><strong>Jukka Tarkka</strong> edellä sanoi:</p><p><strong>&rdquo;</strong><em>Parinkymmenen vuoden aikana (<strong>Venäjä</strong>] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä</em> kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten.&nbsp;</p><p>Sellainen uhka se on.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Huuska</strong> sanoo:</p><p>Yhdysvaltain presidenttien <strong>Bush Sr. &ndash; Clinton &ndash; Bush Jr. &ndash; Obama</strong> aikana käymät tai aloittamat sodat ja sotatoimet:</p><p>*</p><p><strong>41. BUSH, George H(erbert) Walker</strong> (1924- ), virassa 1989-1993,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990</em></p><p><em>Interventio Liberiassa 1990.</em></p><p><em>Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.</em></p><p><em>Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.</em></p><p><em>Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.</em></p><p>*</p><p><strong>42. CLINTON, William Jefferson &rdquo;Bill&rdquo;</strong> (1946- ), virassa 1993-2001,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p>Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.</p><p><em>Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (<strong>Operation Southern Watch</strong>). </em></p><p><em>Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.</em></p><p><em>Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.</em></p><p><em>Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,</em></p><p><em>Serbian vs. Bosnian sota,</em></p><p><em>Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.</em></p><p><em>NATOn laajeneminen.</em></p><p>*</p><p><strong>43. BUSH, George W.</strong> &rdquo;Dubya&rdquo; (1946- ), virassa 2001-2009,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..</em></p><p><em>Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003&hellip;</em></p><p><em>&rdquo;War on Terror&rdquo;/sota Terroria vastaan.</em></p><p><em>Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).</em></p><p>*</p><p><strong>44. OBAMA, Barack Hussein II</strong>, (1961- ), virassa 2009-2017,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.</em></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.</em></p><p><em>&rdquo;Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) &rdquo;Durandin sota&rdquo; (The War Across the Durand Line&rdquo;, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line" target="_blank"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line</u></a> </em></p><p><em>Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.</em></p><p><em>Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.</em></p><p><em>Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).</em></p><p><em>Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen&nbsp; (vuodesta 2014).</em></p><p><em>Palkittiin <strong>Nobelin</strong> rauhanpalkinolla vuonna 2009.</em></p><p>*</p><p><strong>45. TRUMP, Donald John </strong>(1946- ), virassa 2017- ..</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>No War (Yet).</em></p><p>DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:</p><p>pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.</p><p><strong>Lähde: Huuska</strong>n blogi:</p><p>Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä, 24.10.2017:</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi Suomi ei liittynyt NATOon – ja olisiko pitänyt?

*

Tri, kolumnisti, poliitikko Jukka Tarkka tarkastelee tuoreessa kirjassaan Muistumia, pidemmässä perspektiivissä Suomen Nato-kysymystä.  Ja myöskin Yhdysvaltain näkökannalta.

Tarkan mukaan Yhdysvaltain suhtautumisessa Suomen jäsenyyskysymykseen on tapahtunut muutoksia, jotka itseasiassa ovat hämmästyttävän suuria. 

Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.

Suomalaiset vakuuttivat, että juu kyllä.  Mikä ei lainkaan pitänyt paikkaansa.  Ja tämän tietysti yhdysvaltalaiset tajusivat ja oivalsivat. 

Mutta sitten 1990-luvun lopulla rupesi yhtäkkiä kehittymään sellainen tilanne, että ei Yhdysvallat ollenkaan ollut kiinnostunut Suomen  Nato-jäsenyydestä.  Päinvastoin.  Suomi käyttäytyi heidän näkökannaltaan katsellen aika epäilyttävällä tavalla ja kummallisella tavalla.

Se asia, joka Suomen käytöksessä silloin herätti Yhdysvalloissa epäilyksiä ja epäluottamusta oli Suomen hyvin läheiseksi kehittynyt yhteistyö Viron kanssa, joka siinä vaiheessa oli Yhdysvalloille ja Natolle tuntematon vaikea alue.  Silloin vielä ei Viron ja Baltian maiden Nato-jäsenyydestä puhuttu muuta kuin hiljaisella äänellä kulisseissa.  Ja silloin Baltia oli poissa Yhdysvaltojen ja Naton pelikentältä – ja Suomi näytti olevan hakeutumassa tälle, Yhdysvaltojen ja Naton näkökannalta tuntemattomalle ja epätoivotulle alueelle.

Tämä oli Muistumia-kirjaa tehdessäni hyvin mielenkiintoinen ja kummallinen asia, sillä silloin 90-luvun ihan lopussa, muistaakseni vuonna 1999 me saatiin tuolla Nuorsuomalaisten porukoissa kaveripiireiltämmme sellaisia tietoja, jotka viittasivat juuri siihen, että Yhdysvaltojen kiinnostus Suomen Nato-jäsenyyteen on lopahtamassa.   

(Huom.: Erkki Tuomiojan arvio Tarkan kirjasta täällä: https://tuomioja.org/kirjavinkit/2017/09/jukka-tarkka-muistumia-siltala-443-s-latvia-2017/ )

Ja minä en silloin ollenkaan ymmärtänyt, enkä uskonut sitä, että mikähän vedätys tässä oikein on. 

Ja nyt kun minä sitten tein tätä kirjaa, ja pöydälle rupesi sitten kasaantumaan taustatietoa enemmän, yhtäkkiä minä huomasin, että tämä irralliselta, kummalliselta silloin näyttänyt pikkuinen tiedon palanen loksahti siihen isoon kuvioon kauhean luontevasti ja tuntui yhtäkkiä uskottavalta ja mielenkiintoiselta.

Se on tämmöisten kirjojen teossa kaikesta kivointa, kun yhtäkkiä semmoinen asia, joka vaikuttaa oudolta ja ihmeelliseltä rupeaakin näyttämään johdonmukaiselta, ja asettumaan ison kokonaisuuden johdonmukaiseksi osaksi.

(Huom.: Tarkan oma esittely kirjastaan; http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/09/kirja-292017-jukka-tarkka-muistumia.html )

Toimittaja Päivi Neitiniemi kysyy: Natoon menoa on perusteltu Venäjän uhalla ja Natoon menemättömyyttä on perusteltu Venäjän uhalla, niin että minkälainen uhka Venäjä mielestänne on?

Jukka Tarkka: Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.

Joidenkin mielestä tästä seuraa se, että pitää olla hiljaa omassa kolossaan eikä vikistä.  Ja toisten mielestä täytyy varautua siihen, että jos tämän tyyppisiä suuria ongelmia tulee Suomen osalle, niin niihin pystytään reagoimaan ja puolustautumaan. 

Neitiniemi: Eli yhdyttekö niihin, jotka ajattelevat, että esimerkiksi Baltian tai Viron on järkevää pelätä Venäjää? 

Tarkka: Niillä on siihen erittäin vahvat historialliset perusteet, ja perusteet myöskin sillä tavalla, että kun luetaan Venäjän nykyinen voimassa oleva sotilasdoktriini, siellä lukee kyllä niin harvinaisen selvästi sellaiset asiat, jotka viittaavat suoraan siihen, että Balttian maiden huolestuminen Venäjän käyttäytymisestä on erittäin aiheellista.

Ja se tarkoittaa myös sitä, että kun Balttian mailla on perusteitä tämänkaltaiseen ajattelutapaan, niin se vaikuttaa kyllä myös Suomen asemaan.  Ei Suomi ole erillinen saari.  Me olemme siinä samassa liemessä, kiitos kysymästä!” – Näin siis valt.tri Jukka Tarkka Yleisradion haastattelussa heti joulun jälkeen.

Lähde: YLE, Radio1, Ykkösaamu, ke 27.12.2017 kelo 08:10, haastattelijana toimittaja Päivi Neitiniemi;

Haastattelussa tietokirjailija, valt.tri. Jukka Tarkka, keskustelunaiheina mm. presidentinvaalit, Venäjä, työelämä ja 2018. Linkki: Areena: https://areena.yle.fi/1-4280940 ajassa: 00:00 > 20:20saakka.

http://jukkatarkka.blogspot.fi/2017/12/tiedoksi-27122017-keskustelu.html

*

Joitain huomioita Tarkan haastattelulausunnon johdosta

Otan tähän pari aikajanaa: Yhdysvaltain ja Suomen ulkopoliittisten johtajien suhteet ja saumat.

Presidentit: USA ja Suomi

George H.W. Bush 1989-1993  *  Mauno Koivisto 1982-1994 (kavereita)

Bill Clinton 1993-2001   *  Martti Ahtisaari 1994 – 2000 (Jeltsinin aika, Venäjä heikkona, Nato liudentui)

George W. Bush – 2001 – 2009  *  Tarja Halonen 2000 – 2012 (”jääkausi”, terrorismin vastainen sota)

Barack Obama 2009 – 2017  *  Sauli Niinistö 2012 – 2018 (USA – Suomi –suhteiden normalisoituminen ja lähentyminen)

*

Aikaikkuna josta Suomi ei hypännyt

Toistuvasti on palattu siihen, että Suomi ”nukkui” jonkin ohi, ehkä onnensa, joskus 1990-luvulla, jolloin ”olisi pitänyt hakea ja liittyä Natoon”.

Mutta eihän se tullut kysymykseen presidentti Koiviston valtakaudella (1982-1994).  Koivisto oli kekkoslaisempi kuin kukaan uskoo, ja noudatti niin kekkoslaista politiikkaa, että huimaa, - vaikka aika ja Venäjä oli muuttunut.  Koivistolla oli 1950-luvulta lähtien linkit ulkopolitiikkaan ja venäläisiin, ja niin konventionaalisessa muodossa, että hän jähmettyi sen rämeisiin, eikä missään olosuhteissa pystynyt luovaan ja orientoivaan ulkopolitiikkaan.

Oliko sitten Suomen amerikkalaistyylisimmän presidentin, Martti Ahtisaaren, aika, - se, jona olisi pitänyt hypätä Pohjois-Atlantin liiton vesiin?  Siis vuodet 1994-2000? 

Jukka Tarkka sanoo edellä:

”Vielä 1990-luvun puolivälissä Yhdysvallat kulissien takana osoitti hyvin aktiivista kiinnostusta Suomen Nato-jäsenyyttä kohtaan.  Melkeinpä täällä käytiin heidän puoleltaan houkuttelemassa ja varmistelemassa, että onhan nyt varmasti niin, että Suomi on aidosti valmis Nato-jäsenyyteen.”

Hän puhuu siis presidentti Bushin, vanhemman Bushin, valtakauden loppuvuosista, jolloin meillä elettiin vuoteen 1992 saakka Koiviston aikaa.  Pitkät miehet, ja jäykät, Bush ja Koivisto, kohtasivat jonkinlaisina sielunkumppaneina ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa, jonka kaikkein intiimeimmät, muun muassa Natoa, koskevat osat ovat vielä salatut.  Koivisto pani muistelmiinsa ne palat, jotka sopivat hänen agendaansa.  Ymmärrettävää, joskin ikävää, on se, että hän vaikeni ja salasi likipitäen kaiken, mikä koski NATOa.

Clinton, Bushin seuraajana myötäili virkakunnan, joskin normaalilla tavalla vaaleissa vaihtuneen, näkökantoja Suomen houkuttelevuudesta NATOn jäseneksi, mutta jatkuttuaan noin 90-luvun puoliväliin, tämä kiinnostus laimeni.  Siitä hieman enemmän alempana, ”suoraan hevosen suusta”, eli presidentti Ahtisaaren itsensä kertomana. 

Ahtisaari priorisoi virkakautensa alussa 1994-1995 Suomen lännettymisen ohjelmassa ensisijaiseksi ja tärkeimmäksi kaupallis-taloudellisen, niin kuin hän sen näki, integroitumisen Läntisiin yhteisöihin, Suomen EY:n (Euroopan yhteisöt) eli sittemmin EU:n (Euroopan Unioni) jäseneksi pääsemisen.  Tähän hän suorasukaisesti kytkee emu-jäsenyyden, vaikka ei sitä itse, eikä juurikaan kukaan jäsenyyden puolesta puhunut, maininnut.  Siis tuolloin, kampanjoitaessa jäsenyyden puolesta.  Myöhemmin emu-jäsenyys hahmottui itsestäänselvyytenä, vaikka Ruotsi ei siihen hairahtunutkaan.

Ahtisaari muotoili Länsi-integraation näkemyksensä vuonna 2015 näin:

”Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.”

Eli hän esittää näkemyksen, jonka mukaan koko ”jack pot” eli jäsenyys EU:ssa, Emussa ja NATOssa olisi ollut ”liikaa” Suomen kansalle, noille pässinpäille (!), joten kannatti satsata poliittisesti lievimpään vaihtoehtoon, matalimman kynnyksen jäsenyyteen, eli siis Euroopan Unionin jäsenyyteen, koska hiljaa olemalla, ”saatiin” ikään kuin kaupan päälle Emu-jäsenyys.  Jos samaan pakettiin olisi myllätty vielä NATO-ehdokkuus ja hakemus, olisi liika voinut olla liikaa.  Tämän voi lukea niin, että otettiin ”varma” EU-jäsenyys, eikä haluttu riskeerata sitä samanaikaisella Nato-vouhkaamisella, joka olisikin ilmeisesti johtanut vähintäinkin Nato-kielteiseen ratkaisuun, joka olisi pitkäksi aikaa lukinnut Suomen NATO-oven kuuden tuuman rautanauloilla umpeen. 

Nyt ja edelleen Suomi voi ”lonksutella” NATO-ovea.  Eli aivan kuin Jukka Tarkka haastattelussaan 27.12.2017 myöskin sanoi: (vapaasti muistista): Vastuullisen presidenttiehdokkaan, jonka täytyy huomioida sekin ”vaara” että tulee valituksi hakemaansa virkaan, on viisasta pidättäytyä ilmaisemasta mitään varmoja kantoja NATOn suhteen, vaan pitää vaihtoedot avoimina.  -  Tästä seikasta olen muuten täysin samaa mieltä Tarkan ja Niinistön kanssa.

*

NATOn seitsemän laajentumaa

Nato perustettiin 4.4.1949, jolloin perustajajäseniä oli 12 maata, mukana kolme pohjoismaata, Norja, Tanska ja Islanti.

Sittemmin NATO on laajentunut seitsemän kertaa.  Suomen kannalta kenties potentiaalisimmat ”aikaikkunat” olivat Neljäs laajentuminen vuonna 1999 – sekä viides laajentuminen vuonna 2004.  https://fi.wikipedia.org/wiki/Nato

Vuoden 1999 oven aukaisuun paineleminen olisi tapahtunut siis Martti Ahtisaaren presidenttikauden lopulla, jolloin hänen asemansa oli jo kutakuinkin hutera, ja hänen entinen puolueensa SDP oli jo vakaasti päättänyt panna hänet vuoden 2000 presidentinvaaleissa ”vaihtoon”. 

2000-luvulla maa sain päämiehekseen naisen, jonka vegetatiivinen järjestelmä jo rasiintui pelkän NATO-sanan lausumisesta.

*

Ikuisen rauhan illuusio

Toteutunut EU-jäsenyys, sitä edeltänyt ”eurokuntoon laitto”, 1991 alkanut syvä lama ja siitä rämpiminen ylös, tietynlainen korporatisoituminen sekä Kiina-ilmiön esiasteet – yhdessä selkäytimiin sujahtaneen Kreml-altistuksen kanssa tekivät käytännössä vaikeaksi, tosiasiassa mahdottomaksi, Suomen NATO-käännytyksen.  Pohja se oli kansankin säkissä, ihan mihin vain sen mentaliteetti ei veny.  Etenkin, kun Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi ikään kuin huokasi helpotuksesta. 

Kollektiivinen tajunta laski, että EU-jäsenyys, johon kansanäänestyksessä enemmistä (56,9 %) päätyi, merkitsi jo Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisua. 

Me liityimme Euroopan läntisen yhteisön yhteyteen, minkä laskettiin riittävän, vaikkei EY/EU:lla tuolloin, eikä itseasiassa tänäänkään, ole varsinaista, todellista, sotilaallista ulottuvuutta.  Turvatakuista nyt puhumattakaan.

Mutta meillä tämä Venäjän pahimpien sapelihampaiden tippumiseen uskominen ja maailman viisastuminen, eikä vähiten integraation myötä, oli vielä pientä siihen nähden, mihin hairahtui meille aina niin rakas Ruotsi, joka usko siirtyneensä suoranaisesti ”ikuisen rauhan kauteen”, ja purki oman armeijansa miltei viimeiseen mieheen, jättäen vain kansainvälisen rauhantyön jämät jäljelle.

*

Ahtisaari: ”Ne pässinpäät..”

Vuonna 1994 maaliskuussa Suomen tasavallan presidentiksi valittu Martti Ahtisaari ajoi voimakkaasti Suomea Euroopan Unionin jäseneksi.

Tänään julkaistu Katri Merikallion ja Tapani Ruokasen kirja Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina (Otava) paljastaa, kuinka tärkeä asia EU-jäsenyys oli presidentti Ahtisaarelle.

Oli sovittu, että kansanäänestys pidetään 16. lokakuuta. Ahtisaari toivoi nopeampaa aikataulua.

- Sanoin kokoomuksen puheenjohtaja Pertti Salolaiselle ja keskustan Esko Aholle, että Suomi menee unioniin Pohjoismaista ensimmäisenä - se helpottaa ruotsalaisten ja norjalaisten päätöksentekoa, luo myönteisen ilmapiirin. Aho ei tätä kannattanut, mutta sanoin, etten suostu muuhun. Se oli enemmänkin käskynanto kuin neuvottelu. Ei meidän tarvinnut pyytää tähän päätökseen keneltäkään lupaa eikä se loukannut Venäjää, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Tarkoitukseni ei ole ollut lännettää Suomea vaan toimia kuin normaali läntinen demokratia, Ahtisaari sanoo kirjassa. (vert. käskynanto - "normaali läntinen demokratia", vh)

- Minähän sanoin, että jos ne pässinpäät eivät äänestä EU:n puolesta, minä eroan, Ahtisaari nauraa kirjan mukaan.

- Ja minä ajattelin, että sehän olisi aivan kauheata - se voi tosiaan erota. Se olisi tosi noloa. Luulin tosiaankin, että kyllä se mokoma lähtee, jos Suomi hylkää EU:n Eeva Ahtisaari jatkaa.

Norjan ratkaisu ei miellyttänyt presidenttiä.

- Harmitti sitten, ettei Norjaa saatu mukaan, sehän on semmoinen Pohjolan Sveitsi tai rikkaitten bantustan, Martti Ahtisaari sanoo kirjassa.

Lähde: Iltalehti/Pasi Lehtinen, 20.10.2011.  Lue lisää: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102014599388_uu.shtml

*

Ahtisaari: Olisin eronnut, jos Suomi ei olisi liittynyt EU:hun

Presidentti Martti Ahtisaari oli valmis eroamaan, jos kansa olisi torjunut Suomen liittymisen EU:hun. Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa laittaneensa persoonansa ja uransa vaakalaudalle jäsenyyden puolesta

Presidentti Martti Ahtisaari kertoi TV1:n Ykkösaamussa olleensa valmis eroamaan, jos kansalaiset olisivat äänestäneet eri tavalla vuoden 1994 EU-kansanäänestyksessä.

– Se (lopputulos) ei ollut niin selvää, muisteli Ahtisaari Ykkösaamussa presidenttikautensa aikaista äänestystä.

En tiedä olenko koskaan asiaa julkistanut. Sanoin vaimolleni, että jos en saa suomalaisia vakuuttuneeksi siitä että EU:hun pitää mennä, niin sitten eroan. Sitten saavat hankkia toisen presidentin tähän maahan. Olisin sen myös tehnyt, hän vakuutti.

Vuoden 1994 kansanäänestyksessä EU:hun liittymistä kannatti lopulta 56,9 prosenttia äänestäneistä suomalaisista. Suomi liittyi EU:n vuoden 1995 alussa yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.

Ahtisaari kertoi pitäneensä Suomen EU-jäsenyyttä niin tärkeänä tavoitteena, että Nato-jäsenyyden ajaminen jäi sen varjoon.

– Nato-kantani on nyt sama kuin se oli silloin. En presidenttikaudella aktiivisesti ajanut Suomen Nato-jäsenyyttä, koska minusta oli jo hemmetin hyvä että päästiin EU:hun.

Ahtisaaren mukaan Venäjä ei ole Suomelle uhka, eikä se tekijä jonka vuoksi puolustusliittoon pitäisi liittyä.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat.

Lähde: YLE Uutiset/Johanna Östman, 14.2.2015; https://yle.fi/uutiset/3-7805561

(Tämä viimeistään vahvistaa sen, että Mara ei ole itse kirjoittanut muistelmiaan. vh)

*

Ahtisaari IS:lle: ”Kansanäänestykset pitäisi lailla kieltää”

Presidentti Martti Ahtisaari kertoo 80-vuotishaastattelussaan Ilta-Sanomissa, ettei hänen presidenttikaudellaan vuosina 1994-2000 edes harkittu Suomen Nato-jäsenyyttä.

Syy Nato-hiljaisuuteen oli tuolloin se, että EU-jäsenyyden ja rahaliiton markkinoimisessa oli tuolloin haastetta tarpeeksi.

Martti Ahtisaarta haastellut  Lasse Lehtinen muistutti, kuinka pari vuotta sitten Ahtisaari paljasti Ylen Ykkösaamussa, että mikäli Suomen kansa olisi aikoinaan hylännyt EU-jäsenyyden, hän olisi eronnut presidentin virastaan.

Ahtisaari tunnustaa yllättyneensä, että kansanäänestys meni niin täpärälle.

– Kansanäänestys ei ole toimiva järjestelmä, ei Sveitsissäkään, ne pitäisi lailla kieltää. Niitä hyväksi käyttäen poliitikot vain väistävät vastuutaan, Ahtisaari sanoo.


Tänään, ja jo vuosia, Ahtisaari on puhunut kuuluvasti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta.

– Minusta Suomen tulee kuulua kaikkiin niihin järjestöihin, joihin läntiset demokratiat kuuluvat. Sillä ei ole mitään Venäjän uhan kanssa tekemistä enkä minä sen takia ole argumentoinut, että Natoon pitää liittyä, Ahtisaari selittää.

 

Lähde: Ilta-Sanomat, 10.56.2017: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005247679.html

*

POST SCRIPTUM:

Jukka Tarkka edellä sanoi:

Parinkymmenen vuoden aikana (Venäjä] on kaapannut neljältä lähialueensa valtiolta seitsemän erilaista maakunnallista tai muuta yksikköä kansainvälisen oikeuden vastaisesti asevoimaa käyttäen tai asevoimalla uhaten. 

Sellainen uhka se on.”

*

Huuska sanoo:

Yhdysvaltain presidenttien Bush Sr. – Clinton – Bush Jr. – Obama aikana käymät tai aloittamat sodat ja sotatoimet:

*

41. BUSH, George H(erbert) Walker (1924- ), virassa 1989-1993,

Republikaani.

Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990

Interventio Liberiassa 1990.

Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.

Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.

Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.

*

42. CLINTON, William Jefferson ”Bill” (1946- ), virassa 1993-2001,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).

Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.

Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.

Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,

Serbian vs. Bosnian sota,

Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.

NATOn laajeneminen.

*

43. BUSH, George W. ”Dubya” (1946- ), virassa 2001-2009,

Republikaani.

Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..

Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003…

”War on Terror”/sota Terroria vastaan.

Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).

*

44. OBAMA, Barack Hussein II, (1961- ), virassa 2009-2017,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.

Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.

”Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) ”Durandin sota” (The War Across the Durand Line”, https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line

Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.

Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.

Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).

Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen  (vuodesta 2014).

Palkittiin Nobelin rauhanpalkinolla vuonna 2009.

*

45. TRUMP, Donald John (1946- ), virassa 2017- ..

Republikaani.

No War (Yet).

DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:

pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.

Lähde: Huuskan blogi:

Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä, 24.10.2017:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017

*

]]>
9 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua#comments Jukka Tarkka Martti Ahtisaari Miksi Natoon? Nato Yhdysvallat Fri, 29 Dec 2017 14:57:40 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248315-miksi-suomi-ei-liittynyt-natoon-ja-milloin-se-olisi-voinut-tapahtua
Epäsuosittuja mietteitä eli viattomien lasten päivänä 2017 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248253-epasuosittuja-mietteita-eli-viattomien-lasten-paivana-2017 <p><em><strong>Epäsuosittuja mietteitä eli viattomien lasten päivänä 2017</strong></em></p><p>*</p><p><strong>Professori Matti Klinge</strong> kirjoittaa uusimmassa vuosipäiväkirjassaan <strong><em>Passan epäsuosio</em></strong><em> &ndash; Päiväkirjastani 2016-2017</em>:</p><p><strong>&rdquo;Erdoganin ja Putinin</strong> yllättävä tapaaminen (<em>kirjoitettu elokuun 16:ntena 2016</em>) on uutinen!&nbsp; Kummatkin ovat perin pettyneitä siihen, ettei heitä ja heidän saavutuksiaan arvosteta &rdquo;länsimaissa&rdquo;.</p><p>Krimin asiasta jaksetaan kirjoittaa moittivan omahyväisesti (omat siirtomaavallan vaiheet unohtuvat nopeasti) ilman että kukaan muistuttaisi Krimin mielivaltaisesta siirtämisestä aikoineen (<em>Hrustshev 1955, vh</em>] Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan &ndash; ei tietenkään ollut mitään vaaleja tai kansanäänestyksiä.</p><p>Krimillä oli rauhallista niin kuin eri puolilla niemimaata hienosti raportoiva <strong>Kerstin Kronvall</strong> kertoo televisiossa &ndash; tämä Venäjää syvällisesti tunteva tuttavani Moskovan promenadeilta ja teatterista.&nbsp; Suurin osa asukkaista on venäläisiä, ja he ovat tyytyväisiä, &rdquo;<em>Venäjä suojelee meitä</em>&rdquo;.&nbsp; Kukapa kaipaisi nykyiseen sekavassa tilassa olevaan ja korruptoituneeseen Ukrainaan, jonka koossa pitäminen on pakostakin hyvin vaikeaa.</p><p>Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat viittaavat &rdquo;<em>oranssivallankumoukseen&rdquo;, &rdquo;läntisten ristiretkisäätöiden</em>&rdquo; vuonna 2004 ja sen jälkeen Kiovassa aikaansaamaan sekasortoon.&nbsp; Venäjällä se edelleen muistetaan vakavasti varottavana esimerkkinä.</p><p>Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää &rdquo;<em>lännen</em>&rdquo; harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurtenmaiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.&nbsp; Arvostelun ydin on &rdquo;<em>lännessä</em>&rdquo;, etenkin Amerikassa, vallitseva individualistinen, valtionvastainen maailmankuva (ei veroja sosiaalisiin tarkoituksiin, vain aseisiin) ja oman poliittisen mallin levittämisyritys.</p><p>Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme &rdquo;<em>demokratiasta</em>&rdquo; ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.</p><p>Turkin arvosteleminen on hyvin tekopyhää, kun ajattelee monien Euroopan maiden, jopa Saksan, korruptiota, ja Venäjän arvostelemisessa unohtuu kokonaan se, miten valtavasti Venäjä on kehittynyt ja noussut Jeltsinin kauden sekasorrosta ja kommunistisen järjestelmän loppuvaiheen surkeudesta.</p><p><strong>Erdogan</strong> muistuttaa ensimmäisessä, <em>Le Mondelle</em> antamassaan vallankaappausyrityksen kukistamisen jälkeisessä haastattelussa, että hän ja muut solidarisoituivat kaikin tavoin muun muassa <em>Charlie Hebdon</em> asiassa, mutta häntä ei kukaan nyt riennä tukemaan.&nbsp; Yhdysvaltain ulkoministeri <strong>Kerry </strong>on tulossa NATO-liittolaismaa Turkkiin vasta yli neljäkymmentä päivää tapausten jälkeen!&nbsp; Siihen väliin tuli siis nopea Putinin tapaaminen!</p><p>Le Mondesta olen jo aikoja lukenut <strong>Gulenistä,</strong> ja edelleen hänen liikettään pidetään vähintäänkin ongelmallisena, humaanista julkisivusta huolimatta.&nbsp; Nyt Le Monde antaa seuraavassa numerossaan myös Gulenille kokonaisen sivun.</p><p>Suhtautuminen Turkkiin on nyt ongelma: yleisesti myönnetään, että Turkki pelasti EU-Euroopan pakolaiskriisiasiassa, ainakin toistaiseksi, mutta silti ei olla valmiita luopumaan mistään tekopyhistä moraalisista vaatimuksista Turkin sisäisten asioiden järjestämisessä.&nbsp; Tekopyhistä, kun ajattelee EU:n sisällä vallitsevaa korruptiota ja rikollisuutta.&nbsp; Ja Yhdysvalloissa osin vallitsevaa kuolemanrangaistuskäytäntöä ja jokapäiväistä ammuskelua, kidutuksen kannattamista ja mielivaltaista oikeudenkäyttöä.</p><p>*</p><p><strong>Elokuun 18:ntena 2016</strong> (<em>prof. Klingen päiväkirjaa..)</em></p><p>Terroristeja &rdquo;<em>jahdataan</em>&rdquo;.&nbsp; Syntyy todellakin vaikutelma, että terroristien ampuminen olisi samaa kuin suurten eläinten tappaminen.</p><p>Mihin on hävinnyt se Euroopan Unionin perusarvoihin luettu oikeusperiaate, että jokaisella syytetyllä on oikeus puolustautua?&nbsp; Terroristit tietenkin käyttäisivät hyväkseen tällaista oikeudenkäyttöä pitkillä Unionin ja kristittyjen vastaisilla puheenvuoroilla.&nbsp; Silti sekin pitäisi kestää.&nbsp; Nopea ampuminen estää kritiikin, jossa voisi aina olla jotakin olennaista.</p><p>Jotkut vihattujen valtioiden päämiehet ovat joutuneet pitkiin oikeuskäsittelyihin, mutta <strong>Saddam Hussein, Osama bin Laden, eversti Gaddafi</strong> ja eräät muut murhattiin ilman mitään oikeudenkäyntiä, jopa hyvin, näyttävän, raa&acute;asti&hellip;</p><p>Onko sellainen Euroopan arvojen mukaista?</p><p>Siihen voisi korkeintaan vastata, että syyllisten murhaajat olivat amerikkalaisia.&rdquo;</p><p>*</p><p>Näin siis pohtii ja puntaroi professori Matti Klinge.&nbsp; Hänen viisaat ajatuksensa voisivat tuskin olla etäämpänä Lännen esillä pitämistä, oikeiksi julistetuista ajatuksista.</p><p>Mutta ajatellaan nyt vaikka näitä monttuihin ja makuukamareihinsa ammuttujen kohtaloita.&nbsp; Eikö teloitus ole enää teloitus, kun tekijä on &rdquo;oikea&rdquo;?&nbsp; Miksi sitten vaivataan parrasvaloihin joitakin pitkän, yli 90-vuotisen elämän eläneitä ammoisten keskitysleirien vartijoita tai kirjanpitäjiä?&nbsp; Mikä suhta ja järki tässäkin on?&nbsp;</p><p>*</p><p>Mikä on Euroopan periaate ja lojaalisuus sen tehdessä yhteistyötä Turkin kanssa?&nbsp; Missä Eurooppa nyt menisi, jos Erdogan ei olisi sopimuksen mukaisesti olisi pannut säppiä kulkuväylille, joita gangsterimaiset liikemiehet ja muut laittomasti toimivat ihmiskuljettajat tuottivat väkeä Eurooppaan.&nbsp; Mitä jos 2016 olisi tullut sama runsas miljoona, kuin 2015.&nbsp; Entä jos 2017 sama miljoona kuin 2015 ja 2016?&nbsp; Mitä Eurooppa ja Merkel olisivat tehneet tuossa tapauksessa?&nbsp; Kysymyksen voi samalla kääntää koskemaan tulevaisuutta: mitä ne tekevät 2018, 2019, 2020?&nbsp; Kuuluuko Willkommen vielä?</p><p>*</p><p>NATOn solidaarisuuslausekkeista ja apupykälistä, siitä viidennestä artiklasta on paljon puhuttu.</p><p>Mutta kuinka moni muistaa, milloin jokin NATO-maa on tarvinnut apua?&nbsp; Ranska rantaterrorin päivinä.&nbsp; Entä mikä muu?</p><p>Miten oli Turkki vallankaappauksen (yrityksen) aikaan?&nbsp;</p><p>Vai tiesikö NATO, sen tiedustelu ja jäsenvaltioiden ydin jotain, mitä ei ole kerrottu, - aavisteltu vain?&nbsp; Se oli siis näytös, teatteria?&nbsp; Miksi kukaan ei kerro.&nbsp; Ja jos ei ollut; noinko viileästi NATO seurasi katseella vain, kun yksi sen jäsenistä, liittolainen (ei pelkkä syvennetyn ystävyyden kumppanimaa tms.).&nbsp; Miksi kukaan ei edes kysy?&nbsp; Siis onko tässä jokin salattu pelisääntö, pelin säännöt, joiden mukaan natot tanssivat tai taistelevat?&nbsp; Kertokaa nyt ihmeessä jo.</p><p>*</p><p>Elämmekö kollektiivisessa uskossa, että NATO ja Yhdysvallat - sekä läntiset vallat ja säätiöt &ndash; noin vain voisivat mennä Ukrainaan, ja asettua Krimille, ja lepo vain?&nbsp; Emme me kai nyt sentään aivan tolloja ole ja uskomattomia naivisteja.</p><p>Että Venäjä, suurvalta ja merivaltio, joka on vuosisadat taistellut tiensä merille, niille kaikille, joille sillä ylipäänsä voi olla avoin kulku, antaisi Krimin mennä?&nbsp; Krimin, jonka ukrainanlainen Hrustshev, suosiota tavoitellen, korruptatiivisesti lahjoitti Ukrainan SNTL:lle, omalle kotivaltiolleen, - Venäjän tahdosta ja asukkaiden halusta piittaamatta.&nbsp;</p><p>Kun EU sanoo, että &rdquo;kaikki&rdquo; riippuu Krimin kohtalosta, niin&nbsp; mitä EU silloin sanoo?&nbsp; Sikäli kuin on historiallisesti ja valtapoliittisesti pääteltävissä, Krim tulee olemaan ikuinen osa Venäjää.</p><p>Mutta Euroopan Unioni ei ole ikuinen.&nbsp; Se on selvä, täysin päivänselvä.&nbsp; Miten pitkä sen historia tuleekaan olemaan, ei ehkäpä kovinkaan pitkä enää.&nbsp;</p><p>Suomenkin pitäisi tällainen ilmiselvä tosiasia ottaa huomioon omia tulevaisuuden linjauksia tehdessään.</p><p>*</p><p><em>&rdquo;Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää &rdquo;lännen&rdquo; harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurten maiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.&rdquo; </em></p><p><em>&rdquo;Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme &rdquo;demokratiasta&rdquo; ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.&rdquo;</em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Epäsuosittuja mietteitä eli viattomien lasten päivänä 2017

*

Professori Matti Klinge kirjoittaa uusimmassa vuosipäiväkirjassaan Passan epäsuosio – Päiväkirjastani 2016-2017:

”Erdoganin ja Putinin yllättävä tapaaminen (kirjoitettu elokuun 16:ntena 2016) on uutinen!  Kummatkin ovat perin pettyneitä siihen, ettei heitä ja heidän saavutuksiaan arvosteta ”länsimaissa”.

Krimin asiasta jaksetaan kirjoittaa moittivan omahyväisesti (omat siirtomaavallan vaiheet unohtuvat nopeasti) ilman että kukaan muistuttaisi Krimin mielivaltaisesta siirtämisestä aikoineen (Hrustshev 1955, vh] Venäjän federaatiosta Ukrainan neuvostotasavaltaan – ei tietenkään ollut mitään vaaleja tai kansanäänestyksiä.

Krimillä oli rauhallista niin kuin eri puolilla niemimaata hienosti raportoiva Kerstin Kronvall kertoo televisiossa – tämä Venäjää syvällisesti tunteva tuttavani Moskovan promenadeilta ja teatterista.  Suurin osa asukkaista on venäläisiä, ja he ovat tyytyväisiä, ”Venäjä suojelee meitä”.  Kukapa kaipaisi nykyiseen sekavassa tilassa olevaan ja korruptoituneeseen Ukrainaan, jonka koossa pitäminen on pakostakin hyvin vaikeaa.

Kaikki vakavasti otettavat asiantuntijat viittaavat ”oranssivallankumoukseen”, ”läntisten ristiretkisäätöiden” vuonna 2004 ja sen jälkeen Kiovassa aikaansaamaan sekasortoon.  Venäjällä se edelleen muistetaan vakavasti varottavana esimerkkinä.

Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää ”lännen” harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurtenmaiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.  Arvostelun ydin on ”lännessä”, etenkin Amerikassa, vallitseva individualistinen, valtionvastainen maailmankuva (ei veroja sosiaalisiin tarkoituksiin, vain aseisiin) ja oman poliittisen mallin levittämisyritys.

Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme ”demokratiasta” ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.

Turkin arvosteleminen on hyvin tekopyhää, kun ajattelee monien Euroopan maiden, jopa Saksan, korruptiota, ja Venäjän arvostelemisessa unohtuu kokonaan se, miten valtavasti Venäjä on kehittynyt ja noussut Jeltsinin kauden sekasorrosta ja kommunistisen järjestelmän loppuvaiheen surkeudesta.

Erdogan muistuttaa ensimmäisessä, Le Mondelle antamassaan vallankaappausyrityksen kukistamisen jälkeisessä haastattelussa, että hän ja muut solidarisoituivat kaikin tavoin muun muassa Charlie Hebdon asiassa, mutta häntä ei kukaan nyt riennä tukemaan.  Yhdysvaltain ulkoministeri Kerry on tulossa NATO-liittolaismaa Turkkiin vasta yli neljäkymmentä päivää tapausten jälkeen!  Siihen väliin tuli siis nopea Putinin tapaaminen!

Le Mondesta olen jo aikoja lukenut Gulenistä, ja edelleen hänen liikettään pidetään vähintäänkin ongelmallisena, humaanista julkisivusta huolimatta.  Nyt Le Monde antaa seuraavassa numerossaan myös Gulenille kokonaisen sivun.

Suhtautuminen Turkkiin on nyt ongelma: yleisesti myönnetään, että Turkki pelasti EU-Euroopan pakolaiskriisiasiassa, ainakin toistaiseksi, mutta silti ei olla valmiita luopumaan mistään tekopyhistä moraalisista vaatimuksista Turkin sisäisten asioiden järjestämisessä.  Tekopyhistä, kun ajattelee EU:n sisällä vallitsevaa korruptiota ja rikollisuutta.  Ja Yhdysvalloissa osin vallitsevaa kuolemanrangaistuskäytäntöä ja jokapäiväistä ammuskelua, kidutuksen kannattamista ja mielivaltaista oikeudenkäyttöä.

*

Elokuun 18:ntena 2016 (prof. Klingen päiväkirjaa..)

Terroristeja ”jahdataan”.  Syntyy todellakin vaikutelma, että terroristien ampuminen olisi samaa kuin suurten eläinten tappaminen.

Mihin on hävinnyt se Euroopan Unionin perusarvoihin luettu oikeusperiaate, että jokaisella syytetyllä on oikeus puolustautua?  Terroristit tietenkin käyttäisivät hyväkseen tällaista oikeudenkäyttöä pitkillä Unionin ja kristittyjen vastaisilla puheenvuoroilla.  Silti sekin pitäisi kestää.  Nopea ampuminen estää kritiikin, jossa voisi aina olla jotakin olennaista.

Jotkut vihattujen valtioiden päämiehet ovat joutuneet pitkiin oikeuskäsittelyihin, mutta Saddam Hussein, Osama bin Laden, eversti Gaddafi ja eräät muut murhattiin ilman mitään oikeudenkäyntiä, jopa hyvin, näyttävän, raa´asti…

Onko sellainen Euroopan arvojen mukaista?

Siihen voisi korkeintaan vastata, että syyllisten murhaajat olivat amerikkalaisia.”

*

Näin siis pohtii ja puntaroi professori Matti Klinge.  Hänen viisaat ajatuksensa voisivat tuskin olla etäämpänä Lännen esillä pitämistä, oikeiksi julistetuista ajatuksista.

Mutta ajatellaan nyt vaikka näitä monttuihin ja makuukamareihinsa ammuttujen kohtaloita.  Eikö teloitus ole enää teloitus, kun tekijä on ”oikea”?  Miksi sitten vaivataan parrasvaloihin joitakin pitkän, yli 90-vuotisen elämän eläneitä ammoisten keskitysleirien vartijoita tai kirjanpitäjiä?  Mikä suhta ja järki tässäkin on? 

*

Mikä on Euroopan periaate ja lojaalisuus sen tehdessä yhteistyötä Turkin kanssa?  Missä Eurooppa nyt menisi, jos Erdogan ei olisi sopimuksen mukaisesti olisi pannut säppiä kulkuväylille, joita gangsterimaiset liikemiehet ja muut laittomasti toimivat ihmiskuljettajat tuottivat väkeä Eurooppaan.  Mitä jos 2016 olisi tullut sama runsas miljoona, kuin 2015.  Entä jos 2017 sama miljoona kuin 2015 ja 2016?  Mitä Eurooppa ja Merkel olisivat tehneet tuossa tapauksessa?  Kysymyksen voi samalla kääntää koskemaan tulevaisuutta: mitä ne tekevät 2018, 2019, 2020?  Kuuluuko Willkommen vielä?

*

NATOn solidaarisuuslausekkeista ja apupykälistä, siitä viidennestä artiklasta on paljon puhuttu.

Mutta kuinka moni muistaa, milloin jokin NATO-maa on tarvinnut apua?  Ranska rantaterrorin päivinä.  Entä mikä muu?

Miten oli Turkki vallankaappauksen (yrityksen) aikaan? 

Vai tiesikö NATO, sen tiedustelu ja jäsenvaltioiden ydin jotain, mitä ei ole kerrottu, - aavisteltu vain?  Se oli siis näytös, teatteria?  Miksi kukaan ei kerro.  Ja jos ei ollut; noinko viileästi NATO seurasi katseella vain, kun yksi sen jäsenistä, liittolainen (ei pelkkä syvennetyn ystävyyden kumppanimaa tms.).  Miksi kukaan ei edes kysy?  Siis onko tässä jokin salattu pelisääntö, pelin säännöt, joiden mukaan natot tanssivat tai taistelevat?  Kertokaa nyt ihmeessä jo.

*

Elämmekö kollektiivisessa uskossa, että NATO ja Yhdysvallat - sekä läntiset vallat ja säätiöt – noin vain voisivat mennä Ukrainaan, ja asettua Krimille, ja lepo vain?  Emme me kai nyt sentään aivan tolloja ole ja uskomattomia naivisteja.

Että Venäjä, suurvalta ja merivaltio, joka on vuosisadat taistellut tiensä merille, niille kaikille, joille sillä ylipäänsä voi olla avoin kulku, antaisi Krimin mennä?  Krimin, jonka ukrainanlainen Hrustshev, suosiota tavoitellen, korruptatiivisesti lahjoitti Ukrainan SNTL:lle, omalle kotivaltiolleen, - Venäjän tahdosta ja asukkaiden halusta piittaamatta. 

Kun EU sanoo, että ”kaikki” riippuu Krimin kohtalosta, niin  mitä EU silloin sanoo?  Sikäli kuin on historiallisesti ja valtapoliittisesti pääteltävissä, Krim tulee olemaan ikuinen osa Venäjää.

Mutta Euroopan Unioni ei ole ikuinen.  Se on selvä, täysin päivänselvä.  Miten pitkä sen historia tuleekaan olemaan, ei ehkäpä kovinkaan pitkä enää. 

Suomenkin pitäisi tällainen ilmiselvä tosiasia ottaa huomioon omia tulevaisuuden linjauksia tehdessään.

*

”Sekä Venäjää että Turkkia ärsyttää ”lännen” harjoittama voimakas kritiikki, näiden suurten maiden ja vanhojen kulttuurien jatkuva, omahyväinen ja pinnallinen arvostelu.”

”Euroopassa pitäisi paljon selvemmin sanoa, ettei Amerikan miljonäärivaltainen valtiomuoto vastaa meidän käsitystämme ”demokratiasta” ja että Euroopassakin on kyllä ongelmia.”

*

]]>
4 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248253-epasuosittuja-mietteita-eli-viattomien-lasten-paivana-2017#comments Läntinen omahyväisyys Matti Klinge Nato Venäjä Yhdysvallat Thu, 28 Dec 2017 17:17:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248253-epasuosittuja-mietteita-eli-viattomien-lasten-paivana-2017
Beetlehemin naapuri http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248217-beetlehemin-naapuri <p>Belén on seimi espanjaksi. Nimi tulee paikasta, jossa kerrotaan sijaitsevan Jeesuksen syntymäpaikka. Noin 8 kilometrin päässä Beetlehemistä pohjoiseen sijaitsee toinen kristinuskon merkittävä paikka, eli Jerusalem. Jerusalem on tärkeä kaupunki myös muille kuin kristityille.</p><p>6.12. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Samassa tiedotustilaisuudessa Trump ilmoitti siirtävänsä suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.</p><p>Joulukuun puolessavälissä YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa torjuttiin Yhdysvaltain päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Päätöslauselman hyväksymisen puolesta äänesti 128 ja vastaan 9 maata. 35 maata pidättäytyi äänestyksestä.</p><p>Yhdysvaltain ja Israelin lisäksi päätöslauselmaa vastustivat Guatemala, Honduras, Togo, Mikronesia, Nauru, Palau ja Marshallinsaaret.</p><p>Äänestyksestä pidättäytyivät muun muassa Argentiina, Australia, Kanada, Kroatia, Tshekki, Unkari, Latvia, Meksiko, Filippiinit ja Romania.</p><p>Eri tiedotusvälineissä on arvioitu, että Donald Trumpin uhkailu päätöslauselmaa kannattavia maita kohtaan talousavun leikkauksilla vaikutti äänestystuloksiin.</p><p>Muista maista en tiedä, mutta olen lukenut, että Hondurasin sisäinen poliittinen tilanne vaikuttaa siihen, että vastavalittu presidentti Juan Orlando Hernández hakee Yhdysvaltojen hallinnon tukea. Yhdysvallat on Hondurasin ja Guatemalan päävientimaa.&nbsp;</p><p>Guatemalan äänestyskäyttäytyminen oli odotettavissa. Guatemalan ja Israelin suhde on ollut pitkä ja vahva. Guatemala oli heti Yhdysvaltojen jälkeen toinen maa joka tunnusti Israelin valtion olemassaolon toukokuussa 1948. Sen lisäksi Guatemala oli ensimmäinen valtio joka avasi suurlähetystönsä Israelissa. Guatemalan suurlähetystö sijaitsi Jerusalemissa vuoteen 1980.</p><p>Guatemalassa asuu merkittävä määrä israelilaisia. Israel on tukenut Guatemalaa taloudellisesti ja kauppasuhteet eivät keskity ainoastaan aseteollisuuteen. Luonnollisesti Yhdysvaltojen jälkeen Guatemalan presidentti Jimmy Morales ilmoitti sunnuntaina siirtävänsä maansa lähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.</p><p>Guatemalan päätöstä on kiitelty Guatemalassa, mutta myös kritisoitu muun muassa siksi, että merkittävä määrä Guatemalan viennistä suuntautuu Arabimaihin, jotka vastustavat Trumpin päätöstä.</p><p>Keskisuomalaisessa on uutinen, jonka mukaan Trumpin päätös on aiheuttanut vastustusta ja kuohuntaa erityisesti palestiinalaisalueilla. &rdquo;Päätöksen jälkeen Länsirannalla ja Gazassa levottomuuksissa on kuollut yhteensä 12 ihmistä&rdquo;</p><p>Tämä ehdotus ei ole minun vaan yhden keskustelusivun kommentoijan oma. Se on hyvä ja siksi laitan sen nyt (27.12.2017 klo 19.49) tähän: &quot;Jerusalem pitäisi ottaa kokonaan YK:n hallinnon alaiseksi maailmanperintökohteeksi. Se ei kuulu ainoastaan kolmen monoteismin kannattajille, vaan koko ihmiskunnalle.&quot;</p><p>Lähteet:</p><p><a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/" title="https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/">https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paato...</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9961200">https://yle.fi/uutiset/3-9961200</a></p><p><a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/">https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/</a></p><p><a href="https://www.ksml.fi/ulkomaat/Guatemala-seuraa-Yhdysvaltoja-%E2%80%93-siirt%C3%A4%C3%A4-l%C3%A4hetyst%C3%B6ns%C3%A4-Jerusalemiin/1087275">https://www.ksml.fi/ulkomaat/Guatemala-seuraa-Yhdysvaltoja-%E2%80%93-siirt%C3%A4%C3%A4-l%C3%A4hetyst%C3%B6ns%C3%A4-Jerusalemiin/1087275</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Belén on seimi espanjaksi. Nimi tulee paikasta, jossa kerrotaan sijaitsevan Jeesuksen syntymäpaikka. Noin 8 kilometrin päässä Beetlehemistä pohjoiseen sijaitsee toinen kristinuskon merkittävä paikka, eli Jerusalem. Jerusalem on tärkeä kaupunki myös muille kuin kristityille.

6.12. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Samassa tiedotustilaisuudessa Trump ilmoitti siirtävänsä suurlähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.

Joulukuun puolessavälissä YK:n yleiskokous hyväksyi päätöslauselman, jossa torjuttiin Yhdysvaltain päätös tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi. Päätöslauselman hyväksymisen puolesta äänesti 128 ja vastaan 9 maata. 35 maata pidättäytyi äänestyksestä.

Yhdysvaltain ja Israelin lisäksi päätöslauselmaa vastustivat Guatemala, Honduras, Togo, Mikronesia, Nauru, Palau ja Marshallinsaaret.

Äänestyksestä pidättäytyivät muun muassa Argentiina, Australia, Kanada, Kroatia, Tshekki, Unkari, Latvia, Meksiko, Filippiinit ja Romania.

Eri tiedotusvälineissä on arvioitu, että Donald Trumpin uhkailu päätöslauselmaa kannattavia maita kohtaan talousavun leikkauksilla vaikutti äänestystuloksiin.

Muista maista en tiedä, mutta olen lukenut, että Hondurasin sisäinen poliittinen tilanne vaikuttaa siihen, että vastavalittu presidentti Juan Orlando Hernández hakee Yhdysvaltojen hallinnon tukea. Yhdysvallat on Hondurasin ja Guatemalan päävientimaa. 

Guatemalan äänestyskäyttäytyminen oli odotettavissa. Guatemalan ja Israelin suhde on ollut pitkä ja vahva. Guatemala oli heti Yhdysvaltojen jälkeen toinen maa joka tunnusti Israelin valtion olemassaolon toukokuussa 1948. Sen lisäksi Guatemala oli ensimmäinen valtio joka avasi suurlähetystönsä Israelissa. Guatemalan suurlähetystö sijaitsi Jerusalemissa vuoteen 1980.

Guatemalassa asuu merkittävä määrä israelilaisia. Israel on tukenut Guatemalaa taloudellisesti ja kauppasuhteet eivät keskity ainoastaan aseteollisuuteen. Luonnollisesti Yhdysvaltojen jälkeen Guatemalan presidentti Jimmy Morales ilmoitti sunnuntaina siirtävänsä maansa lähetystön Tel Avivista Jerusalemiin.

Guatemalan päätöstä on kiitelty Guatemalassa, mutta myös kritisoitu muun muassa siksi, että merkittävä määrä Guatemalan viennistä suuntautuu Arabimaihin, jotka vastustavat Trumpin päätöstä.

Keskisuomalaisessa on uutinen, jonka mukaan Trumpin päätös on aiheuttanut vastustusta ja kuohuntaa erityisesti palestiinalaisalueilla. ”Päätöksen jälkeen Länsirannalla ja Gazassa levottomuuksissa on kuollut yhteensä 12 ihmistä”

Tämä ehdotus ei ole minun vaan yhden keskustelusivun kommentoijan oma. Se on hyvä ja siksi laitan sen nyt (27.12.2017 klo 19.49) tähän: "Jerusalem pitäisi ottaa kokonaan YK:n hallinnon alaiseksi maailmanperintökohteeksi. Se ei kuulu ainoastaan kolmen monoteismin kannattajille, vaan koko ihmiskunnalle."

Lähteet:

https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/

https://yle.fi/uutiset/3-9961200

https://www.aamulehti.fi/uutiset/juuri-nyt-yk-tyrmasi-yhdysvaltain-paatoksen-julistaa-jerusalem-israelin-paakaupungiksi-200623088/

https://www.ksml.fi/ulkomaat/Guatemala-seuraa-Yhdysvaltoja-%E2%80%93-siirt%C3%A4%C3%A4-l%C3%A4hetyst%C3%B6ns%C3%A4-Jerusalemiin/1087275

 

]]>
18 http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248217-beetlehemin-naapuri#comments Ulkomaat Betlehem Israel Jerusalem Ulkomaat Yhdysvallat Wed, 27 Dec 2017 15:10:06 +0000 Ana María Gutiérrez Sorainen http://amgs.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248217-beetlehemin-naapuri
Yhdysvaltain hegemonia ja aggressio - mitä ymmärrämme siitä v. 2017 päättyessä? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248216-yhdysvaltain-hegemonia-ja-aggressio-mita-ymmarramme-siita-v-2017-paattyessa <p><em>Miksi Kolmas maailmansota väikkyy taivaanrannan rajalla?</em></p><p>*</p><p><strong>Neuvostoliiton järjestelmän</strong> romahtaminen 26 vuotta sitten, joulunseutuun 1991, antoi sysäyksen vaaralliseksi osoittautuneelle Yhdysvalloissa luodulle ideologiselle suuntaukselle, jota voimme kutsua nimityksellä <em>neokonservatismi</em>.</p><p>Neuvostoliitto oli karvoineen ja nahkoineen toteuttanut tärkeintä tehtäväänsä, Yhdysvaltain unilateraalisten, yksinvaltaisuuteen tähtäävien toimien rajoittajana.&nbsp; Tämän vastavoiman katoaminen sai välittömästi Washingtonin ja sen silmäntekevät neokonservatiivit julistamaan oman agendansa Yhdysvaltain maailmanlaajuisesta hegemoniasta.</p><p>Yhdysvallat oli nyt &rdquo;<strong><em>ainoa suurvalta&rdquo;, &rdquo;sole superpower&rdquo;, &rdquo;unipower</em></strong>&rdquo; &ndash; ainoa supervalta, yksinvalta &ndash; joka voi, ja tulee toimimaan ilman mainittavaa vastustaa kaikkialla maailmassa.</p><p>*</p><p><strong>Washington Postin</strong> uuskonservatiivinen toimittaja <strong>Charles Krauthammer</strong> tiivisti &rdquo;<strong><em>uudet realiteetit</em></strong>&rdquo; tähän tapaan:</p><p>&rdquo;Meillä on ylivoimainen globaali voima.&nbsp; Me olemme luoneet maailmanhistorian merkittävimmän valtajärjestelmän.&nbsp; Kun Neuvostojärjestelmä petti, syntyi jotain uutta, jotain todella uutta &ndash; <strong><em>yhden supervallan malli</em></strong>, unipolaarinen maailma, jota hallitse yksi ainoa valta, Yhdysvallat, jolla ei ole ainuttakaan varteenotettavaa kilpailijaa tai haastajaa, ja joka määrää maailman joka kolkalla.&nbsp;</p><p>Tämä merkitsee strategisesti täysin uutta kehitysaskelta ihmiskunnan historiassa, eikä sellaista ole nähty sitten Rooman valtakunnan tuhon.&nbsp; Eikä edes Roomaa voida verrata siihen asemaan, jonka Amerikka on tänään ottanut&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Se tyrmäävä yhden voimakeskuksen mahti</strong>, jonka historia nyt on suonut Washingtonille, tuli turvata hinnalla millä hyvänsä.&nbsp;</p><p>Vuonna 1992 Pentagonin johtava viranhaltija, alivaltiosihteeri <strong>Paul Wolfowitz</strong> määritteli &rdquo;<strong>Wolfowitzin doktriinin</strong>&rdquo;, <em>Wolfowitzin opin</em>, josta tuli Washingtonin ulkopoliittinen ohjenuora.</p><p>Wolfowitzin ohjelma julisti, että Yhdysvaltain ulko- ja sotilaspolitiikan &rdquo;<em>ensimmäinen päämäärä</em>&rdquo; on &rdquo;<strong><em>torjua niiden uusien haastajien esiinnousu, niin entisen Neuvostoliiton alueella kuin kaikkialla muuallakin, jotka muodostavat uhkan (Yhdysvaltain yksinvallalle) ja pyrkivät samaan asemaan, joka entisellä Neuvostoliitolla aikoinaan oli</em></strong>.</p><p>Tämä on uusi dominointi, joka huomioi ensisijaisesti uuden alueellisen puolustusstrategian ja edellyttää, että me pyrimme torjumaan kaikki vihamieliset voimat, ja erityisesti ne, jotka pyrkivät ilman rajoitustoimia kehittymään globaaleiksi voimiksi.&nbsp;</p><p>(<strong><em>A &rdquo;hostile power&rdquo;</em></strong> on sellainen valtio, joka on kyllin voimakas, että se kykenee omaksumaan Washingtonista riippumattoman itsenäisen ulkopolitiikan&rdquo;.)</p><p>*</p><p><strong>Amerikan hegemonistisen yksinvallan</strong> muotoutumisesta kiinnipitämisen politiikka käynnistyi presidentti Clintonin hallinnon aikana sen suorittaessa aseellisen intervention Jugoslaviaan, Serbiaan ja Kosovoon, ja sen määrättyä lentokieltoalueen Irakiin&nbsp;</p><p>Vuonna 1997 uuskonservatiivit julkaisivat hankkeensa &rdquo;<strong>Projekti Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan toteuttamiseks</strong>i&rdquo;.</p><p>Vuonna 1998, kolme vuotta ennen 9/11 &ndash;tapahtumaa, uuskonservatiivit lähettivät presidentti Clintonille kirjeen, jossa he vaativat Irakin hallinnon vaihtamista ja &rdquo;<em>Saddam Husseinin siirtämistä vallasta</em>&rdquo;.</p><p>Neokonservatiivit julkaisivat ohjelmansa, jossa he vaativat seitsemän hallituksen syrjäyttämistä vallasta lähimmän viiden vuoden aikana.</p><p>(Vaatimus koski <strong>Irakin, Syyrian, Libanoin, Libyan, Somalian, Sudanin ja Iranin hallintojen</strong> kaatamista, vh).</p><p>*</p><p><strong>Vertailun vuoksi: mitä tekivät presidentit ennen Trumpia ja mitä Trump yrittää?</strong></p><p><em>It is worth noting that 6 out of these 7 countries (with the exception of Lebanon) identified by General Wesley Clark &ldquo;to be taken out&rdquo; are now the object of President Trump&rsquo;s ban on Muslims&rsquo; entry to the US: &nbsp;</em><strong>Iraq, Syria, Somalia, Libya, Sudan, Iran and Yemen.</strong></p><p>All of these countries are on the Pentagon&rsquo;s drawing board. These countries have been directly or indirectly been the object of <strong>US aggression</strong>. (M. Ch. GR Editor)</p><p>Lähde: <a href="http://www.globalresearch.ca/we-re-going-to-take-out-7-countries-in-5-years-iraq-syria-lebanon-libya-somalia-sudan-iran/5166">http://www.globalresearch.ca/we-re-going-to-take-out-7-countries-in-5-years-iraq-syria-lebanon-libya-somalia-sudan-iran/5166</a></p><p>*</p><p>Syyskuun 11. päivän tapahtumat vuonna 2001 muistetaan alan ihmisten keskuudessa &rdquo;<em>uutena Pearl Harborina</em>&rdquo;, ja kuten uuskonservatiivit julistivat, oli välttämätöntä julistaa sota Lähi-Idässä.</p><p><strong>Paul O`Neal</strong>, presidentti George W. Bushin ensimmäinen valtiovarainministeri, on julkisuuteen ilmoittanut, että presidentti Bushin ensimmäinen tapaaminen hänen kabinettinsa kanssa käsitteli hyökkäystä Irakiin.&nbsp;</p><p>Tämä hyökkäys oli suunniteltu jo ennen kuin 9/11 tapahtui.</p><p><strong>Kaksoistornien katastrofin 11.9.2001 jälkeen Washington on tuhonnut kokonaan tai osittain kahdeksan maata ja on nyt vastakkainasettelussa Venäjän kanssa sekä Syyriassa että Ukrainassa</strong>.</p><p>*</p><p><strong>Venäjä tahollaan ei voi sallia</strong> jihadistisen kalifaatin parustamista alueelle, joka käsittää osan Syyriaa ja Irakia, koska se voisi muodostua lähtöalustaksi epävakauden tuottamisessa Venäjän muslimivähemmistöjen keskuudessa Venäjällä.&nbsp; Itse <strong>Henry Kissinger</strong> on todennut tämän tosiasian, ja se on selvää kaikille, joilla on ajattelukykyä.&nbsp;</p><p>Mutta kuitenkin voimistuva uuskonservatiivinen blokki, joka on kontrolloinut niin Clintonin, <strong>Bushin</strong> kuin <strong>Obamankin</strong> hallintoa, on niin vahvasti imenyt itseensä tämän oman hybriksensä ja ylvästelee sillä, että he ovat pystyneet nostattamaan oman liittolaisensa Turkin osoittamaan kykyään Venäjää vastaan (huomaa: teksti on kirjoitettu kaksi vuotta sitten, vh).&nbsp;</p><p>Taustoja ajatellen me voimme ymmärtää, että vaaralliseksi tilanne äityy hetkellä, jona maailma on muuttunut neokonservatiivien häikäilemättömien unelmien mukaiseksi USA-keskiseksi yksinapaiseksi valtajärjestelmäksi.</p><p>*</p><p>Pyrkimyksillään muodostaa <strong>Yhdysvaltain ikuinen hegemonia</strong> maailmaan, uuskonservatiivit heittävät roskakoppaan sen takuun, jonka Washington antoi <strong>Gorbatshoville</strong>, nimittäin että <strong>NATO ei inahda tuumaakaan itään päin.</strong></p><p>Niinpä uuskonservatiivit pullauttivat Yhdysvallat pois ABM-sopimuksesta (<em>torjuntaohjuksia koskeva sopimus</em>), joka määritteli, että kumpikaan, ei Yhdysvallat eikä Venäjä saa kehittää eikä tuottaa torjuntaohjuksia.&nbsp;</p><p>Uuskonservatiivit uudelleenkirjoittivat <strong>Yhdysvaltain sotilasdoktriinin</strong> ja siirsivät ydinaseet niille jo vakiintuneesta <strong>kosto-aseen roolista ennaltaehkäisevän ensi-iskun aseeksi</strong>.&nbsp;</p><p>Samoin uuskonservatiivien vaatimuksesta ja paineesta <strong>Yhdysvallat päätti sijoittaa torjuntaohjuksia</strong> Venäjän rajan tuntumassa sijaitseviin tukikohtiin, julistaen että tukikohdat perustetaan tarkoituksella <strong>suojella Eurooppaa Iranin väitettyjä mannertenvälisiä ydinohjuksia</strong> vastaan, ydinaseita, joita sillä ei väittämistä huolimatta ollut.</p><p>*</p><p><strong>Yhdysvaltain hallinto ja media ovat demonisoineet Venäjän</strong> ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin, sekä heille lojaalit tahot, paljolti uuskonservatiivien mielipidevaikuttamisen tuloksena.&nbsp; Esimerkiksi <strong>Hillary Clinton</strong>, joka oli demokraattien presidenttiehdokas, julisti Putinin olevan &rdquo;<em>uusi Hitler</em>&rdquo;.&nbsp; Aiempi CIA:n viranomainen vaati Putinin salamurhaamista.&nbsp;</p><p>Molempien pääpuolueiden presidenttiehdokkaat ovat kilpailleet siitä, kuka kykenee käyttämään aggressiivisinta kieltä Venäjästä ja sen päämiehestä.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Tämä on tuhonnut suurten ydinasevaltojen välisen luottamuksen</strong>.</p><p>Venäjän hallitus on oppinut, ettei Washington kunnioita sen omia lakeja, ja vielä vähemmän kansainvälistä oikeutta, ja ettei sen voi odottaa pitävän kiinni mistään sen kanssa solmituista sopimuksista.</p><p><strong><em>Tämä luottamuksen puute, yhdessä Washingtonin ja amerikkalaisen prostituioidun median avoimen Venäjä-vihamielisyyden kanssa, jota idioottimaisesti toistetaan Euroopan pääkaupungeissa, on luonut pohjan ydinsodalle.</em></strong></p><p>(<strong>Paul Craig Roberts</strong> kirjoittaa edelläolevan sanatarkasti näin:</p><p>&rdquo;<em>This lack of trust, togerther with the aggression towards Russiaspewing from Washington and the presstitute media and echoing in the idiotic European capitals, has established the ground for nuclear war</em>.&rdquo;;</p><p>Suomessa vähemmän käytetty ilmaisu &ldquo;<strong><em>the presstitute media</em></strong>&rdquo; on lännessä kriittisen tutkija- ja toimijatahon omaksuma, alkuaan <strong>Gerald Celenten</strong> antama nimitys &ldquo;moraalin&rdquo;, vallan ja talouden aallonharjalla lekottelevasta mediasta, joka itseasiassa on syönyt häntänsä. &nbsp;Presstitute on journalismin muoto, johon liittyy <strong><em>uutisten harhaanjohtavaa räätälöintiä</em></strong>, sopivaksi tiettyyn &rdquo;puolueettomaan&rdquo;, taloudelliseen tai liiketoimintaohjelmaan, odotussabluunaan.&nbsp; Suomeksi sanottuna lipoo valtaa ja rahaa ja hegenomistista kulttuurista soitantoa, &rdquo;<em>ainoaa oikeaa ajattelua</em>&rdquo;.</p><p>Press + Prostitute.</p><p>Lue: <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Presstitute">https://en.wikipedia.org/wiki/Presstitute</a></p><p>*</p><p><strong>Koska NATOlla (käytännössä Yhdysvalloilla</strong>) ei ole mahdollisuutta konventionaalisin asein käytävässä sodassa kukistaa Venäjää &ndash; ja vielä vähemmän Venäjän ja Kiinan kombinaatiota- , sota käydään ydinasein.</p><p>Välttääkseen sodan Putin välttää provosoimista ja toimii hillitysti kontratessaan Lännen provokaatioihin.</p><p>Uuskonservatiivit kuitenkin tulkitsevat hänen tällaista käyttäytymistään heikkoudeksi ja peloksi.&nbsp; He käskivät Obamaa pitämään päällä painostusta Venäjää kohtaan, vakuuttaen, että Venäjä on se, joka antaa periksi.</p><p>Putin on kuitenkin tehnyt monissa yhteyksissä selväksi, että Venäjä ei anna periksi.&nbsp; Putin on lähettänyt tämän viestin useaan otteeseen.&nbsp; Esimerkiksi 28. syyskuuta 2015, YK:n 70-vuotispäivänä Putin sanoi, että Venäjä ei voi sietää nykyistä maailman tilannetta.&nbsp; Kaksi päivää myöhemmin Putin aloitti sotatoimet ISISiä vastaan Syyriassa.</p><p>*</p><p><strong>Ulosmarssi Natosta</strong></p><p>Euroopan hallitukset, erityisesti Saksa ja Britannia, ovat osallisia tähän muutokseen kohden ydinsotaa.</p><p>Nämä kaksi Amerikan vasallisvaltiota sallivat ja hyväksyvät Washingtonin halukkaan aggression Venäjää vastaan toistamalla Washingtonin propagandaa ja tukemalla Washingtonin pakotteita ja toimenpiteitä muihin maihin.</p><p>Niin kauan kuin Eurooppa ei ole mikään muu kuin pelkkä Washingtonin laajentuma, Armegeddonin mahdollisuus jatkaa nousuaan.<br />Tällä hetkellä ydinsota voidaan välttää vain kahdella tavalla. Yksi tapa on, että Venäjä ja Kiina antautuvat ja hyväksyvät Washingtonin hegemonian.</p><p>Toinen tapa on että jokin riippumattoman johtaja Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Ranskassa nousee johtoon ja vetäytyy NATOsta. &nbsp;Se käynnistäisi ulosmarssin NATOsta, joka on Washingtonin tärkein työkalu jolla se ylläpitää konfliktia Venäjän kanssa, ja joka sen vuoksi on vaarallisin voima maan päällä, niin jokaiselle Euroopan maalle, kuin koko maailmalle.</p><p><strong>Jos NATO saa jatkua, NATO yhdessä amerikkalaisen hegemonian neokonservativistisen ideologian kanssa tekee ydinsodasta väistämättömän</strong>.</p><p>*</p><p><strong>Lähteistä:</strong></p><p>Tämän näkemyksellisen artikkelin julkaisi 28.12.2015 &ndash; siis kutakuinkin kaksi vuotta sitten &ndash; <strong>Paul Craig Roberts</strong>, IPO Institut for Political Economy, <a href="https://www.paulcraigroberts.org/2015/12/28/why-wwiii-is-on-the-horizon-paul-craig-roberts/">https://www.paulcraigroberts.org/2015/12/28/why-wwiii-is-on-the-horizon-paul-craig-roberts/</a></p><p>*</p><p>General Wesley Clark: Wars Were Planned - Seven Countries In Five Years</p><p>Youtube, julkaistu 11.9.2011 eli 10 vuotta 11/9:n jälkeen, kesto 2:12 minuuttia;</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=9RC1Mepk_Sw">https://www.youtube.com/watch?v=9RC1Mepk_Sw</a></p><p>*</p><p>General Wesley Clark: The US will attack 7 countries in 5 years, 2017;</p><p><a href="https://www.youtube.com/watch?v=rellv7dmrk8">https://www.youtube.com/watch?v=rellv7dmrk8</a>&nbsp; Katso myös; <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1pnSSXOUtZo">https://www.youtube.com/watch?v=1pnSSXOUtZo</a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miksi Kolmas maailmansota väikkyy taivaanrannan rajalla?

*

Neuvostoliiton järjestelmän romahtaminen 26 vuotta sitten, joulunseutuun 1991, antoi sysäyksen vaaralliseksi osoittautuneelle Yhdysvalloissa luodulle ideologiselle suuntaukselle, jota voimme kutsua nimityksellä neokonservatismi.

Neuvostoliitto oli karvoineen ja nahkoineen toteuttanut tärkeintä tehtäväänsä, Yhdysvaltain unilateraalisten, yksinvaltaisuuteen tähtäävien toimien rajoittajana.  Tämän vastavoiman katoaminen sai välittömästi Washingtonin ja sen silmäntekevät neokonservatiivit julistamaan oman agendansa Yhdysvaltain maailmanlaajuisesta hegemoniasta.

Yhdysvallat oli nyt ”ainoa suurvalta”, ”sole superpower”, ”unipower” – ainoa supervalta, yksinvalta – joka voi, ja tulee toimimaan ilman mainittavaa vastustaa kaikkialla maailmassa.

*

Washington Postin uuskonservatiivinen toimittaja Charles Krauthammer tiivisti ”uudet realiteetit” tähän tapaan:

”Meillä on ylivoimainen globaali voima.  Me olemme luoneet maailmanhistorian merkittävimmän valtajärjestelmän.  Kun Neuvostojärjestelmä petti, syntyi jotain uutta, jotain todella uutta – yhden supervallan malli, unipolaarinen maailma, jota hallitse yksi ainoa valta, Yhdysvallat, jolla ei ole ainuttakaan varteenotettavaa kilpailijaa tai haastajaa, ja joka määrää maailman joka kolkalla. 

Tämä merkitsee strategisesti täysin uutta kehitysaskelta ihmiskunnan historiassa, eikä sellaista ole nähty sitten Rooman valtakunnan tuhon.  Eikä edes Roomaa voida verrata siihen asemaan, jonka Amerikka on tänään ottanut”.

*

Se tyrmäävä yhden voimakeskuksen mahti, jonka historia nyt on suonut Washingtonille, tuli turvata hinnalla millä hyvänsä. 

Vuonna 1992 Pentagonin johtava viranhaltija, alivaltiosihteeri Paul Wolfowitz määritteli ”Wolfowitzin doktriinin”, Wolfowitzin opin, josta tuli Washingtonin ulkopoliittinen ohjenuora.

Wolfowitzin ohjelma julisti, että Yhdysvaltain ulko- ja sotilaspolitiikan ”ensimmäinen päämäärä” on ”torjua niiden uusien haastajien esiinnousu, niin entisen Neuvostoliiton alueella kuin kaikkialla muuallakin, jotka muodostavat uhkan (Yhdysvaltain yksinvallalle) ja pyrkivät samaan asemaan, joka entisellä Neuvostoliitolla aikoinaan oli.

Tämä on uusi dominointi, joka huomioi ensisijaisesti uuden alueellisen puolustusstrategian ja edellyttää, että me pyrimme torjumaan kaikki vihamieliset voimat, ja erityisesti ne, jotka pyrkivät ilman rajoitustoimia kehittymään globaaleiksi voimiksi. 

(A ”hostile power” on sellainen valtio, joka on kyllin voimakas, että se kykenee omaksumaan Washingtonista riippumattoman itsenäisen ulkopolitiikan”.)

*

Amerikan hegemonistisen yksinvallan muotoutumisesta kiinnipitämisen politiikka käynnistyi presidentti Clintonin hallinnon aikana sen suorittaessa aseellisen intervention Jugoslaviaan, Serbiaan ja Kosovoon, ja sen määrättyä lentokieltoalueen Irakiin 

Vuonna 1997 uuskonservatiivit julkaisivat hankkeensa ”Projekti Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan toteuttamiseksi”.

Vuonna 1998, kolme vuotta ennen 9/11 –tapahtumaa, uuskonservatiivit lähettivät presidentti Clintonille kirjeen, jossa he vaativat Irakin hallinnon vaihtamista ja ”Saddam Husseinin siirtämistä vallasta”.

Neokonservatiivit julkaisivat ohjelmansa, jossa he vaativat seitsemän hallituksen syrjäyttämistä vallasta lähimmän viiden vuoden aikana.

(Vaatimus koski Irakin, Syyrian, Libanoin, Libyan, Somalian, Sudanin ja Iranin hallintojen kaatamista, vh).

*

Vertailun vuoksi: mitä tekivät presidentit ennen Trumpia ja mitä Trump yrittää?

It is worth noting that 6 out of these 7 countries (with the exception of Lebanon) identified by General Wesley Clark “to be taken out” are now the object of President Trump’s ban on Muslims’ entry to the US:  Iraq, Syria, Somalia, Libya, Sudan, Iran and Yemen.

All of these countries are on the Pentagon’s drawing board. These countries have been directly or indirectly been the object of US aggression. (M. Ch. GR Editor)

Lähde: http://www.globalresearch.ca/we-re-going-to-take-out-7-countries-in-5-years-iraq-syria-lebanon-libya-somalia-sudan-iran/5166

*

Syyskuun 11. päivän tapahtumat vuonna 2001 muistetaan alan ihmisten keskuudessa ”uutena Pearl Harborina”, ja kuten uuskonservatiivit julistivat, oli välttämätöntä julistaa sota Lähi-Idässä.

Paul O`Neal, presidentti George W. Bushin ensimmäinen valtiovarainministeri, on julkisuuteen ilmoittanut, että presidentti Bushin ensimmäinen tapaaminen hänen kabinettinsa kanssa käsitteli hyökkäystä Irakiin. 

Tämä hyökkäys oli suunniteltu jo ennen kuin 9/11 tapahtui.

Kaksoistornien katastrofin 11.9.2001 jälkeen Washington on tuhonnut kokonaan tai osittain kahdeksan maata ja on nyt vastakkainasettelussa Venäjän kanssa sekä Syyriassa että Ukrainassa.

*

Venäjä tahollaan ei voi sallia jihadistisen kalifaatin parustamista alueelle, joka käsittää osan Syyriaa ja Irakia, koska se voisi muodostua lähtöalustaksi epävakauden tuottamisessa Venäjän muslimivähemmistöjen keskuudessa Venäjällä.  Itse Henry Kissinger on todennut tämän tosiasian, ja se on selvää kaikille, joilla on ajattelukykyä. 

Mutta kuitenkin voimistuva uuskonservatiivinen blokki, joka on kontrolloinut niin Clintonin, Bushin kuin Obamankin hallintoa, on niin vahvasti imenyt itseensä tämän oman hybriksensä ja ylvästelee sillä, että he ovat pystyneet nostattamaan oman liittolaisensa Turkin osoittamaan kykyään Venäjää vastaan (huomaa: teksti on kirjoitettu kaksi vuotta sitten, vh). 

Taustoja ajatellen me voimme ymmärtää, että vaaralliseksi tilanne äityy hetkellä, jona maailma on muuttunut neokonservatiivien häikäilemättömien unelmien mukaiseksi USA-keskiseksi yksinapaiseksi valtajärjestelmäksi.

*

Pyrkimyksillään muodostaa Yhdysvaltain ikuinen hegemonia maailmaan, uuskonservatiivit heittävät roskakoppaan sen takuun, jonka Washington antoi Gorbatshoville, nimittäin että NATO ei inahda tuumaakaan itään päin.

Niinpä uuskonservatiivit pullauttivat Yhdysvallat pois ABM-sopimuksesta (torjuntaohjuksia koskeva sopimus), joka määritteli, että kumpikaan, ei Yhdysvallat eikä Venäjä saa kehittää eikä tuottaa torjuntaohjuksia. 

Uuskonservatiivit uudelleenkirjoittivat Yhdysvaltain sotilasdoktriinin ja siirsivät ydinaseet niille jo vakiintuneesta kosto-aseen roolista ennaltaehkäisevän ensi-iskun aseeksi

Samoin uuskonservatiivien vaatimuksesta ja paineesta Yhdysvallat päätti sijoittaa torjuntaohjuksia Venäjän rajan tuntumassa sijaitseviin tukikohtiin, julistaen että tukikohdat perustetaan tarkoituksella suojella Eurooppaa Iranin väitettyjä mannertenvälisiä ydinohjuksia vastaan, ydinaseita, joita sillä ei väittämistä huolimatta ollut.

*

Yhdysvaltain hallinto ja media ovat demonisoineet Venäjän ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin, sekä heille lojaalit tahot, paljolti uuskonservatiivien mielipidevaikuttamisen tuloksena.  Esimerkiksi Hillary Clinton, joka oli demokraattien presidenttiehdokas, julisti Putinin olevan ”uusi Hitler”.  Aiempi CIA:n viranomainen vaati Putinin salamurhaamista. 

Molempien pääpuolueiden presidenttiehdokkaat ovat kilpailleet siitä, kuka kykenee käyttämään aggressiivisinta kieltä Venäjästä ja sen päämiehestä. 

*

Tämä on tuhonnut suurten ydinasevaltojen välisen luottamuksen.

Venäjän hallitus on oppinut, ettei Washington kunnioita sen omia lakeja, ja vielä vähemmän kansainvälistä oikeutta, ja ettei sen voi odottaa pitävän kiinni mistään sen kanssa solmituista sopimuksista.

Tämä luottamuksen puute, yhdessä Washingtonin ja amerikkalaisen prostituioidun median avoimen Venäjä-vihamielisyyden kanssa, jota idioottimaisesti toistetaan Euroopan pääkaupungeissa, on luonut pohjan ydinsodalle.

(Paul Craig Roberts kirjoittaa edelläolevan sanatarkasti näin:

This lack of trust, togerther with the aggression towards Russiaspewing from Washington and the presstitute media and echoing in the idiotic European capitals, has established the ground for nuclear war.”;

Suomessa vähemmän käytetty ilmaisu “the presstitute media” on lännessä kriittisen tutkija- ja toimijatahon omaksuma, alkuaan Gerald Celenten antama nimitys “moraalin”, vallan ja talouden aallonharjalla lekottelevasta mediasta, joka itseasiassa on syönyt häntänsä.  Presstitute on journalismin muoto, johon liittyy uutisten harhaanjohtavaa räätälöintiä, sopivaksi tiettyyn ”puolueettomaan”, taloudelliseen tai liiketoimintaohjelmaan, odotussabluunaan.  Suomeksi sanottuna lipoo valtaa ja rahaa ja hegenomistista kulttuurista soitantoa, ”ainoaa oikeaa ajattelua”.

Press + Prostitute.

Lue: https://en.wikipedia.org/wiki/Presstitute

*

Koska NATOlla (käytännössä Yhdysvalloilla) ei ole mahdollisuutta konventionaalisin asein käytävässä sodassa kukistaa Venäjää – ja vielä vähemmän Venäjän ja Kiinan kombinaatiota- , sota käydään ydinasein.

Välttääkseen sodan Putin välttää provosoimista ja toimii hillitysti kontratessaan Lännen provokaatioihin.

Uuskonservatiivit kuitenkin tulkitsevat hänen tällaista käyttäytymistään heikkoudeksi ja peloksi.  He käskivät Obamaa pitämään päällä painostusta Venäjää kohtaan, vakuuttaen, että Venäjä on se, joka antaa periksi.

Putin on kuitenkin tehnyt monissa yhteyksissä selväksi, että Venäjä ei anna periksi.  Putin on lähettänyt tämän viestin useaan otteeseen.  Esimerkiksi 28. syyskuuta 2015, YK:n 70-vuotispäivänä Putin sanoi, että Venäjä ei voi sietää nykyistä maailman tilannetta.  Kaksi päivää myöhemmin Putin aloitti sotatoimet ISISiä vastaan Syyriassa.

*

Ulosmarssi Natosta

Euroopan hallitukset, erityisesti Saksa ja Britannia, ovat osallisia tähän muutokseen kohden ydinsotaa.

Nämä kaksi Amerikan vasallisvaltiota sallivat ja hyväksyvät Washingtonin halukkaan aggression Venäjää vastaan toistamalla Washingtonin propagandaa ja tukemalla Washingtonin pakotteita ja toimenpiteitä muihin maihin.

Niin kauan kuin Eurooppa ei ole mikään muu kuin pelkkä Washingtonin laajentuma, Armegeddonin mahdollisuus jatkaa nousuaan.
Tällä hetkellä ydinsota voidaan välttää vain kahdella tavalla. Yksi tapa on, että Venäjä ja Kiina antautuvat ja hyväksyvät Washingtonin hegemonian.

Toinen tapa on että jokin riippumattoman johtaja Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Ranskassa nousee johtoon ja vetäytyy NATOsta.  Se käynnistäisi ulosmarssin NATOsta, joka on Washingtonin tärkein työkalu jolla se ylläpitää konfliktia Venäjän kanssa, ja joka sen vuoksi on vaarallisin voima maan päällä, niin jokaiselle Euroopan maalle, kuin koko maailmalle.

Jos NATO saa jatkua, NATO yhdessä amerikkalaisen hegemonian neokonservativistisen ideologian kanssa tekee ydinsodasta väistämättömän.

*

Lähteistä:

Tämän näkemyksellisen artikkelin julkaisi 28.12.2015 – siis kutakuinkin kaksi vuotta sitten – Paul Craig Roberts, IPO Institut for Political Economy, https://www.paulcraigroberts.org/2015/12/28/why-wwiii-is-on-the-horizon-paul-craig-roberts/

*

General Wesley Clark: Wars Were Planned - Seven Countries In Five Years

Youtube, julkaistu 11.9.2011 eli 10 vuotta 11/9:n jälkeen, kesto 2:12 minuuttia;

https://www.youtube.com/watch?v=9RC1Mepk_Sw

*

General Wesley Clark: The US will attack 7 countries in 5 years, 2017;

https://www.youtube.com/watch?v=rellv7dmrk8  Katso myös; https://www.youtube.com/watch?v=1pnSSXOUtZo

*

]]>
18 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248216-yhdysvaltain-hegemonia-ja-aggressio-mita-ymmarramme-siita-v-2017-paattyessa#comments Nato Presstitute media Venäjä Yhdysvallat Yhdysvaltain imperiumi Wed, 27 Dec 2017 15:04:17 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248216-yhdysvaltain-hegemonia-ja-aggressio-mita-ymmarramme-siita-v-2017-paattyessa
Suomen ei tule liittoutua Trumpin USA:n kanssa http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247885-suomen-ei-tule-liittoutua-trumpin-usan-kanssa <p>En halua, että Suomi liittoutuu yhä tiiviimmin niiden länsimaiden kanssa, jotka puolustavat USA:n geopoliittisia, kauppapoliittisia ja ideologisia intressejä. Uusi tiedustelulaki on selvästi viemässä meitä tiiviimpään liittolaisuuteen USA:n kanssa. Tämä olisi vahingollinen kehitys useasta syystä.</p><p>Ensinnäkin, geopolitiikkaa ei voi erottaa kauppapolitiikasta ja ylipäänsä niistä ideoista joiden perusteella yhteiskuntaa kehitetään. Donald Trumpin johdolla USA edustaa autoritaarista kapitalismia, jossa rikas eliitti pyrkii kasaamaan itselleen valtaa ja rahaa, sekä alistamaan muut valtansa alaisuuteen. Samalla yhteiskunnalliset hierarkiat vahvistuvat ja mahdollisuuksien tasa-arvo karkaa kaukaiseksi haaveeksi.</p><p>Eurooppa on toki jo vuosikymmenten ajan ollut USA:n ideologinen liittolainen. Euroopan unioni ja muut kansainväliset järjestöt, kuten OECD, Maailmanpankki ja IMF edustavat ja edistävät markkinataloutta, jossa valta ja pääoma keskittyvät suuryrityksille. Veroparatiisitalous on tämän talousjärjestelmän yksi keskeisiä piirteitä. Euroopan unionissa Saksasta on tullut merkittävä vallankäyttäjä kaikkien demokraattisten elimien ohi. Suomen hallitus&nbsp;on tyytynyt myötäilemään Saksaa sen sijaan että yrittäisi miettiä omaa ulkopoliittista linjaa.</p><p>Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun meillä kotimaassamme yritetään vaientaa keskustelua Suomen geopoliittisesta ja ideologisesta liittoutumisesta. Kansalaisilla on nyt mahdollisuudet vaikuttaa poliittisiin valintoihin sekä presidentinvaaleissa, että tiedustelulakien käsittelyn aikana eduskunnassa. Istuva presidentti on itse ollut rakentamassa liittoa USA:n kanssa mutta olisin odottanut häneltä kunnioitusta vapaata keskustelua kohtaan. Samalla uskon, että kansalaisten suuri enemmistö haluaa avointa keskustelua tiedustelulaeista, niiden kontekstista ja niiden mahdollisista seurauksista.</p><p>Presidentinvaaleissa haluan tukea sellaista ehdokasta, joka ottaa selkeän etäisyyden USA:n sotilaallisiin, kaupallisiin ja ideologisiin intresseihin. Paras ehdokas olisi sellainen, joka yrittää miettiä miten Suomi voisi pärjätä maailmalla omilla ehdoillaan ja omien kansalaisten parasta ajatellen. Vielä en ole päättänyt kuka ehdokkaista parhaiten edustaisi tätä linjaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En halua, että Suomi liittoutuu yhä tiiviimmin niiden länsimaiden kanssa, jotka puolustavat USA:n geopoliittisia, kauppapoliittisia ja ideologisia intressejä. Uusi tiedustelulaki on selvästi viemässä meitä tiiviimpään liittolaisuuteen USA:n kanssa. Tämä olisi vahingollinen kehitys useasta syystä.

Ensinnäkin, geopolitiikkaa ei voi erottaa kauppapolitiikasta ja ylipäänsä niistä ideoista joiden perusteella yhteiskuntaa kehitetään. Donald Trumpin johdolla USA edustaa autoritaarista kapitalismia, jossa rikas eliitti pyrkii kasaamaan itselleen valtaa ja rahaa, sekä alistamaan muut valtansa alaisuuteen. Samalla yhteiskunnalliset hierarkiat vahvistuvat ja mahdollisuuksien tasa-arvo karkaa kaukaiseksi haaveeksi.

Eurooppa on toki jo vuosikymmenten ajan ollut USA:n ideologinen liittolainen. Euroopan unioni ja muut kansainväliset järjestöt, kuten OECD, Maailmanpankki ja IMF edustavat ja edistävät markkinataloutta, jossa valta ja pääoma keskittyvät suuryrityksille. Veroparatiisitalous on tämän talousjärjestelmän yksi keskeisiä piirteitä. Euroopan unionissa Saksasta on tullut merkittävä vallankäyttäjä kaikkien demokraattisten elimien ohi. Suomen hallitus on tyytynyt myötäilemään Saksaa sen sijaan että yrittäisi miettiä omaa ulkopoliittista linjaa.

Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun meillä kotimaassamme yritetään vaientaa keskustelua Suomen geopoliittisesta ja ideologisesta liittoutumisesta. Kansalaisilla on nyt mahdollisuudet vaikuttaa poliittisiin valintoihin sekä presidentinvaaleissa, että tiedustelulakien käsittelyn aikana eduskunnassa. Istuva presidentti on itse ollut rakentamassa liittoa USA:n kanssa mutta olisin odottanut häneltä kunnioitusta vapaata keskustelua kohtaan. Samalla uskon, että kansalaisten suuri enemmistö haluaa avointa keskustelua tiedustelulaeista, niiden kontekstista ja niiden mahdollisista seurauksista.

Presidentinvaaleissa haluan tukea sellaista ehdokasta, joka ottaa selkeän etäisyyden USA:n sotilaallisiin, kaupallisiin ja ideologisiin intresseihin. Paras ehdokas olisi sellainen, joka yrittää miettiä miten Suomi voisi pärjätä maailmalla omilla ehdoillaan ja omien kansalaisten parasta ajatellen. Vielä en ole päättänyt kuka ehdokkaista parhaiten edustaisi tätä linjaa.

]]>
13 http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247885-suomen-ei-tule-liittoutua-trumpin-usan-kanssa#comments Donald Trump Tiedustelulait Tietovuoto Yhdysvallat Tue, 19 Dec 2017 08:36:04 +0000 Johannes Kananen http://johanneskananen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247885-suomen-ei-tule-liittoutua-trumpin-usan-kanssa
Miten toteutuu oikeus YK:n sotarikos-tuomioistuimessa? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246468-miten-toteutuu-oikeus-ykn-sotarikos-tuomioistuimessa <p><em><strong>Miten toteutuu oikeus YK:n sotarikos-tuomioistuimessa?</strong></em></p><p><em>Kokeneen kansainvälisen oikeuden asiantuntijan todistus</em></p><p>*</p><p><strong>YK:n Jugoslavia sotarikos &ndash;tuomiostuimen</strong> oli määrä antaa tänään ratkaisunsa Serbian sodan johtajan <strong>kenraali Ratko Mladicin</strong> asiassa.</p><p>Kyseinen tuomistuin perustettiin Haagissa 24 vuotta sitten saattamaan sotarikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen.</p><p>&rdquo;Bosnian teurastajaksi&rdquo; kutsuttua kenraali Mladicia syytettiin kansanmurhasta ja useista muista rikoksista.&nbsp; Millainen tuomio oli ennakoitavissa?&nbsp; YLE, 22.11.2017; <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9942586"><u>https://yle.fi/uutiset/3-9942586</u></a></p><p>Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori <strong>Lauri Hannikainen</strong> totesi YLE Radio 1:n Ykkösaamussa tänään, että Bosnian serbitasavallan poliittinen <strong>johtaja Radovan Karadzic</strong> sai muutama vuosi sitten tuomioistuimessa 40 vuoden vankeustuomion.&nbsp; Ja Vladic oli sotilaallinen johtaja, ja odotettavissa on suurinpiirtein samankaltainen rangaistus.</p><p>Vladic on 74-vuotias ja viettää siis toedennäköisesti loppuelämänsä vankilassa. Minkälainen merkitys tällä tuomiolla on?, kysyi toimittaja <strong><em>Päivi Neitiniemi</em></strong>.</p><p>&rdquo;No, tämä 24 vuotta kestänyt oikeusprosessi päättyy nyt.&nbsp; Tärkeimmät sotarikolliset on saatu tuomituksi eli koko lailla tyytyväisiä voidaan olla. &nbsp;Jugoslavia-tribunaalin eteen saatiin hyvin näitä &nbsp;rikoksista epäiltyjä.&rdquo;</p><p>*</p><p><strong>Yhdysvallat mestaroi</strong></p><p>Kyse on 1990-luvun alkupuolella Jugoslavian hajoamiseen liittyvistä sodista ja silloin tehdyistä sotarikoksista. Voiko toisin sanoen sanoa, että oikeusistuin on onnistunut hyvin tehtävässään?</p><p>Hannikainen vastasi: Se on onnistunut aika hyvin, mutta se keskittyi aivan liikaa vain serbien tekemiin rikoksiin.&nbsp; Valitettavan esimerkin muodostaa <strong>Kroatti-kenraali Ante Gotovinan</strong> oikeudenkäynti.&nbsp; Kroatia vaikeutti todisteiden saamista, Kroatian liittolainen Yhdysvallat mestaroi taustalla amerikkalaisten virkailijoiden avustuksella ja amerikkalainen puheenjohtaja jopa painosti toisia tuomareita.</p><p>Ja tulos oli 3-2, ja Gotovina vapautettiin.&nbsp; Se jätti nimenomaan Serbit erittäin katkeriksi.</p><p>Niin että tämä oli vähän niin kuin voittajan oikeutta tämä&nbsp; tuomioistuin, Hannikainen sanoi.</p><p>Toimittaja jatkoi muistelevansa, miten Bosnian <strong>serbipoliitikko Vojislav Seselji</strong> vapautettiin myöskin ja siitä oli aikamoista keskustelua julkisuudessa, että&hellip; myös vapautuksia tämä tuomioistuin on tehnyt?</p><p>Hannikainen: Se on vapauttanut myöskin syytteistä Serbian <strong>pääministerin Milan Milotonovicin</strong>.&nbsp; Katsottiin että hänellä ei ollut&hellip; että hänellä oli muita Serbiassa kuin osallistuminen tähän sotaa koskeviin päätöksiin.</p><p>*</p><p>Entä miten sitten tuomioistuin on onnistunut auttamaan Balkanin maita rauhan rakentamisessa ja sovinnon löytymisessä?</p><p>Hannikainen: No, ei kyllä kovinkaan hyvin.&nbsp; Sillä Serbit jäivät tyytymättömiksi. Tosin Serbiassa poliittinen kehitys ei ole mennyt hyvin.&nbsp; Se jotenkin hyvin ratkaiseva asia oli <strong>pääministeri Dincikin</strong> salamurha 2000-luvun alussa.&nbsp; Sillä hän oli sellainen uudistuskykyinen, valovoimainen henkilö.&nbsp; Voisi verrata melkein verrata häntä Israelin <strong>pääministeri Jizak Rabinin</strong> murhaan 1990-luvun puolivälissä.&nbsp; Eli hyvin ratkaiseva asia.</p><p>Toimittaja: Summa summarum: Minkälaisen perinnön tämä Jugoslavia-tuomioistuin nyt jättää?</p><p>Hannikainen: Tuota, se on muistutus diktaattoreille, että jos te syyllistytte räikeisiin kansainvälisiin rikoksiin, siitä voi saada ankaran rangaistuksen.&nbsp; Ja myöskin oppia tälle pysyvälle kansainväliselle rikostuomioistuimelle, että jos ilmenee poliittista painostusta tämän tuomioistuimen tuomiovallan hyväksyneiden valtioiden tulee reagoida tuomioistuimen itsenäisyyden puolesta.&nbsp; Ja on siellä ainakin yksi valitettava tapaus siitä tuomioistuimesta, kun Kenia vaikeutti mahdollisuuksiensa mukaan todisteiden saamista syytteistä, jotka kohdistuivat Kenian <strong>presidenttiin Keniattaan</strong>.</p><p>Näin painokkaasti puhui siis kansanvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen tänään heti aamutuimiin Yle R1:n Ykkösaamussa.</p><p>*</p><p>Miettimään pistää.</p><p>*</p><p>Lue myös: <strong>Mitjo Vaulasvirta</strong>: Jugoslavia-tuomioistuimen kiistanalainen perintö. The Ulkopotist, 31.5.2016. Linkki: <a href="https://www.ulkopolitist.fi/2016/05/31/jugoslavia-tuomioistuimen-kiistanalainen-perinto/"><u>https://www.ulkopolitist.fi/2016/05/31/jugoslavia-tuomioistuimen-kiistanalainen-perinto/</u></a></p><p>*</p><p><strong>Lisätietoja:</strong></p><p>Jugoslavia-tuomioistuin: <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavia-tuomioistuin"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavia-tuomioistuin</u></a></p><p>Ratko Mladic; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratko_Mladi%C4%87"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratko_Mladi%C4%87</u></a></p><p>Radovan Karadzic; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Radovan_Karad%C5%BEi%C4%87"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Radovan_Karad%C5%BEi%C4%87</u></a></p><p>Ante Gotovina; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ante_Gotovina"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Ante_Gotovina</u></a></p><p>Vojislav Seselji; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj</u></a></p><p>Vojislav Seselji; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj</u></a></p><p>Zoran Dindic <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Zoran_%C4%90in%C4%91i%C4%87"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Zoran_%C4%90in%C4%91i%C4%87</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Miten toteutuu oikeus YK:n sotarikos-tuomioistuimessa?

Kokeneen kansainvälisen oikeuden asiantuntijan todistus

*

YK:n Jugoslavia sotarikos –tuomiostuimen oli määrä antaa tänään ratkaisunsa Serbian sodan johtajan kenraali Ratko Mladicin asiassa.

Kyseinen tuomistuin perustettiin Haagissa 24 vuotta sitten saattamaan sotarikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen.

”Bosnian teurastajaksi” kutsuttua kenraali Mladicia syytettiin kansanmurhasta ja useista muista rikoksista.  Millainen tuomio oli ennakoitavissa?  YLE, 22.11.2017; https://yle.fi/uutiset/3-9942586

Kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen totesi YLE Radio 1:n Ykkösaamussa tänään, että Bosnian serbitasavallan poliittinen johtaja Radovan Karadzic sai muutama vuosi sitten tuomioistuimessa 40 vuoden vankeustuomion.  Ja Vladic oli sotilaallinen johtaja, ja odotettavissa on suurinpiirtein samankaltainen rangaistus.

Vladic on 74-vuotias ja viettää siis toedennäköisesti loppuelämänsä vankilassa. Minkälainen merkitys tällä tuomiolla on?, kysyi toimittaja Päivi Neitiniemi.

”No, tämä 24 vuotta kestänyt oikeusprosessi päättyy nyt.  Tärkeimmät sotarikolliset on saatu tuomituksi eli koko lailla tyytyväisiä voidaan olla.  Jugoslavia-tribunaalin eteen saatiin hyvin näitä  rikoksista epäiltyjä.”

*

Yhdysvallat mestaroi

Kyse on 1990-luvun alkupuolella Jugoslavian hajoamiseen liittyvistä sodista ja silloin tehdyistä sotarikoksista. Voiko toisin sanoen sanoa, että oikeusistuin on onnistunut hyvin tehtävässään?

Hannikainen vastasi: Se on onnistunut aika hyvin, mutta se keskittyi aivan liikaa vain serbien tekemiin rikoksiin.  Valitettavan esimerkin muodostaa Kroatti-kenraali Ante Gotovinan oikeudenkäynti.  Kroatia vaikeutti todisteiden saamista, Kroatian liittolainen Yhdysvallat mestaroi taustalla amerikkalaisten virkailijoiden avustuksella ja amerikkalainen puheenjohtaja jopa painosti toisia tuomareita.

Ja tulos oli 3-2, ja Gotovina vapautettiin.  Se jätti nimenomaan Serbit erittäin katkeriksi.

Niin että tämä oli vähän niin kuin voittajan oikeutta tämä  tuomioistuin, Hannikainen sanoi.

Toimittaja jatkoi muistelevansa, miten Bosnian serbipoliitikko Vojislav Seselji vapautettiin myöskin ja siitä oli aikamoista keskustelua julkisuudessa, että… myös vapautuksia tämä tuomioistuin on tehnyt?

Hannikainen: Se on vapauttanut myöskin syytteistä Serbian pääministerin Milan Milotonovicin.  Katsottiin että hänellä ei ollut… että hänellä oli muita Serbiassa kuin osallistuminen tähän sotaa koskeviin päätöksiin.

*

Entä miten sitten tuomioistuin on onnistunut auttamaan Balkanin maita rauhan rakentamisessa ja sovinnon löytymisessä?

Hannikainen: No, ei kyllä kovinkaan hyvin.  Sillä Serbit jäivät tyytymättömiksi. Tosin Serbiassa poliittinen kehitys ei ole mennyt hyvin.  Se jotenkin hyvin ratkaiseva asia oli pääministeri Dincikin salamurha 2000-luvun alussa.  Sillä hän oli sellainen uudistuskykyinen, valovoimainen henkilö.  Voisi verrata melkein verrata häntä Israelin pääministeri Jizak Rabinin murhaan 1990-luvun puolivälissä.  Eli hyvin ratkaiseva asia.

Toimittaja: Summa summarum: Minkälaisen perinnön tämä Jugoslavia-tuomioistuin nyt jättää?

Hannikainen: Tuota, se on muistutus diktaattoreille, että jos te syyllistytte räikeisiin kansainvälisiin rikoksiin, siitä voi saada ankaran rangaistuksen.  Ja myöskin oppia tälle pysyvälle kansainväliselle rikostuomioistuimelle, että jos ilmenee poliittista painostusta tämän tuomioistuimen tuomiovallan hyväksyneiden valtioiden tulee reagoida tuomioistuimen itsenäisyyden puolesta.  Ja on siellä ainakin yksi valitettava tapaus siitä tuomioistuimesta, kun Kenia vaikeutti mahdollisuuksiensa mukaan todisteiden saamista syytteistä, jotka kohdistuivat Kenian presidenttiin Keniattaan.

Näin painokkaasti puhui siis kansanvälisen oikeuden emeritusprofessori Lauri Hannikainen tänään heti aamutuimiin Yle R1:n Ykkösaamussa.

*

Miettimään pistää.

*

Lue myös: Mitjo Vaulasvirta: Jugoslavia-tuomioistuimen kiistanalainen perintö. The Ulkopotist, 31.5.2016. Linkki: https://www.ulkopolitist.fi/2016/05/31/jugoslavia-tuomioistuimen-kiistanalainen-perinto/

*

Lisätietoja:

Jugoslavia-tuomioistuin: https://fi.wikipedia.org/wiki/Jugoslavia-tuomioistuin

Ratko Mladic; https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratko_Mladi%C4%87

Radovan Karadzic; https://fi.wikipedia.org/wiki/Radovan_Karad%C5%BEi%C4%87

Ante Gotovina; https://fi.wikipedia.org/wiki/Ante_Gotovina

Vojislav Seselji; https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj

Vojislav Seselji; https://fi.wikipedia.org/wiki/Vojislav_%C5%A0e%C5%A1elj

Zoran Dindic https://fi.wikipedia.org/wiki/Zoran_%C4%90in%C4%91i%C4%87

*

]]>
3 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246468-miten-toteutuu-oikeus-ykn-sotarikos-tuomioistuimessa#comments Haag Haagin tuomioistuin Jugoslavia-oikeusistuin Jugoslavia-tuomioistuin Jugoslavian hajoamissodat Länsimainen oikeuskäsitys Lauri Hannikainen Ratko Mladic Yhdysvallat Wed, 22 Nov 2017 15:01:54 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246468-miten-toteutuu-oikeus-ykn-sotarikos-tuomioistuimessa
Venäjän marraskuun 1917 vallankumous USA:n ulkoministeriön sähkeissä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245724-venajan-marraskuun-1917-vallankumous-usan-ulkoministerion-sahkeissa <p><em><strong>Venäjän marraskuun 1917 vallankumous USA:n ulkoministeriön sähkeissä</strong></em></p><p><em>Yhdysvaltain Venäjän lähettilään ja muiden viestejä ulkoministeriölleen Washingtoniin Venäjän vallanvaihdon neljän ensimmäisen vuorokauden aikana 7.11. &ndash; 10.11.1917</em></p><p>*</p><p><strong>Näin se kävi:</strong></p><p><em>Yhdysvaltain lähettiläs Moskovassa <strong>David R. Francis </strong>ulkoministeriölle Washingtoniin</em></p><p><strong>Petrograd, 7. marraskuuta 1917 kello 17;</strong></p><p>Keskiviikko-aamuna 7.11.1917 Yhdysvaltain lähettiläs Petrogradissa David R. Francis lähetti telegrammin kotiasemalle Yhdysvaltain ulkoministeriöön.</p><p>Kello oli 5 ennen puoltapäivää &ndash; siis ani varhain aamulla:</p><p>&rdquo;Sheldon Whitehouse, lähetystösihteerimme, matkalla suurlähetystöön tänä aamuna törmäsi vahingossa [väliaikaisen hallituksen pääministeri] Kerenskyn adjutanttiin, joka kertoi olevansa kovalla kiireellä lähdössä tapaamaan eräitä vakinaisen väen joukkoja jotka tarvitaan Pietariin tukemaan väliaikaista halitusta, joka muutoin kaadettaisiin.</p><p>Hän myönsi että Bolshevikeilla on kaupungin ohjat hallussaan ja että hallitus on voimaton ilman luotettavien joukkojen tukea.</p><p>Kertoi edelleen, että hän odottaa loppujenkin ministerien tulevan tänään pidätetyiksi, ja pyysi minua välittämään Valkoiselle talolle pyynnön olemaan tunnustamatta Neuvostohalitusta jos sellainen on perustettu Petrogradissa, sillä hän odottaa koko jutun selkiävän viiden päivän kuluessa, mutta oma arvioni riippuu missä määrin hallitus onnistuu haalimaan kokoon sotilaita, jotka tottelevat sen käskyjä.&rdquo; (käännös VH)</p><p><strong>FRANCIS</strong></p><p>*</p><p><em>Venäjän-lähettiläs Francis Washingtoniin</em></p><p><strong>Petrograd, 7. marraskuuta 1917 kello 18</strong></p><p>Saapunut&nbsp;pe 10.11.1917 kello 9.15</p><p>[Telegram]</p><p>Bolshevikit näyttävät hallitsevan kaikkea täällä [Petrogradissa]. Mahdoton tietää ministerien olinpaikkaa. Kaksi ministeriä on kertoman mukaan pidätetty ja viety Smolnan tyttökouluun, jossa Bolshevikit pitävät päämajaansa.</p><p>Trotsky piti sunnuntaina leimuavan palopuheen saavuttuaan Venäjälle erään miehen, Muscares Nereidin vanavedessä, joka vetää samaa virttä [sic]. Trotsky astui tänään Leninin palvelukseen Boslhevikki-yleisön edessä ja Lenin piti rauhanpuheen, vaatien väkivaltaista hyökkäystä porvaristoa vastaan ja heidän varallisuutensa jakoa.</p><p>Hallituksesta ei täällä ole havaintoakaan. Vähäistä tulitusta kaduilla, mutta ei aseellisia yhteenottoja, jotkut kadut ovat vartioituja.</p><p>Valtaosa sotilaista väittää olevansa puolueettomia, lähes kaikki täällä ovat kallellaan Boshevikkeihin, jotka ilmoittavat muodostavansa uuden hallituksen ja ilmoittaa liittolaisilleen ettei Venäjä enää jatka taistelua vaan esittää Saksalle omat rauhanehtonsa ja jos se ei niitä hyväksy he tulevat taistelemaan epätoivoisesti Venäjän puolesta.</p><p>Monet sanomalehdet, ehkäpä kaikkikin, on lakkautettu.</p><p>Kello 22 illalla<br />Ilmoitetaan, että väliaikaisen hallituksen kaikki ministerit on pidätetty , paitsi Kerensky, joka on mennyt Lugaan, joka sijaitsee kaupungista noin 120 kilometrin päässä pohjoisen rintaman (Suomen) suunnassa.</p><p><strong>FRANCIS</strong></p><p>*</p><p><em>Yhdysvaltain lähettiläs (ministeri) <strong>Morris</strong> Ruotsissa sähköttää Ulkoministeriölle Washingtoniin:</em></p><p><strong>TUKHOLMA, 8. marraskuuta 1917, kello 16</strong><br />[Saapunut 9. marraskuuta, 11.50 p.m.]<br />959. Koska sähkeyhteydet&nbsp; Venäjällä olevan suurlähetystömme ja ulkoministeriön Washingtonissa välillä mahdollisesti katkeavat Petrogradin viimeisimmän kehityksen seurauksena, lähetämme tämän aamun sanomalehtiä koskevan lehdistötiedotteen Venäjän tapahtumista Venäjän virallisen sähkösanomalehden sisällön mukaisena. &nbsp;Näiden sähkeiden mukaan bolsevikit ovat onnistuneet vallankaappauksessa coup d&acute;etat; ne ovat ottaneet haltuunsa valtiopankin, lennättimen, postilaitoksen ja pidättäneet tiettyjä Kerenskin hallituksen jäseniä. Näyttää siltä, että Neuvostojen ylimääräinen kokous pidettiin eilen iltapäivällä, presidentti Trotski julistaa, että väliaikainen hallitus ei enää ole olemassa. Tasavallan neuvosto julistetaan puretuksi. Leniniä tervehdittiin pitkin suosionosoituksia ja hän puhui kolmesta Venäjän demokratian ongelmasta:</p><p>(1) vihollisuuksien välittömän lopettamisesta;</p><p>(2) maan jakamisesta maanviljelijöille;</p><p>(3) maan talouskriisin ratkaiseminen.</p><p>Päätöslauselma luottamuslauseesta Kerenskylle hävisi äänin 123-102. Luettiin Maximalistit [sic] -puolueen julistus, jossa esitettiin vallankaappauksesta luopumista ja vetäytymisestä Neuvostojen vallasta. Kerensky lopulta julisti väliaikaiselle parlamentille (1), että hallitus taistelisi jopa kuolemaan asti estääkseen bolshevilaisten pettureiden aikeet, näiden, jotka haluavat päästää maahan vihollisen joukkoja, jotka sallivat (sic!) Wilhelmin (Saksan keisarin, VH) ja hänen ystävänsä tulla joukkoineen maahan, anastamaan Venäjältä ylimmän vallan, johonka he pyrkivät . Hän luki sähkeitä eturivissä, vaatien energisiä toimenpiteiltä Pietarin ylilyöntejä vastaan.<br /><strong>MORRIS</strong><br />(1) (Huom.: Kerenskin toimet ajoittuvat) Oletettavasti 6. marraskuuta pidettyyn istuntoon.</p><p>*</p><p><em>Yhdysvaltain Moskovan pääkonsuli <strong>Summers </strong>sähköttää Ulkoministeriölle Washingtoniin</em>:</p><p>[Sähke]<br /><strong>Moskova, 8. marraskuuta 1917, kello 16</strong><br />[Saapunut 10.11. Klo 6.10]<br />53. Vallankumouksellinen puolue, jota johtaa työväenpuolueen sotilasvaliokunnan varaministeri, on ottanut Moskovassa käsiinsä hallinnon, mukaan lukien hallinto-osaston, sähkötetään sieltä. He ovat sulkeneet kaikkien konservatiivisisten sanomalehtien toimitukset. Kaikkialla suhteellisen hiljaista. Pääkonsulaatti pyrkii pitämään ulkoministeriön täysin informoituna ja ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen Amerikan kansalaisia ja heidän etujaan.<br /><strong>SUMMERS</strong></p><p>*</p><p><em>Yhdysvaltain Moskovan lähettiläs Francis Ulkoministeriölle;</em></p><p><strong>PETROGRAD, 8. marraskuuta 1917, kello 17</strong><br />[Saapunut 10. marraskuuta klo 9.30]<br />1964. Lennätintoimisto ilmoittaa, että viestit lähetetään, mutta epäilemme sitä, toisin kuin Moskovasta, jossa ne lähetetään käsin. Kaikkien ministerien olinpaikat lukuun ottamatta Kerenskiä tuntemattomat, mutta uskottavin tieto on, että kaikki ovat vangittuna Pyhän Pietarin linnoituksessa.</p><p>Merkittävää ampumista viime yönä kello 2 asti. Hyökkäyksen päätavoite oli Talvipalatsi, jossa ministeriön aikoi pitää istuntonsa. Talvipalatsi urhoollisine puolustajineen, naisten (kuoleman-)pataljoona ja kadettien pataljoona, saarrettiin&nbsp; sota-alus Auroran pommituksin ja maahyökkäyksin. &nbsp;Tappiot tuntemattomat.</p><p>Hiljaista kaduilla tänään, mutta Petrogradin työläisten ja sotilaiden Neuvosto on lähettänyt viestivihon (bulletinin) kautta koko Venäjän, sen mukaan Neuvosto kontrolloi ja Väliaikainen hallitus on syrjäytetty.</p><p>Venäjän Ulkoministeriö, vastatessaan sille esitettyihin kysymyksiin, ilmoitti puhelimitse ettei se tiedä missä ulkoasiainministeri on, ja toisaalta, ettei kukaan, joka edustaa uutta valtaa, ole ollut yhteydessä ministeriön kanssa.<br />[Henkilö joka on lähellä] Maatalousministeriötä, kertoo samalla tavalla, miten mahdotonta on harjoittaa liiketoimintaa ja sanoo, että kaikki ministerit lukuunottamatta Kerenskiä on vangittu.</p><p>Useat raportit kertovat joukkojen saapumisesta pohjoisesta etelään, mutta niiden todenmukaisuuden varmentaminen niin kauan kuin lennätinyhteydet ovat Petrogradin (uuden) hallituksen valvonnassa ei ole mahdollista.</p><p>Britannian suurlähetystö soitti pyynnön, että tulisin Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystöön konferenssille klo 6. Oletetaan, että kaikki liittoutuneet diplomaatit kutsuttiin.<br /><strong>FRANCIS</strong></p><p>*</p><p><em>USA:n ministeriön edustaja Morris Ruotsissa sähköttää Ulkoministeriölleen</em>;</p><p>[Sähke]<br /><strong>TUKHOLMA, 9. marraskuuta 1917.</strong><br />[Saapunut 11.55 j.p.p.]<br />963. Venäjältä on tullut tietoa siitä, että Petrogradin keskiviikkoiltana avattu Koko Venäjän työväenpuolueiden ja sotilashallitusten kokous lähetti eilen aamulla kolme julistusta:<br />(1) Kaikki valta kuuluu Neuvostoille; hallituksen edustajat on poistettu tehtävistään; eri Neuvostojen puheenjohtajat ovat suorassa yhteydessä vallankumouksellisen hallituksen kanssa.<br />(2) Kerenskin hallituksen rintamilla langettamat kuolemanrangaistukset kumotaan, ja kaikki poliittisen propagandan levitys rintamalla sallitaan; kaikki vallankumoukselliset sotilaat ja poliisit, jotka on pidätetty niin sanotuista poliittisista rikoksista, vapautetaan.<br />(3) Entiset ministeri Konovalov, Kishkin; Tereshchenko, Malyantovich, Nikitin ja muut on pidätetty; Kerenski on paennut; kaikkia sotilaallisia järjestöjä kehotetaan ryhtymään kaikkiin toimiin pidättääkseen hänet ja tuodakseen hänet takaisin Petrogradiin; kaikki yhteydenpito Kerenskin kanssa rangaistaan suurena petoksena.<br />Vähäisten taistelujen jälkeen bolshevikit ottivat haltuunsa Talvipalatsiin, jossa kaikki muut ministerit, Kerenskiä lukuunottamatta, oleskelivat.<br /><strong>MORRIS</strong></p><p>*</p><p><em>Yhdysvaltain Venäjän lähettiläs&nbsp;Francis sähköttää ulkoministeriölle Washingtoniin:</em></p><p>PETROGRAD, 9. marraskuuta 1917, kello 17<br />[Saapunut 17.11. Klo 9.00]<br />1968. Mahdollisimman julma ja häpeällinen hiljaisuus vallitsi täällä viime yönä ja tänään. Ehdottomasti näyttää varmistuneen, että kaikki ministerit lukuun ottamatta Kerenskiä ovat Pietarin ja Paavalin linnoituksessa. Petrogradin sotilasjoukot, joilla on vähemmistö kansallisessa neuvostossa Ministry, kello 4 a. m. mutta en ole virallisesti ilmoitettu. Nähdään että Leninin on [pääministeri], Trotski ulkoministeri.<br />Yleisneuvoston pääsihteerin lähettämässä sähkeessä 8. marraskuuta, kello 8 jälkeen puolenpäivän, todetaan että Moskova on bolshevikilaisten varuskuntien valvonnassa.<br />Petrogradin kaupungin duuma kieltäytyy tunnustamasta sotilasvallankumouskomiteaa, joka on ohjannut kaikkia asioita Smolnan Instituutista, Petrogradin Neuvoston päämajasta.<br />Kornilovin ilmoitetaan paenneen. Kerenskin raportoidaan olevan Petrogradin reitillä (on route) pohjoisen armeijan puolentoista armaijakunnan kanssa, mutta toisten tietojen mukaan kerrotaan, että rautatiepalvelut kieltäytyvät tuomasta sotilaita Petrogradiin, ellei neuvostokomitea sitä määrää.<br />Kokoukseen, jonka dekaani kutsui eilen, osallistui koko diplomaattikunta. Dean sanoi Ranskan suurlähettilään pyytänyt kokousta. Myöhemmin mainittu tavoite oli turvata lähetystömme turvallisuus. Ei [vain] ole ryhdytty järeisiin toimenpiteisiin, vaan [kunkin] edustuston päällikön olisi toimittava sellaisissa asioissa kuin hänen on määrätty. Mitään mainintaa uuden hallituksen synnystä ei ole mainittu, saati sen tunnustamisesta jos ja kun sellainen on perustettu.<br /><strong>FRANCIS</strong></p><p>*</p><p><em>USA:n Venäjän-lähettiläs Francis sähköttää ulkoministeriölle:</em></p><p>Sähke]<br /><strong>PETROGRAD, 10. marraskuuta 1917 kello 2 p.m.</strong><br />[Saapunut 12. marraskuuta, 1.35 a.m.]<br />1970. Väliaikaisen hallituksen joukkojen ilmoitetaan lähestyvän kaupunkia ja yhdestä yhteenotosta kerrotaan Gachinassa noin kolmekymmentä mailia Petrogradista. Arviointini mukaan bolsevikilainen rykmentti voitti. Nämä huhut ovat vahvistamatta.<br />Trotski esittäytyi eilen sen jälkeen, kun bolshevikkien sanansaattaja oli kieltänyt salaiset sopimukset, joita häneltä tivattiin, avustavat ministerit Neratov ja Petraev olivat kertoneet lähettiläille, että sopimuksia ei voitu ottaa osastolta, vaan ne piti esitellä uudelle valtioneuvoston ulkoasiainministerille. Trotski ilmestyi myöhemmin ja esittellessään uloministeriön toimialaa, esitteli itsensä ulkoasiainministeriksi, minkä jälkeen koko palvelusväki kieltäytyi palvelemasta ja jätti yksikön, joka on nyt suljettu, eikä edes vastaa puheluihin. Vain puhelimista vastaava osasto kuuluu Liikenneministeriöön, mutta itse liikenneministeri on vangittuna.<br />Valtion pankin johtoon sanotaan astuneen belshevikin, hänen sanotaan olevan merimiehen, hänen johdollaan he ottivat paikan haltuunsa Neuvostojen hallituksen nimissä, mutta rahaa ei ole käytetty.<br />Myöhemmin, kello 5 j.p.p.s. paikalla vieraili muuan Turvallisuusvaliokunnan jäsen.&nbsp; Valiokunnan puheenjohtajana toimii Avksentiev, ja siinä on edustajia kaupungin duumista, kaikkien Venäjän talonpoikien edustajista ja armeijan edustajista Neuvostojen kansalliskokouksessa, joka tosin torjui kyseisen järjestön, sen jälkeen kun bolshevikki tuli sen johtoon. Komissaari on nimeltään Vilenkin, jonka veli entinen Venäjän Washingtonin suurlähetystön attashea, sanoo, että sotilaat ja uusi hallitus ovat lopettaneet bolshevikina olemisen; että Savinkov ja Kerenski joukoillaan vain 20 virstan päässä Petrogradista ja kahdenkymmenen neljän tunnin etäisyydellä ja etenevät; luvatkaa toimittaa minulle toimintaohjeet virallisesti.<br /><strong>FRANCIS</strong><br />(1) Lähetetään Ruotsin lähetystyön kautta (nro 973).</p><p>*</p><p><em>Yhdysvaltain Venäjän-lähettiläs viestii ulkoministeriölleen Washingtoniin</em>:</p><p>[Sähke]<br /><strong>PETROGRAD, 10. marraskuuta 1917, kello 11</strong><br />[Saapunut 12. marraskuuta klo 23.35]<br />Kaikki ministerit vapautettiin lukuun ottamatta ulkoministeriä ja liike- ja kauppaministeriä. Meidän ei tietenkään pitäisi sallia lainoja Venäjälle tällä hetkellä.<br />Kerenskin sanotaan olevan viiden meripeninkulman päässä Petrogradista, mutta mitään selvää ei tiedetä, ei edes aseellisesta vastustuksesta [sen tarjoamisesta].<br /><strong>FRANCIS</strong><br />(1) Lähetetään Ruotsin lähetystyön kautta (nro 974).</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Venäjän marraskuun 1917 vallankumous USA:n ulkoministeriön sähkeissä

Yhdysvaltain Venäjän lähettilään ja muiden viestejä ulkoministeriölleen Washingtoniin Venäjän vallanvaihdon neljän ensimmäisen vuorokauden aikana 7.11. – 10.11.1917

*

Näin se kävi:

Yhdysvaltain lähettiläs Moskovassa David R. Francis ulkoministeriölle Washingtoniin

Petrograd, 7. marraskuuta 1917 kello 17;

Keskiviikko-aamuna 7.11.1917 Yhdysvaltain lähettiläs Petrogradissa David R. Francis lähetti telegrammin kotiasemalle Yhdysvaltain ulkoministeriöön.

Kello oli 5 ennen puoltapäivää – siis ani varhain aamulla:

”Sheldon Whitehouse, lähetystösihteerimme, matkalla suurlähetystöön tänä aamuna törmäsi vahingossa [väliaikaisen hallituksen pääministeri] Kerenskyn adjutanttiin, joka kertoi olevansa kovalla kiireellä lähdössä tapaamaan eräitä vakinaisen väen joukkoja jotka tarvitaan Pietariin tukemaan väliaikaista halitusta, joka muutoin kaadettaisiin.

Hän myönsi että Bolshevikeilla on kaupungin ohjat hallussaan ja että hallitus on voimaton ilman luotettavien joukkojen tukea.

Kertoi edelleen, että hän odottaa loppujenkin ministerien tulevan tänään pidätetyiksi, ja pyysi minua välittämään Valkoiselle talolle pyynnön olemaan tunnustamatta Neuvostohalitusta jos sellainen on perustettu Petrogradissa, sillä hän odottaa koko jutun selkiävän viiden päivän kuluessa, mutta oma arvioni riippuu missä määrin hallitus onnistuu haalimaan kokoon sotilaita, jotka tottelevat sen käskyjä.” (käännös VH)

FRANCIS

*

Venäjän-lähettiläs Francis Washingtoniin

Petrograd, 7. marraskuuta 1917 kello 18

Saapunut pe 10.11.1917 kello 9.15

[Telegram]

Bolshevikit näyttävät hallitsevan kaikkea täällä [Petrogradissa]. Mahdoton tietää ministerien olinpaikkaa. Kaksi ministeriä on kertoman mukaan pidätetty ja viety Smolnan tyttökouluun, jossa Bolshevikit pitävät päämajaansa.

Trotsky piti sunnuntaina leimuavan palopuheen saavuttuaan Venäjälle erään miehen, Muscares Nereidin vanavedessä, joka vetää samaa virttä [sic]. Trotsky astui tänään Leninin palvelukseen Boslhevikki-yleisön edessä ja Lenin piti rauhanpuheen, vaatien väkivaltaista hyökkäystä porvaristoa vastaan ja heidän varallisuutensa jakoa.

Hallituksesta ei täällä ole havaintoakaan. Vähäistä tulitusta kaduilla, mutta ei aseellisia yhteenottoja, jotkut kadut ovat vartioituja.

Valtaosa sotilaista väittää olevansa puolueettomia, lähes kaikki täällä ovat kallellaan Boshevikkeihin, jotka ilmoittavat muodostavansa uuden hallituksen ja ilmoittaa liittolaisilleen ettei Venäjä enää jatka taistelua vaan esittää Saksalle omat rauhanehtonsa ja jos se ei niitä hyväksy he tulevat taistelemaan epätoivoisesti Venäjän puolesta.

Monet sanomalehdet, ehkäpä kaikkikin, on lakkautettu.

Kello 22 illalla
Ilmoitetaan, että väliaikaisen hallituksen kaikki ministerit on pidätetty , paitsi Kerensky, joka on mennyt Lugaan, joka sijaitsee kaupungista noin 120 kilometrin päässä pohjoisen rintaman (Suomen) suunnassa.

FRANCIS

*

Yhdysvaltain lähettiläs (ministeri) Morris Ruotsissa sähköttää Ulkoministeriölle Washingtoniin:

TUKHOLMA, 8. marraskuuta 1917, kello 16
[Saapunut 9. marraskuuta, 11.50 p.m.]
959. Koska sähkeyhteydet  Venäjällä olevan suurlähetystömme ja ulkoministeriön Washingtonissa välillä mahdollisesti katkeavat Petrogradin viimeisimmän kehityksen seurauksena, lähetämme tämän aamun sanomalehtiä koskevan lehdistötiedotteen Venäjän tapahtumista Venäjän virallisen sähkösanomalehden sisällön mukaisena.  Näiden sähkeiden mukaan bolsevikit ovat onnistuneet vallankaappauksessa coup d´etat; ne ovat ottaneet haltuunsa valtiopankin, lennättimen, postilaitoksen ja pidättäneet tiettyjä Kerenskin hallituksen jäseniä. Näyttää siltä, että Neuvostojen ylimääräinen kokous pidettiin eilen iltapäivällä, presidentti Trotski julistaa, että väliaikainen hallitus ei enää ole olemassa. Tasavallan neuvosto julistetaan puretuksi. Leniniä tervehdittiin pitkin suosionosoituksia ja hän puhui kolmesta Venäjän demokratian ongelmasta:

(1) vihollisuuksien välittömän lopettamisesta;

(2) maan jakamisesta maanviljelijöille;

(3) maan talouskriisin ratkaiseminen.

Päätöslauselma luottamuslauseesta Kerenskylle hävisi äänin 123-102. Luettiin Maximalistit [sic] -puolueen julistus, jossa esitettiin vallankaappauksesta luopumista ja vetäytymisestä Neuvostojen vallasta. Kerensky lopulta julisti väliaikaiselle parlamentille (1), että hallitus taistelisi jopa kuolemaan asti estääkseen bolshevilaisten pettureiden aikeet, näiden, jotka haluavat päästää maahan vihollisen joukkoja, jotka sallivat (sic!) Wilhelmin (Saksan keisarin, VH) ja hänen ystävänsä tulla joukkoineen maahan, anastamaan Venäjältä ylimmän vallan, johonka he pyrkivät . Hän luki sähkeitä eturivissä, vaatien energisiä toimenpiteiltä Pietarin ylilyöntejä vastaan.
MORRIS
(1) (Huom.: Kerenskin toimet ajoittuvat) Oletettavasti 6. marraskuuta pidettyyn istuntoon.

*

Yhdysvaltain Moskovan pääkonsuli Summers sähköttää Ulkoministeriölle Washingtoniin:

[Sähke]
Moskova, 8. marraskuuta 1917, kello 16
[Saapunut 10.11. Klo 6.10]
53. Vallankumouksellinen puolue, jota johtaa työväenpuolueen sotilasvaliokunnan varaministeri, on ottanut Moskovassa käsiinsä hallinnon, mukaan lukien hallinto-osaston, sähkötetään sieltä. He ovat sulkeneet kaikkien konservatiivisisten sanomalehtien toimitukset. Kaikkialla suhteellisen hiljaista. Pääkonsulaatti pyrkii pitämään ulkoministeriön täysin informoituna ja ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin suojellakseen Amerikan kansalaisia ja heidän etujaan.
SUMMERS

*

Yhdysvaltain Moskovan lähettiläs Francis Ulkoministeriölle;

PETROGRAD, 8. marraskuuta 1917, kello 17
[Saapunut 10. marraskuuta klo 9.30]
1964. Lennätintoimisto ilmoittaa, että viestit lähetetään, mutta epäilemme sitä, toisin kuin Moskovasta, jossa ne lähetetään käsin. Kaikkien ministerien olinpaikat lukuun ottamatta Kerenskiä tuntemattomat, mutta uskottavin tieto on, että kaikki ovat vangittuna Pyhän Pietarin linnoituksessa.

Merkittävää ampumista viime yönä kello 2 asti. Hyökkäyksen päätavoite oli Talvipalatsi, jossa ministeriön aikoi pitää istuntonsa. Talvipalatsi urhoollisine puolustajineen, naisten (kuoleman-)pataljoona ja kadettien pataljoona, saarrettiin  sota-alus Auroran pommituksin ja maahyökkäyksin.  Tappiot tuntemattomat.

Hiljaista kaduilla tänään, mutta Petrogradin työläisten ja sotilaiden Neuvosto on lähettänyt viestivihon (bulletinin) kautta koko Venäjän, sen mukaan Neuvosto kontrolloi ja Väliaikainen hallitus on syrjäytetty.

Venäjän Ulkoministeriö, vastatessaan sille esitettyihin kysymyksiin, ilmoitti puhelimitse ettei se tiedä missä ulkoasiainministeri on, ja toisaalta, ettei kukaan, joka edustaa uutta valtaa, ole ollut yhteydessä ministeriön kanssa.
[Henkilö joka on lähellä] Maatalousministeriötä, kertoo samalla tavalla, miten mahdotonta on harjoittaa liiketoimintaa ja sanoo, että kaikki ministerit lukuunottamatta Kerenskiä on vangittu.

Useat raportit kertovat joukkojen saapumisesta pohjoisesta etelään, mutta niiden todenmukaisuuden varmentaminen niin kauan kuin lennätinyhteydet ovat Petrogradin (uuden) hallituksen valvonnassa ei ole mahdollista.

Britannian suurlähetystö soitti pyynnön, että tulisin Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystöön konferenssille klo 6. Oletetaan, että kaikki liittoutuneet diplomaatit kutsuttiin.
FRANCIS

*

USA:n ministeriön edustaja Morris Ruotsissa sähköttää Ulkoministeriölleen;

[Sähke]
TUKHOLMA, 9. marraskuuta 1917.
[Saapunut 11.55 j.p.p.]
963. Venäjältä on tullut tietoa siitä, että Petrogradin keskiviikkoiltana avattu Koko Venäjän työväenpuolueiden ja sotilashallitusten kokous lähetti eilen aamulla kolme julistusta:
(1) Kaikki valta kuuluu Neuvostoille; hallituksen edustajat on poistettu tehtävistään; eri Neuvostojen puheenjohtajat ovat suorassa yhteydessä vallankumouksellisen hallituksen kanssa.
(2) Kerenskin hallituksen rintamilla langettamat kuolemanrangaistukset kumotaan, ja kaikki poliittisen propagandan levitys rintamalla sallitaan; kaikki vallankumoukselliset sotilaat ja poliisit, jotka on pidätetty niin sanotuista poliittisista rikoksista, vapautetaan.
(3) Entiset ministeri Konovalov, Kishkin; Tereshchenko, Malyantovich, Nikitin ja muut on pidätetty; Kerenski on paennut; kaikkia sotilaallisia järjestöjä kehotetaan ryhtymään kaikkiin toimiin pidättääkseen hänet ja tuodakseen hänet takaisin Petrogradiin; kaikki yhteydenpito Kerenskin kanssa rangaistaan suurena petoksena.
Vähäisten taistelujen jälkeen bolshevikit ottivat haltuunsa Talvipalatsiin, jossa kaikki muut ministerit, Kerenskiä lukuunottamatta, oleskelivat.
MORRIS

*

Yhdysvaltain Venäjän lähettiläs Francis sähköttää ulkoministeriölle Washingtoniin:

PETROGRAD, 9. marraskuuta 1917, kello 17
[Saapunut 17.11. Klo 9.00]
1968. Mahdollisimman julma ja häpeällinen hiljaisuus vallitsi täällä viime yönä ja tänään. Ehdottomasti näyttää varmistuneen, että kaikki ministerit lukuun ottamatta Kerenskiä ovat Pietarin ja Paavalin linnoituksessa. Petrogradin sotilasjoukot, joilla on vähemmistö kansallisessa neuvostossa Ministry, kello 4 a. m. mutta en ole virallisesti ilmoitettu. Nähdään että Leninin on [pääministeri], Trotski ulkoministeri.
Yleisneuvoston pääsihteerin lähettämässä sähkeessä 8. marraskuuta, kello 8 jälkeen puolenpäivän, todetaan että Moskova on bolshevikilaisten varuskuntien valvonnassa.
Petrogradin kaupungin duuma kieltäytyy tunnustamasta sotilasvallankumouskomiteaa, joka on ohjannut kaikkia asioita Smolnan Instituutista, Petrogradin Neuvoston päämajasta.
Kornilovin ilmoitetaan paenneen. Kerenskin raportoidaan olevan Petrogradin reitillä (on route) pohjoisen armeijan puolentoista armaijakunnan kanssa, mutta toisten tietojen mukaan kerrotaan, että rautatiepalvelut kieltäytyvät tuomasta sotilaita Petrogradiin, ellei neuvostokomitea sitä määrää.
Kokoukseen, jonka dekaani kutsui eilen, osallistui koko diplomaattikunta. Dean sanoi Ranskan suurlähettilään pyytänyt kokousta. Myöhemmin mainittu tavoite oli turvata lähetystömme turvallisuus. Ei [vain] ole ryhdytty järeisiin toimenpiteisiin, vaan [kunkin] edustuston päällikön olisi toimittava sellaisissa asioissa kuin hänen on määrätty. Mitään mainintaa uuden hallituksen synnystä ei ole mainittu, saati sen tunnustamisesta jos ja kun sellainen on perustettu.
FRANCIS

*

USA:n Venäjän-lähettiläs Francis sähköttää ulkoministeriölle:

Sähke]
PETROGRAD, 10. marraskuuta 1917 kello 2 p.m.
[Saapunut 12. marraskuuta, 1.35 a.m.]
1970. Väliaikaisen hallituksen joukkojen ilmoitetaan lähestyvän kaupunkia ja yhdestä yhteenotosta kerrotaan Gachinassa noin kolmekymmentä mailia Petrogradista. Arviointini mukaan bolsevikilainen rykmentti voitti. Nämä huhut ovat vahvistamatta.
Trotski esittäytyi eilen sen jälkeen, kun bolshevikkien sanansaattaja oli kieltänyt salaiset sopimukset, joita häneltä tivattiin, avustavat ministerit Neratov ja Petraev olivat kertoneet lähettiläille, että sopimuksia ei voitu ottaa osastolta, vaan ne piti esitellä uudelle valtioneuvoston ulkoasiainministerille. Trotski ilmestyi myöhemmin ja esittellessään uloministeriön toimialaa, esitteli itsensä ulkoasiainministeriksi, minkä jälkeen koko palvelusväki kieltäytyi palvelemasta ja jätti yksikön, joka on nyt suljettu, eikä edes vastaa puheluihin. Vain puhelimista vastaava osasto kuuluu Liikenneministeriöön, mutta itse liikenneministeri on vangittuna.
Valtion pankin johtoon sanotaan astuneen belshevikin, hänen sanotaan olevan merimiehen, hänen johdollaan he ottivat paikan haltuunsa Neuvostojen hallituksen nimissä, mutta rahaa ei ole käytetty.
Myöhemmin, kello 5 j.p.p.s. paikalla vieraili muuan Turvallisuusvaliokunnan jäsen.  Valiokunnan puheenjohtajana toimii Avksentiev, ja siinä on edustajia kaupungin duumista, kaikkien Venäjän talonpoikien edustajista ja armeijan edustajista Neuvostojen kansalliskokouksessa, joka tosin torjui kyseisen järjestön, sen jälkeen kun bolshevikki tuli sen johtoon. Komissaari on nimeltään Vilenkin, jonka veli entinen Venäjän Washingtonin suurlähetystön attashea, sanoo, että sotilaat ja uusi hallitus ovat lopettaneet bolshevikina olemisen; että Savinkov ja Kerenski joukoillaan vain 20 virstan päässä Petrogradista ja kahdenkymmenen neljän tunnin etäisyydellä ja etenevät; luvatkaa toimittaa minulle toimintaohjeet virallisesti.
FRANCIS
(1) Lähetetään Ruotsin lähetystyön kautta (nro 973).

*

Yhdysvaltain Venäjän-lähettiläs viestii ulkoministeriölleen Washingtoniin:

[Sähke]
PETROGRAD, 10. marraskuuta 1917, kello 11
[Saapunut 12. marraskuuta klo 23.35]
Kaikki ministerit vapautettiin lukuun ottamatta ulkoministeriä ja liike- ja kauppaministeriä. Meidän ei tietenkään pitäisi sallia lainoja Venäjälle tällä hetkellä.
Kerenskin sanotaan olevan viiden meripeninkulman päässä Petrogradista, mutta mitään selvää ei tiedetä, ei edes aseellisesta vastustuksesta [sen tarjoamisesta].
FRANCIS
(1) Lähetetään Ruotsin lähetystyön kautta (nro 974).

*

]]>
1 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245724-venajan-marraskuun-1917-vallankumous-usan-ulkoministerion-sahkeissa#comments Kerenski Lenin Lokakuun vallankumous Suomi 100 vuotta Yhdysvallat Tue, 07 Nov 2017 16:45:03 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245724-venajan-marraskuun-1917-vallankumous-usan-ulkoministerion-sahkeissa
Missä seuraavat uhrit? http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245673-missa-seuraavat-uhrit <p>USA käy kummallista sotaa terrorismia vastaan. Asevoimia varustetaan, joukkoja lisätään ja maahantuloa rajoitetaan, mutta terrorismi sen kuin kukoistaa. Valittu keino ei toimi maailmalla eikä Amerikassa. Lisäksi tapahtuu joukkoampumisia, joita ei terrorismiksi lasketa, vaikka ne ovat hyvin tuhoisia.</p><p>Viimeisin isku tapahtui kirkossa Texasin Sutherland Springsissä. Siinä kuoli 26&nbsp;ihmistä ja haavoittui 20.&nbsp;Teon taustalla on tutkimusten mukaan perheriita. Ampujalla on mukanaan laillisesti hankittu rynnäkkökivääri ja kaksi pistoolia. Sen ei pitänyt olla mahdollista. Texasissa hänelle ei ollut annettu aseenkantolupaa.</p><p>Valvonta ontuu. Aseita saa kuka tahansa USA:ssa asuva aivan liian helposti. Sitä kuvaa hyvin se, että lähistöllä asuva mies ryhtyi ampumaan hyökkääjää omalla rynnäkkökiväärillään, joka tuskin on metsästysase. Mies pakeni, mutta löytyi takaa-ajon päätteeksi kuolleena.</p><p>Jos asekauppaa valvottaisiin edes sen verran, ettei aseita myydä henkilöille, joilla ei ole aseenkantolupaa, ainakin se vaikeuttaisi tappamisvälineiden hankintaa. Toisaalta ilman asetta häntä ei olisi niin nopeasti tavoitettu.</p><p>Kysymys tältä osin kuuluukin, onko tappajan nopea kiinni saanti elävänä tai kuolleena se tärkein asia, vai sen valvonta, ettei aseita myydä vaarallisiksi tiedetyille henkilöillä. Ampuja oli juuri sellainen. Hänet oli erotettu ilmavoimista vaimonsa ja lastensa pahoinpitelyn vuoksi.</p><p>Presidentti Trump on kommentoinut tapausta siten, etteivät aseet olleet syynä joukkomurhaan, vaan henkilön häiriintynyt mielentila. Lausunto merkitsee, ettei aseiden saatavuutta vieläkään rajoiteta, ei ainakaan USA:n hallituksen toimin. Se merkitsee myös sitä, että ampumiset jatkuvat. Kysymys on vain siitä, missä odottaa seuraava kohde.</p><p>Kun ampumistapaukset eristetään yhteiskunnasta ja rajataan yksittäisiksi häiriköinniksi tai terroriteoksi, ei asia ytimeen edes yritetä päästä. Silloin ei myöskään tarvitse vastata hankalaan kysymykseen, mikä on vialla, kun tappaminen on kuin kansantauti, johon ei lääkettä ole.</p><p>Selitykseksi ei kelpaa sekään, että ihmisiä tapetaan Mexikossa vielä enemmän huumejengien välien selvittelyissä. Siellä sentään tiedetään, mihin toimet pitää kohdentaa. Amerikassa keinot ovat täysin hakusalla ja niin on myös kansalaisten turvallisuus.</p> USA käy kummallista sotaa terrorismia vastaan. Asevoimia varustetaan, joukkoja lisätään ja maahantuloa rajoitetaan, mutta terrorismi sen kuin kukoistaa. Valittu keino ei toimi maailmalla eikä Amerikassa. Lisäksi tapahtuu joukkoampumisia, joita ei terrorismiksi lasketa, vaikka ne ovat hyvin tuhoisia.

Viimeisin isku tapahtui kirkossa Texasin Sutherland Springsissä. Siinä kuoli 26 ihmistä ja haavoittui 20. Teon taustalla on tutkimusten mukaan perheriita. Ampujalla on mukanaan laillisesti hankittu rynnäkkökivääri ja kaksi pistoolia. Sen ei pitänyt olla mahdollista. Texasissa hänelle ei ollut annettu aseenkantolupaa.

Valvonta ontuu. Aseita saa kuka tahansa USA:ssa asuva aivan liian helposti. Sitä kuvaa hyvin se, että lähistöllä asuva mies ryhtyi ampumaan hyökkääjää omalla rynnäkkökiväärillään, joka tuskin on metsästysase. Mies pakeni, mutta löytyi takaa-ajon päätteeksi kuolleena.

Jos asekauppaa valvottaisiin edes sen verran, ettei aseita myydä henkilöille, joilla ei ole aseenkantolupaa, ainakin se vaikeuttaisi tappamisvälineiden hankintaa. Toisaalta ilman asetta häntä ei olisi niin nopeasti tavoitettu.

Kysymys tältä osin kuuluukin, onko tappajan nopea kiinni saanti elävänä tai kuolleena se tärkein asia, vai sen valvonta, ettei aseita myydä vaarallisiksi tiedetyille henkilöillä. Ampuja oli juuri sellainen. Hänet oli erotettu ilmavoimista vaimonsa ja lastensa pahoinpitelyn vuoksi.

Presidentti Trump on kommentoinut tapausta siten, etteivät aseet olleet syynä joukkomurhaan, vaan henkilön häiriintynyt mielentila. Lausunto merkitsee, ettei aseiden saatavuutta vieläkään rajoiteta, ei ainakaan USA:n hallituksen toimin. Se merkitsee myös sitä, että ampumiset jatkuvat. Kysymys on vain siitä, missä odottaa seuraava kohde.

Kun ampumistapaukset eristetään yhteiskunnasta ja rajataan yksittäisiksi häiriköinniksi tai terroriteoksi, ei asia ytimeen edes yritetä päästä. Silloin ei myöskään tarvitse vastata hankalaan kysymykseen, mikä on vialla, kun tappaminen on kuin kansantauti, johon ei lääkettä ole.

Selitykseksi ei kelpaa sekään, että ihmisiä tapetaan Mexikossa vielä enemmän huumejengien välien selvittelyissä. Siellä sentään tiedetään, mihin toimet pitää kohdentaa. Amerikassa keinot ovat täysin hakusalla ja niin on myös kansalaisten turvallisuus.

]]>
46 http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245673-missa-seuraavat-uhrit#comments Ulkomaat Aseet Joukkoammuskelu Yhdysvallat Mon, 06 Nov 2017 23:18:31 +0000 Viljo Heinonen http://viljoh9.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245673-missa-seuraavat-uhrit
Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä 1897 - 2017 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017 <p>*</p><p><em>Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä</em></p><p><strong>War, sweet war</strong></p><p><strong>Kaikki Yhdysvaltain presidentit</strong> viimeisen sadan kahdenkymmenen (120) vuoden ajalta ovat harjoittaneet sotimista.&nbsp;</p><p>Tänä aikana, siis <strong>vuodesta 1897 tähän vuoteen 2017, Yhdysvalloilla on ollut 21 presidenttiä</strong>.</p><p><strong>Näistä 21:stä presidentistä 20 on aloittanut tai jatkanut</strong> edeltäjänsä aloittamaa/aloittamia sotia.&nbsp;</p><p>Nämä 20 presidenttiä ovat olleet mukana yhteensä (ainakin) <strong>seitsemässäkymmenessä (70)&nbsp; sodassa, interventiossa, iskussa</strong> etc sen sellaisessa.&nbsp; -&nbsp;</p><p>Tähän lukuun ei ole kaikkein vähäisimpiä kähinöitä edes laskettu mukaan.</p><p>Vain yksi presidentti tekee poikkeuksen.</p><p><em>Di daa!</em>&nbsp; <strong>Donald John Trump.</strong></p><p>Siispä hän tarvitsee nyt pienen, menestyksellisen sodan.&nbsp;</p><p>Ehdottomasti.&nbsp; Miehuuskokeen.</p><p>Suuntautuuko <strong>DJT</strong>:n katse Pohjois-Koreaan, vai haluaako hän jotain suurempaa?</p><p>Mutta yksi on varma:</p><p>Tämä mies tarvitsee sotansa!&nbsp; Ja hän ottaa sen.&nbsp;</p><p>Hän tekee mitä miehen pitää tehdä.&nbsp;</p><p><em>120:n vuoden presidenttuuriset perinteet velvoittavat.</em></p><p>*</p><p>*</p><p>LISTA</p><p><em>Yhdysvaltain presidenttien hyväksymät sotatoimet vuosien 1897 &ndash; 2017 aikana (120 vuotta).</em></p><p><strong>Presidentit (n:ot 25 &ndash; 45), heidän elinaikansa, virkakautensa ja SOTANSA ja muut aseelliset militaariliikkeensä:</strong></p><p><strong>25. MCKINLEY, William</strong> (1843-1901), virassa 1897-1901, kuoli virassa ollessaan</p><p><em>Espanjan-Amerikan sota 1898,</em></p><p><em>Filippiiniläis-Amerikkalainen sota 1899-1902</em></p><p>*</p><p><strong>26. ROOSEVELT, Theodore</strong> (1843-1919), virassa 1901-1908;</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Filipiiniläis-Amerikkalainen sota (Filippiinien itsenäisyystaistelu), joka alkoi edeltäjän aikana, jatkui vielä vuoteen 1902.</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Hondurasissa 1903 ja 1907,</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Panamassa 1903,</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Kuubassa 1906-1909 ja</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Dominikaanisessa Tasavallassa 1907.</em></p><p><em>Palkittiin 1906 <strong>Nobelin</strong> rauhanpalkinnolla hänen soviteltuaan Venäjän-Japanin sodassa</em>.</p><p>*</p><p><strong>27. TAFT, William Howard</strong> (1857-1930), virassa 1909-1913.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Sotilaallinen interventio jatkui vileä Kuubassa 1906-1909 asti,</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Hondurasissa ja Nicaraguassa 1909 ja 1912-1925.</em></p><p>*</p><p><strong>28. WILSON, (Thomas) Woodrow</strong> (1856-1924), virassa 1913-1921;</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Edeltäjän aikana käynnistyneiden sotilaallisten interventioiden jatkaminen Hondurasissa ja Nicaraguassa.</em></p><p><em>Interventio Meksikoon1914-1915 ja 1916-1917.</em></p><p><em>Haitin miehitys 1915-1934 sekä Dominikaanisen tasavallan miehitys 1916-1924.</em></p><p><em>Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 (USA mukaan 1917-1918),</em></p><p><em>Sotilaallinen interventio Kuubassa 1917-1919.</em></p><p><em>Yhdysvaltain valtion sotilaallinen tuki Venäjän sisällissodan (valkoisille) 1918-1922.</em></p><p><em>Kansainliitto.</em></p><p><em>Palkittiin <strong>Nobelin</strong> rauhanpalkinnolla 1919</em></p><p>*</p><p><strong>29. HARDING, Warren Camaliel</strong> (1865-1923), virassa 1921-1923, kuoli kesken kauden.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Sotilaallisen intervention jatkaminen Nicaraguassa ja Hondurasissa sekä</em></p><p><em>Haitin ja Dominikaanisen tasavallan miehityksen jatkaminen.</em></p><p>*</p><p><strong>30. COOLIDGE, (John) Calvin</strong> (1872-1933), virassa 1923-1929, astui edeltäjänsä sijalle virkaan.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Interventiot Hondurasissa 1924 ja 1925 sekä Kiinassa 1924 ja 1925.</em></p><p><em>Miehitti Haitia, Dominikaanista tasavaltaa vuoteen 1924, sekä Nigaraguaa 1926-1933.</em></p><p>*</p><p><strong>31. HOOVER, Herbert Clark</strong> (1874-1964), virassa 1929-1933.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Jatkoi edeltäjänsä miehityksiä Haitissa vuoteen 1934 ja Nicaraguassa vuoteen 1933.</em></p><p>*</p><p><strong>32. ROOSEVELT, Franklin Delano</strong> (1882-1945), virassa 1933-1945, kuoli virassa ollessaan.</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Haitin miehitys jatkui vuoteen 1934 saakka.</em></p><p><em>Toinen maailmansota, Yhdysvallat mukaan 7.12.1941 alkaen &ndash; 1945.</em></p><p>*</p><p><strong>33. TRUMAN, Harry S</strong>. (1884-1972), virassa 1945-1953;</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Toinen maailmansota 1941-1945,</em></p><p><em>Atomipommin pudotus Japaniin; 6.8 Hiroshimaan ja 9.8.1945 Nagasakiin,</em></p><p><em>Tuki Kreikan konservatiivihallitusta maan sisällissodan aikana1947-1949.</em></p><p><em>Kylmä sota Neuvostoliittoa vastaan alkoi 1946,</em></p><p><em>Yhdistynet Kansakunnat YK,</em></p><p><em>Marshall Plan 1948,</em></p><p><em>NATO 1949,</em></p><p><em>Korean sota 1951-1953</em></p><p>*</p><p><strong>34. EISENHOWER, Dwight David &rdquo;Ike&rdquo;</strong> (1890-1961), virassa 1953-1961,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Kylmä sota Neuvostoliittoa vastaan jatkui..</em></p><p><em>Interventio Libanonin kriisissä 1958,</em></p><p><em>Tuki Taiwania sen taistelussa Kiinan kansanvaltaa vastaan 1958.</em></p><p>*</p><p><strong>35. KENNEDY, John Fizgerald</strong> (1917-1963), virassa 1961-1963, kuoli virassa ollessaan</p><p><strong>Demokratti.</strong></p><p><em>Kylmä sota jatkui..</em></p><p><em>Perusti YK:n alaiset Rauhanturvajoukot 1961,</em></p><p><em>Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa 1961,</em></p><p><em>Ydinasesodan uhka Kuuban kriisin aikana 1961.</em></p><p><em>Sotilaallisen sitoutumisen vahvistaminen Vietnamissa.</em></p><p><em>Salaiset paramilitaariset operaatiot Etelä- ja Keski-Amerikassa.</em></p><p>*</p><p><strong>36. JOHNSON; Lyndon Baines</strong> (1908-1973), virassa 1963-1969;,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Kylmä sota jatkui&hellip;</em></p><p><em>Sotilaalliset toimet Laosissa 1964-1970 ja Dominikaanisessa tasavallassa 1965,</em></p><p><em>Eskaloi (1964:stä alkaen) Yhdysvaltojen osallistumisen Vietnamin sotaan 1954-1975</em></p><p>*</p><p><strong>37. NIXON, Richard Millahouse</strong> (1913-1994), virassa 1969-1974, jätti viranhoidon kesken II kauden.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Kylmä sota jatkui..</em></p><p><em>Jatkoi edeltäjänsä aloittamaa sotilaallista interventiota Vietnamissa ja kiihdytti sitä rajuin pommituksin ym.</em></p><p><em>&rdquo;War on Drugs&rdquo;/Huumesota 1971,</em></p><p><em>Nixon Kiinassa 1972,</em></p><p><em>Détente with U.S.S.R. (</em><em>Liennytys Neuvostoliiton kanssa),</em></p><p><em>Yhdysvaltojen joukkojen vetäytyminen Kaakkois-Aasiasta.</em></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>38. FORD, Gerald Rudolph</strong> (1913-2006), virassa 1974-1977, varapresidentin paikalta Nixonin erottua.</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Kylmä sota jatkui,</em></p><p><em>Tuki Unitan kapinallisia Angolan sisällissodassa.</em></p><p><em>Vietnamin sodan jatkaminen vuoteen 1975 saakka.</em></p><p><em>ETYK huippukokous Helsingissä 1975</em></p><p>*</p><p><strong>39. CARTER, James Earl Jr. &ldquo;Jimmy</strong>&rdquo; (1924- ), virassa 1977-1981,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Sotilaallinen tuki El Salvadorin hallitukselle sen taistelussa kommunistien tukemia sissijoukkoja vastaan maan sisällissodassa 1977-1992.</em></p><p><em>Sotilaallinen operaatio yhdysvaltalaisten panttivankien vapauttamiseksi Iranissa 1980.</em></p><p><em>Camp Davidin sopimus Egyptin ja Israelin välillä 1979</em></p><p>*</p><p><strong>40. REAGAN, Ronald Wilson</strong> (1911-2004), virassa 1981-1989;</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Sotilaallinen apu Nicaraguan hallitukselle vasemmistolaisten sandinistien torjunnassa vuodesta 1981 alkaen.</em></p><p><em>Tuki mujahidien taistelutoimia Afganistanissa vuodesta 1983 alkaen.</em></p><p><em>Sotilaallinen maihinnousu Grenada, Keski-Amerikka, 1983.</em></p><p><em>Sotilaalliset operaatiot Libanonissa 1983,</em></p><p><em>Sotilaalliset operaatiot (ilmaiskut) Libyaa vastaan Berliiniläiseen diskoon tehdyn hyökkäyksen jälkeen 1986.</em></p><p><em>Kylmän sodan loppu 1989 (Neuvostoliiton perestroika ja glasnost),</em></p><p><em>Tähtien sota &ndash;hanke ja kilpavarustelu näännytti Neuvostoliiton hapertuneen kansantalouden.</em></p><p>*</p><p><strong>41. BUSH, George H(erbert) Walker</strong> (1924- ), virassa 1989-1993,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990</em></p><p><em>Interventio Liberiassa 1990.</em></p><p><em>Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.</em></p><p><em>Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.</em></p><p><em>Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.</em></p><p>*</p><p><strong>42. CLINTON, William Jefferson &rdquo;Bill&rdquo;</strong> (1946- ), virassa 1993-2001,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p>Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.</p><p><em>Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (<strong>Operation Southern Watch</strong>). </em></p><p><em>Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.</em></p><p><em>Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.</em></p><p><em>Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,</em></p><p><em>Serbian vs. Bosnian sota,</em></p><p><em>Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.</em></p><p><em>NATOn laajeneminen.</em></p><p>*</p><p><strong>43. BUSH, George W.</strong> &rdquo;Dubya&rdquo; (1946- ), virassa 2001-2009,</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..</em></p><p><em>Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003&hellip;</em></p><p><em>&rdquo;War on Terror&rdquo;/sota Terroria vastaan.</em></p><p><em>Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).</em></p><p>*</p><p><strong>44. OBAMA, Barack Hussein II</strong>, (1961- ), virassa 2009-2017,</p><p><strong>Demokraatti.</strong></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.</em></p><p><em>Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.</em></p><p><em>&rdquo;Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) &rdquo;Durandin sota&rdquo; (The War Across the Durand Line&rdquo;, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line"><u>https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line</u></a> </em></p><p><em>Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.</em></p><p><em>Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.</em></p><p><em>Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).</em></p><p><em>Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen&nbsp; (vuodesta 2014).</em></p><p><em>Palkittiin <strong>Nobelin</strong> rauhanpalkinolla vuonna 2009.</em></p><p>*</p><p><strong>45. TRUMP, Donald John </strong>(1946- ), virassa 2017- ..</p><p><strong>Republikaani.</strong></p><p><em>No War (Yet).</em></p><p>DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:</p><p>pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.</p><p>*</p><p><strong>Kommentti</strong></p><p>Hieman hämmentävästi näistä 21:stä presidentistä peräti kolme (3) on saanut <strong>Nobelin rauhanpalkinnon.</strong>&nbsp;</p><p>Nimittäin <strong>Theodore Roosevelt</strong>, joka oli erityisen hanakka järjestämään &rdquo;pieniä voitokkaita sotia&rdquo;, sekä ensimmäisen maailmansodan rauhanteon vaiheessa uuden suursodan onnistuneesti kylvänyt <strong>Woodrow Wilson</strong>, sekä huomattavat odotukset virkakaudelleen/kausilleen ladannut <strong>Barack Obama</strong>, jonka jälki sotatantereilla ei lainkaan &rdquo;häpeä&rdquo; paljon kovempina haukkoina tunnettujen &rdquo;saavutusten&rdquo; rinnalla.</p><p>Aivan lopuksi siteeraan professori <strong>Matti Klingeä</strong>, joka uusimman vuosipäiväkirjansa sivuilla kirjoittaa maaliskuun 26:ntena 2017:</p><p>&rdquo;<strong><em>Die Zeit</em></strong><em> julkaisee kaikkien 1900-luvun ja 2000-luvun amerikkalaispresidenttien kasvokuvat ja lyhyet tiedot siitä, mitä sotia he ovat käyneet.&nbsp; </em></p><p><em>Osa on aloittanut, osa &rdquo;vain&rdquo; jatkanut, kukaan ei osoittaudu rauhan rakentajaksi.</em></p><p><em>Minun mieleeni nousee vain <strong>Reagan</strong>, joka teki historiallisen sovinnon <strong>Gorbatshovin</strong> kanssa.&nbsp; <strong>Wilson</strong> osallistui heikosti Ensimmäiseen maailmansotaan, yritti sitten perustaa Kansainliiton rauhanjärjestöksi, mutta jälkimaine on pimeä</em>&rdquo;.</p><p>*</p><p>*</p><p><strong>Lisäys:</strong></p><p><strong>Laitetaanpä tähän häntään Yhdysvaltain presidenttien järjestynumeroltaan 1. &ndash; 24. sodat ja sotilaalliset puuttumiset:</strong></p><p><strong>Yhdysvaltain pre-presidentilliset sodat</strong></p><p>Kuningas Philipin sota (1675)</p><p>Kuningas Williamin sota (1689-1697)</p><p>Kuningatar Annen sota 1702-1713)</p><p>Jamaseen sota (1715-1716 &ndash; Etelä-Carolina Jamasee Tribe)</p><p>Kuningas Georgen sota (1744-1748)</p><p>Ranskan ja Intian sodat (1754-1763)</p><p>*</p><p><strong>Presidentit, heidän elinaikansa, virkakautensa ja SOTANSA</strong></p><p><strong>1. WASHINGTON</strong>, <strong>George</strong> (1732-1799), virassa 1789-1797;</p><p><em>Vallankumoussota 1775-1783</em></p><p>*</p><p><strong>2. ADAMS, John</strong> (1735-1826), virassa 1797-1801;</p><p><em>No War</em></p><p>*</p><p><strong>3. JEFFERSON, Thomas</strong> (1743-1826), virassa 1801-1809;</p><p><em>Tripolitan sota 1801-1805</em></p><p>*</p><p><strong>4. MADISON, James</strong> (1751-1836), virassa 1809-1817;</p><p><em>sota 1812 Iso-Britanniaa vastaan (Mr. Madison&acute;s War), </em></p><p><em>Sota 1813-1814 edelleen Iso-Britanniaa vastaan (britit polttivat Valkoisen talon ja Kongressin kirjaston)</em></p><p>*</p><p><strong>5. MONROE, James</strong> (1758-1831), virassa 1817-1825;</p><p><em>Intiaanisodat&nbsp; 1817-1821;</em></p><p><em>Ensimmäinen Seminolen sota 1817-1818,</em></p><p>*</p><p><strong>6. ADAMS, John Quincy</strong> (1767-1848), virassa 1825-1829;</p><p><em>No War</em></p><p>*</p><p><strong>7. JACKSON, Andrew -&ldquo;Old Hickory&rdquo;</strong> (1767-1845), virassa 1829-1837;</p><p><em>Black Hawk War 1832,</em></p><p><em>Toinen Seminolen sota 1835-1842</em>.</p><p>*</p><p><strong>8. Van BUREN, Martin</strong> (1782-1862), virassa 1837-1841;</p><p><em>jatkoi Toista Seminolen sotaa&hellip;</em></p><p>*</p><p><strong>9. HARRISON, William Henry</strong> (1773-1841), virassa 1841.. kuoli kesken kautensa</p><p><em>jatkoi Toista Seminolen sotaa&hellip;</em></p><p>*</p><p><strong>10. TYLER, John</strong> (1790-1862), virassa 1841-1845; tuli virkaan Harrisonin kuoltua.</p><p><em>jatkoi Toista Seminolen sotaa vuoteen 1842.</em></p><p>*</p><p><strong>11. POLK, James Knox</strong> (1795-1849), virassa 1845-1849;</p><p><em>Meksikon sota 1846-1848.</em></p><p>*</p><p><strong>12. TAYLOR, Zachary</strong> &rdquo;Old Rough and Ready&rdquo; (1784-1850), virassa 1849-1850 kesken.</p><p>*</p><p><strong>13. FILLMORE, Millard</strong> (1800-1874), virassa 1850-1853</p><p>*</p><p><strong>14. PIERCE, Franklin</strong> (1804-1869), virassa 1853-1857;</p><p><em>Kolmas Seminole sota 1855-1858.</em></p><p>*</p><p><strong>15. BUCHANAN, James</strong> (1791-1868), virassa 1857-1861;</p><p><em>jatkoi Kolmatta Seminolen sotaa vuoteen 1858.</em></p><p>*</p><p><strong>16. LINCOLN, Abraham</strong> (1809-0865), virassa 1861-1865, kuoli virassa</p><p><em>Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865.</em></p><p>*</p><p><strong>17. JOHNSON, Andrew</strong> (1808-1875), virassa 1865-1869, nousi varapresidentin paikalta virkaan</p><p>*</p><p><strong>18. GRANT, Ulysses Simson</strong> (Hiram Ylysses) (1822-1877), virassa 1869-1877;</p><p><em>Little Big Hornin taistelu 1876</em></p><p>*</p><p><strong>19. HAYES, Rutherford Birchard</strong> (1822-1893), virassa 1877-1881.</p><p>*</p><p><strong>20. GARFIELD, James Abram</strong> (1831-1881), virassa 1881, kuoli kesken kauden</p><p>*</p><p><strong>21.ARTHUR, Chester Alan</strong> (1829-1886), virassa 1881-1885</p><p>*</p><p><strong>22.CLEVELAND, (Stephen) Grover</strong> (1837-1908), virassa 1885-1889;</p><p><em>Apashi-sodat Geronimoa vastaan 1876-1886</em></p><p>*</p><p><strong>23. HARRISON 2, Benjamin</strong> (1833-1901), virassa 1889-1893;</p><p><em>Ensimmäinen yleiseurooppalainen konferenssi 1889</em></p><p>*</p><p><strong>24. CLEVELAND, (Stephen) Grover</strong> (1837-1908), virassa 1893-1897</p><p>*</p><p>Lähteitä:</p><p>Die Zeit, sunnuntai 26.3.2017, <strong>US-Präsidenten</strong>: <strong>Die Feldherren von Washington</strong>; <a href="http://www.zeit.de/2017/12/us-praesidenten-kriege-uebersicht-donald-trump/seite-3"><u>http://www.zeit.de/2017/12/us-praesidenten-kriege-uebersicht-donald-trump/seite-3</u></a></p><p><strong>US Presidents in Chronological Order and Their Wars; </strong><em>a table compiled in an evening of looking things up intermittently elaborated and updated thereafter<br />by </em><em><a href="http://retiary.org/" target="_top"><u>Laurie Spiegel</u></a></em><em> ; <a href="http://retiary.org/misc_pages/us_presidents_and_wars.html"><u>http://retiary.org/misc_pages/us_presidents_and_wars.html</u></a> </em></p><p><em>Alkuidean blogiin sain; Matti Klinge: Passan eopäsuosio &ndash; päiväkirjastani 2016-2017, Siltala 2017, sivu: 247.</em></p><p><em>Martti Koskenniemi: Helsingin Sanomat, 2017; Yhdysvaltain uusi presidentti tarvitsee sodan. </em></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> *

Yhdysvaltain presidentit haukkoina ja sotapäällikköinä

War, sweet war

Kaikki Yhdysvaltain presidentit viimeisen sadan kahdenkymmenen (120) vuoden ajalta ovat harjoittaneet sotimista. 

Tänä aikana, siis vuodesta 1897 tähän vuoteen 2017, Yhdysvalloilla on ollut 21 presidenttiä.

Näistä 21:stä presidentistä 20 on aloittanut tai jatkanut edeltäjänsä aloittamaa/aloittamia sotia. 

Nämä 20 presidenttiä ovat olleet mukana yhteensä (ainakin) seitsemässäkymmenessä (70)  sodassa, interventiossa, iskussa etc sen sellaisessa.  - 

Tähän lukuun ei ole kaikkein vähäisimpiä kähinöitä edes laskettu mukaan.

Vain yksi presidentti tekee poikkeuksen.

Di daa!  Donald John Trump.

Siispä hän tarvitsee nyt pienen, menestyksellisen sodan. 

Ehdottomasti.  Miehuuskokeen.

Suuntautuuko DJT:n katse Pohjois-Koreaan, vai haluaako hän jotain suurempaa?

Mutta yksi on varma:

Tämä mies tarvitsee sotansa!  Ja hän ottaa sen. 

Hän tekee mitä miehen pitää tehdä. 

120:n vuoden presidenttuuriset perinteet velvoittavat.

*

*

LISTA

Yhdysvaltain presidenttien hyväksymät sotatoimet vuosien 1897 – 2017 aikana (120 vuotta).

Presidentit (n:ot 25 – 45), heidän elinaikansa, virkakautensa ja SOTANSA ja muut aseelliset militaariliikkeensä:

25. MCKINLEY, William (1843-1901), virassa 1897-1901, kuoli virassa ollessaan

Espanjan-Amerikan sota 1898,

Filippiiniläis-Amerikkalainen sota 1899-1902

*

26. ROOSEVELT, Theodore (1843-1919), virassa 1901-1908;

Republikaani.

Filipiiniläis-Amerikkalainen sota (Filippiinien itsenäisyystaistelu), joka alkoi edeltäjän aikana, jatkui vielä vuoteen 1902.

Sotilaallinen interventio Hondurasissa 1903 ja 1907,

Sotilaallinen interventio Panamassa 1903,

Sotilaallinen interventio Kuubassa 1906-1909 ja

Sotilaallinen interventio Dominikaanisessa Tasavallassa 1907.

Palkittiin 1906 Nobelin rauhanpalkinnolla hänen soviteltuaan Venäjän-Japanin sodassa.

*

27. TAFT, William Howard (1857-1930), virassa 1909-1913.

Republikaani.

Sotilaallinen interventio jatkui vileä Kuubassa 1906-1909 asti,

Sotilaallinen interventio Hondurasissa ja Nicaraguassa 1909 ja 1912-1925.

*

28. WILSON, (Thomas) Woodrow (1856-1924), virassa 1913-1921;

Demokraatti.

Edeltäjän aikana käynnistyneiden sotilaallisten interventioiden jatkaminen Hondurasissa ja Nicaraguassa.

Interventio Meksikoon1914-1915 ja 1916-1917.

Haitin miehitys 1915-1934 sekä Dominikaanisen tasavallan miehitys 1916-1924.

Ensimmäinen maailmansota 1914-1918 (USA mukaan 1917-1918),

Sotilaallinen interventio Kuubassa 1917-1919.

Yhdysvaltain valtion sotilaallinen tuki Venäjän sisällissodan (valkoisille) 1918-1922.

Kansainliitto.

Palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla 1919

*

29. HARDING, Warren Camaliel (1865-1923), virassa 1921-1923, kuoli kesken kauden.

Republikaani.

Sotilaallisen intervention jatkaminen Nicaraguassa ja Hondurasissa sekä

Haitin ja Dominikaanisen tasavallan miehityksen jatkaminen.

*

30. COOLIDGE, (John) Calvin (1872-1933), virassa 1923-1929, astui edeltäjänsä sijalle virkaan.

Republikaani.

Interventiot Hondurasissa 1924 ja 1925 sekä Kiinassa 1924 ja 1925.

Miehitti Haitia, Dominikaanista tasavaltaa vuoteen 1924, sekä Nigaraguaa 1926-1933.

*

31. HOOVER, Herbert Clark (1874-1964), virassa 1929-1933.

Republikaani.

Jatkoi edeltäjänsä miehityksiä Haitissa vuoteen 1934 ja Nicaraguassa vuoteen 1933.

*

32. ROOSEVELT, Franklin Delano (1882-1945), virassa 1933-1945, kuoli virassa ollessaan.

Demokraatti.

Haitin miehitys jatkui vuoteen 1934 saakka.

Toinen maailmansota, Yhdysvallat mukaan 7.12.1941 alkaen – 1945.

*

33. TRUMAN, Harry S. (1884-1972), virassa 1945-1953;

Demokraatti.

Toinen maailmansota 1941-1945,

Atomipommin pudotus Japaniin; 6.8 Hiroshimaan ja 9.8.1945 Nagasakiin,

Tuki Kreikan konservatiivihallitusta maan sisällissodan aikana1947-1949.

Kylmä sota Neuvostoliittoa vastaan alkoi 1946,

Yhdistynet Kansakunnat YK,

Marshall Plan 1948,

NATO 1949,

Korean sota 1951-1953

*

34. EISENHOWER, Dwight David ”Ike” (1890-1961), virassa 1953-1961,

Republikaani.

Kylmä sota Neuvostoliittoa vastaan jatkui..

Interventio Libanonin kriisissä 1958,

Tuki Taiwania sen taistelussa Kiinan kansanvaltaa vastaan 1958.

*

35. KENNEDY, John Fizgerald (1917-1963), virassa 1961-1963, kuoli virassa ollessaan

Demokratti.

Kylmä sota jatkui..

Perusti YK:n alaiset Rauhanturvajoukot 1961,

Sikojenlahden maihinnousu Kuubassa 1961,

Ydinasesodan uhka Kuuban kriisin aikana 1961.

Sotilaallisen sitoutumisen vahvistaminen Vietnamissa.

Salaiset paramilitaariset operaatiot Etelä- ja Keski-Amerikassa.

*

36. JOHNSON; Lyndon Baines (1908-1973), virassa 1963-1969;,

Demokraatti.

Kylmä sota jatkui…

Sotilaalliset toimet Laosissa 1964-1970 ja Dominikaanisessa tasavallassa 1965,

Eskaloi (1964:stä alkaen) Yhdysvaltojen osallistumisen Vietnamin sotaan 1954-1975

*

37. NIXON, Richard Millahouse (1913-1994), virassa 1969-1974, jätti viranhoidon kesken II kauden.

Republikaani.

Kylmä sota jatkui..

Jatkoi edeltäjänsä aloittamaa sotilaallista interventiota Vietnamissa ja kiihdytti sitä rajuin pommituksin ym.

”War on Drugs”/Huumesota 1971,

Nixon Kiinassa 1972,

Détente with U.S.S.R. (Liennytys Neuvostoliiton kanssa),

Yhdysvaltojen joukkojen vetäytyminen Kaakkois-Aasiasta.

*

38. FORD, Gerald Rudolph (1913-2006), virassa 1974-1977, varapresidentin paikalta Nixonin erottua.

Republikaani.

Kylmä sota jatkui,

Tuki Unitan kapinallisia Angolan sisällissodassa.

Vietnamin sodan jatkaminen vuoteen 1975 saakka.

ETYK huippukokous Helsingissä 1975

*

39. CARTER, James Earl Jr. “Jimmy” (1924- ), virassa 1977-1981,

Demokraatti.

Sotilaallinen tuki El Salvadorin hallitukselle sen taistelussa kommunistien tukemia sissijoukkoja vastaan maan sisällissodassa 1977-1992.

Sotilaallinen operaatio yhdysvaltalaisten panttivankien vapauttamiseksi Iranissa 1980.

Camp Davidin sopimus Egyptin ja Israelin välillä 1979

*

40. REAGAN, Ronald Wilson (1911-2004), virassa 1981-1989;

Republikaani.

Sotilaallinen apu Nicaraguan hallitukselle vasemmistolaisten sandinistien torjunnassa vuodesta 1981 alkaen.

Tuki mujahidien taistelutoimia Afganistanissa vuodesta 1983 alkaen.

Sotilaallinen maihinnousu Grenada, Keski-Amerikka, 1983.

Sotilaalliset operaatiot Libanonissa 1983,

Sotilaalliset operaatiot (ilmaiskut) Libyaa vastaan Berliiniläiseen diskoon tehdyn hyökkäyksen jälkeen 1986.

Kylmän sodan loppu 1989 (Neuvostoliiton perestroika ja glasnost),

Tähtien sota –hanke ja kilpavarustelu näännytti Neuvostoliiton hapertuneen kansantalouden.

*

41. BUSH, George H(erbert) Walker (1924- ), virassa 1989-1993,

Republikaani.

Gulf War I (Persianlahden sota) Irakia vastaan 1990

Interventio Liberiassa 1990.

Gulf War II Persianlahden sota, Kuwaitin vapautus 1991.

Jugoslavian interventio NATOn kanssa vuodesta 1992.

Interventio Somaliassa Yhdistyneiden Kansakuntien pyynnöstä vuodesta 1992.

*

42. CLINTON, William Jefferson ”Bill” (1946- ), virassa 1993-2001,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Somalian operation jatkaminen maaliskuuhun 1994 saakka.

Bushin vieraillessa Kuwaitissa huhtikuussa 1993 juhlistamassa Persianlahden sodan voittoa Kuwaitin viranomaiset pidättivät 17 henkilöä syytettynä yrityksestä murhata Bush autopommilla. Tämä johti siihen, että presidentti Clinton määräsi 26. kesäkuuta 1993 Tomahawk-ohjusiskusta Irakin tiedustelupalvelun päämajaan (Operation Southern Watch).

Ilmahyökkäykset Sudanissa ja Afganistanissa Yhdysvaltojen suurlähetystöihin Keniassa ja Tansaniassa kohdistuneiden terrori-iskujen johdosta 1998.

Sotilaallinen operaatio Desert Fox; ilmahyökkäykset Irakiin 1998.

Persian Gulf War II Irakia vastaan 1999,

Serbian vs. Bosnian sota,

Sotilaallinen väliintulo (ilma-iskut) NATOn kanssa Kosovon sodan aikana 1999.

NATOn laajeneminen.

*

43. BUSH, George W. ”Dubya” (1946- ), virassa 2001-2009,

Republikaani.

Afganistanin sota, Talibania vastaan ja Al Qaedaa vastaan Yhdistyneiden Kansakuntien mandaatilla vuodesta 2001-..

Irakin sota; invaasio ja miehitys 2003…

”War on Terror”/sota Terroria vastaan.

Suunniteltuja kohdennettuja tuhoiskuja Pakistanissa (noin 50 tapausta).

*

44. OBAMA, Barack Hussein II, (1961- ), virassa 2009-2017,

Demokraatti.

Edeltäjänsä aloittaman Irakin sodan jatkaminen vuoteen 2011 saakka.

Edeltäjänsä aloittaman Afganistanin sodan jatkaminen vuoteen 2014 saakka.

”Pastuhishtanin-Waziristanin sota tai (kuten myös halutaan kutsua) ”Durandin sota” (The War Across the Durand Line”, https://en.wikipedia.org/wiki/Durand_Line

Jatkoi kaikkia edeltäjänsä Georg W. Bushin hallinnon aloittamia sotia.

Ilmaiskut ja laivasto-operaatiot Libyassa Mohammar Gaddafin hallintoa vastaan 2011.

Drones War/Miehittämättömillä ilma-aluksilla tehtyjen tuhoiskujen laajentaminen (yli 500 iskua).

Terrorismin vastaisen sodan jatkaminen ja kiihdyttäminen  (vuodesta 2014).

Palkittiin Nobelin rauhanpalkinolla vuonna 2009.

*

45. TRUMP, Donald John (1946- ), virassa 2017- ..

Republikaani.

No War (Yet).

DJT tarvirtsee ehdottomasti OMAN sotansa:

pieni, menestyksellinen sota on tilauksessa.

*

Kommentti

Hieman hämmentävästi näistä 21:stä presidentistä peräti kolme (3) on saanut Nobelin rauhanpalkinnon. 

Nimittäin Theodore Roosevelt, joka oli erityisen hanakka järjestämään ”pieniä voitokkaita sotia”, sekä ensimmäisen maailmansodan rauhanteon vaiheessa uuden suursodan onnistuneesti kylvänyt Woodrow Wilson, sekä huomattavat odotukset virkakaudelleen/kausilleen ladannut Barack Obama, jonka jälki sotatantereilla ei lainkaan ”häpeä” paljon kovempina haukkoina tunnettujen ”saavutusten” rinnalla.

Aivan lopuksi siteeraan professori Matti Klingeä, joka uusimman vuosipäiväkirjansa sivuilla kirjoittaa maaliskuun 26:ntena 2017:

Die Zeit julkaisee kaikkien 1900-luvun ja 2000-luvun amerikkalaispresidenttien kasvokuvat ja lyhyet tiedot siitä, mitä sotia he ovat käyneet. 

Osa on aloittanut, osa ”vain” jatkanut, kukaan ei osoittaudu rauhan rakentajaksi.

Minun mieleeni nousee vain Reagan, joka teki historiallisen sovinnon Gorbatshovin kanssa.  Wilson osallistui heikosti Ensimmäiseen maailmansotaan, yritti sitten perustaa Kansainliiton rauhanjärjestöksi, mutta jälkimaine on pimeä”.

*

*

Lisäys:

Laitetaanpä tähän häntään Yhdysvaltain presidenttien järjestynumeroltaan 1. – 24. sodat ja sotilaalliset puuttumiset:

Yhdysvaltain pre-presidentilliset sodat

Kuningas Philipin sota (1675)

Kuningas Williamin sota (1689-1697)

Kuningatar Annen sota 1702-1713)

Jamaseen sota (1715-1716 – Etelä-Carolina Jamasee Tribe)

Kuningas Georgen sota (1744-1748)

Ranskan ja Intian sodat (1754-1763)

*

Presidentit, heidän elinaikansa, virkakautensa ja SOTANSA

1. WASHINGTON, George (1732-1799), virassa 1789-1797;

Vallankumoussota 1775-1783

*

2. ADAMS, John (1735-1826), virassa 1797-1801;

No War

*

3. JEFFERSON, Thomas (1743-1826), virassa 1801-1809;

Tripolitan sota 1801-1805

*

4. MADISON, James (1751-1836), virassa 1809-1817;

sota 1812 Iso-Britanniaa vastaan (Mr. Madison´s War),

Sota 1813-1814 edelleen Iso-Britanniaa vastaan (britit polttivat Valkoisen talon ja Kongressin kirjaston)

*

5. MONROE, James (1758-1831), virassa 1817-1825;

Intiaanisodat  1817-1821;

Ensimmäinen Seminolen sota 1817-1818,

*

6. ADAMS, John Quincy (1767-1848), virassa 1825-1829;

No War

*

7. JACKSON, Andrew -“Old Hickory” (1767-1845), virassa 1829-1837;

Black Hawk War 1832,

Toinen Seminolen sota 1835-1842.

*

8. Van BUREN, Martin (1782-1862), virassa 1837-1841;

jatkoi Toista Seminolen sotaa…

*

9. HARRISON, William Henry (1773-1841), virassa 1841.. kuoli kesken kautensa

jatkoi Toista Seminolen sotaa…

*

10. TYLER, John (1790-1862), virassa 1841-1845; tuli virkaan Harrisonin kuoltua.

jatkoi Toista Seminolen sotaa vuoteen 1842.

*

11. POLK, James Knox (1795-1849), virassa 1845-1849;

Meksikon sota 1846-1848.

*

12. TAYLOR, Zachary ”Old Rough and Ready” (1784-1850), virassa 1849-1850 kesken.

*

13. FILLMORE, Millard (1800-1874), virassa 1850-1853

*

14. PIERCE, Franklin (1804-1869), virassa 1853-1857;

Kolmas Seminole sota 1855-1858.

*

15. BUCHANAN, James (1791-1868), virassa 1857-1861;

jatkoi Kolmatta Seminolen sotaa vuoteen 1858.

*

16. LINCOLN, Abraham (1809-0865), virassa 1861-1865, kuoli virassa

Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865.

*

17. JOHNSON, Andrew (1808-1875), virassa 1865-1869, nousi varapresidentin paikalta virkaan

*

18. GRANT, Ulysses Simson (Hiram Ylysses) (1822-1877), virassa 1869-1877;

Little Big Hornin taistelu 1876

*

19. HAYES, Rutherford Birchard (1822-1893), virassa 1877-1881.

*

20. GARFIELD, James Abram (1831-1881), virassa 1881, kuoli kesken kauden

*

21.ARTHUR, Chester Alan (1829-1886), virassa 1881-1885

*

22.CLEVELAND, (Stephen) Grover (1837-1908), virassa 1885-1889;

Apashi-sodat Geronimoa vastaan 1876-1886

*

23. HARRISON 2, Benjamin (1833-1901), virassa 1889-1893;

Ensimmäinen yleiseurooppalainen konferenssi 1889

*

24. CLEVELAND, (Stephen) Grover (1837-1908), virassa 1893-1897

*

Lähteitä:

Die Zeit, sunnuntai 26.3.2017, US-Präsidenten: Die Feldherren von Washington; http://www.zeit.de/2017/12/us-praesidenten-kriege-uebersicht-donald-trump/seite-3

US Presidents in Chronological Order and Their Wars; a table compiled in an evening of looking things up intermittently elaborated and updated thereafter
by
Laurie Spiegel ; http://retiary.org/misc_pages/us_presidents_and_wars.html

Alkuidean blogiin sain; Matti Klinge: Passan eopäsuosio – päiväkirjastani 2016-2017, Siltala 2017, sivu: 247.

Martti Koskenniemi: Helsingin Sanomat, 2017; Yhdysvaltain uusi presidentti tarvitsee sodan.

*

]]>
9 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017#comments Donald Trump Yhdysvallat Tue, 24 Oct 2017 14:01:51 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244953-yhdysvaltain-presidentit-haukkoina-ja-sotapaallikkoina-1897-2017
Väkivaltaa yksilöistä valtioihin – keskiössä Yhdysvallat * http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243932-vakivaltaa-yksiloista-valtioihin-keskiossa-yhdysvallat <p>Tänään puhutaan maailmanpoliisista &ndash; se on <a href="http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/maailman-mahtavimmat-armeijat-–-top-30/ss-BBpeFYS#image=31"><u>vahvimman armeijan</u></a> myötä USA. Kukaan ei toistaiseksi uskalla haastaa kyseenalaista titteliä, jota hyödynnetään tänäänkin Afganistanista Syyriaan.&nbsp;</p><p>Miksi koko muu maailman taipuu tähän väkivaltaan, jossa valtiokoneisto käy sotaa liki yhtäjaksoisesti vuosikymmeniä kaikkialla maailmassa &ndash; ja aina kaukana omilta rajoilta. Tässä kaikkien turvallisuuskysymysten äiti ---</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt keskiössä on Korean niemimaa, jonka USA jakoi kahtia kahdestaan edesmenneen Neuvostoliiton kanssa &ndash; olivathan nuo suurvallat ainoat todelliset II Maailmansodan voittajavaltiot. Tuosta jaosta alkoi kehitys, joka on nyt mahdollisesti eskaloitumassa sodaksi, jossa kiinalaisten näkökulmasta ei voi olla voittajaa!</strong></p><p>&nbsp;</p><ul><li><p>&rdquo;<em>Yhdysvallat ei ole maailmanpoliisi</em>&rdquo;, sanoi edellinen US presidentti <strong>Barack <a href="http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/peace-president-how-obama-came-to-bomb-seven-countries-in-six-years-9753131.html"><strong><u>Obama</u></strong></a></strong>.</p></li><li><p>~ <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000656817.html"><u>https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000656817.html</u></a> -</p></li></ul><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>[U][2005]</p><p><strong>Amerikkalainen maailmannäkemys</strong></p><p>[ ~ <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/02/amerikkalainen-maailmannkemys.html"><u>http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/02/amerikkalainen-maailmannkemys.html</u></a> - ]</p><p><em>USA esittää kiinnostusta nyt vuorostaan Iraniin; siellä tuoksuu ydinase. Edellinen sotareissu on vielä kesken, mutta uusille rintamille on tarvetta. Maailman poliisi on päättänyt istuttaa amerikkalaista demokratiaa sinne, missä sille ei maaperää luonnostaan ole. Vahvempi yrittää opettaa omatapaisella hyvyydellään omaa oppiaan &quot;tuhmille pojille&quot;.</em><br /><em>...</em><br /><strong>Historiallisesti jo preerioilla ratsasti maailmanjärjestys sinitakkeihin pukeutuneina; tuolloin intiaanit eli alkuperäiset asukkaat saivat kyytiä. Viime vuosisadan puolella piti saksalaisia ja japanilaisia laittaa järjestykseen trumpetin säestyksellä. Tuo fanfaari on sittemmin soinut muissakin maissa.</strong><br /><br /><br /><strong>Amerikkalaiset ovat itse asiassa välittömiä ja hyvään uskovia ihmisiä;</strong><br /><br />he ovat maksaneet suuren hinnan kaikista seikkailuistaan, jossa aina on tähtilippu liehunut vapauden ja ääneen sanomisen puolesta. Eurooppalaiset voivat kiittää heitä, kiinalaiset ja israelilaiset saavat kiittää myös. Jenkki, tuo monesti naiviksi mainittu rento hyväntekijä puree purukumia, opettaa ja toruu.<br /><br /><br /><strong>Yksi voittaja näissä koitoksissa on aina ollut;</strong><br /><br />se on itse USA:n armeija; tänä päivänäkin se on ainut armeija, jolla on laajasti kokemusta suorasta toiminnasta. Heidän armeijansa on itse asiassa ainoana valmiina mihin tahansa operaatioon. Vain USA kykenee siirtämään massiivisia joukkokeskityksiä minne tahansa maailmassa.&nbsp;</p><p>Tämä koneisto on asetettu turvaamaan omien kansalaisten tarpeet, muun muassa yli 30% koko maailman polttoaineista, vaikka heidän osuus väestöstä on vain noin 5% luokkaa. Voidaan sanoa, että amerikkalainen kuluttaa monin kerroin per capita kuin esimerkiksi nouseva kauko-itä. USA ei tule jäämään ilman öljyä, muut jakavat sen mitä heiltä jää.<br /><br /><br /><strong>Jos katsoo länsimaailman suosituimpia elokuvia, siis Hollywood-tuotteita,</strong><br /><br />niin lähes jokaisessa ilmentyy heidän syvin päämääränsä. He haluavat <em>omin ehdoin</em> maailmanrauhaa, he haluavat perheille <em>maallista hyvinvointia</em>, he taistelevat vaikka mitä vastaan turvatakseen perheiden äidit, lapset ja koirat.<br /><br /><br /><strong>Amerikkalaisia elokuvia moititaan, mutta niitä katsotaan</strong><br /><br />Suomessakin viikon aikana nähdään <em>joka päivä</em> vähintään yksi Hollywood-tuote. Ne ovat kuin Uuno Turhapurot; kriitikot näykkivät, mutta katsojat kiittävät. Elokuvissa on yhteisiä piirteitä paljon; tunne, isänmaallisuus, urheus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus.<br /><br />Voi vain muistaa pätkiä elokuvista Independence Day, The Patriot, Armageddon, Pelastakaa sotamies Ryan + muut sotakuvat, joissa tähtilipun liehuntaa ei ole unohdettu. Onko tuo väärin; meidän on tunnustettava heidän ihanteensa kunniallisiksi.<br />...<br /><br /><strong>USA tarjoaa yritteliäille kunnon palkan ja mahdollisuudet</strong><br /><br />He antavat sinnikkäille anteeksi melkein mitä vain. USA tarjoaa parhaat opinahjot; he toivottavat tervetulleeksi kaikki ahkerat ja yritteliäät opiskelijat ihon väriin katsomatta. He yksinkertaisesti tukevat eteenpäin menoa, he haluavat antaa mahdollisuuden parhaisiin tuloksiin, sillä heidän oma maa saa sen suurimman voiton, raha pyörii vinhasti ja sisäinen talous tukee maailman suurinta kauppavajetta.<br /><br /><br /><strong>Voimme tietenkin filosofoida USA:n identiteetillä,</strong><br /><br />voimme pohtia tulevaisuuskuvia, mutta he tekevät työtä ja saavuttavat voittoja. Voimme huolestuneena jaaritella heidän valtavasta kauppataseen alijäämästä, dollarin alamäestä, mutta he kuluttavat ja pitävät maailmanpyörät hyvässä rasvassa ja siinä sivussa antavat sinitakkiensa ratsastaa vapauden airuena levittämässä heidän demokratiaa ja heidän kauppapolitiikkaa.<br /><br />Paras käytännön esimerkki on heidän nimien anto - USA:n tavaramerkeille eli <em>lentotukialuksille</em>; jo presidentti <strong>Ronald Reaganin</strong> eläessä sai heidän uusin aluksensa nimekseen USS Ronald Reagan. Se oli suurin arvonanto, mitä valtio suurelle pojalleen pystyi antamaan. Tämä jos mikä kuvaa heidän identiteettiään. (Oli muuten historian ensimmäinen nimijulkistus USA:ssa lentotukialukselle, jossa ko. henkilö vielä eli).<br /><br /><br /><strong>Joku sanoo, että amerikkalainen on naiivi,</strong><br /><br />... voi olla, mutta on vahva ja ainakin itselleen hyväntahtoinen naiivi, jolla on ehtymättömiin huomionantoa, ainakin kahvitauon ja aamurukouksen ajaksi. USA on ja pysyy tämän aikakauden vetojuhtana ja ainoana valtana, jolla ei ole tavanomaisesti vihollista, siksi ylivoimainen se on.<br /><br /><em>Kuinka kauan tätä hegemoniaa kestää, jää nähtäväksi</em>..., idässä kasvaa systemaattisesti toinen jättiläinen - Kiina, joka haluaa omansa yhtä lailla ja aivan samalla oikeutuksella. Meille eurooppalaisille jää mielenkiintoinen rooli, voimme olla tulevan maailmanpelin avainnappula.<br /><br /><em>Meillä on looginen asema kumpaankin ilmansuuntaan</em>.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&hellip;</p><p>[* Miksi otsikossa on Yhdysvallat, johtuu juuri nyt kahdesta päällekkäisestä tapahtumasta &ndash; niin yksilötekona <a href="http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/10/vakivalta-kuuluu-ihmisen-luontoon.html"><u>Las Vegasissa</u></a> [US <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243860-vakivalta-kuuluu-ihmisen-luontoon"><u>P</u></a>] - USA&#39; ssa yleisestä <a href="http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243860-vakivalta-kuuluu-ihmisen-luontoon#comment-3661305"><u>joukkomurha-aallosta</u></a> sekä valtioväkivallasta ja provosoituna provosoiden uhkaamisesta, kyseessä Korean niemimaa.&nbsp;</p><p>US presidentti <strong>Donald Trump</strong> on käyttänyt harvinaisen kovaa kieltä maailman suurimman, kalleimman ja tuho- sekä hyökkäysvoimaisimman armeijan ylipäällikkönä. Saammeko jatkoa jo nyt meneillään oleville sodille, joissa US on mukana &ndash; Afganistan, Irak, Jemen, (Libya) ja Syyria -<strong>The Greatest America!</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilkka Luoma</p><p><em>Kansalaiskirjoittaja Helsingistä</em></p><p><a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/"><u>https://ilkkaluoma.blogspot.fi</u></a></p><p><a href="https://www.facebook.com/first.ilkka"><u>https://www.facebook.com/first.ilkka</u></a></p><p>&nbsp;</p><p>US VU T <a href="https://ilkkaluoma.blogspot.fi/2017/10/vakivaltaa-yksiloista-valtioihin.html"><u>BL</u></a> BL BL FB FB <a href="https://www.facebook.com/groups/tilannehuone/permalink/795566387319957/"><u>FB</u></a> BLOG 152521</p><p>&nbsp;</p><p><strong>DOC</strong> Yhdysvallat_04102017.doc &ndash; OpenOffice Writer</p><p><strong>PVM</strong> 04102017</p><p>&nbsp;</p><p>764_6367</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään puhutaan maailmanpoliisista – se on vahvimman armeijan myötä USA. Kukaan ei toistaiseksi uskalla haastaa kyseenalaista titteliä, jota hyödynnetään tänäänkin Afganistanista Syyriaan. 

Miksi koko muu maailman taipuu tähän väkivaltaan, jossa valtiokoneisto käy sotaa liki yhtäjaksoisesti vuosikymmeniä kaikkialla maailmassa – ja aina kaukana omilta rajoilta. Tässä kaikkien turvallisuuskysymysten äiti ---

 

Nyt keskiössä on Korean niemimaa, jonka USA jakoi kahtia kahdestaan edesmenneen Neuvostoliiton kanssa – olivathan nuo suurvallat ainoat todelliset II Maailmansodan voittajavaltiot. Tuosta jaosta alkoi kehitys, joka on nyt mahdollisesti eskaloitumassa sodaksi, jossa kiinalaisten näkökulmasta ei voi olla voittajaa!

 

 

[U][2005]

Amerikkalainen maailmannäkemys

[ ~ http://ilkkaluoma.blogspot.fi/2005/02/amerikkalainen-maailmannkemys.html - ]

USA esittää kiinnostusta nyt vuorostaan Iraniin; siellä tuoksuu ydinase. Edellinen sotareissu on vielä kesken, mutta uusille rintamille on tarvetta. Maailman poliisi on päättänyt istuttaa amerikkalaista demokratiaa sinne, missä sille ei maaperää luonnostaan ole. Vahvempi yrittää opettaa omatapaisella hyvyydellään omaa oppiaan "tuhmille pojille".
...
Historiallisesti jo preerioilla ratsasti maailmanjärjestys sinitakkeihin pukeutuneina; tuolloin intiaanit eli alkuperäiset asukkaat saivat kyytiä. Viime vuosisadan puolella piti saksalaisia ja japanilaisia laittaa järjestykseen trumpetin säestyksellä. Tuo fanfaari on sittemmin soinut muissakin maissa.


Amerikkalaiset ovat itse asiassa välittömiä ja hyvään uskovia ihmisiä;

he ovat maksaneet suuren hinnan kaikista seikkailuistaan, jossa aina on tähtilippu liehunut vapauden ja ääneen sanomisen puolesta. Eurooppalaiset voivat kiittää heitä, kiinalaiset ja israelilaiset saavat kiittää myös. Jenkki, tuo monesti naiviksi mainittu rento hyväntekijä puree purukumia, opettaa ja toruu.


Yksi voittaja näissä koitoksissa on aina ollut;

se on itse USA:n armeija; tänä päivänäkin se on ainut armeija, jolla on laajasti kokemusta suorasta toiminnasta. Heidän armeijansa on itse asiassa ainoana valmiina mihin tahansa operaatioon. Vain USA kykenee siirtämään massiivisia joukkokeskityksiä minne tahansa maailmassa. 

Tämä koneisto on asetettu turvaamaan omien kansalaisten tarpeet, muun muassa yli 30% koko maailman polttoaineista, vaikka heidän osuus väestöstä on vain noin 5% luokkaa. Voidaan sanoa, että amerikkalainen kuluttaa monin kerroin per capita kuin esimerkiksi nouseva kauko-itä. USA ei tule jäämään ilman öljyä, muut jakavat sen mitä heiltä jää.


Jos katsoo länsimaailman suosituimpia elokuvia, siis Hollywood-tuotteita,

niin lähes jokaisessa ilmentyy heidän syvin päämääränsä. He haluavat omin ehdoin maailmanrauhaa, he haluavat perheille maallista hyvinvointia, he taistelevat vaikka mitä vastaan turvatakseen perheiden äidit, lapset ja koirat.


Amerikkalaisia elokuvia moititaan, mutta niitä katsotaan

Suomessakin viikon aikana nähdään joka päivä vähintään yksi Hollywood-tuote. Ne ovat kuin Uuno Turhapurot; kriitikot näykkivät, mutta katsojat kiittävät. Elokuvissa on yhteisiä piirteitä paljon; tunne, isänmaallisuus, urheus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus.

Voi vain muistaa pätkiä elokuvista Independence Day, The Patriot, Armageddon, Pelastakaa sotamies Ryan + muut sotakuvat, joissa tähtilipun liehuntaa ei ole unohdettu. Onko tuo väärin; meidän on tunnustettava heidän ihanteensa kunniallisiksi.
...

USA tarjoaa yritteliäille kunnon palkan ja mahdollisuudet

He antavat sinnikkäille anteeksi melkein mitä vain. USA tarjoaa parhaat opinahjot; he toivottavat tervetulleeksi kaikki ahkerat ja yritteliäät opiskelijat ihon väriin katsomatta. He yksinkertaisesti tukevat eteenpäin menoa, he haluavat antaa mahdollisuuden parhaisiin tuloksiin, sillä heidän oma maa saa sen suurimman voiton, raha pyörii vinhasti ja sisäinen talous tukee maailman suurinta kauppavajetta.


Voimme tietenkin filosofoida USA:n identiteetillä,

voimme pohtia tulevaisuuskuvia, mutta he tekevät työtä ja saavuttavat voittoja. Voimme huolestuneena jaaritella heidän valtavasta kauppataseen alijäämästä, dollarin alamäestä, mutta he kuluttavat ja pitävät maailmanpyörät hyvässä rasvassa ja siinä sivussa antavat sinitakkiensa ratsastaa vapauden airuena levittämässä heidän demokratiaa ja heidän kauppapolitiikkaa.

Paras käytännön esimerkki on heidän nimien anto - USA:n tavaramerkeille eli lentotukialuksille; jo presidentti Ronald Reaganin eläessä sai heidän uusin aluksensa nimekseen USS Ronald Reagan. Se oli suurin arvonanto, mitä valtio suurelle pojalleen pystyi antamaan. Tämä jos mikä kuvaa heidän identiteettiään. (Oli muuten historian ensimmäinen nimijulkistus USA:ssa lentotukialukselle, jossa ko. henkilö vielä eli).


Joku sanoo, että amerikkalainen on naiivi,

... voi olla, mutta on vahva ja ainakin itselleen hyväntahtoinen naiivi, jolla on ehtymättömiin huomionantoa, ainakin kahvitauon ja aamurukouksen ajaksi. USA on ja pysyy tämän aikakauden vetojuhtana ja ainoana valtana, jolla ei ole tavanomaisesti vihollista, siksi ylivoimainen se on.

Kuinka kauan tätä hegemoniaa kestää, jää nähtäväksi..., idässä kasvaa systemaattisesti toinen jättiläinen - Kiina, joka haluaa omansa yhtä lailla ja aivan samalla oikeutuksella. Meille eurooppalaisille jää mielenkiintoinen rooli, voimme olla tulevan maailmanpelin avainnappula.

Meillä on looginen asema kumpaankin ilmansuuntaan.

 

 

[* Miksi otsikossa on Yhdysvallat, johtuu juuri nyt kahdesta päällekkäisestä tapahtumasta – niin yksilötekona Las Vegasissa [US P] - USA' ssa yleisestä joukkomurha-aallosta sekä valtioväkivallasta ja provosoituna provosoiden uhkaamisesta, kyseessä Korean niemimaa. 

US presidentti Donald Trump on käyttänyt harvinaisen kovaa kieltä maailman suurimman, kalleimman ja tuho- sekä hyökkäysvoimaisimman armeijan ylipäällikkönä. Saammeko jatkoa jo nyt meneillään oleville sodille, joissa US on mukana – Afganistan, Irak, Jemen, (Libya) ja Syyria -The Greatest America!

 

 

Ilkka Luoma

Kansalaiskirjoittaja Helsingistä

https://ilkkaluoma.blogspot.fi

https://www.facebook.com/first.ilkka

 

US VU T BL BL BL FB FB FB BLOG 152521

 

DOC Yhdysvallat_04102017.doc – OpenOffice Writer

PVM 04102017

 

764_6367

]]>
53 http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243932-vakivaltaa-yksiloista-valtioihin-keskiossa-yhdysvallat#comments Aseellinen väkivalta Joukkomurha Sotiminen ja terrorisimi Valtioterrorismi Yhdysvallat Thu, 05 Oct 2017 06:53:46 +0000 Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243932-vakivaltaa-yksiloista-valtioihin-keskiossa-yhdysvallat
Ydinasekielto ehkäisisi tulevaisuuden Pohjois-Koreat http://tarjacronberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243903-ydinasekielto-ehkaisisi-tulevaisuuden-pohjois-koreat <p>Toissa viikon keskiviikkona, syyskuun 20. päivänä, ydinkieltosopimus avautui allekirjoituksille ja ratifioinnille. YK: n puitteissa tämän vuoden heinäkuussa neuvoteltu sopimus, jonka hyväksyi 122 maata, ei ainoastaan kiellä ydinaseiden kehittämisen, hallussapidon ja käytön vaan myös niillä uhkailun. Jo ensimmäisenä päivänä 51 maata allekirjoitti sopimuksen. Sitten kun 50 maata on sen myös ratifioinut se astuu voimaan. Ydinaseet ovat tämän jälkeen laittomia.</p><p>Päivää ennen, YK yleisistunnossa, presidentti Trump uhkaili Pohjois- Koreaa täydellisellä tuholla, mikäli se ei luovu ydinaseistaan. Tilanne Pohjois- Korean ja USA:n välillä on kärjistynyt äärimmilleen. Pohjois- Korea tekee kokeita ei vain raketeilla vaan myös ydinaseilla. Lähiaikoina aseiden oletetaan &nbsp;voivan saavuttaa USA: n länsirannikko. USA vastaa sotaharjoituksilla ja Etelä- Korean militarisoinnilla. Sekä Kiina, Venäjä, EU, Japani ja Etelä-Korea toivovat neuvotteluratkaisua. Neuvottelupöytää ei vain tunnu löytyvän.</p><p>USA:n tavoite on Korean niemimaan ydinasettomuus. Ei kuitenkaan ole todennäköistä että Pohjois- Korea luopuisi aseista, jotka nimenomaan takaavat maan turvallisuuden ja nykyhallinnon säilymisen. Tämä ei tapahtune ainakaan ilman rauhansopimusta ( maat ovat vielä sodassa) ja turvallisuustakeita, erityisesti USA:lta. USA: ssa käydään presidentin uhkailujen ja sotaan valmistautumisen lisäksi keskustelua siitä, voisiko USA &quot;elää&quot; Pohjois- Korean ydinaseiden kanssa. Yleinen ydinasekielto tuntuisi järkevältä ratkaisulta, mutta USA on ydinasekieltosopimuksen voimakkain vastustaja. Miksi näin?</p><p>Tällä hetkellä ydinaseiden maailmaa hallitsee v 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus. Se on siitä erikoinen sopimus, että samalla kun se kieltää sen ratifioineilta mailta ydinaseet, se sallii viiden maan- Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja USA- säilyttävän ydinaseensa. Sopimuksessa tosin on pykälä, joka vaatii neuvottelujen aloittamisen ja ydinaseista luopumisen. Aseistariisunta etenee kuitenkin hitaasti ja kyseiset viisi maata sekä kehittävät uusia että modernisoivat vanhoja aseita. Samanaikaisesti ydinaseiden käytön uhka on voimakkaasti lisääntynyt.</p><p>Ydinsulkusopimus ei ole pystynyt takaamaan ydinaseriisuntaa. Se ei myöskään ole estänyt ydinaseiden leviämistä. Israel kehitti ydinaseita jo 60- luvulla eikä koskaan ole allekirjoittanut sopimusta. Sama koskee Intiaa ja Pakistania, jotka tekivät ydinsekokeensa 70-ja 80- luvulla. Pohjois- Korea oli sopimuksen jäsen, mutta irrottautui v. 2003 kun USA hyökkäsi Irakiin joukkotuhoaseiden varjolla. On myös maita, jotka ovat luopuneet ydinaseohjelmistaan mm Etelä - Afrikka ja Kazakstan. Libya luopui ydinohjelmastaan, mutta ei silti välttynyt sotatoimista.</p><p>USA: n ja muiden ydinasevaltioiden &nbsp;interesseissä on säilyttää ydinsulkusopimus, koska se antaa heille mahdollisuuden säilyttää ydinaseisiin perustuvan sotilaallisen ylivoimansa. Ydinkieltosopimus nähdään uhkana. Pohjois- Korean tilannetta tuskin ehditään ratkaista ydinkiellon avulla, vaikka sopimus tulisi voimaan välittömästi. Ydinasekielto on kuitenkin kansainvälisen yhteisön poliiittinen vastaus siihen että tietty kaksinaismoraali vallitsee ydinaseiden hallinnassa. Toisilla saa olla, toisilla ei. Jättäytymällä sopimuksen ulkopuolelle, kaikki on sallittua.</p><p>Suomi ei ole ollut mukana kieltosopimusneuvotteluissa. Niistä päätettäessä Suomi äänesti tyhjää. Julkisessa keskustelussa Suomen kantaa on puolusteltu sillä, että kieltosopimus heikentäisi ydinsulkusopimusta ja että Nato optio sen myötä voisi estyä. Taustalla on, kaikista juhlapuheista huolimatta, halu olla samassa leirissä USA: n kanssa. Vaihtoehto olisi se 122 maan yhteisö, joka äänesti ydinasekiellon puolesta. Vaikka ydinasekielto ei vielä ehdi vaukuttaa&nbsp; Pohjois- Korean ja USA:n kriisin suhteen, se ehkäisisi tulevaisuuden vastaavat konfliktit, ainakin niiltä osin, joissa kyse on ydinaseiden käytöstä tai niillä uhkailusta.</p> Toissa viikon keskiviikkona, syyskuun 20. päivänä, ydinkieltosopimus avautui allekirjoituksille ja ratifioinnille. YK: n puitteissa tämän vuoden heinäkuussa neuvoteltu sopimus, jonka hyväksyi 122 maata, ei ainoastaan kiellä ydinaseiden kehittämisen, hallussapidon ja käytön vaan myös niillä uhkailun. Jo ensimmäisenä päivänä 51 maata allekirjoitti sopimuksen. Sitten kun 50 maata on sen myös ratifioinut se astuu voimaan. Ydinaseet ovat tämän jälkeen laittomia.

Päivää ennen, YK yleisistunnossa, presidentti Trump uhkaili Pohjois- Koreaa täydellisellä tuholla, mikäli se ei luovu ydinaseistaan. Tilanne Pohjois- Korean ja USA:n välillä on kärjistynyt äärimmilleen. Pohjois- Korea tekee kokeita ei vain raketeilla vaan myös ydinaseilla. Lähiaikoina aseiden oletetaan  voivan saavuttaa USA: n länsirannikko. USA vastaa sotaharjoituksilla ja Etelä- Korean militarisoinnilla. Sekä Kiina, Venäjä, EU, Japani ja Etelä-Korea toivovat neuvotteluratkaisua. Neuvottelupöytää ei vain tunnu löytyvän.

USA:n tavoite on Korean niemimaan ydinasettomuus. Ei kuitenkaan ole todennäköistä että Pohjois- Korea luopuisi aseista, jotka nimenomaan takaavat maan turvallisuuden ja nykyhallinnon säilymisen. Tämä ei tapahtune ainakaan ilman rauhansopimusta ( maat ovat vielä sodassa) ja turvallisuustakeita, erityisesti USA:lta. USA: ssa käydään presidentin uhkailujen ja sotaan valmistautumisen lisäksi keskustelua siitä, voisiko USA "elää" Pohjois- Korean ydinaseiden kanssa. Yleinen ydinasekielto tuntuisi järkevältä ratkaisulta, mutta USA on ydinasekieltosopimuksen voimakkain vastustaja. Miksi näin?

Tällä hetkellä ydinaseiden maailmaa hallitsee v 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus. Se on siitä erikoinen sopimus, että samalla kun se kieltää sen ratifioineilta mailta ydinaseet, se sallii viiden maan- Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja USA- säilyttävän ydinaseensa. Sopimuksessa tosin on pykälä, joka vaatii neuvottelujen aloittamisen ja ydinaseista luopumisen. Aseistariisunta etenee kuitenkin hitaasti ja kyseiset viisi maata sekä kehittävät uusia että modernisoivat vanhoja aseita. Samanaikaisesti ydinaseiden käytön uhka on voimakkaasti lisääntynyt.

Ydinsulkusopimus ei ole pystynyt takaamaan ydinaseriisuntaa. Se ei myöskään ole estänyt ydinaseiden leviämistä. Israel kehitti ydinaseita jo 60- luvulla eikä koskaan ole allekirjoittanut sopimusta. Sama koskee Intiaa ja Pakistania, jotka tekivät ydinsekokeensa 70-ja 80- luvulla. Pohjois- Korea oli sopimuksen jäsen, mutta irrottautui v. 2003 kun USA hyökkäsi Irakiin joukkotuhoaseiden varjolla. On myös maita, jotka ovat luopuneet ydinaseohjelmistaan mm Etelä - Afrikka ja Kazakstan. Libya luopui ydinohjelmastaan, mutta ei silti välttynyt sotatoimista.

USA: n ja muiden ydinasevaltioiden  interesseissä on säilyttää ydinsulkusopimus, koska se antaa heille mahdollisuuden säilyttää ydinaseisiin perustuvan sotilaallisen ylivoimansa. Ydinkieltosopimus nähdään uhkana. Pohjois- Korean tilannetta tuskin ehditään ratkaista ydinkiellon avulla, vaikka sopimus tulisi voimaan välittömästi. Ydinasekielto on kuitenkin kansainvälisen yhteisön poliiittinen vastaus siihen että tietty kaksinaismoraali vallitsee ydinaseiden hallinnassa. Toisilla saa olla, toisilla ei. Jättäytymällä sopimuksen ulkopuolelle, kaikki on sallittua.

Suomi ei ole ollut mukana kieltosopimusneuvotteluissa. Niistä päätettäessä Suomi äänesti tyhjää. Julkisessa keskustelussa Suomen kantaa on puolusteltu sillä, että kieltosopimus heikentäisi ydinsulkusopimusta ja että Nato optio sen myötä voisi estyä. Taustalla on, kaikista juhlapuheista huolimatta, halu olla samassa leirissä USA: n kanssa. Vaihtoehto olisi se 122 maan yhteisö, joka äänesti ydinasekiellon puolesta. Vaikka ydinasekielto ei vielä ehdi vaukuttaa  Pohjois- Korean ja USA:n kriisin suhteen, se ehkäisisi tulevaisuuden vastaavat konfliktit, ainakin niiltä osin, joissa kyse on ydinaseiden käytöstä tai niillä uhkailusta.

]]>
25 http://tarjacronberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243903-ydinasekielto-ehkaisisi-tulevaisuuden-pohjois-koreat#comments Ulkomaat Pohjois-Korea Suomen ulkopolitiikka Ydinaseet Ydinasekielto Yhdysvallat Wed, 04 Oct 2017 14:08:05 +0000 Tarja Cronberg http://tarjacronberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243903-ydinasekielto-ehkaisisi-tulevaisuuden-pohjois-koreat